23098 research outputs found
Sort by
Kiitettävän epäajanmukainen marxilaisen teorian klassikko:Evald Iljenkov: Abstraktin ja konkreettisen dialektiikka Marxin Pääomassa (Dialektika abstraktnogo i konkretnogo v ”Kapitale” Marksa, 1960). Suom. Jaakko Virkkunen & Juha Pihlaja. Tampere: Vastapaino 2024. 368 s.
Iäkkäiden ihmisten positiot hoivan ja vanhuuden sosiokulttuurisissa tarinalinjoissa
Väitöskirjatutkimukseni tavoitteena on tuottaa tietoa tuen tarpeessa olevien vanhojen ihmisten asemasta. Tutkimuksen kontekstina on pohjoissuomalaisten, pääasiassasosiaali- ja terveyspalvelujen piirissä olevien, mutta omassa kodissaan asuvien ihmisten arkielämä ja hoivapalvelut. Positiointiteorian position ja tarinalinjan käsitteiden avulla vastaan tässä artikkeliväitöskirjan yhteenvedossa seuraaviin kysymyksiin: 1) millaisia positioita vanhoille ihmisille on tarjolla vanhuutta koskevissa sosiokulttuurisissa tarinalinjoissa ja 2) miten tuen tarpeessa olevien vanhojen ihmisten positiot rakentuvat hoivan käytäntöjen tarinalinjoissa? Positioita ja tarinalinjoja tutkitaan tulkiten väitöskirjan sisältämiä osajulkaisuja, joissa haastattelu-, kysely-, havainnointi-, ääninauhoite- ja asiakirja-aineistoja on analysoitu kategoria-, kehys-, diskurssi- ja sisällönanalyysin, toimijaverkostoteorian, tilastollisen kuvailun sekä minäteknologioidenanalyysin keinoin.Tutkimus paikantuu kulttuuri-, sosiaali- ja kriittisen gerontologian tutkimuksen kenttiin. Tutkimuksen yhteys gerontologiseen sosiaalityöhön syntyy muun muassa sosiaalihuollon asiakkuuden, vanhuspalveluiden, vanhustyön ja vanhuspolitiikananalyysin sekä vanhuuden sosiokulttuurisen ja yhteiskunnallisen ymmärryksen kautta. Gerontologisen sosiaalityön tutkimukset ovat osoittaneet, että on tärkeää kiinnittää huomiota hoidollisten ja hoivan kysymysten lisäksi myös muihin vanhojen ihmisten avun ja tuen tarpeisiin, sosiaalisiin ongelmiin sekä asemaan palvelujärjestelmässä. On tärkeä myös ymmärtää vanhuutta laaja-alaisesti, ja olla sensitiivinen ihmisten ikäkokemukselle. Tutkimuksen monimenetelmällinen perusta lisää tietoa vanhuuden ja vanhojen ihmisten elämäntilanteiden ja positioiden muodostumisen heterogeenisyydestä.Tutkimukseni osoittaa, että vanhuuden sosiokulttuurisessa merkityksellistämisessä on piirteitä, jotka rakentavat vanhenemista ja vanhuutta ongelmakeskeisesti. Vanhuuden ongelmallisuus esiintyy pyrkimyksenä vanhuuden poissulkemiseen, vanhenemiseen yhdistettyjen haasteiden selontekovelvollisuutena tai suoranaisena ongelmapuheena, mukaan lukien vanhojen ihmisten negatiivinen puhe itsestään iäkkäänä ihmisenä. Tutkimustulosten mukaan onnistunut vanheneminen edellyttää yhteiskunnassamme pitkälti aktiivisuuden ja autonomisuuden määreiden liittämisen mahdollistumista iäkkäisiin ihmisiin myös sellaisessa vanhuudessa, jossa tarvitaan paljon tukea.Toisaalta vanhuuteen suhtauduttiin ikäystävällisesti, joskin lähinnä vanhojen ihmisten oman elämän kerronnassa. Ikäystävällisen kerronnan ytimessä oli