196,752 research outputs found
Toipuminen vakavista mielenterveyden häiriöistä : asumisperusteisen psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäintervention vaikuttavuus ja toipumisen tuen mittarin psykometriset ominaisuudet
No full textAbstract
The prognosis of recovery from severe mental illness (SMI) has not improved in the past decades. To enhance recovery in SMI, psychiatric rehabilitation interventions and recovery orientation have been proposed. Yet, there is limited research on combinations of psychiatric rehabilitation for SMI. Recovery orientation has been found to improve personal recovery, and the evaluation of received support is important. This thesis aimed to study the effects of a combination of psychiatric rehabilitation in residential settings and the psychometric properties of a measure of support for personal recovery.
The participants of Studies I & II (N = 39) were aged 18–29 with SMI. They participated in a combination of psychiatric rehabilitation interventions in residential settings in 2010s located in Northern Ostrobothnia, Finland. Data were gathered retrospectively, and changes in several outcomes related to functioning and psychiatric symptoms from the start to the end of the intervention, were analyzed. At follow-up (mean 41 months), a questionnaire study of functioning, psychiatric symptoms, and quality of life was conducted to the study participants (n = 32).
At the start of the intervention 33% of the participants lived independently, which increased to 69% by the end of the intervention and to 78% at follow-up. Improvements were observed in symptoms of depression and functioning from the start to the end of the intervention. At follow-up, over 80% felt that they had partly recovered from their SMI, and less than half experienced good quality of life.
Study III investigated the psychometric properties of the Finnish translation of INSPIRE (N = 98). The measure evaluates staff support for personal recovery. Data was collected between September 2021 and February 2024 from inpatient and outpatient care, residential services, and occupational rehabilitation. The data did not support the original factor model for the Support sub-scale; rather, a two-factor model emerged. The data supported the original factor model for the Relationship sub-scale. The measure demonstrated good internal consistency.
Combinations of psychiatric rehabilitation interventions may increase independent living. Research in this field is needed. The psychometric properties of INSPIRE measure yielded mixed results, indicating the need for international studies to improve the measure's feasibility. Original papers Tolonen, J., Jääskeläinen, E., Leppänen, E., Haapea, M., Miettunen, J., & Moilanen, K. (2022). The impact of psychiatric rehabilitation – A study of outcomes of persons with severe mental disorders. Psychiatria Fennica, 53, 204–219. Self-archived version Tolonen, J., Jääskeläinen, E., Kiviniemi, L., Majuri, T., Haapea, M., Miettunen, J., & Moilanen, K. (2024). Functioning, psychiatric symptoms and quality of life of individuals with severe mental disorders after psychiatric rehabilitation. Nordic Journal of Psychiatry, 78(1), 54–63. https://doi.org/10.1080/08039488.2023.2262448 https://doi.org/10.1080/08039488.2023.2262448 Self-archived version Tolonen, J., Miettunen, J., Moilanen, K., Tölli, S., Karpov, B., Haapea, M., Jääskeläinen, E., & Kiviniemi, L. (2024). The Reliability and validity of the Finnish translation of the INSPIRE measure of staff support for personal recovery. Manuscript submitted for publication. Tiivistelmä
Vakavista mielenterveyden häiriöistä toipuminen ei ole lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Psykiatrisen kuntoutuksen interventiota ja toipumisorientaatiota on ehdotettu tavoiksi kohentaa toipumisen ennustetta. Tutkimusta psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäinterventioista vakavissa mielenterveyden häiriössä on vähän. Toipumisorientaation on todettu edistävän henkilökohtaista toipumista ja siihen tarjotun tuen arvioiminen on tärkeää. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa asumisperusteisen psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäintervention vaikuttavuudesta ja toipumisen tuen mittarin psykometrisistä ominaisuuksista.
Asumisperusteisen psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäintervention osallistujat (N = 39) olivat 18–29-vuotiaita vakavaa mielenterveydenhäiriötä sairastavia henkilöitä, jotka olivat olleet interventiossa 2010-luvulla Pohjois-Pohjanmaalla Suomessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti ja useita muuttujia toimintakyvystä ja psyykkisistä oireista tutkittiin intervention alusta sen päättymiseen. Seurantapisteessä (ka 41 kk) osallistujille (n=32) toteutettiin kyselytutkimus toimintakyvystä, psyykkisistä oireista ja elämänlaadusta.
Yhdistelmäintervention alussa itsenäisesti asui osallistujista 33 %, intervention lopussa 69 % ja seurantapisteessä 78 %. Kohentumista havaittiin masennusoireissa ja päivittäisten toimintojen toimintakyvyssä intervention alusta sen päättymiseen. Seurantapisteessä yli 80 % koki osittain toipuneensa psyykkisestä sairaudestaan ja alle puolet koki elämänlaatunsa hyväksi.
INSPIRE-mittarilla palvelunkäyttäjä arvioi henkilökohtaiseen toipumiseen saamaansa tukea. Tutkimuksessa INSPIRE-mittarin psykometrisista ominaisuuksista suomalaisessa aineistossa (N = 98). Aineisto kerättiin 9/2021–2/2024 osasto- ja avohoidosta, asumispalveluista ja ammatillisesta kuntoutuksesta. Aineisto ei tukenut mittarin Tuki-osion alkuperäistä faktorirakennetta, sen sijaan muodostui kahden faktorin malli. Aineisto tuki alkuperäistä Yhteistyösuhde-osion faktorimallia. INSPIRE-mittarin sisäinen johdonmukaisuus oli hyvä.
Psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäinterventiot lisännevät vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavien itsenäistä asumista. Aiheesta tarvitaan lisätutkimusta. INSPIRE-mittarin psykometrisista tuloksista löydettiin ristiriitaisia tuloksia. Tämä korostaa kansainvälisen tutkimusten tarvetta mittarin käytettävyyden kehittämiseksi. Osajulkaisut Tolonen, J., Jääskeläinen, E., Leppänen, E., Haapea, M., Miettunen, J., & Moilanen, K. (2022). The impact of psychiatric rehabilitation – A study of outcomes of persons with severe mental disorders. Psychiatria Fennica, 53, 204–219. Rinnakkaistallennettu versio Tolonen, J., Jääskeläinen, E., Kiviniemi, L., Majuri, T., Haapea, M., Miettunen, J., & Moilanen, K. (2024). Functioning, psychiatric symptoms and quality of life of individuals with severe mental disorders after psychiatric rehabilitation. Nordic Journal of Psychiatry, 78(1), 54–63. https://doi.org/10.1080/08039488.2023.2262448 https://doi.org/10.1080/08039488.2023.2262448 Rinnakkaistallennettu versio Tolonen, J., Miettunen, J., Moilanen, K., Tölli, S., Karpov, B., Haapea, M., Jääskeläinen, E., & Kiviniemi, L. (2024). The Reliability and validity of the Finnish translation of the INSPIRE measure of staff support for personal recovery. Manuscript submitted for publication. Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi luentosalissa F202 (Aapistie 5 B) 28. helmikuuta 2025 kello 12Abstract
The prognosis of recovery from severe mental illness (SMI) has not improved in the past decades. To enhance recovery in SMI, psychiatric rehabilitation interventions and recovery orientation have been proposed. Yet, there is limited research on combinations of psychiatric rehabilitation for SMI. Recovery orientation has been found to improve personal recovery, and the evaluation of received support is important. This thesis aimed to study the effects of a combination of psychiatric rehabilitation in residential settings and the psychometric properties of a measure of support for personal recovery.
