21 research outputs found
TYÖ2030 - Jatkuva oppiminen teoriasta käytäntöön : Katsaus jatkuvan oppimisen edistämisestä työpaikoilla
No full textTYÖ2030 on työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma, joka tähtää toimintatapojen uudistamiseen ja teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen työpaikoilla sekä työelämäinnovaatioiden luomiseen. TYÖ2030-ohjelmassa kehitetään uudenlaisia toimintatapoja yhdessä työpaikkojen, toimialojen ja asiantuntijoiden kanssa sekä kannustetaan kokeiluihin. Ohjelman roolina on toimia edellytysten luojana ja mahdollistajana, kokeilujen kirittäjänä sekä luottamuksen ja yhteistyön vahvistajana suomalaisen työelämän hyväksi. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomi on johtava työelämäinnovaatioiden kehittäjä ja että Suomessa on maailman paras työhyvinvointi. TYÖ2030-ohjelmassa nähdään, että työ ja johtaminen kehittävät samanaikaisesti tuottavuutta ja työhyvinvointia. Näillä on vaikutusta yrityksen kilpailukykyyn ja julkisten organisaatioiden vaikuttavuuteen. Toimintatapoja uudistamalla pyritään vaikuttamaan työllisyyteen, hyvinvointiin, talouteen, kilpailukykyyn sekä Suomen työelämäbrändiin maailmalla. TYÖ2030 on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa. (Sosiaali- ja terveysministeriö, 2022; TYÖ2030-ohjelma, 2022.)
Tämä sisäinen kehittävä arviointi tarkastelee sitä, kuinka strategisesti tarkoituksenmukaisesti TYÖ2030-ohjelmaan kuuluva ”Jatkuvan oppimisen edistäminen suomalaisessa työelämässä” on toiminut, missä se on onnistunut ja mitkä ovat suositukset jatkoon. Arviointikysymys on, kuinka Jatkuvan oppimisen teemaa on lähdetty viemään eteenpäin teoriasta käytäntöön TYÖ2030-ohjelmassa
University students’ learning of generic competencies, transition to working life and challenges faced in working life
No full textTavoitteet. Aiemman tutkimuksen valossa työelämälähtöisyyden teemat ovat saavuttamassa myös yliopistokoulutuksen sisältöjä, ja tätä myös opiskelijat toivovat. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että korkeakouluopiskelijoiden osaamisen sekä työnantajien odotusten välillä on eroavaisuuksia. Etenkin generalistialojen opiskelijat eli ne opiskelijat, jotka eivät valmistu opinnoistaan tiettyyn ammattiin, kohtaavat haasteita työelämään siirtyessään. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan generalistialojen opiskelijoiden kokemuksia yliopistossa oppimistaan geneerisistä kompetensseista sekä siitä, mitä geneerisiä kompetensseja heidän olisi mielestään ollut hyödyllistä oppia työelämään siirtymisen kannalta. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi yleisemmällä tasolla sitä, mitä haasteita valmistuneet opiskelijat kohtaavat työelämässä.
Menetelmät. Tutkimuksessa tarkasteltiin 20 Helsingin yliopiston generalistialojen opiskelijoiden kokemuksia työelämätaitojen oppimisesta ja työelämäsiirtymässä kohdatuista haasteista. Tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeella ja teemahaastattelun keinoin. Litteroidut haastatteluvastaukset ja kyselylomakevastaukset analysoitiin abduktiivista sisällönanalyysiä hyödyntäen.
Tulokset ja johtopäätökset. Opiskelijat kuvasivat oppineensa eniten ymmärrykseen ja tiedonmuodostukseen liittyviä geneerisiä kompetensseja ja vähiten viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä geneerisiä kompetensseja. Vähiten opituksi koettuja viestinnän ja vuorovaikutuksen geneerisiä kompetensseja jäätiin kaipaamaan opinnoista eniten. Myös työelämän haasteet liittyivät useimmiten näihin vähiten opituiksi koettuihin ja eniten kaivattuihin kompetensseihin. Tuloksista voitiin päätellä, että etenkin opiskelijoiden viestintään ja vuorovaikutukseen liittyviä taitoja tulisi kehittää, jotta opiskelijoiden kokemukset geneeristen kompetenssien oppimisesta vastaisivat paremmin työelämän vaatimuksia.Objectives. In the light of previous research, so called working life orientation is more emphasised in university education and this is also what students wish. Previous studies have shown that there is a shortage of skills and knowledge among university students and employers' expectations. Especially students in generalist fields, i.e. those students who do not graduate from their studies to a certain profession, experience challenges in their working life transition. This study examines the experiences of generalist students in the competences they have learned in the university and what competencies they think it was useful to learn when transitioning to working life. The study also explores the challenges the graduated students face in working life on a more general level.
