1,720,958 research outputs found
Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa
No full textArtikkelissa tarkastellaan suomen kielen verbien morfologista mukauttamista puhuttuun pohjoissaameen. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, mutta on esitetty, että pohjoissaamessa vieraskieliset verbit sovitetaan supistumaverbien taivutusluokkaan.
Aikaisemmin on esitetty, että kielisukulaisuus tai typologinen samankaltaisuus mahdollisti verbien monipuolisen mukauttamisen saamesta kveeniin. Käsillä oleva artikkeli tutkii samaa ilmiötä, mutta tässä mukauttamissuunta on päinvastainen eli itämerensuomesta saameen. Tutkimusaineisto on kerätty Oulun yliopiston Saamelaisen kulttuuriarkiston pohjoissaamenkielisestä haastatteluaineistoista.
Verbien lainaamiseen on eroteltu neljä lainaamisen strategiaa (suora upotus, epäsuora upotus, tehdä-verbi strategia ja paradigman siirto). Tämän tutkimuksen kannalta kaksi ensimmäistä strategiaa ovat merkittäviä. Suorassa upotuksessa lainattu verbi sijoitetaan johonkin olemassa olevaan taivutuskategoriaan ja epäsuorassa upotuksessa verbiin liitetään lainaverbeille ominainen johdin, kuten esimerkiksi suomen tapauksessa eera-johdin. Verbejä lainattaessa suomesta saameen ei ole vastaavanlaista selvää johdinta, joka olisi varattu vain verbien lainaamiseen, mutta sen sijaan suomen ja saamen välinen verbien mukauttaminen hyödyntää olemassa olevia johdinvastaavuuksia. Johdinvastaavuuksien käyttö mahdollistaa verbien täyden integroimisen kieleen, mikä tarkoittaa sitä, että lainatulle verbille on mahdollista luoda täysi taivutusparadigma kohdekielessä. Täten verbien lainaaminen on ikään kuin morfologian tasolla tapahtuva etymologinen nativisaatio. Suomen kielen yleisemmät verbityypit mukautetaan ongelmitta saameen (esimerkiksi haastatella > haastatallat). Tutkimusaineistossa ei ole verbejä, jotka kuuluisivat suomen kielen marginaalisempiin taivutustyyppeihin, kuten esimerkiksi juosta, piestä, syöstä.
The morphological adaptation of Finnish verbs to Northern Sámi in a spoken corpus
The article examines the morphological adaptation of Finnish verbs to spoken Northern Sámi. This topic has not been studied before, but it has been posited that in Northern Sámi foreign verbs are adapted to the conjugation class of contracted verbs.
Lindgren and Niiranen’s (2018) research has shown that linguistic kinship or typological similarity enable the versatile adaptation of verbs from Sámi to Kven. The present article examines the same phenomenon, but here adaptation occurs in the opposite direction.
The research material is gathered from the interview collections of the Sámi culture archive held at the University of Oulu. Finnish verbs were then extracted from these interviews. Wohlgemuth (2009) distinguishes four verb-borrowing strategies: direct insertion, indirect insertion, do-verb strategy, and paradigm shift. For the purposes of the present study, the first two of these strategies are important. In direct insertion, the borrowed verb is placed in one of the existing conjugation categories, while in indirect insertion, a suffix characteristic of loan verbs is attached to the verb, such as the -eera suffix in Finnish. When adapting a verb from Finnish to Sámi, there is no equivalent suffix used only for borrowed verbs, but in the adaptation process speakers tend to use the Sámi equivalent for the Finnish suffixes.
