1,720,988 research outputs found
An Uncontrollable Factor? The Role of Social Media in Urban Planning
No full textAlong with the ongoing digital transformation, eParticipation tools are establishing their position in participatory urban planning practice. Despite social media being an essential part of the everyday life for many citizens, it is still seeking its role in Finnish planning-related public participation. The aim of this dissertation is to clarify the role of social media and its potential for urban planning, and to promote the development of a well-functioning electronic participation approach.
The research design is a combination of an in-depth case study, which was carried out in a Finnish municipality through action research, and a broader survey and a workshop that focused on the role of social media in the context of urban planning in Finland.
The theoretical framework builds on the tradition of participatory planning, and applies a dualistic model of eParticipation and the concept of planning culture. A central part of the framework is the concept of Extended Urban Planning, an approach that incorporates citizens' self-organization and people's everyday practices into planning. Based on the findings, the concept of planning culture is then extended towards a technology-oriented planning culture that emphasizes the impact of digitalization on urban planning.
Based on the results, three different roles are suggested for social media in Extended Urban Planning: an interaction tool for participatory planning, a channel for bottom-up self-organization, and a source of information that reflects everyday practices. However, the results show that the prevailing Finnish planning culture is difficult to combine with the self-organizing features and uncontrollability of social media.
The vague and conflicting role of social media cannot be explained solely by planners' personal experiences and attitudes, but is mediated by the conscious and unconscious elements of local planning cultures, such as the Finnish urban planning culture with its strong roots in comprehensive rationalist planning.
Open knowledge building and multidirectional interaction that integrates bottom-up self-organization with administrative top-down participation has been proposed as a starting point for smart city planning. Based on the findings of this research, in order to adequately benefit from the potentials of the open and participatory citizen society also in the context of urban planning, this approach together with the different roles of social media should be taken into account both in the development of local planning practices, and in the digitalization of land use planning in general, as well as in the ongoing renewal of the Finnish Land Use and Building Act.Digitalisaation myötä sähköisen osallistumisen työkalut ovat vakiintumassa osaksi vuorovaikutteisen kaupunkisuunnittelun käytäntöjä. Vaikka sosiaalinen media on osa monen kansalaisen arkipäivää, hakee se vielä paikkaansa suomalaisessa kaupunkisuunnittelussa. Väitöskirjan tavoitteena on selventää sosiaalisen median roolia ja antia kaupunkisuunnittelussa sekä edistää toimivan sähköisen vuorovaikutuksen kehittymistä.
Tässä tutkimuksessa sähköisen vuorovaikutuksen innovaatioita tutkittiin ja kehitettiin monimenetelmäisen toimintatutkimuksen keinoin yhdessä suomalaisessa kunnassa. Lisäksi kaupunkisuunnittelun parissa työskentelevien kokemuksia ja odotuksia sosiaalisen median käytöstä kartoitettiin laajalla kyselytutkimuksella ja asiantuntijatyöpajalla.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu vuorovaikutteisen suunnittelun perinteelle. Tutkimuksessa sovelletaan laajennetun kaupunkisuunnittelun konseptia, joka liittää perinteiseen kaupunkisuunnitteluun kansalaisten itseorganisoituvan toiminnan ja arkielämän käytännöt. Lisäksi analysoinnissa sovelletaan suunnittelukulttuurin ja sähköisen osallistumisen kaksijakoisuuden malleja. Tutkimus tuottaa tulkinnan teknologiaorientoituneesta suunnittelukulttuurista, joka korostaa digitalisaation vaikutuksia kaupunkisuunnitteluun.
Tutkimustulosten valossa sosiaaliselle medialle esitetään laajennetun kaupunkisuunnittelun konseptissa kolme erilaista roolia: osallistuvan suunnittelun viestinnän ja vuorovaikutuksen väline, kansalaisten itseorganisoitumisen alusta sekä arkielämän käytäntöjä heijastavan informaation lähde. Tulokset kuitenkin osoittavat, että vallitsevaan suunnittelukulttuuriimme sosiaalinen media on vaikeasti sovitettavissa erityisesti sen itseorganisoituvuuden ja hallitsemattomuuden vuoksi.
