673 research outputs found
Kuusentaimien sienijuurien määrä ja laatu suomalaisilla metsätaimitarhoilla
No full textTutkimusselosteSeloste artikkelista: Flykt, E., Timonen, S. & Pennanen, T. 2008. Variation of ectomycorrhizal colonisation in Norway spruce seedlings in Finnish forest nurseries. Silva Fennica 42(4): 571–585
Mycorrhizosphere concept
No full textSari Timonen, Petra Marschnerhttp://www.springer.com/life+sci/ecology/book/978-3-540-29182-
Glukoosirasituskokeen yhden tunnin glukoosiarvon yhteys tyypin 2 diabetekseen ja siihen liittyviin komplikaatioihin
No full textAbstractType 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Self-archived versionSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Self-archived versionTiivistelmäTyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Saunajoki, A. E., Auvinen, J. P., Bloigu, A. H., Timonen, M. J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. M. (2020). Evaluating the 1-h post-load glucose level to predict future type 2 diabetes. Diabetes Research and Clinical Practice, 160, 108009. https://doi.org/10.1016/j.diabres.2020.108009Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Ukkola, O., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2021). One-hour post-load glucose improves the prediction of cardiovascular events in the OPERA study. Annals of Medicine, 53(1), 478–484. https://doi.org/10.1080/07853890.2021.1902557Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Saarela, V., Uusitalo, J.-J., Leiviskä, I., Keinänen-Kiukaanniemi, S., Liinamaa, M. J., & Timonen, M. (2020). Association of glucose metabolism and retinopathy signs in non-diabetic individuals in midlife—The Northern Finland Birth Cohort 1966 study. PLOS ONE, 15(10), e0240983. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0240983Rinnakkaistallennettu versioSaunajoki, A., Auvinen, J., Bloigu, A., Saramies, J., Tuomilehto, J., Uusitalo, H., Hussi, E., Cederberg-Tamminen, H., Suija, K., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2022). Elevated one-hour post-load glucose is independently associated with albuminuria: A cross-sectional population study. Journal of Clinical Medicine, 11(14), 4124. https://doi.org/10.3390/jcm11144124Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Leena Palotie auditorium (101A) of the Faculty of Medicine (Aapistie 5 A), on 18 November 2022, at 12 noonAbstract
Type 2 diabetes (T2D) is a common metabolic disorder characterized by elevated glucose levels. Recognizing people at high risk for T2D allows interventions that may delay or prevent the development of T2D and diabetes-related complications. The previously accepted methods for identifying these people are fasting plasma glucose (FPG), two-hour post-load glucose (2-h PG) in an oral glucose tolerance test (OGTT) and glycated hemoglobin A1c (HbA1c). However, one-hour post-load glucose (1-h PG) in an OGTT has risen in interest for its high predictive value for future T2D at an even earlier time point than the currently used methods.
The aim of this thesis was to investigate the ability of 1-h PG to predict T2D and cardiovascular diseases as well as to evaluate the association between 1-h PG and other diabetic complications including retinopathy signs and albuminuria. The value of 1-h PG measurement was compared with current diagnostic methods. Four Finnish study populations were used for the analyses of the present thesis.
The results revealed that 1-h PG was a better predictor of T2D and cardiovascular outcomes than FPG or 2-h PG, also improving the explanatory power of the traditional cardiovascular risk models. Elevated 1-h PG was related to retinopathy signs, while FPG, 2-h PG and HbA1c were not. Both prediabetic ( 8.6 mmol/L) and diabetic ( 11.6 mmol/L) 1-h PG levels were independently associated with albuminuria, but no such an association was seen in FPG, 2-h PG and HbA1c. Furthermore, the 2-h PG did not provide any benefit in addition to FPG and 1-h PG in the prediction of T2D and cardiovascular outcomes or in the detection of albuminuria.
