Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Uuden vammaispalvelulain käsittely eduskunnan täysistunnoissa
Get PDFTämän tutkielman aiheena on uuden vammaispalvelulain käsittely eduskunnan täysistuntokeskusteluissa. Tutkielman teoriatausta muodostuu vammaisuuden määrittelystä, vallalla olevien vammaisuuden mallien esittelystä sekä vammaispalvelulain valmistelun vaiheiden ja lainvalmistelun poliittisen prosessin taustoittamisesta.
Tutkielman aineisto koostuu uutta vammaispalvelulakia koskevista puheenvuoroista valtiopäivinä 2023 ja 2024. Aineistoa käsitellään diskurssianalyysin keinoin. Tulokseksi muodostuvat vammaispalvelulain lykkäämistä puoltava ja vastustava diskurssi. Diskursseja avataan neljän keskeisen teeman kautta: eri tahot, taloudellinen näkökulma, oikeudet ja arvot sekä poliittinen prosessi. Teemat kytkeytyvät diskurssien keinoihin rakentaa näkökulmiaan ja niiden oikeutusta.
Keinoja, joilla puoltava ja vastustava diskurssi rakentavat näkökulmaansa ovat argumenttien esittäminen puolesta ja vastaan, vammaisten yhdenvertaisuuteen vetoaminen, ajankohdan tai asiantilan vertailukohdan valikoiminen, asiantuntijatiedolla perusteleminen, omien tulkintojen esittäminen sekä toisten tahallinen väärinymmärtäminen. Lisäksi puoltava diskurssi käyttää keinoina vastaamatta jättämistä, keskustelun pitämistä yleisellä tasolla sekä hyvinvointialueiden näkökulman painottamista. Vastustava diskurssi taas käyttää keinoina vammaisten henkilöiden näkökulman painottamista ja heidän arjen tason kuvaamista keskustelussa sekä muiden poliittisten päätösten ja vaalien hyödyntämistä argumentaatiossa.
Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että vammaispalvelulain käsittelyyn liittyvä keskustelu eduskunnan täysistunnoissa keskittyy eniten taloudellisiin ja poliittisiin näkökulmiin. Tuloksien perusteella käsittely on pääsääntöisesti oman kannan puolustamista ja väittelyä, eikä yhteisymmärrykseen pyrkivää keskustelua juurikaan synny. Tärkeinä tahoina näyttäytyvät vammaiset henkilöt, hyvinvointialueet, asiantuntijat sekä järjestöt
Autofiktion ja shishōsetsun synteesi: Tekijän, kertojan ja henkilöhahmon ykseys romaanissa Ōtofikushon
Get PDFTutkielmassa analysoidaan japanilainen Hitomi Kaneharan romaania Ōtofikushon (2006, eng. Autofiction, 2007). kahden toisiaan muistuttavan omaelämäkerrallisen kirjallisuudenlajin, autofiktion ja shishōsetsun, kehyksessä. Romaanin nimi jo itsessään ohjaa tulkitsemaan teosta autofiktiona, länsimaisen kirjallisuusperinteen edustajana. Toisaalta ollessaan japanilaista kirjallisuutta romaania on luontevaa tulkita myös japanilaisen omaelämäkerrallisen kirjallisuuden, shishōsetsun, lajia vasten.
Autofiktiota ja shishōsetsua määrittelevistä lajipiirteistä ei ole yksiselitteistä käsitystä. Molempien lajien edustajat ovat sekä fiktiivisiä että omaelämäkerrallisia, jolloin fiktion ja todellisuuden luonne on epävakaa. Tutkielma pyrkii selvittämään vertailevan analyysin avulla, miten autofiktiossa ja shishōsetsussa käsitys tekijän, kertojan ja päähenkilön ykseydestä muodostuu ja miten se mahdollisesti vaikuttaa teoksen tulkintaan.
