1,723,982 research outputs found
Divertimentot, sello, piano, nro 1
No full textDigitoitu 2. 10. 2007.Soitinnus: sello, orkesteri.Konserttitaltiointi.[E. Rautio (sello)]
Robottiavusteinen ja laparoskooppinen ventraalinen rektopeksia lantion takaosan laskeuminen hoidossa
No full textAbstractRectal prolapse and internal rectal prolapse with symptoms of obstructed defecation and/or faecal incontinence are debilitating conditions. Often, symptoms coexist from other pelvic compartments, reducing quality of life. Robot-assisted surgery with its advanced features may offer better conditions in narrow pelvic space to correct rectal prolapses with rectopexy operation. In this thesis, we compared robot-assisted and laparoscopic techniques during the early learning curve in a ‘matched-pairs’ feasibility study (n = 30, follow-up three months) and in a prospective randomized series (n = 33, follow-up 24 months). The long-term functional results were assessed in a retrospective multicenter study with cross-sectional questionnaire assessment (n = 508, median follow-up 44 months).In the randomised series, as demonstrated with MR defecography, ventral rectopexy corrects the posterior compartment defects, external and internal rectal prolapses and recto-enteroceles. The operation restores the posterior and middle compartment anatomy and reduces pelvic organ mobility with a minor impact on the anterior compartment. Pelvic floor dysfunction and symptom-specific quality of life is improved after rectopexy; specifically, the colorectal-anal and the pelvic organ prolapse subscales in the questionnaires showed improvement. We found equality between robot-assisted rectopexy and laparoscopic rectopexy in most relevant outcome measures, which does not justify the added cost of the routine use of robots in rectopexy operations. The health-related quality of life and cost-utility analysis in our cohort indicated, however, that in long-term the technique may be cost-effective.The functional results are retained in the long term. The rate of recurrences (7.1%) and complications (10%) are acceptable and mesh-related complications (1.4%) are rare. Denovo symptoms, such as the urge to defecate or urinary incontinence, may arise, while urinary symptoms may be alleviated. In the long-run, patients with external rectal prolapse benefit more than patients with internal rectal prolapse. In part, the results of this thesis support using a multidisciplinary approach in examining patients with posterior pelvic floor dysfunction. Furthermore, the indications for robotic use in rectopexy operations need to be explored in larger patient samples.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Mäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Klintrup, K., Takala, H., Vierimaa, M., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2013). Robotic-assisted and laparoscopic ventral rectopexy in the treatment of rectal prolapse: a matched-pairs study of operative details and complications. Techniques in Coloproctology, 18(2), 151–155. https://doi.org/10.1007/s10151-013-1042-7Mäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Pääkkö, E., Biancari, F., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2016). Robot-assistedvslaparoscopic ventral rectopexy for external or internal rectal prolapse and enterocele: a randomized controlled trial. Colorectal Disease, 18(10), 1010–1015. https://doi.org/10.1111/codi.13309Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Rautio, T. T., Koivurova, S., Pääkkö, E., Ohtonen, P., Biancari, F., & Mäkelä, J. T. (2016). Anatomical and functional changes to the pelvic floor after robotic versus laparoscopic ventral rectopexy: a randomised study. International Urogynecology Journal, 27(12), 1837–1845. https://doi.org/10.1007/s00192-016-3048-yMäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Ohinmaa, A., Koivurova, S., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2019). Cost-analysis and Quality of life after laparoscopic and robotic ventral mesh rectopexy for posterior compartment prolapse. Manuscript in preparation. https://doi.org/10.1007/s10151-019-01991-2Self-archived versionMäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Kairaluoma, M., Carpelan-Holmström, M., Kössi, J., Rautio, A., … Mäkelä, J. (2018). Does Ventral Rectopexy Improve Pelvic Floor Function in the Long Term? Diseases of the Colon & Rectum, 61(2), 230–238. https://doi.org/10.1097/dcr.0000000000000974Self-archived versionTiivistelmäRektumprolapsi ja peräsuolen sisäinen tuppeuma eli interni prolapsi aiheuttavat hankalia oireita, kuten ulostusvaikeuksia, ulosteinkontinenssia ja lantion kipua. Elämänlaatua heikentäviä oireita esiintyy usein samanaikaisesti myös muissa lantion osissa. Robottiavusteinen kirurgia tarjoaa paremmat leikkausolosuhteet lantion ahtaassa tilassa tehtävään rektopeksialeikkaukseen ja mahdollisesti edut voivat näkyä leikkaustuloksessa. Tässä väitöskirjassa vertailimme robottiavusteista ja laparoskooppista leikkaustekniikkaa oppimiskäyrän alkuvaiheessa käyttökelpoisuustutkimuksessa kaltaistetussa parivertailuasetelmassa (n = 40, seuranta-aika 3 kk) sekä prospektiivisessa randomoidussa tutkimussarjassa (n = 33, seuranta-aika 24 kk). Monikeskustutkimuksessa (n = 508, seuranta-ajan mediaani 44 kk) selvitimme laajassa aineistossa laparoskooppisen ventraalisen rektopeksian pitkäaikaistuloksia liittämällä aineiston analyysiin poikkileikkauskyselytutkimuksen tulokset.Randomoidussa sarjassa MR-defekografialla todennettiin, että rektopeksialeikkauksen jälkeen peräsuolen sisäinen tuppeuma, rektoseele ja enteroseele korjaantuvat. Rektopeksialeikkaus palauttaa lantion taka- ja keskiosan anatomian, vähentää elinten dynaamista liikkuvuutta ja parantaa lantionpohjan toimintaa sekä oireisiin liittyvää elämänlaatua, erityisesti suolioireiden ja gynekologisten laskeumaoireiden osalta. Robottiavusteinen ja laparoskooppinen tekniikka olivat samanvertaisia perioperatiivisten parametrien, komplikaatioiden, anatomisten ja toiminnallisten tulosten suhteen. Vaikka kustannusvertailussa kalliimpi robottikirurgia voi osoittautua kustannustehokkaaksi pitkäaikaisseurannassa, yhdenvertaiset tulokset eivät oikeuta menetelmää rutiinikäyttöön.Retrospektiivisen tutkimuksen poikkileikkauskyselyn mukaan toiminnalliset tulokset säilyvät pitkäaikaisseurannassa, residiivien (7,1 %) ja komplikaatioiden (10 %) määrä on hyväksyttävä ja verkkoon liittyviä komplikaatioita esiintyy vähän (1,4 %). Leikkauksen jälkeen ilmenee myös uusia oireita, kuten ulostuspakkoa tai virtsankarkailua. Toisaalta virtsankarkailuoire voi korjaantuakin. Pitkäaikaisseurannassa totaalin rektumprolapsin vuoksi leikatut potilaat hyötyvät leikkauksesta enemmän kuin oireisen internin prolapsin vuoksi leikatut. Osa väitöskirjatyön tuloksista tukee moniammatillisen lähestymistavan käyttöä potilaiden arvioinnissa. Jatkossa robottikirurgian käytön indikaatioita rektopeksialeikkauksissa tulisi arvioida isommissa potilasaineistoissa. OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Mäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Klintrup, K., Takala, H., Vierimaa, M., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2013). Robotic-assisted and laparoscopic ventral