23098 research outputs found
Sort by
Aistit avoimina tien päällä:pohjoisen retkipyöräilyn elämyksellisyys
No full textPyörämatkailu on matkailumuoto, joka yhdistää liikunnan ja matkailuelämykset. Se edistää hyvinvointia ja tarjoaa matkailijoille moniaistisia kokemuksia, joissa yhdistyvät esimerkiksi fyysinen aktiivisuus ja luonnonläheisyys. Pyöräilyn suosio on kasvanut sekä kulkumuotona että ulkoiluharrastuksena. Erityisesti maastopyöräily näkyy jo vahvasti Lapin tunturikeskusten aktiviteettitarjonnassa. Maantie- ja gravel- eli soratiepyöräilyllä on merkittävä kehityspotentiaali, etenkin matkailukeskusten ulkopuolisilla maaseutualueilla ja kylissä. Retkipyöräilyn edistäminen matkailumuotona edellyttää kuitenkin syvällisempää ymmärrystä siitä, mitkä tekijät vahvistavat pyörämatkailijoiden elämyksiä sekä millaisia reittejä ja palveluita tarvitaan varsinkin alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä. Tässä artikkelissa tarkastellaan maanteillä liikkuvien retkipyöräilijöiden kokemuksia ja elämyksiä hyödyntäen Slow Travel in Northern Rural Landscapes – Routes for Leisure Biking (STIL) -hankkeessa vuosina 2021–2022 kerättyä aineistoa, joka koostuu testimielessä pyöräilleiden henkilöiden matkapäiväkirjoista ja valokuvista.Reitit sijoittuivat Pohjois-Suomen, -Ruotsin ja -Norjan alueelle. Artikkeli vastaa kysymykseen: ”Mistä muodostuu retkipyöräilijän elämys?” Tutkimuksen tulokset osoittavat, että retkipyöräilijöiden elämykset rakentuvat useiden tekijöiden, kuten reitin kiinnostavuuden, matkaseuran, sääolosuhteiden, luonnonläheisyyden ja palveluiden saatavuuden, ympärille.Testaajien huomio kiinnittyy toisaalta käytännöllisiin ja teknisiin asioihin, mutta myös maisemiin, paikallisten ihmisten kohtaamisiin – ja tietenkin tuulen suuntiin. Hitaan matkailun näkökulmasta pyörämatkailu tarjoaa mahdollisuuden syvälliseen ympäristön ja maisemien havainnointiin, mikä vahvistaa elämysten merkitystä.<br/
Subglacial water amplifies Antarctic contributions to sea-level rise
Get PDFAntarctica’s contribution to global sea-level rise is deeply uncertain, with subglacial water suspected to play a critical role, yet its impact remains unclear. We demonstrate that water at the base of ice sheets influences sliding behaviour and that its exclusion from models can underestimate sea-level rise projections and delay the predicted onset of tipping points. Here we use an Antarctic Ice Sheet model (Elmer/Ice) to explore how different assumptions about water pressure at the ice base affect sea-level rise projections from 2015 to 2300. Our results indicate that incorporating subglacial water can amplify ice discharge across the Antarctic Ice Sheet by up to threefold above the standard approach, potentially contributing an additional 2.2 metres to sea-level rise by 2300. Notably, a smoothly decreasing basal drag near the grounding line more than doubles grounding line flux by 2300 relative to scenarios where effective pressure is simplified into a spatially constant coefficient. Basin-specific responses vary significantly, with some scenarios advancing tipping points by up to 40 years. These findings underscore the critical need to integrate evolving subglacial hydrology into ice sheet models
Työvoimakoulutuksella leivän syrjään:mikrohistoriallis-narratiivinen tutkimus koulutukseen osallistuneiden työmarkkinapoluista
No full textTyövoimakoulutus on työhallinnon oma aikuiskoulutusjärjestelmä, jolla hoidetaan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaantoa. Samalla sillä hoidetaan aikuisväestön koulutustarpeita elinikäisen oppimisen hengessä. Tässä tutkimuksessa on seurattu 1990-laman aikana työttömiksi jääneiden ihmisten työmarkkinapolkujen kehittymistä yksilötasolla työvoimakoulutuksen jälkeen. Koulutushanke oli tarkoitettu pitkäaikaistyöttömille ja oli nimeltään Matkailuympäristön tuotteistaminen.Hankkeessa järjestettiin peräkkäin kaksi yhdeksän kuukauden kurssia vuosina 1996-1998. Niihin osallistui yhteensä 58 opiskelijaa. Kurssilaisten työmarkkinatilannetta on seurattu työhallinnon vaikuttavuustavoitteen hengessä heti koulutuksen jälkeen ja puolen