Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Akromegalia Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 1980–2015
Full text linkAkromegalia (suom. jättikärkisyys) on kasvuhormonin liikatuotannosta johtuva harvinainen endokriininen sairaus, johon liittyy hoitamattomana merkittävää oheissairastavuutta ja lisääntynyt kuolleisuus. Diagnostiikan ja hoitomuotojen kehittymisen myötä yhä suurempi osa tautia sairastavista saavuttaa remission. Akromegalian hoitoa ja hoitotuloksia 2000-luvulla ei ole toistaiseksi tutkittu suomalaisessa väestössä. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata akromegalian diagnostiikan, hoidon ja hoitotulosten kehittymistä Tampereen yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella vuosien 1980–2015 aikana.
Aineisto koostui vuosien 1980–2015 aikana TAYS:ssa diagnosoiduista vähintään 16 vuotta täyttäneistä akromegaliapotilaista. Tiedot akromegalian epidemiologiasta, diagnoosivaiheen ja viimeisimmän kontrollikäynnin kliinisestä kuvasta, käytetyistä hoitomuodoista sekä oheissairastavuuteen liittyvistä riskitekijöistä kerättiin potilaskertomusteksteistä. Remission määritelmänä oli viimeisimmän kontrollin yhteydessä mitattu IGF-1-pitoisuus iänmukaisella viitealueella tai, jos IGF-1-mittaus puuttui, kasvuhormonipitoisuus alle 1 µg/l. Keskeisimpiä muuttujia verrattiin diagnoosiajankohdan (v. 1980–1999 vs. 2000–2015), hoitotulosten (remissio vs. ei remissiota), sukupuolen ja mahdollisen leikkaushoidon suhteen.
Tutkimusjakson aikana akromegalia diagnosoitiin yhteensä 142 potilaalla, joista puolella tauti diagnosoitiin ennen vuotta 2000. Diagnoosihetken iän keskiarvo oli 51,0 (SD 13,9) vuotta, ja naisilla diagnoosi-ikä oli merkitsevästi korkeampi [53,8 (SD 13,5) vs. 48,2 (SD 13,7) v, p=0,015]. Sukupuolijakauma oli aineistossa tasainen. Diagnoosivaiheen kasvuhormonipitoisuus oli 2000-luvulla diagnosoiduilla matalampi [mediaani 7,5 µg/l (kvartiiliväli, IQR 5,2–21,1) vs. 22,7 (IQR 11,1–52,1) µg/l, p<0,001]. Iänmukaiseen viitealueen ylärajaan suhteutettu diagnoosivaiheen IGF-1-pitoisuus ei eronnut diagnoosiajankohdan tai sukupuolen suhteen vertailtuna. Leikkaushoidot yleistyivät tutkimusjakson loppupuolella diagnosoiduilla (90,1 % vs. 74,6 %, p=0,026), kun taas sädehoidot ja lääkehoidot vähenivät (<7 % vs. 32,4 %, p<0,001 ja 60,6 % vs. 82,9 %, p=0,005 vastaavasti). Lääkehoidot olivat naisilla yleisempiä (80,0 % naisilla vs. 63,4 % miehillä, p=0,039). Potilaista yhteensä 73,7 % saavutti remission, eikä tilastollisesti merkitseviä eroja remission saavuttaneiden osuudessa diagnoosiajan tai sukupuolen suhteen vertailtuna tullut esille. Kasvuhormoni- ja iänmukaisen viitealueen ylärajaan suhteutetut IGF-1-pitoisuudet olivat viimeisimmän kontrollin ajankohdalla samankaltaiset ennen ja jälkeen vuoden 2000 diagnosoiduilla. Naisilla kasvuhormonipitoisuus oli viimeisessä kontrollissa keskimäärin korkeampi (1,2 µg/l vs. 0,8 µg/l, p=0,006 ja 4,0 mU/l vs. 2,0 mU/l, p=0,042). Aivolisäkkeen vajaatoimintaa esiintyi 2000-luvulla diagnosoiduilla merkittävästi vähemmän (43,9 % vs. 63,1 %, p=0,036). Leikkaamattomien potilaiden hoitotulokset olivat merkittävästi heikommat, ja heistä vain 40,9 % saavutti remission (vs. 80,1 % leikatuista, p<0,001). Remission saavuttaneiden ja saavuttamattomien kliinisessä kuvassa (IGF-1-pitoisuuksia lukuun ottamatta) tai kardiovaskulaaririskitekijöissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja viimeisimmässä kontrollissa. Kardiovaskulaaririskitekijöissä tapahtui pieniä muutoksia potilaiden seuranta-aikana [paastoverensokerin mediaani 5,8 (IQR 5,3–6,6) mmol/l diagnoosihetkellä vs. 5,5 (IQR 5,0–6,2) mmol/l viimeisessä kontrollissa, p=0,029 ja vastaavasti kokonaiskolesterolin mediaani 4,7 (IQR 3,9–5,2) mmol/l vs. 5,1 (IQR 4,5–5,8) mmol/l, p=0,011].
