100 research outputs found
Kutsu Karjasi Koolle: Karjaperinteestä
No full textKarjankutsunta eli kyylaus on osa suomalaista kansanmusiikkia. Opin savolaisen karjankutsumahuudon mummoltani Elsa Marialta. Kyylaus on muinainen äänenkäytön tekniikka ajalta ennen kuin laitumet aidattiin. Lehmiä on kutsuttu metsälaitumilta, ahoilta lypsylle kyylaamalla. Karjaan kohdistuvaan huhuiluun liittyy omaperäisellä tekniikalla esitettyjä tehosteita. Sen ominaisuuksia ovat efektit, voimakkaat huutomaiset äänet. Sävyltään se on terävää ja metallista. Kutsut ovat sisältäneet runsaasti erilaisia tyylipiirteitä. Juuri musiikillisesti rikkaat, runsaasti ornamentteja eli koristeita sisältävät kutsut ovat Pohjolan vanhinta ja kehittyneintä työmusiikkia. Singnaalit laulettiin ja kaiku kiiri yli metsämaan. Siitä on syntynyt oma musiikin lajinsa. Oma taiteensa, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen.
Työmuodoksi päädyin valitsemaan monimuoto-opinnäytetyön tausta-ajatuksena portfolio eli ansiokansio. Portfoliossa pohditaan omaa osaamista ja teoreettisesti jäsennellään omaa luovaa toimintaa.
Tavoitteena oli tallentaa savolaista karjankutsuntaa eli kyylausta ja lehmilauluja digitaaliseen muotoon esteettisesti ottaen huomioon kokonaisuuden ja pyrkien hienoon taiteelliseen vaikutelmaan kaikki yksityiskohdat pyrittiin ottamaan huomioon. Videot kuvattiin Keski-Suomen museossa Pienmäessä, Ruokoharjun- ja Hyyrysen tiloilla. Aineisto editoitiin ja miksattiin Jamkin musiikkikampuksen studiossa. Kuvauksista syntyi kuusi videota. Ne muodostavat taiteellisen työn kokonaisuuden. Halusin myös rakentaa itselleni tietoista ammatti-identiteettiä karjan kutsujana ja esiintyvänä taiteilijana.
Videoissa hyödynnettiin maaseudun elävää kulttuuriperintöä ja haluttiin saada se kaikkien ulottuville. Aineistosta voidaan luoda erilaisia esityskokonaisuuksia. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi opetuksessa.Calling cattle is a part of Finnish folk music. I learned to call cattle with Savolax herd-calling from my grandmother Elsa Maria. Kyylaus is an ancient Finnish high pitch voice technique which was used to call home the cows when they walked around free in unfenced pastures.
The cows were called from the forest pastures and the open fields to be milked. The calling of the herd involves effects performed with a unique technique. Its features include effects, strong shouting sounds. It is sharp and metallic in tone. The callings have included a wide variety of different styles. The musically rich, richly ornamented or ornamental cattle callings are the oldest and most advanced work music in the Nordic region. The signals were sang and the echo wandered over the woodlands. It has created its own music genre, it`s own art, which has impressed me deeply.
As a form of work, Portofio was chosen as the form of this study. In it I reflect on my own skills and theoretically outline my own creativity.
The aim was to record Savolax cattle calling, i.e. kyylaus and cow songs in a digital form aesthetically, taking into account the whole entity and striving for a fine artistic impression with all the details. It was filmed at the Museum of Central Finland in Pienmäki and farms Ruokoharju and Hyyrynen. The material was edited and mixed at the music campus of JAMK University of Applied Sciences.
Six videos were created. They can be used in different kind of performances. The objective was also to build a knowledgeable professional identity for the author as an artist.6 videota1
The progress and outcomes of black and minority ethnic (BME) nurses through the Nursing and Midwifery Council's "Fitness to Practise" process: Final report
No full textBACKGROUND
This is the first investigation of the relationship between ethnicity and regulation of the nursing profession conducted internationally. The study was commissioned by the Nursing and Midwifery Council which is the regulator of the professions in the UK.
