Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Tekoälysiirtymä toimitusketjun hallinnassa : Edellytykset, haasteet ja hyödyt
Full text linkToimitusketjun hallinta on strateginen toiminto, jonka avulla yritykset sitovat liiketoimintaprosessinsa raaka-aineista loppuasiakkaalle. Keskeisimmät ongelmat toimitusketjun hallinnassa liittyvät reaaliaikaisuuden puutteeseen sekä resurssien käytön tehokkuuteen. Digitalisaation myötä toimitusketjun hallinnan tueksi on tullut erilaisia sähköisiä järjestelmiä, jotka pitävät toimitusketjun dataa hallussaan. Tämän datan hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuksia tekoälylle. Tekoälyyn liittyy paljon potentiaalia, mutta sen monimutkaisuuden takia käyttöön ottamisen prosessi on haastava. Tutkimuksen ongelma on tiedon rajallisuus liittyen tekoälyn hyödyntämiseen toimitusketjun hallinnassa. Tavoitteena on näin ollen tutkia tekoälysiirtymän edellytyksiä, haasteita ja hyötyjä toimitusketjun hallinnassa.
Tavoitetta lähestyttiin kahdesta keskeisestä näkökulmasta. Ensiksi tarkasteltiin, miten tekoälysiirtymä tulisi toteuttaa toimitusketjun hallintaan. Tämä oli tärkeää tekoälyyn liittyvän epäselvyyden ratkaisemiseksi. Toisaalta prosessi on virheherkkä, ja huono taustatyö voikin heikentää saatavia tuloksia tai luoda uusia ongelmia. Toinen tarkasteltava näkökulma oli tekoälyn hyödyt toimitusketjun hallinnassa, eli miksi tekoälysiirtymä tulisi ylipäätään toteuttaa. Tämän tarkoituksena oli selventää epävarmuutta tekoälyn hyödyistä, jotta odotukset ja perusteet sen käyttöön otolle olisivat realistisia. Tutkimus suoritettiin narratiivisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuutta suodatettiin valittujen avainsanojen perusteella ja laadukkaista julkaisuyhteyksistä.
Tutkimuksessa huomattiin, että tekoälyn hyödyntämistä toimitusketjun hallinnassa on tutkittu jo paljon, mutta kriittisyys tekoälyä kohtaan on vähäistä. Havaittiin myös, että tekoälyä on maailmalla sovellettu jo toimitusketjun hallintaan. Jo realisoituneet ja tutkitut hyödyt helpottivat johtopäätösten tekemistä. Keskeistä löydöksissä oli tekoälyn asettamat vaatimukset olemassa olevalle järjestelmäinfrastruktuurille sekä käyttäjille. Tekoäly on datariippuvainen teknologia, ja vaatii olemassa olevaa substanssiosaamista sekä teknistä osaamista hyötyjen realisoimiseksi. Tekoälyä voidaan integroida toimitusketjun hallintaan eri tavalla riippuen tavoitteista sekä käytettävästä teknologiasta. Hyödyt ovat riippuvaisia tehdyistä valinnoista. Keskeisimmät hyödyt liittyvät tekoälyn kykyyn käsitellä suuria datamääriä hyvin nopeasti. Tekoäly hyödyntää sen käytössä olevaa laskentatehoa, tarjoten sitä saavutettavassa muodossa organisaatioille. Hyötyjä löydettiin eri toimitusketjun osa-alueilta, riippuen valitun kirjallisuuden rajauksista.
Tehdyt havainnot täydentävät aiempaa kirjallisuutta, kooten yhteen jo tutkittuja teemoja yleisesti ymmärrettävään muotoon. Tutkimuksessa havaittiin, että kirjallisuudessa vallitsee konsensus tekoälyn hyödyistä sekä sovelluskohteista. Tehdyt havainnot ovat hyödyllisiä tekoälysiirtymää suunnitteleville sekä sen vaiheessa oleville toimitusketjun hallinnan asiantuntijoille. Tulokset suuntaavat myös tulevaa alan tutkimusta, ja jatkotutkimuksen kohteeksi tunnistettiin etenkin rajattu ja kriittinen tutkimus.Supply chain management (SCM) is a strategic function that enables companies to coordinate business processes from raw materials to the end user. Currently, the primary challenges in SCM involve the lack of real-time decision-making capabilities and resource inefficiency. While digitalization of SCM has introduced various systems to manage large volumes of supply chain data, leveraging this data effectively opens new possibilities for Artificial Intelligence (AI). Despite its potential, the implementation of AI–a complex technology–is associated with significant challenges. The research problem is defined as a lack of knowledge regarding the application of AI in SCM. Consequently, the objective of this study is to investigate the integration of AI in SCM, and its enablers, challenges, and benefits.