The use of suffix correspondences enables the complementary integration of verbs into the language, which means that it is possible to create a full conjugation paradigm for the borrowed verb in the target language. Thus, borrowing verbs is, as it were, the etymological nativisation of morphology. The more common Finnish verb types can be easily adapted into Sámi (e.g., haastatella > haastatallat ,‘to interview’). There are no verbs in the research material that belong to the more marginal Finnish inflectional types, such as juosta (‘to run’), piestä (‘to thrash’), syöstä (‘to throw’)
Vearbbaid duddjomin : aspektuála vearbasuorgásat Luhkár Jovn’ Ásllaha muitalusain
Get PDFLean dutkan iežan pro gradu -barggustan davvisámegiela aspektuála vearbasuorgásiid ja aspektuála veahkkevearbbaid máinnasteami konteavsttas. Guovddáš dutkangažaldagat ledje oktiibuot golbma: 1) Man dábálaččat ja produktiivvat sierra suorgásat leat dutkanmateriálas? 2) Makkár aspektuála suorgásat sáhttet čatnasit oktii dutkanmateriála vuođul? 3) Makkár molsašuddi mearkkašumit aspektuála vearbasuorgásiin leat? Dan lassin veardádallen aspektuálalaččat suorggiduvvon vearbbaid ja aspektuála veahkkevearbbaide atnima verbálas. Analysa vuođđun lean atnán Klaus Peter Nickela ja Pekka Sammallahti giellaoahpa (2011) meroštallama aspektuála vearbasuorgásiin ja Pekka Sammallahti cealkkaoahpas (2005) meroštallojuvvon aspektuála veahkkevearbbaid. Dán dutkamušas adnojit kvalitatiiva ja kvantitatiiva dutkanmetodat ja dát dutkamuš sajáiduvvá gielladiehtaga giettis morfologiija, semantihka ja aspektologiija surggiide. Dutkanmateriálan leat jagis 1956 Ohcejoga ja Anáris báddejuvvon jearahallamat. Jietnamateriála lea buohkanassii logi diimmu, muhto ráddjejin dán dutkamuššii dušše ovtta informánta jearahallamiid. Dattege jietnamateriála lei vihtta diimmu. Jearahallamat dollet sisttis muitalusaid ja máidnasiid earret eará gopmiid, stáluid ja jámežiid birra. Materiála leat čoaggán dutkit Jouko Hautala, Erkki Itkonen ja Toivo Vuorela ja dat lea seailluhuvvon Suoma Riikka Arkiivvas. Lean rehkenastán man gallii guđege suorggádus ilbmá dutkanmateriálas ja čohkken dan vuođul statistihkalaš dieđuid. Juohke suorggádusa ja aspektuála veahkkevearbba bokte lean guorahallan maid sáni mearkkašumi. Leksikaliserejuvvon suorggádusat ledje ovdamearkka dihte láhttestit vearbbas láhttet ja vuoiŋŋadit sánis vuoigŋat. Dutkanmateriálas gávdnojedje oktiibuot 210 aspektuála suorggiduvvon vearbba ja dat leat adnojuvvon materiálas oktiibuot 588 gearddi. Dehálamos bohtosat ledje dat ahte subitiiva-, diminutiiva ja momentánavearbbat ledje dábálaččamusat dutkanmateriálas. Suorggádusaid frekveanssaid ja produktivitehta analysa vuođul oinnii maiddái ahte produktivitehta dáfus subitiiva-, diminutiiva- ja frekventatiivavearbbain ii lean stuorra erohus. Konatiivavearbbat ledje buot smávimus joavku sihke albmandávjodaga ja produktivitehta dáfus. Aspektuála veahkkevearbbaid iešvuohtan lei dat ahte daiguin sáhttá almmuhit máŋgga ášši álgima dahje nohkama oktanaga ellipttalaš báldalaston oaivecealkagiin. Aspektuála veahkkevearbbain sáhttá maid cealkagis ovdanbuktit sullalas sisdoalu konatiivavearbbain. Materiála vuođul orru erohus dan guovtti gaskkas, ahte almmuhuvvogo geahččaleapmi veahkkevearbbain vai konatiivavearbbain. Orru nu ahte konatiivavearbbat ásahit duratiiva diliid, muhto dábálamos vuohki atnit veahkkevearbbaid leat dalle go geahččaleapmi lea punktuála.Olen tutkinut pro gradu -työssäni pohjoissaamen aspektuaalisia verbijohdoksia ja aspektuaalisia apuverbejä tarinankerronnan kontekstissa. Keskeiset tutkimuskysymykset olivat: 1) Kuinka yleisiä ja produktiivisia eri verbijohtimet on tutkimusaineistossa? 2) Millä tavoin aspektuaaliset johdokset voivat olla rekursiivisia? 