1,720,983 research outputs found
The Metaphysical Paintings of Giorgio de Chirico and the Latency of Synesthesia
My analysis will address the following questions: What is the role of time and silence in the melancholy scenes of de Chirico’s early “metaphysical period” (1911–1918) and his articles prior to the year 1920, and how can the question of time be seen as a participant or catalyst in the phenomenon of synesthesia in de Chirico’s early works? How is it that, involuntarily, we find ourselves at the brink of synesthesia when describing de Chirico’s “enigmatic” paintings? It is symptomatic of the case that there is no description of de Chirico’s early works without reference to silence. With a conjuring trick he makes time the fifth sense. Slow time and high silence unite in his scenes, the beholder’s eye moves in the petrified, naked world, where the projective process of synethesia abounds
Uusien aikaorientaatioiden ongelma taidehistoriassa – anakronismi, kronotopia ja heterokronia
Tarkastelen artikkelissani taidehistoriallisessa tutkimuksessa viime aikoina yleistyneen anakronistisen asenteen eri näkökohtia. Pohdin, voiko anakronistinen asennoituminen murtaa ns. lineaarisen aikakäsityksen? Punnitsen myös anakronismin ajatusta kahden toisentyyppisen ajallisuuden käsitteen, kronotopian ja heterokronian valossa. Suhteeni anakronismin ideaan taidehistoriassa on kriittinen: analysoin tarkemmin, miten anakronismin ajatuksen keskeinen lähettiläs Georges Didi-Huberman soveltaa käsitettä. Liitän anakronismin idean aiempiin ajattoman taiteen puolestapuhujien ajatuksiin ja totean anakronismin uudeksi formalismin muodoksi
Kosmopoliitin kotiseudut
Tarmo Kunnas: Hyvää kotiseutua etsimässä. Eurooppalainen matkakirja. Nemo 2018
Vaghezza and the carnivalization of the Dionysian Nymph in the mid-sixteenth century imagery of the birth-chamber
Muistin taiteen muutokset : reettori, analyytikko, taiteilija ja turisti eli muistipaikkojen neljä aspektia
Han van Meegerin tapaus ja ekspression huume
Taide ja rikos ovat usein joutuneet sukulaisuussuhteeseen, etenkin viimeisen parin vuosisadan aikana. Ajatus taiteesta itseilmaisuna ja salapoliisikertomukset syntyivät suunnilleen samoihin aikoihin, 1800-luvun alkupuolella. Väärennösten määrän kasvulla ja detektiivien suosiolla on myös ajallinen yhteytensä. Nykyäänkin nämä kaksi lajia hipovat toisiaan – siinä mielessä, että seuraamme taidokkaita detektiivejä eri medioista, samalla kun luemme jännittäviä kertomuksia siitä, miten huikean jäljitysseikkailun lopputuloksena on jälleen löydetty uusi Caravaggio, joka saattaa lopulta paljastua väärennökseksi. Käymme sankoin joukoin taidegallerioissa katsomassa aitoja maalauksia, joista osa saattaa yhtä hyvin olla väärennöksiä
- …
