160,874 research outputs found
Lasioseius bengalensis Chatterjee & Gupta
No full textLasioseius bengalensis Chatterjee & Gupta Lasioseius bengalensis Chatterjee & Gupta, in Gupta, 2003: 5. NOTE: this species was described by Chatterjee & Gupta in Gupta (2003), but the name is not available because the authors did not say where the type specimens are deposited (ICZN Article 16.4.2).Published as part of De Moraes, Gilberto J., Britto, Erika P. J., Mineiro, Jefferson L. De C. & Halliday, Bruce, 2016, Catalogue of the mite families Ascidae Voigts & Oudemans, Blattisociidae Garman and Melicharidae Hirschmann (Acari: Mesostigmata), pp. 1-299 in Zootaxa 4112 (1) on page 243, DOI: 10.11646/zootaxa.4112.1.1, http://zenodo.org/record/39947
Nivelen luu-rustorajapinnan mikrometritason kudosmuutoksien tutkiminen nivelrikon eri vaiheissa
No full textAbstractOsteoarthritis (OA) is the most common joint disease that causes disability in the adult population. While the etiology and pathogenesis of OA remain unclear, it is now commonly accepted that the entire joint is affected by OA. The deep zone of hyaline articular cartilage, calcified cartilage, and cortical subchondral bone plate form the osteochondral junction that is specially adapted to transferring loads during weight-bearing and joint motion. Although the OA-related changes in articular cartilage and subchondral trabecular bone have been extensively studied, the changes in the osteochondral junction, especially in the calcified cartilage, remain under explored.Calcified cartilage is a relatively thin tissue layer and has a similar mineral phase to the underlying bone. Hence, it is a major challenge to quantitively study calcified cartilage separately from the whole osteochondral junction, due to the limitations in spatial resolution and the contrast of current microscopic imaging modalities. Therefore, this doctoral dissertation aims to study the biochemical composition, mineral crystal structure, micromechanical and structural properties of calcified cartilage, and the subchondral bone plate in healthy and osteoarthritic knee joints in vitro.Raman microspectroscopy was used to investigate biochemical composition from unfixed and fully hydrated human osteochondral specimens. State-of-the-art micro-focus small-angle X-ray scattering (μSAXS) measurements were performed to map the mineral crystal thickness across the junction. Finally, a bovine patella model was utilized to explore the micromechanical changes in the junction as a function of degeneration and associate these changes with site-specific microstructure.Results show that calcified cartilage had a higher degree of mineralization, with thicker mineral crystals having greater stoichiometric perfection in a proteoglycan-rich matrix than underlying bone. The alterations in the degree of mineralization, type-B carbonate substitutions, mineral crystal thickness, tissue stiffness, and microstructure in both calcified cartilage and subchondral bone plate were observed during OA development. Some of these changes were found to occur at the very early stages of OA. In conclusion, this study shows that both mineralized tissues at the osteochondral junction undergo marked alterations during the evolution of OA, contributing to our current understanding of OA.Original papersOriginal papers are not included in the electronic version of the dissertation.Das Gupta, S., Finnilä, M. A. J., Karhula, S. S., Kauppinen, S., Joukainen, A., Kröger, H., Korhonen, R. K., Thambyah, A., Rieppo, L., & Saarakkala, S. (2020). Raman microspectroscopic analysis of the tissue-specific composition of the human osteochondral junction in osteoarthritis: A pilot study. Acta Biomaterialia, 106, 