3) Minkälaisia merkityksiä aspektuaaliset verbijohdokset muodostavat? Sen lisäksi olen vertaillut aspektuaalisten johdosten ja aspektuaalisten apuverbien käyttöä tilanteissa, joissa ilmaistaan tapahtuman alkua tai teon yritystä. Analyysini pohjautuu Klaus Peter Nickelin ja Pekka Sammallahden kielioppiin Nordsamisk grammatik (2011) sekä Pekka Sammallahden lauseoppiin (2005). Käytin tutkimuksessa sekä laadullisia ja määrällisiä menetelmiä. Tutkimus sijoittuu kielitieteen kentällä morfologian, semantiikan ja aspektologian piiriin. Tutkittava aineisto on kerätty tutkijoiden Jouko Hautalan, Erkki Itkosen ja Toivo Vuorelan toimesta vuonna 1956. Tämä tutkimusmatka suuntautui Utsjoen ja Inarin alueille, ja he keräsivät kaikkiaan noin kymmenen tuntia haastatteluaineistoa. Samuli Aikio on litteroinut ja suomentanut haastattelut 1960-luvulla ja aineistoa on säilytetty Suomalaisen Kirjallisuuden Arkistossa. Tätä tutkimusta varten rajasin aineiston käsittämään vain yhden haastateltavan. Tutkittavaa äänimateriaalia oli viisi tuntia. Aineisto sisälsi tarinoita muun muassa kummituksista, stállusta ja vainajista. Olen laskenut ja koonnut tilastoihin montako kertaa kutakin johdinta on käytetty. Olen käynyt läpi jokaisen johdoksen ja aspektuaalisen apuverbin merkityksen lausekontekstissa. Leksikalisoituja johdoksia löytyi aineistosta muutamia, kuten esimerkiksi láhttestit ’tokaista’ verbistä láhttet ’käyttäytyä’ ja vuoiŋŋadit ’levätä haudan rauhassa’ verbistä vuoigŋat ‘hengittää’. Aineistosta löytyi yhteensä 210 verbiä, jotka oli johdettu aspektuaalisella verbijohtimella ja ne esiintyivät yhteensä 588 kertaa. Tilastojen perusteella subitiiva-, diminutiivi- ja momentaanijohtimet olivat aineistossa lukumääräisesti eniten käytetty. Johdinten produktiivisyyttä mitattaessa subitiivi-, diminutiivi- ja frekventatiivijohtimilla ei ollut suurta eroa, vaikka lukumääräisesti subitiiviverbejä oli kolme kertaa enemmän kuin frekventatiivaverbejä. Konatiivijohtimet olivat vähiten käytettyjä. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista monen tapahtuman samanaikaisen alkamisen tai päättymisen elliptisillä rinnastetuilla päälauseilla. Aspektuaalisilla apuverbeillä voi ilmaista myös teon yritystä, kuten konatiivijohtimilla. Tämän aineiston pohjalta näiden kahden erona voi nähdä sen, että konatiivijohtimilla johdetut pääverbit ilmaisevat pitkittyvää yrittämistä, kun aspektuaalisilla apuverbeillä ilmaistuna yrittäminen on punktuaalinen tapahtuma
Ohcejoga guovllu davvisámegiela nuppástuvvan 1950-logus 2020-lohkui
No full textČoahkkáigeassu
Dutkkan nákkosgirjjistan Ohcejoga guovllu davvisámegiela nuppástuvvama. Nákkosgirjái gullet njealje dutkanartihkkala, mat čuvgejit rievdanproseassaid iešguđege perspektiivvas, ja láidehusoassi, mii čatná bohtosiid oktii.
Vuosttas artihkal Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi gieđa¬hallá duála lohkokategoriija geavaheami subjeaktapronomeniiguin, finihttavearbbaiguin ja oamastansojahusas. Dutkamuš čájeha, ahte dálá nuoraid gielas duála geavaheapmi lea šaddan eahpestabiilan oamastansojaheamis, muhto dat sáhttá leat oktavuođas dasa, ahte nuorat eai oppalohkái geavat oamastangehčosiid.
Nubbi artihkal Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus gieđahallá máŋggaidlogu illatiivagehčosa variašuvnna deattohis stávvala maŋis. Dutkan čájeha, ahte 1800-logu loahpas ja 1900-logu álggus riegádan informánttat geavahedje njeallje geažusvariántta. Nu gohčoduvvon ásodatbuolvvas dáhpáhuvvá nuppástus ja bárahisstávvalnomeniid geažus -idda orru šaddamin áidna variántan, muhto 1980-logu ealáskahttindoaimmat stáđásmahttet čállingiela -ide variántta nuorat hálliid gillii.
Goalmmát artihkkalis Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa dutkkan mo suomagiela vearbbat heivehuvvojit morfologalaččat davvisámegillii. Sámegielagat máhttet heivehit suomagiela vearbbaid njuovžilit sámegillii ja dat lea gielalaš kompetánsa, mii ii leat ovdal olusge dutkojuvvon, daningo ”gielaid seaguheamis” lea leamašan negatiiva árvu.
Nákkosgirjji maŋimuš artihkal Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái lea áidna artihkal, man dutkanmateriála ii leat čohkkejuvvon dušše Ohce¬jogas, iige dat leat njálmmálaš giellamateriála. Artihkal čájeha, ahte skuvlejumis lea stuorra mearkkašupmi man bures giellageavaheaddjit dohkkehit ođđa innovatiiva hámiid. Dasa lassin artihkkal gidde 6 fuomášumi sámeservodaga sohkabealleerohussii skuvlejumi ektui. Láidehusoassi dievasmahttá gova ja fokusere dutkamuša Ohcejohkii.