The participants of Studies I & II (N = 39) were aged 18–29 with SMI. They participated in a combination of psychiatric rehabilitation interventions in residential settings in 2010s located in Northern Ostrobothnia, Finland. Data were gathered retrospectively, and changes in several outcomes related to functioning and psychiatric symptoms from the start to the end of the intervention, were analyzed. At follow-up (mean 41 months), a questionnaire study of functioning, psychiatric symptoms, and quality of life was conducted to the study participants (n = 32).
At the start of the intervention 33% of the participants lived independently, which increased to 69% by the end of the intervention and to 78% at follow-up. Improvements were observed in symptoms of depression and functioning from the start to the end of the intervention. At follow-up, over 80% felt that they had partly recovered from their SMI, and less than half experienced good quality of life.
Study III investigated the psychometric properties of the Finnish translation of INSPIRE (N = 98). The measure evaluates staff support for personal recovery. Data was collected between September 2021 and February 2024 from inpatient and outpatient care, residential services, and occupational rehabilitation. The data did not support the original factor model for the Support sub-scale; rather, a two-factor model emerged. The data supported the original factor model for the Relationship sub-scale. The measure demonstrated good internal consistency.
Combinations of psychiatric rehabilitation interventions may increase independent living. Research in this field is needed. The psychometric properties of INSPIRE measure yielded mixed results, indicating the need for international studies to improve the measure's feasibility.Tiivistelmä
Vakavista mielenterveyden häiriöistä toipuminen ei ole lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Psykiatrisen kuntoutuksen interventiota ja toipumisorientaatiota on ehdotettu tavoiksi kohentaa toipumisen ennustetta. Tutkimusta psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäinterventioista vakavissa mielenterveyden häiriössä on vähän. Toipumisorientaation on todettu edistävän henkilökohtaista toipumista ja siihen tarjotun tuen arvioiminen on tärkeää. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa asumisperusteisen psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäintervention vaikuttavuudesta ja toipumisen tuen mittarin psykometrisistä ominaisuuksista.
Asumisperusteisen psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäintervention osallistujat (N = 39) olivat 18–29-vuotiaita vakavaa mielenterveydenhäiriötä sairastavia henkilöitä, jotka olivat olleet interventiossa 2010-luvulla Pohjois-Pohjanmaalla Suomessa. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti ja useita muuttujia toimintakyvystä ja psyykkisistä oireista tutkittiin intervention alusta sen päättymiseen. Seurantapisteessä (ka 41 kk) osallistujille (n=32) toteutettiin kyselytutkimus toimintakyvystä, psyykkisistä oireista ja elämänlaadusta.
Yhdistelmäintervention alussa itsenäisesti asui osallistujista 33 %, intervention lopussa 69 % ja seurantapisteessä 78 %. Kohentumista havaittiin masennusoireissa ja päivittäisten toimintojen toimintakyvyssä intervention alusta sen päättymiseen. Seurantapisteessä yli 80 % koki osittain toipuneensa psyykkisestä sairaudestaan ja alle puolet koki elämänlaatunsa hyväksi.
INSPIRE-mittarilla palvelunkäyttäjä arvioi henkilökohtaiseen toipumiseen saamaansa tukea. Tutkimuksessa INSPIRE-mittarin psykometrisista ominaisuuksista suomalaisessa aineistossa (N = 98). Aineisto kerättiin 9/2021–2/2024 osasto- ja avohoidosta, asumispalveluista ja ammatillisesta kuntoutuksesta. Aineisto ei tukenut mittarin Tuki-osion alkuperäistä faktorirakennetta, sen sijaan muodostui kahden faktorin malli. Aineisto tuki alkuperäistä Yhteistyösuhde-osion faktorimallia. INSPIRE-mittarin sisäinen johdonmukaisuus oli hyvä.
Psykiatrisen kuntoutuksen yhdistelmäinterventiot lisännevät vakavaa mielenterveyden häiriötä sairastavien itsenäistä asumista. Aiheesta tarvitaan lisätutkimusta. INSPIRE-mittarin psykometrisista tuloksista löydettiin ristiriitaisia tuloksia. Tämä korostaa kansainvälisen tutkimusten tarvetta mittarin käytettävyyden kehittämiseksi
Examining trait compassion : the associations of compassion with job characteristics, sleep, and body composition
No full textAbstract
Compassion can be seen as part of civilized society, but compassion also supports personal well-being. However, not much is known of how compassion as a trait is connected to well-being. In contrast, there are indications that some fundamental adulthood well-being indicators may be on the decline. The current doctoral dissertation examined the uninvestigated temporal and longitudinal associations of trait compassion with job characteristics and sleep difficulties. Additionally, cross-sectional associations between compassion, self-compassion, and body composition were examined, a domain that has received limited investigation thus far.
Data of the dissertation was collected in two Finnish prospective studies: Young Finns Study (Study I, n = 723; Study II, n = 1,064) and Northern Finland Birth Cohort 1986 (Study III, n = 789). Self-report questionnaires were used to measure compassion, self-compassion, job characteristics (Study I), sleep quantity and quality (Study II), whereas body composition was measured at a clinic (Study III). The analyses were adjusted for several known confounders, such as age, gender, socioeconomic factors in childhood and adulthood (Study I, II, III), as well as BMI, health behaviors, work conditions, and depressive symptoms (Study II). The data were analyzed using regressions, cross-lagged panel models, and multilevel models.
The results of Study I indicated that the direction of the temporal relationship was more likely to run from high compassion to fewer straining job characteristics, rather than in the opposite direction. A similar result was found in Study II: the direction of the temporal relationship was more likely to run from high compassion to fewer sleep difficulties. Moreover, high compassion predicted the development of several job characteristics and fewer sleep difficulties over the 11-year follow-ups, even after adjusting for all confounders. One exception was the association between compassion and sleep, which largely disappeared after being adjusted for depressive symptoms. Regarding body composition, compassion was cross-sectionally associated with three out of five body composition measurements. Specifically, high compassion was related to lower waist circumference, body fat percentage, and fat mass index, but not to body mass index or waist-to-hip ratio. These found relationships had been adjusted for sex and for childhood as well as adulthood socioeconomic position. Self-compassion was not associated with any of the body composition measurements.