145–155. https://doi.org/10.1016/j.actbio.2020.02.020Self-archived versionFinnilä, M. A. J., Das Gupta, S., Turunen, M. J., Kestilä, I., Turkiewicz, A., Lutz-Bueno, V., Folkesson, E., Holler, M., Ali, N., Hughes, V., Isaksson, H., Tjörnstrand, J., Önnerfjord, P., Guizar-Sicairos, M., Saarakkala, S., & Englund, M. (2021). Mineral crystal thickness in calcified cartilage and subchondral bone in healthy and osteoarthritic knees. BioRxiv. https://doi.org/10.1101/2021.06.15.448181Das Gupta, S., Finnilä, M. A. J., Rieppo, L., Turunen, M. J., Kestilä, I., Lutz-Bueno, V., Folkesson, E., Ali, N., Hughes, V., Isaksson, H., Tjörnstrand, J., Önnerfjord, P., Turkiewicz, A., Englund, M., & Saarakkala, S. (2021). Mineral composition of calcified cartilage and subchondral bone plate in humans with and without knee osteoarthritis. Manuscript in preparation.Das Gupta, S., Workman, J., Finnilä, M. A. J., Saarakkala, S., & Thambyah, A. (2022). Subchondral bone plate thickness is associated with micromechanical and microstructural changes in the bovine patella osteochondral junction with different levels of cartilage degeneration. Journal of the Mechanical Behavior of Biomedical Materials, 129, 105158. https://doi.org/10.1016/j.jmbbm.2022.105158Self-archived versionTiivistelmäNivelrikko on aikuisväestön yleisin invalidoiva nivelsairaus. Nivelrikon tarkkaa syntytapaa ei edelleenkään tiedetä, mutta nykyisin on yleisesti hyväksytty, että nivelrikko vaikuttaa kaikkiin nivelen kudoksiin. Nivelessä sijaitseva luu-rustorajapinta muodostuu hyaliiniruston pohjakerroksen, kalkkeutuneen ruston ja rustonalaisen luun yhdistelmästä. Luu-rustorajapinnan rooli on välittää mekaanista kuormitusta rustosta luuhun nivelen liikkuessa. Nivelruston ja sen alaisen luun kudosmuutoksia nivelrikon eri vaiheissa on tutkittu laajasti, mutta luu-rustorajapinnan — erityisesti kalkkeutuneen ruston — kudosmuutoksia nivelrikon aikana on tutkittu vain vähän.Kalkkeutunut rusto on ohut kudoskerros, jossa on myös mineraalifaasi samoin kuin alla olevassa luukudoksessa. Tämä tekee kalkkeutuneen ruston kvantitatiivisesta tutkimisesta hankalaa, koska luun ja kalkkeutuneen ruston erottaminen on vaikeaa mikroskooppisten kuvantamismenetelmien rajoittuneen kontrastin ja erotuskyvyn vuoksi. Tässä väitöskirjassa tutkittiin nivelrikkoisen ja terveen kalkkeutuneen ruston biokemiallista koostumusta, mikrorakennetta sekä mikromekaanisia ominaisuuksia.Ihmisestä saatuja tuoreita ja käsittelemättömiä luu-rustonäytteitä tutkittiin aluksi Raman-mikroskopialla, jonka perusteella kartoitettiin niiden biokemiallista koostumusta eri kohdissa kudosta. Mineraalikristalleja analysoitiin pienkulmaröntgensironnan avulla, jolla pystyttiin kartoittamaan kristallien paksuutta koko luu-rustorajapinnan alueelta. Tutkimuksessa käytettiin myös naudan polvilumpiosta otettuja näytteitä, joiden avulla tutkittiin luu-rustorajapinnan mikromekaanisia muutoksia nivelrikon eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin mikromekaanisten muutoksien ja mikrorakenteen muutoksien välistä yhteyttä toisiinsa.Tulokset osoittavat, että kalkkeutuneessa rustossa on luuhun verrattuna korkeampi mineralisoitumisen aste, paksummat ja stoikiometrisesti täydellisemmät mineraalikristallit, sekä suurempi proteoglykaanipitoisuus. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin selkeitä muutoksia mineralisaation määrässä, tyypin B karbonaattisubstituutiossa, mineraalikristallien paksuudessa, kudoksen jäykkyydessä sekä mikrorakenteessa nivelrikon kehittyessä. Osa muutoksista havaittiin hyvin varhaisessa nivelrikon kehitysvaiheessa. Tässä väitöskirjassa saatiin tärkeää uutta tietoa siitä, että luu-rustorajapinnnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia nivelrikon kehittyessä. Tämä lisää nykyistä tietämystämme nivelrikon etiologiasta.OsajulkaisutOsajulkaisut eivät sisälly väitöskirjan elektroniseen versioon.Das Gupta, S., Finnilä, M. A. J., Karhula, S. S., Kauppinen, S., Joukainen, A., Kröger, H., Korhonen, R. K., Thambyah, A., Rieppo, L., & Saarakkala, S. (2020). Raman microspectroscopic analysis of the tissue-specific composition of the human osteochondral junction in osteoarthritis: A pilot study. Acta Biomaterialia, 106, 145–155. https://doi.org/10.1016/j.actbio.2020.02.020Rinnakkaistallennettu versioFinnilä, M. A. J., Das Gupta, S., Turunen, M. J., Kestilä, I., Turkiewicz, A., Lutz-Bueno, V., Folkesson, E., Holler, M., Ali, N., Hughes, V., Isaksson, H., Tjörnstrand, J., Önnerfjord, P., Guizar-Sicairos, M., Saarakkala, S., & Englund, M. (2021). Mineral crystal thickness in calcified cartilage and subchondral bone in healthy and osteoarthritic knees. BioRxiv. https://doi.org/10.1101/2021.06.15.448181Das Gupta, S., Finnilä, M. A. J., Rieppo, L., Turunen, M. J., Kestilä, I., Lutz-Bueno, V., Folkesson, E., Ali, N., Hughes, V., Isaksson, H., Tjörnstrand, J., Önnerfjord, P., Turkiewicz, A., Englund, M., & Saarakkala, S. (2021). Mineral composition of calcified cartilage and subchondral bone plate in humans with and without knee osteoarthritis. Manuscript in preparation.Das Gupta, S., Workman, J., Finnilä, M. A. J., Saarakkala, S., & Thambyah, A. (2022). Subchondral bone plate thickness is associated with micromechanical and microstructural changes in the bovine patella osteochondral junction with different levels of cartilage degeneration. Journal of the Mechanical Behavior of Biomedical Materials, 129, 105158. https://doi.org/10.1016/j.jmbbm.2022.105158Rinnakkaistallennettu versioAcademic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Health and Biosciences of the University of Oulu for public defence in the Markku Larmas auditorium (H1091) in Dentopolis, on 12 August 2022, at 12 noonAbstract
Osteoarthritis (OA) is the most common joint disease that causes disability in the adult population. While the etiology and pathogenesis of OA remain unclear, it is now commonly accepted that the entire joint is affected by OA. The deep zone of hyaline articular cartilage, calcified cartilage, and cortical subchondral bone plate form the osteochondral junction that is specially adapted to transferring loads during weight-bearing and joint motion. Although the OA-related changes in articular cartilage and subchondral trabecular bone have been extensively studied, the changes in the osteochondral junction, especially in the calcified cartilage, remain under explored.
Calcified cartilage is a relatively thin tissue layer and has a similar mineral phase to the underlying bone. Hence, it is a major challenge to quantitively study calcified cartilage separately from the whole osteochondral junction, due to the limitations in spatial resolution and the contrast of current microscopic imaging modalities. Therefore, this doctoral dissertation aims to study the biochemical composition, mineral crystal structure, micromechanical and structural properties of calcified cartilage, and the subchondral bone plate in healthy and osteoarthritic knee joints in vitro.
Raman microspectroscopy was used to investigate biochemical composition from unfixed and fully hydrated human osteochondral specimens. State-of-the-art micro-focus small-angle X-ray scattering (μSAXS) measurements were performed to map the mineral crystal thickness across the junction. Finally, a bovine patella model was utilized to explore the micromechanical changes in the junction as a function of degeneration and associate these changes with site-specific microstructure.