ymmärrys siitä, että ikääntymiseen voi kuulua muun muassa sairastumista, fyysistä kipua ja menetyksiä, mutta ne eivät ole itseä tai vanhaa ihmistä täysin määrittäviä asioita. Ikäystävällisiä käytäntöjä oli myös kotihoidon työntekijöiden ja asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa ja asiakirja-aineistojen voimavarakeskeisessä vanhuskäsityksessä. Hoivapoliittisissa asiakirjoissa tosin voimavaraisuutta käytettiin myös omaan hoitoon liittyvänä vastuullistamisena.Tutkimustulosten mukaan ikääntyneen ihmisen positio hoivan kontekstissa määrittyy itsenäisen pärjäämisen kulttuurin, hoivasta saadun tuen tai tuen puutteen ja hoivapolitiikan sekä ikääntyneen ihmisen hoivaan liittyvien pyrkimysten käytännöissä. Elämäntilanteessa, jossa aletaan tarvita enemmän muiden ihmisten ja palvelujärjestelmän apua, tukea ja hoivaa, joudutaan omasta positiosta neuvottelemaan ja määrittelemään sitä uudelleen. Toisaalta tarpeita vastaava hoiva tukee ikääntyneen ihmisen positiota myönteisellä tavalla, eikä hoiva problematisoidu oikeuksien ja velvollisuuksien kysymyksenä. Jos tarpeita vastaavaa hoivaa tai tukea ei ole tarjolla, kysymykset oikeuksista ja velvollisuuksista aktualisoituvat todennäköisemmin. Tällöin ikääntyneet asiakkaat esittävät perusteluja, joiden mukaan he olisivat oikeutettuja hoivaan, kun taas hoivapolitiikassa esitetään perusteluja hoivapalvelujen rajoittamiselle ja velvollisuuteen hoitaa omaa terveyttä ja tukeutua muiden, muun muassa läheisten apuun. Ikääntyneiden asiakkaiden position muotoutuu myös sen mukaan, miten he omaksuvat hoivapolitiikan tavoitteita esimerkiksi teknologian käytön suhteen ja miten he muokkaavat itsestään toivotunlaista kansalaista ja asiakasta. Positioon vaikuttaa myös se, onko heillä mahdollisuuksia harjoittaa vastavallan käytäntöjä tai onko heillä valtaa hoivaa koskevissa neuvottelutilanteissa.Vanhuuden tarinalinjat pitävät sisällään arvoja, normeja ja valtasuhteita ja ne voivat ylläpitää vallitsevia yhteiskunnallisia käytäntöjä tai olla muutoksen välineitä. Tarinalinjojen yhteiskunta- ja vanhuspoliittinen merkitys tulee esimerkiksi siitä, miten niitä käytetään vanhuspalvelujen suunnittelussa ja päätöksenteossa. Esimerkiksi puheet kehityksen vääjäämättömyydestä palvelujen teknologisoimisessa tai omahoidon ja läheisten vastuun lisäämisestä vanhojen ihmisten hoivassa – joko ilman perusteluja tai esimerkiksi heikkoon taloudellisen tilanteeseen tai tulevaisuusnäkymiin vedoten – toimivat poliittisten valintojen tukena.Tutkimukseni tulosten perusteella väitän, että vanhojen ihmisten myönteisen position rakentaminen edellyttää ikäystävällisemmän kulttuurin edistämistä. Tukea tarvitsevien vanhojen ihmisten position edistämiseen tarvitaan hoivaan liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien sosiaalisesti kestävien käytäntöjen ja politiikan kehittämistä
Siirtymä sosiaalityöntekijästä tutkijaksi:yhteistoiminnallinen autoetnografia sosiaalityön tutkijan ammatti-identiteetin rakentumisesta.