Tekijän, päähenkilön ja kertojan jaettua identiteettiä tutkielmassa hahmotetaan käsitteellä omaelämäkerrallinen sopimus. Philippe Lejeunen muotoileman käsitteen mukaan omaelämäkerrallisessa sopimuksessa tekijän ja lukijan välillä on ymmärrys siitä, että tekijä pyrkii vilpittömästi kuvaamaan itseään ja elämäänsä omaelämäkerrallisen teoksen kerronnassa. Tutkielma soveltaa käsitettä kuitenkin tilanteeseen, jossa selvää varmistusta tekijän ja päähenkilön ykseydestä ei saada tekijältä. Omaelämäkerrallinen sopimus toimii tekijän ja lukijan välisen kommunikaatiotilanteen analyysin teoreettisena lähtökohtana, jonka avulla voidaan määrittää lukijan tulkinnan roolia. Kun omaelämäkerrallinen sopimus syntyy lukijan aloitteesta, sopimus perustuu lukijan tietoihin ja tulkintoihin teoksesta, tekijästä tai niistä molemmista. Sopimuksen voi nähdä osana tulkintaa ja omaksuttua lukemisen tapaa. Analyysi keskittyy erittelemään, miten omaelämäkerrallinen sopimus ja jaettu identiteetti vaikuttavat epävarmaan tukintakehykseen fiktion ja toden välillä.
Shishōsetsun ja autofiktion eri syntykontekstit vaikuttavat omaelämäkerrallisen sopimuksen sovellettavuuteen. Shishōsetsun perinteessä jaettu identiteetti tekijän ja teoksen päähenkilön välillä on ymmärretty lajin keskeiseksi piirteeksi ja omaksutuksi lukemisen tavaksi. Autofiktion todellisuussuhteessa puolestaan korostuu fiktion rooli, jolloin jaettu identiteetti hahmottuu aina lukijan tulkintana. Kahden eri kulttuuriperinteen kirjallisuudenlajin analyysin kautta on mahdollista hahmottaa erilaisia lähestymistapoja omaelämäkerralliseen kerrontaan. Lajien erilaiset historiallisen taustat ovat vaikuttaneet siihen, että omaelämäkerrallinen sopimus on mutkattomammin sovellettavissa Shishōsetsuun kuin autofiktioon.
Kaneharan romaanin nimi Autofiction ohjaa tulkitsemaan teosta omaelämänkerrallisesti, mutta sen metafiktiiviset piirteet asettavat romaanin suoraviivaisen omaelämäkerrallisen tulkinnan epäilyksenalaiseksi. Metafiktiivisten piirteiden avulla romaani korostaa myös lukijan roolia omaelämäkerrallisten teosten tulkinnassa. Vaikka teoksen suhde todellisuuteen olisi epävakaa, omaelämäkerrallisen sopimuksen luomista voidaan käyttää myös omaelämänkerrallisuuden merkityksen kyseenalaistamiseen. Sekä autofiktion että shishōsetsun kohdalla omaelämäkerrallinen sopimuksen muodostus on välttämätöntä, jotta lukija voi tehdä tulkintoja teoksen omaelämäkerrallisuuden laadusta
Kuntayhtiön rahoituksen markkinaehtoisuus ja johdon asema valtiontukiarvioinnissa
Get PDFKuntaomisteiset yhtiöt ovat yleistyneet tapana tuottaa kuntien palveluita. Kun kuntayhtiö harjoittaa taloudellista toimintaa, kunnan on omistajana noudatettava EU:n valtiontukisääntelyä rahoittaessaan yhtiötä. Jotta kuntayhtiön julkisyhteisöltä saama rahoitus ei vääristäisi kilpailua, rahoitus on myönnettävä markkinaehtoisesti. Valtiontukisäännöt edellyttävät tällaisissa tilanteissa markkinataloustoimijaperiaatteen noudattamista, eli kunnan on arvioitava, tekisikö yksityinen sijoittaja vastaavissa olosuhteissa saman rahoituspäätöksen.