AIMS OF THE STUDY
“To establish whether the progress and outcomes of Black and minority ethnic (BME) nurses in relation to fitness to practice, from the point of referral to the point of case closure, is different from that of White nurses and midwives (N&M); and whether we can from the data account for any differences identified” (Call for research, NMC 2015). The study was designed to investigate whether BME N&M nurses are more likely to be referred and whether they were more likely to progress through the stages of the Fitness to Practise (FtP) process (screening, investigation or adjudication) and whether they were more likely to receive a severe penalty at the end of the process.
DATA
The NMC made available a copy of the register which had socio-demographic information on 681,258 nurses and midwives between April 2012 and December 2014 as well as data on referrals from April 2012 to December 2014 which totalled 5,851. Over that period the total number of cases that went to adjudication was 946.
VARIABLES
The main independent variable is ethnicity which we divided into Black, Asian, White, Other and Unknown. The latter category accounted for 40% of all referrals. The outcomes studied were rates of referral, the imposition of interim orders (where the referred individual is not allowed to work, progression through screening, investigation, adjudication and final outcome, which was dichotomised into “can work” or “cannot work”. The regression models also controlled for: age, gender, source of referral (9 categories), region of qualification (Africa, Asia, Europe, Other, UK), country of referral (4 counties of the UK) and whether or not the individual referred had a representative, such as a Union.
METHODS OF ANALYSIS
Descriptive statistics, cross-tabulation analysis, logistic regression and ordinal logistic regression
FINDINGS
Descriptive statistics showed that BME nurses are more likely to be referred than white nurses and to progress through the FtP process. Having trained in Africa is also a risk factor for referral. Older N&M and males are more likely to be referred. Most referrals come from employers but members of the public are also an important source of referral. Inferential statistics show that relative to Whites, being Asian, Black or of Unknown ethnicity is associated with progressing through FtP process. However, when “source of referral” is entered into the regression model only the “Unknown ethnicity” category remains significantly more likely to progress than White N&M. Males are more likely to progress through the FtP process but age, though positive, is not significant. There were few significant differences among the countries of the UK. The imposition of interim orders did not vary by ethnicity. The presence of a representative seems to reflect the stage of the FtP process rather than being a factor that contributes to the outcome. Finally, at adjudication, being Asian or Black is associated with a less severe penalty than White. Only those of Unknown ethnicity are more likely than Whites to get a severe penalty. These results are not altered by controlling for the source of referral.
STRENGTHS AND WEAKNESSES OF THE STUDY
The strengths include: the fact that this is the first study of its kind, the datasets analysed are large and the statistics are appropriate. Weakness include the fact that in 40% cases the ethnicity of the referred individual is not known. Some of the registered N&M may not be working which means that their risk of being referred to the NMC is low which could be a threat to the comparison of different ethnic groups. The administrative data which we analysed did not provide information about the specialty (e.g. mental health, maternity), job setting (care home, acute hospital) or level of seniority (staff nurse or Director of Nursing of the individuals referred were not amenable to analysis.
RECOMMENDATIONS
The analysis reported here could be enhanced in the future if the information on ethnicity, the setting in which the referred individual is working and their grade is made available. Some jobs may simply carry a higher risk of referral to the NMC and BME nurses may disproportionately occupy those positions. The main finding, which is that the relationship between ethnicity and FtP is mediated by referral by the employer, directs our attention to the need for further research to understand how the working environment leads to an over-representation of BME nurses in the FtP process. Within the NMC, further research needs to be conducted to understand why White nurses are more likely to be given a severe penalty at adjudication even though they are underrepresented in referrals and less likely to progress through the process. With the introduction of the NMC code and revalidation, the collection of data by the NMC and the FtP process will undoubtedly change. At the same time, the NHS has introduced policies to directly affect the working environment of BME nurses and midwives. This means that this study should be repeated to take account of these changes in the wider environment
Cancer survivors at work : Work-related problems and factors associated with their employment, work ability and social support from the work community
No full textDue to the improved prognosis of many forms of cancer, an increasing number of cancer survivors are willing to return to work after their treatment. It is generally believed, however, that people with cancer are either unemployed, stay at home, or retire more often than people without cancer. This study investigated the problems that cancer survivors experience on the labour market, as well as the disease-related, sociodemographic and psychosocial factors at work that are associated with the employment and work ability of cancer survivors.