This study approached these objectives from two distinct perspectives. First, it examined how the transition to AI should be executed in SCM. This was crucial for addressing the ambiguity surrounding AI. Moreover, the transition process is prone to errors, which can compromise results or create new issues. The second perspective focused on the benefits of AI in SCM, justifying the implementation process. The purpose was to align expectations and motivations with the realistic opportunities of AI. The study was conducted as a narrative literature review, using literature filtered by chosen keywords and selected from reputable publications.
The review revealed that while AI applications have been widely studied, the existing literature largely lacks a critical perspective. It was also observed that AI has already been broadly applied to SCM globally. Findings regarding realized benefits supported the conclusions of this study. The articles emphasized the requirements AI places on system infrastructure and users; for optimal results, AI depends heavily on data and requires both domain expertise and technical knowledge. The integration of AI varies depending on objectives and available technology, meaning benefits are contingent on the choices made. Key benefits of AI in SCM are linked to its ability to process large datasets efficiently. AI utilizes available computing power, making it accessible to the organization. Within the scope of chosen articles, further use cases were identified across various SCM areas.
The findings of this study complement earlier literature by synthesizing existing themes into a coherent overview. A consensus on the applications and benefits of AI was found within research. These results may be useful for SCM professionals planning or currently undergoing a transition to AI. Furthermore, the results help orient further studies, identifying a need for narrower, more critical research
Naisten kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä ensimmäisessä esihenkilöroolissa
Full text linkAmmatillinen identiteetti muodostaa yhden osa-alueen yksilön kokonaisidentiteetistä. Se kehittyy jatkuvasti, mutta on erityisen muovautuva uramuutoksissa ja uusiin rooleihin siirtyessä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan naisten kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä ensimmäisessä esihenkilöroolissa. Kansainväliset tutkimukset ovat tunnistaneet erilaisia haasteita naisten ammatillisen identiteetin kehittymisessä, kuten roolimallien puute tai organisaatioiden sukupuolittuneet odotukset. Suomessa pyritään tasa-arvoiseen työelämään, mutta organisaatioissa naiset kohtaavat edelleen haasteita. Tutkimuksen tavoitteena onkin syventää ymmärrystä naisten identiteetin kehittymisestä uudessa esihenkilöroolissa sekä siihen liittyvistä identiteettityön prosesseista.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Ibarran (1999) väliaikaiset minät malliin, joka tarkastelee ammatillisen identiteetin kehittymistä identiteettityön ja yksilön toimijuuden näkökulmista. Mallin ja tämän teorian keskeinen näkökulma on, että identiteetti kehittyy ja muovautuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ibarran (1999) teorian ohella tutkielmassa hyödynnetään muuta kirjallisuutta identiteettityöstä, ammatillisen identiteetin kehittymisestä sekä naisjohtajuuden erityispiirteistä kokonaiskuvan muodostamiseksi.
Tutkimus on laadullinen ja perustuu kolmeen puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Haastateltavat ovat uransa alkuvaiheessa olevia naisesihenkilöitä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.
