18,886 research outputs found
Supplementary Data for "Canine adrenomedullary and pheochromocytoma organoids: a novel in vitro model"
No full textSupplementary Data for "Canine adrenomedullary and pheochromocytoma organoids: a novel in vitro model".
van den Berg MF, Timmermans-Sprang EPM, Viets FC, van den Berg L, Danawar F, van Wolferen ME, Kooistra HS, Grinwis GCM, de Jong WHA, van Faassen M, Galac S.
Abstract
Background
Given the lack of effective medical treatment for pheochromocytomas (PCCs), a reliable in vitro model is needed to explore new therapies. Organoids are three-dimensional self-renewing structures that exhibit key features of their tissue of origin, providing valuable platforms for disease modeling and drug screening.
Aim
This study aimed to establish and characterize organoid cultures of canine normal adrenal medullas and PCCs.
Methods
Normal adrenal medullas from healthy dogs and tumor tissue from client-owned dogs with PCC were used to develop organoids. Primary cell suspensions were cultured in a 3D matrix, and organoids were established under optimized conditions. Organoids were characterized using histology, immunohistochemistry, immunofluorescence, qPCR, and metanephrine analysis by LC-MS/MS.
Results
Five adrenomedullary organoid lines were successfully established, demonstrating sustained growth. Organoid cultures were also derived from nine PCCs, although expansion was limited after passages 1-2. Both adrenomedullary and PCC organoids expressed differentiation markers (chromogranin A, synaptophysin, phenylethanolamine N-methyltransferase) and stem/progenitor markers (nestin, SOX10). Organoids retained key functional traits, as indicated by metanephrine levels in culture supernatants, which initially mirrored primary tumor patterns. A decline in both differentiation marker expression and metanephrine levels was observed over time, possibly due to organoid dedifferentiation or selective loss of differentiated chromaffin cells.
Conclusions
This study demonstrates the establishment of the first adrenomedullary and PCC organoid lines. While further optimization is needed, these organoids offer valuable potential as an in vitro model to investigate PCC pathophysiology and explore novel treatment strategies for this therapeutically challenging tumor
A Mr. M. Hulsebos and P. Van Den Berg Have Written to the Editor of De Hope
No full textA Mr. M. Hulsebos and P. Van Den Berg have written to the editor of De Hope which appeared in the January 20 issue giving a description of the Amelia Colony which Rev. Albertus C. Van Raalte has promoted. The land is good, the climate is pleasant, and people are friendly. Anyone willing to work can make good progress there.https://digitalcommons.hope.edu/vrp_1860s/1492/thumbnail.jp
Argo 16
No full textIn juli 2011 is, in opdracht van Van der Wardt Bouw uit Eemnes, door Archeologenbureau Argo een archeologisch booronderzoek uitgevoerd op het plangebied aan de Weegbreestraat te Soest, gemeente Soest. De aanleiding tot het booronderzoek werd gevormd door geplande bodemverstorende werkzaamheden, welke een bedreiging zouden kunnen zijn voor eventueel aanwezige archeologische waarden. Naar verwachting konden zich binnen het plangebied resten uit de Vroege Steentijd tot de Moderne Tijd bevinden. Tijdens het booronderzoek zijn aanwijzingen gevonden voor een intact bodemprofiel vanaf ca. +4,20 tot +4,30 m NAP. Het maaiveld binnen het plangebied lag ten tijde van het onderzoek tussen ca. +5,00 en +5,50 m NAP. De bouwwerkzaamheden zullen volgens opgave van de opdrachtgever niet dieper dan 90 cm onder maaiveld reiken .
