77 research outputs found
Fyysinen aktiivisuus, lannerangan nikamakoko ja Modic-muutokset keski-iässä
No full textAbstractPhysical activity (PA) influences bone tissue throughout the lifespan and is believed to have a positive effect on vertebral size also during adulthood, thus potentially improving vertebral strength and reducing fracture risk. Modic changes (MC), divided in three subgroups (MC1, MC2, MC3), are vertebral bone marrow changes visible in magnetic resonance imaging (MRI) that are associated with non-specific low back pain (LBP). This thesis includes three population-based cohort studies (I, II, III) which aim was to investigate the association between device-measured moderate to vigorous intensity PA (MVPA, ≥ 3.5 METs), vertebral cross-sectional area (CSA) (I), and lumbar MC (II), and to determine the relationship between vertebral dimensions and lumbar MC (III), using a subsample (n = 1202–1374) of the Northern Finland Birth Cohort 1966. Participants aged 46 to 48 underwent lumbar MRI from which vertebral dimensions and lumbar MC were assessed, and their daily MVPA was determined by a wrist-worn activity monitor.The results showed that MVPA was positively associated with vertebral CSA among both sexes. Among men, a higher amount of MVPA was associated with increased odds of any lumbar MC, particularly MC2, whereas among women no such association was found. Exploration of the relationship between vertebral dimensions and lumbar MC revealed that vertebral height was positively associated with the presence of lumbar MC2, whereas vertebral CSA and volume were not associated with MC.The results of this thesis propose that MVPA has a positive impact on vertebral size among both sexes at midlife, thus lifelong MVPA might be a preventive action for reducing future vertebral fractures. Lumbar MC seem to be associated with higher vertebrae. MVPA seems to be associated with an increased likelihood of lumbar MC, but only among men and especially with MC2, strengthening the hypothesis that changed mechanical conditions due to hyperloading are connected to MC2. Further studies are needed to verify these findings and to clarify their clinical importance. For more profound comprehension, the significance of total daily PA and sedentary time should also be investigated.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Modarress-Sadeghi, M., Oura, P., Junno, J.-A., Niemelä, M., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2019). Objectively measured physical activity is associated with vertebral size in midlife. Medicine & Science in Sports & Exercise, 51(8), 1606–1612. https://doi.org/10.1249/mss.0000000000001962Self-archived versionModarress Julin, M., Saukkonen, J., Oura, P., Niemelä, M., Junno, J.-A., Määttä, J., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2020). Association between device-measured physical activity and lumbar Modic changes. BMC Musculoskeletal Disorders, 21(1). https://doi.org/10.1186/s12891-020-03638-ySelf-archived versionJulin, M., Saukkonen, J., Oura, P., Junno, J.-A., Niemelä, M., Määttä, J., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2020). Association between vertebral dimensions and lumbar Modic changes. Spine, 46(7), E415–E425. https://doi.org/10.1097/brs.0000000000003797Self-archived versionTiivistelmäAlaselkäkipu on yleisin työikäisten toimintakykyä heikentävä sairaus, ja nikamamurtumat ovat merkittävä ikääntyvän väestön liikuntakykyä ja elämänlaatua heikentävä tekijä maailmanlaajuisesti. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa luustoon läpi elämän, ja sillä on mahdollisesti positiivinen vaikutus nikaman kokoon vielä aikuisiässäkin vahvistaen nikamaa ja ennaltaehkäisten murtumia. Modic-muutokset (MC:t, alaryhmät MC1, MC2, MC3) ovat magneettikuvauksessa nähtäviä selkänikamien luuydinmuutoksia, jotka ovat yhteydessä pitkittyneeseen alaselkäkipuun.Väitöstutkimuksen (osatyöt I, II, III) tavoitteena oli selvittää kiihtyvyysanturiin perustuvalla ranteessa pidettävällä aktiivisuusmittarilla mitatun vähintään kohtuullisesti kuormittavan fyysisen aktiivisuuden (≥ 3.5 METs) yhteyttä nikaman poikkipinta-alaan (I) ja lannerangan MC:n riskiin (II). Lisäksi selvitettiin nikaman koon ja MC:n välistä yhteyttä (III). Tutkimusaineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Tutkittavien (n = 1202–1374) ollessa 46–48-vuotiaita, he osallistuivat fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja lannerangan magneettikuvaukseen.Tulokset osoittivat, että vähintään kohtuullisesti kuormittava fyysinen aktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä nikaman poikkipinta-alaan molemmilla sukupuolilla. Miehillä suurempi määrä päivittäistä vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta oli positiivisesti yhteydessä lannerangan MC:n, erityisesti MC2:n, naisilla yhteyttä ei havaittu. Nikaman korkeus oli positiivisesti yhteydessä lannerangan MC2:n, nikaman poikkipinta-ala ja tilavuus eivät sen sijaan olleet yhteydessä MC:n.Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus nikaman kokoon keski-iässä molemmilla sukupuolilla ja sitä voidaan pitää yhtenä varteenotettavana nikamamurtumien ennaltaehkäisykeinona. Lannerangan MC:t saattavat olla yhteydessä korkeampaan nikamaan, ja miehillä vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä lannerangan MC2:n suurempaan todennäköisyyteen vahvistaen teoriaa mekaanisen ylikuormituksen ja MC2:n yhteydestä. Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta voidaan kehittää täsmällisempiä ja tehokkaampia menetelmiä selkäsairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sekä väestön työ- ja toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Modarress-Sadeghi, M., Oura, P., Junno, J.-A., Niemelä, M., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2019). Objectively measured physical activity is associated with vertebral size in midlife. Medicine & Science in Sports & Exercise, 51(8), 1606–1612. https://doi.org/10.1249/mss.0000000000001962Rinnakkaistallennettu versioModarress Julin, M., Saukkonen, J., Oura, P., Niemelä, M., Junno, J.-A., Määttä, J., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2020). Association between device-measured physical activity and lumbar Modic changes. BMC Musculoskeletal Disorders, 21(1). https://doi.org/10.1186/s12891-020-03638-yRinnakkaistallennettu versioJulin, M., Saukkonen, J., Oura, P., Junno, J.-A., Niemelä, M., Määttä, J., Niinimäki, J., Jämsä, T., Korpelainen, R., & Karppinen, J. (2020). Association between vertebral dimensions and lumbar Modic changes. Spine, 46(7), E415–E425. https://doi.org/10.1097/brs.0000000000003797Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Training Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in Auditorium A101 (Aapistie 7 A), on 22 October 2021, at 12 noonAbstract
Physical activity (PA) influences bone tissue throughout the lifespan and is believed to have a positive effect on vertebral size also during adulthood, thus potentially improving vertebral strength and reducing fracture risk. Modic changes (MC), divided in three subgroups (MC1, MC2, MC3), are vertebral bone marrow changes visible in magnetic resonance imaging (MRI) that are associated with non-specific low back pain (LBP). This thesis includes three population-based cohort studies (I, II, III) which aim was to investigate the association between device-measured moderate to vigorous intensity PA (MVPA, ≥ 3.5 METs), vertebral cross-sectional area (CSA) (I), and lumbar MC (II), and to determine the relationship between vertebral dimensions and lumbar MC (III), using a subsample (n = 1202–1374) of the Northern Finland Birth Cohort 1966. Participants aged 46 to 48 underwent lumbar MRI from which vertebral dimensions and lumbar MC were assessed, and their daily MVPA was determined by a wrist-worn activity monitor.
The results showed that MVPA was positively associated with vertebral CSA among both sexes. Among men, a higher amount of MVPA was associated with increased odds of any lumbar MC, particularly MC2, whereas among women no such association was found. Exploration of the relationship between vertebral dimensions and lumbar MC revealed that vertebral height was positively associated with the presence of lumbar MC2, whereas vertebral CSA and volume were not associated with MC.
The results of this thesis propose that MVPA has a positive impact on vertebral size among both sexes at midlife, thus lifelong MVPA might be a preventive action for reducing future vertebral fractures. Lumbar MC seem to be associated with higher vertebrae. MVPA seems to be associated with an increased likelihood of lumbar MC, but only among men and especially with MC2, strengthening the hypothesis that changed mechanical conditions due to hyperloading are connected to MC2. Further studies are needed to verify these findings and to clarify their clinical importance. For more profound comprehension, the significance of total daily PA and sedentary time should also be investigated.Tiivistelmä
Alaselkäkipu on yleisin työikäisten toimintakykyä heikentävä sairaus, ja nikamamurtumat ovat merkittävä ikääntyvän väestön liikuntakykyä ja elämänlaatua heikentävä tekijä maailmanlaajuisesti. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa luustoon läpi elämän, ja sillä on mahdollisesti positiivinen vaikutus nikaman kokoon vielä aikuisiässäkin vahvistaen nikamaa ja ennaltaehkäisten murtumia. Modic-muutokset (MC:t, alaryhmät MC1, MC2, MC3) ovat magneettikuvauksessa nähtäviä selkänikamien luuydinmuutoksia, jotka ovat yhteydessä pitkittyneeseen alaselkäkipuun.
Väitöstutkimuksen (osatyöt I, II, III) tavoitteena oli selvittää kiihtyvyysanturiin perustuvalla ranteessa pidettävällä aktiivisuusmittarilla mitatun vähintään kohtuullisesti kuormittavan fyysisen aktiivisuuden (≥ 3.5 METs) yhteyttä nikaman poikkipinta-alaan (I) ja lannerangan MC:n riskiin (II). Lisäksi selvitettiin nikaman koon ja MC:n välistä yhteyttä (III). Tutkimusaineistona oli väestöpohjainen Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966. Tutkittavien (n = 1202–1374) ollessa 46–48-vuotiaita, he osallistuivat fyysisen aktiivisuuden mittauksiin ja lannerangan magneettikuvaukseen.