The impact of cancer on employment was studied combining the data of Finnish Cancer Registry and census data of the years 1985, 1990, 1995 or 1997 of Statistics Finland. There were two data sets containing 46 312 and 12 542 people with cancer. The results showed that cancer survivors were slightly less often employed than their referents. Two to three years after the diagnosis the employment rate of the cancer survivors was 9% lower than that of their referents (64% vs. 73%), whereas the employment rate was the same before the diagnosis (78%). The employment rate varied greatly according to the cancer type and education. The probability of being employed was greater in the lower than in the higher educational groups. People with cancer were less often employed than people without cancer mainly because of their higher retirement rate (34% vs. 27%). As well as employment, retirement varied by cancer type. The risk of retirement was twofold for people having cancer of the nervous system or people with leukaemia compared to their referents, whereas people with skin cancer, for example, did not have an increased risk of retirement.
The aim of the questionnaire study was to investigate whether the work ability of cancer survivors differs from that of people without cancer and whether cancer had impaired their work ability. There were 591 cancer survivors and 757 referents in the data. Even though current work ability of cancer survivors did not differ between the survivors and their referents, 26% of cancer survivors reported that their physical work ability, and 19% that their mental work ability had deteriorated due to cancer. The survivors who had other diseases or had had chemotherapy, most often reported impaired work ability, whereas survivors with a strong commitment to their work organization, or a good social climate at work, reported impairment less frequently.
The aim of the other questionnaire study containing 640 people with the history of cancer was to examine extent of social support that cancer survivors needed, and had received from their work community. The cancer survivors had received most support from their co-workers, and they hoped for more support especially from the occupational health care personnel (39% of women and 29% of men). More support was especially needed by men who had lymphoma, had received chemotherapy or had a low education level.
The results of this study show that the majority of the survivors are able to return to work. There is, however, a group of cancer survivors who leave work life early, have impaired work ability due to their illness, and suffer from lack of support from their work place and the occupational health services. Treatment-related, as well as sociodemographic factors play an important role in survivors' work-related problems, and presumably their possibilities to continue working.Useat syöpään sairastuneet ovat halukkaita palaamaan työelämään sairautensa jälkeen, mutta on mahdollista, että he kohtaavat fyysisiä ja sosiaalisia ongelmia työelämässä sairautensa seurauksena. Tutkimuksessa selvitettiin syövän vaikutusta työllisyyteen, työkykyyn ja työelämästä saatuun tukeen ja sen tarpeeseen.
Syövän vaikutusta työllisyyteen selvitettiin rekistereiden avulla. Tutkimusaineistoista ensimmäisessä oli 46,312 ja toisessa 12,542 työikäistä syöpään sairastunutta ja sama määrä syöpää sairastamattomia vertailuhenkilöitä. Tulosten mukaan syövällä on jonkin verran vaikutusta työllisyyteen. Työllisyys oli 2 3 vuotta sairastumisen jälkeen 64 %, kun se syöpää sairastamattoman vertailuryhmän keskuudessa oli 73 %. Työllisyysprosentti oli ennen sairastumista kummassakin ryhmässä yhtä suuri (78 %). Työllisyys vaihteli koulutuksen ja syöpätyypin mukaan. Korkeasti koulutetut olivat todennäköisemmin töissä kuin alemman koulutustaustan omaavat. Syöpään sairastuneet olivat vertailuhenkilöitä useammin eläkkeellä (34 % syöpään sairastuneista ja 27 % vertailuhenkilöistä). Eri syöpää sairastavien väliset erot eläköitymisessä olivat kuitenkin suuret. Leukemiaan ja keskushermostosyöpään sairastuneilla oli kaksinkertainen riski jäädä eläkkeelle vertailuhenkilöihin nähden, kun esimerkiksi melanoomaa sairastaneiden ja heidän vertailuhenkilöidensä välillä ei havaittu eroja eläkkeelle siirtymisessä.