Nákkosdutkamušas čájehan, ahte davvisámegielas leat dáhpáhuvvan dutkanáigodagas nuppástusat ja dat laktásit servodatlaš nuppástusaide. Sosiála nuppástusat leat dakkárat, ahte dat nannejit sámegiela iešvuođaid, muhto dat sáhttet maiddái heajudit daid. Skuvla lea konk¬rehta ovdamearka das, ahte jahkečuođi beallemuttu nuppástusat goaridedje sámegiela dili, muhto 1980-logu rájes skuvlaoahpahus lea nannen sámegiela.Abstract
In this dissertation I investigate the variation and chacge of North Saami in the Ohcejohka area. The thesis consists of four research papers, which highlight change processes from different perspectives, as well as a summary chapter to linking the results.
The first paper Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi discusses the use of dual number category for subject pronouns, finite verb forms and in possessive suffixes. Paper supports dual hierarchy that is proposed by Kejonen. Dual number is most stable in personal pronouns, when variation and ungrammatical forms increase in finite verbs and in possessive suffixes less than one third are so called grammatically cor¬rect forms. The last one may be related to the comprehensive decrease in the use of possessive suffixes.
The second paper Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus shows that North Saami speakers informants born in the late 1800s and in the beginnings of the 19th century used four variants in illative plural. Through the so-called residential-generation, a shift is taking place and the suffix used in odd-syllable nouns was becoming the only variant. The revitalization processes in 1980s stabilises the use of the ortographic variant and retained the difference of odd- and even-syllable illative plural declension, especially in the language of younger speakers.
In the third paper Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa I study how Finnish verbs are adapted into North Saami. Research shows that multilingualism contains a language skill that hasn’t been focused on because it has had a negative value.
The most recent article in the dissertation, Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái is the only article which research material is not collected solely in Utsjoki, and not the subject of spoken language. The article focuses on the sociological backgrounds of the Sami speakers, confirms findings of the two first papers, that education has great importance in terms of North Saami language. Furthermore, the paper focuses on gender differences in the Saami society with regard to education. In the summary chapter I focus this more on Ohcejohka municipality.
In my dissertation, I state that changes have occurred in the North Saami language during the research period and that they are related to societal changes. Social changes both strengthen the characteristics of the Saami languages and can also disrupt them. School is a concrete example of how half a century of changes weakened the status of the Saami language, but since the 1980s, education has strongly strengthened the language.Tiivistelmä
Tässä väitöskirjassa tutkin pohjoissaamen kielen vaihtelua ja muutosta Utsjoen alueella. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista, jotka tuovat esiin muutosprosesseja eri näkökulmista, sekä yhteenvetoluvusta tulosten linkittämiseksi.
Ensimmäinen artikkeli Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi käsittelee duaalin käyttöä subjektipronomineissa, verbien finiittitaivutuksessa ja omistusliitteissä. Artikkeli tukee Kejosen ehdottamaa duaalihierarkiaa. Duaali on vakaimmillaan persoonapronomineissa, kun vaihtelu ja epäkielioppiset muodot lisääntyvät finiitissä verbeissä ja omistuspäätteissä alle kolmannes on niin sanottuja kieliopillisesti oikeita muotoja. Jälkimmäinen saattaa liittyä omistuspäätteiden käytön laajaan vähenemiseen.
Toinen artikkeli Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja 1800- luvun alussa syntyneet pohjoissaamenkieliset informantit käyttivät neljää monikon illatiivin varianttia. Niin sanotun asuinsukupolven myötä on tapahtumassa muutos, jossa parittomien substantiivien käyttämästä päätteestä on tulossa ainoa variantti. 1980-luvun elvytysprosessit vakauttivat ortografisen variantin käyttöä ja säilyttivät parittoman ja parillisen tavun monikon illatiivin eron, erityisesti nuorempien puhujien kielessä.
Kolmannessa artikkelissa Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa tutkin, miten suomen verbit sovitetaan pohjoissaameen. Tutkimus osoittaa, että monikielisyys sisältää kielitaidon, johon ei ole kiinnitetty huomiota, koska sillä on ollut negatiivinen arvo.
Väitöskirjan viimeisin artikkeli Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái on ainoa artikkeli, jonka tutkimusaineisto ei ole kerätty yksinomaan Utsjoelta eikä ole puhutun kielen aineistoa. Artikkeli keskittyy saamenkielisten sosiologiseen taustaan ja vahvistaa kahden ensimmäisen artikkelin havainnot, että koulutuksella on suuri merkitys pohjoissaamen kielen kannalta. Lisäksi artikkeli keskittyy sukupuolten välisiin eroihin saamelaisessa yhteiskunnassa koulutuksen näkökulmasta. Johdanto-osa tuo tähän lisätietoja ja fokusoi aiheen Utsjoen kuntaan.