Tulokset osoittivat, että vähintään kohtuullisesti kuormittava fyysinen aktiivisuus oli positiivisesti yhteydessä nikaman poikkipinta-alaan molemmilla sukupuolilla. Miehillä suurempi määrä päivittäistä vähintään kohtuukuormitteista fyysistä aktiivisuutta oli positiivisesti yhteydessä lannerangan MC:n, erityisesti MC2:n, naisilla yhteyttä ei havaittu. Nikaman korkeus oli positiivisesti yhteydessä lannerangan MC2:n, nikaman poikkipinta-ala ja tilavuus eivät sen sijaan olleet yhteydessä MC:n.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että vähintään kohtuukuormitteisella fyysisellä aktiivisuudella on positiivinen vaikutus nikaman kokoon keski-iässä molemmilla sukupuolilla ja sitä voidaan pitää yhtenä varteenotettavana nikamamurtumien ennaltaehkäisykeinona. Lannerangan MC:t saattavat olla yhteydessä korkeampaan nikamaan, ja miehillä vähintään kohtuukuormitteinen fyysinen aktiivisuus näyttäisi olevan yhteydessä lannerangan MC2:n suurempaan todennäköisyyteen vahvistaen teoriaa mekaanisen ylikuormituksen ja MC2:n yhteydestä. Tulosten vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia, jotta voidaan kehittää täsmällisempiä ja tehokkaampia menetelmiä selkäsairauksien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sekä väestön työ- ja toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistämiseen
Search for lifetime determinants of midlife vertebral size : emphasis on lifetime physical activity and early-life physical growth
No full textOsteoporoosi on maailmanlaajuinen terveysongelma, joka koskettaa merkittävää osaa väestöstä keski-iästä lähtien. Sille tyypillistä on luukudoksen lujuuden heikentyminen mikro- ja makrotason muutosten seurauksena, mistä johtuu erityisesti kasvanut traumaan liittymättömien matalaenergisten murtumien riski. Selkänikama on yleisin ja usein myös ensimmäinen tällaisen murtuman esiintymiskohta. Nikaman pienen koon tiedetään lisäävän sen murtumariskiä, mutta nikaman kokoa määrittäviä tekijöitä tunnetaan varsin rajallisesti.
Tämän tutkimuskokonaisuuden tarkoituksena on ollut tutkia, miten (1) vapaa-ajan yleinen liikunnallisuus, (2) yksittäiset liikuntalajit ja luita kuormittava liikunta, (3) työn fyysiset ominaisuudet sekä (4) varhainen kasvu vaikuttavat keski-iän nikamakokoon. Tutkimusjoukon on muodostanut Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966:n osaotos, johon kuuluneiden lanneranka on magneettikuvattu osana 46-vuotistutkimusta vuosina 2012–2014 (n = 1 540). Elinaikaisen eli lähes 50-vuotisen seurantajakson aikana tutkittavien terveydentilasta sekä elintavoista on kertynyt runsaasti tietoa, jota tutkimuksessa on hyödynnetty. Liikunnallista aktiivisuutta on tiedusteltu 14, 31 ja 46 vuoden kohdalla, lajikohtaista harrastusaktiivisuutta 31 ja 46 vuoden kohdalla ja työn fyysisiä piirteitä niin ikään 31 ja 46 vuoden kohdalla. Tietoa fyysisestä kehityksestä pituuden ja painon suhteen on kerätty syntymästä lähtien.
Tutkimusprojekti on onnistunut paljastamaan nikamakoon kannalta potentiaalisesti merkityksellisiä tekijöitä. Naisten elinikäisen vapaa-ajan liikunnallisuuden on havaittu olevan yhteydessä suurentuneeseen keski-iän nikamakokoon. Yhteys on havaittu paitsi yleisen liikunnallisuuden osalta, myös erityisesti luustoa tehokkaasti kuormittavia liikunta- ja urheilulajeja (pallopelit, juoksu) tarkasteltaessa. Miehillä ei ole havaittu yhteyttä liikunnan ja nikamakoon välillä, eikä työn fyysisyys ole näyttänyt olevan yhteydessä nikamakokoon kummallakaan sukupuolella. Nopean varhaislapsuuden painonnousun on havaittu olevan itsenäisesti yhteydessä suurempiin keski-iän nikamiin sekä miehillä että naisilla, kun taas lapsuuden ja nuoruuden ripeä pituuskasvu on heijastunut keski-iän nikamakokoon aikuispituuden kautta.
Havaitut yksilöiden väliset erot nikamakoossa ovat maltillisia, mutta tutkimuksen tulosten valossa erityisesti naisten vapaa-ajan liikuntakäyttäytyminen näyttää olevan yhteydessä nikamakokoon ja sitä kautta murtumariskiin. Lisäksi jo varhaisen lapsuuden fyysisen kehityksen perusteella näyttää olevan mahdollista ennustaa keski-iän nikamakokoa ja siten myös nikamamurtuman riskiä kummankin sukupuolen osalta.