Tulokset osoittavat, että naisilla oli keskenään osittain samankaltaisia kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä. Identiteetin kehitystä voidaan kuvata Ibarran (1999) mallin mukaisesti roolimallien havainnoinnin, väliaikaisten minäkuvien kokeilun sekä arvioinnin ja mukautumisen prosesseina. Lisäksi tuloksissa nousivat esiin myös kontekstuaalisten tekijöiden vaikutukset identiteettityöhön. Havainnot vahvistavat osittain Ibarran (1999) mallia sekä hänen esittämää käsitystä taustatekijöiden merkityksestä, mutta myös laajentavat ymmärrystä siitä, kuinka tiiviisti nämä kontekstuaaliset tekijät kietoutuivat identiteetin kehittymiseen. Identiteetin kehittymistä tarkasteltaessa onkin tarpeen huomioida identiteettityön lisäksi muut sitä ohjaavat ja rajoittavat olosuhteet.
Tutkielma osoittaa myös, että Suomen keskijohdon kontekstissa sukupuoli ei näyttäydy merkittävänä identiteetin kehittymistä määrittävänä tekijänä. Tämä voi selittyä naisjohtajien määrän kasvulla Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Toisaalta tutkimus valottaa edelleen yhteiskunnassamme ja organisaatioissamme olevia haasteita sekä odotuksia naisille ja naisjohtajille
Performance of DECT-2020 NR and FCC-Based Mesh IoT Systems in DECT Bands
No full textDECT-2020 NR is a recently standardized radio access technology (RAT) for massive machine-type 5G communications operating in the license-exempt and licensed bands. By relying on multi-hop communications and listen-before-talk (LBT) medium access, DECT-2020 NR allows for cost-controlled flexible deployments. However, the medium access procedures for some of the bands currently used by classic DECT systems are strictly regulated by long-standing policies in the USA. The goal of this study was to evaluate and compare the performance of DECT-2020 NR and medium access specified by the Federal Communications Commission (FCC) for the Unlicensed Personal Communications Service (UPCS) band. Our results demonstrate that in a mesh system, the use of FCC access rules leads to drastic performance degradation, resulting in less than 85% of delivered packets compared to 98-99% for DECT-2020 NR. This results in a slight 1-2% degradation for coexisting classic DECT devices. For efficient use of the UPCS band, we recommend revisiting current FCC rules, allowing for LBT-based operations.Peer reviewe
Five-year follow-up of patients with low-risk papillary thyroid cancer treated without postoperative radioiodine: prospective study by the Finnish Thyroid Cancer Group
No full textBACKGROUND AND PURPOSE: The purpose of this study was to evaluate the safety of omitting radioiodine (RAI) ablation in low-risk papillary thyroid cancer. PATIENTS AND METHODS: All five university hospitals in Finland consecutively and prospectively enrolled patients in the study with the following inclusion criteria: age 18 or over, papillary unifocal, intrathyroidal cancer 11-20 mm operated with a thyroidectomy, and no lymph node metastases. All patients were initially offered a follow-up without RAI. The patients who did not receive postoperative RAI were included in the RAILESS group. Those who preferred to have RAI and those who received RAI due to elevated thyroglobulin (TG) or thyroglobulin antibodies (TGAb) formed the RAIRINN group. Thyroglobulin and TGAb levels were monitored 4-8 weeks postoperatively in the RAILESS group. All patients were subsequently monitored every 3 months for the first year and then annually for 5 years, with a neck ultrasound. Radioiodine was administered if TG surpassed 2 ug/L or TGAb exceeded 40 kU/L in two consecutive measurements. An event was defined as a structural recurrence or a biochemical abnormality resulting in RAI treatment. The primary endpoint was the amount of patients who remained event-free during a 5-year follow-up. RESULTS: Fifty-three of 60 patients enrolled were assigned to the RAILESS and 5 to the RAIRINN group. In the RAILESS group, 96% (51/53) remained event-free throughout 5 years, while 4% (2/53) required RAI due to increased TG or TGAb levels. In the RAIRINN group, one patient (1/7 or 14%) developed a metastatic disease. INTERPRETATION: Our findings provide additional evidence for safely omitting postoperative RAI in low-risk papillary thyroid cancer.Peer reviewe
NIMBY-ilmiön näyttäytyminen urheilurakentamisessa : Case Oulun jalkapallostadion
Full text linkTutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka NIMBY-ilmiö ilmenee Oulun jalkapallostadionin tapauksessa. Tutkimus keskittyy tutkimaan tapaustutkimuksen kautta Oulun uuden jalkapallostadionin rakentamisprosessin aikana ilmenevää NIMBY-ilmiötä. Stadion sijaitsee noin 1,5 km päässä Oulun keskustasta Heinäpään urheilukeskuksen alueella. Tutkimuskysymykseni olivat seuraavanlaiset: 1. Miten NIMBY-ilmiö ilmenee Oulun jalkapallostadionin tapauksessa, ja mitä tapaus kertoo osallistumisen, ja julkisen hyväksynnän rooleista? 2. Miten asukkaiden ja muiden toimijoiden näkökulmat eroavat toisistaan hankkeen vaikutusten arvioinnissa?
