1,721,030 research outputs found
Microvascular dysfunction in ischemia-reperfusion in cardiac and kidney allografts
No full textTransplant ischemia/reperfusion injury (Tx-IRI) remains among the major clinical challenges in organ transplantation. Tx-IRI may result in deleterious short-term consequences such as primary graft dysfunction and increased immunogenicity of the allograft, both of which enhance the propability for late vascular remodeling and fibroproliferative processes, ultimately leading to untreatable chronic allograft dysfunction and compromised long-term survival. The underlying mechanisms in primary graft dysfunction involve microvascular dysfunction culminating in increased vascular permeability, perfusion defects, and leukocyte infiltration into the allograft, which may lead to pro-inflammatory and pro-fibroproliferative prosesses. The pleiotropic, cholesterol-independent vasculoprotective effects of statins, 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A reductase inhibitors, have been well described. Statins improve microvascular integrity and perfusion through endothelial cell (EC) and pericyte function. Statins attenuate the expression and secretion of angiogenic growth factors and microvascular reactivity at the site of vascular injury. Statins seem to have also anti-inflammatory, -oxidative, and -thrombotic effects. They are widely used for primary and secondary prevention of cardiovascular disease. In the transplant recipients, statin treatment decreases allograft inflammation and vasculopathy and cardiovascular morbidity. However, the therapeutic potential of donor statin treatment against Tx-IRI and microvascular dysfunction remains undelineated. The majority of potential cardiac allograft donors from brain-dead donors do not have previous medical track record of cardiovascular diseases nor statin medication. The heart is especially susceptible to donor brain death that elicits cardiotoxic pro-inflammatory cytokine release, cardiovascular disintegration and poor organ perfusion, which often lead to disqualification of a transplant. On the other hand, shortage of donors and different donor-related factors limit the availability of transplants, and thus lead to the use of organ donors with extended criteria such as older age. Aggressive donor management could not only improve the quality of donated organs, but also expand the donor pool by increasing suitability of donors with extended criteria and thus reduce costs of transplantation affecting e.g. need for inotropic support and stay at intensive care unit. Based on these clinically relevant issues, we chose pharmacological approaches to treat donors to improve allograft resistance to Tx-IRI and primary and and chronic allograft dysfunction. Donor rats without brain death were treated with a single peroral dose of lipophilic simvastatin two hours before heart and kidney removal, which is the clinical time-window to treat a brain-dead organ donor. The cardiac allografts were subjected to 4-h and kidney allografts to 16-h cold-ischemic preservation to mimic clinical situation and transplanted to fully major histocompatibility complex (MHC)-mismatched WF rat recipients. As our current clinical practice includes donor treatment with high dose of methylprednisolone, that modulates inflammatory state after brain death, we also investigated whether combined donor simvastatin and methylprednisolone treatment could be superior to either treatment alone on Tx-IRI and allograft survival. Here, we report that the expression of 3-hydroxy-3-methylglutaryl coenzyme A (HMG-CoA) reductase, a target molecule of statins, was abundant in endothelial cells (ECs) and pericytes of normal hearts as well as in glomerular and peritubular microvascular structures of normal kidneys. Rat cardiac and kidney allograft Tx-IRI resulted in profound microvascular dysfunction; leakage, perfusion defects and increased adhesivity. Donor, but not recipient treatment with peroral single-dose simvastatin two hours before graft procurement inhibited microvascular EC and pericyte RhoA/Rho-associated protein kinase activation and inter-EC gap formation, vascular leakage, the no-reflow phenomenon, danger-associated