Geadviseerd wordt eventueel aanwezige archeologische lagen en sporen insitu
te bewaren, dit in lijn met het beleid van het Rijk, de provincie en de gemeente Soest. Dit kan relatief eenvoudig door ophoging van het hele terrein tot aan het maaiveldniveau van de omliggende percelen (ca. +5,50 m NAP). Op grond van onzekerheden die aan archeologisch booronderzoek kleven, kan echter niet volledig worden uitgesloten dat binnen het onderzochte gebied ook op hogergelegen niveaus nog archeologische resten voorkomen. Het verdient daarom aanbeveling om de uitvoerder van het grondwerk te wijzen op de wettelijke plicht archeologische vondsten te melden bij de bevoegde overheid
Criteria voor toepassing van bekledingen op waterkeringen: Hulpmiddel voor ontwikkeling van innovatieve dijkbekledingen
No full textTraditioneel worden dijken bekleedt met steenzettingen, asfalt, gras of breuksteen. Echter, er worden steeds meer initiatieven voorgesteld waarbij innovatieve materialen worden toegepast als dijkbekleding. Deze initiatieven zul len in de toekomst leiden tot een efficienter of maatschappelijk beter geaccepteerde dijkbekleding. Tot nag toe is voor de ontwikkelaar van een innovatieve dijkbekleding en voor de dijkbe heerder nog geen goed kader waarbinnen de deze innovatieve dijkbekledingen beoordeeld kunnen worden. Dit leidt tot onduidelijkheid hetgeen de ontwikkelingen in de weg kan staan. Om innovaties met betrekking tot dijkbekledingen te stimuleren heeft de Waterdienst aan Deltares opdracht gegeven om een Technisch Rapport te ontwikkelen waarin aile relevante aspecten zijn beschreven met betrekking tot innovatieve dijkbekledingen. Met behulp van dit Technisch Rapport kunnen dijkbeheerders en ontwikkelaars van innovatieve dijkbekledingen inzicht verkrijgen in de eisen, wensen en aspecten die gepaard gaan met het antwerp en onderhoud van een dijkbekledingTAW/EN
The use of pulse-echo ultrasound in women with a recent non-vertebral fracture to identify those without osteoporosis and/or a subclinical vertebral fracture: a pilot study
No full textA Summary A pilot study on the use of P-EU to identify patients without osteoporosis and/or a subclinical vertebral fracture after a recently sustained non-vertebral fracture (NVF). Introduction Screening with portable devices at emergency departments or plaster rooms could be of interest to limit referrals for dual X-ray absorptiometry (DXA) and vertebral fracture assessment (VFA). We calculated the number of negative tests for osteoporosis and/or subclinical vertebral fractures (VFs) using pulse-echo ultrasonometry (P-UE) at different thresholds. Patients and methods In this cross-sectional study, 209 consecutive women of 50-70 years with a recent non-vertebral fracture (NVF) were studied at the Fracture Liaison Service (FLS) of one hospital. All women received DXA/VFA and P-EU (Bindex (R)) assessments. Various P-EU thresholds (based on the density index (DI, g/cm(2))) were analyzed to calculate the best balance between true negative (indeed no osteoporosis and/or subclinical VF) and false negative tests (osteoporosis and/or subclinical VF according to DXA/VFA). Results Eighty-three women had osteoporosis (40%) and 17 women at least one VF (8%). Applying the manufacturer's recommended P-EU threshold (DI 0.844 g/cm(2)) being their proposed cut-off for not having hip osteoporosis resulted in 77 negative tests (37%, 31% true negative and 6% false negative tests). A DI of 0.896 g/cm(2) resulted in 40 negative tests (19.3%) (38 true negative (18.3%) and 2 false negative tests (1.0%)). Conclusion The application of P-EU enables the identification of a substantial proportion of women with recent non-vertebral fractures at the FLS who would not need a DXA/VFA referral because they had no osteoporosis and/or subclinical vertebral fractures. The most conservative P-EU threshold resulted in 18.3% true negative tests verified by DXA/VFA against 1% false negative test results.Acknowledgments
We are grateful to Mrs. Jeanette Kat for the P-EU measurements and to Mrs. Wil Aarssen and Mrs. Maria van Woerden for their excellent secretarial services. We thank Bindex® (Bone Index Finland Oy, Kuopio, Finland) for making the device available for the study.van den Berg, P (reprint author), Reiner Graaf Gasthuis, Dept Orthoped & Surg, Fracture Liaison Serv, Delft, Netherlands.
