National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Ihmisten johtajaksi johtamisharjoituksessa
No full textTutkimuksen aiheena oli varusmiehille järjestettävät johtamisharjoitukset. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten johtamisharjoituksessa ihmisten johtaminen koetaan ja miten johtamisharjoitus kehittää johtajakoulutettavien ihmisten johtamistaitoja taistelukentällä.
Johtamisharjoitukset ovat osa varusmiesten johtaja- ja kouluttajakoulutusta. Niiden tyypillisiin piirteisiin kuuluu johtamistaitojen kehittäminen fyysisen ja psyykkisen kuormituksen alaisena. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostettiin perehtymällä johtamisharjoituksia määrittäviin Puolustusvoimien normeihin ja käsikirjoihin sekä tutustumalla eri johtajakoulutusta antavien joukkojen järjestämiin johtamisharjoituksiin. Niiden perusteella viitekehykseen tunnistettiin oleellisiksi käsitteiksi toimintaympäristö, toimintakyky ja taistelun johtaminen.
Teoreettisen viitekehyksen taustalla on taistelukentän kaltainen toimintaympäristö, mikä lukeutuu minimaaliseen toimintaympäristöön. Toimintaympäristölle tyypillisiä piirteitä ovat tietyt sodankäynnin piirteet sekä fyysinen ja henkinen stressi, jotka kuormittavat sotilasjohtajan toimintakykyä. Johtajan toimintakyky rajattiin käsittelemään fyysistä ja henkistä toimintakykyä. Taistelun johtamista päädyttiin tutkimaan ihmisten johtamisen näkökulmasta, jota tarkasteltiin Puolustusvoimien johtajakoulutuksen perustana olevan syväjohtamisen mallin näkökulmasta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa keskiössä oli johtajakoulutettavien kokemus toimimisesta johtamisharjoituksessa. Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastattelulla, haastattelemalla yhdeksää Maavoimien reserviupseerikurssin upseerioppilasta. Aineisto jakautui kolmeen teemaan. Näistä teemoista toimintaympäristö ja toimintakyky analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla. Ihmisten johtaminen analysoitiin teoriaohjaavana analyysinä, johon tuotiin mukaan syväjohtamisen malli.
Jokaiselle teemalle suoritetulla analyysillä vastattiin yhteen tutkimuksen alatutkimuskysymyksistä. Tuloksissa esitellään millaiseksi toimintaympäristöksi upseerioppilaat johtamisharjoituksen kokevat sekä miten fyysinen ja henkinen toimintakyky ilmenevät upseerioppilaille harjoituksen aikana.
Tulosten perusteella voidaan todeta, ettei johtamisharjoitus vastaa minimaalista toimintaympäristöä, mutta upseerioppilaat kokevat harjoituksessa useita eri fyysisen ja henkisen toimintakyvyn ilmiöitä. Stressi osoittautui tekijäksi, jota he eivät harjoituksessa koe. Tulosten perusteella voidaan myös havaita, että upseerioppilaat johtavat johtamisharjoituksen aikana pääosin syväjohtamisen mallin mukaisesti. Siitä nousee erityisesti esiin alaisten mielipiteiden huomioiminen päätöksenteossa sekä alaisista huolehtiminen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että johtamisharjoitus kehittää upseerioppilaiden ihmisten johtamistaitoja taistelukentällä vaihtelevasti. Johtajan valmiuksia harjoitus kehittää fyysisen ja henkisen kuormituksen sietämisen ja tunnistamisen osalta, vaikka toimintaympäristö ei täysin taistelukentän kaltainen olekaan. Johtamiskäyttäytymistä ei jouduta soveltamaan toimintaympäristön asettamien haasteiden perusteella, mutta yleisesti syväjohtamisen mukaista ihmisten johtamista harjoituksessa on mahdollista kehittää. Harjoituksesta saatavan palautteen puute on kuitenkin tekijä, joka jättää epäilyksen kehittymisen toteutumiselle.navigointi mahdollist
Kansallisen turvallisuuden Raja(t)? : rajaturvallisuus kansallisen turvallisuuden kokonaisuudessa yleisen järjestyksen ja turvallisuuden erityisosana
No full textRajavartiolaitoksen kansallista turvallisuutta koskeva lainsäädäntö on osittain tulkinnanvaraista: laitokselle ei ole erikseen säädetty kansallisen turvallisuuden suojaamisen tehtävää, vaikka monilla sen tehtävillä on siihen liittymäpintoja. Tämän vuoksi tutkimustehtävänä oli selvittää rajaturvallisuuden merkitys kansalliselle turvallisuudelle ja edelleen kansallisen turvallisuuden, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden (YJT) sekä rajaturvallisuuden käsitteiden oikeudellinen merkitys. Tutkielman tarkoituksena oli muodostaa tulkintakannanottoja näiden käsitteiden sisällöstä ja niiden keskinäisistä liityntäpinnoista sekä osoittaa rajaturvallisuuden merkitys kansalliselle turvallisuudelle.
