1,720,963 research outputs found
On the development of *i in Permic
Get PDFThe article revisits the development of Proto-Uralic close front *i in Proto-Permic. Two regular reflexes of *i have been posited in earlier literature: *i and *e. In a survey of preexisting etymological research, a third reflex *i̮ is identified as also being similarly abundant, which motivates rehabilitating several etymological comparisons that have been rejected as irregular in recent critical works. Altogether 17 examples of PP *i̮ continuing earlier *i are discussed in some detail. Typical phonological environments for the development of *i̮ are further identified, and several open problems are shown to remain. Lastly some implications of the results for future research are suggested
Itämerensuomen pitkien vokaalien alkuperä
Get PDFTutkielma käsittelee itämerensuomalaisten (ims.) kielten pitkien ja lyhyiden vokaalien välisen kontrastin alkuperää. Aiheesta on esitetty aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa hyvin vaihtelevia näkemyksiä, ja tutkijoiden väliset näkemyserot ovat välittyneet jopa käsityksiin suomalais-ugrilaisen tai uralilaisen kantakielen vokaalijärjestelmästä asti. Tutkielman tavoitteena on muodostaa yleiskuva aiheen tutkimushistoriasta, arvioida esitettyjä teorioita suhteessa toisiinsa, ja täydentää parhaiten perusteltu näkemys kokonaiskuvaksi.
Tutkimushistorian arviointimenetelmänä on sen tarkkaileminen, miten hyvin eri esitetyt äännehistorialliset mallit seuraavat perinteisen historiallis-vertailevan menetelmän periaatteita, joista tärkeimpiä ovat oletettavien äänteenmuutosten säännöllisyys ja taloudellisuus. Uuden kokonaiskuvan hahmottelu taas perustuu laajan sana-aineiston tarkasteluun, jonka pääaineistolähteenä toimii suomen kielen toistaiseksi laajin julkaistu etymologinen sanakirja Suomen sanojen alkuperä. Tärkeitä ovat myös mm. lainasanatutkimuksen kokoomajulkaisut, kuten ims. kielten vanhoja germaanisia lainoja kokoava sanakirja Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Esitettyjä äännelakeja, joita tähän aineistoon sovitetaan, sen sijaan nousee riittävässä määrin esiin jo tutkimushistorian tarkastelussa, ja tutkielmassa esitetään niihin vain pieniä tarkennuksia.
Tutkimushistoriallinen katsaus toteaa eri teorioiden aktiivisimman luontivaihteen olevan jo ohi. Alkaen 1940-luvulta omanlaisia vahvoja näkemyksiään ims. pitkien vokaalien alkuperästä ja usein laajemminkin uralilaisten kielten vokaalihistoriasta ovat esittäneet mm. W. Steinitz, E. Itkonen, M. Lehtinen ja J. Janhunen. Alkaen 1980-luvulta tutkimus näyttää olleen kompromissihakuisempaa, ja on pikemmin suuntautunut esitettyjen kilpailevien mallien eri osien sovittamiseen yhteen kokonaiskuvaksi, mitä vaihetta edustavat mm. P. Sammallahti ja A. Aikio. Keskustelu jatkuu edelleen. Tähän mennessä selvimmin ratkenneelta näyttää pitkien puolisuppeiden vokaalien *ee ja *oo alkuperä, joihin tutkielman oma äännehistoriallinen tarkastelu keskittyy. Edelleen avoinna sen sijaan on mm. pitkien suppeiden vokaalien *ii ja *uu alkuperä.
Äännehistorian tarkastelussa ims. kielten vanhimpien pitkävokaalisten sanojen (yhteensä n. 35) kattava käsittely johtaa tutkielman laajenemiseen myös etymologisen tutkimuksen suuntaan. Tutkielman sivutuotteena syntyykin kouralliseen uusia tai uudelleen tulkittuja sanarinnastuksia, osa perintö-, osa lainasanoja. Tärkeimpiä uusia äännehistoriallisia tuloksia taas ovat eräiden välivaiheiden tunnistaminen tai puolustaminen itämerensuomalaisten kielten varhaisimman kehityksen aikana: välivaiheet *ää, *aa puolisuppeiden vokaalien *ee ja *oo edeltäjinä sekä velaarinasaalin *ŋ yleinen vokaalistuminen ennen sen katoa
The Proto-Finnic central vowels : Stronger and weaker results
Get PDFKommentti Jaakko Häkkisen artikkeliin "Kantasuomen keskivokaalit: paluu".Non peer reviewe
Uralic *tuppas – bridging Indic and Germanic
Get PDFUralilainen *tuppas indoarjan ja germaanin silloittajanaSuomen tupas johdoksineen ja näiden vastineet pohjoisessa itämerensuomessa voidaan parhaiten johtaa useimpien suomen murteiden sekä vepsän osoittamasta kantasuomen asusta *tup̆pas. Muutamat sanansisäiseen yksittäisklusiiliin viittaavat vastineet kuten karjalan tuvas katson selittyvän ryväs-sanueen sekundääriseksi vaikutukseksi. Tunkelon (1918) germaaninen lainaetymologia ← kantagermaanin *þūƀaz ’mätäs, pensas’ ei tämän valossa ole puolustettavissa. Koivulehdon (1999) rinnastus toiseen kantagermaanin sanueeseen *tuppaz ’tupsu, tukko, yläpää’ näyttää paremmalta, mutta tältä sanueelta taas puuttuu oma indoeurooppalainen etymologia. Kyseessä onkin pikemmin laina itämerensuomesta luoteisgermaaniin, sillä itämerensuomen sanueelle voidaan löytää vastineita myös idempää, marista: deminutiivijohdos *tŭpka ’tuppo, tukka’, ja komista: aines tup- useissa johdoksissa kuten tupji̮- ’tukkia’, tupi̮rt- ’kääriä’, ja yhdyssanoissa kuten tup-jura ’tupsupää’. Poikkeusedustus *u > komin u lienee säännöllinen *p:n edellä. Sanueen *-as-vartalo itämerensuomessa silti viittaa indoeurooppalaiseen laina-alkuperään, ja myös uusi lainaetymologia voidaan esittää: kyse on vanhasta indoiranilaisesta (arjalaisesta) lainasta, jota parhaiten vastaa muinaisindoarjan stū́pa- ’mätäs, tupas, päälaki, ym.’ < kantaindoiranin *stúHpas. Samaan etymologiseen pesueeseen voitaisiin jatko-oletuksin liittää vielä marin *tŭp ’selkä’ (mikäli aiemmin ’yläselkä’) ja suomen tukka (arjalaisen sanueen jostain toisesta variantista, vrt. muinaisindoarjan stúkā- ’tupsu, tukko’). Huomattavinta kuitenkin on, että germaanin *tuppaz-sanue ei sovi indoiranin sanojen perintövastineeksi, ja näiden yhteyden mahdollistaa ainoastaan itämerensuomen kautta välittyminen – samaan tapaan kuin esim. jo ennestään tunnettu repo-sanueen lainautuminen indoiranista itämerensuomen kautta pohjoisgermaaniin. Vastaavaa takaisinlainautumisen mahdollisuutta onkin syytä pitää silmällä myös jatkossa tarkasteltaessa itämerensuomalaisten tai yleisemmin uralilaisten kielten sanueita, joille on esitetty useampia lainaetymologioita
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Variations on the Author
Get PDF“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
Get PDFWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
- …
