National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Yyterinniemen ranta-alueiden monikäyttösuunnitelma : Preiviikinlahti ja Kokemäenjoen suisto
No full textPorin Yyterinniemen ranta-alueiden monikäyttösuunnitelmassa esitellään Preiviikinlahden ja Kokemäenjoen suiston ranta-alueiden maankäytön ja hoidon tavoitteet, joilla pyritään ylläpitämään alueiden luontoarvoja ja palauttamaan erityisesti umpeenkasvun heikentämiä luontotyyppejä. Lisäksi ehdotetuilla toimilla edistetään perinnemaisemien hoitoa ja parannetaan virkistyskäytön edellytyksiä rantamaisemaa avaamalla. Ranta-alueiden kunnostaminen parantaa ranta-alueiden merkitystä niillä esiintyvien eläin- ja kasvilajien elinympäristöinä.
Preiviikinlahden suunnittelualueella on runsaat 200 hehtaaria ranta-aluetta, joka sopii kunnostukseen. Tästä osa on jo hoidon piirissä, mutta useimmilla alueilla tarvitaan täydentäviä hoitotoimia. Suunnitelma-alue on kokonaan Natura 2000 -aluetta, jolla suojellaan omaleimaisia merenrannan luontotyyppejä ja niillä levähtävää ja pesivää runsasta linnustoa. Suurin osa kunnostuskelpoisesta ranta-alueesta on ruovikoitunutta merenrantaniittyä, joka on muuttunutta, aikoinaan laidunkäytössä ollutta perinneympäristöä. Niittyihin rajautuvat rantametsät soveltuvat paikoin hakamaiksi. Laajempi rantametsien hoitaminen ei ole tarpeen.
Kokemäenjoen suiston suunnittelualueelta löydettiin noin 330 hehtaarin kunnostuspotentiaali, mistä valtaosa käsittää niin ikään laidunnettavia tai niitettäviä rantaniittyjä. Laidun-, luomuviljely- ja tulvitushehtaarien lisäksi suunnitelmassa ehdotetaan kohteita esimerkiksi kosteikkojen perustamiselle. Niittoalueiden tueksi on maanomistajakeskustelujen pohjalta osoitettu ruokomateriaalin varastointipaikkoja sekä nostoalueita jatkokäyttöön kuljettamista varten.
Suunnitelman toimenpidealueet ovat pääosin valtion mailla tai yksityismaiden suojelualueilla. Suunnitelmassa esitetyt ranta-alueiden maankäyttö- ja hoitosuositukset ovat maanomistajille vapaaehtoisia, eikä niiden noudattaminen ole sitovaa. Hoitosuositukset ja maankäyttötavoitteet esitellään tekstin ja karttojen avulla. Suunnittelussa osallistettiin runsaasti paikallisia maanomistajia sekä alueellisia viranomaisia.ei tietoa saavutettavuudest
Project Management Selection Criteria : Which Is Better, Traditional Or Agile Method?