In conclusion, these findings indicate that the use of 1-h PG improves the predictability of T2D and cardiovascular diseases and the detection of retinopathy signs and albuminuria. Together with previous findings, these results indicate that the use of 1-h PG and shortened 1-h OGTT seems reasonable to consider in the future.Tiivistelmä
Tyypin 2 diabetes on yleinen aineenvaihduntasairaus, johon liittyy kohonnut verensokeri. Suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistaminen on tärkeää, jotta tyypin 2 diabeteksen sekä siihen liittyvien komplikaatioiden kehittymistä voidaan ennaltaehkäistä. Aikaisemmin hyväksytyt menetelmät suuressa sairastumisriskissä olevien potilaiden tunnistamiseksi ovat paastoverensokeri, glukoosirasituskokeen 2 tunnin glukoosi ja glykohemoglobiini A1c (HbA1c). Glukoosirasituskokeen 1 tunnin glukoosi on herättänyt viime aikoina kiinnostusta, sillä sen on havaittu ennustavan hyvin tulevaa tyypin 2 diabetesta jopa varhaisemmassa vaiheessa kuin nykyisin käytössä olevat menetelmät.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli tutkia 1 tunnin glukoosiarvon kykyä ennustaa tyypin 2 diabetesta ja sydän- ja verisuonitauteja sekä arvioida 1 tunnin glukoosiarvon yhteyttä retinopatiamuutoksiin ja albuminuriaan. Yhden tunnin glukoosiarvoa verrattiin nykyisiin käytössä oleviin diagnostisiin menetelmiin. Tässä väitöskirjassa hyödynnettiin neljää suomalaista väestöpohjaista aineistoa.
Tutkimustulokset osoittivat, että 1 tunnin glukoosiarvo on parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoglukoosi tai 2 tunnin glukoosi, ja se parantaa myös perinteisten sydän- ja verisuonitautien riskimallien selitysastetta. Retinopatiamuutokset olivat yhteydessä kohonneeseen 1 tunnin glukoosiarvoon, mutta eivät paastoarvoihin, 2 tunnin arvoihin tai HbA1c:hen. Sekä prediabeettinen ( 8.6 mmol/l) että diabeettinen ( 11.6 mmol/l) 1 tunnin glukoosiarvo olivat itsenäisesti yhteydessä albuminuriaan, mutta vastaavaa yhteyttä ei todettu paastoglukoosille, 2 tunnin glukoosille tai HbA1c:lle. Kahden tunnin glukoosiarvo ei myöskään parantanut paastoglukoosin ja 1 tunnin glukoosin lisänä tyypin 2 diabeteksen tai sydän- ja verisuonitapahtumien ennustettavuutta eikä albuminurian tunnistettavuutta.
Tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttö parantaa tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien ennustettavuutta sekä niiden henkilöiden tunnistamista, joilla on retinopatiamuutoksia tai albuminuriaa. Näiden sekä aikaisempien tutkimustulosten perusteella 1 tunnin glukoosiarvon käyttöönottoa ja glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin tulisi pohtia
Contemporary Grandparenting: Changing Family Relationships in Global Contexts
No full textGrandparenting in the 21st century is at the heart of profound family and societal changes. It is of increasing social and economic significance yet many dimensions of grandparenting are still poorly understood. Contemporary Grandparenting is the first book to take a sociological approach to grandparenting across diverse country contexts and combines new theorising with up-to-date empirical findings to document the changing nature of grandparenting across global contexts. In this highly original book, leading contributors analyse how grandparenting differs according to the nature of the welfare state and the cultural context, how family breakdown influences grandparenting, and explore men's changing roles as grandfathers. Grandparents today face conflicting norms and expectations about their roles, but act with agency to forge new identities within the context of societal and cultural constraints. Contemporary Grandparenting illuminates key issues relevant to students and researchers from sociology and social policy, including in the fields of family, childhood, ageing and gender studie
Atooppisen ihottuman liitännäissairaudet
No full textAbstractAtopic dermatitis (AD) is the most common inflammatory skin disease worldwide, accounting for significant skin-related health burden. The clinical picture is characterized by inflamed eczematous lesions on the skin. For the patient carrying the disease, the main symptom is itch, often leading to impaired quality of life and sleep disturbance for the patients and their families. The disease course is variable.The atopic comorbidities linked to AD are well known, but fewer studies have addressed non-atopic comorbidities. This study aimed to increase the knowledge of psychiatric and somatic diseases associated with AD.The data sources used in this study were the Finnish Care Register for Health Care, including information from all Finnish hospitals, and the Finnish Digital Agency (previously Finnish Population Register Centre). The individuals with at least one or two recorded diagnoses of atopic dermatitis were included in the study populations, depending on the inclusion criteria of each separate article. The study periods ranged from 1987 to 2018. Different control populations were used.This study describes the comorbidity in both children and adults with AD. AD is associated with psychiatric diseases, including eating disorders. Anxiety and depression are the most frequently diagnosed psychiatric diseases in adult AD patients, and the strongest associated eating disorder among adolescents with AD is bulimia nervosa. In addition, this study shows that pediatric AD patients have increased risk of celiac disease and dermatitis herpetiformis.Patients with AD need to be met with a comprehensive approach, keeping in mind the possibility of associated somatic and psychiatric comorbidities. The aim of treatment should be disease control and minimizing the effect on the daily life of the patient.