vuoden kuluttua. Tässä tutkimuksessa erityinen kiinnostus on tutkia näiden laman pudottamien lappilaisten ihmisten työmarkkinapolkuja koulutuksen jälkeisen viidentoista vuoden ajalta. Tutkimuskohteena oleva koulutushanke oli uutta kokeileva, lumi- ja jäärakentamista sisältävä pilotti.Tutkimusotteeni on mikrohistoriallis-narratiivinen. Mikrohistoria antaa mahdollisuuden kertoa oikeassa kontekstissa neljännesvuosisadan aikaisia tapahtumia ja yksilöiden tarinoita ymmärrettävästi. Lähestymistapani edustaa konstruktivistista paradigmaa. Konstruktivismi korostaa ajatusta, jonka mukaan ihmiset rakentavat tietonsa ja identiteettinsä kertomusten välityksellä. Olen käyttänyt Bronfenbrennerin (1979) ekologisen systeemiteorian kehikkoa, joka antoi mahdollisuuden ymmärtää yksilöllisiä narratiiveja tässä historiallisessa ajassa ja paikassa. Narratiivisuus tuo mikrohistorialliseen näkökulmaan mielenkiintoisia tutkimuksellisia mahdollisuuksia. Se toimii mikrohistorian kanssa, kun tarkoitus on tavoittaa tutkimuskohteena olevien ihmisten todellisuus.Tutkimuksessa on laaja ja monipuolinen aineisto. Se koostuu teemahaastatteluista, lomakekyselyistä ja osallistuvan havainnoinnin materiaalista sekä viranomaismateriaalista. Tutkimuskysymyksiä asetin kolme: 1) Miten työvoimakoulutukseen osallistuneet kuvaavat koulutuksen merkitystä omalla opiskelu- ja työpolullaan? 2) Minkälaisia opiskelijatyyppejä työvoimakoulutukseen osallistuneista on mahdollista muodostaa? 3) Minkälaisia työuranarratiiveja osallistuneiden opiskelu- ja työpoluista on löydettävissä 15 vuoden seurannassa? Analyysissa hyödynnettiin sekä narratiivien että narratiivista analyysimenetelmää.Opiskelijoiden tärkein toive oli työllistyä uudelleen mahdollisimman pian. He tiedostivat hyvin uuden työmarkkinapolun vaikeudet, mutta toivoivat saavansa siihen tukea. He arvostivat luonnon elementtien parissa työskentelyä ja pitivät koulutuksen sisältöjä mielekkäinä. Parhaiten koulutuksessa menestyivät henkilöt, joilla oli riittävästi ammatillista pohjaa ja jotka pystyivät reagoimaan joustavasti koulutuksen sisäisiin tapahtumiin.Koulutukseen osallistuneiden opiskelijatyyppejä pystyi erottamaan kuusi: Menestyjä, Tilaisuuden hyödyntäjä, Asiantuntija, Vastatuuleen jouluja, Satunnainen kulkija ja Käväisijä. Opiskelijatyypeillä sain konkreettisesti esiin sen, kuinka erilaisilla tavoitteilla ja taustoilla työvoimakoulutuksiin tultiin. Eri tyyppien tarkastelu auttoi myös ymmärtämään syvemmin koulutukseen liitettyjä kokemuksia, odotuksia ja koulutuksen etenemistä. Menestyjät, Tilaisuuden hyödyntäjät ja Asiantuntijat olivat tyyppeinä henkilöitä, jotka tiesivät omat ammatilliset vahvuutensa. He olivat hakeutuneet koulutuksen etsimään itselleen luontoon liittyviä uusia taitoja, joista voisivat löytää työuralle uusia ideoita. Vastatuuleen joutujien koulutus alkoi positiivisesti ja heillä oli tullessaan vahvoja odotuksia koulutuksen sisältöön. Kurssin edetessä heille tuli kuitenkin henkilökohtaisia ongelmia, jotka sekoittivat hyvin alkaneen kurssin. Satunnaiset kulkijat ja Käväisijät ovat tyyppejä, joiden ohjautuminen koulutukseen oli vähemmän harkittua ja perusteltua. Monen koulutus keskeytyi henkilökohtaisen syyn vuoksi.Kolmanneksi tarkastelen, minkälaisia uranarratiiveja kurssilaisten viidentoista vuoden työmarkkinapoluista on mahdollista kuvata mikrohistoriallinen konteksti taustalla. Narratiivisen analyysin tuloksena jaoin työurat viiteen uratyyppiin: vakaa työura, nousujohteinen työura, liikkuva työura, epävakaa työura ja poikkeava työura. Työuranarratiivien etsiminen syvensi edelleen ymmärrystä työvoimakoulutukseen osallistuneiden elämänkuluista. Siinä missä opiskelijatyypit kuvasivat heidän koulutuskokemustaan ja -tavoitteitaan, työuranarratiivit antoivat mahdollisuuden tarkastella koulutuksen jälkeistä etenemistä.Yhteenvetona voi todeta, että tutkimuskohteena olevien henkilöiden työmarkkinapolut ovat edenneet viidentoista vuoden tarkastelussa yksilöllisesti. Tutkimushenkilöiden työhistoriat ja opiskelupolut osoittavat asianomaisten olleen erittäin aktiivisia tutkimuskurssien jälkeen. Kurssilaisten kokemukset ja työmarkkinaurat hahmottuivat moninaisina tyyppitarinoina. Ne heijastelivat aikansa yhteiskunnallista tilannetta, mutta niiden tarkastelu antaa myös uusia näkökulmia tämän päivän työmarkkinoiden ja jatkuvan oppimisen mahdollisuuksien kehittämiseen
