161,238 research outputs found
Lääkkeet, keliakia ja ihokeliakia rakkulaisen pemfigoidin riskitekijöinä Suomessa
No full textAbstractBullous pemphigoid (BP) is the most common autoimmune blistering disease. It mostly affects elderly patients and is characterized by intense pruritus and blistering or bullae. Treatment options include topical and systemic corticosteroids, other immunosuppressive drugs and doxycycline. Disease course may be chronic and relapses are common. The incidence of BP has been reported to have increased in the last few decades, but the reason for this trend is not known.The aim of this thesis was to study the risk factors of BP. Firstly, the influence of the use of dipeptidyl peptidase (DPP-4) inhibitors was analyzed as a risk factor, and then those of other oral diabetes medications. This study also aimed to determine whether drugs used for psychiatric and neurologic conditions are risk factors for BP. Finally, previously diagnosed dermatitis herpetiformis (DH) and celiac disease (CD) were examined as potential risk factors for subsequent BP.For this retrospective, matched case-control study, patient data were obtained from the Finnish Care Register for Health Care database, and data on reimbursed drugs from the Social Insurance Institution of Finland.In the present study, prior use of DPP-4 inhibitors was found to increase the risk of BP twofold and in particular, vildagliptin increased the risk tenfold. The mean time between the initiation of vildagliptin and diagnosis of BP was 449 days. Metformin and other conventional diabetes drugs were not risk factors for BP. Several drugs used for neurological and psychiatric diseases were associated with an elevated risk for BP, but no pharmacological or chemical properties of these drugs emerged as candidates to explain the increased risk. A prior diagnosis of DH increased the risk of BP 22-fold and a diagnosis of CD doubled it. Dapsone had been used in the two years before BP diagnosis by 44% of patients whose BP was preceded by DH. The mean time between the diagnoses of DH and BP was 3.3 years.This study confirms the view that DPP-4 inhibitors increase the risk for BP. No such association was found with other classes of diabetes drugs and therefore their use can be continued following a diagnosis of BP. Doctors treating patients with DH should be aware of the association between DH and BP, and be particularly vigilant if a DH patient’s skin symptoms change or become unresponsive to a gluten-free diet and/or dapsone.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Varpuluoma, O., Försti, A., Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Vildagliptin significantly increases the risk of bullous pemphigoid: A finnish nationwide registry study. The Journal of Investigative Dermatology, 138(7), 1659-1661. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.01.027Self-archived versionVarpuluoma, O., Försti, A, Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Oral diabetes medications other than dipeptidyl peptidase 4 inhibitors are not associated with bullous pemphigoid: A Finnish nationwide case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(6), 1034-1038.e5. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.05.030Self-archived versionVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen K. (in press). Drugs used for neurological and psychiatric conditions increase the risk of bullous pemphigoid: a Finnish case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2019.02.017Self-archived versionVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Dermatitis herpetiformis and celiac disease increase the risk of bullous pemphigoid. Journal of Investigative Dermatology https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.10.010Self-archived versionTiivistelmäRakkulainen pemfigoidi (pemfigoidi) on yleisin ihon autoimmuunirakkulatauti. Pemfigoidi on pääasiassa ikääntyneiden sairaus, ja sen tyypillisiä oireita ovat kova kutina ja rakkulat iholla. Pemfigoidin hoitoon käytetään paikallisia ja systeemisiä kortikosteroideja, muita immunosuppressiivisia lääkkeitä sekä doksisykliiniä. Taudinkulku on usein krooninen ja uusiutumiset ovat yleisiä. Rakkulaisen pemfigoidin ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyneen, mutta syitä tähän muutokseen ei täysin ymmärretä.Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä Suomessa. Retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittuja pemfigoidipotilaita (N=3397) ja verrokkeina ihon tyvisolusyöpäpotilaita (N=12941). Tiedot korvatuista lääkeostoista saatiin Kelan lääkekorvausrekisteristä.Tutkimuksessa todettiin DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin ja DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin 449 vuorokautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä. Useiden psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden todettiin lisäävän pemfigoidin riskiä.Pemfigoidin on kuvattu voivan puhjeta ihokeliakian jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi. Huomattava osa potilaista oli ostanut ihokeliakian hoitoon käytettävää dapsonia edeltävän 2 vuoden aikana ennen pemfigoidin toteamista, mikä voi kertoa ihokeliakian oireiden aktiivisuudesta.Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että DPP-4:n salpaajat ovat pemfigoidin riskitekijä. Muut tutkitut diabeteslääkkeet eivät lisänneet riskiä ja voidaan ajatella, että ne eivät edelleen hankaloita aiemmin todetun pemfigoidin oireita. Koska ihokeliakian todettiin olevan pemfigoidin riskitekijä, tulee näitä potilaita hoitavan lääkärin muistaa pemfigoidin mahdollisuus, jos ihokeliakian oireet muuttuvat tai hoitovaste menetetään.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Varpuluoma, O., Försti, A., Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Vildagliptin significantly increases the risk of bullous pemphigoid: A finnish nationwide registry study. The Journal of Investigative Dermatology, 138(7), 1659-1661. https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.01.027Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Försti, A, Jokelainen, J., Turpeinen, M., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2018). Oral diabetes medications other than dipeptidyl peptidase 4 inhibitors are not associated with bullous pemphigoid: A Finnish nationwide case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology, 79(6), 1034-1038.e5. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2018.05.030Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen K. (in press). Drugs used for neurological and psychiatric conditions increase the risk of bullous pemphigoid: a Finnish case-control study. Journal of the American Academy of Dermatology. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2019.02.017Rinnakkaistallennettu versioVarpuluoma, O., Jokelainen, J., Försti, A., Timonen, M., Huilaja, L., & Tasanen, K. (2018). Dermatitis herpetiformis and celiac disease increase the risk of bullous pemphigoid. Journal of Investigative Dermatology https://doi.org/10.1016/j.jid.2018.10.010Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 29 March 2019, at 12 noonAbstract
Bullous pemphigoid (BP) is the most common autoimmune blistering disease. It mostly affects elderly patients and is characterized by intense pruritus and blistering or bullae. Treatment options include topical and systemic corticosteroids, other immunosuppressive drugs and doxycycline. Disease course may be chronic and relapses are common. The incidence of BP has been reported to have increased in the last few decades, but the reason for this trend is not known.
The aim of this thesis was to study the risk factors of BP. Firstly, the influence of the use of dipeptidyl peptidase (DPP-4) inhibitors was analyzed as a risk factor, and then those of other oral diabetes medications. This study also aimed to determine whether drugs used for psychiatric and neurologic conditions are risk factors for BP. Finally, previously diagnosed dermatitis herpetiformis (DH) and celiac disease (CD) were examined as potential risk factors for subsequent BP.
For this retrospective, matched case-control study, patient data were obtained from the Finnish Care Register for Health Care database, and data on reimbursed drugs from the Social Insurance Institution of Finland.
In the present study, prior use of DPP-4 inhibitors was found to increase the risk of BP twofold and in particular, vildagliptin increased the risk tenfold. The mean time between the initiation of vildagliptin and diagnosis of BP was 449 days. Metformin and other conventional diabetes drugs were not risk factors for BP. Several drugs used for neurological and psychiatric diseases were associated with an elevated risk for BP, but no pharmacological or chemical properties of these drugs emerged as candidates to explain the increased risk. A prior diagnosis of DH increased the risk of BP 22-fold and a diagnosis of CD doubled it. Dapsone had been used in the two years before BP diagnosis by 44% of patients whose BP was preceded by DH. The mean time between the diagnoses of DH and BP was 3.3 years.
This study confirms the view that DPP-4 inhibitors increase the risk for BP. No such association was found with other classes of diabetes drugs and therefore their use can be continued following a diagnosis of BP. Doctors treating patients with DH should be aware of the association between DH and BP, and be particularly vigilant if a DH patient’s skin symptoms change or become unresponsive to a gluten-free diet and/or dapsone.Tiivistelmä
Rakkulainen pemfigoidi (pemfigoidi) on yleisin ihon autoimmuunirakkulatauti. Pemfigoidi on pääasiassa ikääntyneiden sairaus, ja sen tyypillisiä oireita ovat kova kutina ja rakkulat iholla. Pemfigoidin hoitoon käytetään paikallisia ja systeemisiä kortikosteroideja, muita immunosuppressiivisia lääkkeitä sekä doksisykliiniä. Taudinkulku on usein krooninen ja uusiutumiset ovat yleisiä. Rakkulaisen pemfigoidin ilmaantuvuuden on raportoitu lisääntyneen, mutta syitä tähän muutokseen ei täysin ymmärretä.