Methods. The study examined 20 generalist students from the University of Helsinki and especially their experiences of learning working life skills and the challenges faced after the transition to working life. The data were collected with a questionnaire and semi-structured interviews. The data were analyzed using abductive content analysis method.
Results and Conclusions. The students reported to learn competencies related to understanding and knowledge formation, and the least described competences were related to communication and interaction. Most of the students missed the least described communication and interaction competences, and also the challenges in working life were mostly related to these competences. It can be concluded that student learning of communication skills should be developed in order to prepare students for the demands of working life
Oppimisen johtaminen : Teoreettinen katsaus klassikoihin ja uudempiin malleihin. TYÖ2030 - Työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma
No full textJatkuvan oppimisen ja sen johtamisen merkitys organisaatioissa on korostunut jatkuvasti viimeisen kolmenkymmenen vuoden ajan. Muutosvauhdin jatkuva nopeutuminen ja toimintaympäristöjen muuntuminen kompleksisimmaksi vaikuttavat kokonaisvaltaisesti organisaatioihin ja ihmisiin. Alati muuttuvat toimintaympäristöt synnyttävät tarpeen oppimisen johtamiselle, mikä on tämän teoreettisen katsauksen teemana.
Oppimisen johtamista haastaa se, että monilla organisaatioilla voi olla vähäiset resurssit tai kenties puutteellinen käsitys työntekijöiden oppimisen tukemisesta (esim. Lizier & Reich, 2019). Näin voi olla esimerkiksi pienissä ja keskisuurissa organisaatioissa. Toisaalta tulee muistaa, että pienillä ja keskisuurilla organisaatioilla on monia etuja oppimisen johtamisessa. Kehittämistyö on ketterämpää, kokeilut helpompia ja kohtaamisille usein luontaisemmat ympäristöt yhteistyön ollessa tiivistä. Tämän katsauksen tavoitteena onkin tutkimuskirjallisuuteen pohjaten auttaa kaikensuuruisia organisaatioita ymmärtämään oppimisen johtamisen hyödyt ja esitellä malleja, joiden pohjalta oppimisen johtamisen muutoksia voidaan lähteä virittämään. Katsauksen rakenne kulkee klassikkoteorioiden esittelystä moderneihin teorioihin ja tutkielmiin. Näiden jälkeen esitellään muutama pienten ja keskisuurten organisaatioiden oppimisen johtamisen ja tukemisen teoria. Lopuksi esitellään tärkeimmät katsauksen perusteella syntyneet johtopäätelmät
Elinikäisen oppimisen kokeminen työuralla tarvittavan osaamisen uudistamiseen pyrkivässä ryhmäinterventiossa
No full textElinikäisen oppimisen kokemuksista ja oppimiseen kannustamisesta on toistaiseksi vielä vähän tutkimusta. Erityisesti suunniteltaessa panostuksia muutosten alla oleville aloille, olisi tärkeää ymmärtää mitä elinikäisestä oppimisesta ajatellaan sellaisissa ryhmissä, joita työn murros koskettaa. Työterveyslaitoksessa on tutkittu preventiivisten ryhmäinterventioiden vaikutuksia työelämänkulun eri vaiheissa kenttäkokeellisissa tutkimusasetelmissa. Työntekijöitä voidaan aktivoida keski-iässä osaamisensa kehittämiseen melko lyhyellä ja kustannustehokkaalla ryhmävalmennuksella. Tämä luku syventää Työterveyslaitoksen vuonna 2019 valmistuneesta Taidot työhön -tutkimushankkeesta saatuja tietoja aiemmin hyödyntämätöntä laadullista aineistoa analysoimalla. Tulokset osoittavat, että elinikäiselle oppimiselle annetaan