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Adult patients with atopic eczema have a high burden of psychiatric disease: A finnish nationwide registry study. Acta Dermato Venereologica, 99(7), 647–651. https://doi.org/10.2340/00015555-3165Self-archived versionKauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2021). Atopic dermatitis is associated with dermatitis herpetiformis and celiac disease in children. Journal of Investigative Dermatology, 141(1), 191-193.e2. https://doi.org/10.1016/j.jid.2020.05.091Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2022). Atopic dermatitis and the risk of eating disorders: A population-based cohort study. Journal of the American Academy of Dermatology, 87(2), 474–476. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2021.10.021Self-archived versionTiivistelmäAtooppinen ekseema eli atooppinen ihottuma on maailmanlaajuisesti yleisin ihon tulehduksellinen sairaus, ja se aiheuttaa merkittävän osan ihosairauksiin liittyvästä kokonaistautitaakasta. Sairaus ilmenee vaihtelevan laajuisina ihottumaläiskinä. Sairauden merkittävin oire on kutina, mikä johtaa usein potilaan ja perheenjäsenten elämänlaadun heikkenemiseen ja unihäiriöihin. Atooppisen ihottuman taudinkulku on vaihteleva.Sairauden atooppiset liitännäissairaudet tunnistetaan hyvin, mutta ei-atooppisia liitännäissairauksia on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä atooppiseen ekseemaan liittyvistä psykiatrisista ja somaattisista sairauksista.Tutkimuksen aineistoina käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmää sekä Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriä vuosilta 1987–2018. Sisäänottokriteerinä oli rekisteriin kirjattu atooppinen ekseema-diagnoosi, jonka tuli tutkimuksen osatyöstä riippuen esiintyä vähintään yksi tai kaksi kertaa. Tutkimuksen eri osa-alueissa käytettiin vaihtelevia verrokkiaineistoja.Tämä tutkimus antaa lisää tietoa atooppisen ekseeman liitännäissairauksista. Atooppista ihottumaa sairastavilla on suurentunut riski psykiatrisille sairauksille, syömishäiriöt mukaan lukien. Ahdistuneisuushäiriö ja masennus ovat yleisimmin kirjatut psykiatriset liitännäissairaudet aikuisilla atoopikoilla. Nuoruusikäisillä atoopikoilla on kohonnut syömishäiriöiden riski, ja suurin riski liittyy bulimiaan. Lisäksi havaitsimme lapsilla yhteyden atooppisen ihottuman ja keliakian sekä ihokeliakian välillä.Terveydenhuollossa atooppista ihottumaa sairastavat potilaat tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon somaattisten ja psykiatristen liitännäissairauksien mahdollisuus. Taudin hyvän hallinnan ohella hoidon tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pieni vaikutus potilaan päivittäiseen elämään.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2019). Adult patients with atopic eczema have a high burden of psychiatric disease: A finnish nationwide registry study. Acta Dermato Venereologica, 99(7), 647–651. https://doi.org/10.2340/00015555-3165Rinnakkaistallennettu versioKauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2021). Atopic dermatitis is associated with dermatitis herpetiformis and celiac disease in children. Journal of Investigative Dermatology, 141(1), 191-193.e2. https://doi.org/10.1016/j.jid.2020.05.091Kauppi, S., Jokelainen, J., Timonen, M., Tasanen, K., & Huilaja, L. (2022). Atopic dermatitis and the risk of eating disorders: A population-based cohort study. Journal of the American Academy of Dermatology, 87(2), 474–476. https://doi.org/10.1016/j.jaad.2021.10.021Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 8 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 8 December 2023, at 12 noonAbstract
Atopic dermatitis (AD) is the most common inflammatory skin disease worldwide, accounting for significant skin-related health burden. The clinical picture is characterized by inflamed eczematous lesions on the skin. For the patient carrying the disease, the main symptom is itch, often leading to impaired quality of life and sleep disturbance for the patients and their families. The disease course is variable.
The atopic comorbidities linked to AD are well known, but fewer studies have addressed non-atopic comorbidities. This study aimed to increase the knowledge of psychiatric and somatic diseases associated with AD.
The data sources used in this study were the Finnish Care Register for Health Care, including information from all Finnish hospitals, and the Finnish Digital Agency (previously Finnish Population Register Centre). The individuals with at least one or two recorded diagnoses of atopic dermatitis were included in the study populations, depending on the inclusion criteria of each separate article. The study periods ranged from 1987 to 2018. Different control populations were used.
