1,720,963 research outputs found
Poliisin yhteiskuntavastuu - pohdiskelua organisaatiotutkimuksen ja Matti Yrjänä Joensuun romaanien pohjalta
Full text linkThe article describes the societalresponsibility of the police administration fromtwo viewpoints: how it is present inadministrative science and administrativeculture of the police and what kind of picturecan be found in the Finnish detective novelswritten by Matti Yrjänä Joensuu. The focus ofthe article is to make administrative scientificand literal viewpoints to discuss with eachothers. The article is created by tworesearchers. Markku Temmes aims to useadministrative science which emphasizes therole of the police as a basic organisation inthe society and in the politico-administrativesystem. The second author of the articleVoitto Ruohonen has in this article and in hisdissertation tackled the societal picture of thenovels by Matti Yrjänä Joensuu from viewpointof literature and sociological research
Nordic noir on vahva brändi, entä Suomi-noir?
Full text linkNoir on kirjallisuuteen, elokuviin ja televisiosarjoihin sekä niiden rikoskerrontaan liittyvänä ilmaisuna kärsinyt inflaatiota. Se oli elävä käsite 1940–1960-luvuilla ja palasi takaisin yhtäältä noir-vaikutteisina elokuvina, neo-noirina, Yhdysvalloissa 1970-luvulta lähtien sekä toisaalta 2000-luvulla erityisenä pohjoismaisena ilmiönä, nordic noirina. Nyt noiria tuntuu olevan kaikkialla. Tarkastelen tässä esseessä kolmea kysymystä: 1) miten ja miksi nordic noir nousi julkisuuteen, 2) mitä ja millaista nordic noir on sekä 3) voidaanko puhua myös Suomi-noirista. Näkökulmani on sekä kirjallisuudessa että televisiosarjoissa
Televisio, nostalgia ja taaksejäänyt Suomi
No full textAineisto on Opiskelijakirjaston digitoimaa ja Opiskelijakirjasto vastaa aineiston käyttöluvistaei saavutettav
Helsingin Sanomat kirjallisuuden kuluttaja-asiamiehenä
Full text linkKuoleeko kritiikki, kysyttiin Helsingin Sanomien kulttuuriosaston pääjutussa 13. helmikuuta 2022. Antti Majanderin artikkeli perustui kiertohaastatteluun, jossa 15:n eri median päätoimittajaa oli pyydetty vastaamaan, onko kritiikki uhanalainen laji sekä miten hänen mediansa toimii kulttuurijournalismissa ja -kritiikissä. Vastaajat olivat yksimielisiä siitä, että kulttuurikritiikillä on arvoa sinänsä eikä päähuomio ole verkkojuttujen klikkausmäärissä tai massoihin vetoavissa sisällöissä. Yksikään päätoimittajista ei silti sanonut edustamansa viestimen suunnittelevan kritiikin lisäämistä. (Majander 2022a.)
Majanderin artikkelia täydensi kulttuuritoimituksen esihenkilön Aino Miikkulaisen kommentti. Hän nosti esille kaksi seikkaa. Teoksia ja esityksiä on koko ajan enemmän, mutta lehtiä ja toimittajia vähemmän, jolloin kaikkea ei ole mahdollista arvioida. Tilannetta korvaa epäinstitutionaalinen eli vernakulaari viestintä. Toiseksi Miikkulainen (2022) viittasi ”jo vuosia sitten” toimituksissa puheeksi tulleeseen palvelujournalismiin: lukijalle tarjotaan neuvoja ja suosituksia. ”Kulttuurikritiikki on palvelujournalismia parhaimmillaan. Koulutettu alan asiantuntija kertoo teoksesta mielipiteensä, josta voi päätellä, haluaako siihen uhrata aikaansa ja rahaansa”, Miikkulainen tiivisti.
Kuukautta myöhemmin lehden kulttuuritoimittaja Juuso Määttänen korosti kolumnissaan, että kriitikko ei ole suosittelija: ”Kritiikin idea on nimenomaan se, että tiettyyn kulttuurin alaan perehtynyt kirjoittaja kirjoittaa arvioimastaan teoksesta oman huolellisesti perustellun näkemyksensä. [--] Kritiikki on armottoman tärkeää aikana, joka on täynnä laiskaa hehkutusta, somepöhinää ja rahalla maksettuja ’suosituksia’. Olen todella hädissäni, jos kritiikin määrä vähenee enää yhtään nykyisestä.” Määttänen ei sulkenut pois suosituksia, vaan arvioi niiden täydentävän kritiikkejä. (Määttänen 2022.)
Mihin Helsingin Sanomien kirjallisuusjournalismi 2020-luvulla suuntautuu? Kulttuuriosaston sisällönanalyysiin perustuvissa tutkimuksissa (Hellman & Ruohonen 2019; Ruohonen & Hellman 2020a) havaitsimme, että lehden siirtyminen tabloidiksi ei heikentänyt kirjallisuuden asemaa, vaan se päinvastoin hienokseltaan vahvistui. Oliko kyse satunnaisesta ilmiöstä, vai oliko se oire tulevasta ja kenties ajan kuluessa vahvistuvasta suuntauksesta? Sitä selvitimme syys-marraskuussa 2021 ilmestyneiden Helsingin Sanomien kulttuuriosastosta ja siinä julkaistuista kirjallisuusjutuista tekemämme uuden sisällönanalyysin avulla. Kysyimme, millainen kirjallisuuden ja kirjallisuuskritiikin asema lehdessä on vuonna 2021 verrattuna vuoden 2016 tilanteeseen
Erkki Sevänen, Liisa Saariluoma ja Risto Turunen (toim.). Taide modernissa maailmassa: taiteensosiologiset teoriat Georg Lukacsista Fredric Jamesoniin
No full textKirjan paikka kulttuurisivulla: Tabloidisaatio ja Helsingin Sanomien kirjallisuusjournalismin muutos 2011–2016
Full text linkArtikkeli tarkastelee Helsingin Sanomien kirjallisuusjournalismin muutosta lehden siirryttyä tabloidikokoon. Empiirisen analyysin aineistona ovat lehden kulttuurisivut syys-marraskuulta 2011 ja 2016. Tabloidiin siirtyminen ei heikentänyt kirjallisuuden ja kirjallisuuskritiikin asemaa, vaan päinvastoin ne vahvistuivat kulttuuriosaston sisällä, kirjallisuusarviot lisäsivät suhteellista osuuttaan ja ne pidentyivät merkittävästi. Kaunokirjallisuudessa arvioiden kirjoittajat olivat yhä useammin freelancereita, tietokirjallisuudessa lehden omia toimittajia. Kahden suurimman kustantajakonsernin osuus arvioista supistui hiukan. Kotimaisen kirjallisuuden osuus vahvistui merkittävästi käännöskirjallisuuden kustannuksella. Kulttuurikirjoittelun journalistisoituminen näkyi kirjallisuutta käsittelevissä avausjutuissa, joissa juttutyyppien kirjo laajentui ja uutismaistui. Tietokirja-arvioissa näkyi populaarikulttuuriin liittyvien aiheiden lisääntyminen. Kaunokirjallisuuden arviot painottuivat tabloidiin siirtymisen jälkeenkin romaanikirjallisuuteen ja sen sisällä aikalaiskirjallisuudeksi luonnehtimaamme proosaan
- …