Tämän tutkimuksen tavoite oli tutkia pemfigoidin riskitekijöitä Suomessa. Retrospektiivisessä tapaus-verrokkitutkimuksessa käytettiin aineistona Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä poimittuja pemfigoidipotilaita (N=3397) ja verrokkeina ihon tyvisolusyöpäpotilaita (N=12941). Tiedot korvatuista lääkeostoista saatiin Kelan lääkekorvausrekisteristä.
Tutkimuksessa todettiin DPP-4:n salpaajien kaksinkertaistavan pemfigoidin riskin ja DPP-4:n salpaaja vildagliptiini lisäsi riskiä jopa kymmenkertaiseksi. Vildagliptiinin aloituksen ja pemfigoidin toteamisen välillä kului keskimäärin 449 vuorokautta. Metformiini ja muut tutkitut suun kautta otettavat diabeteslääkkeet eivät lisänneet pemfigoidin riskiä. Useiden psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin käytettävien lääkkeiden todettiin lisäävän pemfigoidin riskiä.
Pemfigoidin on kuvattu voivan puhjeta ihokeliakian jälkeen, mutta laajempia tutkimuksia näiden sairauksien yhteydestä ei oltu aiemmin tehty. Tämän vuoksi samassa potilasaineistossa tutkittiin ihokeliakiaa ja keliakiaa pemfigoidin riskitekijöinä. Edeltävä ihokeliakia lisäsi pemfigoidin toteamisen riskiä selvästi, jopa 22-kertaiseksi ja keliakia kaksikertaiseksi. Huomattava osa potilaista oli ostanut ihokeliakian hoitoon käytettävää dapsonia edeltävän 2 vuoden aikana ennen pemfigoidin toteamista, mikä voi kertoa ihokeliakian oireiden aktiivisuudesta.
Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä siitä, että DPP-4:n salpaajat ovat pemfigoidin riskitekijä. Muut tutkitut diabeteslääkkeet eivät lisänneet riskiä ja voidaan ajatella, että ne eivät edelleen hankaloita aiemmin todetun pemfigoidin oireita. Koska ihokeliakian todettiin olevan pemfigoidin riskitekijä, tulee näitä potilaita hoitavan lääkärin muistaa pemfigoidin mahdollisuus, jos ihokeliakian oireet muuttuvat tai hoitovaste menetetään
Variations on the Author
No full text“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Glukoosirasituskokeen yhden tunnin glukoosiarvon yhteys tyypin 2 diabetekseen ja siihen liittyviin komplikaatioihin
No full textAbstractType 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Self-archived versionTiivistelmäTyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 18 November 2022, at 12 noonAbstract
Type 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.
The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.
The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.
In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Tiivistelmä
Tyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.
Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.
Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
No full textThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Fifty plus in Ireland 2011: First results from The Irish Longitudinal Study on Ageing (TILDA)
No full textThe Irish Longitudinal Study on Ageing (TILDA) is a large-scale, nationally
representative study of people aged 50 and over in Ireland. It is the most ambitious
study of ageing ever carried out in Ireland and represents a step-change in terms of
data, knowledge and understanding of ageing with which to inform policy and novel
research.
TILDA is designed to maximise comparability with other well-established
international longitudinal studies.
More than 8,000 people aged 50 and over accepted the invitation to participate
in the first wave of TILDA, and the majority of these also agreed to undertake a
comprehensive health assessment.