Kyseessä on väitöskirjaksi tarkoitettu tutkimuskokonaisuus, joka on toteutettu Oulun yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuosina 2015–2017. Poikkitieteellisen tutkimusprojektin ohjaajina ovat toimineet professori Jaakko Niinimäki (radiologia), professori Jaro Karppinen (fysiatria) sekä dosentti Juho-Antti Junno (antropologia). Projektin osatöitä on julkaistu vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa ja Oura on toiminut näissä ensimmäisenä kirjoittajana. Tekijänoikeudellisista syistä syventävien opintojen raporttina julkaistaan tämä lyhennelmä sekä viitteet toistaiseksi julkaistuihin osatöihin. Täydellinen tutkimusprojektin kuvaus on tarkoitus julkaista väitöskirjan muodossa myöhemmin.Opinnäytteenä tiivistelmä artikkeleista: Oura, P., Paananen, M., Niinimäki, J., Tammelin, T., Herrala, S., Auvinen, J., Korpelainen, R., Junno, J.-A., & Karppinen, J. (2016). Effects of leisure-time physical activity on vertebral dimensions in the northern finland birth cohort 1966. Scientific Reports, 6(1), 27844. https://doi.org/10.1038/srep27844Rinnakkaistallennettu versio http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2021112456827Oura, P., Paananen, M., Niinimäki, J., Auvinen, J., Ala-Mursula, L., Junno, J.-A., & Karppinen, J. (in press) Effect of occupational physical activities on vertebral dimensions in midlife in the Northern Finland Birth Cohort 1966. Occupational and Environmental Medicine. https://doi.org/10.1136/oemed-2016-104025Rinnakkaistallennettu versio http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2019111438006The thesis is summary of articles: Oura, P., Paananen, M., Niinimäki, J., Tammelin, T., Herrala, S., Auvinen, J., Korpelainen, R., Junno, J.-A., & Karppinen, J. (2016). Effects of leisure-time physical activity on vertebral dimensions in the northern finland birth cohort 1966. Scientific Reports, 6(1), 27844. https://doi.org/10.1038/srep27844Self-archived version http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe2021112456827Oura, P., Paananen, M., Niinimäki, J., Auvinen, J., Ala-Mursula, L., Junno, J.-A., & Karppinen, J. (in press) Effect of occupational physical activities on vertebral dimensions in midlife in the Northern Finland Birth Cohort 1966. Occupational and Environmental Medicine. https://doi.org/10.1136/oemed-2016-104025Self-archived version http://urn.fi/urn:nbn:fi-fe201911143800
Search for lifetime determinants of midlife vertebral size:emphasis on lifetime physical activity and early-life physical growth
No full textAbstract
Osteoporotic vertebral fractures are common among ageing populations worldwide. Although small vertebral size has been established as an independent risk factor for vertebral fracturing, relatively few determinants of vertebral size are currently known.
The present study aimed to reveal lifetime factors that associate with midlife vertebral size. Overall physical activity across the lifespan, sports participation in adulthood, occupational physical activities in adulthood, and physical growth in early life were investigated. A subsample of the Northern Finland Birth Cohort Study 1966 was used, with a 46-year follow-up (n = 1,540). Vertebral dimensions were obtained by magnetic resonance imaging of the lumbar spine at the age of 46.
The present data showed that high lifelong leisure-time physical activity and active participation in high-impact sports in adulthood were associated with large midlife vertebral size among women, but no such association was detected among men. Occupational physical activities were not associated with vertebral size among either sex. Early-life weight gain predicted large midlife vertebrae among both sexes, and the effect of height gain on vertebral size seemed to be mediated by adult height.
The present findings show that the female vertebra in particular seems to benefit from high leisure-time physical activity and active participation in high-impact sports. Regardless of sex, early development also seems to play a role in determining later-life vertebral size. Prospective studies should confirm the causality of the present findings, and further research is needed to shed light on other lifetime factors as determinants of vertebral size.Tiivistelmä
Selkänikaman osteoporoottiset murtumat ovat maailmanlaajuisesti yleinen ikääntyvän väestön vaiva. Pienen nikamakoon tiedetään lisäävän nikamamurtuman riskiä, mutta nikamakokoon vaikuttavia tekijöitä tunnetaan toistaiseksi varsin vähän.
Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää keski-iän nikamakokoon vaikuttavia elinaikaisia tekijöitä. Erityisesti tutkitaan vapaa-ajan liikunnallisuuden, lajikohtaisen harrastusaktiivisuuden, työn liikunnallisten piirteiden sekä lapsuuden ja nuoruuden fyysisen kehityksen yhteyttä nikamakokoon. Tutkimusjoukkona käytetään osaotosta Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortista (n = 1 540). Seuranta-aika on ollut 46 vuotta, ja selkänikaman koko on määritetty tutkittavista 46 vuoden iässä otetuista lannerangan magneettikuvista.