Tutkimuksen aineiston muodostivat pääasiassa oikeuslähteet, koostuen kansallisesta lainsäädännöstä ja sen esitöistä, ylikansallisesta ja kansainvälisestä sääntelystä sekä kansallisesta ja kansainvälisestä oikeuskäytännöstä. Kansallisen turvallisuuden kuuluessa niin oikeuden kuin politiikankin alaan on tutkimuksessa hyödynnetty kattavasti oikeustieteellisen kirjallisuuden lisäksi myös relevanttia valtio- ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta. Tutkimuksen tavoitteeseen ja tehtävään vastattiin pääasiassa oikeusdogmaattisella eli lainopillisella metodilla, jota tukivat eurooppaoikeudelliset tulkintametodit.
Tutkimuksen tulosten mukaan jokainen suvereeni valtio määrittää itse kansallisen turvallisuutensa sisällön, jolloin kansalliset tarpeet ja erityispiirteet sekä keskeiset turvallisuusedut on mahdollista huomioida käsitettä määriteltäessä kansallisella tasolla. Määrittelyn laajuutta kuitenkin rajoittavat valtiota sitovat kansainväliset velvoitteet. Suomen kansallisen turvallisuuden katsotaan koostuvan sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Tutkimustulosten perusteella voidaan tulkita, että kansallisen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden (YJT) käsitteessä on kyse kansainvälisissä sopimuksissa käytetyn yleisen järjestyksen (ordre public) käsitesisällöstä sekä yksilöiden turvallisuuden suojaamisesta – myös kollektiivina. Tulosten perusteella YJT:n käsitteen voidaan todeta kattavan käytännössä kaikki sisäisen turvallisuuden ulottuvuudet, jolloin sen voidaan todeta vastaavan kansallisen turvallisuuden sisäistä ulottuvuutta. Ulkoisessa turvallisuudessa taasen kyse on alueellisen koskemattomuuden eli valtion ja sen rajojen fyysisestä koskemattomuudesta. Rajaturvallisuus puolestaan on tutkimuksen perusteella kansallisen turvallisuuden ydinaluetta: kyse on YJT:n erityisestä, rajojen valvontaan ja rajatarkastukseen sekä niihin sisältyvien tai kiinteästi liittyvien muiden valvontatehtävien kokonaisuudesta (sisäinen turvallisuus). Rajojen vartiointi ja valvonta käsittävät itsessään samalla aluevalvontatehtävän, joka yhdessä sotilaallisen maanpuolustuksen tehtävien kanssa asemoivat Rajavartiolaitoksen tehtävineen osaksi ulkoista turvallisuutta.