Väitöskirjassani totean, että pohjoissaamen kielessä on tapahtunut muutoksia tutkimusjakson aikana ja että ne liittyvät yhteiskunnallisiin muutoksiin. Yhteiskunnalliset muutokset sekä vahvistavat saamen kielten ominaispiirteitä että voivat myös häiritä niitä. Koulu on konkreettinen esimerkki siitä, miten puoli vuosisataa kestäneet muutokset heikensivät saamen kielen asemaa, mutta 1980-luvulta lähtien koulutus on vahvistanut kieltä voimakkaasti.Čoahkkáigeassu
Dutkkan nákkosgirjjistan Ohcejoga guovllu davvisámegiela nuppástuvvama. Nákkosgirjái gullet njealje dutkanartihkkala, mat čuvgejit rievdanproseassaid iešguđege perspektiivvas, ja láidehusoassi, mii čatná bohtosiid oktii.
Vuosttas artihkal Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi gieđa¬hallá duála lohkokategoriija geavaheami subjeaktapronomeniiguin, finihttavearbbaiguin ja oamastansojahusas. Dutkamuš čájeha, ahte dálá nuoraid gielas duála geavaheapmi lea šaddan eahpestabiilan oamastansojaheamis, muhto dat sáhttá leat oktavuođas dasa, ahte nuorat eai oppalohkái geavat oamastangehčosiid.
Nubbi artihkal Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus gieđahallá máŋggaidlogu illatiivagehčosa variašuvnna deattohis stávvala maŋis. Dutkan čájeha, ahte 1800-logu loahpas ja 1900-logu álggus riegádan informánttat geavahedje njeallje geažusvariántta. Nu gohčoduvvon ásodatbuolvvas dáhpáhuvvá nuppástus ja bárahisstávvalnomeniid geažus -idda orru šaddamin áidna variántan, muhto 1980-logu ealáskahttindoaimmat stáđásmahttet čállingiela -ide variántta nuorat hálliid gillii.
Goalmmát artihkkalis Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa dutkkan mo suomagiela vearbbat heivehuvvojit morfologalaččat davvisámegillii. Sámegielagat máhttet heivehit suomagiela vearbbaid njuovžilit sámegillii ja dat lea gielalaš kompetánsa, mii ii leat ovdal olusge dutkojuvvon, daningo ”gielaid seaguheamis” lea leamašan negatiiva árvu.
Nákkosgirjji maŋimuš artihkal Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái lea áidna artihkal, man dutkanmateriála ii leat čohkkejuvvon dušše Ohce¬jogas, iige dat leat njálmmálaš giellamateriála. Artihkal čájeha, ahte skuvlejumis lea stuorra mearkkašupmi man bures giellageavaheaddjit dohkkehit ođđa innovatiiva hámiid. Dasa lassin artihkkal gidde 6 fuomášumi sámeservodaga sohkabealleerohussii skuvlejumi ektui. Láidehusoassi dievasmahttá gova ja fokusere dutkamuša Ohcejohkii.
Nákkosdutkamušas čájehan, ahte davvisámegielas leat dáhpáhuvvan dutkanáigodagas nuppástusat ja dat laktásit servodatlaš nuppástusaide. Sosiála nuppástusat leat dakkárat, ahte dat nannejit sámegiela iešvuođaid, muhto dat sáhttet maiddái heajudit daid. Skuvla lea konk¬rehta ovdamearka das, ahte jahkečuođi beallemuttu nuppástusat goaridedje sámegiela dili, muhto 1980-logu rájes skuvlaoahpahus lea nannen sámegiela.Abstract
In this dissertation I investigate the variation and chacge of North Saami in the Ohcejohka area. The thesis consists of four research papers, which highlight change processes from different perspectives, as well as a summary chapter to linking the results.
The first paper Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi discusses the use of dual number category for subject pronouns, finite verb forms and in possessive suffixes. Paper supports dual hierarchy that is proposed by Kejonen. Dual number is most stable in personal pronouns, when variation and ungrammatical forms increase in finite verbs and in possessive suffixes less than one third are so called grammatically cor¬rect forms. The last one may be related to the comprehensive decrease in the use of possessive suffixes.
The second paper Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus shows that North Saami speakers informants born in the late 1800s and in the beginnings of the 19th century used four variants in illative plural. Through the so-called residential-generation, a shift is taking place and the suffix used in odd-syllable nouns was becoming the only variant. The revitalization processes in 1980s stabilises the use of the ortographic variant and retained the difference of odd- and even-syllable illative plural declension, especially in the language of younger speakers.