Sosiaalisen median epäselvä ja ristiriitainen rooli ei selity ainoastaan kaupunkisuunnittelijoiden henkilökohtaisilla kokemuksilla ja asenteilla, vaan taustalla vaikuttavat myös paikalliset suunnittelukulttuurit sekä niihin liittyvät monet tiedostetut ja tiedostamattomat tekijät, kuten suomalaiselle kaupunkisuunnittelulle tyypillinen komprehensiivis-rationalistinen suunnitteluperinne.
Tulevaisuuden älykkäälle kaupunkisuunnittelulle on ehdotettu lähtökohdaksi avointa tiedonrakentamista ja monensuuntaista sähköistä vuorovaikutusta, joka mahdollistaa myös alhaalta ylös ohjautuvan, sosiaalisen median tapaan itseorganisoituvan osallistumisen ja vaikuttamisen integroitumisen hallintojohtoiseen kaupunkisuunnitteluun. Jotta avoimen ja vuorovaikutteisen kansalaisyhteiskunnan voimavarat voisivat kanavoitua kaupunkisuunnitteluun, tämä tutkimus esittää, että sosiaalisen median eri roolit tulisi ottaa huomiooon niin paikallisten suunnittelukäytäntöjen kehittämisessä kuin suunnittelun tietojärjestelmien kehityksessä että maankäyttö- ja rakennuslain meneillään olevassa uudistamisessa
Verkko-osallistuminen kaavoituksen tukena: Käyttäjäkeskeinen näkökulma työkaluihin ja menetelmiin
No full textKansalaisten perusoikeuksiin ja velvollisuuksiin kuuluu osallistuminen oman lähiympäristön suunnitteluun.
Vuorovaikutuksen edistäminen ja osallistumismahdollisuuksien tarjoaminen ovat kaavoitusviranomaisten vastuulla.
Arjen vuorovaikutuksen siirtyessä tietoverkkoihin myös uusille Internet-pohjaisille osallistumistavoille on kysyntää.
Tässä tutkimuksessa kartoitettiin ja jatkokehitettiin kaavoituksen valmisteluvaihetta tukevia Internet-työkaluja.
Kirjallisuuskatsauksessa etsittiin lähtökohtia verkossa tapahtuvan osallistumisen suunnitteluun osallistuvan yhdyskuntasuunnittelun käytännöistä, lainsäädännöstä ja teoriasta sekä olemassa olevia verkkosovelluksia kartoittamalla.
Tärkeimmiksi lähtökohdiksi nousivat hankkeen merkittävyys, osallistumisen laajuus, käyttäjäkeskeisyys sekä paikallisuuden tukeminen.
Näitä näkökulmia tutkittiin empiirisessä osiossa, jossa kehitettiin verkko-osallistumissovellukset, niin sanotut suunnittelufoorumit, Espoon Nupurinkartanoon ja Histaan.
Empiirisessä osiossa hyödynnettiin käyttäjäkeskeisen tuotekehityksen prosessimallia.
Keskeisiä menetelmiä olivat käyttäjätutkimus ja iteratiivinen prototyypin suunnittelu.
Kokemukset suunnittelufoorumin aikaisemmista versioista ja toisen samantyyppisen verkko-osallistumissovelluksen käytettävyyden arviointi olivat lähtökohtina erityisesti Histan tapauksessa.
Käyttäjäkeskeisen lähestymistavan etuina voidaan todeta käytettävyysnäkökulman lisäksi käyttäjien sitoutuminen sovelluksen käyttöön.
Prototyypin iteratiivinen suunnittelu oli toimiva menetelmä käyttäjien kanssa toimimiseen.
Menetelmä auttoi havainnollistamaan suunnitteluratkaisuja käyttäjille.
Erityisen hyvin menetelmä tuki testauksen kohdentamista käsillä oleviin kysymyksiin ja ratkaisuihin suunnittelun eri vaiheissa.