Markkinataloustoimijaperiaate on muodostunut komission ja EU-tuomioistuinten ratkaisukäytännössä. Tutkielmassa tätä käytäntöä systematisoidaan ja tunnistetaan periaatteen soveltamisessa huomioitavia seikkoja. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa yhtiön taloudellisen tilanteen kokonaisvaltainen arviointi, markkinaehtoisen voittotason määrittely ja näiden huomioiminen ennen rahoituspäätöksen tekoa. Markkinaehtoisen voittotason määrittelyyn komissio on antanut seikkaperäiset ohjeet. Koska kuntayhtiöiden rahoitustilanteille ei useinkaan löytyne luontevaa todellista verrokkia yksityiseltä puolelta, johon peilaten rahoituksen ehdot voitaisiin määrittää markkinaehtoisiksi, vaihtoehdoksi jää yleensä yksityisessä rahoituksessa käytettävien mittarien, kuten nettonykyarvon ja sisäisen korkokannan hyödyntäminen.
Tutkielmassa tarkastellaan myös markkinataloustoimijaperiaatteen soveltamista konkreettisesti kuntien yhtiöilleen myöntämään rahoitukseen. Pääomasijoitusten kohdalla arviointi voidaan tehdä melko suoraviivaisesti komission ohjeiden mukaan ja verraten yksityisen sijoittajan todennäköisiin toimiin. Pääomalainan kohdalla haasteeksi voivat tulla vakuudet, joista on kuntayhtiöiden kohdalla erityisiä säännöksiä. Lisäksi pääomalaina rahoitusinstrumenttina ei vertaudu suoraan tavanomaisiin lainoihin sen takasijaisuuden vuoksi. Takauksista on olemassa laajimmin kotimaista oikeuskäytäntöä, mikä auttaa hahmottamaan erityisesti valtiontukiarvioinnilta edellytettyä laajuutta.
Tutkielman viimeisessä luvussa arvioidaan kuntayhtiön johdon asemaa valtiontukiarvioinnissa. Kielletyn valtiontuen takaisinperintä voi aiheuttaa kuntayhtiölle merkittäviä vaikeuksia. Kysymystä pohditaan yhtäältä valtiontukisäännöissä edellytetyn ”huolellisen taloudellisen toimijan” kannalta ja toisaalta yhtiön johdon huolellisuusvelvollisuuden näkökulmasta. Tutkielmassa katsotaan, että yhtiön johdon vahingonkorvausvastuulle on tuskin löydettävissä perusteita, sillä vahingon osoittaminen valtiontuen takaisinperinnässä on vaikeaa eikä valtiontukiarviointi ole tuensaajana toimivan yhtiön vastuulla.
Tutkielma on lainopillinen
"Töissä ei ole aikaa pysähtyä ajattelemaan" : Sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuus lastensuojelussa
Get PDFLapsen osallisuus vanhempien erotessa lastenvalvojien kuvaamana
Get PDFTutkimukseni käsittelee lapsen osallisuuden toteutumista vanhempien erotessa lastenvalvojien kuvaamana. Mielenkiintoni kohdistuu siihen, miten vanhemmat kuvaavat lapsen osallisuutta eron jälkeisissä kysymyksissä lastenvalvojan luona käytävissä sopimusneuvotteluissa sekä millaisia ovat lapsen osallisuutta edistävät ja toisaalta estävät tekijät. Tutkimusaineisto on kerätty kahden eri hyvinvointialueen perheoikeudellisten palveluiden viideltä lastenvalvojalta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lapsen osallisuuden toteutumisesta ja nostaa esiin sitä edistäviä ja estäviä tekijöitä. Eron jälkeen vanhempien on mahdollista sopia lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta. Lastenvalvojan tehtävänä on varmistaa, että vanhempien tekemät sopimukset ovat lapsen edun mukaisia.
Tutkielmani hyödyntää osallisuuden mallinnuksessa Harry Shierin osallisuuden polkumallia. Mallissa tarkastellaan lapsen osallisuutta viidellä tasolla, joita ovat lapsen kuuleminen, lapsen rohkaiseminen mielipiteen ilmaisemisessa, lapsen mielipiteen huomioiminen, lapsen osallistuminen päätöksentekoprosessiin ja lapsi jakaa valtaa ja vastuuta päätöksentekoprosessissa. Kullakin viidellä tasolla on kolme sitoutumisen astetta, jonka avulla voidaan tarkastella aikuisten suhdetta lapsen osallisuuteen. Tutkimustulosten analysoinnissa on käytetty teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jolloin aineistosta on pyritty löytämään Shierin polkumallin mukaisesti osallisuuden tasoja ja sitoutumisen astetta kuvaavia sisältöjä.