Contents
Executive Summary
1. Introduction - Rose Anne Kenny and Alan Barrett
2. Socio-Demographic Characteristics Of Older People In Ireland - Yumiko Kamiya and Nick Sofroniou
3. Older People As Members Of Their Families And Communities - Yumiko Kamiya and Virpi Timonen
4. Social Engagement Of Older People - Virpi Timonen, Yumiko Kamiya and Siobhan Maty
5. Physical And Behavioural Health Of Older Irish Adults - Hilary Cronin, Claire O?Regan and Rose Anne Kenny
6. Mental Health And Cognitive Function - Claire O?Regan, Hilary Cronin and Rose Anne Kenny
7. Health And Social Care Utilisation - Charles Normand, Yumiko Kamiya, Virpi Timonen and Brendan Whelan
8. Retirement And Labour Market Participation - Irene Mosca and Alan Barrett
9. Income and Asset Levels of Older People - Vincent O? Sullivan and Richard Layte
10. Quality Of Life And Beliefs About Ageing - Hannah McGee, Karen Morgan, Anne Hickey, Helen Burke and George Savva
11. Methodology - George Savv
Larry O. Spencer, Conference Author Presentation
No full textGen. Larry O. Spencer, USAF (Ret.), author of Dark Horse: A Journey from the Horseshoe to the Pentago
Dispelling the Myths Behind First-author Citation Counts
No full textWe conducted a full-scale evaluative citation analysis study of scholars in the XML research field to explore just how different from each other author rankings resulting from different citation counting methods actually are, and to demonstrate the capability of emerging data and tools on the Web in supporting more realistic citation counting methods. Our results contest some common arguments for the continued
use of first-author citation counts in the evaluation of scholars, such as high correlations between author rankings by first-author citation counts and other citation
counting methods, and high costs of using more realistic citation counting methods that are not well-supported by the ISI databases. It is argued that increasingly available digital full text research papers make it possible for citation analysis studies to go beyond what the ISI databases have directly supported and to employ more
sophisticated methods
Magneettiset nanohiukkaset : synteesistä biomimetiikkaan, dynaamiseen itsejärjestymiseen ja kollektiivisiin ilmiöihin
No full textJulkaistu vain painettuna, saatavuus katso Bibid. Published only in printed form, availability see BibidMagnetic nanoparticles exhibit size-dependent magnetic properties that make them promising building blocks for advanced materials and devices. This thesis covers several aspects of magnetic nanoparticles, ranging from their synthesis to applications.
In Publications I and II, nucleation and growth of monodisperse cobalt nanoparticles in a widely used hot-injection method were investigated. In contrast to the prior understanding, the nucleation was shown to be delayed and kinetically controlled, which was applied to designing more robust heating-up methods without sacrificing the particle uniformity. A facile test tube synthesis method was introduced for rapid screening of different reaction conditions that would otherwise be expensive and laborsome.
In Publications III and IV, magnetic nanoparticles were utilized in the contexts of biocomposites and biomimetics. Magnetically active organic-inorganic biofibers were produced by synthesizing cobalt ferrite nanoparticles onto biofibers of native cellulose nanofibrils. A template-free method for creating biomimetic magnetic cilia was demonstrated through magnetically guided self-assembly of micron-sized cobalt particles with elastomeric polymers. The cilia were applied to mixing of liquids by actuation via an external magnetic field.
In Publications V and VI, iron oxide nanoparticles were used as force mediators to drive water droplets on superhydrophobic surfaces. Individual droplets placed in a confining magnetic field were shown to oscillate with decreasing amplitude, from which the dissipative forces were determined as a function of normal force. Concentrated magnetic droplets were unstable in a perpendicular magnetic field, leading to droplet splitting and self-assembly into complex patterns. A controlled transition from equilibrium self-assembly to dissipative self-organization was observed under dynamic magnetic field.
In Publication VII, microwave dynamics of dipolarly coupled single-domain magnetic nanoparticles interacting in the near-field regime were studied analytically and numerically. The uniform Kittel mode was shown to be replaced by quasi-uniform collective modes. The resonant frequency and width were determined to be dependent on the way the nanoparticles were assembled with respect to each other.
The results of this thesis contribute to the understanding of the physics and chemistry of magnetic nanoparticles. The presented concepts pave way towards modern applications, such as robust magnetic microfluidic mixers, surface analysis methods, programmable microdroplet chemistry and tunable microwave materials.Magneettiset nanohiukkaset ja niiden kokoon liittyvät ominaisuudet mahdollistavat uudentyyppisiä materiaaleja ja laitteita. Tämä väitöskirja käsittelee magneettisia nanohiukkasia monesta eri näkökulmasta - alkaen aina valmistuksesta sovelluksiin saakka.