Tutkimuksen aikana havaittiin, että käyttäjäkeskeisyyden tulee työkalujen ja menetelmien ohella toteutua myös verkko-osallistumisprosessissa.
Espoon kaupungin kaavoitusviranomaisten kanssa kehitettiin yhteistyömalli, joka linkittää verkko-osallistumisen viralliseen kaavoitusprosessiin.
Lisäksi tutkimuksessa tunnistettiin osa-alueita, jotka edellyttävät erityistä huomiota verkko-osallistumissovelluksia suunniteltaessa.
Näitä ovat hankkeen, toimijoiden ja paikallisuuden analysointi.
Nämä tekijät mahdollistavat sovelluksen käyttökontekstin ja lähtökohtien syvällisemmän ymmärtämisen.
Internet-pohjaiset verkko-osallistumismenetelmät näyttävät tukevan perinteisiä menetelmiä paremmin yhdyskuntasuunnittelun jatkuvuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Julkaisujärjestelmä mahdollistaa aineistojen säilyttämisen ja niiden saatavuuden vuosienkin jälkeen.
Myös verkossa käyty keskustelu säilyy, ja aiheisiin voidaan palata suunnittelun myöhemmässä vaiheessa.
Erityisesti kansalaiset saavat näin kokonaisvaltaisemman kuvan suunnitelmista ja niihin liittyvästä keskustelusta
"Ei kaupunkisuunnittelu ole mikään tykkäämisjuttu" – Sosiaalisen median mahdollisuudet ja esteet kaupunkisuunnittelussa
No full textArtikkeli tutkii sosiaalisen median roolia suomalaisen kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisten käytäntöjen parissa toimiville kohdistetun kyselytutkimuksen ja työpajan avulla. Tutkimuksen viitekehyksenä sovelletaan vuorovaikutteisen suunnittelun yhteistoiminnallisen rationaliteetin konseptia sekä sähköisen osallistumisen kaksijakoisuuden mallia, joka korostaa hallintolähtöisen osallistamisen ja ihmisten itseorganisoituvan osallistumisen eroja. Tulokset osoittavat, että sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa on ristiriitainen ja vasta muotoutumassa. Hallintolähtöisen ja itseorganisoituvan sähköisen osallistumisen integroituminen yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi edellyttäisi suunnittelukulttuurin muutosta erityisesti käytäntöjen ja asenteiden tasolla.Artikkeli tutkii sosiaalisen median roolia suomalaisen kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisten käytäntöjen parissa toimiville kohdistetun kyselytutkimuksen ja työpajan avulla. Tutkimuksen viitekehyksenä sovelletaan vuorovaikutteisen suunnittelun yhteistoiminnallisen rationaliteetin konseptia sekä sähköisen osallistumisen kaksijakoisuuden mallia, joka korostaa hallintolähtöisen osallistamisen ja ihmisten itseorganisoituvan osallistumisen eroja. Tulokset osoittavat, että sosiaalisen median rooli kaupunkisuunnittelussa on ristiriitainen ja vasta muotoutumassa. Hallintolähtöisen ja itseorganisoituvan sähköisen osallistumisen integroituminen yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi edellyttäisi suunnittelukulttuurin muutosta erityisesti käytäntöjen ja asenteiden tasolla.Peer reviewe
Nykyiset ja tulevaisuuden sähköisen osallistumisen metodit kaupunkisuunnittelussa Suomen kunnissa
No full textEParticipation is participation method which is implemented partially or fully with the use of information and communication technologies.This study was implemented to find out how the use of eParticipation methods have changed after the COVID-19 pandemic.
The purpose of this research was to study how Finnish municipalities are using eParticipation methods in their participation process in urban planning. This research tried to find what eParticipation tools Finnish municipalities are using and how they are using them. This research tried to find out how COVID-19 pandemic changed the participation practises in Finnish municipalities and how Finnish municipalities see eParticipation in the future.
This research was implemented with open online survey and semi-structured interviews as methods. Open online survey was made by the department of built environment at Aalto university. This open online survey was addressed to all those working on the field of land use planning, regardless of the organization. Semi-structured interviews were organised for getting deeper knowledge on the planners’ feelings towards eParticipation in urban planning and to complement the answers from the online survey. Two semi-structured interviews were held which included total of five planners.