Sosiaalityön tutkijoilla ja opettajilla on usein kokemus työurasta sosiaalityöntekijänä. Tässä artikkelissa käsittelemme yhteistoiminnallisen autoetnografian avulla siirtymää asiakastyötä tekevästä sosiaalityöntekijästä sosiaalityön tutkijaksi akateemisella koulutus- ja ammattiuralla sekä tutkijan ammatti-identiteetin rakentumista. Siirtymää ja siihen liittyviä kokemuksia analysoimme gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden haastattelujen aikana tuotettujen tutkimuspäiväkirjojen ja yhteisten nauhoitettujen keskustelujen pohjalta. Tutkijan kaksoisrooli ilmeni jännitteisenä aiemman sosiaalityöntekijän ammatillisen ja kehittymässä olevan tutkijan identiteetin välillä, erityisesti ammatillisten ja tutkimuksen käytäntöjen ollessa samankaltaisia. Siirtymään moniulotteisena ja dynaamisena prosessina yhdistyivät niin ammatilliset kokemukset toimintatavoista sekä tiedon tuottamisen merkityksistä kuin henkilökohtaiset tunteet liittyen esimerkiksi tutkimuksen hyödyllisyyteen, luokkataustaan, tai akateemiseen kuulumiseen ja kuulumattomuuteen. Ammatti-identiteettien muutoksen ja uudelleen muotoutumisen prosessi tuottaa uudenlaisia näkökulmia asiakastyön ja tutkimuksen suhteeseen
Lesson Study -menetelmän soveltaminen minäpystyvyyden kehittämisprosessissa matematiikan oppimisen kontekstissa
Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, miten Lesson Study -menetelmää sovelletaan minäpystyvyyden ja oppimisen tarkastelussa matematiikan oppiaineen kontekstissa. Tutkimuksessa sovelletaan Lesson Study -menetelmää kolmen osatutkimuksen kautta, joilla kaikilla on omat tutkimuskysymyksensä. Menetelmää sovelletaan myös tutkimusta kokoavana tutkimusotteena. Osatutkimuksissa tarkastellaan minäpystyvyyden ja oppimisen suhdetta matematiikassa opettajan, luokanopettajaopiskelijan ja oppilaan näkökulmista.Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastellaan Lesson Study -menetelmän kansainvälistä soveltamista matematiikan opetuksen ja oppimisen kontekstissa sekä menetelmän ominaisuuksia opettajan ammatillisen osaamisen kehittämisessä. Toisessa osatutkimuksessa sovelletaan Lesson Study -menetelmää suomalaisen luokanopettajakoulutuksen kontekstissa, jossa tarkastellaan luokanopettajaopiskelijoiden koulutuksellisen minäpystyvyyden ilmentymistä Lesson Study -syklin eri prosessivaiheissa. Kolmannessa osatutkimuksessa sovelletaan Lesson Study -menetelmää 6. luokan oppilaiden minäpystyvyyden ja mielekkään oppimisen tarkastelussa.Tutkimus perustuu minäpystyvyyden teoreettiseen viitekehykseen, jota tarkastellaan erityisesti suhteessa oppimiseen matematiikan kontekstissa. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto koostuu systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta. Toisen osatutkimuksen aineisto on kerätty yhden lukuvuoden ajalta kolmesta eri opetusharjoittelusta, jossa aineistona on käytetty luokanopettajaopiskelijoiden koulukokemuksia matematiikan oppimisesta (N = 7), heidän laatimiaan tuntisuunnitelmia (N = 32), itsearviointikyselyitä (N = 7) sekä videoituja ohjauksen palautekeskusteluita ja observointimuistiinpanoja (N = 30). Kolmannen osatutkimuksen aineisto on kerätty yhden lukuvuoden ajalta 6. luokan oppilaiden matematiikan oppiaineen kontekstissa. Aineistona on käytetty oppilaiden itsearviointikyselyitä (N = 108), puolistrukturoituja teemahaastatteluita (N = 69) sekä opettajien välisten reflektiokeskusteluiden muistiinpanoja (N = 36). Kaikki osatutkimusten aineistot on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin mukaisesti.Tutkimuksen keskeisenä tuloksena syntyi malli Lesson Study -menetelmän soveltamisesta tutkimusotteena suomalaisen koulutuksen ja kasvatuksen kentässä. Lisäksi tutkimuksen tuloksena muodostui tulkinta, millaisia ovat minäpystyvyyttä tukevat mielekkään oppimisen ja oppimisympäristön piirteet matematiikan oppiaineessa. Tutkimus tarjoaa uudenlaisia näkökulmia osaamisen kehittämiseen matematiikassa mielekkäällä tavalla ja minäpystyvyyttä tukien