According to the current results, trait compassion is associated with, and can even predict, a diverse group of well-being indicators. Moreover, the predictive relationships can last over a decade. Other-directed compassion thus appears to be a beneficial trait amongst the general population. In connection with this, it can also be suggested that it would be advantageous to strive to support compassion and its development. Original papers Tolonen, I., Saarinen, A., Keltikangas-Järvinen, L., Siira, V., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2021). Rewards of compassion: Dispositional compassion predicts lower job strain and effort-reward imbalance over a 11-year follow-up. Frontiers in Psychology, 12, 730188. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.730188 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.730188 Self-archived version Tolonen, I., Saarinen, A., Puttonen, S., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2023). High compassion predicts fewer sleep difficulties: A general population study with an 11‐year follow‐up. Brain and Behavior, 13(10), e3165. https://doi.org/10.1002/brb3.3165 https://doi.org/10.1002/brb3.3165 Self-archived version Tolonen, I., Saarinen, A., Sebert, S., & Hintsanen, M. (2024). Do compassion and self-compassion moderate the relationship between childhood socioeconomic position and adulthood body composition? Psychology & Health. Advance online publication. https://doi.org/10.1080/08870446.2024.2305133 https://doi.org/10.1080/08870446.2024.2305133 Tiivistelmä
Myötätunto voidaan käsittää osana sivistystä, mutta myötätunto tukee myös yksilön hyvinvointia. Vielä ei kuitenkaan tiedetä kovinkaan paljoa siitä, miten myötätunto piirteenä on yhteydessä hyvinvointiin. Sen sijaan on merkkejä siitä, että jotkin tärkeät aikuisuuden hyvinvoinnin osatekijät saattavat olla heikentymässä. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tarkastella taipumuksellisen myötätunnon aiemmin tutkimattomia ajallisia ja pitkittäisiä yhteyksiä työn piirteisiin ja univaikeuksiin. Lisäksi tarkasteltiin myötätunnon ja itsemyötätunnon poikittaisia yhteyksiä kehon koostumukseen, joita on toistaiseksi tutkittu vähän.
Tutkimuksen aineistona käytettiin kahta suomalaista seurantatutkimusta: Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (osajulkaisu I, n = 723; osajulkaisu II, n = 1 064) ja Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1986 (osajulkaisu III, n = 789). Kyselyillä mitattiin myötätuntoa, itsemyötätuntoa, työn piirteitä (osajulkaisu I), unen määrää ja laatua (osajulkaisu II), kun taas kehon koostumusta mitattiin tutkimusklinikalla (osajulkaisu III). Tilastollisissa analyyseissä huomioitiin ikä, sukupuoli, lapsuuden ja aikuisuuden sosioekonominen asema (osajulkaisut I, II, III) sekä painoindeksi, terveyskäyttäytyminen, työolosuhteet ja masennusoireet (osajulkaisu II). Aineistojen analyyseissä hyödynnettiin regressioanalyysejä, rakennusyhtälömalleja ja monitasomalleja.
Osajulkaisun I tulokset osoittivat, että ajallinen yhteys kulki todennäköisemmin korkeasta myötätunnosta vähäisempiin kuormittaviin työn piirteisiin kuin vastakkaiseen suuntaan. Sama havaittiin osajulkaisussa II: ajallisen yhteyden suunta kulki todennäköisemmin korkeasta myötätunnosta vähäisempiin univaikeuksiin. Lisäksi korkea myötätunto ennusti usean työn piirteen sekä vähäisempien univaikeuksien kehittymistä 11 vuoden seurannassa. Nämä yhteydet eivät muuttuneet kontrolloitavien muuttujien lisäämisen myötä. Ainoana poikkeuksena oli myötätunnon ja unen yhteys, jotka suurilta osin katosi, kun analyyseissä huomioitiin masennusoireet. Kehon koostumuksen osalta taas havaittiin, että myötätunto oli poikittaisesti yhteydessä kolmeen kehon koostumuksen mittariin. Toisin sanoen, korkea myötätunto oli yhteydessä matalampaan vyötärön ympärykseen, rasvaprosenttiin ja rasvamassaindeksiin, mutta ei painoindeksiin tai vyötärö-lantiosuhteeseen. Näissä tuloksissa oli huomioitu sukupuoli sekä lapsuuden ja aikuisuuden sosioekonominen asema. Itsemyötätunto ei ollut yhteydessä kehon koostumuksen mittareihin.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että korkea taipumuksellinen myötätunto on yhteydessä moninaisiin hyvinvoinnin osatekijöihin. Lisäksi myötätunto voi jopa ennustaa näitä hyvinvoinnin osatekijöitä yli vuosikymmenen ajan. Toisiin kohdistuva myötätunto näyttäisi siis olevan hyödyllinen piirre valtaväestössä. Tämän myötä voidaan myös ehdottaa, että olisi otollista pyrkiä tukemaan myötätuntoa ja sen kehitystä. Osajulkaisut Tolonen, I., Saarinen, A., Keltikangas-Järvinen, L., Siira, V., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2021). Rewards of compassion: Dispositional compassion predicts lower job strain and effort-reward imbalance over a 11-year follow-up. Frontiers in Psychology, 12, 730188. https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.730188 https://doi.org/10.3389/fpsyg.2021.730188 Rinnakkaistallennettu versio Tolonen, I., Saarinen, A., Puttonen, S., Kähönen, M., & Hintsanen, M. (2023). High compassion predicts fewer sleep difficulties: A general population study with an 11‐year follow‐up. Brain and Behavior, 13(10), e3165. https://doi.org/10.1002/brb3.3165 https://doi.org/10.1002/brb3.3165 Rinnakkaistallennettu versio Tolonen, I., Saarinen, A., Sebert, S., & Hintsanen, M. (2024). Do compassion and self-compassion moderate the relationship between childhood socioeconomic position and adulthood body composition? Psychology & Health. Advance online publication. https://doi.org/10.1080/08870446.2024.2305133 https://doi.org/10.1080/08870446.2024.2305133 Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Human Sciences of the University of Oulu for public defence in the OP auditorium (L10), Linnanmaa, on 10 May 2024, at 12 noonAbstract
Compassion can be seen as part of civilized society, but compassion also supports personal well-being. However, not much is known of how compassion as a trait is connected to well-being. In contrast, there are indications that some fundamental adulthood well-being indicators may be on the decline. The current doctoral dissertation examined the uninvestigated temporal and longitudinal associations of trait compassion with job characteristics and sleep difficulties. Additionally, cross-sectional associations between compassion, self-compassion, and body composition were examined, a domain that has received limited investigation thus far.
Data of the dissertation was collected in two Finnish prospective studies: Young Finns Study (Study I, n = 723; Study II, n = 1,064) and Northern Finland Birth Cohort 1986 (Study III, n = 789). Self-report questionnaires were used to measure compassion, self-compassion, job characteristics (Study I), sleep quantity and quality (Study II), whereas body composition was measured at a clinic (Study III). The analyses were adjusted for several known confounders, such as age, gender, socioeconomic factors in childhood and adulthood (Study I, II, III), as well as BMI, health behaviors, work conditions, and depressive symptoms (Study II). The data were analyzed using regressions, cross-lagged panel models, and multilevel models.
The results of Study I indicated that the direction of the temporal relationship was more likely to run from high compassion to fewer straining job characteristics, rather than in the opposite direction. A similar result was found in Study II: the direction of the temporal relationship was more likely to run from high compassion to fewer sleep difficulties. Moreover, high compassion predicted the development of several job characteristics and fewer sleep difficulties over the 11-year follow-ups, even after adjusting for all confounders. One exception was the association between compassion and sleep, which largely disappeared after being adjusted for depressive symptoms. Regarding body composition, compassion was cross-sectionally associated with three out of five body composition measurements. Specifically, high compassion was related to lower waist circumference, body fat percentage, and fat mass index, but not to body mass index or waist-to-hip ratio. These found relationships had been adjusted for sex and for childhood as well as adulthood socioeconomic position. Self-compassion was not associated with any of the body composition measurements.