ligand hyaluronan induction, leukocyte infiltration and myocardial and tubulointersitital injury. In the chronic rejection model, donor simvastatin treatment inhibited cardiac allograft inflammation, TGF-β1 signaling and myocardial fibrosis, vasculopathy and improved long-term allograft survival. Furthermore, donor treatment with a combination of simvastatin and methylprednisolone was superior in the prevention of Tx-IRI and significantly prolonged acute survival of non-immunosuppressed major MHC-mismatched cardiac allograft. In conclusion, donor treatment may target microvascular dysfunction, immunomodulation and the initiation of pro-inflammatory and pro-fibroproliferative pathways in cardiac and kidney allografts subjected to prolonged ischemia time using a protocol relevant for clinical cadaveric transplantation. Minimizing microvascular injury and the activation of innate immunity by combined donor simvastatin and methylprednisolone treatment may offer a novel therapeutic strategy to expand the donor pool and furthermore improve the function of donor organs with extended criteria. We have therefore initiated a randomized clinical trial to investigate the effect of combined donor simvastatin and methylprednisolone treatment as an adjunct therapy on short- and long-term results of cardiac and kidney allografts.YHTEENVETO (FINNISH SUMMARY) Mikrovaskulaari dysfunktio sydän- ja munuaissiirteen iskemia-reperfuusiovauriossa Sydän- ja munuaissiirteiden lyhyt- ja pitkäaikainen eloonjäämisennuste on viime vuosikymmeninä parantunut huomattavasti ja sen vuoksi potilaita listataan sydän- ja munuaissiirtoihin yhä enenevissä määrin. Aikaisemmmin elinluovuttajat olivat nuoria ja terveitä lukuunottamattta aivokuolemaan johtanutta tapahtumaa. Koska elinluovuttajien puute rajoittaa tehtävien elinsiirtojen määrää, elinluovuttajiksi joudutaan hyväksymään yhä iäkkäämpia ja monisairaita potilaista, joita aivokuolema on kohdannut. Kuitenkin, kaikista elinluovuttajista vain 20 40% päätyy sydänluovuttajiksi. Jotta sydänluovuttajien osuutta saataisiin kasvatettua, elinluovuttajien hoitoa tulisi kehittää. Sydänsiirrettä kuormittavat verenkiertosairauden ohella siirteeseen vaikuttavat ei-immunologiset (mm. iskemia-reperfuusiovaurio) ja immunologiset (mm. alloimmuunireaktio) vasteet sekä immunosuppressiivisen lääkityksen sivuvaikutukset. Nämä edesauttavat kroonisen hyljintäreaktion kehittymistä. Pitkäaikaishyljinnän vallitsevina piirteinä ovat sydänsiirteen valtimopuuston kiihtynyt ja diffuusi ahtautuminen, etenevä parenkyymin fibrotisoituminen sekä voimakas tulehdussoluinfiltraatio ja kudosnekroosi. Kylmäsäilytysajan pituus on merkittävimpiä ennustetekijöitä siirteen toimivuudelle. Viime vuosina on selvinnyt, että statiinihoidon sydän- ja verenkiertosairauksiin sairastavuutta ja kuolleisuutta vähentävä teho on selvästi sen kolesterolivälitteisiä vaikutuksia laajempi. Statiinilääkitys liitetään muun immunosuppresiivisen hoidon oheen elinsiirtopotilaille, mikäli heillä ei tätä ennestään ole käytössä. Statiinin on todettu parantavan sydän- ja munuaissiirteiden pitkäaikaisennustetta sekä kolesterolitasoa alentavien että suorien anti-inflammatoristen vaikutusten kautta. Elinsiirteen luovuttajat sitä vastoin ovat usein tapaturmaisesti aivokuolleita, eikä heillä yleensä ole ollut statiinilääkitystä. Tavoitteenamme oli selvittää elinluovuttajan simvastatiinihoidon vaikutusta sydän- ja munuaissiirteiden kylmä- ja lämminsäilytykseen, iskemia-reperfuusiovaurioon ja hyljintäreaktion käynnistymiseen. Koe-eläinmallissamme käytimme maksimaalisesti MHC-kudostyypiltään toisistaan poikkeavia sisäsiittoisia DA ja WF rottakantoja. Altistimme sydänsiirteet 4 tunnin kylmä- ja 1 tunnin lämminsäilytykselle ja munuaissiirteet 16 tunnin kylmä- ja 1 tunnin lämminsäilytykselle. Tutkimuksessa osoitettiin, että elinsiirteen luovuttajan simvastatiinihoidon hyöty perustui pääosin lääkkeen verisuonistoa suojaaviin vaikutuksiin. Kliinisesti soveltuva kerta-annos simvastatiinia annettuna 2 tuntia ennen sydän- ja munuaissiirteen irroitusta esti verisuonien endoteelissa ja perisyyteissä stressisäikeiden muodostusta, endoteeliväliliitosten aukeamista ja verisuonien läpäisevyyden kasvua sekä verisuonien tukisolujen (perisyyttien) supistuvuutta ja kudosperfuusiohäiriöitä. Havaitsimme, että elinluovuttajien simvastatiinilla lääkityissä sydän- ja munuaissiirteissä akuutti sydänlihas- ja tubulusvaurio sekä fibroosia ja tulehdusta välittävien geenien tuotanto oli merkittävästi vähäisempää, mikä heijastui vähentyneeseen sydänsiirteen valtimopuuston ahtautumiseen ja parantuneeseen pitkänaikavälin ennusteeseen. Elinluovuttajan simvastatiini-esilääkityksen yhdistäminen metyyliprednisoloni-esilääkitykseen tarjosi tehokkaan sekä verisuonia suojaavan että tulehdusta rauhoittavan vaikutuksen, mikä heijastui parantuneeseen sydänsiirteiden ennusteeseen akuutin hyljintäreaktion aikana. Koeasetelma vastaa kliinistä sairaalatilannetta, jossa aivokuoleman jälkeen teho-osaston anestesialääkärille tarjoutuu muutaman tunnin aikaikkuna hoitaa elinluovuttajaa ennen elinten irrotusvaihetta. Perustutkimustulosten pohjalta olemme käynnistäneet HUS:n eettisen toimikunnan luvalla kliinisen randomisoidun tutkimuksen, jossa elinsiirteiden luovuttajia esilääkitään vastaavalla koeasetelmalla. Luovuttajan esilääkitys simvastatiinilla tarjoaa lupaavan hoitomahdollisuuden elinsiirtopotilailla ilman elinsiirteen vastaanottajaan kohdistuvia sivuvaikutuksia.SAMMANFATTNING (SWEDISH SUMMARY) Mikrovaskulär dysfunktion i hjärt- och njurtransplantat med ischemia-reperfusion skador Långtidsprognosen för hjärttransplantationer är rätt dålig trots flera framsteg som tagits under de senaste åren. Hjärttransplantaten belastas såväl av blodomloppssjukdomar, immunförsvar-relaterade (bl.a alloimmun-reaktioner) och -orelaterade (bl.a sk. ischemia-reperfusion skador) reaktioner såsom biverkningar förorsakade av immunosuppressiv medicinering. Dessa faktorer befrämjar utveklingen av en kronisk lågtidsrejektionsreaktion som karakterisesras av artärgrenarnas accelererade förträngning i transplantatet. Kylförvarning är en av de viktigaste enskilda prognosfaktorena för funktionen av transplantatet. Under de senaste åren har det påvisats att statiner förbättrar prognosen för hjärt- och njurtranslantationer, både via sin nedsättande effekt på kolesterolmetabolin och via sin anti-inflammatoriska påverkan. Statinmedicinering har tillämpats vid behandlingen av transplantationspatienter vid sidan om den immunosuppressiva medicineringen. Organdonorerna å andra sidan, är i allmänhet friska individer som blivit hjärndöda på grund av olycksfall, och därmed saknar ofta föregående statinmedicinering. Vårt mål var att utreda simvastatin-behandlingens inverkan på hjärt- och njurtransplantatens kall- och varmförvarning, iskemia-reperfusion samt initiering av rejektionsreaktionen. I vår försökskonstellation användes råttan som modell för hjärt- och njurtransplantationer. Hjärttransplantat utsattes för 4 timmars kall- och 1 timme varmförvaring medan njurtransplantat utsattes för 16 och 1 timme, respektive förvarningstyp. Resultaten påvisar att nyttan med transplantatdonorens statin förbehandling grundar sig främst på statinets skyddande inverkan på blodådrorna. Den kliniskt anpassade engångsdosen för simvastatin, 2h före lösgörning av hjärt- och njur transplantaten, förhindrade bildningen av stressfibrer i blodådrornas endotelceller, öppningen av endotelfogarna, ökning av blodådrornas permeabilitet samt perisytkontraktilitet och förstörningar i vävnadsperfusion. Våra resultat påvisar att simvastatin förbehandling av hjärt- och njurtransplantat, leder till en nedreglerad expression av gener som styr bildningen av fibros och inflammatonsreaktion, nedsatt förträngning av artärgrenar i hjärttransplaten och en förbättrad prognos för långtidsrejektioner. Då transplantatdonorens simvastatinförbehandling kombineras med en metylprednisolonförbehandling, uppnås en effekt som både skyddar blodådror och lindrar inflammationsreaktioner, och därmed förbättrar hjärttransplantatets prognos under en akut rejektion. Vår försökskonstellation motsvarar verkligheten i och med att i fall av patientens hjärndöd, kan förmedicinering tillämpas på donoren före lösgöring av transplantatet. Resultaten som uppnåtts genom denna basforskningen har tillämpats vid HUS till att starta ett kliniskt randomiserat försök, där transplantatdonorer förmedicineras i enlighet med vår forskningskonstellation. Simvastatin förmedicinering utgör ett lovande vårdalternativ, utan belastande biverkningar på transplantatacceptorn.ei saavutettav