Tutkimustulosten perusteella kansallisen turvallisuuden suojaamisella voidaan todeta tarkoitettavan valtion ennaltaehkäisevää toimintaa, jotta valmiuslaissa tarkoitetut poikkeusolot eivät konkretisoituisi. Näin kansallisen turvallisuuden käsite olisi mahdollista kytkeä valmiuslain (1552/2011, ValmL) 3 §:ssä tarkoitettuihin poikkeusoloihin. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään lainsäädäntösuosituksia kansallista turvallisuutta sekä Rajavartiolaitoksen yleistä järjestystä ja turvallisuutta koskevan lainsäädännön kehittämisestänavigointi mahdollist
Taloutta vai geopolitiikkaa? : integratiivis-narratiivinen kirjallisuuskatsaus Venäjän energia-aseesta länsimaisessa tutkimuksessa 2008–2021
No full textTutkimuksessa selvitettiin, miten englanninkielinen länsimainen tutkimus on tulkinnut Venäjän ja Euroopan energiasuhdetta sekä Venäjän energia-asetta vuosien 2008 ja 2021 välillä. Tutkimus toteutettiin laadullisena kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnettiin sekä integratiivisen että narratiivisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällisiä periaatteita. Tutkimuksen aineistoksi valikoitui yhteensä 57 englanninkielistä nimikettä. Aineisto koostui 51:stä vertaisarvioidusta artikkelista ja kuudesta kirjan osasta. Aineisto kerättiin menetelmällistä systemaattisuutta noudattaen viidestä eri tietokannasta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä sekä abduktiivista päättelyä hyödyntäen.
Tutkimusaineiston analysointi tuotti kolme tulkinnoiltaan ja lähtökohdiltaan toisistaan eroavaa näkökulmaa, joiden kautta tutkimus on Venäjän ja Euroopan energiasuhdetta sekä Venäjän energia-asetta tarkastellut. Taloudellinen näkökulma määrittelee Venäjän ja Euroopan energiasuhteen markkinapohjaisena keskinäisriippuvuuteen perustuvana järjestelmänä, joka rajoittaa energian käyttöä aseena. Geoekonominen näkökulma määrittää Venäjän energiakaupan Euroopassa olevan tasapainoilua taloudellisten voittojen ja geopoliittisen vallankäytön välillä. Täten energia-aseella voi saavuttaa lyhytaikaista geopoliittista hyötyä, mutta pitkällä aikavälillä sen käytöstä aiheutuu merkittäviä taloudellisia tappioita. Geopoliittinen näkökulma määrittelee Venäjän ja Euroopan energiasuhteen strategisena vastakkainasetteluna. Venäjä pyrkii energia-aseellaan lisäämään vaikutusvaltaansa sekä hajottamaan Euroopan yhtenäisyyttä.
Tutkimuksesta välittyi kuva tutkimuskentästä, joka on pyrkinyt ymmärtämään Venäjän energia-asetta erilaisia tulkintakehyksiä käyttäen. Valtaosa tutkimuksesta lähti kuitenkin liikkeelle samaa tematiikkaa, esimerkkejä ja kokonaisuuksia käyttäen. Täten tutkimuksesta kyettiin hahmottelemaan koko ajanjaksoa kuvaava narratiivi Venäjän energia-aseesta. Venäjä on energia-aseensa avulla pyrkinyt kiertämään transitomaat ja heikentämään EU:n yhtenäisyyttä sekä hallitsemaan etupiiriinsä kuuluvaksi kokemiaan valtioita ja estämään näiden valtioiden integroitumisen länsimaiseen yhteiskuntaan.