According to the current results, trait compassion is associated with, and can even predict, a diverse group of well-being indicators. Moreover, the predictive relationships can last over a decade. Other-directed compassion thus appears to be a beneficial trait amongst the general population. In connection with this, it can also be suggested that it would be advantageous to strive to support compassion and its development.Tiivistelmä
Myötätunto voidaan käsittää osana sivistystä, mutta myötätunto tukee myös yksilön hyvinvointia. Vielä ei kuitenkaan tiedetä kovinkaan paljoa siitä, miten myötätunto piirteenä on yhteydessä hyvinvointiin. Sen sijaan on merkkejä siitä, että jotkin tärkeät aikuisuuden hyvinvoinnin osatekijät saattavat olla heikentymässä. Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tarkastella taipumuksellisen myötätunnon aiemmin tutkimattomia ajallisia ja pitkittäisiä yhteyksiä työn piirteisiin ja univaikeuksiin. Lisäksi tarkasteltiin myötätunnon ja itsemyötätunnon poikittaisia yhteyksiä kehon koostumukseen, joita on toistaiseksi tutkittu vähän.
Tutkimuksen aineistona käytettiin kahta suomalaista seurantatutkimusta: Lasten Sepelvaltimotaudin Riskitekijät (osajulkaisu I, n = 723; osajulkaisu II, n = 1 064) ja Pohjois-Suomen Syntymäkohortti 1986 (osajulkaisu III, n = 789). Kyselyillä mitattiin myötätuntoa, itsemyötätuntoa, työn piirteitä (osajulkaisu I), unen määrää ja laatua (osajulkaisu II), kun taas kehon koostumusta mitattiin tutkimusklinikalla (osajulkaisu III). Tilastollisissa analyyseissä huomioitiin ikä, sukupuoli, lapsuuden ja aikuisuuden sosioekonominen asema (osajulkaisut I, II, III) sekä painoindeksi, terveyskäyttäytyminen, työolosuhteet ja masennusoireet (osajulkaisu II). Aineistojen analyyseissä hyödynnettiin regressioanalyysejä, rakennusyhtälömalleja ja monitasomalleja.
Osajulkaisun I tulokset osoittivat, että ajallinen yhteys kulki todennäköisemmin korkeasta myötätunnosta vähäisempiin kuormittaviin työn piirteisiin kuin vastakkaiseen suuntaan. Sama havaittiin osajulkaisussa II: ajallisen yhteyden suunta kulki todennäköisemmin korkeasta myötätunnosta vähäisempiin univaikeuksiin. Lisäksi korkea myötätunto ennusti usean työn piirteen sekä vähäisempien univaikeuksien kehittymistä 11 vuoden seurannassa. Nämä yhteydet eivät muuttuneet kontrolloitavien muuttujien lisäämisen myötä. Ainoana poikkeuksena oli myötätunnon ja unen yhteys, jotka suurilta osin katosi, kun analyyseissä huomioitiin masennusoireet. Kehon koostumuksen osalta taas havaittiin, että myötätunto oli poikittaisesti yhteydessä kolmeen kehon koostumuksen mittariin. Toisin sanoen, korkea myötätunto oli yhteydessä matalampaan vyötärön ympärykseen, rasvaprosenttiin ja rasvamassaindeksiin, mutta ei painoindeksiin tai vyötärö-lantiosuhteeseen. Näissä tuloksissa oli huomioitu sukupuoli sekä lapsuuden ja aikuisuuden sosioekonominen asema. Itsemyötätunto ei ollut yhteydessä kehon koostumuksen mittareihin.
Tämän tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että korkea taipumuksellinen myötätunto on yhteydessä moninaisiin hyvinvoinnin osatekijöihin. Lisäksi myötätunto voi jopa ennustaa näitä hyvinvoinnin osatekijöitä yli vuosikymmenen ajan. Toisiin kohdistuva myötätunto näyttäisi siis olevan hyödyllinen piirre valtaväestössä. Tämän myötä voidaan myös ehdottaa, että olisi otollista pyrkiä tukemaan myötätuntoa ja sen kehitystä
Phenotypic heterogeneity in genetic and acquired pediatric cerebellar disorders : specific focus on ataxias caused by variants in the ITPR1 and KIF1C genes
No full textAbstract
This study was designed to evaluate the epidemiology, etiologies, and clinical–radiological characteristics of pediatric cerebellar disorders (PCDs).
A longitudinal population-based cohort study of children with a movement disorder or a cerebellar malformation (diagnosis ≤16 years; study period 1970–2022) was performed in the tertiary catchment area of Oulu University Hospital, Finland. The genotype-to-phenotype associations were compared with those of 1007 individuals with matching monogenic etiologies, identified through a literature search. The pathogenicity of a variant of uncertain significance (VUS) in KIF1C was assessed in vitro via overexpression cell models. International collaborations were established to evaluate the characteristics of the ITPR1 missense variants.
A total of 107 individuals were included (CI 21.9 per 100,000 live births). A defined etiology was identified for 59 individuals, including monogenic (66%), chromosomal (12%), or nongenetic (22%) etiologies. Cerebellar atrophy (CA) was the most common brain MRI finding (n = 12/49), while progressive CA was accompanied by progressive ataxia in only 40% of the cases. The overall diagnostic yield (DY) was 55%, and 65% for next generation sequencing (NGS) in ataxia. The most frequent clinical features were ataxia, developmental delay, epileptic seizures, hypotonia, and abnormalities in brain MRI. Hearing loss, sensory neuropathy, and microcephaly were associated with fewer etiologies, guiding diagnostics via NGS data. The pathogenicity of the KIF1C variant was confirmed based on protein mislocalization, altered RNA expression, and KIF1C protein levels in cellular models. The multinational cohort of 46 individuals with ITPR1 variants allowed standardized transcript annotation, the detection of pathogenic variant clustering to functional domains of the IP3R1 protein, and the evaluation of geno–phenotype associations.