The weight of absence:A Ghost Hunt through Time and Space and the Geography of History. A Diaspora Story. Meditations and contemplations on concealed history and the span and affliction of anti-Semitism
This doctoral dissertation explores the persistent impact of the Holocaust and its deep-rooted connection to anti-Semitism, examining both the private and public consequences of these historical events. Central to this research is the exploration of how the presence of absence created by such trauma can be approached through an artist’s vision, specifically through the medium of photography. The thesis grapples with the question: can the past be visualized in a way that facilitates a deeper understanding of history in the present day as well for the future?Photography serves as the primary tool for this investigation, offering a means of illumination within the intimate, personal space of family history. The research emerges from a deeply personal intersection of art and memory, where the need to grasp both the artist’s own narrative and the broader historical context converge. Photography, as a memory-keeping medium, plays a crucial role in externalizing and solidifying internal thought processes, offering both a record and a means to engage with the weight of historical trauma. Through the act of visualizing reflections, feelings, and experiences, the photographs become representations bridging the personal to the collective memory, creating a space for reflection and understanding.The methodology for this research is rooted in narrative autoethnography, combining self-reflection, autobiographical exploration, and qualitative inquiry. This approach intertwines photography and text into a cohesive narrative, which exists both as an illustrated dissertation and the stand-alone exhibition, Grant Me Light, the artistic component to this dissertation. The research draws from personal and collective oral histories, historical accounts, and fact-based fictional works, bridging gaps between fact and narrative to illuminate a small but significant chapter of the Jewish experience in relation to Jewish history as a whole and its connection to world history past and present. Ultimately, the study aims to create a space for dialogue and reflection on the Holocaust, its ongoing impact, and the role of art in understanding and processing historical trauma
Creating an expert brand
ASIANTUNTIJABRÄNDIN RESEPTITällä videolla Emmi Harjuniemi jakaa yksinkertaisen mutta tehokkaan reseptinsä vahvan asiantuntijabrändin rakentamiseen. Hän alustaa, että asiantuntijabrändäyksessä ei ole kyse siitä, kuinka paljon tiedät, vaan siitä, mitä muut tietävät sinun tietävän. Tunnistamalla vahvuutesi, valitsemalla selkeät osaamisen teemat ja olemalla johdonmukaisesti läsnä rakennat tunnettuutta ja luottamusta asiakkaiden tai työnantajien suuntaan. Näkyvyys ei ole turhamaisuutta, se on strategiaa – ja avain uusien mahdollisuuksien avautumiseen, arvokkaiden yhteyksien luomiseen ja kasvun vauhdittamiseen.Katso videolinkki julkaisusta! A RECIPE FOR AN EXPERT BRANDThis video by Emmi provides a simple yet effective recipe for building a strong expert brand. Expert branding isn’t about how much you know — it’s about what others know you know. By identifying your strengths, choosing clear competency themes, and being consistently present, you build awareness and trust with clients or employers. Visibility is not vanity, it is strategy. It is the key to creating new opportunities, building valuable connections, and accelerating growth.Check the videolink from the workbook
Asuintilojen lyhytvuokrauksen sääntelystä de lege ferenda:Mitä reunaehtoja käyttötarkoitussääntelyjärjestelmä ja kasvava asuntojen matkailukäyttö asettavat rakentamislain valmistelulle?