This study describes the comorbidity in both children and adults with AD. AD is associated with psychiatric diseases, including eating disorders. Anxiety and depression are the most frequently diagnosed psychiatric diseases in adult AD patients, and the strongest associated eating disorder among adolescents with AD is bulimia nervosa. In addition, this study shows that pediatric AD patients have increased risk of celiac disease and dermatitis herpetiformis.
Patients with AD need to be met with a comprehensive approach, keeping in mind the possibility of associated somatic and psychiatric comorbidities. The aim of treatment should be disease control and minimizing the effect on the daily life of the patient.Tiivistelmä
Atooppinen ekseema eli atooppinen ihottuma on maailmanlaajuisesti yleisin ihon tulehduksellinen sairaus, ja se aiheuttaa merkittävän osan ihosairauksiin liittyvästä kokonaistautitaakasta. Sairaus ilmenee vaihtelevan laajuisina ihottumaläiskinä. Sairauden merkittävin oire on kutina, mikä johtaa usein potilaan ja perheenjäsenten elämänlaadun heikkenemiseen ja unihäiriöihin. Atooppisen ihottuman taudinkulku on vaihteleva.
Sairauden atooppiset liitännäissairaudet tunnistetaan hyvin, mutta ei-atooppisia liitännäissairauksia on tutkittu vähemmän. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietämystä atooppiseen ekseemaan liittyvistä psykiatrisista ja somaattisista sairauksista.
Tutkimuksen aineistoina käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusjärjestelmää sekä Digi- ja väestötietoviraston väestörekisteriä vuosilta 1987–2018. Sisäänottokriteerinä oli rekisteriin kirjattu atooppinen ekseema-diagnoosi, jonka tuli tutkimuksen osatyöstä riippuen esiintyä vähintään yksi tai kaksi kertaa. Tutkimuksen eri osa-alueissa käytettiin vaihtelevia verrokkiaineistoja.
Tämä tutkimus antaa lisää tietoa atooppisen ekseeman liitännäissairauksista. Atooppista ihottumaa sairastavilla on suurentunut riski psykiatrisille sairauksille, syömishäiriöt mukaan lukien. Ahdistuneisuushäiriö ja masennus ovat yleisimmin kirjatut psykiatriset liitännäissairaudet aikuisilla atoopikoilla. Nuoruusikäisillä atoopikoilla on kohonnut syömishäiriöiden riski, ja suurin riski liittyy bulimiaan. Lisäksi havaitsimme lapsilla yhteyden atooppisen ihottuman ja keliakian sekä ihokeliakian välillä.
Terveydenhuollossa atooppista ihottumaa sairastavat potilaat tulee kohdata kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon somaattisten ja psykiatristen liitännäissairauksien mahdollisuus. Taudin hyvän hallinnan ohella hoidon tavoitteena tulisi olla mahdollisimman pieni vaikutus potilaan päivittäiseen elämään
Contemporary Grandparenting: Changing Family Relationships in Global Contexts
No full textGrandparenting in the 21st century is at the heart of profound family and societal changes. It is of increasing social and economic significance yet many dimensions of grandparenting are still poorly understood. Contemporary Grandparenting is the first book to take a sociological approach to grandparenting across diverse country contexts and combines new theorising with up-to-date empirical findings to document the changing nature of grandparenting across global contexts. In this highly original book, leading contributors analyse how grandparenting differs according to the nature of the welfare state and the cultural context, how family breakdown influences grandparenting, and explore men's changing roles as grandfathers. Grandparents today face conflicting norms and expectations about their roles, but act with agency to forge new identities within the context of societal and cultural constraints. Contemporary Grandparenting illuminates key issues relevant to students and researchers from sociology and social policy, including in the fields of family, childhood, ageing and gender studie
Suullisen ja kirjallisen runouden kerrostumia: Kallio, Kati, Tuomas M. S. Lehtonen, Senni Timonen, Irma-Riitta Järvinen & Ilkka Leskelä 2017: Laulut ja kirjoitukset. Suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa.
No full textKallio, Kati, Tuomas M. S. Lehtonen, Senni Timonen, Irma-Riitta Järvinen & Ilkka Leskelä 2017: Laulut ja kirjoitukset. Suullinen ja kirjallinen kulttuuri uuden ajan alun Suomessa. Helsinki: SKS. 624 sivua. 