Tutkimusaineistossa naisten elinaikainen vapaa-ajan liikunnallisuus sekä aktiivinen luustoa kuormittavien liikuntalajien harrastaminen ovat yhteydessä suureen nikamakokoon keski-iässä. Miesten liikunnallisuuden ja nikamakoon välillä ei sen sijaan havaittu vastaavaa yhteyttä, eivätkä työn liikunnalliset piirteet olleet yhteydessä nikamakokoon kummallakaan sukupuolella. Varhainen painon kasvu ennusti suurta keski-iän nikamakokoa sukupuolesta riippumatta, ja varhaisen pituuskasvun vaikutus nikamakokoon näytti välittyvän aikuispituuden kautta.
Tutkimuksen tulosten perusteella siis erityisesti naiset näyttäisivät hyötyvän vapaa-ajan liikunnallisesta aktiivisuudesta ja luuta kuormittavien lajien harrastamisesta aikuisiällä. Sukupuolesta riippumatta myös lapsuuden ja nuoruuden fyysisellä kehityksellä näyttäisi olevan merkitystä keski-iän nikamakokoon. Tulevaisuudessa prospektiivisten tutkimusasetelmien tulisi vahvistaa tässä tutkimuksessa havaittujen yhteyksien kausaliteetti. Lisäksi tutkimusta tarvittaisiin jatkossa muiden nikamakokoon vaikuttavien elinaikaisten tekijöiden selvittämiseksi
Osteobiography of Vicar Rungius:analyses of the bones and tissues of the mummy of an early 17th-century Northern Finnish clergyman using radiology and stable isotopes
No full textAbstract
This dissertation is a pioneering effort in a project to document, preserve and study the human remains found beneath old Northern Finnish churches. These remains have spontaneously mummified as a result of the early modern elite’s practice of burying under church floors. The main subject of the study is an early 17th-century Vicar of the Kemi parish, Nikolaus Rungius, and his mummified remains. His mummy that still is an important tourist attraction and a popular character in local lore, has a unique history as it has been exhibited since the 18th-century.
The computed tomography scanning performed on the mummy revealed pathological findings suggesting that the Vicar suffered from obesity-related conditions. The most convincing of these was the manifestation of DISH in his thoracic spine. There were also indications of tuberculosis, such as a probable Pott’s spine, as well as calcifications, for example, in subareolar regions. The latter may also represent gynaecomastia, which currently is a rather common finding in elderly men.
The scans also provided information concerning the preservation. In addition to the right forearm that was lost by the mid-19th-century, six cervical vertebrae are missing. The head still appears to be attached through a continuous band of soft tissue, and has likely belonged to the same person as the rest of the body.
Both the Vicar’s dental health examined through the scans, and the results of the stable isotope analyses (δ13C, δ15N) of his nail keratin, along with the obesity-related findings, indicated a rather heavy diet rich in protein. This is in line with what is known about the early modern Northern Finnish diets. They were mainly based on foodstuffs acquired by hunting, fishing and animal husbandry. These interpretations also comport with the Vicar’s status, and assumed wealth. Typically, the clergy could maintain abundant diets. Even manifestations of DISH are rather commonly found in remains from monastery sites.
The Vicar’s δ15N value was elevated in comparison to the values of the control group comprised of other early modern human remains in Northern Finnish churches. This discrepancy may be due to a stronger input of dietary protein sourced from top aquatic predators, such as the seal. Another plausible explanation could be the connection between the elevated δ15N value and DISH previously found by several authors.Tiivistelmä
Tämä väitöstutkimus on osa projektia, jonka päämääränä on vanhojen pohjoissuomalaisten kirkkojen alla lepäävien muumioituneiden vainajien dokumentointi, säilyttäminen ja tutkimus. Muumioitumisen taustalla on varhaisen uuden ajan eliitin tapa haudata kirkkojen lattioidenalaisiin tiloihin. Tutkimuksen pääkohteena on 1600-luvun alun Kemin seurakunnan kirkkoherran, Nikolaus Rungiuksen hyvin säilynyt ruumis. Kirkkoherran muumiolla on ainutlaatuinen historia, sillä se on ollut nähtävillä 1700-luvulta lähtien. Tämä paikallistaruston hyvin tuntema hahmo on edelleenkin tärkeä turistikohde.
Muumion tietokonetomografinen kuvantaminen paljasti useita patologisia löydöksiä. Osa niistä vihjaa kirkkoherran kärsineen tiloista, joilla on yhteys ylipainoon. Kaikista vakuuttavimmin siihen viittaisi hänen rintarangassaan havaittu diffuusin idiopaattisen skeletaalisen hyperostoosin (DISH) aiheuttama leesio. Myös tuberkuloosista havaittiin viitteitä, kuten mahdollinen Pottin tauti, sekä subareolaariset kalkkeumat. Jälkimmäiset voivat tosin olla gynekomastiankin aiheuttamat.