“It Doesn’t Rise to the Level of Crisis That Other Situations Would”:Indigenous Self-Determination and Gendered Violence in Alaska
Get PDFIs gender violence considered a part of advancing Indigenous self-determination in Alaska? What are the key jurisdictional, institutional, infrastructural, and community level challenges in combating violence against Alaska Native women? Few studies have considered the relationship between gender violence and Alaska Native sovereignty. I address this gap by employing the theory of relational Indigenous self-determination and drawing on research interviews with Indigenous women in Alaska and analyzing the data in light of two recent legislative changes: the 2022 reauthorization of the Violence Against Women Act, and the legislation that formally recognizes Alaska Native tribes in the state of Alaska. The findings demonstrate that persistent questions about Alaska Native jurisdiction stemming from the 1971 Alaska Native Claims Settlement Act (ANCSA) limit considering violence against Indigenous women and Indigenous self-determination as issues that need to be addressed in tandem
Affective politics and neoliberal subjectivities in ‘left behind’ places:Counter-narrating regional decline within/from Finland’s ‘Capital of Pessimism'
No full textIncreased scholarly and political interest in the ‘geographies of discontent’ demands attention not only to the material—but also to the emotional and discursive—dimensions of regional inequality. Amidst growing investigation into the affective geographies of depopulation and post-industrial life, little empirical work yet explores how ‘left behind’ communities themselves contribute to broader political discourses concerning deprived places. This paper asks: what potentials do local initiatives have to transform endogenous and exogenous discourses of decline? Drawing on J.K. Gibson-Graham, we analyze the case of the Pessimists Association in Puolanka, Finland—an artists’ initiative which parodies their shrinking town through comedic performance art. Through qualitative and ethnographic methods, we find that the Pessimists’ humorous and joy-full counter-narrative of regional decline reconfigures affective norms toward shrinkage by centering abundance, belonging, and acceptance. Yet by capitalizing on Puolanka’s ‘slow death,’ the project privileges entertainment/exchange-value for exogenous audiences over its cathartic/use-value for Puolanka residents. In all, this case details how entrenched neoliberal subjectivities thwart a wholly reimagined ‘politics of possibility’ for ‘left behind’ places. But, more hopefully, it also suggests strong potential for local initiatives’ affective resonance to transform discourses of decline beyond their grassroots
Music Festivals and Individualized Sociality:Investigating the Experience of Solo Festival Attendees
No full textThe growing individualization of society has long been a topic of discussion, with ongoing debates querying the implications for social connectivity. However, these debates have yet to substantively connect with the festivals literature and this oversight needs redress. While festivals have long been prized for their collective sociality, a small minority of people attend on their own. This article reports findings from a music festival audience survey that found 3% attended predominantly alone. The findings emphasize that aloneness exists within the sociality of the festival. They further suggest that festivals can constitute safe spaces enabling solo attendees to feel at ease among other like-minded music enthusiasts and feel the benefits of attending alone. The experience is not always perfect, however, especially at particular moments, and some solo attendees would like to have company, but compensation comes in the flexibility and empowerment that being alone affords.</p