Lasta kuullaan- taso näkyi lastenvalvojalla käytävissä sopimusneuvotteluissa vanhemman kykynä tuoda lapsi keskustelun keskiöön ilman, että lapsi oli siellä läsnä. Keskustelun pysyminen lapsessa näyttäytyi usein haastavana aikuisten keskinäisten asioiden ottaessa runsaasti tilaa. Lapsen kuuleminen tapahtui pääosin vanhempien toimesta, joissain tilanteissa nähtiin tarpeelliseksi, että lasta kuulee lastenvalvoja tai muu viranomainen. Lapsen kannustamisessa mielipiteensä ilmaisemiseen nähtiin tärkeänä vanhemman antama lupa puhua perheen asioista. Lastenvalvojat näkivät tärkeänä myös sen, että lapselle kerrotaan syy sille, miksi vanhempi tai viranomainen lapsen kanssa keskustelee perheen asioista ja mihin hänen kertoma voi vaikuttaa. Mikäli lasta kuulee jokin muu henkilö kuin vanhempi, lapseen tutustuminen nähtiin tärkeänä. Keskustelun apuna voidaan käyttää toiminnallisia menetelmiä. Lapsen mielipiteiden huomioimista edisti vanhempien sovinnollisuus sekä kykyä asettua yhteistyövanhemmuuteen. Vanhemman oman erokriisi työstäminen edesauttoi vanhempaa huomiomaan lapsen tarpeita ja toivomuksia. Sen sijaan riitaisissa erotilanteissa nähtiin, että lapsen kokema lojaliteettiristiriita heikensi ja jopa esti lapsen osallisuuden toteutumista. Lapsen ottaminen mukaan päätöksentekoprosessiin näkyi selvemmin nuoruusikäisten lasten kohdalla, sillä nähtiin, että vanhemmat haluavat kunnioittaa nuoren omaa näkemystä eron jälkeisten asioiden järjestelyssä. Tällä tasolla nähtiin jo enemmän hajontaa sitoutumisen asteessa, sillä kaikissa tilanteissa ei lapsen mukaan ottamista päätöksentekoprosessiin nähty lainkaan lapsen edun mukaisena. Viidennen tason osallisuutta, jossa lapsi ja aikuinen jakaa vastuuta ja valtaa ei aineistosta löytynyt eikä se sellaisenaan sovellu kyseiseen kontekstiin, sillä vanhempi on aina se, joka kantaa vastuun huoltoon liittyvien asioiden päätöksenteossa.
Tulosten perusteella voidaan sanoa, että lapsen osallisuus näyttäytyy haastavana erityisesti niissä tilanteissa, joissa eroprosessiin liittyy negatiivisena pidettyjä voimakkaita tunteita kuten katkeruutta, epäluottamusta ja vihaa. Vaikeissa lojaliteettikonfliktissa lapsen oma mielipide jää väistämättä varjoon. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että eroprosessi kaipaa kehittämistä ja erityisesti lapsen osallisuuden vahvistamista. Painopistettä tulisi siirtää pitkittyneiden eroriitojen ennaltaehkäisyyn sekä tukemaan riittävästi sekä lasta että vanhempia erokriisistä eteenpäin
Unlocking the benefits of artificial intelligence in marketing : Insight from marketing and advertising agencies
Get PDFTekoäly on yksi tämän hetken merkittävimmistä teknologisista ajureista, joka muokkaa työskentelytapoja, liiketoimintamalleja ja käytänteitä. Tekoälyn kehitys on kiihtynyt erityisesti 2020-luvulla uusien ratkaisujen ja niiden valmistajien lisääntyessä. Vaikuttaa siltä, että tekoälyn muutosvoima on niin suuri, että sen jalkauttaminen tulee väistämättömäksi useissa liiketoiminnoissa. Tämä trendi näkyy erityisen vahvasti markkinoinnin liiketoimintasektorilla, jossa monet toimijat ovat ottaneet tekoälyn käyttöönsä ja hyödyntävät sitä jo laajasti eri markkinointitoiminnoissa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarjota katsaus siihen, missä vaiheessa tekoälyn hyödyntäminen markkinoinnissa tällä hetkellä on ja miten tekoäly on hyödyttänyt yrityksiä, jotka ovat sen käyttöä omaksuneet. Tutkimus perehtyy markkinointi- ja mainostoimistojen eri markkinointitoimintoihin ja selvittää, millaisia hyötyjä nämä toimistot ovat tekoälyn käytöstä havainneet sekä yksittäisissä toiminnoissa että kokonaisuutena. Hyötynäkökulma jakautuu kahteen osaan: sisäinen tehokkuus, joka kuvaa yritysten operatiivista toimintaa ja sisäisiä prosesseja; sekä ulkoinen vaikuttavuus, joka kuvaa tuotetun markkinoinnin ulkoisia tuloksia eli sitä, miten loppuasiakkaat reagoivat markkinointiin.