Potilaat hoidetaan entistä useammin onnistuneesti leikkaushoidolla. Modernit lääkehoidot ovat mahdollistaneet remission saavuttamisen yhä suuremmalla osalla potilaista. Sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijät ovat yleisiä akromegaliaa sairastavilla, remission saavuttamisesta riippumatta
Growth of Subsurface Fatigue Fractures in Large‐Size Bevel Gears
No full textLarge-size bevel gears are commonly used in marine industry for the applications of propulsion, such as azimuth thrusters. The gears are typically designed for specific use, as they are directly transferring power from one component to another. The gear design needs to take into account external factors, such as deformation of transmission components, lubrication conditions, and long lifetime up to 25 years. In long lifetime applications, failure modes characteristic of very high cycle fatigue regimes are critical. Recently, several researchers have focused on the topic of subsurface fatigue failure modes. To better understand the initiation and growth of subsurface fractures, this work studies crack growth during systematic fatigue tests and ultrasonic inspection is applied to monitor the growth of cracks. The collected crack and fracture data is finally used to evaluate the usability of the ultrasonic inspection method for fault detection, and the effects of case hardening depth in a gear on fatigue life. Also, the accuracy of the state-of-the-art finite element prediction is compared to the experimental results.Peer reviewe
”Olen jumissa tahmaisessa ruumiissani kuin juoksuhiekassa” : Päähenkilökertojan identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet teoksessa Terveisin K
Full text linkTässä tutkielmassa tarkastelen identiteetin rakentumista Mikko Kauppilan (2024) teoksessa Terveisin K. Tavoitteenani on selvittää, miten päähenkilökertojan identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet muodostuvat teoksessa ja miten ne asettuvat vuorovaikutukseen kulttuuristen miesruumisnormien kanssa.
Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä sekä analyysimenetelmänä toimii kerronnallisen asemoinnin teoria sekä siihen läheisesti liittyvä kerronnallisen identiteetin käsite. Pyrin asemoinnin teoriaa hyödyntäen hahmottamaan, miten päähenkilökertoja asemoituu suhteessa ympäristöönsä ja millaisia identiteettipositioita hänelle tarjoutuu. Tarkastellessani asemoitumista normatiivisten diskurssien tasolla, yhdistän analyysiini kulttuurisen identiteetin käsitteen sekä kriittisen miestutkimuksen käsitteen maskuliininen hegemonia. Koska tutkielmani keskiössä ovat identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet, hyödynnän ruumiillisuuden ja ruumisnormien käsitteitä.
Tutkielmani osoittaa, että päähenkilökertojan identiteetti rakentuu dynaamiseksi, vuorovaikutukselliseksi ja monikerroksiseksi konstruktioksi, josta yhtä erillistä ja muut ylittävää identiteettipositiota ei voida paikantaa. Koska analyysini keskittyy tarkastelemaan identiteetin ruumiillisia ulottuvuuksia, nousevat keskeisiksi identiteettiä rakentavaksi tekijöiksi päähenkilökertojan suhtautuminen omaan ruumiiseen, muiden ruumiillisuuksiin sekä ympäröiviin normatiivisiin diskursseihin, joista voidaan paikantaa maskuliinisen hegemonian normeja ja ihanteita. Asemoinnin analyysin eri tasot vaikuttavat tukevan päähenkilökertojan ristiriitaista ruumissuhdetta ja tarjoavat siten toisiaan vahvistavia näkökulmia. Ruumis toimii esteenä mieluisten identiteettipositioiden saavuttamiseen, mikä johtaa vallan etsimiseen muita alistamalla, omaa ruumista muokkaamalla ja rankai-semalla sekä toisenlaisuutta fantasioimalla.
