National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Employment Bulletin Sebtember 2025
No full textThe Employment Bulletin is based on the data from the Employment Service Statistics. The Development and Administrative Services Centre (KEHA Centre) compiles statistics on the clients of the Employment authorities, including registered job-seekers, labour market policy services, and job vacancies. The data is collected from the customer service registries used by the Employment authorities
The British Library cyber-attack : Continuing lessons for the future
No full textThe presentation will cover a short introduction to the British Library and cover the impact and experience of the cyber attack. It will offer an insight into the initial experience of managing the cyber attack and lessons the team have learned from the experience. It will also cover some updated lessons from the dedicated work to fully recover from the cyber attack. Work which continues to this day. Fundamentally it is about my experience as the digital lead and overall senior responsible officer for the recovery programme. Hopefully it will have some important messages that colleagues can take away to ensure their organisations get into more cyber secure positions and know what do do (and what not to do) should (or when) a cyber attack happen(s).ei saavutettav
Bioinformatic Analysis and Refactoring of Higher Anthracyclines
No full textAnthracyclines, renowned for their potent antibiotic and antitumor properties, stand as symbolic aromatic polyketides with diverse therapeutic applications, particularly in cancer treatment. Crypticity of biosynthetic gene clusters (BGCs) limits the identification of novel anthracyclines and higher anthracyclines remain poorly characterized due to complex glycosylation patterns. Therefore, a streamlined synthetic biology framework is essential for refactoring and validating these sophisticated biosynthetic assemblies to facilitate exploration and engineering of novel anthracycline analogs. This thesis establishes an integrated pipeline to address these limitations in synthetic anthracycline refactoring. This framework features automated homology detection with Cblaster, redundancy filtering with Cagecat Cleaner, Clinker comparison, KSβ-domain-based phylogenetic analysis and PRISM-based glycosylation predictions as well as a modular BioBrick-based pathway refactoring system integrated in Streptomyces coelicolor M1152ΔmatAB for decilorubicin and keyicin pathways. UHPLC analysis revealed successful 11-hydroxylation and 10-decarboxylation in the decilorubicin pathway. In the Keyicin pathway, on the other hand, 1-hydroxylation was successful, while glycosylation was absent, terminating subsequent tailoring to the aglycone. Interestingly, AlphaFold3 modelling and InterProScan domain analysis revealed that Kyc52 shows Rossmann-like folding consistent with a glycosyltransferase. Based on BLASTp similarity search, an auxiliary partner protein is required for glycosylation activation and the absence of such an activator could hinder glycosylation. The bioinformatics pipeline and scalable Inter ProScan domain analysis revealed that Kyc52 shows Rossmann-like folding consistent with a glycosyltransferase. Based on BLASTp similarity search, an auxiliary partner protein is required for glycosylation, which could indicate 7-Oglycosylation instead of 1-O-glycosylation. However, the absence of such an activator hindered glycosylation. The bioinformatics pipeline and scalable modular refactoring established in this study provide the grounds for the infrastructure to enable cryptic BGC identification, thereby accelerating the discovery and engineering of higher anthracyclines for novel therapeutic scaffolds
Osaamisen johtaminen Rajavartiolaitoksessa