[email protected]
Erratum
No full textvan Gils PF, Lambooij MS, Flanderijn MHW, van den Berg M, de Wit GA, Schuit AJ, Struijs JN. Willingness to participate in a lifestyle intervention program of patients with type 2 diabetes mellitus: a conjoint analysis. Patient Prefer Adherence. 2011;5:537–546.Dr B van den Berg was mistakenly removed from the list of authors of this paper.Read the original article
Characterization of fracture liaison service non-responders after invitation by home visits and questionnaires
No full textThis study aimed to gain insight in specific characteristics and beliefs of FLS non-responders. Introduction The proportion of non-responding fracture liaison service (FLS) invitees is high but characteristics of FLS non-responders are unknown. Methods We contacted FLS non-responders by telephone to consent with home visit (HV) and to fill in a questionnaire or, if HV was refused, to receive a questionnaire by post (Q), to gain insight in beliefs on fracture cause and subsequent fracture risk. Results Out of 716 FLS invitees, 510 attended, nine declined, and 197 did not respond. Of these non-responders, 181 patients were consecutively traced and phoned until 50 consented with HV. Forty-two declined HV but consented with Q. Excluded were eight Q-consenters in whom no choice was offered (either HV or Q) and 81 patients who declined any proposition (non-HV|Q). 62% HV and Q could recall the FLS invitation letter. The fracture cause was differently believed between HV and Q; the fall (96% versus 79%, p = .02), bad physical condition (36% versus 2%, p = .0001), dizziness or imbalance (24% versus Q 7%, p = .03), osteoporosis (16% versus 2%, p = .02), and increased fracture risk (26% versus 17%, NS). Age >= 70, woman, and major fracture were significantly associated with HV consent compared to Q (OR 2.7, 2.5, and 2.4, respectively) and HV compared to non-HV|Q (OR 16.8, 5.3, and 6.1). Conclusion FLS non-responders consider fracture risk as low. Note, 50 patients (about 25%) consented with a home visit after one telephone call, mainly older women with a major fracture. This non-responder subgroup with high subsequent fracture risk is therefore approachable for secondary fracture prevention.van den Berg, P (corresponding author), Reinier de Graaf Hosp, Dept Orthoped & Trauma Surg, Fracture Liaison Serv, Delft, Netherlands.
[email protected]
Co-receptor CD8-mediated modulation of T-cell receptor functional sensitivity and epitope recognition degeneracy
No full textThe interaction between T-cell receptors (TCRs) and peptide epitopes is highly degenerate: a TCR is capable of interacting productively with a wide range of different peptide ligands, involving not only cross-reactivity proper (similar epitopes elicit strong responses), but also polyspecificity (ligands with distinct physicochemical properties are capable of interacting with the TCR). Degeneracy does not gainsay the fact that TCR recognition is fundamentally specific: for the vast majority of ligands, the functional sensitivity of a given TCR is virtually null whereas this TCR has an appreciable functional sensitivity only for a minute fraction of all possible ligands. Degeneracy can be described mathematically as the probability that the functional sensitivity, of a given TCR to a randomly selected ligand, exceeds a set value. Variation of this value generates a statistical distribution that characterizes TCR degeneracy. This distribution can be modeled on the basis of a Gaussian distribution for the TCR/ligand dissociation energy. The kinetics of the TCR and the MHCI molecule can be used to transform this underlying Gaussian distribution into the observed distribution of functional sensitivity values. In the present paper, the model is extended by accounting explicitly for the kinetics of the interaction between the co-receptor and the MHCI molecule. We show that T-cells can modulate the level of degeneracy by varying the density of co-receptors on the cell surface. This could allow for an analog of avidity maturation during incipient T-cell responses
The significance of reindeer castration in the origins of domestication and human-reindeer relationships beyond the wild in Fennoscandia : an archaeological, osteological, and Traditional Knowledge perspective
No full textAbstract
This thesis contributes to the existing literature on the origin and transformation of ancient human-reindeer relationships. The study employs a novel perspective and explores the cultural and practical significance of reindeer castration. Through this subject matter, it considers the origins of domesticating human-reindeer relationships among the Indigenous Sámi of Fennoscandia. This study integrates osteometric analysis, documentation of Traditional Knowledge among contemporary reindeer herders, and the archaeological application of the insights gained thereby to investigate past and contemporary practices and considerations of castration.