Tutkimustulokset osoittavat, että tarkastellulla ajanjaksolla länsimainen tutkimuskenttä on ollut polarisoitunut ja keskittynyt pääsääntöisesti argumentoimaan toistensa tulkintoja vastaan sen sijaan, että analyysi suuntautuisi Venäjän energia-aseen varsinaisiin kohteisiin ja tavoitteisiin. Tutkimuskenttä ei ole kyennyt saavuttamaan konsensusta Venäjän energiakaupan taustalla vaikuttavista motiiveista tai siitä, millaisia päämääriä Venäjä pyrkii energia-aseellaan edistämään. Osa tutkimuksesta on kuitenkin onnistunut ennakoimaan Venäjän toimintaa energia-aseen käytön näkökulmasta sekä tarjoamaan selityksiä Venäjän energiakaupan taustalla vaikuttaville motiiveille.navigointi mahdollist
Essäskrivande i gymnasiet : Lärares föreställningar om essän som skolgenre och essäistiska drag i elevtexter
No full textAvhandlingens övergripande syfte är att öka förståelsen av det essäistiska skrivandet i gymnasiet med fokus på studentexamensprovet i modersmål och litteratur i Finland, med ett särskilt intresse för lärarperspektivet. Den utgår från en hermeneutisk ansats och kombinerar sociokulturell skrivforskning med litteraturvetenskaplig essäteori. För att nå syftet ställs tre, delvis överlappande, forskningsfrågor: Vilka föreställningar har gymnasielärare i svenska och litteratur om 1) studentexamensgenrerna essäprov och essäsvar, 2) de starka essäproven, och 3) skrivundervisning i anslutning till studentexamensproven? Fyra artiklar ingår i avhandlingen och kappan bidrar med en genomgång av studentexamensgenrer och forskningen kring dem. Ett huvudkapitel behandlar essän som genre och det essäistiska som modus ur ett litteraturvetenskapligt perspektiv.
I artikel I granskas 17 gymnasieuppsatser utgående från hur reflektion och mångtydighet framträder i dem, det vill säga två karakteristika för essän som litterär genre. Kombinationen ”reflekterad mångtydighet” är gemensam för starka uppsatser och essän som genre, vilket implicerar att det föreligger en skrivdidaktisk potential i att begagna sig av essän i gymnasiets skrivundervisning.
Tre fokusgruppsintervjuer med sammanlagt sju gymnasielärare i svenska och litteratur utgör empiriskt material för artikel II. Fokus ligger på studentexamensgenren essäprov (använd 2007–18) och lärarna finner det utmanande att karakterisera denna skolska genre. Det som kännetecknar de starka essäproven är enligt dem dels textrelaterade kategorier som språklig normenlighet och global textkontroll, dels skribentrelaterade kategorier som tankeskärpa, originalitet och mottagarmedvetenhet. Även här går det således att dra många paralleller med essän som litterär genre.
Artikel III utgår från samma fokusgruppsintervjuer som artikel II och inriktar sig på föreställningar om skolgenren essäsvar, vilken enligt lärarna karakteriseras av en objektiv stil och domineras av en kunskapsreproducerande och kunskapsdokumenterande praktik. Lärarna i svenska och litteratur uttrycker osäkerhet om vems ansvar det är att lära de studerande på gymnasiet skriva essäsvar, en genre som används som provgenre i andra ämnen.
I artikel IV analyseras tre kollegiala samtal mellan fyra gymnasielärare i svenska och litteratur där skrivundervisning och det digitala studentexamensprovet står i fokus. Lärarna uttrycker en konflikt mellan att behöva anpassa skrivundervisningen utgående från studentexamenskrav och utforma den i enlighet med läroplanens intentioner.
Resultatet från avhandlingen diskuteras med hjälp av en figur som åskådliggör mötet mellan skrivande i och utanför skolan på tre nivåer. På den textuella nivån motsvaras den längre, skriftliga framställningen i studentexamensprovet av essän som skolextern genre. Att lärarnas karakteriseringar av starka elevtexter motsvarar beskrivningar av essän som genre indikerar att essän kunde utnyttjas i större utsträckning, både som examensgenre och i skrivundervisningen. På den andra, existentiella nivån dras en parallell mellan gymnasieläroplanens formulering om lärokursen svenska och litteratur som ett livskunskapsämne och det essäistiska som modus. Avhandlingen argumenterar för att det essäistiska – förstått som det kritiska, reflekterande förhållningssätt som präglar essän som genre – kunde ges större utrymme i läroplanen i och med att det står i samklang med det som läroplanen redan nu uttrycker. På den tredje, ideologiska nivån kopplas de övergripande läroplansmålen om aktivt medborgarskap till skrivandets roll för demokratifostran. Avhandlingens slutsats är att essän som genre och det essäistiska som modus lämpar sig väl som både mål och medel för skrivundervisningen.The overall aim of this thesis is to increase the understanding of essay writing in upper secondary schools in Finland with a focus on the matriculation examination in mother tongue and literature (Swedish), and with a particular focus on the teacher's perspective. It is based on a hermeneutic approach and combines sociocultural writing research with literary essay theory. To achieve the aim, three, partly overlapping, research questions are posed: What conceptions do upper secondary school teachers of Swedish language and literature have of 1) the matriculation examination genres of essay (‘essäprov’) and expository essay (‘essäsvar’); 2) the highly rated matriculation exam essays, and 3) writing instruction in connection with matriculation examinations? Four articles are included in the thesis, and the overall summary contributes with an overview of student exam genres and the research on them. A main chapter deals with the essay as a genre and the essayistic as a mode from a literary studies perspective.