Kaihileikkauksen ja tekomykiön valinnan vaikutukset ulottuvat laajalle
No full text• Kaihileikkauksella ja tekomykiön tyypillä voi olla niin varhaisvaiheen kuin pitkän aikavälin vaikutuksia silmän kudosten toimintaan. • Vaikutukset voivat ulottua psyykkiseen ja systeemiseen terveyteen ja elämänlaatuun jopa vuosikymmeniä leikkauksen jälkeen. • Näönlaadun ja toiminnallisten seikkojen optimoimiseksi tarvitaan parempia ratkaisuja, kuten uudentyyppisiä tekomykiömalleja.Peer reviewe
Postoperative complication rates in intraocular lens placement and fixation methods for inadequate capsular bag support : review and meta-analysis
No full textTopic: To evaluate the complication rates of different intraocular lens (IOL) placement methods in adults with inadequate capsular bag support. Clinical Relevance: The surgical correction of inadequate capsular bag support for the IOL harbors several challenges, and there is a wide range of surgical procedures. Methods: For the purpose of this meta-analysis, surgical methods were grouped based on the location of IOL placement: (1) anterior chamber (AC) placement; (2) iris fixation, which included prepupillary or retropupillary placement of an iris-claw IOL, or iris suturing of an IOL; and (3) scleral fixation, which included scleral sutured and sutureless techniques. Only studies comparing the results of 2 or more different placement methods were analyzed. The study protocol has been registered in the PROSPERO database (CRD42023458557). Results: 15 studies were included in the final analysis, which reported results of 1247 eyes. The overall complication rate was nonsignificantly lower in iris fixation (4.4%; 95% CI, 3.6%-5.4%, P = .150) than in AC placement (7.4%; 95% CI, 6.4%-7.9%) and scleral fixation (7.4%; 95% CI, 6.5%-8.4%). Transient corneal edema was the most common complication in AC placement (29.9%; 95% CI, 2.4%-57.5%, P < .001), compared with scleral fixation (11.9%; 95% CI, 2.6%-21.2%) and iris fixation (4.1%; 95% CI, 0.8%-7.3%). Vitreous hemorrhages were more frequently reported after scleral fixation (8.5%; 95% CI, 6.3%-11.2%, P = .006) than in AC placement (5.4%; 95% CI, 3.4%-8.5%) and iris fixation (1.4%; 95% CI, 0.4%-4.2%), and so was IOL decentration/dislocation (8.9%; 95% CI, 6.7%-11.8%, P = .047 compared with 1.1%; 95% CI, 0.4%-3.4% and 4.0%; 95% CI, 2.2%-7.3%, respectively). Conclusions: The risks associated with particular techniques should be taken into account in preoperative counseling and planning postoperative treatment. Copyright (c) 2024 The Author(s).Published by Wolters Kluwer Health, Inc. on behalf of ASCRS and ESCRSPeer reviewe
Comparison of Two-Year Clinical and Patient-Reported Outcome Measures Between Acrysof IQ and Clareon PanOptix Multifocal Intraocular Lenses
No full textPURPOSE: To compare the 2-year clinical and patient-reported outcome measures of PanOptix multifocal intraocular lenses (MIOLs) based on the lens material. DESIGN: Retrospective matched cohort study. METHODS: A comparison between patients who had undergone bilateral operation with Acrysof IQ versus Clareon PanOptix MIOLs was done by 1-to-1 matching of age, axial length, mean keratometry, and corneal astigmatism. A total of 122 eyes of 122 patients in each group were studied. Main outcome measures analyzed included uncorrected near visual acuity (UNVA) and uncorrected distance visual acuity (UDVA), prediction error in spherical equivalent and postoperative refraction stability, glistening, subsurface nano-glistening (SSNG), Nd:YAG laser posterior capsulotomy rates, the area under the log contrast sensitivity function (AULCSF) under photopic and mesopic conditions, Strehl ratio, and area ratio. Patient-reported outcome measures such as dysphotopsia and modified spectacle-independent Visual Function Index (VF)–14 questionnaire scores were collected at 2 years. RESULTS: Throughout the study period, comparable UNVA, UDVA, and refractive stability were observed between the groups, except for better UNVA among eyes with Clareon than among eyes with Acrysof IQ at 2 years (0.00 ± 0.02 vs 