Aineistona käytettiin 21 media-artikkelia, jotka on julkaistu Kalevassa tai muissa medioissa. Jutuissa käsitellään stadionin rakentamisprosessin eri vaiheita. Tässä tapaustutkimuksessa media-aineistoa analysoitiin teoriaohjautuvan sisällönanalyysin keinoin.
Analyysi osoitti poikkeavia kokemuksia eri osapuolten välillä hyödyistä, ja haitoista. Hyötyihin koettiin kuuluvan esimerkiksi vaikutukset talouteen, elinvoimaan ja positiiviset vaikutukset urheilijoille. Hyötyjen katsottiin vaikuttavan laajalle alueelle. Haittojen katsottiin keskittyvän stadionin lähialueille. Haittoja katsottiin olevan esimerkiksi meluhaitat, liikennemäärien lisääntyminen, ja alueen ympäristön muutokset. Analyysi nosti esiin rakentamisen prosessin haasteita. Näitä oli esimerkiksi rakentamisprosessin uskottavuus, hyväksyttävyyden kokemukset, ja osallisuuden rakentuminen, sekä osallisuusprosessin haasteet. Analyysi nosti esiin, kuinka eri tavoin rakentamisen prosessi voitiin kokea, ja kuinka esimerkiksi tunteet tai henkilöityminen vaikuttavat median kautta julkaistaviin juttuihin. Analyysi nostaa esiin myös kaupungin, ja eri toimijoiden roolia osana rakentamisen prosesseja.
Analyysiosion pohjalta pystyttiin vetämään johtopäätöksiä. Pystyttiin toteamaan, että tapauksessa oli kyse “nimbyilystä”. Lisäksi pystyttiin tunnistamaan, että hyväksyttävyyden kriteerit eivät ole aina samanlaiset, ja ihmiset kokevat hyväksyttävyyden eri tavoin. Tulevien seuraamusten ennustaminen todettiin haasteelliseksi, mikä lisää konfliktien riskiä. Kaupunkien katsottiin pystyvän ehkäisemään rakentamisprosessien ongelmia omalla proaktiivisella toiminnalla, ja vuorovaikuttamalla eri toimijoihin. Valitusprosessit tunnistettiin tärkeäksi osallistumisen keinoksi, mutta todettiin olevan kestämätöntä, että valitusprosessien avulla pystytään viivyttämään hankkeita vuosia
Liikunnan lisääminen päiväkodin arkeen : Toimintaympäristön ja osallistamisen vaikutus lasten aktiivisuuteen päiväkodissa
Full text linkA 2D Model of Cortical Spreading Depression Propagation Using Neural Field Framework: A Computational Study
Full text linkCortical spreading depression (CSD) is a biological event that arises as a slow wave of neuronal and glial depolarization across the cortex, in response to brain injury. The key neurochemical disturbance responsible for it is elevated potassium concentration in extracellular space. It is associated with injuries such as traumatic brain injury, subarachnoid haemorrhage and migraine. CSD induces conditions in the cortex that are physiologically unfavourable and is highly prone to recurrence causing severe damage to neurons.
Computational modelling approach has been widely used to investigate underlying mechanisms of CSD. Cell-based models are commonly used in computational neuroscience to understand biophysical details of a phenomenon. However, they become increasingly complex and computationally inefficient when extended to the spatial domains required for CSD like propagation.
Mean-field models, more specifically neural field models, provide a solid framework to model spatially extensive patterns and temporal evolutions of wave fronts without complexity. This is quite useful for capturing large-scale cortical phenomena with reduced computational burden.