No full textThe aim of this thesis is to find out whether it is possible to choose between a traditional project management method or an agile project management method with the help of a ready-made procedure. This setting is interesting because agile methods have become common over the last few years. One of the motivations is the importance of the right method for the success of the IT project. If a new project is started quickly without considering the best approach, then a project failure is possible. Since there are numerous methods and their suitability for projects varies a lot, choosing the right project method is important. In this thesis, the issue has been approached through a literature study, augmented with personal reflections from a long career in project management. This kind of research, in which the suitability of methods for a particular project is compared to other methods, has not been extensively documented. Studies based on literature analyses and expert interviews gave the best results, so suitable studies were selected from among them for further comparison. The studies included questionnaires asking for information related to the project. Each question was answered by giving a score. The target of the response was the characteristics of the project, such as scope, quality, risks, time, budget, organization, project team, project team expertise, communication, and responsibilities. The researchers' studies showed that in their own research, they were able to establish a procedure by which the method could be chosen. Their procedure requires deep project management skills before their models are useful to the person making the project management method selection. If a software application according to their method could be created, then choosing the most suitable project method would become easier and more reliable than it is now. This could be a good development proposal for further research.Syftet med denna avhandling pro gradu är att ta reda på om det är möjligt att välja mellan en traditionell projektledningsmetod eller en agil projektledningsmetod med hjälp av en färdig procedur. Denna frågeställning är intressant eftersom agila metoder har blivit vanliga under de senaste åren. En av motivationerna är vikten av rätt metod för ett IT-projektframgång. Om ett nytt projekt startas snabbt utan att överväga det bästa tillvägagångssättet, är ett projektfel möjligt. Eftersom det finns många metoder och deras lämplighet för projekt varierar mycket, är det viktigt att välja rätt projektmetod. I denna avhandling pro gradu har frågan behandlats genom en litteraturstudie, kompletterad med personliga reflektioner från en lång karriär inom projektledning. Denna typ av forskning, där metodernas lämplighet för ett visst projekt jämförs med andra metoder, har inte dokumenterats i stor utsträckning. Studier baserade på litteraturanalyser och expertgranskningar gav de bästa resultaten, så lämpliga studier valdes bland dessa för ytterligare jämförelse. Studierna innehöll frågeformulär som bad om information relaterad till projektet. Varje fråga besvarades genom att ge den en poäng. Målet för svaret var projektets egenskaper, såsom omfattning, kvalitet, risker, tid, budget, organisation, projektgrupp, projektgrupps kompetens, kommunikation och ansvar. Forskarnas studier visade att de i sina egna undersökningar kunde fastställa ett förfarande genom vilket metoden kunde väljas. Deras procedurer kräver djupa projektledningskunskaper innan deras modeller är användbara för den person som gör valet av projektledningsmetod. Om en programvara enligt deras metoder skulle kunna skapas, skulle det bli enklare och mer tillförlitligt att välja den lämpligaste projektmetoden än vad den nu är. Detta kan vara ett fruktbart utvecklingsförslag för vidare forskning
Red Teaming osana esikunnan päätöksentekoa
No full textTämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli tarkastella, miten Red Teaming -toiminnalla voidaan tukea kansallisen sotilasesikunnan päätöksentekoa. Red Teaming -toiminta koostuu joukosta strukturoituja työkaluja ja tekniikoita, joiden avulla päätöksentekijä voi huomioida yksilön kohtaamat kognitiiviset haasteet, ulkoisen paineen ja ryhmän vaikutuksen päätöksentekoon. Päätöksenteon kokonaisuutta tarkasteltiin päätöksentekoprosessin, päätöksentekijän ja päätöksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia tarkastelemalla Britannian puolustusministeriön julkaisemasta Red Teaming -käsikirjasta löytyvien tekniikoiden ja työkalujen yhteensopivuutta kansallisen sotilasesikunnan käyttämän APP28FIN suunnitteluohjeen ja toiminnan kanssa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja se noudatti toimintatutkimuksen periaatteita. Empiirinen aineisto kerättiin osallistuvalla havainnoinnilla sekä eläytymismenetelmällä. Tutkimuksen informanttijoukkona toimi joukko sotatieteiden maisterikurssin (SM11) opiskelijoita. Havainnointi toteutettiin Maasotakoulun johtaman esikunta- ja johtamisharjoituksen (EJH) aikana marraskuussa 2022 ja informanttijoukko muodosti kyseisessä harjoituksessa taisteluosaston esikunnan. Eläytymismenetelmällä kerätty empiria kerättiin sähköisesti TUVE-Moodlessa harjoituksen jälkeen samalta joukolta. Kerätyt aineistot analysoitiin sisällönanalyysin keinon teemoittelemalla.