rectopexy in the treatment of rectal prolapse: a matched-pairs study of operative details and complications. Techniques in Coloproctology, 18(2), 151–155. https://doi.org/10.1007/s10151-013-1042-7Mäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Pääkkö, E., Biancari, F., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2016). Robot-assistedvslaparoscopic ventral rectopexy for external or internal rectal prolapse and enterocele: a randomized controlled trial. Colorectal Disease, 18(10), 1010–1015. https://doi.org/10.1111/codi.13309Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Rautio, T. T., Koivurova, S., Pääkkö, E., Ohtonen, P., Biancari, F., & Mäkelä, J. T. (2016). Anatomical and functional changes to the pelvic floor after robotic versus laparoscopic ventral rectopexy: a randomised study. International Urogynecology Journal, 27(12), 1837–1845. https://doi.org/10.1007/s00192-016-3048-yMäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Ohinmaa, A., Koivurova, S., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2019). Cost-analysis and Quality of life after laparoscopic and robotic ventral mesh rectopexy for posterior compartment prolapse. Manuscript in preparation. https://doi.org/10.1007/s10151-019-01991-2Rinnakkaistallennettu versioMäkelä-Kaikkonen, J., Rautio, T., Kairaluoma, M., Carpelan-Holmström, M., Kössi, J., Rautio, A., … Mäkelä, J. (2018). Does Ventral Rectopexy Improve Pelvic Floor Function in the Long Term? Diseases of the Colon & Rectum, 61(2), 230–238. https://doi.org/10.1097/dcr.0000000000000974Rinnakkaistallennettu versioAcademic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1 and 2 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 29 March 2019, at 12 noonAbstract
Rectal prolapse and internal rectal prolapse with symptoms of obstructed defecation and/or faecal incontinence are debilitating conditions. Often, symptoms coexist from other pelvic compartments, reducing quality of life. Robot-assisted surgery with its advanced features may offer better conditions in narrow pelvic space to correct rectal prolapses with rectopexy operation. In this thesis, we compared robot-assisted and laparoscopic techniques during the early learning curve in a ‘matched-pairs’ feasibility study (n = 30, follow-up three months) and in a prospective randomized series (n = 33, follow-up 24 months). The long-term functional results were assessed in a retrospective multicenter study with cross-sectional questionnaire assessment (n = 508, median follow-up 44 months).
In the randomised series, as demonstrated with MR defecography, ventral rectopexy corrects the posterior compartment defects, external and internal rectal prolapses and recto-enteroceles. The operation restores the posterior and middle compartment anatomy and reduces pelvic organ mobility with a minor impact on the anterior compartment. Pelvic floor dysfunction and symptom-specific quality of life is improved after rectopexy; specifically, the colorectal-anal and the pelvic organ prolapse subscales in the questionnaires showed improvement. We found equality between robot-assisted rectopexy and laparoscopic rectopexy in most relevant outcome measures, which does not justify the added cost of the routine use of robots in rectopexy operations. The health-related quality of life and cost-utility analysis in our cohort indicated, however, that in long-term the technique may be cost-effective.
The functional results are retained in the long term. The rate of recurrences (7.1%) and complications (10%) are acceptable and mesh-related complications (1.4%) are rare. Denovo symptoms, such as the urge to defecate or urinary incontinence, may arise, while urinary symptoms may be alleviated. In the long-run, patients with external rectal prolapse benefit more than patients with internal rectal prolapse. In part, the results of this thesis support using a multidisciplinary approach in examining patients with posterior pelvic floor dysfunction. Furthermore, the indications for robotic use in rectopexy operations need to be explored in larger patient samples.Tiivistelmä
Rektumprolapsi ja peräsuolen sisäinen tuppeuma eli interni prolapsi aiheuttavat hankalia oireita, kuten ulostusvaikeuksia, ulosteinkontinenssia ja lantion kipua. Elämänlaatua heikentäviä oireita esiintyy usein samanaikaisesti myös muissa lantion osissa. Robottiavusteinen kirurgia tarjoaa paremmat leikkausolosuhteet lantion ahtaassa tilassa tehtävään rektopeksialeikkaukseen ja mahdollisesti edut voivat näkyä leikkaustuloksessa. Tässä väitöskirjassa vertailimme robottiavusteista ja laparoskooppista leikkaustekniikkaa oppimiskäyrän alkuvaiheessa käyttökelpoisuustutkimuksessa kaltaistetussa parivertailuasetelmassa (n = 40, seuranta-aika 3 kk) sekä prospektiivisessa randomoidussa tutkimussarjassa (n = 33, seuranta-aika 24 kk). Monikeskustutkimuksessa (n = 508, seuranta-ajan mediaani 44 kk) selvitimme laajassa aineistossa laparoskooppisen ventraalisen rektopeksian pitkäaikaistuloksia liittämällä aineiston analyysiin poikkileikkauskyselytutkimuksen tulokset.
Randomoidussa sarjassa MR-defekografialla todennettiin, että rektopeksialeikkauksen jälkeen peräsuolen sisäinen tuppeuma, rektoseele ja enteroseele korjaantuvat. Rektopeksialeikkaus palauttaa lantion taka- ja keskiosan anatomian, vähentää elinten dynaamista liikkuvuutta ja parantaa lantionpohjan toimintaa sekä oireisiin liittyvää elämänlaatua, erityisesti suolioireiden ja gynekologisten laskeumaoireiden osalta. Robottiavusteinen ja laparoskooppinen tekniikka olivat samanvertaisia perioperatiivisten parametrien, komplikaatioiden, anatomisten ja toiminnallisten tulosten suhteen. Vaikka kustannusvertailussa kalliimpi robottikirurgia voi osoittautua kustannustehokkaaksi pitkäaikaisseurannassa, yhdenvertaiset tulokset eivät oikeuta menetelmää rutiinikäyttöön.
Retrospektiivisen tutkimuksen poikkileikkauskyselyn mukaan toiminnalliset tulokset säilyvät pitkäaikaisseurannassa, residiivien (7,1 %) ja komplikaatioiden (10 %) määrä on hyväksyttävä ja verkkoon liittyviä komplikaatioita esiintyy vähän (1,4 %). Leikkauksen jälkeen ilmenee myös uusia oireita, kuten ulostuspakkoa tai virtsankarkailua. Toisaalta virtsankarkailuoire voi korjaantuakin. Pitkäaikaisseurannassa totaalin rektumprolapsin vuoksi leikatut potilaat hyötyvät leikkauksesta enemmän kuin oireisen internin prolapsin vuoksi leikatut. Osa väitöskirjatyön tuloksista tukee moniammatillisen lähestymistavan käyttöä potilaiden arvioinnissa. Jatkossa robottikirurgian käytön indikaatioita rektopeksialeikkauksissa tulisi arvioida isommissa potilasaineistoissa
Elementtirakentamisen edut omakotitalossa
Get PDFOpinnäytetyön tarkoituksena oli vertailla paikalleen rakennetun puurunkoisen omakotitalon ja vastaavan omakotitalon, mutta elementtitekniikalla toteutetun eroja. Tavoitteena oli osoittaa elementtirakentaminen tehokkaammaksi, halvemmaksi, turvallisemmaksi sekä kosteuden hallinnan puolesta järkevämmäksi tekniikaksi. Ongelmaksi muodostui kirjallisen tiedon ja käytännön osoittaman tiedon yhdistäminen ja luotettava vertailu. Paikalleen rakennetun talon tuntimenekkilaskelmissa käytettiin Ratu-kortiston antamia arvoja ja elementtirakentamisessa esimerkkikohteeni toteutuneita menekkejä.
