1,720,961 research outputs found
Stability of parental Communication Deviance and the correlation with the development of thinking in adopted children predisposed to schizophrenia and controls
No full textAbstractThe study aimed to assess the Stability of Communication Deviance of 166 adoptive families recruited into the Finnish adoptive family study, including 76 high-risk children and 90 controls. The biological mothers of the high- risk children had been schizophrenic at some stage.The Communication Deviance shown by the adoptive parents and the adopted children was evaluated on the individual and family Rorschach Communication Deviance (CD) scales and, in the case of the parents, also the couple Rorschach tests. The thought disorders of the adopted children were evaluated on the Thought Disorder scale.The following statistical tests were used: χ²-compatibility test, Spearman correlation test and Mann–Whitney U-test, logistic regression analysis and Mantel–Haenzel stratified χ² test to compare the cross-tabulations.Communication Deviance was notably permanent in a variety of interactive situations. The parents showed most permanence between individual and couple Rorschach tasks and spouse and the family tasks. The presence of the children altered parental communication and the presence of the parents altered the children’s communication: the impact was circular, and its magnitude depended on the clarity of communication by both parties. A high risk adoptee did not affect of Communication Deviance shown by the adoptive parents, except in family situations. The adoptive parents of high-risk children were more sensitive to the child’s presence and showed abundant family CD more often than the control parents. Most of the adoptive parents of high-risk children produced a lot of CD in all situations studied, which implies that Communication Deviance is a circular phenomenon, whereby the child further enhances the basically incoherent communication between the parents. The control children’s thought disorders were related to the compatibility of the adoptive parents’ Communication Deviance, and to the degree of parental CD in couple and family tasks while those of the high-risk children were not. Part of the adopted children’s thought disorders were more closely related to genetic vulnerability, being predicted by parental Communication Deviance in individual situations, but not in couple or family situations.Communication Deviance is so permanent as to be largely resistant to therapy. Constantly ambiguous parental communication is an environmental factor in a child’s life and interferes with the development of his or her thinking. By behavioral therapy we can learn to make family communication less ambiguous.TiivistelmäTutkimuksessa selvitettiin kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyttä adoptioperheissä ja lasten sensitiivisyyttä tälle. Tutkimusaineisto koostuu 166 Suomalaisen adoptiolapsi-tutkimuksen adoptioperheestä, joista 76 oli riskilapsi- ja 90 verrokkiperheitä. Riskilasten biologiset äidit olivat sairastuneet skitsofreniaan jossakin elämänvaiheessa.Adoptiovanhempien ja -lasten kommunikaatiohäiriöitä arvioitiin yksilö- ja perhe-Rorschach sekä vanhempien puoliso- Rorschach testeistä Communication Deviance (CD) -asteikolla. Adoptiolasten ajatushäiriöitä arvioitiin Thought Disorder -asteikolla. Tilastollisina analyyseina käytettiin χ²-yhteensopivuus-testiä, Spearmannin korrelaatiotestiä ja Mann–Whitneyn U-testiä, logistista regessioanalyysiä sekä Mantel–Haenzelin stratifioitua χ²-testiä ristiintaulukoiden vertailuun.Kommunikaatiopoikkeamat ovat hyvin pysyviä eri vuorovaikutustilanteissa. Vanhemmilla pysyvyys on suurinta yksilö- ja puolisotilanteiden sekä puoliso- ja perhetilanteiden välillä. Lapsen mukanaolo muutti vanhempien kommunikaatiota ja vanhemmat lapsen: yhteys on sirkulaarinen ja riippuu perheen kommunikaation selkeydestä. Lapsen perinnöllisellä altistumisella ei ole yhteyttä adoptiovanhempien kommunikaatiopoikkeamien määrään, paitsi perhetilanteissa: riskilasten adoptiovanhemmat ovat sensitiivisempiä lapsensa mukanaololle ja heillä on verrokkivanhempia useammin paljon perhe- CD:tä. Enemmistöllä riskilasten adoptiovanhemmista on paljon kommunikaatiopoikkeamia kaikissa tutkimustilanteissa, ja altistunut lapsi lisää vanhempien kommunikaation hajanaisuutta.Verrokkilasten ajatushäiriöt ovat yhteydessä adoptiovanhempien yhteensopivuuteen, sekä heidän puoliso- ja perhetilanteiden CD:n määrään, riskilasten ajatushäiriöt eivät. Osa adoptiolasten ajatushäiriöistä on vahvemmin yhteydessä perinnölliseen haavoittuneisuuteen, joita vanhempien yksilötilanteen kommunikaatiopoikkeamat ennustavat, mutta puoliso- ja perhetilanteen kommunikaatiopoikkeamat eivät.Kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyteen liittyy, että niitä on vaikeaa terapialla muuttaa. Pysyvyytensä vuoksi vanhempien epäselvä kommunikaatio hankaloittaa lapsen ajattelun kehittymistä. Kommunikaatioon vaikuttavien terapioiden, kuten oppimisteoriaan perustuvan perheterapian avulla voidaan selkiyttää altistuneiden lasten kasvuympäristöä.Esitetään julkisesti tarkastettavaksi Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella psykiatrian klinikan Väinö Pääkkösen salissa (Peltolantie 5, A-talo), 25. elokuuta 2000 klo 12.Abstract
The study aimed to assess the Stability of Communication Deviance of 166 adoptive families recruited into the Finnish adoptive family study, including 76 high-risk children and 90 controls. The biological mothers of the high- risk children had been schizophrenic at some stage.