Asuintilojen lyhytvuokraus on kiistanalainen ilmiö, joka kytkeytyy vahvasti matkailuun. Asuintilojen nopeasti kasvanut matkailukäyttö on muokannut majoitusmarkkinoita sekä vaikuttanut monin tavoin yhdyskuntarakenteisiin ja paikallisten arkeen etenkin suosituissa matkailukohteissa. Suomessa eri sidosryhmät ovat kokeneet lyhytvuokrauksen laillisuuden epäselväksi. Epäselvyys on koskenut erityisesti sitä, salliiko kaavoitus- ja rakentamisoikeudellinen käyttötarkoitussääntely asuintilojen käytön lyhytvuokraukseen. Ympäristöministeriö onkin pyrkinyt selkeyttämään käyttötarkoitussääntelyä 1.1.2025 voimaan tulleen rakentamislain muutoksilla, mutta ristiriitaiset lausuntopalautteet ovat tehneet näkyväksi ilmiön moniulotteisuuden. Säädösvalmistelua haastavat ilmiön moninaisuus, sen kiistanalaisuus sekä rakentamislain rakennusten käyttöä koskevien säännösten kiinnittyminen osaksi laajempaa käyttötarkoitussääntelyn kokonaisuutta. Miten säännellä kiistanalaista ilmiötä, jonka haitallisuudesta ja sääntelytarpeesta sidosryhmillä on hyvinkin erilaiset näkemykset, ja jonka vaikutukset eroavat voimakkaasti myös paikkakunnittain?Artikkelin tavoitteena on tuottaa de lege ferenda -kannanottoja rakentamislain jatkovalmistelun ja lyhytvuokrausta koskevan yhteiskunnallisen keskustelun tueksi. Tarkastelu kohdistuu ympäristöministeriön tuoreimpaan rakentamislakia koskevaan esitysluonnokseen ja sen legitimiteettiin. Menetelmällisesti artikkeli edustaa monitieteellistä de lege ferenda -tutkimusta, jossa yhdistellään lainoppiin perustuvaa sääntelyteknistä tarkastelua matkailututkimuksen tuottamiin näkökulmiin. Tutkimuskysymyksenä on, mitä reunaehtoja käyttötarkoitussääntelyjärjestelmä sekä erityisesti asuintilojen kasvavan matkailukäytön yhteiskunnalliset vaikutukset asettavat lyhytvuokrauksen sääntelemiselle. Artikkeli esittää sääntelysuosituksia rakentamislakiin korostaen joustavan ja tilannesidonnaisen sääntelyn tarvetta. Suositukset koskevat muun muassa vähäisyysperiaatteen huomiointia, kunnallista rakentamisjärjestystä, oman käytön konstruktion käyttöönottoa ja hallinnollisia pakkokeinoja. Lisäksi ehdotetaan kansainvälisiin havaintoihin perustuvaa vaikutusarviointia ja sääntelykeinojen yhteensovittamista laajemman käyttötarkoitussääntelyn kokonaisuuden kanssa. Suositusten tarkoitus on tukea johdonmukaisen ja legitiimin sääntelykehyksen kehittämistä, joka huomioi paikalliset olosuhteet ja sidosryhmien intressit
Life cycle assessment in circular design process:A systematic literature review
This study systematically examines the role of Life Cycle Assessment (LCA) in supporting and validating Circular Design (CD) strategies across industries. Using the PRISMA framework, 99 studies were analyzed to assess how LCA has been applied to evaluate the effectiveness of circular strategies. The findings reveal that Resource Efficiency and Waste Minimization (32.5%) and End-of-Life Planning (27.8%) are the most frequently assessed strategies. In contrast, Product Longevity (10.8%), Circular Business Models (14.2%), and Sustainable Materials (14.6%) receive comparatively less attention. The construction sector (38%) demonstrates the highest implementation of multiple circular strategies, followed by the automotive industry (32%), where LCA has been instrumental in validating material efficiency and lightweighting approaches. While packaging and wind energy sectors show targeted applications of LCA in closed-loop systems and material recovery, industries such as textiles (8%), chemicals (12%), and marine applications (6%) remain underrepresented. LCA plays a critical role in quantifying the environmental benefits and trade-offs of circular strategies, offering valuable insights into resource optimization, emissions reduction, and waste minimization. By assessing hotspots and performance metrics, LCA helps designers, manufacturers, and policymakers make informed decisions on circular interventions. However, methodological inconsistencies, data limitations, and the lack of standardized metrics for evaluating multi-strategy synergies hinder broader implementation. Additionally, certain strategies, such as Water Efficiency and Additive Manufacturing (2% each), remain largely unexplored despite their relevance to circular economy objectives. To address these gaps, future research should prioritize standardizing LCA methodologies, expanding its application in underrepresented sectors, and developing a more structured approach to evaluating synergies between circular strategies. By offering a unified CDS classification and cross-sectoral synthesis, this review supports the effective integration of LCA in circular design practices and provides actionable insights for future research, industry application, and policy development