Tutkimusmenetelmänä sovellettiin konstruktiivistä tutkimusmenetelmää, eli pyrittiin ratkaisemaan reaalimaailman ongelmia. Aineistona käytettiin Ratu-kortistoa, omakotitalo Raution asiakirjoja sekä omaa käytännön kokemustani.
Tulokseksi saatiin vahvistusta sille, että elementtirakentaminen on esimerkkini kaltaisessa kohteessa tehokkaampi, halvempi ja ennen kaikkea turvallisempi valinta
Determining Customer Value : a case study of Hertsi shopping centre
Get PDFThe main goal of this thesis project was to provide the company, Hertsi shopping centre, with a greater understanding of the values of their visitors and customers. The thesis defines the core reasons and values that the customers rely on when making decisions, and examines the aspects that make Hertsi an inviting shopping centre. The thesis also concentrates on determining which customers most frequently visit the shopping centre Hertsi, in terms of location and age group, and attempts to define the habits which leads customers to choose Hertsi as their daily shopping centre.
Knowing what a customer values is imperative for the success of a company. In the theoretical section the benefits of understanding customer values are explained in detail, as well as how they can be determined. The ability to pinpoint what customers value most, gives companies the ability to focus on those aspects or areas, as well as moving their focus away from aspects that a customer does not see much value in, and in this way allowing the company to release resources from unnecessary areas in their marketing or business plan. In other words, understanding what customers value can create profitability for the company, both by refocusing attention to better valued aspects, as well as increasing the value a customer perceives.
Customer value measurement was conducted with the use of a survey, which was distributed via online to gain easiest access to large a quantity of customers. The survey was quantitative rather than qualitative, in order to measure and compare the answers more closely with each other. The intention was also to create a survey which can be used again to measure if the customer values have shifted from previously collected data. Most of the questions in the survey offer options to choose from, but with a few open questions in order to give the customer the chance to better voice their opinions.
The results of the survey indicated that the customers of the shopping centre Hertsi had a positive view of the company. It was discovered that on average the customers valued efficiency and ability to conduct their shopping in a timely manner. The company received feedback on what the customers value in shopping centres in general, as well as how they are viewed. The results and wishes of the customers were shared with the company in order to create applicable new ideas and approaches
Arpityrän kirurginen hoito : – tutkimuksia tähystysleikkaustekniikoista
No full textAbstractAn incisional hernia is a common complication following abdominal surgery. A hernia repair is recommended for the risk of incarceration. There are several operative methods. The laparoscopic technique is in wide use, but it is associated with a risk of enterotomy. Seroma formation is a common postoperative finding. In the hybrid technique, adhesions can be lysed and the fascial defect sutured through a mini-incision prior to mesh augmentation. In this thesis, we evaluate the complications associated with hernia repair operations, focusing on laparoscopic methods. We explore whether seroma formation and hernia recurrence could be diminished using the hybrid method.Study I was a descriptive analysis of 127 claims concerning ventral hernioplasties reported to the Finnish Patient Insurance Centre from 2003–2010. In Study II, we analysed 818 incisional hernia repairs, focusing on major complications. In Study III, the results of 38 laparoscopic and 24 hybrid operations in cases featuring complex adhesiolysis were compared. In prospective multicentre Studies IV–V, 193 operations randomised to either the laparoscopic or hybrid technique were analysed.In retrospective Studies I–III, we found that major complications were related to undetected enterotomies. Complex adhesions had a significant influence on major complications, enterotomies, and surgical site infections. In Studies IV–V, five enterotomies occurred in laparoscopic operations compared to one in hybrid operations. Adhesiolysis was described clearly more often complex in the laparoscopic group than in the hybrid group. After laparoscopy, there were significantly more seromas when compared to the hybrid operations. After one year, no difference in hernia recurrence was seen between the groups. Eleven (6.4%) recurrent hernias were detected: six in the laparoscopic group and five in the hybrid group.Laparoscopic operations carry a low complication rate, but the risk of enterotomy is still apparent, especially in cases in which intense adhesions are present. A hybrid operation offers a safe approach to lyse adhesions by hand, and therefore the risk of enterotomy low. Seroma formation is clearly diminished after hybrid operations, but its influence on hernia recurrence requires a longer follow-up period. Patients are pain-free following hernia repair, resulting in their better quality of life.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Ahonen-Siirtola, M., Vironen, J., Mäkelä, J., & Paajanen, H. (2014). Surgery-related complications of ventral hernia reported to the Finnish Patient Insurance Centre. Scandinavian Journal of Surgery, 104(2), 66–71. https://doi.org/10.1177/1457496914534208Ahonen-Siirtola, M., Rautio, T., Ward, J., Kössi, J., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2015). Complications in Laparoscopic Versus Open Incisional Ventral Hernia Repair. A Retrospective Comparative Study. World Journal of Surgery, 39(12), 2872–2877. https://doi.org/10.1007/s00268-015-3210-6Ahonen-Siirtola, M., Rautio, T., Biancari, F., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2017). Laparoscopic versus Hybrid Approach for Treatment of Incisional Ventral Hernia. Digestive Surgery, 34(6), 502–506. https://doi.org/10.1159/000458713Ahonen-Siirtola, M., Nevala, T., Vironen, J., Kössi, J., Pinta, T., Niemeläinen, S., … Rautio, T. (2018). Laparoscopic versus hybrid approach for treatment of incisional ventral hernia: a prospective randomized multicenter study of 1-month follow-up results. Hernia, 22(6), 1015–1022. https://doi.org/10.1007/s10029-018-1784-2Ahonen-Siirtola, M., Nevala, T., Vironen, J., Kössi, J., Pinta, T., Niemeläinen, S., … Rautio, T. (2019). Laparoscopic versus hybrid approach for treatment of incisional ventral hernia: a prospective randomised multicentre study, 1-year results. Surgical Endoscopy. Advance online publication. https://doi.org/10.1007/s00464-019-06735-9Self-archived versionTiivistelmäArpityrä on yleinen leikkauskomplikaatio, ja sen korjaamista suositellaan kureutumisriskin vuoksi. Leikkaustekniikoita