Tutkimuksen teoreettisessa osassa perehdytään tekoälyn tärkeimpiin suuntauksiin, tekoälyn hyödyntämiseen markkinoinnissa sekä tarkastellaan tekoälyn käyttöä strategisen markkinointimallin kautta. Strategista mallia on jatkojalostettu tämän tutkimuksen viitekehykseksi tuomalla siihen mukaan hyötynäkökulma sisäisen tehokkuuden ja ulkoisen vaikuttavuuden osalta. Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusmenetelmällä.
Aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joissa haastateltiin neljää markkinointi- ja mainostoimiston esihenkilöä, joilla on syvällistä tietoa yritysten sisäisestä tekoälyn hyödyntämisestä. Haastatteluaineisto analysoitiin teorialähtöisesti teemoittelemalla tekoälyn käyttöesimerkkejä sekä niistä havaittuja hyötyjä strategisen viitekehyksen mukaisesti. Havainnot jaoteltiin neljään osioon: kolmeen strategiavaiheeseen sekä hyötyosioon, jossa löydöksiä käsiteltiin sisäisen tehokkuuden ja ulkoisen vaikuttavuuden näkökulmista.
Tutkimuksen keskeinen löydös on, että markkinointi- ja mainostoimistot ovat ottaneet tekoälyn käyttöönsä laajassa mittakaavassa suhteellisen lyhyessä ajassa. Tekoäly on osa yritysten päivittäistä toimintaa, ja sitä hyödynnetään joustavasti useissa eri markkinointitoiminnoissa ja vaiheissa. Monet tekoälyn hyödyntämiskohteet tuottavat selkeitä hyötyjä, kuten ajansäästöä, kustannustehokkuutta ja laadun parantumista. Vaikka hyötyjen mittaaminen kokonaisuutena on vielä haastavaa, sisäisen tehokkuuden osalta on havaittu merkittäviä parannuksia, vaikka ne eivät aina näy yritysten kokonaissuoritteessa. Sen sijaan ulkoisen vaikuttavuuden hyödyt ovat toistaiseksi rajallisia, ja niitä on havaittu lähinnä kokonaislaadun parantumisena. Lisäksi ulkoisen vaikuttavuuden hyötyjä ei toistaiseksi pystytä mittaamaan, mikä vaikeuttaa niiden tarkempaa arviointia.