Kyselytutkimuksen kaksi aineistoa käsitti 640 syöpään sairastunutta ensimmäisessä, ja 591 syöpään sairastunutta ja 757 vertailuhenkilöä toisessa aineistossa. Ensimmäisessä kyselytutkimuksessa selvitettiin syöpään sairastuneiden saamaa ja toivomaa emotionaalista ja käytännön tukea työtovereilta, esimiehiltä ja työterveyshuollosta. Lisää tukea toivottiin erityisesti työterveyshuollosta (39 % naisista ja 29 % miehistä). Eniten lisätukea toivoivat lymfoomaa sairastaneet tai kemoterapiaa saaneet sekä vain peruskoulun käyneet miehet.
Toisessa kyselyaineistoon perustuvassa tutkimuksessa selvitettiin syövän vaikutusta työkykyyn ja lisäksi sitä, oliko työkyky huononnut syövän vuoksi. Syöpään sairastuneiden yleinen työkyky ei poikennut syöpää sairastamattomien vertailuhenkilöiden työkyvystä. Kuitenkin 26 % raportoivat fyysisen työkykynsä ja 19 % henkisen työkykynsä huononneen syövän vuoksi. Syöpään sairastuneet, joilla oli useita muita sairauksia tai olivat saaneet kemoterapiaa kokivat useimmin työkykynsä huononneen kun taas sairastuneet, jotka olivat sitoutuneita työpaikkaansa ja jotka kokivat työilmapiirinsä hyväksi, harvemmin raportoivat huononemista.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suurin osa syöpään sairastuneista palaa työelämään. Kuitenkin on olemassa joukko sairastuneita, jotka siirtyvät varhain eläkkeelle, kokevat työkyvyn huononemista eivätkä saa riittävästi sosiaalista tukea työelämässä. Sairauteen liittyvät tekijät, kuten syöpätyyppi, samoin kuin sosiodemograafiset tekijät kuten esimerkiksi koulutus ja ammatti, ovat merkittävimpiä sairastuneiden työelämän ongelmiin vaikuttavia tekijöitä. Hoitoihin liittyviin tekijöihin, samoin kuin työpaikan voimavaratekijöiden vaikutukseen syöpään sairastuneiden työhön paluussa tulisi kiinnittää tulevaisuudessa enemmän huomiota.ei saavutettav
Strategies to improve recruitment to randomised controlled trials
No full textBackground Recruiting participants to trials can be extremely difficult. Identifying strategies that improve trial recruitment would benefit both trialists and health research. Objectives To quantify the effects of strategies to improve recruitment of participants to randomised controlled trials. Search strategy We searched the Cochrane Methodology Review Group Specialised Register - CMR (The Cochrane Library (online) Issue 1 2008) (searched 20 February 2008); MEDLINE, Ovid (1950 to date of search) (searched 06 May 2008); EMBASE, Ovid (1980 to date of search) (searched 16 May 2008); ERIC, CSA (1966 to date of search) (searched 19 March 2008); Science Citation Index Expanded, ISI Web of Science (1975 to date of search) (searched 19 March 2008); Social Sciences Citation Index, ISI Web of Science (1975 to date of search) (searched 19 March 2008); and National Research Register (online) (Issue 3 2007) (searched 03 September 2007); C2-SPECTR (searched 09 April 2008). We also searched PubMed (25 March 2008) to retrieve "related articles" for 15 studies included in a previous version of this review. Selection criteria Randomised and quasi-randomised controlled trials of methods to increase recruitment to randomised controlled trials. This includes non-healthcare studies and studies recruiting to hypothetical trials. Studies aiming to increase response rates to questionnaires or trial retention, or which evaluated incentives and disincentives for clinicians to recruit patients were excluded. Data collection and analysis Data were extracted on the method evaluated; country in which the study was carried out; nature of the population; nature of the study setting; nature of the study to be recruited into; randomisation or quasi-randomisation method; and numbers and proportions in each intervention group. We used risk ratios and their 95% confidence intervals