0.02 ± 0.04, P < .001). Clareon implantation resulted in better photopic (1.47 ± 0.19 vs 1.38 ± 0.21 logCWeber units; P < .001), and mesopic (1.16 ± 0.22 vs 1.06 ± 0.19 logCWeber units; P < .001) AULCSF, lower prevalence of glistening (0% vs 88%, P < .001) and SSNG (0% vs 26%, P < .001) and cumulative Nd:YAG laser capsulotomy rates (hazard ratio = 0.632; 95% CI = 0.482-0.830, P < .001) when compared to those with Acrysof IQ. No differences were observed in the incidence of clinically significant glare or halos, but the incidence of starburst (5% vs 16%, P = .002) tended to favor Clareon over Acrysof IQ. Modified VF-14 questionnaire scores were greater for Clareon than Acrysof IQ (93.4 ± 10.3 vs 90.4 ± 13.6 points, P < 0.001). A multivariable regression analysis showed that patient age (beta = –0.394, P < .001; beta = –0.352, P < .001) and glistening grade (beta = –0.163, P = .010; beta = –0.232, P < .001) remained significantly associated with the photopic and mesopic AULCSF, respectively. Furthermore, higher glistening grade (r = –0.144, P = .003; beta = –1.771, P = .001 when age and sex adjusted) were associated with worse modified VF-14 questionnaire scores. CONCLUSIONS: Clareon PanOptix outperformed Acrysof IQ PanOptix in visual quality and spectacle-independent visual function, potentially resulting from a lower prevalence of glistening.Peer reviewe
Sujuvuutta silmätautien hoitoprosessiin
Get PDFKymenlaakson keskussairaalan silmätautien yksikössä kehitettiin Lean-ajattelua soveltaen toimintamalli, jolla jälkikaihin hoitoa saatiin merkittävästi tehostettua ja samalla jopa potilastyytyväisyyttä parannettua. Tärkeimmät keinot olivat hukan minimointi, hoitajatyöpanoksen lisääminen ja työn standardisointi
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Statin medication in patients with epiretinal membrane is associated with low intravitreal EPO, TGF-beta-1, and VEGF levels
Get PDFPeer reviewe
Association of Ocular Comorbidities on Long-term Patient-Reported Outcome Measures After Multifocal Intraocular Lens Implantation
No full textObjective: To evaluate the association of ocular comorbidities on long-term patient-reported outcome measures (PROMs) in patients bilaterally implanted with diffractive multifocal intraocular lenses (MFIOLs). Design: Retrospective clinical cohort study. Subjects: A total of 260 patients who underwent bilateral implantation of MFIOLs with postoperative emmetropia and follow-up exceeding 3 years. Methods: Uncorrected visual acuities at near, intermediate and distance, contrast sensitivities, optical quality, spectacle-independent Visual Function Index (VF-14) questionnaire scores and dysphotopsia (graded 0-100 for glare, halos, and starburst) were measured. Ocular comorbidities included dry eye disease, prior corneal refractive surgery, vitreous opacities, macular disease, nonproliferative diabetic retinopathy, and glaucoma. Main Outcome Measures: VF-14 scores at 3 years. Results: Eyes with comorbidities showed significantly worse uncorrected visual acuities at all distances (all P < .001), lower Strehl ratio (0.034±0.023 vs 0.042±0.027, P < .001), and reduced contrast sensitivity under both photopic (1.33±0.21 vs 1.40±0.18 area under the log contrast sensitivity function [AULCSF], P = .001) and mesopic conditions (1.01±0.20 vs 1.07±0.17 AULCSF, P < .001) compared with eyes without comorbidities. VF-14 scores were significantly lower in eyes with comorbidities (87.1±13.8 vs 95.6±5.1; P < .001), with more glare reported (13.6±25.0 vs 8.6±19.7; P = .015). On multivariable analysis with age, sex, concomitant ocular comorbidities, and MFIOL type adjustment, dry eye disease, prior refractive surgery, vitreous opacities, and macular disease were independently associated with lower VF-14 scores (all P < .001). Dry eye disease (B = 18.0, 95% CI 8.4-27.6, P < .001) and vitreous opacities (B = 21.1, 95% CI 0.0-42.2, P = .050) were associated with higher dysphotopsia overall scores. Increasing comorbidity burden, shorter tear film break-up time (r = 0.207, P = .005), and bilateral macular disease (P < .001) were further associated with worse VF-14 scores. Conclusions: Ocular comorbidities, particularly dry eye disease and vitreous opacities, which cause fluctuating visual disturbances, were associated with greater impairment in PROMs following diffractive MFIOL implantation.Peer reviewe