The Communication Deviance shown by the adoptive parents and the adopted children was evaluated on the individual and family Rorschach Communication Deviance (CD) scales and, in the case of the parents, also the couple Rorschach tests. The thought disorders of the adopted children were evaluated on the Thought Disorder scale.
The following statistical tests were used: χ²-compatibility test, Spearman correlation test and Mann–Whitney U-test, logistic regression analysis and Mantel–Haenzel stratified χ² test to compare the cross-tabulations.
Communication Deviance was notably permanent in a variety of interactive situations. The parents showed most permanence between individual and couple Rorschach tasks and spouse and the family tasks. The presence of the children altered parental communication and the presence of the parents altered the children’s communication: the impact was circular, and its magnitude depended on the clarity of communication by both parties. A high risk adoptee did not affect of Communication Deviance shown by the adoptive parents, except in family situations. The adoptive parents of high-risk children were more sensitive to the child’s presence and showed abundant family CD more often than the control parents. Most of the adoptive parents of high-risk children produced a lot of CD in all situations studied, which implies that Communication Deviance is a circular phenomenon, whereby the child further enhances the basically incoherent communication between the parents. The control children’s thought disorders were related to the compatibility of the adoptive parents’ Communication Deviance, and to the degree of parental CD in couple and family tasks while those of the high-risk children were not. Part of the adopted children’s thought disorders were more closely related to genetic vulnerability, being predicted by parental Communication Deviance in individual situations, but not in couple or family situations.
Communication Deviance is so permanent as to be largely resistant to therapy. Constantly ambiguous parental communication is an environmental factor in a child’s life and interferes with the development of his or her thinking. By behavioral therapy we can learn to make family communication less ambiguous.Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyttä adoptioperheissä ja lasten sensitiivisyyttä tälle. Tutkimusaineisto koostuu 166 Suomalaisen adoptiolapsi-tutkimuksen adoptioperheestä, joista 76 oli riskilapsi- ja 90 verrokkiperheitä. Riskilasten biologiset äidit olivat sairastuneet skitsofreniaan jossakin elämänvaiheessa.
Adoptiovanhempien ja -lasten kommunikaatiohäiriöitä arvioitiin yksilö- ja perhe-Rorschach sekä vanhempien puoliso- Rorschach testeistä Communication Deviance (CD) -asteikolla. Adoptiolasten ajatushäiriöitä arvioitiin Thought Disorder -asteikolla. Tilastollisina analyyseina käytettiin χ²-yhteensopivuus-testiä, Spearmannin korrelaatiotestiä ja Mann–Whitneyn U-testiä, logistista regessioanalyysiä sekä Mantel–Haenzelin stratifioitua χ²-testiä ristiintaulukoiden vertailuun.
Kommunikaatiopoikkeamat ovat hyvin pysyviä eri vuorovaikutustilanteissa. Vanhemmilla pysyvyys on suurinta yksilö- ja puolisotilanteiden sekä puoliso- ja perhetilanteiden välillä. Lapsen mukanaolo muutti vanhempien kommunikaatiota ja vanhemmat lapsen: yhteys on sirkulaarinen ja riippuu perheen kommunikaation selkeydestä. Lapsen perinnöllisellä altistumisella ei ole yhteyttä adoptiovanhempien kommunikaatiopoikkeamien määrään, paitsi perhetilanteissa: riskilasten adoptiovanhemmat ovat sensitiivisempiä lapsensa mukanaololle ja heillä on verrokkivanhempia useammin paljon perhe- CD:tä. Enemmistöllä riskilasten adoptiovanhemmista on paljon kommunikaatiopoikkeamia kaikissa tutkimustilanteissa, ja altistunut lapsi lisää vanhempien kommunikaation hajanaisuutta.
