1,720,970 research outputs found
Opettajien kokemuksia varhaisesta puuttumisesta ammatillisessa koulutuksessa
This article explores vocational teachers’ experiences of early intervention in vocational education. Early intervention in vocational education means providing support to the student as early as possible and as openly as possible. It is a process, which starts from small observations and leads to actions, which support the student. For this research, teacher students (n=20) of the Oulu UAS (Oulu University of Applied Sciences) School of Vocational Teacher Education implemented early intervention in their own work as a vocational teacher. The teachers’ most general worry was the students’ absences. Furthermore, the teachers were worried about the students’ life management, coping or depression. The student’s need for support was estimated with the zones of subjective worry (Eriksson & Arnkil, 2007; THL, 2009b). The teachers’ first step of early intervention was to bring up their subjective worry concerning a student. The descriptions of experiences written by the teachers have been used as the research material. The zones of subjective worry was considered as a good evaluation tool in defining the need for early intervention. The level of the teacher’s own worry was a determining factor. Teachers’ experiences of bringing up their subjective worry with the student were positive yet also challenging. However, anticipation prior to the discussion helped teachers to prepare for any unexpected situations. The teachers estimated that both the teacher and the student had benefited from the discussion. The discussion situation was the first step in early intervention. After this the student’s support continued as it was agreed upon in the meeting. Early intervention should belong to the toolkit of every actor in a school.Artikkelissa käsitellään ammatillisten opettajien kokemuksia varhaisesta puuttumisesta. Varhainen puuttuminen ammatillisessa koulutuksessa tarkoittaa tuen antamista opiskelijalle mahdollisimman varhain ja mahdollisimman avoimesti. Se on prosessi, joka alkaa pienistä havainnoista ja johtaa opiskelijaa tukeviin toimenpiteisiin. Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi pätevöityvät ammatillisena opettajana toimivat henkilöt (n=20) toteuttivat varhaista puuttumista omassa työssään. Opettajien yleisin huolenaihe olivat opiskelijoiden poissaolot. Lisäksi heitä huolestuttivat opiskelijoiden elämänhallinta, jaksaminen tai masentuneisuus. Opiskelijan tuen tarpeen arvioinnissa hyödynnettiin Tom Arnkilin ja Esa Erikssonin kehittämää huolen vyöhykkeistöä, joka auttoi jäsentämään omaa huolta ja arvioimaan, milloin on aika aloittaa keskustelu opiskelijan kanssa. Varhaisen puuttumisen ensimmäinen askel toteutettiin soveltaen huolen puheeksiottamisen menetelmää (Eriksson & Arnkil, 2007; THL, 2009b). Tutkimusaineistona on käytetty opettajien kirjoittamia kuvauksia kokemuksistaan. Huolen vyöhykkeistöä pidettiin hyvänä varhaisen puuttumisen tarpeen arviointivälineenä. Opettajan oman huolen määrä oli määrittävä tekijä. Kokemukset huolen puheeksiottamisen ennakointimenetelmän käytöstä olivat myönteisiä. Puheeksiottaminen koettiin haasteelliseksi, mutta ennakointi auttoi valmistautumaan yllättäviin tilanteisiin. Huolen esille ottaneet opettajat kokivat, että sekä opettaja että opiskelija olivat hyötyneet tapaamisesta. Kohtaamistilanne oli varhaisen puuttumisen ensimmäinen askel, jonka jälkeen opiskelijan tukeminen jatkui tapaamisessa sovitulla tavalla. Varhainen puuttuminen tulisi kuulua jokaiselle koulun toimijalle
Kulttuurinen monimuotoisuus näkyy, kuuluu ja tuntuu Minnesotan yliopiston Morrisin kampuksella
Blogikirjoituksessa kuvataan kulttuurisen monimuotoisuuden kokemuksia Minnesotan yliopistossa Morriksessa Yhdysvalloissa. Kirjoittaja on Fulbright-stipendiaattina yliopistossa lukuvuoden 2021–2022. Yliopisto on kulttuurisesti monimuotoinen ja yhdenvertaisuutta edistävä yliopisto. Näiden periaatteiden toteutumista tarkastellaan kolmella tasolla: yksilön haluna toimia kulttuurista monimuotoisuutta edistäen, yksilön toimintana sekä yliopistoyhteisön toimintana. Minnesotan yliopisto Morris toimii kulttuurista monimuotoisuutta edistäen. Tämä tulee näkyväksi sekä yksilöiden että koko yliopiston toiminnassa konkreettisesti kulttuurista monimuotoisuutta edistävien tekojen, tapahtumien sekä palvelujen kautta
Early Childhood Education in Minnesota and Finland: An Overview of Similarities and Differences
https://digitalcommons.morris.umn.edu/tafs/1036/thumbnail.jp
Nuoruus ikävaiheena on kasvunpaikka koko lähiyhteisölle:katse ainutlaatuisista nuorista moninaisuutta arvostaviin yhteisöihin
Osallistava pedagogiikka jakaa vallan ja vastuun
Artikkelissa tarkastellaan osallistavan pedagogiikan näkökulmia opiskelussa. Pohdinnassa luodaan katsaus meneillään olevan fenomenografisen tutkimuksen viitekehykseen, jossa selvitetään opiskelijoiden käsityksiä oman osallisuuden toteutumisesta osaamisperusteisessa opettajankoulutuksessa.