to describe the effects in individual trials, and assessed heterogeneity of these ratios between trials. Main results We identified 27 eligible trials with more than 26,604 participants. There were 24 studies involving interventions aimed directly at trial participants, while three evaluated interventions aimed at people recruiting participants. All studies were in health care. Some interventions were effective in increasing recruitment: telephone reminders to non-respondents (RR 2.66, 95% CI 1.37 to 5.18), use of opt-out, rather than opt-in, procedures for contacting potential trial participants (RR 1.39, 95% CI 1.06 to 1.84) and open designs where participants know which treatment they are receiving in the trial (RR 1.25, 95% CI 1.18 to 1.34). However, some of these strategies have disadvantages, which may limit their widespread use. For example, opt-out procedures are controversial and open designs are by definition unblinded. The effects of many other recruitment strategies are unclear; examples include the use of video to provide trial information to potential participants and modifying the training of recruiters. Many studies looked at recruitment to hypothetical trials and it is unclear how applicable these results are to real trials. Authors' conclusions Trialists can increase recruitment to their trials by using the strategies shown to be effective in this review: telephone reminders; use of opt-out, rather than opt-in; procedures for contacting potential trial participants and open designs. Some strategies (e. g. open trial designs) need to be considered carefully before use because they also have disadvantages. For example, opt-out procedures are controversial and open designs are by definition unblinded. This review is published as a Cochrane Review in the Cochrane Database of Systematic Reviews 2011, Issue 10. Cochrane Reviews are regularly updated as new evidence emerges and in response to comments and criticisms, and the Cochrane Database of Systematic Reviews should be consulted for the most recent version of the Review.</p
Time to act : The challenges of working during and after cancer, initiatives in research and practice
No full textPeer reviewe
Varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä ja ulkona portin lähellä olemisesta ja niiden merkityksestä lapsille
No full textTämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää varhaiskasvatuksen henkilöstön käsityksiä lasten eteisessä sekä ulkona sisääntuloporttien läheisyydessä olemisesta ja niiden merkityksistä lapsille. Tutkielman teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan lasta varhaiskasvatuksessa, lapsuuden tutkimuksia ja varhaiskasvatusta suomalaisessa päiväkodissa. Lisäksi käsitellään päiväkotia varhaiskasvatuksen ympäristönä ja erityisesti eteistä erillisenä tilana ja paikkana sekä fyysisenä, pedagogisena ja sosiaalisena oppimisympäristönä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan erityisesti, miten varhaiskasvatuksessa työskentelevät kasvattajat käsittävät lasten eteisessä ja ulkona porttien läheisyydessä olemisen ja millaisia käsityksiä päiväkodin henkilöstöllä on eteistilan ja ulkoporttien läheisyyden merkityksestä lapsille.
Tämä on kvalitatiivinen tutkimus, jossa hyödynnetään fenomenografista tutkimusotetta. Fenomenografisen tutkimusotteen avulla tutkitaan tunteita, havaintoja ja käsityksiä kyseisestä aiheesta. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla pohjoissuomalaisten päiväkotien työntekijöitä. Aineistona tässä tutkimuksessa on haastattelut kymmeneltä varhaiskasvatuksen kasvattajalta, joiden ammattinimikkeitä ovat olleet varhaiskasvatuksen lähihoitaja, opettaja sekä erityisopettaja. Haastattelut on analysoitu neljän eri vaiheisen fenomenografisen aineistoanalyysin avulla.