According to online survey and semi-structured interviews most of the Finnish municipalities are using eParticipation methods in their participation processes in urban planning. Main purpose of using eParticipation methods is to collect data and opinions from citizens before planning project. The most used eParticipation tools for collecting data and opinions from citizens are websites, electric feedback system, social media, and online meetings. Main challenge for Finnish municipalities with eParticipation is the lack of recourses for introducing new eParticipation methods into participation process. Lack of recourses also prevent possibility of training for planners to know how to use new eParticipation methods.
This research found out that eParticipation methods and traditional participation methods are both key elements for participation process in the future and improving them to work together is the main challenge in the future. To be able to have eParticipation and traditional participation working together, eParticipation tools should be developed so that interaction in them would increase and they could be used side by side simultaneously with traditional participation.Sähköinen osallistuminen tarkoittaa kaupunkisuunnittelussa toimivaa osallistumisen muotoa, jossa osallistumisprosessi toteutetaan tieto- ja viestintäteknisten välineiden keinoin. Tämä työ toteutettiin selvittääkseen, miten sähköisen osallistumisen metodien käyttö on muuttunut COVID-19 pandemian jälkeen.
Työn tavoitteena oli tutkia, miten sähköisen osallistumisen keinoja käytetään suomen kunnissa osana niiden kaupunkisuunnittelun osallistumisprosessia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli löytää mitä sähköisen osallistumisen työkaluja kunnat käyttävät ja miten he käyttävät niitä. Tämä työ yritti selvittää miten COVID-19 pandemia muutti osallistumiskäytäntöjä suomen kunnissa ja miten suomen kunnat näkevät sähköisen osallistumisen tulevaisuudessa.
Tämä tutkimus toteutettiin käyttäen avointa verkkokyselyä ja puolistrukturoituja haastatteluita metodeina. Avoimen verkkokyselyn toteutti Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitos. Avoin verkkokysely oli osoitettu kaikille kaupunkisuunnittelu tehtävissä työskenteleville riippumatta tahosta missä he työskentelevät. Puolistrukturoidut haastattelut järjestettiin, jotta saataisiin lisää tietoa kaavoittajien mielipiteistä sähköistä osallistumista kohtaan ja täydentääkseen sähköisen kyselyn tuloksia. Kaksi puolistrukturoitua haastattelua järjestettiin, joihin osallistui yhteensä viisi kaavoittajaa.
Sähköisen kyselyn sekä puolistrukturoitujen haastattelujen perusteella suurin osa suomen kuntia käyttää sähköisen osallistumisen muotoja heidän osallistumisprosessissansa kaupunkisuunnitteluhankkeissa. Yleisin tarkoitus sähköisten osallistumisen metodien käyttöön oli kerätä tietoa ja mielipiteitä kansalaisilta ennen kaavoitusprosessin käynnistämistä. Käytetyimmät sähköisen osallistumisen työkalut olivat nettisivujen käyttö, sähköinen palautejärjestelmä, sosiaalinen media ja etätapaamiset. Kuntien suurin haaste sähköisen osallistumisen metodien käytössä on rajalliset resurssit uusien sähköisten metodien käyttöönotossa osallistamisprosessiin. Rajalliset resurssit estävät myös kaavoittajien kouluttamisen uusiin sähköisiin metodeihin.
Tämä tutkimus sai selville, että sähköisen osallistumisen ja perinteisen osallistumisen metodit ovat molemmat tärkeitä osia osallistumisprosessia tulevaisuudessa. Niiden kehittäminen toimimaan yhdessä entistä paremmin on tärkein tavoite. Sähköisiä työkaluja tulee kehittää niin, että vuorovaikutus lisääntyisi ja niitä voitaisiin käyttää perinteisien osallistumisen rinnalla samanaikaisesti
Generatiivisen tekoälyn mahdollisuudet avustaa vuorovaikutteisessa joukkoliikenne suunnittelussa
No full textTyöni on kirjallisuuskatsaus, joka käsittelee generatiivisen tekoälyn mahdollisuuksia vuorovaikutteisessa joukkoliikennesuunnittelussa. Tarkemmin tutkin vuorovaikutteisen joukkoliikennesuunnittelun nykyisiä periaatteita, miten kuvia generoiva tekoäly voi auttaa työpajoissa sekä miten tekstiä generoiva tekoäly voi auttaa avoimissa ovissa.