The main objective of this thesis was to develop a two-dimensional (2D) model of CSD propagation based on neural field framework. The model was developed as an extension of a one-dimensional model developed by Baspinar et al. The original model includes extracellular potassium dynamics and its effect on the firing of neuronal populations within the framework.
This was achieved by implementing the neural field model on a 2D grid where each node represented a neural field unit. The equations of the model on individual node describe the coupled dynamics of two main neuronal populations, excitatory and inhibitory. Potassium concentration dependent sigmoidal transfer function was used to model the firing rate. A 2D exponential spatial kernel was used for weighted sum of signals from other populations. The stimulus was applied at three different locations to understand the spatial and temporal evolution of potassium and population dynamics in a 2D space. CSD speed was calculated with threshold-based front detection. Parameters such as number of nodes, distance between nodes and time constant were explored to find similar speed as control.
Radial curvatures and distinct ring-like patterns emerged as a result in spatial distribution. The firing rate of excitatory and inhibitory population exhibited potassium modulated behavior as modelled by Baspinar et al. The CSD speed closest to control speed (2.2 mm/min) was found to be 2.35 mm/min.
In conclusion, the 2D model was successful in capturing the CSD propagation based on potassium dynamics. The 2D model could serve as a foundation to simulate brain source activity and project the underlying neuronal activity at electroencephalography as voltages using forward projection method. This could be beneficial in finding detectable patterns in routine monitoring of CSD
Variations in surgical practice and adverse events following isolated proximal humerus fracture in adults: a comparative longitudinal cohort study of 53,852 patients from Denmark, England, and Sweden
No full textBackground: Proximal humeral fractures (PHFs) are common injuries, but their management has remained controversial. Recent high-level evidence from randomized clinical trials has shown that for many PHFs, surgical treatment is not superior to non-surgical treatment. Our primary aim was to conduct a multi-nation assessment of temporal trends and changes in surgical treatment of isolated PHF in Denmark, England, and Sweden. A secondary aim was to estimate the incidence of serious adverse events (SAEs) within 30 days (and death within 90 days) of primary surgery. Methods: This population-based cohort study presents routinely collected data from Danish, English, and Swedish patient registries and electronic health records from 1998 to 2018. All adult patients with isolated PHFs combined with predefined surgical procedure codes were included. Age- and sex-specific incidence rates (IRs) of surgery and each surgical procedure per calendar year were calculated. Kaplan–Meier plots displayed patient survival for the study period. Incidence proportions of SAEs within 30 days (and death within 90 days) of surgery were computed. Results: A total of 54,077 primary surgical procedures, performed in 53,852 patients with isolated PHF, were included. Denmark and Sweden had the highest IR of surgery, with Denmark peaking at 17.4/100,000 person-years in 2011 and Sweden peaking at 18/100,000 person-years in 2013, while England peaked at 5/100,000 person-years in 2010. From 2004, plate fixation was the leading surgical procedure in Denmark and Sweden, while arthroplasty was the most frequent in England. The IR of surgery in Denmark and Sweden was 8–10 times higher for women aged 80 years than that observed in England. The 30-day incidence of SAEs varied between countries, ranging from 0.03% to 3.51%. Conclusions: Variations in surgical practice for isolated PHF exist between Denmark, England, and Sweden, with differences in overall IRs of surgery and preferred procedures. A complex interplay between hospitals, surgeons, healthcare systems, and evidence-based factors is likely to explain such variations. However, in all three countries, the IR of surgery, particularly for the use of locking plates, demonstrated a decline from 2013, coinciding with high-quality trials and meta-analyses suggesting that evidence-based factors are becoming more prominent in orthopaedic treatment decisions.Peer reviewe
Hitsausparametrien vaikutus käsilaserhitsin laatuun
No full textKäsilaserhitsaus on sulahitsausmenetelmä, joka on vasta viime vuosina yleistynyt hitsausprosessi. Menetelmän suuri hitsausnopeus, pieni lämmöntuonti ja nopeasti omaksuttava suoritustekniikka ovat selkeitä etuja perinteisiin kaarihitsausmenetelmiin verrattuna. Näistä eduista huolimatta käsilaserhitsauksen kykyä täyttää vaativat laatuvaatimukset ei ole vielä laajasti tutkittu. Käsilaserhitsausta voidaan pitää nopeasti yleistyvänä, mutta vielä vähän tutkittuna hitsausprosessina. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan käsilaserhitsausprosessin ominaisuuksia sekä haasteita, jotka tulee ottaa huomioon prosessin hitsausparametrejä valittaessa. Työn tutkimuskysymyksiksi valikoituivat: ”Mitkä ovat käsilaserhitsauksen merkittävimmät hitsin laatuun vaikuttavat haasteet?” sekä ”Miten käsilaserhitsauksen hitsausparametrit vaikuttavat hitsin laatuun?”