Verrokkilasten ajatushäiriöt ovat yhteydessä adoptiovanhempien yhteensopivuuteen, sekä heidän puoliso- ja perhetilanteiden CD:n määrään, riskilasten ajatushäiriöt eivät. Osa adoptiolasten ajatushäiriöistä on vahvemmin yhteydessä perinnölliseen haavoittuneisuuteen, joita vanhempien yksilötilanteen kommunikaatiopoikkeamat ennustavat, mutta puoliso- ja perhetilanteen kommunikaatiopoikkeamat eivät.
Kommunikaatiopoikkeamien pysyvyyteen liittyy, että niitä on vaikeaa terapialla muuttaa. Pysyvyytensä vuoksi vanhempien epäselvä kommunikaatio hankaloittaa lapsen ajattelun kehittymistä. Kommunikaatioon vaikuttavien terapioiden, kuten oppimisteoriaan perustuvan perheterapian avulla voidaan selkiyttää altistuneiden lasten kasvuympäristöä
Special-needs students' psychiatric treatment chain—multiple constituency evaluation of the need for treatment and the functioning of the treatment chain
No full textAbstractThe purpose of the study was to explore the need for and the utilisation and functionality of the specialized psychiatric health care services available to children and adolescents of comprehensive and senior secondary school age. Special-needs students’ need for psychiatric treatment and the functioning of their treatment chain was described and evaluated. Data were collected from comprehensive schools and senior secondary schools, 112 (82%) with a total of 18,532 students, in Oulu Province in 1998–2002. Special schools 37 (97%) had altogether 1276 students. The data for the first and the second sub-studies were collected with a questionnaire. The data for the third sub-study were obtained from documents concerning the need for and the use and functionality of services produced and evaluated by the key groups of actors. The data sets were evaluated way using the multiple constituency method in co-operative evaluation sessions, which were video-taped. The data for the fourth sub-study consisted of tape-recorded interviews of the study subjects. Multiple constituency evaluation and content analysis were used as research methods.As evaluated by comprehensive school and senior secondary school teachers, both the incidence and the severity of students’ conduct and emotional disorders have increased over the past few years. Special school students with conduct disorders and mental health problems were referred for examinations and treatment into the treatment chain of child and adolescent psychiatry similarly to other school-aged children and adolescents. Special schools had a constant need for child and adolescent psychiatric services, but there were no direct connections with specialized health care. At all schools, efforts were made by teachers and parents to help students with the assistance of school health care and social work professionals. Whenever students failed to get the requisite help from specialized health care, their problems remained the family’s responsibility. The parents in these situations felt that they had been left alone, without understanding what this was all about and without knowing where to go for help.Nevertheless, the data also included many positive experiences of fluent co-operation and easy availability of help for the student. The findings showed that there is a lot of expertise and sincere desire to work for the benefit of children and adolescents. The lack of coordination of the entire treatment chain did, however, wear down the self-esteem of the students in need of help as well as the meagre resources of their parents and the help-providing key actors. It was also suggested that the key groups participating in the treatment chain should be provided joint training and mentoring.TiivistelmäTämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998–2002 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukana oli 112 (82 %) koulua, joissa oppilaita oli yhteensä 18 532. Toisessa vaiheessa tutkimusta jatkettiin 37 (97 %) erityiskoululta saadulla aineistolla. Näissä erityiskouluissa oppilaita oli yhteensä 1276. Kolmannessa vaiheessa psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa arvioitiin monitahoisesti kolmella erityiskoululla. Viimeisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui myös psykiatrisessa hoidossa olleita oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella. Kolmannen osatutkimuksen aineisto saatiin palvelujen tarvetta, käyttöä ja toimintaa koskevista avainryhmien tuottamista ja arvioimista kirjallisista aineistoista. Aineistot arvioitiin monitahoisesti yhteisissä arviointitilanteissa, jotka videoitiin. Neljännen osatutkimuksen aineisto koostuu tutkittavien haastatteluista, jotka nauhoitettiin. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.Peruskoulun ja lukion opettajien näkökulman mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat sekä lisääntyneet että vaikeutuneet viime vuosina. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- ja erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon että sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä.Tutkimustulokset antavat päätöksentekijöille, koulujen johtajille ja opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön toimintaa koordinoiville asiantuntijoille tärkeää tietoa erityisoppilaan psykiatristen palvelujen tarpeesta ja moniammatillisen hoitoketjun toiminnasta.Esitetään Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan suostumuksella julkisesti tarkastettavaksi Kastellin tutkimuskeskuksen auditoriossa, Aapistie 1, 3. helmikuuta 2006 kello 12Abstract
The purpose of the study was to explore the need for and the utilisation and functionality of the specialized psychiatric health care services available to children and adolescents of comprehensive and senior secondary school age. Special-needs students’ need for psychiatric treatment and the functioning of their treatment chain was described and evaluated. Data were collected from comprehensive schools and senior secondary schools, 112 (82%) with a total of 18,532 students, in Oulu Province in 1998–2002. Special schools 37 (97%) had altogether 1276 students. The data for the first and the second sub-studies were collected with a questionnaire. The data for the third sub-study were obtained from documents concerning the need for and the use and functionality of services produced and evaluated by the key groups of actors. The data sets were evaluated way using the multiple constituency method in co-operative evaluation sessions, which were video-taped. The data for the fourth sub-study consisted of tape-recorded interviews of the study subjects. Multiple constituency evaluation and content analysis were used as research methods.