on useita. Suosittuun tähystysleikkaustekniikkaan tiedetään liittyvän vakavan komplikaation, suolivaurion riski. Leikkausalueen nestekertymä on yleinen löydös leikkauksen jälkeen. Hybriditekniikassa kiinnikkeiden irrottelu tehdään pienen avauksen kautta ja tyräaukko suljetaan ennen verkon kiinnittämistä. Tutkimuksessa arvioimme tyräleikkauskomplikaatioita keskittyen tähystysleikkaustekniikoihin. Selvitimme voiko hybriditekniikkaa käyttäen vähentää leikkauksen jälkeisen nestekertymän muo-dostumista ja tyrän uusiutumista.Osatyö I kuvaili Potilasvakuutuskeskukseen vuosina 2003–2010 ilmoitettuja vatsan tyräleikkauksiin liittyviä vahinkoja (n = 127). Osatyössä II analysoimme 818 tyränkorjausleikkauksen tulokset keskittyen vakaviin komplikaatioihin. Osatyössä III verrattiin 38 tähystys- ja 24 hybridileikkauksien tuloksia tilanteissa, joissa todettiin hankalat kiinnikkeet. Prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa (osatyöt IV–V) 193 potilasta leikattiin satunnaistamisen mukaan tähystys- tai hybriditekniikkaa käyttäen.Retrospektiivisissä osatöissä I–III totesimme, että tähystysleikkauksien vakavat komplikaatiot liittyivät huomaamatta jääneisiin suolivaurioihin. Hankalilla kiinnikkeillä todettiin selkeä yhteys vakaviin komplikaatioihin, suolivaurioihin ja haavainfektioihin. Prospektiivisissa osatöissä IV–V kuvattiin viisi suolivauriota tähystysleikkauksien ja yksi hybridileikkauksien yhteydessä. Kiinnikkeiden irrottelu oli selvästi hankalampaa tähystysleikkauksissa. Tähystysleikkausten jälkeen todettiin selvästi enemmän leikkausalueen nestekertymiä verrattuna hybridileikkauksiin. Vuoden kohdalla tyräuusiutumien määrässä ei ollut eroja ryhmien välillä; 11 (6,4 %) tyräuusiutumasta kuusi todettiin tähystys- ja viisi hybridiryhmässä.Toteamme, että tähystysleikkauksiin liittyviä komplikaatiota on vähän, mutta suolivaurion riski on kohonnut leikkauksissa, joissa todetaan runsas kiinnikkeisyys. Hybriditekniikassa kiinnikkeiden irrottelu käsin voi vähentää suolivaurion riskiä. Nestekertymän ilmaantuminen leikkausalueelle on selvästi vähäisempää hybridileikkauksen jälkeen, mutta sen vaikutus tyrän uusiutumisriskiin vaatii pidemmän seuranta-ajan. Potilaat ovat kivuttomia tyränkorjausleikkauksen jälkeen, mikä näkyy elämänlaadun kohenemisena.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Ahonen-Siirtola, M., Vironen, J., Mäkelä, J., & Paajanen, H. (2014). Surgery-related complications of ventral hernia reported to the Finnish Patient Insurance Centre. Scandinavian Journal of Surgery, 104(2), 66–71. https://doi.org/10.1177/1457496914534208Ahonen-Siirtola, M., Rautio, T., Ward, J., Kössi, J., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2015). Complications in Laparoscopic Versus Open Incisional Ventral Hernia Repair. A Retrospective Comparative Study. World Journal of Surgery, 39(12), 2872–2877. https://doi.org/10.1007/s00268-015-3210-6Ahonen-Siirtola, M., Rautio, T., Biancari, F., Ohtonen, P., & Mäkelä, J. (2017). Laparoscopic versus Hybrid Approach for Treatment of Incisional Ventral Hernia. Digestive Surgery, 34(6), 502–506. https://doi.org/10.1159/000458713Ahonen-Siirtola, M., Nevala, T., Vironen, J., Kössi, J., Pinta, T., Niemeläinen, S., … Rautio, T. (2018). Laparoscopic versus hybrid approach for treatment of incisional ventral hernia: a prospective randomized multicenter study of 1-month follow-up results. Hernia, 22(6), 1015–1022. https://doi.org/10.1007/s10029-018-1784-2Ahonen-Siirtola, M., Nevala, T., Vironen, J., Kössi, J., Pinta, T., Niemeläinen, S., … Rautio, T. (2019). Laparoscopic versus hybrid approach for treatment of incisional ventral hernia: a prospective randomised multicentre study, 1-year results. Surgical Endoscopy. Advance online publication. https://doi.org/10.1007/s00464-019-06735-9Rinnakkaistallennettu versioAcademic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1 and 2 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 13 March 2020, at 12 noonAbstract
An incisional hernia is a common complication following abdominal surgery. A hernia repair is recommended for the risk of incarceration. There are several operative methods. The laparoscopic technique is in wide use, but it is associated with a risk of enterotomy. Seroma formation is a common postoperative finding. In the hybrid technique, adhesions can be lysed and the fascial defect sutured through a mini-incision prior to mesh augmentation. In this thesis, we evaluate the complications associated with hernia repair operations, focusing on laparoscopic methods. We explore whether seroma formation and hernia recurrence could be diminished using the hybrid method.
Study I was a descriptive analysis of 127 claims concerning ventral hernioplasties reported to the Finnish Patient Insurance Centre from 2003–2010. In Study II, we analysed 818 incisional hernia repairs, focusing on major complications. In Study III, the results of 38 laparoscopic and 24 hybrid operations in cases featuring complex adhesiolysis were compared. In prospective multicentre Studies IV–V, 193 operations randomised to either the laparoscopic or hybrid technique were analysed.
In retrospective Studies I–III, we found that major complications were related to undetected enterotomies. Complex adhesions had a significant influence on major complications, enterotomies, and surgical site infections. In Studies IV–V, five enterotomies occurred in laparoscopic operations compared to one in hybrid operations. Adhesiolysis was described clearly more often complex in the laparoscopic group than in the hybrid group. After laparoscopy, there were significantly more seromas when compared to the hybrid operations. After one year, no difference in hernia recurrence was seen between the groups. Eleven (6.4%) recurrent hernias were detected: six in the laparoscopic group and five in the hybrid group.
Laparoscopic operations carry a low complication rate, but the risk of enterotomy is still apparent, especially in cases in which intense adhesions are present. A hybrid operation offers a safe approach to lyse adhesions by hand, and therefore the risk of enterotomy low. Seroma formation is clearly diminished after hybrid operations, but its influence on hernia recurrence requires a longer follow-up period. Patients are pain-free following hernia repair, resulting in their better quality of life.Tiivistelmä
Arpityrä on yleinen leikkauskomplikaatio, ja sen korjaamista suositellaan kureutumisriskin vuoksi. Leikkaustekniikoita on useita. Suosittuun tähystysleikkaustekniikkaan tiedetään liittyvän vakavan komplikaation, suolivaurion riski. Leikkausalueen nestekertymä on yleinen löydös leikkauksen jälkeen. Hybriditekniikassa kiinnikkeiden irrottelu tehdään pienen avauksen kautta ja tyräaukko suljetaan ennen verkon kiinnittämistä. Tutkimuksessa arvioimme tyräleikkauskomplikaatioita keskittyen tähystysleikkaustekniikoihin. Selvitimme voiko hybriditekniikkaa käyttäen vähentää leikkauksen jälkeisen nestekertymän muo-dostumista ja tyrän uusiutumista.