In Article I, 17 upper secondary school essays are examined based on how reflection and ambiguity appear in them, in other words, two characteristics of the essay as a literary genre. The combination of ‘reflected ambiguity’ is common to highly rated essays and the essay as a genre, which implies that there is a didactic potential in utilising the essay in upper secondary school writing instruction.
Three focus group interviews with a total of seven upper secondary school teachers of Swedish language and literature constitute the empirical material for Article II. The focus is on the matriculation exam essay (‘essäprov’, used 2007–18) and the teachers find it challenging to characterise this genre. According to them, what characterises a highly rated essay are, on the one hand, text-related categories such as linguistic normativity and overall text control, and writer-related categories such as clarity of thought, originality and awareness of the audience, on the other. Here, too, many parallels can be drawn with the essay as a literary genre.
Article III is based on the same focus group interviews as Article II and focuses on perceptions of the school genre expository essay (‘essäsvar’), which, according to the teachers, is characterised by an objective style and dominated by the ability to reproduce and document acquired knowledge. Teachers of Swedish language and literature express uncertainty about whose responsibility it is to teach students in upper secondary school how to write expository essays, as this text-type is employed across a range of taught school subjects.
Article IV analyses three collegial conversations between four upper secondary school teachers of Swedish language and literature, where the focus is on teaching of writing and matriculation exam in a digital format. The teachers express a conflict between having to adapt writing instruction based on matriculation examination requirements and designing it in accordance with the intentions of the curriculum.
The results of the thesis are discussed with the help of a figure that illustrates the encounter between writing in and outside school at three levels. At the textual level, the longer, written presentation in the matriculation examination corresponds to the essay as a school-external genre. The fact that teachers' characterisations of highly rated student texts correspond to descriptions of the essay as a genre indicates that the essay format could be used more extensively, both as an examination genre and in writing instruction. On the second, existential level, a parallel is drawn between the upper secondary school curriculum's formulation of the Swedish language and literature course as a life skills subject and the essayistic as a mode. The thesis argues that an essayistic approach – that is, one understood as the critical, reflective approach that characterises the essay as a genre – could be given more space in the curriculum as it is in line with what the curriculum already expresses. On the third, ideological level, the overall curriculum goals of active citizenship are linked to the role of writing in democratic education. The conclusion of the thesis is that the essay as a genre and the essayistic as a mode are well suited as both goals and means for the teaching of writing.ei tietoa saavutettavuudest
Free Entry and Social Inefficiency in Regulated Pharmacy Markets
No full textWe study entry deregulation in the Finnish pharmacy market where prices, markups, and the number and location of pharmacies are regulated. Our counterfactual simulations show that the number of pharmacies increases substantially, particularly in urban areas. Although almost all consumers benefit, rural areas and areas with older populations benefit less. The increase in aggregate consumer surplus is dominated by significant decreases in pharmacy profits and government tax revenue. As a result, free entry turns out to be socially excessive. The prevailing entry restrictions may thus work reasonably well from a total welfare perspective, but with distributional consequences: They benefit incumbent pharmacists at the expense of customers.nonPeerReviewe
Tavaraluotosta idänkaupan pakkopaitaan : Suomen sotilasmateriaalihankinnat Neuvostoliitosta 1959–1970
No full textTässä väitöstutkimuksessa selvitetään, millaisten järjestelyiden puitteissa Suomen Puolustusvoimille hankittiin sotilasmateriaalia Neuvostoliitosta vuosina 1959–1970. Tutkimuksessa selvitetään hankintajärjestelyiden toimintaperiaatteiden lisäksi hankintojen moninaisia yhteyksiä Suomen ja Neuvostoliiton välisen kaupankäynnin mekanismeihin sekä poliittiseen päätöksentekoon. Lähdeaineiston runko muodostuu kaikkiaan neljästätoista systemaattisesti läpikäydystä koko tutkimusajanjakson läpileikkaavasta arkistokokonaisuudesta, jotka kuuluvat Pääesikunnan, puolustusministeriön, ulkoministeriön, puolustusneuvoston ja Urho Kekkosen arkistoihin.