Jatkotutkimuksessa kerronnallisen asemoinnin teorian soveltamista kaunokirjallisiin aineistoihin voidaan ke-hittää esimerkiksi ottamalla analyysiin mukaan ei-inhimilliset objektit sekä huomioimalla myös mahdollisen intertekstuaalisen vuorovaikutuksen merkityksen asemoitumisessa. Jatkotutkimuksessa on tarpeellista myös arvioida teoksen normikriittisyyttä ja sen mahdollisia keinoja
Applying activity-based costing to optimize product-level profitability in greenhouse farming operations
Full text linkTekoälyn tuottaman ohjelmakoodin turvallisuus: Haavoittuvuuksien esiintyminen ja niihin vaikuttavat tekijät
Full text linkGeneratiivisten tekoälymallien käyttö ohjelmointityössä on lisääntynyt nopeasti, mutta niiden tuottaman koodin turvallisuutta on tutkittu selvästi vähemmän kuin esimerkiksi syntaktista oikeellisuutta tai tekoälyn kykyä tunnistaa haavoittuvuuksia. Tämä kandidaatintutkielma tarkastelee, kuinka yleisiä haavoittuvuudet ovat tekoälyn generoimassa koodissa sekä minkälaiset tekijät vaikuttavat haavoittuvuuksien esiintymiseen.
Tutkimusten tulosten perusteella tekoälymallien tuottamassa koodissa esiintyy huomattava määrä haavoittuvuuksia. Noin joka kolmas tutkimuksissa generoitu ohjelma sisältää jonkin CWE heikkouden. Yksittäisissä tutkimuksissa haavoittuvien ohjelmien osuus nousee jopa 60 %:iin. Tekoälymallien välillä on huomattu myös eroja, sillä osa malleista tuottaa huomattavasti enemmän haavoittuvuuksia kuin toiset. Copilot ja ChatGPT-4o tuottavat tutkituista malleista pääosin vähiten haavoittuvuuksia.
Haavoittuvuuksien määrään ja tyyppiin vaikuttavat myös esimerkiksi ohjelmointikieli ja kehotteen muotoilu. Erilaiset kirjoitusvirheet voivat esimerkiksi lisätä tekoälyn luomien haavoittuvien ohjelmien osuutta. Erityisesti C-kielisiin ohjelmiin tekoäly tuottaa enemmän haavoittuvuuksia, ja haavoittuvuudet liittyvät usein muistinhallinnan ongelmiin. Tekoälyn tuottamissa Python- ja JavaScript-kielisissä ohjelmissa haavoittuvuuksia esiintyy vähemmän ja yleisempiä haavoittuvuuksia ovat puolestaan erilaiset komentoinjektiohaavoittuvuudet sekä sivustojen välinen skriptaus. Lisäksi tekoälymallien kyky ymmärtää ohjelmalogiikkaa osoittautuu rajalliseksi, mikä vaikeuttaa monimutkaisten tai dynaamisten haavoittuvuuksien tunnistamista ja korjaamista.
Tulokset kokonaisuutena osoittavat, että tekoälyn tuottamaa koodia ei voida pitää turvallisena sellaisenaan, vaan se vaatii käyttäjältä kriittistä tarkastelua. Tekoälytyökalut voivat tehostaa ohjelmistokehitystä, mutta niiden tuottamaan koodiin liittyy merkittäviä riskejä, jotka korostavat turvallisuustietoisen kehityskulttuurin tärkeyttä
How health workers experience health system reform: A qualitative study from Finland
No full textBackground: Health system reforms have been ubiquitous in high-income countries during the past decades, yet research on how reform implementation is experienced by the health and care workforce (HCWF) remains scant. This is a critical omission, given that the recruitment and retention of the HCWF is recognized as one of the key challenges of health systems globally, and one which health system reforms often set out to solve. Objective: To study how the implementation of a large-scale health system reform in Finland has been experienced by the HCWF in primary health care. Methods: Qualitative interviews mainly with physicians, registered nurses, and licensed practical nurses (n=48) were conducted in regions’ three primary health care (PHC) centers in Jan 2024-Nov 2024. Interviewees were identified through snowball and purposive sampling. The data were analyzed through an iterative process consisting of both deductive and inductive elements. Results: The results point to misalignment between the reform's intended policy objectives and on-the-ground experiences of the HCWF in PHC in Finland. This has led to a sense of demoralization among the HCWF and impacts how they interpret the legitimacy and legacy of the reform. The data also bring forward factors which strengthen the engagement of the HCWF in PHC which is crucial for overall system change and reform implementation. Conclusions: Our findings have critical implications for the implementation and leadership of health system reforms in PHC. HCWF involvement can be a win-win situation for the system and the workforce, and failure to involve them can further deepen the issue of HCWF shortages in PHC.Peer reviewe
A More Future-Oriented Legislature? The Impact of a Permanent “Future Committee” on the Temporal Focus of MPs