No full textTämän tutkimuksen kohteena on osaamisen johtaminen Rajavartiolaitoksessa, jonka toimintaympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi muun muassa pandemian, geopoliittisten kriisien, Nato-jäsenyyden, hybridiuhkien ja teknologisen kehityksen myötä. Näissä olosuhteissa osaamisen johtamisesta on tullut keskeinen strateginen väline organisaation osaamisen turvaamisessa ja kehittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Rajavartiolaitoksen osaamisen johtamisen nykytila, tunnistaa sen keskeiset haasteet ja kehittämistarpeet. Osaamisen johtaminen ymmärrettiin tässä tutkimuksessa strategisena voimavarana, jonka avulla varmistetaan, että henkilöstöllä on ajantasaiset tiedot, taidot ja valmiudet vastata operatiivisiin vaatimuksiin normaalioloissa, häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Tutkimus toteutettiin monimenetelmätutkimuksena, jossa yhdistettiin määrällisen ja laadullisen tutkimusstrategian vahvuudet yhdeksi kokonaisuudeksi. Aineisto kerättiin strukturoidulla Webropol-kyselyllä, joka koostui asenneväittämistä ja avoimista kysymyksistä. Määrällinen aineisto analysoitiin tilastollisilla testeillä, jotka mahdollistivat laajojen ilmiökohtaisten kokonaisuuksien hahmottamisen, muuttujien välisten erojen löytämisen ja korreloivien yhteyksien muodostamisen. Laadullinen aineisto kerättiin kyselyn avoimista vastauksista ja analysoitiin teoriasidonnaisen sisällön analyysin avulla, joka mahdollisti tilastollisten havaintojen ymmärtämisen ja niiden sitomisen organisaatiokontekstiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että osaamisen johtaminen on Rajavartiolaitoksessa strategisesti tunnistettu ja rakenteellisesti määritelty, mutta sen käytännön toteutus vaihtelee organisaatiotasojen ja henkilöstöryhmien välillä. Osaamisen kehittämisen tärkeyden kokemus, resursointi, suunnitelmallisuus ja osaamisen kehittämisen keskusjohtoisuus osoittautuivat tilastollisesti toisiinsa kytkeytyviksi, jolloin yhden osa-alueen puutteet voivat heikentää osaamisen johtamisen kokonaisuuden vaikuttavuutta. Lisäksi havaittiin, että oppimisen infrastruktuuri ja osaamisen johtamisen työkalut ovat olemassa, mutta niiden käyttöaste on vaihteleva. Edellä mainittuihin liittyen esihenkilöiden aktiivinen rooli nousi esiin onnistuneen osaamisen johtamisen keskeisenä tekijänä. Päivittäistoiminnan kuormitus rajoittaa kuitenkin heidän mahdollisuuksiaan toimia pitkäjänteisen osaamisen kehittämisen mahdollistajina.
Rajavartiolaitoksen osaamisen johtamista haastavat erityisesti ristiriita strategisten tavoitteiden ja arjen toteutuksen välillä, esihenkilötyön kuormitus, rajallinen aikaresurssi sekä osaamisen kehittämisen rakenteiden ja työkalujen vähäinen hyödyntäminen. Aikaresurssin niukkuus liittyy perustyön kuormittavuuteen, mikä kaventaa mahdollisuuksia pitkäjänteiseen osaamisen kehittämiseen. Näiden tekijöiden seurauksena osaamisen kehittäminen ilmenee usein lyhytjänteisenä reagointina, mikä osaltaan heikentää sekä työhyvinvointia että organisaation suorituskykyä. Kaikkiin edellä mainittuihin liittyen esihenkilöillä on keskeinen rooli osaamisen kehittämisessä, mutta heidän osaamisen kehittämistä mahdollistavaa roolia rajoittaa operatiivisen tuloksellisuuden vaatimus. Tulosten perusteella vain systemaattinen ja johdonmukainen osaamisen johtaminen voi turvata organisaation valmiuden vastata toimintaympäristön muutoksiin ja tukea henkilöstön osaamisen jatkuvaa kehittymistänavigointi mahdollist
Ahvenanmaan demilitarisoinnin päättäminen : valtiosopimusoikeudellinen tarkastelu
No full textItämeren turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut merkittävästi erityisesti Naton laajentumisen ja Venäjän Ukrainassa käymän laittoman sodan myötä. Suomen arvopohjaiseen realismiin rakentuva ulko- ja turvallisuuspolitiikka nojaa nykyään vahvasti solidaarisuusperiaatteeseen ja kollektiiviseen puolustukseen. Ahvenanmaan demilitarisoinnin katsotaan heikentävän Suomen kykyä puolustaa Pohjois-Itämeren vakautta. Tämän tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli selvittää, miten Suomi voi valtiosopimusoikeudellisesti luopua Ahvenanmaan demilitarisoinnista. Tutkimuksen keskiössä oli kansainvälinen oikeus ja tarkemmin valtiosopimusoikeus ja lähestymistapana käytettiin valistunutta eurooppalaista oikeuspositivismia. Menetelmässä systematisoitiin ja tulkittiin vallitsevaa oikeusjärjestystä toimintavaihtoehtojen muodostamiseksi ja arvioimiseksi. Valtiokäyttäytymisen analyysissä hyödynnettiin realismin teorian periaatteita.