Neuvostoliittoon suuntautuneita sotilasmateriaalihankintoja varten muotoutui huomattavan laaja, nimenomaisesti salaisten valtiosopimusten perustalle rakennettu sopimusten verkosto. Menettely poikkesi siviilipuolen neuvostokaupasta, jossa molemmille osapuolille säännönmukaisesti riittivät julkisten tavaranvaihtosopimusten ja tavaranvaihtopöytäkirjojen pohjalta laaditut hankintasopimukset. Materiaalihankintoja koskevien valtiosopimusten – korkeimman tason poliittisten tahdonilmausten – solmimiseen ryhdyttiin Neuvostoliiton aloitteesta. Neuvostoliitto käytti vuoden 1958 yöpakkaskriisistä alkaen hyväkseen kaikki tilaisuudet sotilasmateriaalin myymiseksi Suomeen.
Neuvostoliiton myöntämällä tavaraluotolla 1960-luvun alkuvuosina tehdyt hankinnat olivat sotilasjohdolle mieluisia, sillä luottovarat kohottivat huomattavasti perushankintamäärärahojen tasoa. Tavaraluoton pääosan tultua käytetyksi Suomen maataloustuotteiden vienti länsimarkkinoille alkoi vaikeutua 1960-luvun puolivälin lähestyessä. Suomen valtiojohto pyrki purkamaan vientipainetta Neuvostoliittoon, joka kuitenkin asetti maataloustuotekauppojen ehdoksi rahamääräisesti vastaavat neuvostoliittolaisen sotilasmateriaalin hankinnat. Neuvostoliiton ylimmän poliittisen johdon tavoitteena oli todennäköisesti kahlita Suomi tiukemmin omaan vaikutuspiiriinsä lisäämällä Suomen Puolustusvoimien riippuvuutta Neuvostoliiton aseteollisuuden toimituksista.
Puolustusvoimien kannalta uusi järjestely näyttäytyi epäedullisena, sillä valtiosopimusten mukaiset neuvostohankinnat nielivät 1960-luvun puolivälistä alkaen keskimäärin yli puolet jo entuudestaan niukoista vuosittaisista perushankintamäärärahoista. Sotilasjohto ryhtyi etsimään keinoja neuvostohankintojen radikaaliksi vähentämiseksi tai jopa kertakaikkiseksi lopettamiseksi. Sotilasjohdon hanke ei kuitenkaan onnistunut, sillä Suomen valtiojohto katsoi vallinneessa tilanteessa maataloustuotteiden viennin jatkamisen välttämättömäksi. Sotilasjohto kuitenkin pyrki – siinä täysin onnistumatta – minimoimaan riippuvuutta Neuvostoliiton materiaalitoimituksista ja huoltopalveluista ostamalla kalustohankintojen yhteydessä ainakin välttävät määrät ampumatarvikkeita ja kaluston huollossa tarvittavaa välineistöä.This doctoral dissertation examines the arrangements under which military matériel was acquired for the Finnish Defence Forces from the Soviet Union during the period from 1959 through 1970. Beyond analysing the operating principles of these procurement arrangements, the study explores the multifaceted connections between the acquisitions, the mechanisms of trade between Finland and the Soviet Union, and the associated political decision-making processes. The primary source material consists of fourteen systematically reviewed archival collections covering the entire research period. These archives belong to the Finnish General Staff, the Ministry of Defence, the Ministry for Foreign Affairs, the Defence Council, and the personal archives of President Urho Kekkonen.