PCDs are heterogeneous diseases. The DY of NGS has increased over time. Age of onset and certain clinical features may help distinguish between different genetic etiologies. A multidisciplinary team (MDT) approach and international research collaborations enable the research and development of diagnostics and novel treatment options for rare genetic diseases. This dataset expands the clinical spectrum of PCDs, and helps clinicians in diagnostic processes. Original papers Granath, K., Huhtaniska, S., Ellonen, J., Pokka, T., Kangas, S. M., Moilanen, J., Helander, H., Kallankari, H., Komulainen‐Ebrahim, J., Vieira, P., Rahikkala, E., Guerrini, R., Honkila, M., Ruuska, T. S., Hinttala, R., Suo‐Palosaari, M., Tolonen, J., & Uusimaa, J. (2025). Phenotypic heterogeneity in genetic and acquired pediatric cerebellar disorders. Movement Disorders, mds.30210. https://doi.org/10.1002/mds.30210 https://doi.org/10.1002/mds.30210 Self-archived version Granath, K., Kangas, S. M., Huhtaniska, S., Suo-Palosaari M., Ronkainen VP., Helander H., Rahikkala E., Hinttala R., Uusimaa J. & Tolonen J-P. (2025). A novel homozygous KIF1C variant in two cases of spastic ataxia type 2 (SPAX2). Manuscript submitted for publication. Tolonen, J.P., Parolin Schnekenberg, R., McGowan, S., Sims, D., McEntagart, M., Elmslie, F., Shears, D., Stewart, H., Tofaris, G.K., Dabir, T., Morrison, P.J., Johnson, D., Hadjivassiliou, M., Ellard, S., Shaw-Smith, C., Znaczko, A., Dixit, A., Suri, M., Sarkar, A., Harrison, R.E., Jones, G., Houlden, H., Ceravolo, G., Jarvis, J., Williams, J., Shanks, M.E., Clouston, P., Rankin, J., Blumkin, L., Lerman-Sagie, T., Ponger, P., Raskin, S., Granath, K., Uusimaa, J., Conti, H., McCann, E., Joss, S., Blakes, A.J.M., Metcalfe, K., Kingston, H., Bertoli, M., Kneen, R., Lynch, S.A., Martínez Albaladejo, I., Moore, A.P., Jones, W.D., , Becker, E.B.E. and Németh, A.H. (2024), Detailed Analysis of ITPR1 Missense Variants Guides Diagnostics and Therapeutic Design. Mov Disord, 39: 141-151. https://doi.org/10.1002/mds.29651 https://doi.org/10.1002/mds.29651 Self-archived version Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lapsuudessa alkavien pikkuaivosairauksien epidemiologiaa, etiologioita sekä kliinisiä ja neuroradiologisia piirteitä Pohjois-Suomessa.
Pitkittäinen väestöpohjainen kohorttitutkimus muodostettiin lapsista, joilla oli diagnosoitu alle 16-vuotiaana liikehäiriö tai pikkuaivojen rakenteellinen kehityshäiriö Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 1970–2022. Geno-fenotyyppiassosiaatioita verrattiin 1007 kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistettuun yksilöön, joilla oli vastaava monogeeninen pikkuaivosairaus. KIF1C-geenissä löydettyä, merkitykseltään epäselvää geenivarianttia tutkittiin yliekspressiosolumalleilla. ITPR1-varianttien tutkimista varten perustettiin kansainvälisiä verkostoja.
Kohorttiin kuului 107 tutkittavaa (kumulatiivinen ilmaantuvuus 21,9 per 100 000 elävänä syntynyttä). Yhteensä 59 tutkittavalla oli tunnettu tauti, sisältäen monogeenisiä (66 %), kromosomaalisia (12 %) ja ei-geneettisiä (22 %) etiologioita. Pikkuaivoatrofia oli yleisin löydös aivojen magneettikuvassa (n=12/49). Vain 40 %:ssa tapauksista tutkittavalla oli etenevän atrofian lisäksi etenevä ataksia. Diagnostinen saanto oli 55 %, ja uuden sukupolven sekvensointimenetelmillä ataksiassa se oli 65 %. Yleisimmät kliiniset piirteet olivat ataksia, kehitysviive, epileptiset kohtaukset, hypotonia ja poikkeavuudet aivojen magneettikuvassa. Kuulonmenetys, sensorinen neuropatia ja mikrokefalia olivat harvinaisia. KIF1C-geenivariantin patogeenisyys varmistettiin perustuen KIF1C-proteiinin virheelliseen solunsisäiseen paikantumiseen sekä RNA- ja proteiiniekspression muutoksiin. Monikansallinen, 46 tutkittavan ITPR1-kohortti mahdollisti transkriptiannotaatioiden yhtenäistämisen, tautia aiheuttavien varianttien paikantamisen IP3R1-proteiniin sekä niiden geno-fenotyyppiassosiaatioiden arvioimisen.
Lapsuusiällä alkavat pikkuaivosairaudet ovat monimuotoisia. Uuden sukupolven sekvensointimenetelmien diagnostinen saanto on parantunut ajan myötä. Ikä taudin alkaessa sekä tietyt oireet voivat ohjata geneettisten etiologioiden tunnistamisessa. Moniammatillinen tiimityö ja kansainväliset yhteistyötahot mahdollistavat harvinaisten geneettisten sairauksien tutkimuksen sekä diagnostiikan ja uusien hoitomuotojen kehittämisen. Väitöskirjatyön tulokset laajentavat lapsuusiällä alkavien pikkuaivosairauksien kliinistä spektriä ja auttavat kliinikkoja diagnostiikassa. Osajulkaisut Granath, K., Huhtaniska, S., Ellonen, J., Pokka, T., Kangas, S. M., Moilanen, J., Helander, H., Kallankari, H., Komulainen‐Ebrahim, J., Vieira, P., Rahikkala, E., Guerrini, R., Honkila, M., Ruuska, T. S., Hinttala, R., Suo‐Palosaari, M., Tolonen, J., & Uusimaa, J. (2025). Phenotypic heterogeneity in genetic and acquired pediatric cerebellar disorders. Movement Disorders, mds.30210. https://doi.org/10.1002/mds.30210 https://doi.org/10.1002/mds.30210 Rinnakkaistallennettu versio Granath, K., Kangas, S. M., Huhtaniska, S., Suo-Palosaari M., Ronkainen VP., Helander H., Rahikkala E., Hinttala R., Uusimaa J. & Tolonen J-P. (2025). A novel homozygous KIF1C variant in two cases of spastic ataxia type 2 (SPAX2). Manuscript submitted for publication. Tolonen, J.P., Parolin Schnekenberg, R., McGowan, S., Sims, D., McEntagart, M., Elmslie, F., Shears, D., Stewart, H., Tofaris, G.K., Dabir, T., Morrison, P.J., Johnson, D., Hadjivassiliou, M., Ellard, S., Shaw-Smith, C., Znaczko, A., Dixit, A., Suri, M., Sarkar, A., Harrison, R.E., Jones, G., Houlden, H., Ceravolo, G., Jarvis, J., Williams, J., Shanks, M.E., Clouston, P., Rankin, J., Blumkin, L., Lerman-Sagie, T., Ponger, P., Raskin, S., Granath, K., Uusimaa, J., Conti, H., McCann, E., Joss, S., Blakes, A.J.M., Metcalfe, K., Kingston, H., Bertoli, M., Kneen, R., Lynch, S.A., Martínez Albaladejo, I., Moore, A.P., Jones, W.D., , Becker, E.B.E. and Németh, A.H. (2024), Detailed Analysis of ITPR1 Missense Variants Guides Diagnostics and Therapeutic Design. Mov Disord, 39: 141-151. https://doi.org/10.1002/mds.29651 https://doi.org/10.1002/mds.29651 Rinnakkaistallennettu versio Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 26 September 2025, at 12 noonAbstract
This study was designed to evaluate the epidemiology, etiologies, and clinical–radiological characteristics of pediatric cerebellar disorders (PCDs).
A longitudinal population-based cohort study of children with a movement disorder or a cerebellar malformation (diagnosis ≤16 years; study period 1970–2022) was performed in the tertiary catchment area of Oulu University Hospital, Finland. The genotype-to-phenotype associations were compared with those of 1007 individuals with matching monogenic etiologies, identified through a literature search. The pathogenicity of a variant of uncertain significance (VUS) in KIF1C was assessed in vitro via overexpression cell models. International collaborations were established to evaluate the characteristics of the ITPR1 missense variants.