Terveyden tekijät Luoteis-Lapissa : Muonion-Enontekiön terveyskeskuksen sydän- ja verisuonisairauksien seulontoihin osallistuneiden 31-vuotisseurantatutkimus
No full textAbstract
Between 1974 and 1983, a population-based study was conducted in Muonio and Enontekiö, involving 1,869 individuals aged 25–65 years. The aim was to investigate the prevalence and risk factors for cardiovascular diseases in the adult population. At baseline, the mean age of participants was 40.8 years (SD 11.0). A follow-up study was conducted in 2014–2015 to assess the health and well-being of the surviving participants. Of the 1,225 individuals still alive, 723 took part in the follow-up (mean age 71.4 years, SD 8.5).
By the time of the follow-up, 644 individuals (33.5%) had died. The most common causes of death were cardiovascular diseases (42.1%), cancers (22.4%), dementia (7.0%), accidents (5.3%), and respiratory diseases (4.5%). Predictors of mortality included male sex, smoking, obesity, high blood pressure, heart disease, depressive symptoms, low educational level, absence of a partner, heavy alcohol consumption, elevated hemoglobin levels, and low physical activity. The life expectancy of men (70.2 years) corresponded to the national average, whereas that of women (74.6 years) was four years shorter than that of Finnish women.
In the follow-up, 60.5% of participants were multimorbid. Depressive symptoms were present in 7.7%, and anxiety symptoms in 6.8%. Type 2 diabetes was found in 12.9% of men and 17.1% of women. Depressive symptoms were more common among those with diabetes (13.0%) than among others (6.3%). The prevalence of prediabetes was 51.0% in men and 41.8% in women, and it was significantly associated with depressive symptoms (p < 0.05).
Perceived happiness (measured on a VAS scale of 0–100 mm) averaged 72.2 mm. Younger participants (70 years). Lower happiness was associated with retirement, problematic alcohol use (AUDIT ≥ 8), and, among men, the absence of a partner. Among women, higher educational attainment was associated with greater happiness. Multimorbidity was significantly related to lower happiness. Depressive and anxiety symptoms reduced happiness threefold compared with somatic illnesses.
The findings highlight the need for healthcare systems to address physical and mental health in an integrated and holistic manner. The high prevalence of multimorbidity and mental health symptoms, and their associations with chronic diseases and perceived well-being, underscore the importance of comprehensive care in aging populations. Original papers Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Valkeapää, N., Koiranen, M., Saltevo, J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. (2021). Factors predicting 31-year survival among a population cohort in Northern Finland. International Journal of Circumpolar Health, 80(1), 1909334. https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 Self-archived version Perkkiö, Y., Jokelainen, J., Auvinen, J., Eskola, P., Saltevo, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2019). Glucose status and depressive symptoms: A cohort study of elderly people in northwest Finland. Scandinavian Journal of Primary Health Care, 37(2), 242–248. https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 Self-archived version Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Eskola, P. (2025) The associations of happiness with multimorbidity and depressive and anxiety symptoms in an elderly subarctic population cohort. Manuscript submitted for publication. Tiivistelmä
Vuosina 1974–1983 Muoniossa ja Enontekiöllä tehtiin väestöpohjainen tutkimus, johon osallistui 1869 henkilöä (ikä 25–65 v). Tavoitteena oli selvittää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä aikuisväestössä. Lähtötilanteessa tutkittavien keski-ikä oli 40,8 vuotta (SD 11,0). Seurantatutkimus tehtiin vuosina 2014–2015 ja nyt tavoitteena oli selvittää vielä elossa olevien terveyttä ja hyvinvointia. Elossa oli 1225 osallistujaa ja heistä 723 osallistui tutkimukseen (keski-ikä 71,4 vuotta, SD 8,5).
Ennen seurantaa 644 henkilöä (33,5 %) oli kuollut ja yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit (42,1 %), syövät (22,4 %), dementia (7,0 %), onnettomuudet (5,3 %) ja hengitystiesairaudet (4,5 %). Kuolleisuutta ennustivat miessukupuoli, tupakointi, lihavuus, kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, masennusoireet, matala koulutustaso, parisuhteen puuttuminen, runsas alkoholinkäyttö, kohonnut hemoglobiini ja vähäinen liikunta. Miesten elinajanodote (70,2 v) vastasi kansallista keskiarvoa, mutta naisilla se oli neljä vuotta keskiarvoa lyhyempi (74,6 v).