Ahvenanmaan kansainvälinen erityisasema muodostuu Ahvenanmaan maakunnan itsehallinnosta sekä valtiosopimusjärjestelmästä, joka määrittää alueen demilitarisoinnin ja puolueettomuuden. Nämä muodostavat kokonaisuuden, mutta ovat oikeudellisesti erillisiä kokonaisuuksia. Ahvenanmaan sopimusjärjestelmä koostuu neljästä valtiosopimuksesta ja kun tarkastellaan Ahvenanmaan demilitarisoinnin päättämistä, on pääosin noudatettava YK:n peruskirjan ja Wienin valtiosopimusoikeutta koskevan yleissopimuksen määräyksiä.
Tutkielmassa ehdotetaan ratkaisua, jossa sopimusjärjestelmän sopimukset käsitellään kumulatiivisesti erikseen, hyödyntäen useita kansainvälisen oikeuden päättämisperusteita samanaikaisesti. Ratkaisussa Vuoden 1856 Pariisin rauhansopimus ja vuoden 1921 Ahvenanmaan sopimus päätetään sopimusosapuolten yhteisellä päätöksellä. Tämän jälkeen Moskovan vuoden 1940 sopimuksen päätetään Suomen yksipuolisella ilmoituksella, vaikka se voi aiheuttaa poliittisia jännitteitä Venäjän kanssa. Vuoden 1947 Pariisin rauhansopimuksen demilitarisointia koskevan määräyksen yksipuolinen mitätöiminen voidaan perustella sen vanhentumisella, etenkin jos muut demilitarisointisopimukset on jo päätetty.
Päättämisen perusteina voidaan soveltaa olosuhteiden olennaista muutosta, mahdottomuutta, sopimusmääräysten ristiriitaa, vanhentumista ja kansallisen turvallisuuden tarvetta. Yhdessä nämä luovat vahvat perusteet demilitarisoinnin päättämiseksi. Perustelut eivät kuitenkaan muodosta täysin kiistatonta oikeudellista kokonaisuutta, ja yksittäisten Ahvenanmaan sopimusjärjestelmän tai Wienin yleissopimuksen sopimusvelvoitteiden rikkominen voi aiheuttaa Suomelle seurauksia. Rikkomukset voidaan kuitenkin nähdä lievinä valittuun toimintatapaan ja saavutettavaan hyötyyn nähden. Suomi voi perustella toimintaansa sekä lieventää seuraamuksia vetoamalla kansainvälisen oikeuden välttämättömyysperiaatteeseen, jonka mukaan valtio voi poiketa tavanomaisista velvoitteistaan turvatakseen kansallisen turvallisuuteensa kriittiset edut ja mikäli olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kokonaisuus edellyttää systemaattista arviointia ja sopimuskohtaisia menettelyjä, jotta kansainväliset seuraukset jäisivät vähäisiksi ja toimien hyväksyttävyys olisi korkea.navigointi mahdollist
Salainen palvelu – avoin yhteiskunta : sotilastiedustelun legitimiteetin rakentuminen Suomessa
No full textSotilastiedustelu on instituutio, jolle operatiivisen toiminnan salaaminen on välttämättömyys. Sotilastiedustelulla on tarve pitää julkisuudessa matalaa profiilia, mutta samanaikaisesti se tarvitsee kansalaisyhteiskunnan ja muiden sidosryhmiensä oikeutusta, tukea ja hyväksyntää toiminnalleen ja olemassaololleen. Tosin sanoen, sotilastiedustelu tarvitsee legitimiteettiä. Koska instituutio voi käyttää työssään kansalaisten perusoikeuksiin kajoavia toimivaltuuksia, legitimiteetti on sille entistä tärkeämpää. Tutkimustehtävä johdettiin salaamisen, avoimuuden ja hyväksyttävyyden välisestä ristiriidasta. Tavoitteena oli selvittää, miten sotilastiedustelun legitimiteetti rakentuu suomalaisessa yhteiskunnassa ja löytää tekijät, jotka vahvistavat, heikentävät ja ylläpitävät legitimiteettiä.