As evaluated by comprehensive school and senior secondary school teachers, both the incidence and the severity of students’ conduct and emotional disorders have increased over the past few years. Special school students with conduct disorders and mental health problems were referred for examinations and treatment into the treatment chain of child and adolescent psychiatry similarly to other school-aged children and adolescents. Special schools had a constant need for child and adolescent psychiatric services, but there were no direct connections with specialized health care. At all schools, efforts were made by teachers and parents to help students with the assistance of school health care and social work professionals. Whenever students failed to get the requisite help from specialized health care, their problems remained the family’s responsibility. The parents in these situations felt that they had been left alone, without understanding what this was all about and without knowing where to go for help.
Nevertheless, the data also included many positive experiences of fluent co-operation and easy availability of help for the student. The findings showed that there is a lot of expertise and sincere desire to work for the benefit of children and adolescents. The lack of coordination of the entire treatment chain did, however, wear down the self-esteem of the students in need of help as well as the meagre resources of their parents and the help-providing key actors. It was also suggested that the key groups participating in the treatment chain should be provided joint training and mentoring.Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa peruskoulu- ja lukioikäisten lasten ja nuorten psykiatrisen erikoissairaanhoidon palvelujen tarpeesta, käytöstä ja toimivuudesta. Tutkimuksessa kuvataan ja arvioidaan erityisoppilaan psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa. Tutkimusaineisto kerättiin Oulun läänin peruskouluista ja lukioista vuosien 1998–2002 aikana. Ensimmäisessä vaiheessa mukana oli 112 (82 %) koulua, joissa oppilaita oli yhteensä 18 532. Toisessa vaiheessa tutkimusta jatkettiin 37 (97 %) erityiskoululta saadulla aineistolla. Näissä erityiskouluissa oppilaita oli yhteensä 1276. Kolmannessa vaiheessa psykiatrisen hoitoketjun tarvetta ja toimintaa arvioitiin monitahoisesti kolmella erityiskoululla. Viimeisessä vaiheessa tutkimukseen osallistui myös psykiatrisessa hoidossa olleita oppilaita ja heidän vanhempiaan. Ensimmäisen ja toisen osatutkimuksen aineistot kerättiin kyselylomakkeella. Kolmannen osatutkimuksen aineisto saatiin palvelujen tarvetta, käyttöä ja toimintaa koskevista avainryhmien tuottamista ja arvioimista kirjallisista aineistoista. Aineistot arvioitiin monitahoisesti yhteisissä arviointitilanteissa, jotka videoitiin. Neljännen osatutkimuksen aineisto koostuu tutkittavien haastatteluista, jotka nauhoitettiin. Tutkimusmetodeina käytettiin monitahoarviointia ja sisällönanalyysia.