A total of 107 individuals were included (CI 21.9 per 100,000 live births). A defined etiology was identified for 59 individuals, including monogenic (66%), chromosomal (12%), or nongenetic (22%) etiologies. Cerebellar atrophy (CA) was the most common brain MRI finding (n = 12/49), while progressive CA was accompanied by progressive ataxia in only 40% of the cases. The overall diagnostic yield (DY) was 55%, and 65% for next generation sequencing (NGS) in ataxia. The most frequent clinical features were ataxia, developmental delay, epileptic seizures, hypotonia, and abnormalities in brain MRI. Hearing loss, sensory neuropathy, and microcephaly were associated with fewer etiologies, guiding diagnostics via NGS data. The pathogenicity of the KIF1C variant was confirmed based on protein mislocalization, altered RNA expression, and KIF1C protein levels in cellular models. The multinational cohort of 46 individuals with ITPR1 variants allowed standardized transcript annotation, the detection of pathogenic variant clustering to functional domains of the IP3R1 protein, and the evaluation of geno–phenotype associations.
PCDs are heterogeneous diseases. The DY of NGS has increased over time. Age of onset and certain clinical features may help distinguish between different genetic etiologies. A multidisciplinary team (MDT) approach and international research collaborations enable the research and development of diagnostics and novel treatment options for rare genetic diseases. This dataset expands the clinical spectrum of PCDs, and helps clinicians in diagnostic processes.Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lapsuudessa alkavien pikkuaivosairauksien epidemiologiaa, etiologioita sekä kliinisiä ja neuroradiologisia piirteitä Pohjois-Suomessa.
Pitkittäinen väestöpohjainen kohorttitutkimus muodostettiin lapsista, joilla oli diagnosoitu alle 16-vuotiaana liikehäiriö tai pikkuaivojen rakenteellinen kehityshäiriö Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueella 1970–2022. Geno-fenotyyppiassosiaatioita verrattiin 1007 kirjallisuuskatsauksen avulla tunnistettuun yksilöön, joilla oli vastaava monogeeninen pikkuaivosairaus. KIF1C-geenissä löydettyä, merkitykseltään epäselvää geenivarianttia tutkittiin yliekspressiosolumalleilla. ITPR1-varianttien tutkimista varten perustettiin kansainvälisiä verkostoja.
Kohorttiin kuului 107 tutkittavaa (kumulatiivinen ilmaantuvuus 21,9 per 100 000 elävänä syntynyttä). Yhteensä 59 tutkittavalla oli tunnettu tauti, sisältäen monogeenisiä (66 %), kromosomaalisia (12 %) ja ei-geneettisiä (22 %) etiologioita. Pikkuaivoatrofia oli yleisin löydös aivojen magneettikuvassa (n=12/49). Vain 40 %:ssa tapauksista tutkittavalla oli etenevän atrofian lisäksi etenevä ataksia. Diagnostinen saanto oli 55 %, ja uuden sukupolven sekvensointimenetelmillä ataksiassa se oli 65 %. Yleisimmät kliiniset piirteet olivat ataksia, kehitysviive, epileptiset kohtaukset, hypotonia ja poikkeavuudet aivojen magneettikuvassa. Kuulonmenetys, sensorinen neuropatia ja mikrokefalia olivat harvinaisia. KIF1C-geenivariantin patogeenisyys varmistettiin perustuen KIF1C-proteiinin virheelliseen solunsisäiseen paikantumiseen sekä RNA- ja proteiiniekspression muutoksiin. Monikansallinen, 46 tutkittavan ITPR1-kohortti mahdollisti transkriptiannotaatioiden yhtenäistämisen, tautia aiheuttavien varianttien paikantamisen IP3R1-proteiniin sekä niiden geno-fenotyyppiassosiaatioiden arvioimisen.
Lapsuusiällä alkavat pikkuaivosairaudet ovat monimuotoisia. Uuden sukupolven sekvensointimenetelmien diagnostinen saanto on parantunut ajan myötä. Ikä taudin alkaessa sekä tietyt oireet voivat ohjata geneettisten etiologioiden tunnistamisessa. Moniammatillinen tiimityö ja kansainväliset yhteistyötahot mahdollistavat harvinaisten geneettisten sairauksien tutkimuksen sekä diagnostiikan ja uusien hoitomuotojen kehittämisen. Väitöskirjatyön tulokset laajentavat lapsuusiällä alkavien pikkuaivosairauksien kliinistä spektriä ja auttavat kliinikkoja diagnostiikassa
Getting the invite list right: A discussion of sepsis severity scoring systems in severe complicated intra-abdominal sepsis and randomized trial inclusion criteria
No full textBackground: Severe complicated intra-abdominal sepsis (SCIAS) is a worldwide challenge with increasing incidence. Open abdomen management with enhanced clearance of fluid and biomediators from the peritoneum is a potential therapy requiring prospective evaluation. Given the complexity of powering multi-center trials, it is essential to recruit an inception cohort sick enough to benefit from the intervention; otherwise, no effect of a potentially beneficial therapy may be apparent. An evaluation of abilities of recognized predictive systems to recognize SCIAS patients was conducted using an existing intra-abdominal sepsis (IAS) database. Methods: All consecutive adult patients with a diffuse secondary peritonitis between 2012 and 2013 were collected from a quaternary care hospital in Finland, excluding appendicitis/cholecystitis. From this retrospectively collected database, a target population (93) of those with either ICU admission or mortality were selected. The performance metrics of the Third Consensus Definitions for Sepsis and Septic Shock based on both SOFA and quick SOFA, the World Society of Emergency Surgery Sepsis Severity Score (WSESSSS), the APACHE II score, Manheim Peritonitis Index (MPI), and the Calgary Predisposition, Infection, Response, and Organ dysfunction (CPIRO) score were all tested for their discriminant ability to identify this subgroup with SCIAS and to predict mortality. Results: Predictive systems with an area under-the-receiving-operating characteristic (AUC) curve > 0.8 included SOFA, Sepsis-3 definitions, APACHE II, WSESSSS, and CPIRO scores with the overall best for CPIRO. The highest identification rates were SOFA score ≥ 2 (78.4%), followed by the WSESSSS score ≥ 8 (73.1%), SOFA ≥ 3 (75.2%), and APACHE II ≥ 14 (68.8%) identification. Combining the Sepsis-3 septic-shock definition and WSESSS ≥ 8 increased detection to 80%. Including CPIRO score ≥ 3 increased this to 82.8% (Sensitivity-SN; 83% Specificity-SP; 74%. Comparatively, SOFA ≥ 4 and WSESSSS ≥ 8 with or without septic-shock had 83.9% detection (SN; 84%, SP; 75%, 25% mortality). Conclusions: No one scoring system behaves perfectly, and all are largely dominated by organ dysfunction. Utilizing combinations of SOFA, CPIRO, and WSESSSS scores in addition to the Sepsis-3 septic shock definition appears to offer the widest "inclusion-criteria" to recognize patients with a high chance of mortality and ICU admission
Application of in vitro models in the catabolism studies of therapeutic peptides
No full textAbstract