Tutkimuksen aineisto tuotettiin haastattelemalla viittätoista asiantuntijaa, joilla uskottiin olevan tietoa tutkimuksen kohteesta. Haastateltavat valittiin harkinnanvaraisella eliittiotannalla, jota täydennettiin lumipallo-otannalla. Haastatellut edustivat sotilastiedustelua, Puolustusvoimia, muuta valtionhallintoa, suomalaista uutismediaa ja median käyttämiä asiantuntijoita. Tavoitteena oli kerätä aineisto, jonka avulla sotilastiedustelun legitimiteetin rakentumisesta voidaan muodostaa monipuolinen ja kokonaisvaltainen kuva. Kymmenen tunnin haastatteluaineisto litteroitiin ja analysoitiin sisällönanalyysin keinoin.
Sotilastiedustelun legitimiteettiä on heikentänyt sotilastiedustelun entisen päällikön, Georgij Alafuzoffin tapaus. Heikentäviksi tekijöiksi tunnistettiin sotilastiedustelun sisältä tapahtunut asiakirjavuoto, asiakirjojen määräysten vastainen käsittely, instituution kyky valvoa tiedonkäsittelyä ja epäonnistunut kriisiviestintä. Toinen legitimiteettiä heikentänyt kokonaisuus on sotilastiedustelun vähäinen julkinen näkyvyys. Perustietojen ja julkisten tiedusteluraporttien puute, negatiiviset arviot toiminnan tuloksista ja tehokkuudesta sekä sotilastiedustelun linja olla kommentoimatta ajankohtaisia asioita julkisuudessa vaikuttavat negatiivisesti sotilastiedustelun legitimiteettiin. Instituution legitimiteettiä sen sijaan on vahvistanut tiedustelulainsäädäntötyö, jota voidaan pitää sotilastiedustelun legitimiteetin kivijalkana. Legitimiteetti on vahvistunut toimivaltuussäätelyn ja valvontamekanismien, sotilastiedustelun ja puolustushallinnon viestinnän sekä median uutisoinnin kautta. Sotilastiedustelun legitimiteettiä vahvistavat myös suomalaisen yhteiskunnan erityispiirteet. Näitä ovat syvälle kansakuntaan juurtunut maanpuolustustahto, sotahistorian perintö, Venäjän uhka sekä kansalaisten luottamus viranomaisiin ja Puolustusvoimiin.
Sotilastiedustelu nauttii yleistä legitimiteettiä suomalaisessa yhteiskunnassa siitä huolimatta, että se rakentaa sitä omilla toimillaan vain vähän. Sotilastiedustelu voi tulevaisuudessa vahvistaa legitimiteettiään huolehtimalla, että sen toiminta noudattaa tarkasti lakia ja tarjoamalla kansalaisille avoimemman näkymän työhönsä kansallisen turvallisuuden tuottajana. Legitimiteetin vahvistaminen edellyttää aktiivisempaa viranomaisviestintää ja vuorovaikutusta eri sidosryhmien kanssa. Sotilastiedustelu voi rakentaa legitimiteetistään entistä vahvemman tiedottamalla työstään ja onnistumisistaan, sanoittamalla tiedustelun toimivaltuuksia ja osallistumalla tiedustelua käsittelevään julkiseen keskusteluun.navigointi mahdollist
Suurvaltapolitiikan ilmeneminen Afrikassa : Yhdysvaltojen ja Kiinan kilpailu Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa
No full textTutkimuksen tavoitteena oli selvittää ja tarkastella suurvaltojen toimintaa luonnonvaroiltaan rikkaalla ja kansainvälisesti keskeisellä Saharan eteläpuoleisen Afrikan alueella pienen valtion näkökulmasta. Tutkimus pyrkii paikkaamaan suomenkielisen strategisen ja kansainvälisen politiikan tutkimuksen aukkoa tarjoamalla taustoittavaa analyysia suurvaltadynamiikasta Afrikassa. Itsessään tutkimus on strategian tieteenalan perustutkimusta, sen taustoittavan luonteen takia.