Tutkielman tulokset osoittivat, että kasvattajien huomio lapsista eteistilassa tuli esille selvimmin silloin, kun lapsi siirtyi päiväkotiin. Lapset myös viihtyivät kasvattajien mukaan eteistilassa ikävöidessään vanhempiaan. Tämän lisäksi kasvattajien käsityksissä lapset olivat eteisessä leikkimässä ja siirtymätilanteissa, jolloin he pukivat tai riisuivat ulkoilua varten, odottivat tai jonottivat pääsyä ruokailemaan, leikkitiloihin, wc:hen tai lepohetkelle. Kasvattajien haastatteluissa kuvattiin lasten tärkeimmäksi paikaksi eteisessä oma nimetty lokeropaikka. Tätä kasvattajat nimittivät lapsen tontiksi päiväkodissa. Kasvattajat kokivat, että eteinen merkitsee lapsille siltaa kodin ja päiväkodin välillä, sekä suosittua leikkipaikkaa rauhallisille ja aikuisilta vapaalle leikille. Kasvattajat näkivät eteistilan myös pedagogisesti tärkeänä oppimisen paikkana
"Elämää ihmispelkona" : Tuberkuloosipotilaan leimautuminen parantolahoidon Suomessa
No full textOnly abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tuberkuloosi oli Suomessa aina 1950-luvulle hyvin leimaava sairaus, joka asetti sitä sairastaneet ihmiset marginaaliseen asemaan asemaan yhteiskunnassa. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten tämä leima ilmeni ja minkälaisia muotoja se sai. Tutkimuksen keskiössä ovat tuberkuloosia sairastaneet ihmiset. Kuinka he marginaalisen asemansa kokivat ja millaisia selviytymiskeinoja he käyttivät. Tutkimusongelmaa lähestytään sosiologisessa tutkimusperinteessä paljon käytetyn Erwing Goffmanin stigmateorian kautta. Tärkeimpänä tutkimusaineistona ovat Parantolaperinne-kilpailun kirjoitukset. Analyysimenetelmänä on Glaserin ja Straussin kehittämä ja myöhemmin Straussin ja Corbinin tarkentama Grounded theory. Tuberkuloosi oli hyvin voimakkaita mielikuvia herättänyt sairaus. Ennen 1900-lukua tuberkuloosia koskevat mielikuvat olivat luonteeltaan romanttisia, mutta 1900-luvulle tultaessa sairauden negatiiviset mielikuvat tulivat yhä tavallisemmiksi. Negatiivisilla mielikuvilla oli suuri merkitys leiman syntymiseen. Keskeisellä sijalla tutkimuksessa onkin kysymys siitä, mikä tuberkuloosin luonteessa oli sellaista, että se leimasi siihen sairastuneet. Negatiivisten mielikuvien alkuperää etsitään tuberkuloosin lääketieteellisestä luonteesta ja sairauden hoitotavoista. Varsinkin tuberkuloosia koskevalla terveysvalistuksella oli yksilöä syyllistävä ja leimaava vaikutuksensa. Myös parantolahoidolla oli merkityksensä leimautumisessa, koska viimeistään parantolassa olo teki tuberkuloottisen ihmisen sairaudesta kiistattoman tosiasian muiden ihmisten silmissä. Sairastumiskokemus jaetaan tutkimuksessa neljään eri ajanjaksoon perustuen sairastuneiden itsensä tapaan jäsentää sairautensa kulku. Nämä neljä ajanjaksoa olivat: sairastuminen, parantolassa olo, toipuminen ja elämä sairauden jälkeen. Sairastuminen ja elämä sairauden jälkeen olivat yksilöllisiä kokemuksia, mutta parantolassa olo sai kertomuksissa niin samankaltaisia merkityksiä, että voidaan puhua parantola-ajan kollektiivisesta muistamisesta. Tuberkuloottisia sairastaneilla ihmisillä oli runsaasti erillaisia leimautumiskokemuksia, jotka ilmenivät konkreettisesti sairauden jälkeen mm. asunnon ja työpaikan saannin vaikeutena. Selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässään tuberkuloosipotilaat käyttivät erillaisia selviytymiskeinoja. Tutkimuksessa käytetään soveltaen Agnes Milesin kehittelemää, alunperin vammaisia ihmisiä koskevaa, selviytymisstrategioiden luokitusta. Miles jakaa strategiat neljään eri luokkaan, jotka ovat: peittely, eristäytyminen, normalisointi