A notably extensive network of agreements, based specifically on secret treaties, emerged to facilitate military procurement from the Soviet Union. This procedure differed significantly from civilian trade with the Soviet Union, where delivery agreements were based on public five-year trade agreements and annual trade protocols sufficient for both parties. The initiation of treaties concerning military matériel—the highest-level political expressions of intent—was driven by the Soviet Union. Beginning with the Night Frost Crisis of 1958, the Soviet Union seized every opportunity to promote its military sales to Finland.
The Finnish military leadership welcomed procurements financed through a commodity credit granted by the Soviet Union in late 1959, as the credit funds significantly bolstered the procurement budget. However, by the mid-1960s, with the majority of the credit already utilised, Finland’s export of agricultural products to Western markets began to face challenges. In response, the Finnish state leadership sought to alleviate export pressures by increasing agricultural exports to the Soviet Union. The Soviet Union, however, made such trade contingent upon the financial equivalence of Finnish purchases of Soviet military matériel. It is likely that the Soviet Union’s highest political leadership aimed to tighten Finland’s alignment within its sphere of influence by increasing the Finnish Defence Forces’ dependence on Soviet arms deliveries.
For the Finnish Defence Forces, the new arrangement appeared disadvantageous, as treaty-stipulated procurements from the Soviet Union consumed, on average, more than half of the already limited annual procurement budget from the mid-1960s onwards. The Finnish military leadership sought ways to radically reduce or even entirely terminate procurements from the Soviet Union. This initiative, however, failed, as the Finnish state leadership deemed the continuation of agricultural exports to the Soviet Union essential under the prevailing circumstances. Nevertheless, military leadership attempted—without complete success—to minimise dependence on Soviet deliveries of matériel and maintenance services by ensuring that procurement contracts included at least minimal supplies of ammunition and equipment necessary for maintenance operations.ei tietoa saavutettavuudest
AI-litteracitet på gymnasienivå i Finland : utveckling av en modul med omfattningen en studiepoäng
No full textAvhandlingen diskuterar betydelsen av AI-litteracitet och dess roll i samhället som en del av allmänbildningen. Ett förslag på en studiepoäng AI-litteracitet utvecklas, i form av en modul som kunde tänkas ingå i den finländska läroplanen på gymnasienivå. En del av modulen utvärderas genom en klassrumsstudie i ett finländskt gymnasium. Klassrumsstudien försöker i första hand ta reda på hur bra matematiken bakom artificiell intelligens, så som den presenteras i modulen, är anpassad till gymnasiestuderandes förkunskaper
Politiikkasuositus: Järviruo’on teollisen mittakaavan niitto – vesioikeudelliset ratkaisut
No full textTämä politiikkasuositus esittää oikeudellisia ratkaisuja järviruo’on teollisen mittakaavan niiton mahdollistamiseksi vesialueilla. Hyvin suunniteltu niitto voi parantaa ranta-alueiden monimuotoisuutta, auttaa ravinteiden poistossa ja tarjota kestävästi tuotettua raaka-ainetta tuotantotaloudelle. Suosittelemme
pieniä muutoksia vesilakiin (VL 587/2011) selkeyden lisäämiseksi.
Järviruo’on teollisen mittakaavan niitto on mahdollista nykyisen lainsäädännön puitteissa, mutta käyttöoikeuskysymykset ja ympäristövaikutukset on ratkaistava huolellisesti, joihin olemme kehittäneet ratkaisuja tässä politiikkasuosituksessa. Pienet muutokset vesilakiin voisivat selventää niittohankkeiden oikeudellisia edellytyksiä ja helpottaa niiden toteuttamista.ei tietoa saavutettavuudest