Tutkimusongelmana oli miten Yhdysvaltojen ja Kiinan välinen suurvaltakilpailu ilmenee Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja miten tämä vaikuttaa nimettyyn alueeseen sekä suurvaltojen väliseen keskinäiseen dynamiikkaan. Tutkimusongelman kokonaisuuden selvittäminen toteutettiin kolmen tutkimuskysymyksen avulla, joiden kautta tutkimus kohdistettiin ensin suurvaltojen intresseihin ja toimintaan Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Tämän jälkeen suurvaltojen intressejä, niiden ilmentymistä ja toiminnan vaikutuksia tutkittiin Etelä-Afrikassa ja Keniassa.
Tutkittavaa aihetta lähestyttiin tutkimuksessa tehtävien havaintojen kautta luoden niille mahdollisimman looginen selitys. Tutkimus oli luonteeltaan abduktiivinen. Tutkimus toteutettiin pääasiassa laadullisena tutkimuksena. Määrällisen tutkimuksen analyysia käytettiin tarpeen vaatiessa esimerkiksi taloudellisten tunnuslukujen tulkintaan liittyen.
Tutkimusaineistona käytettiin aikaisempaa tieteellistä tutkimusta ja kirjallisuutta, tieteellisiä artikkeleja, uutismedioiden kirjoituksia sekä tutkimuksen kohteena olevien valtioiden strategia-asiakirjoja. Aineisto kerättiin dokumentti- ja kirjallisuusanalyysin keinoin ja aineiston analyysi toteutettiin laadullisella sisällönanalyysilla, narratiivisella kirjallisuusanalyysilla ja vertailevalla tapaustutkimuksella. Analyysin tuloksien esittämistä tuettiin DIME- ja ASCOPE-PMESII-jäsentelytyökaluilla. Laadullisessa analyysissa painottui uusklassisen realismin teorian merkitys, joka näkyi aineiston rajaamisena.
Tutkimuksessa havaittiin, että Kiinan vuosikymmenien ajan toteutettu määrätietoinen alueellinen suunnitelma tuottaa haluttuja tuloksia. Yhdysvaltojen toiminta on jäänyt selkeästi taka-alalle verrattuna Kiinan aktiivisuuteen ja pitkäjänteiseen alueelliseen strategiaan. Vaikka Yhdysvallat pyrkii edistämään intressejään alueella turvallisuusyhteistyöllä ja taloudellisilla ohjelmilla, sen vaikutusvalta on kaventunut erityisesti raaka-aineiden hyödyntämisen ja markkina-alueiden hallinnan suhteen. Yhdysvaltojen toiminta on reaktiivisempaa ja vähemmän systemaattista. Kehitys heijastuu myös alueen poliittisiin ja taloudellisiin suhteisiin.