Kuvantaminen tarjosi tietoa myös muumion säilyneisyydestä. Pitkään kadoksissa olleen oikean kyynärvarren lisäksi kuusi kaulanikamaa puuttuivat. Pää ja torso näyttäisivät kuitenkin edelleen yhdistyvän toisiinsa niskassa, mikä tarkoittaisi molempien osien kuuluneen samalle yksilölle.
Sekä kirkkoherran hammasterveys, että kynnen keratiinin isotooppianalyysit (δ15N, δ13C) indikoivat, että hänen ruokavalionsa lienee ollut raskas ja proteiinirikas. Rintarangan DISH-leesio tukee tätä päätelmää, joka sopii yhteen myös aiempien pohjoissuomalaista varhaisen uudenajan ruokavaliota koskevien tietojen kanssa. Ravinto hankittiin lähinnä metsästämällä, kalastamalla ja karjanhoidolla. Tulokset yhtenevät kirkkoherran sosiaalisen statuksen ja oletetun vaurauden kanssa: papisto kykeni tyypillisesti nauttimaan runsaasta ruokavaliosta. Jopa ylipainoon yhdistetty DISH on erityisen tyypillinen löydös nimenomaan luostarikaivauksien vainajissa.
Stabiili-isotooppianalyysit paljastivat kirkkoherran typpiarvon merkittävästi muista pohjoissuomalaisista muumioista koostuvan verrokkiaineiston arvoja korkeammaksi. Ero selittynee ravinnon suuremmalla määrällä vesistöjen huippusaalistajien, kuten hylkeiden proteiinia. Toinen mahdollinen selitys voi liittyä kohonneiden typpiarvojen ja DISHin väliltä aiemmin löydettyyn yhteyteen
Sex- and site-specific, age-related changes in bone density : a Terry collection study
No full textAbstractAs modern populations are living longer, age-related health issues have become more common. One growing concern is the age-related bone density loss that increases the individual’s risk for fractures, which unfortunately seems to disproportionately afflict women. These fractures are not only detrimental to the individuals’ lives but also come with a great economic burden to the societies. Although age-related bone loss is a normal phenomenon, studies on archaeological individuals have demonstrated that the pattern how this occurs has experienced changes due to our changing lifestyles. Hence, to add to our understanding of secular trends in age-related bone loss, we studied age- and sex-related differences in vertebral and femoral bone densities of a recent past population of late 19th and early 20th century Americans. We used a sample of 114 individuals (55 males, 59 females) from the Robert J. Terry Anatomical Skeletal Collection. Peripheral quantitative computed tomography (pQCT) was used to scan the dry bones. We took one scan from the 4th lumbar vertebra and three scans from the femur. The associations between the age, sex and bone density were analyzed. We were able to detect age-related bone loss in both vertebra and femur. It was observed that men tended to lose more bone density on the vertebra, whereas bone loss in women was more pronounced in the femur. We speculate that differences to modern and earlier archaeological populations are related to the major lifestyle differences between the periods.Abstract
As modern populations are living longer, age-related health issues have become more common. One growing concern is the age-related bone density loss that increases the individual’s risk for fractures, which unfortunately seems to disproportionately afflict women. These fractures are not only detrimental to the individuals’ lives but also come with a great economic burden to the societies. Although age-related bone loss is a normal phenomenon, studies on archaeological individuals have demonstrated that the pattern how this occurs has experienced changes due to our changing lifestyles. Hence, to add to our understanding of secular trends in age-related bone loss, we studied age- and sex-related differences in vertebral and femoral bone densities of a recent past population of late 19th and early 20th century Americans. We used a sample of 114 individuals (55 males, 59 females) from the Robert J. Terry Anatomical Skeletal Collection. Peripheral quantitative computed tomography (pQCT) was used to scan the dry bones. We took one scan from the 4th lumbar vertebra and three scans from the femur. The associations between the age, sex and bone density were analyzed. We were able to detect age-related bone loss in both vertebra and femur. It was observed that men tended to lose more bone density on the vertebra, whereas bone loss in women was more pronounced in the femur. We speculate that differences to modern and earlier archaeological populations are related to the major lifestyle differences between the periods
Opas laskimoverinäytteenottoon Ylöjärven kotihoidon työntekijöille
No full textKotihoitoon kuuluva kotisairaanhoito on potilaan kotona toteutettavaa moniammatillista terveyden- ja sairaanhoidon palvelua. Kotisairaanhoidon piiriin kuuluvat erilaiset lääkärin määräämät toimenpiteet, kuten näytteiden ottaminen.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli laatia opas laskimoverinäytteenoton tueksi Ylöjärven kotihoidon työntekijöille. Tavoitteena oli laatia kohderyhmän tarpeita vastaava, laadukas ja asiasisällöltään kattava opas laskimoverinäytteenoton tueksi.