Peptides have been utilized as pharmaceutical agents for over a century, offering several advantages over small molecule drugs, such as higher target affinity and generally lower toxicity profiles. In drug discovery for therapeutic peptides, evaluating their stability and catabolism is essential. This is typically done by using various in vitro enzyme sources to identify potential catabolic hotspots, enabling structural modifications to enhance in vivo stability. The depletion of the parent compound and the formation of catabolites during these incubations can be analyzed using liquid chromatography – mass spectrometry (LC-MS). In this study, the catabolism of therapeutic peptides with different in vivo stabilities and structures was studied in human and rat-derived metabolic systems. The studied peptides included two linear, gonadotropin releasing hormone (GnRH) analogues; leuprorelin and cetrorelix; and two cyclic peptides, cyclosporine and desmopressin. The used metabolic systems included hepatic and extrahepatic whole cell models, sub-cellular fractions and plasma. Additionally, in vitro – in vivo correlation of leuprorelin catabolite profile was investigated in rats. The study revealed an unexpected effect of NADPH on the catabolism of leuprorelin. Specifically, the inclusion of NADPH in the incubation mixture activated cysteine-dependent peptidases via thioredoxin/glutaredoxin systems by reducing disulfides into free thiols. This novel effect, not previously reported, may impact how therapeutic peptide catabolism is studied in drug discovery. Furthermore, the suitability of the metabolic systems is dependent on the structure of investigated peptide. Cyclic peptides generally have sufficient cell permeability, and therefore the use of metabolically active cells is beneficial, as all metabolic processes are active in these models. In contrast, sub-cellular fractions are more appropriate for peptides with limited permeability, such as leuprorelin. The inclusion of NADPH in these incubations can help identify which peptidases are responsible for the catabolism of specific peptide candidates. Original papers Jyrkäs, J., & Tolonen, A. (2021). Hepatic in vitro metabolism of peptides; Comparison of human liver S9, hepatocytes and Upcyte hepatocytes with cyclosporine A, leuprorelin, desmopressin and cetrorelix as model compounds. Journal of Pharmaceutical and Biomedical Analysis, 196, 113921. https://doi.org/10.1016/j.jpba.2021.113921 https://doi.org/10.1016/j.jpba.2021.113921 Self-archived version Jyrkäs, J., Lassila, T., & Tolonen, A. (2023). Extrahepatic in vitro metabolism of peptides; comparison of human kidney and intestinal S9 fraction, human plasma and proximal tubule cells, using cyclosporine A, leuprorelin, and cetrorelix as model compounds. Journal of Pharmaceutical and Biomedical Analysis, 225, 115219. https://doi.org/10.1016/j.jpba.2022.115219 https://doi.org/10.1016/j.jpba.2022.115219 Self-archived version Jyrkäs, J., Lassila, T., Mannila, J., & Tolonen, A. (2025). In vitro and in vivo catabolite profiles of leuprorelin in rat and the effects of nadph in leuprorelin catabolism. International Journal of Peptide Research and Therapeutics, 31(4), 56. https://doi.org/10.1007/s10989-025-10717-y https://doi.org/10.1007/s10989-025-10717-y Self-archived version Tiivistelmä
Peptidejä on käytetty lääkkeinä jo yli vuosisadan ajan, ja niillä on useita etuja pienimolekyylisiin lääkkeisiin verrattuna, kuten parempi affiniteetti ja yleensä alhaisempi toksisuus. Terapeuttisten peptidien lääkekehityksessä niiden stabiilisuuden ja katabolian arviointi on olennaisen tärkeää. Tämä tehdään yleensä käyttämällä erilaisia in vitro entsyymilähteitä mahdollisesti kataboliselle aktiivisuudelle alttiiden rakenteiden tunnistamiseksi, mikä mahdollistaa rakenteelliset muutokset in vivo stabilisuuden parantamiseksi. Peptidin häviäminen ja kataboliittien muodostuminen näiden inkubaatioiden aikana voidaan analysoida nestekromatografia-massaspektrometrialla (LC-MS). Tässä tutkimuksessa tutkittiin neljän eri terapeuttisen peptidin kataboliaa ihmisestä ja rotista peräisin olevissa metaboliamalleissa. Tutkittuihin peptideihin kuului kaksi lineaarista gonadotropiinia vapauttavan hormonin analogia; leuproreliini ja setroreliksi; ja kaksi syklistä peptidiä, syklosporiini ja desmopressiini. Käytettyihin malleihin kuuluivat maksan ja maksan ulkopuoliset kokosolumallit, eri solufraktiot ja plasma. Lisäksi rotilla tutkittiin leuproreliinin in vitro - in vivo -korrelaatiota. Tutkimus paljasti NADPH:n odottamattoman vaikutuksen leuproreliinin kataboliaan. NADPH:n sisällyttäminen inkubaatioseokseen aktivoi kysteiinistä riippuvaisia peptidaaseja tioredoksiini/glutaredoksiini-järjestelmien kautta pelkistämällä disulfideja vapaiksi tioleiksi. Tämä uusi mekanismi, jota ei ole aiemmin raportoitu, voi vaikuttaa siihen, miten terapeuttista peptidikataboliaa tutkitaan lääkekehityksessä. Lisäksi, metaboliamallien soveltuvuus riippuu tutkittavan peptidin rakenteesta. Syklisillä peptideillä on yleensä riittävä permeaatio soluihin, ja siksi metabolisesti aktiivisten solujen käyttö on suositeltavaa, koska kaikki aineenvaihduntaprosessit ovat aktiivisia näissä malleissa. Sitä vastoin solufraktiot soveltuvat paremmin peptideille, joiden permeaatiokyky on rajallinen, kuten leuproreliinille. NADPH:n sisällyttäminen näihin inkubaatioihin voi auttaa tunnistamaan, mitkä peptidaasit ovat vastuussa kataboliasta. Osajulkaisut Jyrkäs, J., & Tolonen, A. (2021). Hepatic in vitro metabolism of peptides; Comparison of human liver S9, hepatocytes and Upcyte hepatocytes with cyclosporine A, leuprorelin, desmopressin and cetrorelix as model compounds. Journal of Pharmaceutical and Biomedical Analysis, 196, 113921. https://doi.org/10.1016/j.jpba.2021.113921 https://doi.org/10.1016/j.jpba.2021.113921 Rinnakkaistallennettu versio Jyrkäs, J., Lassila, T., & Tolonen, A. (2023). Extrahepatic in vitro metabolism of peptides; comparison of human kidney and intestinal S9 fraction, human plasma and proximal tubule cells, using cyclosporine A, leuprorelin, and cetrorelix as model compounds. Journal of Pharmaceutical and Biomedical Analysis, 225, 115219. https://doi.org/10.1016/j.jpba.2022.115219 https://doi.org/10.1016/j.jpba.2022.115219 Rinnakkaistallennettu versio Jyrkäs, J., Lassila, T., Mannila, J., & Tolonen, A. (2025). In vitro and in vivo catabolite profiles of leuprorelin in rat and the effects of nadph in leuprorelin catabolism. International Journal of Peptide Research and Therapeutics, 31(4), 56. https://doi.org/10.1007/s10989-025-10717-y https://doi.org/10.1007/s10989-025-10717-y Rinnakkaistallennettu versio Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Technology and Natural Sciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium IT116, Linnanmaa, on 21 November 2025, at 12 noonAbstract