Results show that calcified cartilage had a higher degree of mineralization, with thicker mineral crystals having greater stoichiometric perfection in a proteoglycan-rich matrix than underlying bone. The alterations in the degree of mineralization, type-B carbonate substitutions, mineral crystal thickness, tissue stiffness, and microstructure in both calcified cartilage and subchondral bone plate were observed during OA development. Some of these changes were found to occur at the very early stages of OA. In conclusion, this study shows that both mineralized tissues at the osteochondral junction undergo marked alterations during the evolution of OA, contributing to our current understanding of OA.Tiivistelmä
Nivelrikko on aikuisväestön yleisin invalidoiva nivelsairaus. Nivelrikon tarkkaa syntytapaa ei edelleenkään tiedetä, mutta nykyisin on yleisesti hyväksytty, että nivelrikko vaikuttaa kaikkiin nivelen kudoksiin. Nivelessä sijaitseva luu-rustorajapinta muodostuu hyaliiniruston pohjakerroksen, kalkkeutuneen ruston ja rustonalaisen luun yhdistelmästä. Luu-rustorajapinnan rooli on välittää mekaanista kuormitusta rustosta luuhun nivelen liikkuessa. Nivelruston ja sen alaisen luun kudosmuutoksia nivelrikon eri vaiheissa on tutkittu laajasti, mutta luu-rustorajapinnan — erityisesti kalkkeutuneen ruston — kudosmuutoksia nivelrikon aikana on tutkittu vain vähän.
Kalkkeutunut rusto on ohut kudoskerros, jossa on myös mineraalifaasi samoin kuin alla olevassa luukudoksessa. Tämä tekee kalkkeutuneen ruston kvantitatiivisesta tutkimisesta hankalaa, koska luun ja kalkkeutuneen ruston erottaminen on vaikeaa mikroskooppisten kuvantamismenetelmien rajoittuneen kontrastin ja erotuskyvyn vuoksi. Tässä väitöskirjassa tutkittiin nivelrikkoisen ja terveen kalkkeutuneen ruston biokemiallista koostumusta, mikrorakennetta sekä mikromekaanisia ominaisuuksia.
Ihmisestä saatuja tuoreita ja käsittelemättömiä luu-rustonäytteitä tutkittiin aluksi Raman-mikroskopialla, jonka perusteella kartoitettiin niiden biokemiallista koostumusta eri kohdissa kudosta. Mineraalikristalleja analysoitiin pienkulmaröntgensironnan avulla, jolla pystyttiin kartoittamaan kristallien paksuutta koko luu-rustorajapinnan alueelta. Tutkimuksessa käytettiin myös naudan polvilumpiosta otettuja näytteitä, joiden avulla tutkittiin luu-rustorajapinnan mikromekaanisia muutoksia nivelrikon eri kehitysvaiheissa. Lisäksi tutkittiin mikromekaanisten muutoksien ja mikrorakenteen muutoksien välistä yhteyttä toisiinsa.
Tulokset osoittavat, että kalkkeutuneessa rustossa on luuhun verrattuna korkeampi mineralisoitumisen aste, paksummat ja stoikiometrisesti täydellisemmät mineraalikristallit, sekä suurempi proteoglykaanipitoisuus. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin selkeitä muutoksia mineralisaation määrässä, tyypin B karbonaattisubstituutiossa, mineraalikristallien paksuudessa, kudoksen jäykkyydessä sekä mikrorakenteessa nivelrikon kehittyessä. Osa muutoksista havaittiin hyvin varhaisessa nivelrikon kehitysvaiheessa. Tässä väitöskirjassa saatiin tärkeää uutta tietoa siitä, että luu-rustorajapinnnassa tapahtuu merkittäviä muutoksia nivelrikon kehittyessä. Tämä lisää nykyistä tietämystämme nivelrikon etiologiasta
Anil Gupta, Fellow of the American Academy of Arts and Sciences: Biographical Bibliometric Fact Sheets
No full textBiographical Bibliometric Fact Sheets of Anil Gupta, Fellow of the American Academy of Arts and Sciences are presented
Deciphering the transcriptomic insight during organogenesis in Castor (Ricinus communis L.), Jatropha (Jatropha curcas L.) and Sunflower (Helianthus annuus L.)