Tuloksieni saamiseen olen hyödyntänyt pitkälti tieteellisiä artikkeleja, mutta tiedon rajallisuuden seurauksena olen joutunut myös hyödyntämään haastattelua sekä ei-tieteellisiä lähteitä. Vaikka osa lähteistä ei ole tieteellisiä, koin ne silti työni kannalta oleellisiksi sekä luotettaviksi.
Olen työssäni tutkinut muun muassa joukkoliikennesuunnittelun periaatteita, vuorovaikutteisen suunnittelun periaatteita, Helsingin seudun liikenne –kuntayhtymän osallisuusmallia, tekoälyn määritelmää sekä kuvia ja tekstiä generoivia tekoälysovelluksia, joita hyödynnetään rakennetussa ympäristössä. Pohdin näiden tutkimustulosten perusteella esimerkiksi OpenCityAI:n kaltaisen tekoälyn hyödyntämistä joukkoliikenteen palveluiden tarjoajan nettisivuilla, ja miten joukkoliikenteen reittien tai pysäkkien generoimista voitaisiin hyödyntää työpajoissa
Katsaus maankäytön suunnittelun sähköiseen osallistumiseen: Tutkimuksia osallistumisen tilasta pandemian jälkeisenä aikana
No full textEngaging Citizens in Cultural Planning with a Web Map Survey
No full textThis article discusses the use of a web map survey tool for cultural mapping in Nikkilä, in the municipality of Sipoo, Finland. Nikkilä has in place an ongoing cultural planning and development process that involves collaborative planning between the municipal urban planning department and the cultural department. Cultural planning is a culturally sensitive approach in urban development. The main goal in cultural planning is to study ‘sense of place’ and discover what makes the place distinctive. The starting point of the process is to study the experiences and visions of local inhabitants and other public stakeholders regarding the area and its resources. Cultural mapping is a central part of a process that aims to increase the welfare and attractiveness of Nikkilä by utilizing existing cultural resources. This paper describes the participative design process of the web map survey, which was used as a cultural mapping tool to engage citizens to participate in the cultural planning process. Based on the case study, we are convinced that a web map survey is suitable for use as a cultural mapping tool. However, to achieve a good result it is necessary to invest in the design as well as the marketing of the survey. User-centred methods, such as collaborative planning, can be used to engage different user groups in the design of the survey. The earlier that prospective respondents can be involved in the collaborative design of a survey, the better results can be expected, quantitative as well as qualitative.Peer reviewe
Beyond the Blind Spot: Enhancing Polyphony Through City Planning Activism Using Public Participation GIS
Full text linkA key advantage of public participation GIS (PPGIS) tools has been seen as increasing the polyphony of urban planning by reaching the wisdom of crowds. However, the challenge is to enable participation for those who do not have the skills or resources. This article describes participatory action research where the authors of the article collaborated with a local city planning activist at the Kontula Mall, Helsinki (Finland) to improve the participation of a group marginalized from the renewal process (i.e., immigrant entrepreneurs) using a PPGIS tool (Maptionnaire). The case study provided insights into the potential for city planning activism to bring out marginalized groups’ perspectives and use PPGIS. Moreover, the research also revealed barriers to polyphony in current planning practices. Nevertheless, planning activism can enable the participation of the marginalized by coming into contact with them, providing them with information, and bringing their perspectives to the collaboration. The PPGIS tool can serve as a platform to collect participatory data through different response modes. Local activism can also facilitate the questionnaire’s co-design, testing, and marketing. Therefore, a bottom-up approach can be a way to improve the impact of PPGIS and enhance polyphony in urban planning
- …