No full textPolitical short-sightedness is commonly considered a problem for democracies struggling with long-term challenges, but few proposed cures for political myopia have been implemented. We study the world's first and only genuinely institutionalized legislature-based “future committee”, Finland's Committee for the Future (CF). Our outcome variable is a novel and unobtrusive speech-based measure of individuals’ temporal focus that is measured at the MP level over time. When comparing individuals before, during and after their service on the CF, we find a statistically significant but modest impact of CF membership on how much committee members talk about the future in the plenary. Compared to non-members, committee members utter roughly one more future-focused sentence every three hundred sentences. Such institutions can thus induce more future-oriented thinking into legislatures.Peer reviewe
Radioluminescence and spectroscopic properties of proton-irradiated Yb<sup>3+</sup> doped crystals embedded in phosphate glass for real-time dosimetry
No full textYb3+ doped phosphate glass and composites containing Yb2Si2O7, LiNbO3:Yb3+, and CaWO4:Yb3+ crystals embedded in phosphate glass were irradiated with a 3.5 MeV proton beam to investigate the impact of the radiation treatment on the Yb3+ spectroscopic properties. While the structure of the Yb3+ doped glass remained almost unaffected by the proton exposure, the irradiation was found to lead to structural changes in the composites, including defect formation and partial dissolution of the crystals with variations in the local environment of the Yb3+ ions. Micro-Raman spectroscopy revealed structural modifications induced by irradiation, including radiation-induced crystallization within the glass phase of the composite, as well as changes in the Raman spectra of the embedded crystals. Despite these microscopic changes, no visible alterations in transparency nor coloration were observed, demonstrating the composites' resistance to 3.5 MeV proton beam. The radioluminescence spectra were measured in-situ and changes in the spectroscopic properties were observed from all samples, with Yb3+ doped glass exhibiting the highest sensitivity with accumulated dose, followed by the composites prepared with CaWO4:Yb3+ and Yb2Si2O7. These results highlight the impact of proton irradiation on the structural and spectroscopic properties of Yb3+ doped crystals embedded in phosphate glass, demonstrating their potential for real-time radiation dosimetry.Peer reviewe
Enhancing Cultural Accessibility Through Innovative Technologies for Individuals with Visual Impairment at the Tampere Cathedral
Full text linkThe thesis focuses on the amplification of cultural interaction for the visually impaired by making use of new technologies in Tampere Cathedral. The research examines the abilities of audio descriptions, tactile graphics, and applications from augmented reality to offer an accessible cultural visit. Through interviews of 10 participants at Tampere Cathedral, the research and findings establish major issues that may enhance or hinder access and interest of the visually impaired to cultural attractions. The findings and discussion emphasised on approaches that can make it easier for more visually impaired people to interact with technology.
The study starts with a literature review of cultural accessibility and assistive technologies. The current review seeks to offer a theoretical perspective when it comes to architectural barriers experienced by low vision people in exploring historical and cultural centers. This is followed by a description of methods adopted in assessment of the efficacy of the adopted technologies. This is with regard to developing and deploying mobile audio guide, touch maps and augmented reality in addressing visually impaired visitors.
A set of interviews were carried out with visually impaired 10 participants in order to obtain additional qualitative data. The outcomes of these preliminary interviews were then employed to extract common theme and to study patterns amongst responses from the participants. Fundamentally, research findings disclosed that the application of multi-sensory modalities positively improves the usability and experience of cultural heritage locations.
The thesis is rounded up with specific policies as guidelines for cultural institutions that want to enhance their accessibility provision. Thus, the mentioned recommendations are focusing more on the aspects that deal with user experience design, continuous engagement with the users and multimodal interactions. The study also opens up other opportunities where other technologies and approaches can be looked at in as to help people with visual impairment have better access to cultures