Osatyö I kuvaili Potilasvakuutuskeskukseen vuosina 2003–2010 ilmoitettuja vatsan tyräleikkauksiin liittyviä vahinkoja (n = 127). Osatyössä II analysoimme 818 tyränkorjausleikkauksen tulokset keskittyen vakaviin komplikaatioihin. Osatyössä III verrattiin 38 tähystys- ja 24 hybridileikkauksien tuloksia tilanteissa, joissa todettiin hankalat kiinnikkeet. Prospektiivisessa monikeskustutkimuksessa (osatyöt IV–V) 193 potilasta leikattiin satunnaistamisen mukaan tähystys- tai hybriditekniikkaa käyttäen.
Retrospektiivisissä osatöissä I–III totesimme, että tähystysleikkauksien vakavat komplikaatiot liittyivät huomaamatta jääneisiin suolivaurioihin. Hankalilla kiinnikkeillä todettiin selkeä yhteys vakaviin komplikaatioihin, suolivaurioihin ja haavainfektioihin. Prospektiivisissa osatöissä IV–V kuvattiin viisi suolivauriota tähystysleikkauksien ja yksi hybridileikkauksien yhteydessä. Kiinnikkeiden irrottelu oli selvästi hankalampaa tähystysleikkauksissa. Tähystysleikkausten jälkeen todettiin selvästi enemmän leikkausalueen nestekertymiä verrattuna hybridileikkauksiin. Vuoden kohdalla tyräuusiutumien määrässä ei ollut eroja ryhmien välillä; 11 (6,4 %) tyräuusiutumasta kuusi todettiin tähystys- ja viisi hybridiryhmässä.
Toteamme, että tähystysleikkauksiin liittyviä komplikaatiota on vähän, mutta suolivaurion riski on kohonnut leikkauksissa, joissa todetaan runsas kiinnikkeisyys. Hybriditekniikassa kiinnikkeiden irrottelu käsin voi vähentää suolivaurion riskiä. Nestekertymän ilmaantuminen leikkausalueelle on selvästi vähäisempää hybridileikkauksen jälkeen, mutta sen vaikutus tyrän uusiutumisriskiin vaatii pidemmän seuranta-ajan. Potilaat ovat kivuttomia tyränkorjausleikkauksen jälkeen, mikä näkyy elämänlaadun kohenemisena
Avannetyrän ehkäisy ja hoito
No full textAbstractParastomal hernia (PSH) is not merely a complication but rather an inevitable consequence of a stoma, occurring in up to 50% of ostomies. However, the surgical treatment for PSH has high complication and recurrence rates. Prophylactic mesh placement at the index surgery has been used to reduce the incidence of PSH, but despite its promising early results, the significance of PSH prevention has been questioned. The aim of this thesis was to discover the long-term results of PSH prevention and the nationwide results of surgical treatment for PSH. Additionally, the thesis explored whether emergency surgery for diverticulitis is a significant risk factor for PSH.Study I investigated the long-term efficiency and safety of the intra-abdominal keyhole technique for preventing PSH after laparoscopic abdominoperineal resection (APR) for rectal adenocarcinoma. Although the mesh lowered the PSH repair rate and the risk of stomal prolapse, the technique failed to decrease PSH incidence during long-term follow-up.Studies II and III reported nationwide retrospective registry data for end ostomy (Study II) and ileal conduit (Study III) PSH repairs performed in nine Finnish hospitals. The results were poor, with high recurrence, complication, and reoperation rates, and the keyhole technique was associated with a significant risk of recurrence. Therefore, this technique should not be used for PSH repair.Study IV was a systematic review of parastomal and incisional hernia incidences after emergency surgery for Hinchey III–IV diverticulitis. The review revealed that hernia incidences have been widely ignored in the literature.To conclude, the results of both the prevention and surgical treatment of PSH were unsatisfactory. Therefore, future studies should find better solutions and new techniques to prevent and treat PSH. Further studies on emergency surgery for diverticulitis should pay attention to hernia incidence and its prevention.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Mäkäräinen-Uhlbäck, E. J., Klintrup, K. H. B., Vierimaa, M. T., Carpelan-Holmström, M. A., Kössi, J. A. O., Kairaluoma, M. V., Ohtonen, P. P., Tahvonen, P. R., & Rautio, T. T. (2020). Prospective, Randomized Study on the Use of Prosthetic Mesh to Prevent a Parastomal Hernia in a Permanent Colostomy: Results of a Long-term Follow-up. Diseases of the Colon & Rectum, 63(5), 678–684. https://doi.org/10.1097/dcr.0000000000001599Mäkäräinen-Uhlbäck, E., Vironen, J., Falenius, V., Nordström, P., Välikoski, A., Kössi, J., Kechagias, A., Kalliala, M., Mattila, A., Rantanen, T., Scheinin, T., Ohtonen, P., & Rautio, T. (2021). Parastomal Hernia: A Retrospective Nationwide Cohort Study Comparing Different Techniques with Long-Term Follow-Up. World Journal of Surgery, 45(6), 1742–1749. https://doi.org/10.1007/s00268-021-05990-zSelf-archived versionMäkäräinen-Uhlbäck, E., Vironen, J., Vaarala, M., Nordström, P., Välikoski, A., Kössi, J., Falenius, V., Kechagias, A., Mattila, A., Ohtonen, P., Scheinin, T., & Rautio, T. (2021). Keyhole versus Sugarbaker techniques in parastomal hernia repair following ileal conduit urinary diversion: a retrospective nationwide cohort study. BMC Surgery, 21(1). https://doi.org/10.1186/s12893-021-01228-wSelf-archived versionMäkäräinen, E., Rautio, T., Rintala, J., Muysoms, F., & Kauppila, J. (2021). Parastomal and incisional hernias following emergency surgery for Hinchey III–IV diverticulitis: A systematic review. Manuscript submitted for publication.TiivistelmäAvannetyrä on lähes väistämätön paksusuolen pääteavanteen seuraus. Koska avannetyrän leikkaushoitoon liittyy paljon sekä tyrän uusiutumisia että komplikaatioita, avannetyrä on pyritty välttämään ennalta ehkäisevillä verkoilla. Vaikka ensimmäiset tulokset ennalta ehkäisevistä verkoista ovat olleet lupaavia, niiden hyöty on sit-temmin kyseenalaistettu. Väitöskirjan tarkoituksina oli selvittää avannetyrän ennalta ehkäisyn ja korjauksen tuloksia Suomessa. Lisäksi selvitimme, onko paksusuolen umpipussitaudin päivystysleikkaus erityinen riskitekijä avannetyrän muodostumiselle.Osatyössä I julkaisimme avannetyriä ennalta ehkäisevän verkon pitkäaikaistulokset. Tutkimuspotilaat leikattiin tähystystekniikalla peräsuolisyövän vuoksi 2010–2013. Vaikka verkon todettiin ehkäisevän sekä avanteen pullistumista että myöhempää leikkaushoidon tarvetta avannetyrän