Seurantatutkimuksessa 60,5 % osallistujista oli monisairaita. Masennusoireita esiintyi 7,7 %:lla ja ahdistuneisuusoireita 6,8 %:lla. Tyypin 2 diabetesta sairasti 12,9 % miehistä ja 17,1 % naisista. Masennusoireet olivat yleisempiä diabeetikoilla (13,0 %) kuin muilla (6,3 %). Esidiabeteksen esiintyvyys oli miehillä 51,0 % ja naisilla 41,8 %, ja se oli merkitsevästi yhteydessä masennusoireisiin (p < 0,05).
Koettu onnellisuus (VAS-asteikolla 0–100 mm) oli keskimäärin 72,2 mm. Nuoremmat osallistujat (alle 65-vuotiaat) olivat onnellisempia kuin vanhemmat (yli 70-vuotiaat). Vähentynyt onnellisuus oli yhteydessä eläköitymiseen, ongelmalliseen alkoholinkäyttöön (AUDIT ≥ 8) ja miehillä parisuhteen puuttumiseen. Naisilla korkeampi koulutustaso oli yhteydessä parempaan onnellisuuteen. Monisairastavuus oli merkitsevästi yhteydessä vähäisempään onnellisuuteen. Masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähensivät onnellisuutta kolminkertaisesti verrattuna somaattisiin sairauksiin.
Tulokset korostavat terveydenhuollon tarvetta huomioida ja hoitaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä integroidusti ja kokonaisvaltaisesti. Monisairastavuuden ja mielenterveysoireiden yleisyys sekä niiden yhteys kroonisiin sairauksiin ja koettuun hyvinvointiin korostavat kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ikääntyvässä väestössä. Osajulkaisut Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Valkeapää, N., Koiranen, M., Saltevo, J., & Keinänen-Kiukaanniemi, S. (2021). Factors predicting 31-year survival among a population cohort in Northern Finland. International Journal of Circumpolar Health, 80(1), 1909334. https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 https://doi.org/10.1080/22423982.2021.1909334 Rinnakkaistallennettu versio Perkkiö, Y., Jokelainen, J., Auvinen, J., Eskola, P., Saltevo, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Timonen, M. (2019). Glucose status and depressive symptoms: A cohort study of elderly people in northwest Finland. Scandinavian Journal of Primary Health Care, 37(2), 242–248. https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 https://doi.org/10.1080/02813432.2019.1608050 Rinnakkaistallennettu versio Perkkiö, Y., Auvinen, J., Timonen, M., Jokelainen, J., Keinänen-Kiukaanniemi, S., & Eskola, P. (2025) The associations of happiness with multimorbidity and depressive and anxiety symptoms in an elderly subarctic population cohort. Manuscript submitted for publication. Esitetään Oulun yliopiston terveyden ja biotieteiden tohtoriohjelmatoimikunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Hotelli Oloksen auditoriossa (Muonio) 22. marraskuuta 2025 kello 13Abstract
Between 1974 and 1983, a population-based study was conducted in Muonio and Enontekiö, involving 1,869 individuals aged 25–65 years. The aim was to investigate the prevalence and risk factors for cardiovascular diseases in the adult population. At baseline, the mean age of participants was 40.8 years (SD 11.0). A follow-up study was conducted in 2014–2015 to assess the health and well-being of the surviving participants. Of the 1,225 individuals still alive, 723 took part in the follow-up (mean age 71.4 years, SD 8.5).
By the time of the follow-up, 644 individuals (33.5%) had died. The most common causes of death were cardiovascular diseases (42.1%), cancers (22.4%), dementia (7.0%), accidents (5.3%), and respiratory diseases (4.5%). Predictors of mortality included male sex, smoking, obesity, high blood pressure, heart disease, depressive symptoms, low educational level, absence of a partner, heavy alcohol consumption, elevated hemoglobin levels, and low physical activity. The life expectancy of men (70.2 years) corresponded to the national average, whereas that of women (74.6 years) was four years shorter than that of Finnish women.
In the follow-up, 60.5% of participants were multimorbid. Depressive symptoms were present in 7.7%, and anxiety symptoms in 6.8%. Type 2 diabetes was found in 12.9% of men and 17.1% of women. Depressive symptoms were more common among those with diabetes (13.0%) than among others (6.3%). The prevalence of prediabetes was 51.0% in men and 41.8% in women, and it was significantly associated with depressive symptoms (p < 0.05).
Perceived happiness (measured on a VAS scale of 0–100 mm) averaged 72.2 mm. Younger participants (70 years). Lower happiness was associated with retirement, problematic alcohol use (AUDIT ≥ 8), and, among men, the absence of a partner. Among women, higher educational attainment was associated with greater happiness. Multimorbidity was significantly related to lower happiness. Depressive and anxiety symptoms reduced happiness threefold compared with somatic illnesses.