Opas toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä yhteistyössä Ylöjärven kotihoidon kanssa. Opinnäytetyön aihe oli opiskelijoiden itsensä kehittämä. Aihe koettiin tarpeelliseksi myös työelämän edustajien taholta, sillä työntekijöillä ei ollut käytettävissään yhtenäistä ja selkeää opasta laskimoverinäytteenoton tueksi. Oppaan tarkoituksenmukaisuuden parantamiseksi työntekijöille toteutettiin lomakekysely, jolla kartoitettiin tarpeita ja toiveita oppaan sisältöä koskien.
Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa perehdyttiin preanalytiikkaa, laskimoverinäytteenottoa sekä kotihoitoa käsittelevään lähdemateriaaliin. Teorian pohjalta syntyneessä tuotoksessa eli oppaassa teemoja käsiteltiin lomakekyselyssä ilmitulleita toiveita painottaen. Teorian lisäksi tuotos sisältää 35 tekstisisältöä tukevaa tekijän ottamaa värivalokuvaa.
Valmiista tuotoksesta kerättiin palautetta opinnäytetyön toimivuuden arvioimiseksi. Theseuksessa julkaistaan ainoastaan opinnäytetyön teoria. Opinnäytetyö luovutetaan yhteistyötaholle kirjallisessa ja sähköisessä muodossa.Home care is a multi-professional service of within health care taking place at a patient's home. Part of the home care services are procedures ordered by a doctor. Taking blood samples is a part of home care services.
The purpose of this study was to compile a guide on blood sampling for the employees of Ylöjärvi home care. The aim of the study was to compile acomprehensive guide of good quality to respond to the needs of the target group. The secondary aim of this study was to improve the quality of blood sampling and reduce preanalytical errors.
The approach of this study was functional and it was carried out in co-operation with Ylöjärvi home care. The topic for the thesis was developed by students. The representatives of the working life considered the topic important. To improve the functionality of the guide an enquiry was conducted by using a questionnaire to the employees of the home care. The purpose of the enquiry was to chart needs and hopes.
The theoretical part of the study of handles preanalytical variables, venous blood sampling and home care, as presented in literature. The produced guide was compiled on the basis of the themes appearing in the enquiry. In addition to written information the guide contains 35 photographs taken by the author of this thesis.
As part of this process feedback was collected about the functionality of the guide to. Only the theoretical part of this thesis will be published in Theseus. The thesis will be handed over to Ylöjärvi home care personnel both as paper version and electrical version
Observing the fragmentation of two expanding bullet types and a full metal-jacketed bullet with computed tomography-a forensic ballistics case study
No full textComputed tomography (CT) may have a crucial role in the forensic documentation and analysis of firearm injuries. The aim of this forensic ballistics case study was to explore whether two types of expanding bullets and a full metal-jacketed bullet could be differentiated by inspecting bullet fragments and fragmentation pattern in CT. Three types of .30 caliber bullets (full metal-jacketed Norma Jaktmatch, expanding full-copper Norma Ecostrike, and expanding soft-point Norma Oryx) were test fired from a distance of 5 m to blocks of 10% ballistic gelatine. CT scans of the blocks were obtained with clinical equipment and metal artifact reduction. Radiopaque fragments were identified and fragmentation parameters were obtained from the scans (total number of fragments, maximum diameter of the largest fragment, distance between entrance and the closest fragment, length of the fragment cloud, and maximum diameters of the fragment cloud). The fragmentation patterns were additionally visualized by means of 3D reconstruction. In CT, the bullet types differed in several fragmentation parameters. While the expanding full-copper bullet Ecostrike left behind only a single fragment near the end of the bullet channel, the soft-point Oryx had hundreds of fragments deposited throughout the channel. For both expanding bullets Ecostrike and Oryx, the fragments were clearly smaller than those left behind by the full metal-jacketed Jaktmatch. This was surprising as the full metal-jacketed bullet was expected to remain intact. The fragment cloud of Jaktmatch had similar mediolateral and superoinferior diameters to that of Oryx; however, fragments were deposited in the second half of the gelatine block, and not throughout the block. This case study provides a basis and potential methodology for further experiments. The findings are expected to benefit forensic practitioners with limited background information on gunshot injury cases, for example, those that involve several potential firearms or atypical gunshot wounds. The findings may prove beneficial for both human and wildlife forensics.Peer reviewe
Comparison of bone density patterns of the subaxial spine between chimpanzees and gorillas – A case study
No full textAbstractCase study on the bone density pattern of subaxial vertebral column in African apes.Introduction: African apes have been noted to experience fewer back ailments than humans and to have higher vertebral bone density. Yet, research on the subject is quite limited and has usually included only one or few vertebrae. However, to understand vertebral column as whole and how posture and locomotion might have affected it, we need to know how bone density varies between adjacent vertebrae.Materials and Methods: Bone density in the vertebral body was measured for all subaxial vertebrae of five specimens including two Pan troglodytes (1 male and 1 female) and three Gorilla gorilla (2 males and 1 female) using peripheral quantitative computed tomography (pQCT).Results: The results tentatively indicated differences between species, especially in the trabecular density of the cervical segment and support the need for further studies on this subject.Abstract
Case study on the bone density pattern of subaxial vertebral column in African apes.