Adult anterior uveitis : etiology, clinical characteristics, complications, and visual prognosis in Finland
Get PDFAbstract
Uveitis is an intraocular inflammation which affects the uveal tract and its adjacent structures. The most common anatomical form of uveitis is anterior uveitis (AU), where the anterior chamber, iris and/or ciliary body are inflamed. The world-wide incidence of AU is 17/100 000 person-years, with a higher incidence rate of 21/100 000 person-years in Finland. AU commonly affects patients between the ages of 20-50, during their prime working years. Uveitis and its complications account for approximately 10% of blindness worldwide. The significance of AU is highlighted by its vision-threatening nature and early onset, which together can lead to a disproportionately high number of years of vision loss.
The aim of this doctoral thesis is to study the demographics, etiology, clinical characteristics, treatment and complications of AU. The importance of this study is emphasized by the higher incidence of AU in the Finnish population, which is partially due to the higher prevalence of predisposing factor HLA-B27. This retrospective, population-based study includes adult AU patients (n=413) who were treated and followed up at Oulu University Hospital during the year 2009. Comprehensive ophthalmologic records were examined, covering the period between the year 1998 to the end of the year 2018.
Especially systemic disease associated AU separated as a special etiological subgroup with younger age at onset and multiple treatments used. No significant differences in prognosis were noted across different etiologies. HLA-B27 positive AU was related to younger age at diagnosis, and etiology of systemic disease compared with HLA-B27 negative AU. Nearly half of AU patients developed at least one ocular complication, with cataract being the most common. Recognized risk factors for complication development were recurrent and chronic course, the oral, subconjunctival and prophylactic use of steroids, methotrexate and immunosuppressants. Additionally, corticosteroid response was associated with an increased risk of complication development also other than glaucoma.
Our results highlight the need for frequent follow-ups and multiple treatment strategies to manage both uveitis and its ocular complications. Collectively, these demands contribute to a significant burden on both quality of life and healthcare resources, affecting both individuals and society. Original papers Leino, A., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Etiology of anterior uveitis in a finnish single-center register study – differences in clinical characteristics, treatment outcomes, and ocular complications. Ocular Immunology and Inflammation, 33(7), 1113–1118. https://doi.org/10.1080/09273948.2025.2482687 https://doi.org/10.1080/09273948.2025.2482687 Leino, A., Pesälä, R., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Clinical characteristics of hla-b27-associated anterior uveitis in a finnish population-based cohort. Ocular Immunology and Inflammation, 33(1), 98–104. https://doi.org/10.1080/09273948.2024.2360593 https://doi.org/10.1080/09273948.2024.2360593 Self-archived version Leino, A., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Impact of complications in adult anterior uveitis in a Finnish single-center registry study. Manuscript submitted for publication. Tiivistelmä
Uveiitti on silmän suonikalvoston ja sitä ympäröivien rakenteiden tulehdus. Se esiintyy yleensä silmän etuosassa eli on anteriorinen, jolloin etukammio, värikalvo ja/tai sädekehä ovat tulehtuneet. Anteriorisen uveiitin ilmaantuvuus maailmanlaajuisesti on 17/100 000 henkilövuotta ja Suomessa 21/100 000 henkilövuotta. Anteriorinen uveiitti on työikäisten sairaus; sairastumisen keski-ikä on 20–50 vuotta. Uveiitti ja sen komplikaatiot aiheuttavat jopa 10 % sokeudesta maailmanlaajuisesti. Taudin merkitystä korostaa alhainen sairastumisikä sekä näkövammautumisen uhka, jotka yhdessä voivat johtaa merkittävään määrään näön suhteen menetettyjä vuosia.
Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia anteriorisen uveiitin demografisia tekijöitä, kliinisiä piirteitä, hoitoja ja komplikaatioita. Tutkimusaiheen merkitystä korostaa anteriorisen uveiitin suurempi esiintyvyys suomalaisessa väestössä. Tämä on osin seurausta riskitekijän, HLA-B27, verrattain tiheästä esiintyvyydestä väestössämme. Aineistona toimii retrospektiivinen väestökohortti, joka sisältää vuoden 2009 aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa seurannassa olleet anteriorista uveiittia sairastavat aikuispotilaat (n=413). Potilaiden silmätautien sairaskertomus käytiin läpi alkaen aikaisintaan vuodesta 1998 ja päättyen viimeistään vuoden 2018 loppuun.
Systeemisairauksiin liittyvä anteriorinen uveiitti erottui muista etiologisista ryhmistä, sillä kyseiset potilaat sairastuivat nuorempana ja heillä tauti vaati useampia hoitokeinoja. Etiologisten ryhmien ennusteessa ei havaittu eroja. Verrattuna HLA-B27 negatiivisiin potilaisiin, HLA-B27 positiivisten uveiitti oli yhteydessä varhaisempaan sairastumisikään ja systeemisairauksiin. Lähes puolella kohortin potilaista kehittyi vähintään yksi komplikaatio, joista kaihi oli yleisin. Liitännäissairauksien riskitekijöinä tunnistettiin krooninen taudinkuva, suun kautta ja subkonjunktivaalisesti annosteltu kortikosteroidi, estohoito, metotreksaatti ja immunosuppressantit. Kortisonirespondereilla oli kohonnut riski myös muiden komplikaatioiden kuin glaukooman kehittymiselle.
Tulokset korostavat anteriorisen uveiitin ja sen komplikaatioiden aiheuttamaa säännöllisen seurannan tarvetta ja niiden vaatimia useita hoitomuotoja. Seurauksena nämä yhdessä voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia ja elämänlaadullisia rasitteita sekä potilaille itselleen, kuten myös yhteiskunnalle. Osajulkaisut Leino, A., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Etiology of anterior uveitis in a finnish single-center register study – differences in clinical characteristics, treatment outcomes, and ocular complications. Ocular Immunology and Inflammation, 33(7), 1113–1118. https://doi.org/10.1080/09273948.2025.2482687 https://doi.org/10.1080/09273948.2025.2482687 Leino, A., Pesälä, R., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Clinical characteristics of hla-b27-associated anterior uveitis in a finnish population-based cohort. Ocular Immunology and Inflammation, 33(1), 98–104. https://doi.org/10.1080/09273948.2024.2360593 https://doi.org/10.1080/09273948.2024.2360593 Rinnakkaistallennettu versio Leino, A., Siiskonen, M., Ohtonen, P., & Hautala, N. (2025). Impact of complications in adult anterior uveitis in a Finnish single-center registry study. Manuscript submitted for publication. Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorio Medipolis, Kiviharjuntie 11, Oulu, on 10 October 2025, at 12 noonAbstract
Uveitis is an intraocular inflammation which affects the uveal tract and its adjacent structures. The most common anatomical form of uveitis is anterior uveitis (AU), where the anterior chamber, iris and/or ciliary body are inflamed. The world-wide incidence of AU is 17/100 000 person-years, with a higher incidence rate of 21/100 000 person-years in Finland. AU commonly affects patients between the ages of 20-50, during their prime working years. Uveitis and its complications account for approximately 10% of blindness worldwide. The significance of AU is highlighted by its vision-threatening nature and early onset, which together can lead to a disproportionately high number of years of vision loss.