In the third paper Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa I study how Finnish verbs are adapted into North Saami. Research shows that multilingualism contains a language skill that hasn’t been focused on because it has had a negative value.
The most recent article in the dissertation, Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái is the only article which research material is not collected solely in Utsjoki, and not the subject of spoken language. The article focuses on the sociological backgrounds of the Sami speakers, confirms findings of the two first papers, that education has great importance in terms of North Saami language. Furthermore, the paper focuses on gender differences in the Saami society with regard to education. In the summary chapter I focus this more on Ohcejohka municipality.
In my dissertation, I state that changes have occurred in the North Saami language during the research period and that they are related to societal changes. Social changes both strengthen the characteristics of the Saami languages and can also disrupt them. School is a concrete example of how half a century of changes weakened the status of the Saami language, but since the 1980s, education has strongly strengthened the language.Tiivistelmä
Tässä väitöskirjassa tutkin pohjoissaamen kielen vaihtelua ja muutosta Utsjoen alueella. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista, jotka tuovat esiin muutosprosesseja eri näkökulmista, sekä yhteenvetoluvusta tulosten linkittämiseksi.
Ensimmäinen artikkeli Ohcejoga nuoraid duála geavaheapmi käsittelee duaalin käyttöä subjektipronomineissa, verbien finiittitaivutuksessa ja omistusliitteissä. Artikkeli tukee Kejosen ehdottamaa duaalihierarkiaa. Duaali on vakaimmillaan persoonapronomineissa, kun vaihtelu ja epäkielioppiset muodot lisääntyvät finiitissä verbeissä ja omistuspäätteissä alle kolmannes on niin sanottuja kieliopillisesti oikeita muotoja. Jälkimmäinen saattaa liittyä omistuspäätteiden käytön laajaan vähenemiseen.
Toinen artikkeli Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus osoittaa, että 1800-luvun lopulla ja 1800- luvun alussa syntyneet pohjoissaamenkieliset informantit käyttivät neljää monikon illatiivin varianttia. Niin sanotun asuinsukupolven myötä on tapahtumassa muutos, jossa parittomien substantiivien käyttämästä päätteestä on tulossa ainoa variantti. 1980-luvun elvytysprosessit vakauttivat ortografisen variantin käyttöä ja säilyttivät parittoman ja parillisen tavun monikon illatiivin eron, erityisesti nuorempien puhujien kielessä.
Kolmannessa artikkelissa Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa tutkin, miten suomen verbit sovitetaan pohjoissaameen. Tutkimus osoittaa, että monikielisyys sisältää kielitaidon, johon ei ole kiinnitetty huomiota, koska sillä on ollut negatiivinen arvo.
Väitöskirjan viimeisin artikkeli Sosiolingvisttalaš duogášfáktoriid korrelašuvdna vearbasojahusa innovatiiva hámiid dohkkeheapmái on ainoa artikkeli, jonka tutkimusaineisto ei ole kerätty yksinomaan Utsjoelta eikä ole puhutun kielen aineistoa. Artikkeli keskittyy saamenkielisten sosiologiseen taustaan ja vahvistaa kahden ensimmäisen artikkelin havainnot, että koulutuksella on suuri merkitys pohjoissaamen kielen kannalta. Lisäksi artikkeli keskittyy sukupuolten välisiin eroihin saamelaisessa yhteiskunnassa koulutuksen näkökulmasta. Johdanto-osa tuo tähän lisätietoja ja fokusoi aiheen Utsjoen kuntaan.