No full textThese supplementary files are generated from our research project "Deciphering the transcriptomic insight during organogenesis in Castor (Ricinus communis L.), Jatropha (Jatropha curcas L.) and Sunflower (Helianthus annuus L.)" and contains different steps results
Deciphering the transcriptomic insight during organogenesis in Castor (Ricinus communis L.), Jatropha (Jatropha curcas L.) and Sunflower (Helianthus annuus L.)
No full textThese supplementary files are generated from our research project "Deciphering the transcriptomic insight during organogenesis in Castor (Ricinus communis L.), Jatropha (Jatropha curcas L.) and Sunflower (Helianthus annuus L.)" and contains different steps results
Lasioseius malacca Gupta & Paul 1992
No full textLasioseius malacca Gupta & Paul , 1992 Lasioseius malacca Gupta & Paul, 1992: 83. Lasioseius malaca (sic).— Bhattacharyya et al., 2000 b: 93. TYPE DEPOSITORY: National Collection of the Zoological Survey of India, Kolkata, India. TYPE LOCALITY AND HABITAT: Medinipur, West Bengal, India, in nest of Lonchura malacca [Animalia: Passeridae].Published as part of De Moraes, Gilberto J., Britto, Erika P. J., Mineiro, Jefferson L. De C. & Halliday, Bruce, 2016, Catalogue of the mite families Ascidae Voigts & Oudemans, Blattisociidae Garman and Melicharidae Hirschmann (Acari: Mesostigmata), pp. 1-299 in Zootaxa 4112 (1) on page 174, DOI: 10.11646/zootaxa.4112.1.1, http://zenodo.org/record/39947
Euscelinus mangiferae Gupta & Achterberg 2022, comb. nov.
No full text3. Euscelinus mangiferae (Sharma 1983) comb. nov. Euremeros mangifera Sharma 1983, Reichenbachia, 21(2): 128−129. Type locality: India: Uttarakhand: Dehradun. Distribution: India: Uttarakhand. Comments. Euscelinus mangiferae comb. nov. (reared from Mangifera indica L. as per original publication) differs from the type species by having two mandibular teeth, head more or less circular, pterostigma differentiated from 1-R1 and metapleuron rugose-reticulate. These characters suggest its correct placement in the doryctine genus Euscelinus Westwood 1882 with correction to the species epithet as it is derived from the host genus. It is synonymized with E. sarawacus Westwood, 1882, since no obvious differences are found (syn. nov.).Published as part of Gupta, Ankita & Achterberg, Cornelis Van, 2022, Review of the Indian species of the genus Eurymeros Bhat (Braconidae: Alysiinae) with some nomenclatural changes, pp. 576-582 in Zootaxa 5162 (5) on page 580, DOI: 10.11646/zootaxa.5162.5.7, http://zenodo.org/record/681690
Leptobatopsis nigricapitis Chandra & Gupta 1977
No full textLeptobatopsis nigricapitis Chandra & Gupta, 1977 (Figs 14–26) Leptobatopsis nigricapitis Chandra & Gupta, 1977: 157. TS: ♂, India, TD: GUPTA.Published as part of Choi, Jin-Kyung, Kang, Gyu-Won & Lee, Jong-Wook, 2015, Two new species of Leptobatopsis Ashmead (Hymenoptera: Ichneumonidae: Banchinae) from South Korea and gynandromorphy in L. nigricapitis, pp. 275-287 in Zootaxa 3964 (2) on page 282, DOI: 10.11646/zootaxa.3964.2.7, http://zenodo.org/record/24559
- …