Tämä tutkimus täydentää aiempaa kirjallisuutta tarjoamalla ajantasaisen katsauksen tekoälyn hyödyntämiseen markkinoinnissa. Se tuo myös uuden näkökulman tutkimukseen keskittymällä markkinointi- ja mainostoimistoihin, joita ei aiemmin ole tutkittu laajasti tässä kontekstissa. Lisäksi tutkimus yhdistää markkinoinnin strategisen viitekehyksen tekoälyn käyttöön, mikä tarjoaa uudenlaisen tavan tarkastella tekoälyn hyötyjä markkinoinnissa. Poiketen aiemmasta tutkimuksesta, tämä työ lähestyy aihetta laadullisin menetelmin haastattelututkimuksena, mikä antaa syvällisen kuvan yritysten kokemuksista, havainnoista ja mielipiteistä tekoälyn käytöstä.Artificial intelligence is currently one of the most significant technological drivers, shaping work practices, business models, and operational methods. The development of AI has accelerated, particularly during the 2020s, as new solutions and their providers have multiplied. It appears that the transformative power of AI is so substantial that its implementation will become inevitable in many business areas. This trend is especially evident in the marketing sector, where many players have adopted AI and are already utilizing it widely in various marketing functions.
The purpose of this study is to provide an overview of the current stage of AI utilization in marketing and how AI has benefited companies that have embraced its use. The research examines the different marketing functions of marketing and advertising agencies, exploring the benefits these agencies have observed from using AI in specific functions, as well as overall. The benefit perspective is divided into two parts: internal efficiency, which describes the operational activities and internal processes of companies, and external effectiveness, which refers to the external results of produced marketing - how end customers respond to marketing efforts.
The theoretical section of the study delves into the key trends of AI, AI utilization in marketing, and examines AI use through a strategic marketing framework. This strategic framework has been further developed into the conceptual framework of this study by incorporating a benefits perspective addressing internal efficiency and external effectiveness.
The research was conducted using a qualitative research method. The data were collected through theme interviews with four marketing and advertising agency managers who have in-depth knowledge of their companies' internal use of AI. The interview data were analyzed through a theory-driven approach, categorizing examples of AI applications and the benefits observed according to the strategic marketing framework. The findings were divided into four sections: three strategic phases and one benefit section, where insights were examined from the perspectives of internal efficiency and external effectiveness.
The key finding of the study is that marketing and advertising agencies have adopted AI on a large scale within a relatively short time. AI has become a part of companies' daily operations, utilized flexibly in various marketing functions and stages. Many areas of AI applications produce clear benefits, such as time savings, cost efficiency, and quality improvement. Although measuring overall benefits remains challenging, significant improvements in internal efficiency have been observed, even if they are not always reflected in overall company performance. In contrast, the benefits of external effectiveness are still limited and have mainly been observed in the form of improved overall quality. Furthermore, the inability to measure external effectiveness benefits makes their evaluation more difficult.
This research complements previous literature by providing an up-to-date view of AI utilization in marketing. It also introduces a new perspective by focusing on marketing and advertising agencies, which have not been extensively studied in this context before. Additionally, the study integrates a strategic marketing framework with AI usage, offering a novel approach to examining the benefits of AI in marketing. Unlike previous research, this study approaches the subject through qualitative methods and interviews, providing an in-depth understanding of companies' experiences, observations, and opinions on AI usag
Ainetta lisäävä valmistus osana kestävää valmistusta
Get PDFAinetta lisäävä valmistus (engl. additive manufacturing, AM) mahdollistaa monimutkaisten geometrioiden valmistamisen tehokkaasti ja pienemmällä materiaalihukalla. Tämän työn tarkoitus on tutkia ainetta lisäävän valmistuksen ekologista kestävyyttä. Lisäksi tutkitaan sitä, miten se edistää kestävän valmistuksen sekä kiertotalouden periaatteita. Työssä tutkitaan ainetta lisäävää valmistusta ja kestävää tuotantoa ja sitä, miten ne yhdistyvät toisiinsa. Tämän työn tutkimuskysymykset ovat seuraavat: ”Miten AM-menetelmät edistävät kestävää valmistusta?”, ”Miten AM edistää kiertotalouden periaatteita?” ja ”Miten AM-menetelmien ekologista kestävyyttä voidaan kehittää”?
Menetelmänä työssä on käytetty kuvailevaa kirjallisuuskatsausta . Aineistohaku suoritettiin pääosin Andor-, Google Scholar - sekä Scopus-palveluilla. Aineistoina on käytetty vuodesta 2016 eteenpäin julkaistuja lähteitä. Suurin osa lähteistä on julkaistu vuodesta 2020 eteenpäin.