erilaisia merkityksiä ja arvoja. Elämänkulun aikana oppimista voidaan tarkastella niin jatkumona kuin pisteinäkin. Valmennukseen osallistuvat tunnistivat eri oppimiskonteksteja: vastauksissa korostui työssä tapahtuva oppiminen sekä erilaisia rooleja ja työhön liittyviä haasteita vastaanottaen. Osallistujat ilmaisivat vahvemmin kielteisiä kuin myönteisiä tunteita ja kokemuksia elinikäiseen oppimiseen liittyen. Osaamisen tunnistaminen koettiin haastavaksi, mutta vertaisten tuen koettiin auttavan. Elinikäiseen oppimiseen toivottiin vahvempaa tukea ja yhteisöllisempiä lähestymistapoja. Luku auttaa ymmärtämään työnmurrosta kokevien henkilöiden kokemuspohjaa elinikäisestä oppimisesta, mikä on tärkeää kehitettäessä elinikäiseen oppimiseen orientoitumiseen tähtääviä koulutuksia ja valmennuksia suomalaisille työpaikoille. Luvussa hyödynnetty aineisto on kerätty osana Taidot työhön -hanketta, jota rahoitti vuosina 2016-2019 Suomen Akatemian Strategisen tutkimuksen neuvosto. Avainsanat: elinikäinen oppiminen, työuravalmennus, osaamisen tunnistaminen, vertaisoppiminenPeer reviewe
Leadership Education in Finland : A Critical Examination of Well-Being Management Approaches
No full textThis study examines how work well-being is addressed in Finnish leadership education programs. The data consist of 91 publicly available course descriptions from Finnish leadership education programs in 2023, including those for master’s degrees from universities of applied sciences, traditional university-level leadership programs, and specialist vocational qualifications in leadership and business management. The study uses content analysis to examine the role of work well-being in leadership training. The results indicate that work well-being is often linked to organizational performance and treated as a tool for achieving economic goals, with less emphasis on the inherent value of employee well-being. This instrumental approach is prevalent across the different types of leadership training programs, including those found in the universities of applied sciences, traditional universities, and programs for specialist vocational qualifications in leadership and business management. The study also finds that leadership training programs often emphasize self-leadership and personal development, which can perpetuate a culture of individual responsibility for well-being and may lead to superficial leadership practices. The study concludes that Finnish leadership educators should prioritize holistic approaches to work well-being in leadership training, emphasizing its intrinsic value alongside its role in organizational performance, while researchers could explore methods to integrate and evaluate these balanced perspectives in diverse educational contexts.Peer reviewe
Taite – Ryhmästä voimaa työnhakuun! : Työttömien työnhakijoiden mielen hyvinvointia ja työnhakuaktiivisuutta vahvistava vertaisryhmävalmennus
No full textProjektissa päivitettiin JOBS©-vertaisryhmämenetelmä ja siihen liittyvät valmennusmateriaalit uudeksi Taite-valmennukseksi. Lisäksi kehitettiin valmennukseen liittyvä ohjaajakoulutus, johon osallistui 104 ammattilaista 16 eri hyvinvointialueelta. Osallistujista suurin osa (80 %) koki koulutuksen antaneen heille riittävät valmiudet valmennuksen toteuttamiseen. Valtaosa osallistujista (88 %) oli myös halukkaita jatkamaan valmennusten järjestämistä projektin päätyttyä.