vuoksi, verkko ei ehkäissyt avannetyrien ilmaantumista pitkän aikavälin seurannassa.Osatöissä II ja III julkaisimme yhdeksästä sairaalasta kootun rekisteriaineiston tulokset pääteavanteiden (osatyö II) ja ohutsuolen virtsa-avanteiden (osatyö III) avannetyrien leikkaushoidosta. Tulokset ovat huonoja, ja avannetyrän leikkaus johtaa usein avannetyrän uusiutumiseen, leikkauskomplikaatioihin ja uusintaleikkauksiin. Usein käytetyn niin kutsutun keyhole-tekniikan tulokset olivat erityisen huonoja, eikä sitä tulisi käyttää enää avannetyrän leikkaushoidossa.Osatyössä IV selvitettiin paksusuolen umpipussitaudin vuoksi päivystysleikkaukseen joutuvien avanne- ja arpityräriskiä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimus paljasti, että avannetyrien toteamista ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa huomioitu riittävästi.Koska sekä avannetyrän ennalta ehkäisyn ja hoidon tuloksissa on parantamisen varaa, lisätutkimusta tarvitaan erityisesti parempien tekniikoiden kehittämiseksi. Paksusuolen umpipussitautitutkimuksen tulee jatkossa huomioida myös avannetyräriski ja avannetyrän ennalta ehkäisy.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Mäkäräinen-Uhlbäck, E. J., Klintrup, K. H. B., Vierimaa, M. T., Carpelan-Holmström, M. A., Kössi, J. A. O., Kairaluoma, M. V., Ohtonen, P. P., Tahvonen, P. R., & Rautio, T. T. (2020). Prospective, Randomized Study on the Use of Prosthetic Mesh to Prevent a Parastomal Hernia in a Permanent Colostomy: Results of a Long-term Follow-up. Diseases of the Colon & Rectum, 63(5), 678–684. https://doi.org/10.1097/dcr.0000000000001599Mäkäräinen-Uhlbäck, E., Vironen, J., Falenius, V., Nordström, P., Välikoski, A., Kössi, J., Kechagias, A., Kalliala, M., Mattila, A., Rantanen, T., Scheinin, T., Ohtonen, P., & Rautio, T. (2021). Parastomal Hernia: A Retrospective Nationwide Cohort Study Comparing Different Techniques with Long-Term Follow-Up. World Journal of Surgery, 45(6), 1742–1749. https://doi.org/10.1007/s00268-021-05990-zRinnakkaistallennettu versioMäkäräinen-Uhlbäck, E., Vironen, J., Vaarala, M., Nordström, P., Välikoski, A., Kössi, J., Falenius, V., Kechagias, A., Mattila, A., Ohtonen, P., Scheinin, T., & Rautio, T. (2021). Keyhole versus Sugarbaker techniques in parastomal hernia repair following ileal conduit urinary diversion: a retrospective nationwide cohort study. BMC Surgery, 21(1). https://doi.org/10.1186/s12893-021-01228-wRinnakkaistallennettu versioMäkäräinen, E., Rautio, T., Rintala, J., Muysoms, F., & Kauppila, J. (2021). Parastomal and incisional hernias following emergency surgery for Hinchey III–IV diverticulitis: A systematic review. Manuscript submitted for publication.Academic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 20 August 2021, at 12 noonAbstract
Parastomal hernia (PSH) is not merely a complication but rather an inevitable consequence of a stoma, occurring in up to 50% of ostomies. However, the surgical treatment for PSH has high complication and recurrence rates. Prophylactic mesh placement at the index surgery has been used to reduce the incidence of PSH, but despite its promising early results, the significance of PSH prevention has been questioned. The aim of this thesis was to discover the long-term results of PSH prevention and the nationwide results of surgical treatment for PSH. Additionally, the thesis explored whether emergency surgery for diverticulitis is a significant risk factor for PSH.
Study I investigated the long-term efficiency and safety of the intra-abdominal keyhole technique for preventing PSH after laparoscopic abdominoperineal resection (APR) for rectal adenocarcinoma. Although the mesh lowered the PSH repair rate and the risk of stomal prolapse, the technique failed to decrease PSH incidence during long-term follow-up.
Studies II and III reported nationwide retrospective registry data for end ostomy (Study II) and ileal conduit (Study III) PSH repairs performed in nine Finnish hospitals. The results were poor, with high recurrence, complication, and reoperation rates, and the keyhole technique was associated with a significant risk of recurrence. Therefore, this technique should not be used for PSH repair.
Study IV was a systematic review of parastomal and incisional hernia incidences after emergency surgery for Hinchey III–IV diverticulitis. The review revealed that hernia incidences have been widely ignored in the literature.
To conclude, the results of both the prevention and surgical treatment of PSH were unsatisfactory. Therefore, future studies should find better solutions and new techniques to prevent and treat PSH. Further studies on emergency surgery for diverticulitis should pay attention to hernia incidence and its prevention.Tiivistelmä
Avannetyrä on lähes väistämätön paksusuolen pääteavanteen seuraus. Koska avannetyrän leikkaushoitoon liittyy paljon sekä tyrän uusiutumisia että komplikaatioita, avannetyrä on pyritty välttämään ennalta ehkäisevillä verkoilla. Vaikka ensimmäiset tulokset ennalta ehkäisevistä verkoista ovat olleet lupaavia, niiden hyöty on sit-temmin kyseenalaistettu. Väitöskirjan tarkoituksina oli selvittää avannetyrän ennalta ehkäisyn ja korjauksen tuloksia Suomessa. Lisäksi selvitimme, onko paksusuolen umpipussitaudin päivystysleikkaus erityinen riskitekijä avannetyrän muodostumiselle.
Osatyössä I julkaisimme avannetyriä ennalta ehkäisevän verkon pitkäaikaistulokset. Tutkimuspotilaat leikattiin tähystystekniikalla peräsuolisyövän vuoksi 2010–2013. Vaikka verkon todettiin ehkäisevän sekä avanteen pullistumista että myöhempää leikkaushoidon tarvetta avannetyrän vuoksi, verkko ei ehkäissyt avannetyrien ilmaantumista pitkän aikavälin seurannassa.
Osatöissä II ja III julkaisimme yhdeksästä sairaalasta kootun rekisteriaineiston tulokset pääteavanteiden (osatyö II) ja ohutsuolen virtsa-avanteiden (osatyö III) avannetyrien leikkaushoidosta. Tulokset ovat huonoja, ja avannetyrän leikkaus johtaa usein avannetyrän uusiutumiseen, leikkauskomplikaatioihin ja uusintaleikkauksiin. Usein käytetyn niin kutsutun keyhole-tekniikan tulokset olivat erityisen huonoja, eikä sitä tulisi käyttää enää avannetyrän leikkaushoidossa.