Tutkimuksen keskeisimmät tulokset osoittivat, että päätöksentekoprosessin halutaan luovan selkeän rakenteen, joka etenee johdonmukaisesti. Päätöksentekoprosessin halutaan mahdollistavan yksilöille analyyttisen ja rationaalisen lähestymistavan ongelmanratkaisuun. Hyvä päätöksentekijä näyttäytyi tuloksissa siten, että hän toimi osana joukkoa ja päätös syntyi kollektiivisesti. Muille mielivaltaisena näyttäytyvä toiminta, jossa esikuntaa tai prosessin tuottamaa analysoitua tietoa ei hyödynnetty edusti huonoa päätöksentekijää. Esikunnan sisäinen vuorovaikutus ja hyvä ryhmähenki nousivat tuloksissa merkityksellisiksi. Päätöksentekijän kohtaama ulkoinen paine muodostui ajanpuutteesta. Ajanpuute ei mahdollistanut analyyttista toimintaa ja pakotti soveltamaan suunnitteluprosessia tavalla, jonka nähtiin vaikuttavan negatiivisesti lopputulokseen.
Tutkimuksessa selvisi, että Red Teaming -toiminta on yhteensovitettavissa kansallisen sotilasesikunnan toimintaan ja sen käyttämään päätöksentekoprosessiin. Se koettiin tärkeäksi ja siihen oleellisesti liittyvät yksilön kohtaamat kognitiiviset haasteet, ulkoinen paine ja ryhmän vaikutus päätöksentekoon osin kyllä tunnistettiin, mutta niiden vaikutusta ei osattu huomioida. Päätöksentekijän nähtiin olevan rationaalinen toimija. Täten Red Teaming -toiminta tämän tutkimuksen tulosten perusteella tuo lisäarvoa päätöksentekijälle lisäten päätöksentekijän ymmärrystä inhimillisestä päätöksenteosta sekä tarjoten joukon työkalua ja tekniikoita, jotka tukevat päätöksentekijää ja päätöksentekoa. Edellä mainitut työkalut ja tekniikat voidaan yhteensovittaa APP28FIN -suunnitteluohjeen mukaisiin vaiheisiin. Red Teaming -toiminta omalta osaltaan voi parantaa vuorovaikutustilanteita tavalla, joka mahdollistaa esikunnan kollektiivisen älyn hyödyntämisen päätöksenteossa, vähentää ei toivottuja ryhmäilmiöitä sekä yksilön kohtaamia kognitiivisia haasteit
ELY-keskusten, TE-toimistojen sekä KEHA-keskuksen vastuullisuusraportti 2022
No full textTässä vastuullisuusraportissa kerromme kestävää kehitystä ja vastuullisuutta edistävästä työstämme. Raportissa kuvataan, miten ELY-keskukset, TE-toimistot ja niiden keskitetty kehitys ja hallintokeskus (KEHA-keskus) ovat vuoden 2022 aikana edistäneet valittujen YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista. Vuoden 2022 vastuullisuusraportti on järjestyksessään toinen vastuullisuusraporttimme. Sen tavoitteet on valittu kuvaamaan mahdollisimman hyvin niitä toimia ja tehtäviä, joissa käytännön vastuullisuustyömme näkyy.
Vastuullisuusraportin laatimista jatketaan tulevina vuosina. Raportoinnin lisäksi pyrimme kehittämään myös henkilöstön kykyä tunnistaa vastuullisuuteen liittyviä kytköksiä omassa työssään, organisaation sisäistä vastuullisuustyötä sekä siitä kertomista.
ELY-keskusten tehtäväkenttä on laaja ja mahdollisuudet vastuullisuustyöhön erittäin laajat. ELY-ilmastotiekarttaa laadittaessa on käynyt ilmi, että ELY-keskusten tehtävät liittyvät jopa 80 prosenttiin alueiden ilmastopäästöistä. Näin ollen mahdollisuudet vaikuttaa päästöjen vähentämiseen suoraan ja välillisesti sekä edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista ovat merkittävät. Haasteen vastuullisuustyölle muodostavat ilmastoasiantuntijaresurssien niukkuus ja tehtävien määräaikaisuus.