The findings highlight the need for healthcare systems to address physical and mental health in an integrated and holistic manner. The high prevalence of multimorbidity and mental health symptoms, and their associations with chronic diseases and perceived well-being, underscore the importance of comprehensive care in aging populations.Tiivistelmä
Vuosina 1974–1983 Muoniossa ja Enontekiöllä tehtiin väestöpohjainen tutkimus, johon osallistui 1869 henkilöä (ikä 25–65 v). Tavoitteena oli selvittää sydän- ja verisuonitautien esiintyvyyttä ja riskitekijöitä aikuisväestössä. Lähtötilanteessa tutkittavien keski-ikä oli 40,8 vuotta (SD 11,0). Seurantatutkimus tehtiin vuosina 2014–2015 ja nyt tavoitteena oli selvittää vielä elossa olevien terveyttä ja hyvinvointia. Elossa oli 1225 osallistujaa ja heistä 723 osallistui tutkimukseen (keski-ikä 71,4 vuotta, SD 8,5).
Ennen seurantaa 644 henkilöä (33,5 %) oli kuollut ja yleisimmät kuolinsyyt olivat sydän- ja verisuonitaudit (42,1 %), syövät (22,4 %), dementia (7,0 %), onnettomuudet (5,3 %) ja hengitystiesairaudet (4,5 %). Kuolleisuutta ennustivat miessukupuoli, tupakointi, lihavuus, kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, masennusoireet, matala koulutustaso, parisuhteen puuttuminen, runsas alkoholinkäyttö, kohonnut hemoglobiini ja vähäinen liikunta. Miesten elinajanodote (70,2 v) vastasi kansallista keskiarvoa, mutta naisilla se oli neljä vuotta keskiarvoa lyhyempi (74,6 v).
Seurantatutkimuksessa 60,5 % osallistujista oli monisairaita. Masennusoireita esiintyi 7,7 %:lla ja ahdistuneisuusoireita 6,8 %:lla. Tyypin 2 diabetesta sairasti 12,9 % miehistä ja 17,1 % naisista. Masennusoireet olivat yleisempiä diabeetikoilla (13,0 %) kuin muilla (6,3 %). Esidiabeteksen esiintyvyys oli miehillä 51,0 % ja naisilla 41,8 %, ja se oli merkitsevästi yhteydessä masennusoireisiin (p < 0,05).
Koettu onnellisuus (VAS-asteikolla 0–100 mm) oli keskimäärin 72,2 mm. Nuoremmat osallistujat (alle 65-vuotiaat) olivat onnellisempia kuin vanhemmat (yli 70-vuotiaat). Vähentynyt onnellisuus oli yhteydessä eläköitymiseen, ongelmalliseen alkoholinkäyttöön (AUDIT ≥ 8) ja miehillä parisuhteen puuttumiseen. Naisilla korkeampi koulutustaso oli yhteydessä parempaan onnellisuuteen. Monisairastavuus oli merkitsevästi yhteydessä vähäisempään onnellisuuteen. Masennus- ja ahdistuneisuusoireet vähensivät onnellisuutta kolminkertaisesti verrattuna somaattisiin sairauksiin.
Tulokset korostavat terveydenhuollon tarvetta huomioida ja hoitaa fyysistä ja psyykkistä terveyttä integroidusti ja kokonaisvaltaisesti. Monisairastavuuden ja mielenterveysoireiden yleisyys sekä niiden yhteys kroonisiin sairauksiin ja koettuun hyvinvointiin korostavat kokonaisvaltaisen hoidon merkitystä ikääntyvässä väestössä
Building the content of CSR in the food chain with a stakeholder dialogue
No full textThe paper is concerned with the content of corporate social responsibility (CSR) in the food supply chains. The objective is to build the content of CSR in the food chain with a stakeholder dialogue. The research project takes an action oriented approach and is based on case studies. The project draws on three different case food products and their supply chains: rye bread, broiler chicken products and margarine. The content of CSR is constructed in interaction between researchers, consumers, companies and their interest groups. The research project combines the compilation and analysis of extensive information sources, constructive technology assessment and stakeholder workshops. The paper presents how the research process is proceeding in a dialogue with researchers, representatives of case companies, consumers and other stakeholders and provides results on important CSR issues related to the case food products and their supply chains.Corporate social responsibility, supply chain, stakeholders, Agribusiness,
Isien kokemuksia isyydestään rikosprosessin ajalta
No full textKoulutusohjelma: Sosiaalialan koulutusohjelma
Opinnäytetyön tekijä: Pirjo Timonen-Nissi
Opinnäytetyön nimi: Isien kokemuksia isyydestään rikosprosessin ajalta
Sivuja (joista liitesivuja): 43 (3)
Päiväys: 21.11.2014
Opinnäytetyön ohjaaja: Helavirta Susanna & Päivi Muranen
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää millaisia kokemuksia isillä on isyydestään rikosprosessinsa aikana.