The findings of Article 1 indicate that reindeer castration predominantly affects late-fusing bone elements and acts primarily through the feminisation of long bones in comparison to intact males (bulls). Article 2 presents the osteometric differences and similarities between female, castrated male, and intact male domestic reindeer, male and female wild Norwegian mountain reindeer, and male and female Finnish forest reindeer. The findings of Article 3 demonstrate that castration is a multifaceted practice that plays a key role in reindeer management and probably in incipient human-reindeer relationships. This is due to its effects on behaviour and physique, but also due to its function in control and partnership. Article 4 provides conclusive evidence for the practice of reindeer castration at the archaeological site of Markkina/Márkan, Enontekiö/Enodat, through the discovery of two castrated reindeer antlers.
This research has significant relevance to the recognition of the continuity and validity of Traditional Knowledge among Indigenous and non-indigenous reindeer herding communities, and to a deeper understanding of the reindeer domestication process. The study provides new and valuable insights into the practical, cultural, historical, and scientific significance of reindeer castration and underlines its importance in human-reindeer relationships. Finally, this research opens avenues for the further study of castration in the origins of other domestic species. It also accentuates the value of scrutinising the individual life histories of animals to archaeologically disentangle ancient human-animal relations. Original papers van den Berg, M., Wallen, H., & Salmi, A.-K. (2023). The osteometric identification of castrated reindeer (Rangifer tarandus) and the significance of castration in tracing human-animal relationships in the North. Archaeological and Anthropological Sciences, 15(1), 3. https://doi.org/10.1007/s12520-022-01696-y https://doi.org/10.1007/s12520-022-01696-y Self-archived version van den Berg, M., & Wallen, H. (2025). Osteometric distinctions between domestic reindeer (Rangifer tarandus tarandus), wild mountain reindeer (R.t.t.), wild forest reindeer (R.t. fennicus), and the identification of castrated reindeer bones: Biometric explorations and archaeological methods. Archaeological and Anthropological Sciences, 17(4), 94. https://doi.org/10.1007/s12520-025-02198-3 https://doi.org/10.1007/s12520-025-02198-3 Self-archived version van den Berg, M. (2025). Reindeer (Rangifer tarandus) castration in Fennoscandia: Domestication theory, archaeological methods, and interpretive perspectives. Journal of Anthropological Archaeology, 78, 101678. https://doi.org/10.1016/j.jaa.2025.101678 https://doi.org/10.1016/j.jaa.2025.101678 Self-archived version van den Berg, M., Wallen, H., & Salmi, A. K. (2025) First archaeological evidence of reindeer (Rangifer tarandus) castration as domestication among the Sámi of Northern Fennoscandia from the site of Markkina/Márkan, Enontekiö/Enodat. Manuscript in preparation. Tiivistelmä
Tämä tutkielma täydentää tutkimusta, joka käsittelee muinaisten ihmisten ja porojen välisten suhteiden alkuperää ja muuttumista. Tässä tutkimuksessa käytetään uudenlaista näkökulmaa ja tutkitaan porojen kastraation kulttuurisia ja käytännöllisiä merkityksiä. Tutkimuksessa pohditaan ihmisen ja poron domestikaatiosuhteen alkuperää Fennoskandian saamelaisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Tutkimuksessa yhdistetään osteometrista analyysia ja nykyisten poronhoitajien perinteisen tiedon dokumentointia, ja näistä saatuja näkemyksiä sovelletaan arkeologisesti kastraatioon liittyvien menneiden ja nykyisten käytäntöjen ja näkökohtien tutkimiseen.