The aim of this doctoral thesis is to study the demographics, etiology, clinical characteristics, treatment and complications of AU. The importance of this study is emphasized by the higher incidence of AU in the Finnish population, which is partially due to the higher prevalence of predisposing factor HLA-B27. This retrospective, population-based study includes adult AU patients (n=413) who were treated and followed up at Oulu University Hospital during the year 2009. Comprehensive ophthalmologic records were examined, covering the period between the year 1998 to the end of the year 2018.
Especially systemic disease associated AU separated as a special etiological subgroup with younger age at onset and multiple treatments used. No significant differences in prognosis were noted across different etiologies. HLA-B27 positive AU was related to younger age at diagnosis, and etiology of systemic disease compared with HLA-B27 negative AU. Nearly half of AU patients developed at least one ocular complication, with cataract being the most common. Recognized risk factors for complication development were recurrent and chronic course, the oral, subconjunctival and prophylactic use of steroids, methotrexate and immunosuppressants. Additionally, corticosteroid response was associated with an increased risk of complication development also other than glaucoma.
Our results highlight the need for frequent follow-ups and multiple treatment strategies to manage both uveitis and its ocular complications. Collectively, these demands contribute to a significant burden on both quality of life and healthcare resources, affecting both individuals and society.Tiivistelmä
Uveiitti on silmän suonikalvoston ja sitä ympäröivien rakenteiden tulehdus. Se esiintyy yleensä silmän etuosassa eli on anteriorinen, jolloin etukammio, värikalvo ja/tai sädekehä ovat tulehtuneet. Anteriorisen uveiitin ilmaantuvuus maailmanlaajuisesti on 17/100 000 henkilövuotta ja Suomessa 21/100 000 henkilövuotta. Anteriorinen uveiitti on työikäisten sairaus; sairastumisen keski-ikä on 20–50 vuotta. Uveiitti ja sen komplikaatiot aiheuttavat jopa 10 % sokeudesta maailmanlaajuisesti. Taudin merkitystä korostaa alhainen sairastumisikä sekä näkövammautumisen uhka, jotka yhdessä voivat johtaa merkittävään määrään näön suhteen menetettyjä vuosia.
Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia anteriorisen uveiitin demografisia tekijöitä, kliinisiä piirteitä, hoitoja ja komplikaatioita. Tutkimusaiheen merkitystä korostaa anteriorisen uveiitin suurempi esiintyvyys suomalaisessa väestössä. Tämä on osin seurausta riskitekijän, HLA-B27, verrattain tiheästä esiintyvyydestä väestössämme. Aineistona toimii retrospektiivinen väestökohortti, joka sisältää vuoden 2009 aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa seurannassa olleet anteriorista uveiittia sairastavat aikuispotilaat (n=413). Potilaiden silmätautien sairaskertomus käytiin läpi alkaen aikaisintaan vuodesta 1998 ja päättyen viimeistään vuoden 2018 loppuun.
Systeemisairauksiin liittyvä anteriorinen uveiitti erottui muista etiologisista ryhmistä, sillä kyseiset potilaat sairastuivat nuorempana ja heillä tauti vaati useampia hoitokeinoja. Etiologisten ryhmien ennusteessa ei havaittu eroja. Verrattuna HLA-B27 negatiivisiin potilaisiin, HLA-B27 positiivisten uveiitti oli yhteydessä varhaisempaan sairastumisikään ja systeemisairauksiin. Lähes puolella kohortin potilaista kehittyi vähintään yksi komplikaatio, joista kaihi oli yleisin. Liitännäissairauksien riskitekijöinä tunnistettiin krooninen taudinkuva, suun kautta ja subkonjunktivaalisesti annosteltu kortikosteroidi, estohoito, metotreksaatti ja immunosuppressantit. Kortisonirespondereilla oli kohonnut riski myös muiden komplikaatioiden kuin glaukooman kehittymiselle.
Tulokset korostavat anteriorisen uveiitin ja sen komplikaatioiden aiheuttamaa säännöllisen seurannan tarvetta ja niiden vaatimia useita hoitomuotoja. Seurauksena nämä yhdessä voivat aiheuttaa huomattavia taloudellisia ja elämänlaadullisia rasitteita sekä potilaille itselleen, kuten myös yhteiskunnalle
- …