Väitöskirjassani totean, että pohjoissaamen kielessä on tapahtunut muutoksia tutkimusjakson aikana ja että ne liittyvät yhteiskunnallisiin muutoksiin. Yhteiskunnalliset muutokset sekä vahvistavat saamen kielten ominaispiirteitä että voivat myös häiritä niitä. Koulu on konkreettinen esimerkki siitä, miten puoli vuosisataa kestäneet muutokset heikensivät saamen kielen asemaa, mutta 1980-luvulta lähtien koulutus on vahvistanut kieltä voimakkaasti
Davvisámegiela máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna Ohcejoga guovllus
Get PDFAbstractDán čállosa fáddán lea máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna ja nuppástuvvan Ohcejoga guovllu hállojuvvon davvisámegielas. 1900-logus leat dáhpáhuvvan stuorra servodatlaš nuppástusat ja dáinna dutkamiin čielggadan mo dat leat váikkuhan sámegillii. Dálá giellaoahpaid kásussojaheamis lea máŋggaidlogu illatiivvas eanet go dušše okta sojahangeažus. Bárahisstávval nomeniid sojahangeažus lea -idda ja eará máttajoavkkuin lea -ide. Kásussojaheami variašuvdna gullo maiddái hállojuvvon gielas ja eandaliige bárrastávvalja kontrakšuvdnanomeniid illatiivasojahusas lea girjáivuohta.Lean čohkken dutkanmateriála Sámi kulturarkiivva čoakkáldagain, iežan dahkan jearahallamiin ja Yle Sámi rádiojearahallamiin. Materiála analyseremis lean sirren máŋggaidlogu illatiivva geažusvariánttaid iešguđege áigodagain riegádan informánttain ja analyseren dasto variašuvnna ja nuppástuvvama reálaáigemetodain.Boarrásamos materiálain gávdnojit njeallje geažusvariántta (-idi, -ide, -idda ja -idiidda), maid geavahus orru juohkáseamen oalle dássálagaid. Jahkečuođi beallemuttu nuppástusat, dego eváhkkoáigi, ođđasithuksen, ásodatáigi ja suopmelaččaid sisafárren, rievdadit dili mealgadit. Dáid báliid riegádan informánttaid gielas jávket guokte illatiivavariántta (-idi ja -idiidda) ja bárahisstávvalsubstantiivvaid sojahangeažus adnogoahtá maiddái deattohis stávvala maŋis. 1970-logu rájes fas leat leamašan positiivvalut nuppástusat sámegiela ektui ja giella lea fas ealáskan. Máŋggaidlogu illatiivva dáfus dat goittotge ii leat máhcahan jávkan geažusvariánttaid, muhto dan sadjái ortográfalaš (-ide) hápmi orru váldimin eanet saji ođđa áigge sápmelaččaid gielas.AbstractIn this article, I study variation and language change in the illative plural in spoken North Saami in the Ohcejohka municipality. Major societal changes took place in the 20th century and with this study, I shed light on how these changes have affected the Saami language. In the modern grammar, the illative plural is the only case that has multiple endings. The case ending of nouns with an odd number of syllables in the stem is -idda, whereas elsewhere the ending is -ide. Variation in the ending is also heard in spoken language, especially in the inflection of nouns with stems having an even number of syllables or contracted stems.I have gathered my material from the collections of the Sámi Cultural Archive and the TKU collections of the University of Turku, Yle Sámi’s radio interviews, and some of the material I have gathered from interviews. I have used the realtime method to analyze the material.In interviews with the oldest consultants, there are four different case endings (-idi, -ide, -idda, and -idiidda) that are used roughly equally. In the middle of the twentieth century, major changes took place, such as the evacuation period, reconstruction, housing in dormitories, and the relocation of Finns to the area. For consultants born at this time, two variants (-idi and -idiidda) disappear, and the use of the -idda ending with nouns having an odd number of syllables becomes more common. Since the 1970s, the situation of the Saami languages began to improve and, among other things, Saami began to be taught in schools. These changes have not returned the lost variants of the illative plural; instead the orthographic -ide form is becoming more common in the speech of the Saami of the younger generation.Abstract
Dán čállosa fáddán lea máŋggaidlogu illatiivva variašuvdna ja nuppástuvvan Ohcejoga guovllu hállojuvvon davvisámegielas. 1900-logus leat dáhpáhuvvan stuorra servodatlaš nuppástusat ja dáinna dutkamiin čielggadan mo dat leat váikkuhan sámegillii. Dálá giellaoahpaid kásussojaheamis lea máŋggaidlogu illatiivvas eanet go dušše okta sojahangeažus. Bárahisstávval nomeniid sojahangeažus lea -idda ja eará máttajoavkkuin lea -ide. Kásussojaheami variašuvdna gullo maiddái hállojuvvon gielas ja eandaliige bárrastávvalja kontrakšuvdnanomeniid illatiivasojahusas lea girjáivuohta.
Lean čohkken dutkanmateriála Sámi kulturarkiivva čoakkáldagain, iežan dahkan jearahallamiin ja Yle Sámi rádiojearahallamiin. Materiála analyseremis lean sirren máŋggaidlogu illatiivva geažusvariánttaid iešguđege áigodagain riegádan informánttain ja analyseren dasto variašuvnna ja nuppástuvvama reálaáigemetodain.