Osatyössä IV selvitettiin paksusuolen umpipussitaudin vuoksi päivystysleikkaukseen joutuvien avanne- ja arpityräriskiä systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa. Tutkimus paljasti, että avannetyrien toteamista ei ole aikaisemmissa tutkimuksissa huomioitu riittävästi.
Koska sekä avannetyrän ennalta ehkäisyn ja hoidon tuloksissa on parantamisen varaa, lisätutkimusta tarvitaan erityisesti parempien tekniikoiden kehittämiseksi. Paksusuolen umpipussitautitutkimuksen tulee jatkossa huomioida myös avannetyräriski ja avannetyrän ennalta ehkäisy
Ventraalisen rektopeksian pitkäaikaistulokset
No full textAbstractMinimally invasive ventral mesh rectopexy (VMR) approaches are widely used surgical managements for external rectal prolapse (ERP) and symptomatic internal rectal prolapse (IRP). Despite the potential benefits of robot-assisted surgery with a three-dimensional magnified view and larger range of instrument motion, the superiority of robotic ventral mesh rectopexy (RVMR) over laparoscopic ventral mesh rectopexy (LVMR) has not been demonstrated.In study I, the anatomical results of LVMR (n = 14) and RVMR (n = 16) were compared five years after surgery in a follow-up of a randomised controlled trial (RCT). The corrected pelvic floor anatomy was preserved, with no clinically significant differences between the two procedures based on magnetic resonance (MR) defecography.Study II was a retrospective multicentre matched pair analyses of functional and quality of life (QoL) outcomes three years after LVMR (n = 152) and RVMR (n = 152) procedures. The functional and QoL outcomes were comparative between the two procedures based on disease-related symptom questionnaires completed by patients at follow-up. Those who underwent RVMR had lower anal incontinence symptom scores but suffered more frequent de novo pelvic pain.Study III was a prospective pilot study assessing the visualisation, position, and dimensions of a synthetic iron oxide-impregnated polyvinylidene fluoride (PVDF) MR-visible mesh three months after minimally invasive VMR (n = 8). T1-weighted flash and T2-weighted sagittal images provided the best visualisation of the mesh in magnetic resonance imaging (MRI).Study IV was a retrospective multicentre study assessing the utility of minimally invasive redo ventral rectopexy in ERP and IRP patients (n = 43) three years after revisional surgery. The mini-invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure with acceptable rates of recurrence, reoperations, and complications. Patients with ERP reported postoperative defecatory symptom relief more often compared to patients with IRP.As a conclusion from these four sub-studies, the long-term anatomical, functional, and QoL outcomes are mainly comparable between LVMR and RVMR procedures. The minimally invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure, with acceptable recurrence, reoperation, and complication rates.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Laitakari, K. E., Mäkelä‐Kaikkonen, J. K., Pääkkö, E., Kata, I., Ohtonen, P., Mäkelä, J., & Rautio, T. T. (2020). Restored pelvic anatomy is preserved after laparoscopic and robot‐assisted ventral rectopexy: MRI‐based 5‐year follow‐up of a randomized controlled trial. Colorectal Disease, 22(11), 1667–1676. https://doi.org/10.1111/codi.15195Self-archived versionLaitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Kössi, J., Kairaluoma, M., Koivurova, S., Pollari, L., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2021). Three-year functional and quality of life outcomes of robotic and laparoscopic ventral mesh rectopexy: Multicenter comparative matched-pair analyses. Manuscript in preparation.Laitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Pääkkö, E., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2019). A prospective pilot study on MRI visibility of iron oxide-impregnated polyvinylidene fluoride mesh after ventral rectopexy. Techniques in Coloproctology, 23(7), 633–637. https://doi.org/10.1007/s10151-019-02022-wSelf-archived versionLaitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Kairaluoma, M., Junttila, A., Kössi, J., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2020). Redo ventral rectopexy: is it worthwhile? Techniques in Coloproctology, 25(3), 299–307. https://doi.org/10.1007/s10151-020-02369-5Self-archived versionTiivistelmäTähystyskirurginen peräsuolen ripustusleikkaus, ventraalinen rektopeksia, on yleisesti käytetty peräsuolen esiinluiskahduksen, rektumprolapsin, ja suolentuppeuman kirurginen hoito. Huolimatta robottiavusteisen tekniikan mahdollisista hyödyistä kolmiulotteisen leikkausnäkymän ja kääntyväkärkisten instrumenttien myötä, robottiavusteisen menetelmän ylivertaisuutta laparoskooppiseen rektopeksiaan verrattuna ei ole osoitettu.Ensimmäisessä osatyössä laparoskooppisen (n = 14) ja robottiavusteisen (n = 16) ventraalisen rektopeksian anatomisia tuloksia verrattiin viisi vuotta leikkauksen jälkeen satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen osallistuneiden potilaiden pitkäaikaisseurannassa. Magneettitutkimukseen perustuen anatominen leikkaustulos säilyi, eikä leikkaustekniikoiden välillä todettu kliinisesti merkittäviä eroja.Toinen osatyö oli retrospektiivinen parivertailututkimus laparoskooppisen (n = 152) ja robottiavusteisen (n = 152) ventraalisen rektopeksian toiminnallisista ja elämänlaatutuloksista kolme vuotta leikkauksen jälkeen. Leikkaustekniikoiden toiminnalliset ja elämänlaatutulokset olivat toisiinsa verrattavia. Robottileikkausryhmässä ulosteinkontinenssioirepisteet olivat alhaisemmat, mutta uusia lantion kipuja ilmeni laparoskooppista ryhmää enemmän.Kolmas osatyö oli prospektiivinen pilottitutkimus, jossa arvioitiin synteettisen rautaoksidikyllästetyn polyvinyylideenifluoridiverkon (PVDF) kuvautumista kolme kuukautta tähystyskirurgisen ventraalisen rektopeksian (n = 8) jälkeen. Verkko kuvautui parhaiten T1-painotteisissa flash ja T2-painotteisissa sagittaali-suunnan magneettikuvissa.Neljäs osatyö oli retrospektiivinen monikeskustutkimus uusintarektopeksialeikkauksen (n = 43) hyödyllisyydestä kolme vuotta operaation jälkeen. Uusintarektopeksia näytti olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät olivat hyväksyttäviä. Ulostusoireet lievittyivät rektumprolapsipotilailla useammin kuin suolentuppeumapotilailla.Yhteenvetona todettakoon, että laparoskooppisen ja robottiavusteisen ventraalisen rektopeksian pitkän aikavälin anatomiset, toiminnalliset ja elämänlaatutulokset ovat pääosin toisiinsa verrattavissa. Tähystyskirurginen uusintarektopeksia näyttää olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät ovat hyväksyttäviä.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Laitakari, K. E., Mäkelä‐Kaikkonen, J. K., Pääkkö, E., Kata, I., Ohtonen, P., Mäkelä, J., & Rautio, T. T. (2020). Restored pelvic anatomy is preserved after laparoscopic and robot‐assisted ventral rectopexy: MRI‐based 5‐year follow‐up of a randomized controlled trial. Colorectal Disease, 22(11), 1667–1676. https://doi.org/10.1111/codi.15195Rinnakkaistallennettu versioLaitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Kössi, J., Kairaluoma, M., Koivurova, S., Pollari, L., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2021). Three-year functional and quality of life outcomes of robotic and laparoscopic ventral mesh rectopexy: Multicenter comparative matched-pair analyses. Manuscript in preparation.Laitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Pääkkö, E., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2019). A prospective pilot study on MRI visibility of iron oxide-impregnated polyvinylidene fluoride mesh after ventral rectopexy. Techniques in Coloproctology, 23(7), 633–637. https://doi.org/10.1007/s10151-019-02022-wRinnakkaistallennettu versioLaitakari, K. E., Mäkelä-Kaikkonen, J. K., Kairaluoma, M., Junttila, A., Kössi, J., Ohtonen, P., & Rautio, T. T. (2020). Redo ventral rectopexy: is it worthwhile? Techniques in Coloproctology, 25(3), 299–307. https://doi.org/10.1007/s10151-020-02369-5Rinnakkaistallennettu versioAcademic Dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium 1 and 2 of Oulu University Hospital (Kajaanintie 50), on 18 June 2021, at 12 noonAbstract
Minimally invasive ventral mesh rectopexy (VMR) approaches are widely used surgical managements for external rectal prolapse (ERP) and symptomatic internal rectal prolapse (IRP). Despite the potential benefits of robot-assisted surgery with a three-dimensional magnified view and larger range of instrument motion, the superiority of robotic ventral mesh rectopexy (RVMR) over laparoscopic ventral mesh rectopexy (LVMR) has not been demonstrated.