AM:n ekologiset vaikutukset voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: hukkamateriaalin määrä, energiankulutus ja ilmansaasteet. Näistä vaikutuksista AM on parempi vaihtoehto kuin perinteiset valmistusmenetelmät, kuten sorvaus, hukkamateriaalin määrällä ja energiankulutuksella mitattuna. AM:n energiatehokkuus kuitenkin heikkenee tuotantomäärien kasvaessa ja riittävän suurilla määrillä perinteiset menetelmät voittavat sen. Kiertotalouden periaatteet voidaan jakaa kolmeen osaan tuotteen elinkaaren perusteella: suunnittelu-, käyttö- ja loppuvaihe. Ainetta lisäävä valmistus mahdollistaa kiertotalouden edistämisen näissä vaiheissa. Tärkeimmät keinot siihen ovat valmistusmenetelmän mukautettavuus sekä kierrätettyjen materiaalien käyttö. AM:n ekologisuudessa on vielä kehittämisen varaa. Ekologisuutta voidaan kehittää lisäämällä kierrätettyjen materiaalien käyttöä, tehostamalla kierrätysprosesseja sekä optimoimalla varsinaista tulostusprosessia.
Kestävyyden ja ekologisuuden tarkastelu osoittautui vaikeaksi. Tässä tutkimuksessa saatiin jonkinlainen yleiskuva aikaiseksi, mutta tuloksia on vaikea yleistää kaikkiin AM-menetelmiin ja materiaaleihin. Ekologisuuden kannalta valmistusmenetelmä tulee aina valita sovelluskohteen ja materiaalin perusteella, jos haluaa päästä parhaisiin tuloksiin.
Ainetta lisäävästä valmistuksesta löytyi paljon aineistoja ja tutkimuksia. Isossa osassa näitä aineistoja muodostui ongelmaksi se, että AM:n ekologisuutta pidetään itsestäänselvyytenä, eikä siihen syvennytä enempää. AM:n ekologisuutta tulisi siis tutkia lisää. Erityisesti AM-menetelmien ja perinteisten valmistusmenetelmien ekologisuuden vertautuvuudesta pitäisi saada lisää tietoa
Synergistic Effects of Simvastatin and Androgen Receptor Signaling Inhibitors in Castration-Resistant Prostate Cancer
No full textImplementing A Modern Software Defined Radio Using RFSoC-FPGA
No full textElektroniikan kehittyessä, erilaisten laitteiden integraatioasteen kasvaminen on ollut melkeinpä luonnonlaki. Esimerkiksi tietokoneet olivat ennen kokonaisen huoneen kokoisia mutta nykyään ne mahtuvat housuntaskuihin. Samaan aikaan, vanhanmallinen tietokone pystyi suorittamaan ehkä vain tietyntyyppisiä laskutoimenpiteitä, kun taas nykyaikainen älypuhelin pystyy hyvin monenlaisiin asioihin. Tämä sama järjestelmätason periaate on läsnä myös ohjelmistoradioissa, jossa nykyaikaiset RFSoC-piirit pakkaavat paljon toiminnallisuutta hyvin pieneen tilaan, RF-komponentit ja järjestelmäpiiri ovat kaikki pakattuna yhdelle piisirulle ja piirikortille.
Ohjelmistoradiot ovat yleistyneet entistä kehittyneempien langattomien kommunikaatiomenetelmien myötä. Tästä syystä myös vaatimukset tällaiselle järjestelmille ovat kasvaneet. Samalla ohjelmistoradioiden joustavuus on mahdollistanut uusien ja kompleksisempien tietoliikennestandardien kehittämisen. Tätä voidaan ajatella molemminpuolisena kehityssyklinä. Nykyaikaiselle ohjelmistoradiolle on paljon vaatimuksia. Laskentatehoa vaaditaan paljon ja lopputuotteesta halutaan energiatehokas, ja tämän kaiken tulee toteutua mahdollisimman edullisesti, ajatellen tuotekehitysresursseja ja tuotteen energiankulutusta.