Julkaisuissa I ja II tutkittiin monodisperssien kobolttinanohiukkasten ydintymistä ja kasvua nestemäisessä väliaineessa. Toisin kuin tähän asti oli oletettu, ydintyminen oli viivästynyttä ja kineettisesti hallittavissa, mikä mahdollisti aiempaa suoraviivaisemman synteesin ilman kokojakauman kasvua. Lisäksi monodispersseille nanohiukkasille esiteltiin yksinkertainen, kertakäyttöisiä koeputkia hyödyntävä valmistusmenetelmä, mikä mahdollisti optimaalisten reaktio-olosuhteiden vaivattoman kartoituksen.
Julkaisuissa III ja IV magneettisia nanohiukkasia sovellettiin biokomposiittimateriaaleihin ja biologisia toimintoja jäljitteleviin systeemeihin. Magneettisesti aktiivisia komposiitteja tuotettiin syntetisoimalla kobolttiferriittinanohiukkasia nanoselluloosasta valmistetuille biokuiduille. Biologisia värekarvoja jäljitteleviä rakenteita valmistettiin mikrometrin kokoisista kobolttihiukkasista ja elastomeereistä itsejärjestymisen avulla. Näitä magneettikentällä ohjattavia värekarvoja sovellettiin nesteiden sekoittamiseen.
Julkaisuissa V ja VI magneettisia rautaoksidinanohiukkasia käytettiin välittämään ulkoisia magneettisia voimia vesipisaroihin superhydrofobisilla pinnoilla. Magneettisessa potentiaalikuopassa värähtelemään saatettujen pisaroiden liikkeen vaimenemisesta voitiin määrittää pisaraan vaikuttavat häviövoimat. Toisaalta konsentroidut, voimakkaasti magneettiset pisarat olivat epästabiileja magneettikentässä, mikä johti pisaroiden halkeamiseen pienemmiksi pisaroiksi, jotka itsejärjestyivät monimutkikkaiksi kuvioiksi. Hallittu muutos staattisesta itsejärjestymisestä dynaamiseen itseorganisoitumiseen havaittiin asettamalla systeemi värähtelevään ulkoiseen magneettikenttään.
Julkaisussa VII tutkittiin keskenään vuorovaikuttavien magneettisten nanohiukkasten mikroaaltovastetta analyyttisesti ja laskennallisesti. Havaittiin että Kittelin moodi muuttui näennäisen homogeenisiksi kollektiivisiksi moodeiksi vuorovaikutusten takia ja että ferromagneettisen resonanssin taajuus ja kaistanleveys riippuivat hiukkasten järjestymisestä.
Tämän väitöskirjan tulokset edistävät magneettisten nanohiukkasten kemian ja fysiikan ymmärrystä. Esilletuodut lähestymistavat viitoittavat tietä kohti uusia sovelluksia kuten mikrofluidisia sekoittimia, pintojen analyysitekniikoita, ohjelmoitavaa pisarakemiaa ja magneettisia mikroaaltomateriaaleja
Author Under Sail The Imagination of Jack London, 1902-1907
No full textIn this second volume of Author Under Sail Jay Williams investigates the life of Jack London as a professional writer at the turn of the 1900s, as his publications spanned The Call of the Wild to The Iron Heel and The Road. While documenting key life events, especially his rising fame, this biography explores London's necessity to illustrate the inner workings of his own vast imagination through his socialist essays and fiction.Cover -- Title Page -- Copyright Page -- Contents -- Acknowledgments -- Introduction -- 1. Howl, O Heav'nly Muse! -- 2. Jesus in the Theater of Socialism -- 3. Jack London's Place in American Literature -- 4. Theater of War, Theater at Home -- 5. Revolution, Evolution, and the Scene of Writing -- 6. The Jack London Show Goes on the Road -- 7. Red Atavisms and Revolution -- 8. Earthquake Apocalypse and Building the City, Boat, and House Beautiful -- 9. The Future of Socialism and the Death of the Individual -- 10. The Road Never Ends -- Notes -- Bibliography -- IndexIn this second volume of Author Under Sail Jay Williams investigates the life of Jack London as a professional writer at the turn of the 1900s, as his publications spanned The Call of the Wild to The Iron Heel and The Road. While documenting key life events, especially his rising fame, this biography explores London's necessity to illustrate the inner workings of his own vast imagination through his socialist essays and fiction.Description based on publisher supplied metadata and other sources.Electronic reproduction. Ann Arbor, Michigan : ProQuest Ebook Central, YYYY. Available via World Wide Web. Access may be limited to ProQuest Ebook Central affiliated libraries
- …