Artikkeli 1:n tulokset osoittavat, että porojen kastraatio vaikuttaa pääasiassa myöhään fuusioituviin luihin ja vaikuttaa ensisijaisesti pitkien luiden feminisoitumisen kautta verrattuna kastroimattomiin uroksiin (härkiin). Artikkelissa 2 esitellään osteometrisiä eroja ja yhtäläisyyksiä naaraspuolisten, kastroitujen urospuolisten ja kastroimattomien urospuolisten kotieläinporojen, urospuolisten ja naaraspuolisten luonnonvaraisten norjalaisten tunturiporojen sekä urospuolisten ja naaraspuolisten suomalaisten metsäporojen välillä. Artikkelin 3 tulokset osoittavat, että kastraatio on monitahoinen käytäntö, jolla on keskeinen rooli poronhoidossa ja todennäköisesti myös alkuvaiheen ihmis-poro-suhteissa. Tämä johtuu sen vaikutuksista poron käyttäytymiseen ja ruumiinrakenteeseen, mutta myös sen tehtävästä hallinnassa ja kumppanuudessa. Artikkelissa 4 esitetään vakuuttavia todisteita porojen kastrointikäytännöstä Markkina/Márkanin, Enontekiön/Enodatin, arkeologisella kohteella kahden kastroidun poronsarven löytymisen perusteella.
Tutkimuksella on merkitystä alkuperäis- ja ei-alkuperäiskansojen poronhoitoyhteisöjen perinteisen tiedon jatkuvuuden ja pätevyyden tunnustamisen kannalta sekä porojen domestikaatoprosessin syvällisemmän ymmärtämisen kannalta. Tutkimus tarjoaa uusia ja arvokkaita näkemyksiä porojen kastroinnin käytännön kulttuurisesta, historiallisesta ja tieteellisestä merkityksestä ja korostaa sen merkitystä ihmisen ja poron välisissä suhteissa. Lopuksi tämä tutkimus avaa väyliä muiden kotieläinlajien alkuperää koskevan kastraation jatkotutkimukselle. Se korostaa myös eläinten yksilöllisten elämänhistorioiden tutkimisen arvoa muinaisten ihmisten ja eläinten välisten suhteiden arkeologisessa selvittämisessä. Osajulkaisut van den Berg, M., Wallen, H., & Salmi, A.-K. (2023). The osteometric identification of castrated reindeer (Rangifer tarandus) and the significance of castration in tracing human-animal relationships in the North. Archaeological and Anthropological Sciences, 15(1), 3. https://doi.org/10.1007/s12520-022-01696-y https://doi.org/10.1007/s12520-022-01696-y Rinnakkaistallennettu versio van den Berg, M., & Wallen, H. (2025). Osteometric distinctions between domestic reindeer (Rangifer tarandus tarandus), wild mountain reindeer (R.t.t.), wild forest reindeer (R.t. fennicus), and the identification of castrated reindeer bones: Biometric explorations and archaeological methods. Archaeological and Anthropological Sciences, 17(4), 94. https://doi.org/10.1007/s12520-025-02198-3 https://doi.org/10.1007/s12520-025-02198-3 Rinnakkaistallennettu versio van den Berg, M. (2025). Reindeer (Rangifer tarandus) castration in Fennoscandia: Domestication theory, archaeological methods, and interpretive perspectives. Journal of Anthropological Archaeology, 78, 101678. https://doi.org/10.1016/j.jaa.2025.101678 https://doi.org/10.1016/j.jaa.2025.101678 Rinnakkaistallennettu versio van den Berg, M., Wallen, H., & Salmi, A. K. (2025) First archaeological evidence of reindeer (Rangifer tarandus) castration as domestication among the Sámi of Northern Fennoscandia from the site of Markkina/Márkan, Enontekiö/Enodat. Manuscript in preparation. Academic dissertation to be presented with the assent of the Doctoral Programme Committee of Human Sciences of the University of Oulu for public defence in Martti Ahtisaari auditorium (L2), Linnanmaa, on 19 September 2025, at 12 noonAbstract
This thesis contributes to the existing literature on the origin and transformation of ancient human-reindeer relationships. The study employs a novel perspective and explores the cultural and practical significance of reindeer castration. Through this subject matter, it considers the origins of domesticating human-reindeer relationships among the Indigenous Sámi of Fennoscandia. This study integrates osteometric analysis, documentation of Traditional Knowledge among contemporary reindeer herders, and the archaeological application of the insights gained thereby to investigate past and contemporary practices and considerations of castration.