Peruskoulun ja lukion opettajien näkökulman mukaan oppilaiden käytös- ja tunne-elämän häiriöt olivat sekä lisääntyneet että vaikeutuneet viime vuosina. Käytös- ja mielenterveysongelmista kärsivät erityiskoulujen oppilaat ohjautuivat tutkimuksiin ja hoitoon lasten ja nuorten psykiatriseen hoitoketjuun, kuten muutkin kouluikäiset lapset ja nuoret. Erityiskouluilla oli jatkuva tarve saada lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja, mutta suoraa yhteyttä erikoissairaanhoitoon ei ole ollut. Yleis- ja erityisopetuksessa oppilaita yritettiin auttaa opettajien ja vanhempien voimavarojen mukaan sekä kouluterveydenhuollon että sosiaalitoimen asiantuntijoiden avustamana. Jos oppilaalle ei saatu tarvittavaa apua erikoissairaanhoidosta, ongelmat jäivät perheen vastuulle. Näissä tilanteissa vanhemmat kokivat jääneensä yksin ymmärtämättä, mistä on kysymys ja mistä apua voi etsiä.
Tutkimustulokset antavat päätöksentekijöille, koulujen johtajille ja opettajille sekä sosiaali- ja terveydenhuollon käytännön toimintaa koordinoiville asiantuntijoille tärkeää tietoa erityisoppilaan psykiatristen palvelujen tarpeesta ja moniammatillisen hoitoketjun toiminnasta
Going Beyond Counting First Authors in Author Co-citation Analysis
Get PDFThe present study examines one of the fundamental aspects of author co-citation analysis (ACA) - the way co-citation
counts are defined. Co-citation counting provides the data on which all subsequent statistical analyses and mappings
are based, and we compare ACA results based on two different types of co-citation counting - the traditional type that
only counts the first one among a cited work's authors on the one hand and a non-traditional type that takes into
account the first 5 authors of a cited work on the other hand. Results indicate that the picture produced through this non-traditional author co-citation counting contains more coherent author groups and is therefore considerably clearer. However, this picture represents fewer specialties in the research field being studied than that produced through the traditional first-author co-citation counting when the same number of top-ranked authors is selected and analyzed. Reasons for these effects are discussed
Variations on the Author
Get PDF“Variations on the Author” discusses two of Eduardo Coutinho’s recent films (Um Dia na Vida, from 2010, and Últimas Conversas, posthumously released in 2015) and their contribution to the general question of documentary authorship. The director’s filmography is characterized by a consistent yet self-effacing form of authorial self-inscription: Coutinho often features as an interviewer that rather than express opinions propels discourses; an interviewer that is good at listening. This mode of self-inscription characterizes him as an author who is not expressive but who is nonetheless markedly present on the screen. In Um Dia na Vida, however, Coutinho is completely absent form the image, while Últimas Conversas, on the contrary, includes a confessional prologue that moves the director from the margins to the center of his films. This article examines the ways in which these works stand out in the filmography of a director who offers new insights into the notion of cinematic authorship
Appropriate Similarity Measures for Author Cocitation Analysis
Get PDFWe provide a number of new insights into the methodological discussion about author cocitation analysis. We first argue that the use of the Pearson correlation for measuring the similarity between authors’ cocitation profiles is not very satisfactory. We then discuss what kind of similarity measures may be used as an alternative to the Pearson correlation. We consider three similarity measures in particular. One is the well-known cosine. The other two similarity measures have not been used before in the bibliometric literature. Finally, we show by means of an example that our findings have a high practical relevance.information science;Pearson correlation;cosine;similarity measure;author cocitation analysis
Dispelling the Myths Behind First-author Citation Counts
Get PDFWe conducted a full-scale evaluative citation analysis study of scholars in the XML research field to explore just how different from each other author rankings resulting from different citation counting methods actually are, and to demonstrate the capability of emerging data and tools on the Web in supporting more realistic citation counting methods. Our results contest some common arguments for the continued
use of first-author citation counts in the evaluation of scholars, such as high correlations between author rankings by first-author citation counts and other citation
counting methods, and high costs of using more realistic citation counting methods that are not well-supported by the ISI databases. It is argued that increasingly available digital full text research papers make it possible for citation analysis studies to go beyond what the ISI databases have directly supported and to employ more
sophisticated methods
koamabayili/VECTRON-author-checklist: VECTRON author checklist
No full textWe have done our best to complete the author checklist relating to the use of animals in the hut study. Note that the objective for the hut study was to evaluate the IRS treatment applications for residual efficacy against Anopheles mosquitoes, including the local An. coluzzii mosquito population. Cows were only used to attract mosquitoes into the huts and no tests were carried out directly on the cows. The author checklist is intended for use with studies where experiments are carried out on animals, which is why we have had such difficulty in completing this for the hut study, as many of the questions do not relate to how the cows were used
Author-wise bibliometric analysis based on entropy.
No full textAuthor-wise bibliometric analysis based on entropy.</p
- …