Keskeiset opiskelijan osallisuuden mahdollistajat oppilaitoksissa ovat opettajien asenne ja suhtautuminen opiskelijan osallisuuteen, opettajien konkreettinen toiminta ja koulutuksen järjestäjän osallistavat rakenteet. Opiskelijan aito osallisuus voi toteutua ainoastaan silloin, kun kaikki nämä yhdessä edistävät osallisuutta ja antavat siihen mahdollisuuden.
Osallistavassa osaamisperusteisessa opiskelussa on kyse siitä, miten pedagoginen valta ja vastuu jakaantuvat opiskelijan ja opettajan kesken, ja miten henkilökohtaistaminen mahdollistuu opintojen aikana. Opiskelijan osallisuuden edistämisen myötä hänen toimintamahdollisuutensa lisääntyvät ja hänellä on mahdollisuus olla aktiivinen oman opintopolkunsa suunnittelija ja toteuttaja
Miten sinä haluaisit osaamisesi osoittaa? Henkilökohtaistetun opintopolun toteutuminen Ammatillisen opettajakorkeakoulun opetusharjoittelussa Oulun ammattikorkeakoulussa
Osaamista on monenlaista ja niin on sen osoittamisen tapojakin. Olennaista osaamisperusteisuudessa on saada yksilön osaaminen näkyväksi ja todennetuksi. Osaamisperusteisessa koulutuksessa mahdollistetaan osaamisen yksilöllinen kehittäminen ja osoittaminen henkilökohtaistetun opintopolun mukaisesti. Artikkeli kuvaa osaamisperusteisen opetusharjoittelun henkilökohtaistamista lukuvuonna 2014–2015 Oulun ammattikorkeakoulun Ammatillisessa opettajakorkeakoulussa. Artikkelissa kuvattuun henkilökohtaistetun opetusharjoittelun toteuttamiseen osallistui 14 opettajaopiskelijaa, jotka ohjatusti suunnittelivat ja toteuttivat henkilökohtaista opintosuunnitelmaansa. Opetusharjoittelun ohjauksessa vahvistettiin opettajaopiskelijoiden osallisuutta, mikä on yksi tärkeimmistä osaamisperusteisen koulutuksen periaatteista. Lisäämällä opettajaopiskelijoiden vastuuta ja vapautta omien opintojensa suunnitteluun ja toteuttamiseen he saivat mahdollisuuden edetä oman aikataulunsa mukaisesti ja kehittää ja osoittaa osaamistaan juuri heille sopivalla tavalla. Artikkeli kuvaa opettajaopiskelijoiden etenemistä opetusharjoitteluprosessin eri vaiheissa. Osaamisperusteisen opetusharjoittelun toteutumisesta muodostettiin malli, joka kuvaa prosessin etenemisen eri vaiheineen sekä opettajaopiskelijoiden ja tuutoreiden roolit prosessin eri vaiheissa
Opiskelijan ohjauksen ulottuvuudet osaamisperustaisessa koulutuksessa
Opiskelijan osallisuus oman opintopolkunsa suunnitteluun ja toteutukseen edistää osaamisperustaisen koulutuksen toteutumista. Osallisuutta tukee opiskelijan tarpeista lähtevä yksilöllinen ohjaus. Jotta opiskelijoiden osallisuus omien opintojen suunnitteluun ja toteutukseen mahdollistuu, tulee henkilökohtaista ohjausta olla tarjolla. Ohjauksen tavoite on tukea opiskelijaa saavuttamaan vaadittava osaaminen ja kehittymään autonomiseksi toimijaksi. Yhtä ainoaa, jokaiseen tilanteeseen sopivaa ratkaisumallia ei ole, vaan ohjauksessa toteutuvat erilaiset ohjausulottuvuudet: praktinen, humanistis-konstruktivistinen ja tutkiva-dialoginen ohjausulottuvuus. Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun opiskelijoiden haastattelujen perusteella ohjaustarpeet vaihtelevat yksilöllisesti muun muassa osaamisen ja opintojen vaiheen mukaan
- …