Tutkielma toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa kootaan ja yhdistetään aiempaa tutkimustietoa, kuten vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleja, hitsausalan instituution IIW-konferenssin tiedostoja, standardeja, kirjallisuutta, kaupallisten yritysten prosessikuvauksia, hitsauslaitevalmistaja Kempin oppimateriaaleja sekä Hitsaustekniikka-lehden artikkelia. Työ ei sisällä käsilaserhitsauslaitteiston yksityiskohtaista teknistä tarkastelua eikä hitsaustyön turvallisuusnäkökulmia.
Tutkimuksen tuloksena määritettiin käsilaserhitsauksen oleellisimmat haasteet hitsausparametrien valinnan näkökulmasta. Käsilaserhitsaus perustuu avaimenreikähitsaukseen, jossa lasersäde sulattaa ja höyrystää metallia suurella energiaintensiteetillä muodostaen kappaleen pintaan avaimenreikää muistuttavan aukon. Sekä hitsausprosessin edut, että haasteet voidaan nähdä kulminoituvan avaimenreiän ominaisuuksiin. Avaimenreiän avulla lasersäde pääsee tunkeutumaan syvälle materiaaliin mahdollistaen tarkan lämpöenergian kohdistamisen. Haasteita tuo menetelmän toistettavuus, huokoisuus, suuret jäähtymisnopeudet, puhtaus sekä hitsattavan liitoksen ilmaraon vaihtelut.
Käsilaserhitsauksen hitsausparametrien valinnassa tulee pyrkiä avaimenreiän vakauteen, riittävän tunkeuman saavuttamiseen sekä hitsattavien kappaleiden ilmarakojen huomioimiseen. Tulosten perusteella epävakaaseen avaimenreikään vaikuttaa suoritustekniikka, lasertehon ja kuljetusnopeuden suhde, suojakaasun tyyppi ja virtausnopeus, vaaputuksen parametrit sekä liitoksen ilmaraon vaihtelut. Epävakaa avaimenreikä aiheuttaa metalliroiskeita, tunkeuman vaihtelua ja huokoisuutta, minkä vuoksi hitsausparametrejä valittaessa on varmistettava avaimenreiän tasapainoinen käyttäytyminen.
Kirjallisuuskatsauksessa on hyödynnetty sekä käsilaserhitsausta että mekanisoitua laserhitsausta käsitteleviä lähteitä. Menetelmien keskeinen ero on siinä, että käsilaserhitsauksessa hitsauspoltinta liikutetaan manuaalisesti, kun taas mekanisoidussa laserhitsauksessa liike on automatisoitu, vakaa ja paremmin toistettavissa. Käsilaserhitsauksen toistaiseksi saatavilla olevan tutkimustiedon vähäisyys tekee molempien prosessityyppien lähteiden käytön tarpeelliseksi. Tutkimusten tuloksia voidaan pitää kokonaisuudessaan luotettavina, joskin lisätutkimusta juuri käsilaserhitsauksen sovelluksiin tarvitaan lisää. Empiiristä lisätutkimusta tarvittaisiin laajemmin eri materiaaleille, liitostyypeille sekä siihen kuinka avaimenreiän epävakautta voitaisiin vähentää juuri manuaalisesti suoritetussa käsilaserhitsausprosessissa