Ohjelmistoradioiden toteutukset vaihtelevat aina vahvasti ohjelmistopohjaisista arkkitehtuureista enemmän laitteistoon pohjautuviin versioihin. Ääripäissä ohjelmistoihin perustuvat toteutukset eivät ole riittävän energiatehokkaita ja pelkkiin laitteistoratkaisuihin perustuvien radioiden hinnat nousevat helposti hyvin korkeiksi. Niin sanottuja keskitien ratkaisuja edustavat sovulluskohtaiset arkkitehtuurit ja uudelleenohjelmoitavat laitteistot, eli FPGA-toteutukset. Nämä erilaiset tavat implementoida ohjelmistoradio vaihtelevat, riippuen tarpeesta ja tilanteesta.
Tässä diplomityössä toteutetaan ohjelmistoradio nykyaikaiselle ZCU216 RFSoC-FPGA-kehitysalustalle. RFSoC-FPGA-piirin soveltuvuutta tietoliikennekäyttöön selvitetään aiemmin jo yrityksessä suunnitellun ohjelmistoradion toteutusalustana. Työn pääpainona on ohjelmistorajapintojen toteutus, ja testiohjelmiston rakentaminen ja toteuttaminen. Tähän liittyy paljon laiteläheistä toteutusta, kuten sulautetun Linux -imagen luominen, ajurikehitys ja korkeamman tason testiapplikaation kehitys
Terveydenhuollon lähiesihenkilöt ja laatujärjestelmä : ”SHQS on se talo tai se katto kaikelle sille, mitä me on jo tehty aikaisemmin. Ja sitten kaikki mitä siihen päälle rakennetaan”
No full textTässä pro gradu -tutkielmassa selvitän ja kuvailen terveydenhuollon lähiesihenkilöiden kokemuksia SHQS-laatujärjestelmästä osana päivittäisjohtamista. Laatujärjestelmä ohjaa noudattamaan järjestelmällisiä menetelmiä ja periaatteita, joilla varmistetaan laadunhallinnan onnistuminen. Keskityin erityisesti lähiesihenkilöiden kokemiin laatujärjestelmän tuomiin etuihin ja niihin rajoitteisiin, joita sen käyttöön liittyi.
Tutkimukseni empiirinen aineisto koostui kolmesta ryhmäkeskustelusta, jotka toteutin kesäkuussa 2024. Ryhmäkeskustelujen osallistujat (N=8) olivat yhden hyvinvointialueen perustason vuodeosastojen lähiesihenkilöinä työskenteleviä osastonhoitajia. Osallistujat olivat jo ennen hyvinvointialueiden muodostumista, hyödyntäneet työssään silloisten kuntaorganisaatioiden käyttämää SHQS-laatujärjestelmää.
Analysoin aineiston aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin käyttäen apunani teemoittelua. Analyysin tuloksista ilmeni, miten laatujärjestelmän käyttö edisti osastonhoitajien laadunhallintaa päivittäisjohtamisessa ja mitkä tekijät rajoittivat sen käyttöä. Laadunhallintaa edistäviä tekijöitä olivat asiakaskeskeisyys, jatkuva parantaminen ja prosessilähtöinen ajattelu. SHQS-laatujärjestelmän standardi auttoi erityisesti säännöllisessä laadunarvioinnissa tunnistamaan yksiköiden nykytilaa ja kehittämiskohteita. Standardi toimi myös hyvin ryhtiä tuovana viitekehyksenä laadunhallintaan ja kehittämistyöhön.
Laatujärjestelmä tulisi ohjata koko organisaatiota laatujohtamisen filosofiaan. Tässä tutkimuksessa lähiesihenkilöiden laadunhallintaa päivittäisjohtamisessa rajoitti sekä silloisten kuntaorganisaatioiden johdon että henkilöstön sitoutumattomuus. Organisaatioiden laatukulttuuri näyttäytyi tutkimuksen mukaan kehittymättömänä. Järjestelmällistä laatujärjestelmän mukaista laadunhallintaa rajoittivat myös laatujärjestelmän ulkopuoliset tekijät kuten yksiköiden suuri työmäärä sekä resurssien ja ajan puute