Opinnäytetyön taustaosuudessa käydään läpi Rikosseuraamuslaitoksen organisaatiota, Rikosseuraamuslaitoksen lapsi- ja perhetyön linjauksia, sosiaalityötä ja rikosseuraamusalaa, sekä Rikosseuraamuslaitoksen ohjelmatyötä. Teoria osuudessa käydään läpi isyyttä, sen historiaa ja erilaisia isyyden muotoja, sekä isyyden toteutumista vankilassa.
Tätä opinnäytetyötä varten olen haastatellut viittä Rikosseuraamuslaitoksen mies asiakasta, jotka ovat isiä ja ovat olleet vankilassa. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluna ja ne nauhoitettiin.
Kahden haastateltavan elämä rikosten aikaan oli ollut tavallista elämää johon kuului perhe ja työ. Kolmen haastateltavan elämässä rikosten aikaan oli ollut mukana väkivaltaa sekä päihteitä, lapsia tavattiin aina kun se oli mahdollista. Vankilassaoloaikanaan isät olisivat halunneet nähdä lapsiaan enemmän, mutta he myös tiedostivat sen, että vankiloiden resurssit eivät yksinkertaisesti aina riitä tapaamisten lisäämiseen. Yhteydenpito kirjeitse, puhelimitse sekä rajallisilla tapaamisilla koettiin haasteelliseksi, mutta moni sanoi, että siihenkin sopeutuu, kun muitakaan vaihtoehtoja ei ollut. Mahdollisuudet vaikuttaa lastensa asioihin vankilasta käsin, sekä huoli lastensa pärjäämisestä heijastuivat myös joidenkin haastateltavien vastauksissa. Valtaosa haastateltavista ei ollut saanut mistään tukea isyyteensä rikosprosessinsa aikana, he kertoivat myös, että eivät olleet tukea kaivanneetkaan. Yksi vastaaja olisi kaivannut tukea isyyteensä lapsensa äidiltä sekä sosiaalityöntekijöiltä ja yhteiskunnalta, esimerkiksi erilaisten isä-ryhmien muodossa. Haastateltavista valtaosa olisi kaivannut lisää perhetapaamisia vankilassa ollessaan, varsinkin lasten ollessa pieniä. Poistumislupia olisi myös toivottu olleen enemmän vankeuden loppuvaiheessa.Degree programme: Degree Programme In Social Services,
Bachelor Of Social Services
Author: Pirjo Timonen-Nissi
Thesis title: Fathers´ experiences of fatherhood during the criminal process
Pages (of which appendixes): 43 (3)
Date: 21.11.2014
Thesis instructors: Helavirta Susanna and Muranen Päivi
The purpose of this thesis was to examine what kind of experiences fathers had of their fatherhood in their criminal process time, in other words during the commitment of the crime and the time in prison.
The background of the thesis will deal with the Criminal Sanctions Agency organization, the Criminal Sanctions Agency´s child and family policies, social work and criminal penalties sector, as well as the Criminal Sanctions Agency programme work. The theory part consists of the defenition of fatherhood, history and various forms of fatherhood, as well as the realization of fatherhood in prison.
For this thesis I have interviewed five men who are fathers and have been in prison. During the interview time they were clients of Criminal Sanctions Agency. The material was collected by theme interviews and the interviews were recorded. The tapes were transcribed.
Two interviewee´s life in crime time was ordinary life which included family and work. Three interviewee´s life in crime time involved violence and drugs. The children were met whenever possible. During time in prison the fathers would have wanted to see their children more but they were aware of the fact that the prison´s resources were not limited to increase meetings. Contacts by letter, telephone and the few meetings were seen as challenging but many said that you have to adapt because there is no other way. Possibilities to influence on issues concerning their children from prison as well as concerns about the children´s abilities to cope in life were also reflected in some of the interwiees´ responses. A majority of the respondents had not received any support to their fatherhood during their criminal process. One respondent would have liked to get support to his fatherhood from the mother of his children and from social workers and from society, for example in the form of different father groups. The majority of the respondents would have liked to have more family meetings while in prison, especially when children are small. More exit licenses would have been desirable at towards the end of the imprisonment
- …