The findings of Article 1 indicate that reindeer castration predominantly affects late-fusing bone elements and acts primarily through the feminisation of long bones in comparison to intact males (bulls). Article 2 presents the osteometric differences and similarities between female, castrated male, and intact male domestic reindeer, male and female wild Norwegian mountain reindeer, and male and female Finnish forest reindeer. The findings of Article 3 demonstrate that castration is a multifaceted practice that plays a key role in reindeer management and probably in incipient human-reindeer relationships. This is due to its effects on behaviour and physique, but also due to its function in control and partnership. Article 4 provides conclusive evidence for the practice of reindeer castration at the archaeological site of Markkina/Márkan, Enontekiö/Enodat, through the discovery of two castrated reindeer antlers.
This research has significant relevance to the recognition of the continuity and validity of Traditional Knowledge among Indigenous and non-indigenous reindeer herding communities, and to a deeper understanding of the reindeer domestication process. The study provides new and valuable insights into the practical, cultural, historical, and scientific significance of reindeer castration and underlines its importance in human-reindeer relationships. Finally, this research opens avenues for the further study of castration in the origins of other domestic species. It also accentuates the value of scrutinising the individual life histories of animals to archaeologically disentangle ancient human-animal relations.Tiivistelmä
Tämä tutkielma täydentää tutkimusta, joka käsittelee muinaisten ihmisten ja porojen välisten suhteiden alkuperää ja muuttumista. Tässä tutkimuksessa käytetään uudenlaista näkökulmaa ja tutkitaan porojen kastraation kulttuurisia ja käytännöllisiä merkityksiä. Tutkimuksessa pohditaan ihmisen ja poron domestikaatiosuhteen alkuperää Fennoskandian saamelaisten alkuperäiskansojen keskuudessa. Tutkimuksessa yhdistetään osteometrista analyysia ja nykyisten poronhoitajien perinteisen tiedon dokumentointia, ja näistä saatuja näkemyksiä sovelletaan arkeologisesti kastraatioon liittyvien menneiden ja nykyisten käytäntöjen ja näkökohtien tutkimiseen.
Artikkeli 1:n tulokset osoittavat, että porojen kastraatio vaikuttaa pääasiassa myöhään fuusioituviin luihin ja vaikuttaa ensisijaisesti pitkien luiden feminisoitumisen kautta verrattuna kastroimattomiin uroksiin (härkiin). Artikkelissa 2 esitellään osteometrisiä eroja ja yhtäläisyyksiä naaraspuolisten, kastroitujen urospuolisten ja kastroimattomien urospuolisten kotieläinporojen, urospuolisten ja naaraspuolisten luonnonvaraisten norjalaisten tunturiporojen sekä urospuolisten ja naaraspuolisten suomalaisten metsäporojen välillä. Artikkelin 3 tulokset osoittavat, että kastraatio on monitahoinen käytäntö, jolla on keskeinen rooli poronhoidossa ja todennäköisesti myös alkuvaiheen ihmis-poro-suhteissa. Tämä johtuu sen vaikutuksista poron käyttäytymiseen ja ruumiinrakenteeseen, mutta myös sen tehtävästä hallinnassa ja kumppanuudessa. Artikkelissa 4 esitetään vakuuttavia todisteita porojen kastrointikäytännöstä Markkina/Márkanin, Enontekiön/Enodatin, arkeologisella kohteella kahden kastroidun poronsarven löytymisen perusteella.
Tutkimuksella on merkitystä alkuperäis- ja ei-alkuperäiskansojen poronhoitoyhteisöjen perinteisen tiedon jatkuvuuden ja pätevyyden tunnustamisen kannalta sekä porojen domestikaatoprosessin syvällisemmän ymmärtämisen kannalta. Tutkimus tarjoaa uusia ja arvokkaita näkemyksiä porojen kastroinnin käytännön kulttuurisesta, historiallisesta ja tieteellisestä merkityksestä ja korostaa sen merkitystä ihmisen ja poron välisissä suhteissa. Lopuksi tämä tutkimus avaa väyliä muiden kotieläinlajien alkuperää koskevan kastraation jatkotutkimukselle. Se korostaa myös eläinten yksilöllisten elämänhistorioiden tutkimisen arvoa muinaisten ihmisten ja eläinten välisten suhteiden arkeologisessa selvittämisessä
- …