Ohjaajakoulutuksen osana järjestettiin 40 Taite-valmennusryhmää, joihin osallistui 211 työtöntä työnhakijaa. Osallistujina oli eri-ikäisiä, joiden työttömyyden kestot vaihtelivat alle vuodesta aina useisiin vuosiin. Taite-valmennus vahvistaa työhakutaitoja, -motivaatiota ja mielen hyvinvointia. Valmennukseen osallistuneista selkeä enemmistö (89 %) oli tyytyväisiä valmennukseen ja he kokivat sen innostavana, tarjoten uusia näkemyksiä työnhakuun. Valmennukseen osallistuneista suurin osa raportoi työnhakutaitojensa parantuneen (75 %) ja arvioi valmennuksen auttavan löytämään
palkkatyötä (81 %). Yli puolet osallistujista (60 %) koki motivaationsa ja kykynsä selviytyä työnhaun haasteista vahvistuneen. Erityisesti vertaisryhmän tuki koettiin merkityksellisenä. Vajaa puolet (44 %) raportoi myönteisiä vaikutuksia myös henkiseen hyvinvointiinsa. Valmennuksen jälkeen noin puolet osallistujista (46 %) uskoi olevansa aktiivisemmin yhteydessä työnantajiin tai hakevansa aktiivisemmin työtä kuin ennen valmennusta.
Tuloksiin nojaten projektiryhmä suosittelee Taite-ohjaajakoulutusten jatkamista ja laajentamista erityisesti hyvinvointialueille, joissa valmennusta ei vielä tarjota tai ohjaajaverkosto kaipaa vahvistusta
Feel Good, Wear Good : Adapting to Autistic Sensory Needs in Clothing Constructions
No full textAutistiset henkilöt kokevat usein ainutlaatuisia aistihaasteita vaatteiden käytössä, mutta valmiita aistiystävällisiä vaatteita on edelleen niukasti saatavilla ja ne ovat usein kalliita. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää yleisimpiä aistiherkkyyksiä, joita autistiset henkilöt kokevat vaatetuksen rakenteissa, sekä löytää käytännöllisiä ratkaisuja siihen, miten he voivat mukauttaa vaatteitaan omiin tarpeisiinsa sopiviksi.
Tutkimusta autistisista aikuisista on tehty vain vähän ja olemassa oleva tutkimustieto vaatteisiin liittyvistä aistiherkkyyksistä keskittyy pääasiassa kankaisiin eikä vaatteen rakenteellisiin elementteihin. Käyttäen monimenetelmällistä lähestymistapaa, joka koostui kirjallisuuskatsauksesta, kohderyhmälle suunnatusta kyselystä, alan asiantuntijahaastatteluista ja myymälähavainnoista, tämä tutkimus selvitti epämukavuuden lähteitä sekä esteitä sopivien vaatteiden löytämiselle. Tulosten perusteella kehitettiin taktiikoita vaatteiden muokkaukseen, joita autistiset henkilöt voivat hyödyntää omissa vaatteissaan ja omien tarpeidensa mukaan.
Tulokset osoittavat, että pesulaput ovat yleisimmin vihattu ominaisuus, ja niitä seuraavat liikkuvat vaatteet, pistävät saumat, tiukat ja epämukavat hihansuut ja pääntiet sekä puristavat ja rullaavat vyötärönauhat. Esteitä sopivien tai muokattavien vaatteiden löytämiselle ovat korkeat hinnat, aistikuormittavat ostoympäristöt, rajoittunut tyylivalikoima, muut vammat, toiminnanhallinnan haasteet sekä autistinen uupumus. Osallistujat ilmaisivat kiinnostusta vaatteiden muokkaamiseen itse. Tuloksena syntynyt opasrunko painottaa vähävaivaisia ja edullisia muokkausmenetelmiä, jotka on validoitu käyttäjäpalautteen avulla. Kohderyhmälle oli tärkeää, että menetelmiä testasivat henkilöt, joilla on samanlaisia haasteita.
Tulosten ja käyttäjätoiveiden perusteella kehitettiin varhainen opasrunko opinnäytetyön ohella. Se sisältää itsearviointiosion sekä ehdotettuja menetelmiä yleisimpien havaittujen aistiärsykkeiden lievittämiseksi. Opas tulee sisältämään kuvia ja piirroksia prosessista, esimerkkikuvia valmiista tuloksista sekä videoita, jotka näyttävät, miten toimenpiteet tehdään.Autistic individuals often face unique sensory challenges when wearing clothing, yet ready-made sensory-friendly garments remain scarce and often unaffordable. The aim for this thesis was to identify out common sensory issues that autistic individuals face with clothing constructions and to develop practical solutions on how they can adapt their clothing to fit their specific needs.