ja taistelu. Tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla esille tulivat salailu ja välttely hetkellisinä selviytymiskeinoina. Koko elämää kattavana selviytymiskeinona normalisointi oli kaikista keinoista yleisin. Vähitellen sairaus alkoi menettää merkitystään, ja elämään tuli tärkeämpiä, sitä uudelleen jäsentäviä tekijöitä. Tällaisia olivat esimerkiksi perheen perustaminen ja lasten saaminen. Toisin kuin Milesin esittämässä taistelustrategiassa, missä korostetaan leimautuneiden ihmisten mahdollisuuksia vaikuttaa asioihinsa järjestön kautta, tuberkuloosia sairastaneiden ihmisten kohdalla korostui henkilökohtaisen taistelun merkitys. Yhteistä kertomuksille olikin yksilöllisten ratkaisujen korostuminen sairaudesta selviytymisessä
A Randomised trial of nicotine assisted reduction to stop in pharmacies - The RedPharm Study
No full textBackground
Public policy and clinical treatment in tobacco addiction in the UK has focused on cessation: an abrupt attempt to stop all cigarettes. However, recent evidence suggests that allowing more gradual withdrawal from tobacco or even permanent partial substitution by nicotine replacement therapy (NRT) could lead to net benefits to public health. No jurisdiction has introduced smoking reduction programmes in normal clinical care and the best methods for their implementation is uncertain. Community pharmacists offering smoking cessation services in the UK are ideally placed to implement reduction programmes.
This pilot study aims therefore to examine the feasibility of implementing smoking reduction programme in pharmacies, and also to see if behavioural support and a longer treatment affect the success rate for cessation.
Design and methods
This is a 2 × 2 randomised factorial trial of behavioural support versus no support and short versus standard length reduction programme. The pharmacists will recruit 16 patients per pharmacy, 160 smokers altogether. Pharmacists will randomise each participant by sealed envelopes. In a standard supported programme, the pharmacist will give support for 34 weeks, inviting participants to set a treatment goal and providing advice on how to reduce cigarette use. Participants in the short programme will be given the same advice on how to reduce but will reduce smoking over four weeks. Participants in the no support arms will be given a leaflet that describes the reduction programmes in 4-week and 34-week format. All participants are encouraged to use of NRT to support the reduction. These processes will be measured by recording the number of recruited smokers; percentage of those who reduce and sustain their consumption to at least 50% of baseline value, and the proportion of people who attain 4 weeks abstinence and 6 months abstinence. Interviews will assess smokers' and pharmacists' views on the way the programme ran.
Discussion
This is a pilot study to assess the feasibility of offering smoking reduction programme within pharmacies that offer naturalistic setting to show population benefit from these programmes. Findings from this trial will inform the development of evidence-based treatment for smokers who want to reduce and best approaches to engage reluctant quitters onto the programm
Erratum to: A mixed methods feasibility study of nicotine-assisted smoking reduction programmes delivered by community pharmacists – The RedPharm study
No full textFollowing publication of this article [1], it has come to our attention that the author, Susan MacAskill, has had her name captured incorrectly. The correct spelling is the aforementioned
- …