Introduction: African apes have been noted to experience fewer back ailments than humans and to have higher vertebral bone density. Yet, research on the subject is quite limited and has usually included only one or few vertebrae. However, to understand vertebral column as whole and how posture and locomotion might have affected it, we need to know how bone density varies between adjacent vertebrae.
Materials and Methods: Bone density in the vertebral body was measured for all subaxial vertebrae of five specimens including two Pan troglodytes (1 male and 1 female) and three Gorilla gorilla (2 males and 1 female) using peripheral quantitative computed tomography (pQCT).
Results: The results tentatively indicated differences between species, especially in the trabecular density of the cervical segment and support the need for further studies on this subject
Sex- and site-specific, age-related changes in bone density-a Terry collection study
No full textAs modern populations are living longer, age-related health issues have become more common. One growing concern is the age-related bone density loss that increases the individual's risk for fractures, which unfortunately seems to disproportionately afflict women. These fractures are not only detrimental to the individuals' lives but also come with a great economic burden to the societies. Although age-related bone loss is a normal phenomenon, studies on archaeological individuals have demonstrated that the pattern how this occurs has experienced changes due to our changing lifestyles. Hence, to add to our understanding of secular trends in age-related bone loss, we studied age-and sex-related differences in vertebral and femoral bone densities of a recent past population of late 19th and early 20th century Americans. We used a sample of 114 individuals (55 males, 59 females) from the Robert J. Terry Anatomical Skeletal Collection. Peripheral quantitative computed tomography (pQCT) was used to scan the dry bones. We took one scan from the 4th lumbar vertebra and three scans from the femur. The associations between the age, sex and bone density were analyzed. We were able to detect age-related bone loss in both vertebra and femur. It was observed that men tended to lose more bone density on the vertebra, whereas bone loss in women was more pronounced in the femur. We speculate that differences to modern and earlier archaeological populations are related to the major lifestyle differences between the periods.Peer reviewe
Three-dimensional visualization of gunshot cavities in ballistic gelatine with computed tomography - A forensic ballistics case study
No full textAbstract
Three-dimensional (3D) imaging, primarily computed tomography (CT), has proven valuable in the documentation and analysis of gunshot injuries. Explicit visualization of findings may play a pivotal role in judicial settings. This forensic ballistics case study aimed to examine the potential of CT-based 3D reconstruction to digitally visualize gunshot cavities in ballistic gelatine. Three .30 caliber bullets of different types (full metal jacket, soft point, and expanding monolithic) were fired into standardized blocks of 10% ballistic gelatine. The blocks underwent CT scanning with clinical equipment. Gelatine and air were segmented from the CT data using an open-source software. 3D reconstruction views of the segmented gelatine and air components were created. The gunshot cavities were clearly observed in both gelatine and air segmentation. The differences in cavitation between bullet types were evident in both reconstruction approaches, although gelatine segmentation produced higher resolution of small details. The obvious benefit of digital reconstruction was the ability to freely tilt and rotate the 3D images, with the possibility of taking measurements manually or automatically from any plane. Moreover, all the data can be stored for future analysis. This study introduces a preliminary method for digital visualization and documentation of gunshot cavitation in ballistic gelatine, to be fine-tuned and implemented for research purposes and routine practice in forensic institutions.Abstract
Three-dimensional (3D) imaging, primarily computed tomography (CT), has proven valuable in the documentation and analysis of gunshot injuries. Explicit visualization of findings may play a pivotal role in judicial settings. This forensic ballistics case study aimed to examine the potential of CT-based 3D reconstruction to digitally visualize gunshot cavities in ballistic gelatine. Three .30 caliber bullets of different types (full metal jacket, soft point, and expanding monolithic) were fired into standardized blocks of 10% ballistic gelatine. The blocks underwent CT scanning with clinical equipment. Gelatine and air were segmented from the CT data using an open-source software. 3D reconstruction views of the segmented gelatine and air components were created. The gunshot cavities were clearly observed in both gelatine and air segmentation. The differences in cavitation between bullet types were evident in both reconstruction approaches, although gelatine segmentation produced higher resolution of small details. The obvious benefit of digital reconstruction was the ability to freely tilt and rotate the 3D images, with the possibility of taking measurements manually or automatically from any plane. Moreover, all the data can be stored for future analysis. This study introduces a preliminary method for digital visualization and documentation of gunshot cavitation in ballistic gelatine, to be fine-tuned and implemented for research purposes and routine practice in forensic institutions
- …