The research around autistic adults remains limited and the research on sensory difficulties in clothing revolve around fabrics rather than construction elements. Employing mixed-methods approach of a literature review, target group questionnaire, industry expert interviews and in-store garment observations, this study investigated the source for the discomforts and the barriers to suitable clothing. Based on the findings, the author explored clothing modifications that autistic individuals could utilize on their own garments accordingly to their needs.
The findings confirmed that labels are the most universally hated feature, followed by shifting garments, protruding seams, constrictive cuffs & collars and rolling waistbands. The barriers to finding or modifying already existing clothing are high prices, unfriendly sensory environments, limited range of style, comorbid disabilities, executive dysfunction and autistic burnout. Participants expressed interest in modifying garments themselves. The resulting framework for the guide emphasizes low-effort, low-cost modifications that are validated through user feedback. It was important for the target group that the methods are tested out by those who struggle with the same issues.
Based on the findings and preferences, an early framework for guide was developed alongside the thesis. It includes a self-evaluation and suggested methods on combating the most common sensory irritations discovered. The guide will include pictures and illustrations of the process, example pictures of the ready products, an offering of videos showing how to execute them
Mikä aito dialogi? : matkalla kielettömään kohtaamiseen
No full textTämä opinnäytetyö käsittelee aidon dialogin toteutumista teatterityöskentelyssä. Tutkimuksen keskiössä on Kansainvälisen taidekeskus Kassandra ry:n organisoima Mikä Elämä! -hanke, jossa somalinaiset opettelivat suomea kertoen tarinoita itsestään. Hankkeeseen kuului kymmenen työpajaa, jotka kestivät kaksi tuntia kerrallaan. Työpajat pidettiin Pasilan asukastalolla, jossa tiedettiin käyvän paljon somalinaisia. Työpajojen ohjaajina toimivat teatteriopettaja Pinja Hahtola ja teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Anni Pellikka. Hankkeeseen osallistuvien somalinaisten suomen kielen osaamistaso oli vaihteleva, joten keskustelun ohella teatterin eri keinot toimivat suomen kielen ja kulttuurin opettelussa. Samalla tutustuttiin kahden eri kulttuurin naisten arvomaailmoihin. Mikä Elämä! -hankkeessa tutkijan pyrkimys oli luoda luottamus ja päästä dialogiseen tilaan ryhmän kanssa.
Tässä opinnäytetyössä pohditaan aidon dialogin edellytyksiä yhteiskuntafilosofisten lähteiden, erityisesti Erich Frommin teoriasta käytäntöön pohjautuvien oppien avulla. Muina tärkeinä dialogisuuden lähteinä toimivat Martin Buberin ajatukset sekä zenbuddhalaisuuden harjoitus. Sanattoman dialogin oppimisessa tutkija käyttää kokemuksiaan Real Escuela Superior de Arte Dramático -koulun fyysisen teatterin linjalta. Autoetnografista tutkimusotetta käyttämällä tekijä haastaa itsensä osaksi tutkimusprosessin tapahtumia, joissa hän oli itse osallisena. Kokemusten peilinä toimii Pinja Hahtolan kanssa suoritettu nauhoitettu purkukeskustelu, jossa ohjaajat käyvät prosessia läpi omista lähtökohdistaan mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Opinnäytetyö keskittyy kuvaamaan läpinäkyvästi Mikä Elämä! -hanketta ja sen puitteissa aidon dialogin tavoittelua eri keinoin. Samalla opinnäytetyö tuo esille tekijän omaa maailmankatsomuksellista asennetta teatterityöskentelyyn sekä kehittymistä teatterialan ammattilaiseksi. Opinnäytetyössä pohditaan, mitä eettisiä lähtökohtia teatteri-ilmaisun ohjaajan tulisi pohtia projekteissa, joissa käytössä ei ole yhteistä puhuttua kieltä. Samalla tutkimuksessa käydään läpi edellytyksiä, jotka auttoivat tutkijaa omalla matkallaan aitoon dialogiin. Toteutuuko dialoginen tila teatterityöskentelyssä kuin itsestään vai tarvitseeko dialogiin pääsemistä harjoitella – ennen kaikkea oman itsensä kanssa?The present thesis deals with reaching the true dialog in making theater. The thesis focuses on the project called Mikä Elämä! organized by the International Art Center Kassandra ry. In the project, the women of Somalia learned Finnish by telling stories of their life. The project consisted of ten workshops and each workshop lasted two hours. The workshops were held in Pasila in a house, in which lot of Somalian women come to drop by every now and then. The leaders of the workshop were theater teacher Pinja Hahtola and the future drama instructor Anni Pellikka. The women of the project had different levels of competence in the Finnish language. Therefore, besides the conversation, the methods of theater were used in teaching Finnish culture and language. At the same time, the values of the women of two cultures met. In the Mikä Elämä! project, the aim of the student was both to gain trust and develop the dialog between the group.