In study I, the anatomical results of LVMR (n = 14) and RVMR (n = 16) were compared five years after surgery in a follow-up of a randomised controlled trial (RCT). The corrected pelvic floor anatomy was preserved, with no clinically significant differences between the two procedures based on magnetic resonance (MR) defecography.
Study II was a retrospective multicentre matched pair analyses of functional and quality of life (QoL) outcomes three years after LVMR (n = 152) and RVMR (n = 152) procedures. The functional and QoL outcomes were comparative between the two procedures based on disease-related symptom questionnaires completed by patients at follow-up. Those who underwent RVMR had lower anal incontinence symptom scores but suffered more frequent de novo pelvic pain.
Study III was a prospective pilot study assessing the visualisation, position, and dimensions of a synthetic iron oxide-impregnated polyvinylidene fluoride (PVDF) MR-visible mesh three months after minimally invasive VMR (n = 8). T1-weighted flash and T2-weighted sagittal images provided the best visualisation of the mesh in magnetic resonance imaging (MRI).
Study IV was a retrospective multicentre study assessing the utility of minimally invasive redo ventral rectopexy in ERP and IRP patients (n = 43) three years after revisional surgery. The mini-invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure with acceptable rates of recurrence, reoperations, and complications. Patients with ERP reported postoperative defecatory symptom relief more often compared to patients with IRP.
As a conclusion from these four sub-studies, the long-term anatomical, functional, and QoL outcomes are mainly comparable between LVMR and RVMR procedures. The minimally invasive redo VMR appeared to be a safe and effective procedure, with acceptable recurrence, reoperation, and complication rates.Tiivistelmä
Tähystyskirurginen peräsuolen ripustusleikkaus, ventraalinen rektopeksia, on yleisesti käytetty peräsuolen esiinluiskahduksen, rektumprolapsin, ja suolentuppeuman kirurginen hoito. Huolimatta robottiavusteisen tekniikan mahdollisista hyödyistä kolmiulotteisen leikkausnäkymän ja kääntyväkärkisten instrumenttien myötä, robottiavusteisen menetelmän ylivertaisuutta laparoskooppiseen rektopeksiaan verrattuna ei ole osoitettu.
Ensimmäisessä osatyössä laparoskooppisen (n = 14) ja robottiavusteisen (n = 16) ventraalisen rektopeksian anatomisia tuloksia verrattiin viisi vuotta leikkauksen jälkeen satunnaistettuun kontrolloituun tutkimukseen osallistuneiden potilaiden pitkäaikaisseurannassa. Magneettitutkimukseen perustuen anatominen leikkaustulos säilyi, eikä leikkaustekniikoiden välillä todettu kliinisesti merkittäviä eroja.
Toinen osatyö oli retrospektiivinen parivertailututkimus laparoskooppisen (n = 152) ja robottiavusteisen (n = 152) ventraalisen rektopeksian toiminnallisista ja elämänlaatutuloksista kolme vuotta leikkauksen jälkeen. Leikkaustekniikoiden toiminnalliset ja elämänlaatutulokset olivat toisiinsa verrattavia. Robottileikkausryhmässä ulosteinkontinenssioirepisteet olivat alhaisemmat, mutta uusia lantion kipuja ilmeni laparoskooppista ryhmää enemmän.
Kolmas osatyö oli prospektiivinen pilottitutkimus, jossa arvioitiin synteettisen rautaoksidikyllästetyn polyvinyylideenifluoridiverkon (PVDF) kuvautumista kolme kuukautta tähystyskirurgisen ventraalisen rektopeksian (n = 8) jälkeen. Verkko kuvautui parhaiten T1-painotteisissa flash ja T2-painotteisissa sagittaali-suunnan magneettikuvissa.
Neljäs osatyö oli retrospektiivinen monikeskustutkimus uusintarektopeksialeikkauksen (n = 43) hyödyllisyydestä kolme vuotta operaation jälkeen. Uusintarektopeksia näytti olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät olivat hyväksyttäviä. Ulostusoireet lievittyivät rektumprolapsipotilailla useammin kuin suolentuppeumapotilailla.
Yhteenvetona todettakoon, että laparoskooppisen ja robottiavusteisen ventraalisen rektopeksian pitkän aikavälin anatomiset, toiminnalliset ja elämänlaatutulokset ovat pääosin toisiinsa verrattavissa. Tähystyskirurginen uusintarektopeksia näyttää olevan turvallinen ja tehokas toimenpide, jonka komplikaatio-, uusintaleikkaus- ja prolapsin uusiutumismäärät ovat hyväksyttäviä
Pintakasvillisuuden vaikutus männyn luontaiseen uudistamiseen Koillis-Lapissa
Get PDFTutkimusselosteSeloste artikkelista: Hyppönen, M., Hallikainen, V., Niemelä, J. & Rautio, P. 2013. The contradictory role of understory vegetation on the success of Scots pine regeneration. Silva Fennica 47(1), article id 903
Sarjat, piano (1951)
No full textSoitinnus: Piano.Digitoitu 7. 7. 2008.Äänitetty radiosta.Esittäjätiedot radiokuulutuksesta
- …