Johtopäätöksinä todettiin, että Suurvaltojen välinen kilpailu näkyy ja vaikuttaa Etelä-Afrikkaan ja Keniaan. Laajemmat suurvaltojen aluekohtaiset intressit muovaavat Saharan eteläpuoleisen Afrikan kehitystä. Vaikutukset heijastuvat suoraan suurvaltojen väliseen dynamiikkaan sekä laajemmin kansainväliseen valtioiden voimatasapainoon.navigointi mahdollist
Sotilasstrategisen tason päätökset Suomessa
No full textNato-jäsenyys vuonna 2023 oli suomalaisen turvallisuuspolitiikan mullistavimpia tapahtumia sitten kylmän sodan päättymisen ja Euroopan unionin jäsenyyden. Suomi kerää kiitosta kansainvälisellä areenalla pitkänäköisestä puolustuskyvyn ylläpitämisestä haastavissa olosuhteissa. 90-luvulta lähtien Puolustushallinto ja Puolustusvoimat suuntautuivat länteen. Isoja päätöksiä tehtiin niin puolustusjärjestelmän kuin kansainvälisen yhteistyökyvyn parantamiseksi. Tässä diplomityössä tutkimusongelmana on selvittää, miten sotilasstrategisen tason päätöksiä on Suomessa tehty.
1960-luvulla kehitetty byrokraattinen politiikkamalli tutkii ulkopoliittista päätöksentekoa rakenteiden, kuten yksilöiden, ryhmien, vaikutuskanavien ja näiden toimintaa ohjaavien normien sekä aikataulujen näkökulmasta. Diplomityössä sovellettiin edellä mainittuja kategorioita päätöksentekoon osallistuneiden henkilöiden haastatteluissa. 13 sotilasstrategisella tasolla toiminutta haastateltavaa pohtivat myös sotilasstrategian teorianäkökulmia vastauksissaan. Ennen haastatteluja laadittiin yleiskuvaus sotilasstrategisen tason päätöksenteon rakenteista sekä käsiteltävien tapausten taustoista julkisiin asiakirjalähteisiin perustuen. Päätöksenteon rakenteita sekä sisältöjä selvitettiin viiteen merkitykselliseen päätökseen liittyen: ilmasta maahan -kyvyn kehittäminen, puolustusvoimauudistus, JEF-maaryhmään liittyminen, HX-hanke ja Natoon liittyminen.
Suomalaista sotilasstrategisen tason päätöksentekoa ohjaa laajasti jaettu uhkakäsitys. Niukat resurssit ohjaavat suorituskykylähtöiseen ja kustannustehokkaaseen puolustusjärjestelmän kehittämiseen. Tiivis tehtäväkierto johtaa yhteisiin kokemuksiin ja henkilökohtaisiin suhteisiin. Virka-asema, osaaminen ja käytettävyys määrittävät osallistumista päätöksentekoon, joka voi perustua pysyviin tai tapauskohtaisesti muodostettaviin rakenteisiin. Päätöksenteko alkaa aikataulusta, päätöspisteiden määrittämisestä määräajasta taaksepäin. Virallinen käsky- tai päätösasiakirja tai julkinen ulostulo on yleensä prosessin päätös- ei alkupiste. Sotilasstrategisella tasolla merkittävimmät vaikutuskanavat liittyvät puolustushallinnon virkamiesten ja poliittisen päätöksenteon välille. Poliittinen ohjaus on parhaimmillaan puolustushallinnon valmistelemaa ja ennalta tiedossa. Vaikuttaminen poliittiseen päätöksentekoon esimerkiksi sotilaallisen neuvon, valiokuntatyön ja sääntömääräisten esittelyjen kautta on jatkuvaa. Yllätyksiä poliittiselle päättäjälle vältetään aktiivisella viestinnällä.
Sotilasstrategia on valtiojohdon hyväksymä ajatus asevoiman käytöstä poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sotilasstrategisen tason päätöksenteko ohjaa puolustuskyvyn kehittämistä sekä käyttöä. Suomalaisen päätöksenteon rakenteiden ymmärtäminen on avainasemassa Suomen siirtyessä Natoon, jossa Suomen sotilaallista puolustusta avataan kansainvälisille kumppaneille. Toisaalta Naton puolustussuunnittelu painottaa puolustusministeriön roolia puolustusjärjestelmän kehittämisessä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että merkittäviä sotilasstrategisen tason päätösten rakenteita sekä sisältöjä on mahdollista tutkia julkisiin lähteisiin ja päätöksentekoon osallistuneiden haastatteluihin nojaten, vaikka salatut asiakirjat paljastuvat arkistoista vasta kymmenien vuosien päästä.navigointi mahdollist
Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtaminen 2030 : uuden järjestelmän kehittämistä vai vanhan palauttamista?