In this thesis, the author ponders on the requirements of reaching the true dialogue by using references to social philosophers, especially the “from theory to convention” references from Erich Fromm. Other important references of reaching the dialog are the ideas of Martin Buber and also the practice of Zen-Buddhism. In the learning process of the wordless dialogue, the student uses her experiences in Real Escuela Superior de Arte Dramático, in which she studied physical theater. By using the means of autoethnographical method, the student challenges herself to be a part of the investigation project in which she worked. The reflection of her own experiences is the recorded dialog with Pinja Hahtola in which they talked the whole process through t from their own points of view as truthfully as possible.
This thesis concentrates on describing the Mikä Elämä! project transparently and how to reach the true dialog in. At the same time, the present thesis brings to light the student’s own view of the theater and growing into professional in the field of performing arts. The author ponders which ethical background the drama instructor should consider in the project, where there is no common spoken language. Also the requirements which helped the authors on the way to understanding the true dialogue are depicted
Ilmiölähtöisen johtamisen näkökulma elinikäiseen oppimiseen:Miten edistää systeemistä ajattelua?
No full textTässä julkaisussa hallintopolitiikan näkökulma määrittää jatkuvan oppimisen uudistamista ja toiminnan järjestämistä. Hallintopolitiikka yhdistää poliittisen päätöksenteon ja jatkuvan oppimisen toimenpiteistä hyötyvien oppijoiden, koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän näkökulmat. Voiko hallintopolitiikka edistää laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita kuten kilpailukykyä, osaamista, osallisuutta ja sivistystä, ja onko näiden elementtien uudistaminen todennettavissa? Jatkuvan oppimisen hallintopolitiikka on uudistamispolitiikan väline, jossa poliittisen päätöksenteon, elinkeinoelämän, oppijoiden ja jatkuvanoppimisen toimenpiteistä hyötyvien instituutioiden näkökulmat yhdistyvät.Oleellista on, että jatkuvan oppimisen toimenpiteiden vaikuttavuus voidaan todentaa ja sitä voidaan myös arvioida hallinnon järjestämisen ja toiminnan kautta
Ilmiölähtöisen johtamisen näkökulma elinikäiseen oppimiseen:Miten edistää systeemistä ajattelua?
No full textTässä julkaisussa hallintopolitiikan näkökulma määrittää jatkuvan oppimisen uudistamista ja toiminnan järjestämistä. Hallintopolitiikka yhdistää poliittisen päätöksenteon ja jatkuvan oppimisen toimenpiteistä hyötyvien oppijoiden, koulutuksen järjestäjien ja elinkeinoelämän näkökulmat. Voiko hallintopolitiikka edistää laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita kuten kilpailukykyä, osaamista, osallisuutta ja sivistystä, ja onko näiden elementtien uudistaminen todennettavissa? Jatkuvan oppimisen hallintopolitiikka on uudistamispolitiikan väline, jossa poliittisen päätöksenteon, elinkeinoelämän, oppijoiden ja jatkuvanoppimisen toimenpiteistä hyötyvien instituutioiden näkökulmat yhdistyvät.Oleellista on, että jatkuvan oppimisen toimenpiteiden vaikuttavuus voidaan todentaa ja sitä voidaan myös arvioida hallinnon järjestämisen ja toiminnan kautta