Peptides have been utilized as pharmaceutical agents for over a century, offering several advantages over small molecule drugs, such as higher target affinity and generally lower toxicity profiles. In drug discovery for therapeutic peptides, evaluating their stability and catabolism is essential. This is typically done by using various in vitro enzyme sources to identify potential catabolic hotspots, enabling structural modifications to enhance in vivo stability. The depletion of the parent compound and the formation of catabolites during these incubations can be analyzed using liquid chromatography – mass spectrometry (LC-MS). In this study, the catabolism of therapeutic peptides with different in vivo stabilities and structures was studied in human and rat-derived metabolic systems. The studied peptides included two linear, gonadotropin releasing hormone (GnRH) analogues; leuprorelin and cetrorelix; and two cyclic peptides, cyclosporine and desmopressin. The used metabolic systems included hepatic and extrahepatic whole cell models, sub-cellular fractions and plasma. Additionally, in vitro – in vivo correlation of leuprorelin catabolite profile was investigated in rats. The study revealed an unexpected effect of NADPH on the catabolism of leuprorelin. Specifically, the inclusion of NADPH in the incubation mixture activated cysteine-dependent peptidases via thioredoxin/glutaredoxin systems by reducing disulfides into free thiols. This novel effect, not previously reported, may impact how therapeutic peptide catabolism is studied in drug discovery. Furthermore, the suitability of the metabolic systems is dependent on the structure of investigated peptide. Cyclic peptides generally have sufficient cell permeability, and therefore the use of metabolically active cells is beneficial, as all metabolic processes are active in these models. In contrast, sub-cellular fractions are more appropriate for peptides with limited permeability, such as leuprorelin. The inclusion of NADPH in these incubations can help identify which peptidases are responsible for the catabolism of specific peptide candidates.Tiivistelmä
Peptidejä on käytetty lääkkeinä jo yli vuosisadan ajan, ja niillä on useita etuja pienimolekyylisiin lääkkeisiin verrattuna, kuten parempi affiniteetti ja yleensä alhaisempi toksisuus. Terapeuttisten peptidien lääkekehityksessä niiden stabiilisuuden ja katabolian arviointi on olennaisen tärkeää. Tämä tehdään yleensä käyttämällä erilaisia in vitro entsyymilähteitä mahdollisesti kataboliselle aktiivisuudelle alttiiden rakenteiden tunnistamiseksi, mikä mahdollistaa rakenteelliset muutokset in vivo stabilisuuden parantamiseksi. Peptidin häviäminen ja kataboliittien muodostuminen näiden inkubaatioiden aikana voidaan analysoida nestekromatografia-massaspektrometrialla (LC-MS). Tässä tutkimuksessa tutkittiin neljän eri terapeuttisen peptidin kataboliaa ihmisestä ja rotista peräisin olevissa metaboliamalleissa. Tutkittuihin peptideihin kuului kaksi lineaarista gonadotropiinia vapauttavan hormonin analogia; leuproreliini ja setroreliksi; ja kaksi syklistä peptidiä, syklosporiini ja desmopressiini. Käytettyihin malleihin kuuluivat maksan ja maksan ulkopuoliset kokosolumallit, eri solufraktiot ja plasma. Lisäksi rotilla tutkittiin leuproreliinin in vitro - in vivo -korrelaatiota. Tutkimus paljasti NADPH:n odottamattoman vaikutuksen leuproreliinin kataboliaan. NADPH:n sisällyttäminen inkubaatioseokseen aktivoi kysteiinistä riippuvaisia peptidaaseja tioredoksiini/glutaredoksiini-järjestelmien kautta pelkistämällä disulfideja vapaiksi tioleiksi. Tämä uusi mekanismi, jota ei ole aiemmin raportoitu, voi vaikuttaa siihen, miten terapeuttista peptidikataboliaa tutkitaan lääkekehityksessä. Lisäksi, metaboliamallien soveltuvuus riippuu tutkittavan peptidin rakenteesta. Syklisillä peptideillä on yleensä riittävä permeaatio soluihin, ja siksi metabolisesti aktiivisten solujen käyttö on suositeltavaa, koska kaikki aineenvaihduntaprosessit ovat aktiivisia näissä malleissa. Sitä vastoin solufraktiot soveltuvat paremmin peptideille, joiden permeaatiokyky on rajallinen, kuten leuproreliinille. NADPH:n sisällyttäminen näihin inkubaatioihin voi auttaa tunnistamaan, mitkä peptidaasit ovat vastuussa kataboliasta
Characterization of recombinant human growth differentiation factor-9 signaling in ovarian granulosa cells
No full textCopyright © 2007 Elsevier Ireland Ltd All rights reserved.David G. Mottershead, Minna M. Pulkki, Pranuthi Muggalla, Arja Pasternack, Minna Tolonen, Samu Myllymaa, Olexandr Korchynskyi, Yoshihiro Nishi, Toshihiko Yanase, Stan Lun, Jennifer L. Juengel, Mika Laitinen and Olli Ritvoshttp://www.elsevier.com/wps/find/journaldescription.cws_home/506028/description#descriptio
Life span and disability: a cross sectional comparison of Russian and Swedish community based data
No full textObjectives To compare levels of disability (in terms of physical function and self rated health) among middle aged and elderly people in Russia and Sweden, a country with high life expectancy.Design Cross sectional study.Setting General population of the Russian Federation and of two counties in southern Sweden.Participants Randomly selected men and women in Sweden (n = 9489) and Russia (n = 1599).Main outcome measures Official life table data; self rated health and physical functioning (subscale of the SF-36).Results The official life table data showed large differences in mortality-for example, 36% of Russian men aged 45-49 years would survive the next 25 years compared with 75% of Swedish men. The survey data showed, for both sexes, similar levels of self rated health and physical functioning in the two countries up to the age of about 45 years, but after that, the age related decline in both outcomes was much faster in Russia than in Sweden. By combining the national life tables with survey data on physical functioning we estimated that in the age group 45-49 years, 99% of Russian and 97% of Swedish men would be free of disability; of these, if these data were for a cohort, only 17% of Russians would be alive and free of disability 25 years later compared with 65% of Swedes. The difference in survival was similar in women.Conclusions Large differences exist in survival without disability between elderly Russians and Swedes. The short life span in Russia reflects high levels of ill health and disability and is associated with a rapid age related decline in physical functioning
Dr. Duane M. Jackson, Morehouse College, July 2011
No full textThis video is a conversation with Dr. Duane M. Jackson. Dr. Jackson talks about his paper, "Recall and the Serial Position Effect: The Role of Primacy and Recency on Accounting Students' Performance." Jackie Daniel, AUC Woodruff Library, is the interviewer
"Reflections on the subject of Emigration from Europe with a view to Settlement in the United States" By M. Carey.
No full text"Reflections on the subject of Emigration from Europe with a view to Settlement in the United States: containing bried sketches of the moral and political character of those states.
By M. Carey, member of the American philosophical, and of the American Antiquarian Society, and author of The Olive Branch, Cindiciae Hibernicae, essays on banking, on political economy, and on internal improvement.
To which are now added the English editor's comments on the subject; together with Important Advice to Emigrants, and Cautions Against Impositions Practiced in the Outports
Towards the high quality of population health surveys : standardization and quality control
No full textei tietoa saavutettavuudesta
unknown accessibilit
- …