No full textTässä tutkimuksessa käsitellään Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen mallin johtamisen rakenteita ja tapoja kylmän sodan aikana, nykypäivänä sekä lähitulevaisuudessa. Tutkimuksen taustalla on aiheen vähäinen aikaisempi tutkimus ja tarve ymmärtää Suomelle läheistä liittolaista. Pohjoismaisina demokratioina hallintoperinteemme ja kulttuurimme ovat monilta osin yhteneväiset, mutta niissä on myös tiettyjä eroavaisuuksia. Erityisesti ruotsalaisen hallintokulttuurin käsitys johtamisesta, jonka lähtökohtana on viranomaisten autonominen asema suhteessa muihin toimijoihin, korostaa konsensusta ja yhteistoimintaa hierarkkisen johtamisen sijaan. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää kokonaismaanpuolustuksen organisaatiorakennetta ja toimintatapoja. Päätutkimuskysymys on, miten Ruotsin kokonaismaanpuolustusta johdetaan vuonna 2030?
Tutkimus toteutettiin laadullisena dokumenttianalyysinä hyödyntäen teoriaohjaavaa abduktiivista päättelytapaa, Aineisto koostui pääosin ruotsalaisista puolustuspäätöksistä, lainsäädännöstä ja viranomaisten tuottamista materiaalista. Tutkimusaineisto kattaa kylmän sodan aikakauden (1968– 1991), nykytilanteen ja arvioi lähitulevaisuutta (2030 asti).
Kokonaismaanpuolustuksen johtamisrakenne on pääpiirteittään jaettavissa kolmeen tasoon, sisältäen kansallisen tason, ylemmän alueellisen tason (läänit ja sotilasläänit) ja alemman alueellisen tason (alueet ja kunnat). Päätöksentekokykyä pyritään keskittämään ylemmälle alueelliselle tasolle samalla minimoiden kansallisen tason johtamisen kuormittumista. Nato jäsenyys tulee vaikuttamaan erityisesti sotilaalliseen puolustukseen, mutta tähän ei tutkimuksessa saatu eikä pyritty saamaan vastausta.
Tutkimuksen perusteella Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtamisessa tai organisaatiorakenteissa ei ole tapahtumassa merkittäviä muutoksia nykyiseen nähden, vaan pikemminkin nykyisiä rakenteita vahvistetaan, keskitetään ja toimijoiden tehtäviä tarkennetaan. Johtaminen tulee jatkossakin kokonaismaanpuolustuksen kontekstissa tarkoittamaan pitkälti yhteensovittamista ja yhteistoimintaa. Valtiojohdon lakitekninen valmius, eli kyky laatia täydentävää lainsäädäntöä, pysyy tärkeänä tapana täydentää mahdollisia puutteita toimissa.
Ruotsin kokonaismaanpuolustuksen johtaminen vuoteen 2030 mennessä perustuu vahvoihin, laeilla ohjattuihin rakenteisiin, joissa korostuu yhteistyö kaikkien toimijoiden kesken ja alueellisen tason merkityksen kasvu. Järjestelmää pyritään kehittämään ketterämpään suuntaan mukautuen vallitsevaan uhkakuvaan. Kehityksellä on paljon yhtäläisyyksiä kylmän sodan ajan rakenteiden kanssa, mutta yhteiskunnan ja turvallisuusympäristön muutokset sekä rakenteelliset muutokset vaikuttavat tähän kehitykseen. Johtaminen tulee kuitenkin muusta kehityksestä huolimatta pysymään luonteeltaan koordinoivana ja toimijoiden yhteistyötä korostavana.navigointi mahdollist