Boarrásamos materiálain gávdnojit njeallje geažusvariántta (-idi, -ide, -idda ja -idiidda), maid geavahus orru juohkáseamen oalle dássálagaid. Jahkečuođi beallemuttu nuppástusat, dego eváhkkoáigi, ođđasithuksen, ásodatáigi ja suopmelaččaid sisafárren, rievdadit dili mealgadit. Dáid báliid riegádan informánttaid gielas jávket guokte illatiivavariántta (-idi ja -idiidda) ja bárahisstávvalsubstantiivvaid sojahangeažus adnogoahtá maiddái deattohis stávvala maŋis. 1970-logu rájes fas leat leamašan positiivvalut nuppástusat sámegiela ektui ja giella lea fas ealáskan. Máŋggaidlogu illatiivva dáfus dat goittotge ii leat máhcahan jávkan geažusvariánttaid, muhto dan sadjái ortográfalaš (-ide) hápmi orru váldimin eanet saji ođđa áigge sápmelaččaid gielas.Abstract
In this article, I study variation and language change in the illative plural in spoken North Saami in the Ohcejohka municipality. Major societal changes took place in the 20th century and with this study, I shed light on how these changes have affected the Saami language. In the modern grammar, the illative plural is the only case that has multiple endings. The case ending of nouns with an odd number of syllables in the stem is -idda, whereas elsewhere the ending is -ide. Variation in the ending is also heard in spoken language, especially in the inflection of nouns with stems having an even number of syllables or contracted stems.
I have gathered my material from the collections of the Sámi Cultural Archive and the TKU collections of the University of Turku, Yle Sámi’s radio interviews, and some of the material I have gathered from interviews. I have used the realtime method to analyze the material.
In interviews with the oldest consultants, there are four different case endings (-idi, -ide, -idda, and -idiidda) that are used roughly equally. In the middle of the twentieth century, major changes took place, such as the evacuation period, reconstruction, housing in dormitories, and the relocation of Finns to the area. For consultants born at this time, two variants (-idi and -idiidda) disappear, and the use of the -idda ending with nouns having an odd number of syllables becomes more common. Since the 1970s, the situation of the Saami languages began to improve and, among other things, Saami began to be taught in schools. These changes have not returned the lost variants of the illative plural; instead the orthographic -ide form is becoming more common in the speech of the Saami of the younger generation
Planning terminology for northern minority languages: The Saami case
No full textThis chapter focuses on the development and standardization of terminology for the Saami languages. The Saami languages form a dialect continuum ranging from mid-Scandinavia to the tip of Kola Peninsula and are spoken in four countries: Norway, Sweden, Finland and Russia. This chapter relies on knowledge accumulated by the authors while working as Saami language advisers, as well as on information collected from previous research and reviews of old documents. The first official body for the standardization of Saami languages, the Saami Language Council, was created in 1971. In the 2020s, a permanent standardization body, Sámi Giellagáldu, was finally established by the three Nordic Saami parliaments. Despite its young age, initial practical hurdles and a degree of financial uncertainty, Sámi Giellagáldu has already achieved many results and proves that an international and multilingual expert body has a lot of potential to support the revitalization of indigenous minority languages.This chapter focuses on the development and standardization of terminology for the Saami languages. The Saami languages form a dialect continuum ranging from mid-Scandinavia to the tip of Kola Peninsula and are spoken in four countries: Norway, Sweden, Finland and Russia. This chapter relies on knowledge accumulated by the authors while working as Saami language advisers, as well as on information collected from previous research and reviews of old documents. The first official body for the standardization of Saami languages, the Saami Language Council, was created in 1971. In the 2020s, a permanent standardization body, Sámi Giellagáldu, was finally established by the three Nordic Saami parliaments. Despite its young age, initial practical hurdles and a degree of financial uncertainty, Sámi Giellagáldu has already achieved many results and proves that an international and multilingual expert body has a lot of potential to support the revitalization of indigenous minority languages
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
The use of dual number among the youth in Ohcejohka municipality
No full textIn this article, I examine how much the use of dual number varies in the colloquial language of young people from Ohcejohka. For the study, I interviewed six young people aged 15–25. As a reference material, I interviewed two people from Ohcejohka who were born in the 1960s, and I collected other reference material from archival sources. I analyzed the use of dual number in subject pronouns, verb inflection, and possessive suffixes. Kejonen (2017) has proposed that the Saami languages have a hierarchy for the dual number similar to the Animacy hierarchy (Corbett 2000). According to Kejonen, in the Saami languages the presence of dual number in personal pronouns is a prerequisite for dual number in finite verb forms, and the dual number must be present in both preceding positions for it to appear in possessive suffixes.
In this study, I found that in the adolescent material more than 94 % of the dual subject pronouns were grammatically correct. The same number for the finite verb forms was over 71 % and for the possessive suffixes just over 31 %. There is variation among the informants, but these findings support Kejonen’s proposed dual hierarchy. Even though the dual number has not vanished from any of these idiolects, the numbers show progressively increasing variation when we compare personal pronouns to finite verb forms and then to possessive suffixes
Variations on the Author
Get PDF“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
Get PDFWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
- …