ELY-keskusten kädenjälki ja vastuullisuustyö näkyy etenkin ilmasto- ja ympäristötavoitteiden edistämisessä. TE-toimistojen kädenjälki puolestaan näkyy enemmän sosiaalisen vastuun alueella
Innovaatiotoiminta Puolustusvoimien tutkimusorganisaatioissa
No full textInnovaatiotoiminnan merkitys on nostettu esiin useasti julkisuudessa, viimeisimpänä vuoden 2021 Puolustusselonteossa. Innovaatioilla voidaan saada aikaan hyppäyksellistä kehitystä sotilaallisessa suorituskyvyssä. Puolustusvoimilla ei ole innovaatiotoiminnalle omaa ohjetta tai prosessia, mutta epäilemättä innovaatioita tehdään silti. Innovaatiotoiminta on yleensä osa tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja innovaation mahdollistajat ja esteet ovat kontekstisidonnaisia. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten innovaatiotoimintaa voitaisiin käyttää Puolustusvoimien tutkimusorganisaatioissa.
Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa toteutettiin laadullinen sisällönanalyysi innovaatiotoimintaan liittyvästä kirjallisuudesta sekä selvitettiin, millaisia ovat innovaatiotoiminnan periaatteet Puolustusvoimissa tällä hetkellä. Toisessa eli empiirisessä vaiheessa toteutettiin teemahaastattelut kahdelletoista Puolustusvoimien tutkimusorganisaatioissa eri tasolla työskentelevälle tai innovaatioita tehneelle hen kilölle. Haastattelutuloksille tehtiin laadullinen sisällönanalyysi teemoittelemalla. Empiirisen osuuden tuloksia verrattiin lopuksi ensimmäisen vaiheen tuloksiin.
Tutkimustulosten perusteella innovaatio määritellään monella eri tavalla niin tutkimuskirjallisuudessa kuin Puolustusvoimien tutkimusorganisaatioissakin. Aiemmin innovaatioprosessi nähtiin selkeänä vaiheittaisena prosessina. Nykyään käsitys on muuttunut ja prosessia kuvaillaan iteratiiviseksi, silmukoiduksi ja joustavaksi. Aloitetoiminta, keksintöilmoitus, Lessons Learned-toiminta sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta tunnistetaan mahdollisiksi innovaation etenemisprosesseiksi tutkimusorganisaatioissa. Näistä kaksi ensimmäistä soveltuvat paremmin innovaation alkuvaiheeseen. Lessons Learned-toiminta taas on lähinnä toiminnan parantamista hyppäyksellisyyden sijaan. Tutkimus- ja kehittämistoiminta on tutkimusorganisaatioissa se prosessi, jossa innovaatio todennäköisimmin etenee. Innovaation edistämisen kannalta olisi hyödyllistä, jos kaikkia prosesseja saataisiin nopeammiksi. Erilliselle innovaatiotoiminnan prosessille ei ole tämän tutkimuksen perusteella tarvetta. Jonkinlainen ohje voisi kuitenkin selkeyttää innovaation viemistä eteenpäin ja tukea niin innovaation tehnyttä, hänen esimiestään kuin päätöksentekijääkin. Ohjeen kirjoitustyössä pitäisi huomioida eri tutkimusorganisaatioissa jo käytössä olevat toimivat käytänteet. Tutkimuksessa tunnistetaan useita juuri Puolustusvoimia koskevia innovaatiotoiminnan mahdollistajia ja esteitä. Innovaatiota keksiviä asiantuntijoita motivoi halu kehittää toimintaa ja heidän luonteenpiirteisiinsä sisältyy luovuus.
Johtopäätösten perusteella suurin muutos innovaatiotoiminnassa tulisi saada aikaan tutkimusorganisaatioiden ja Puolustusvoimien organisaatiokulttuurissa, jotta ne tukisivat innovaatioiden tekemistä. Innovaatiotoimintaan kannustaminen eri keinoin on osa organisaatiokulttuurin muutosta. Vuorovaikutusta lisäämällä sekä tutkimusorganisaation sisällä että tutkimusorganisaatioiden kesken, voidaan mahdollistaa yksilölle syntyneen idea jakaminen ja sen kehittäminen ryhmässä. Suurin osa tutkimuksessa esiin nousseista muutostarpeista oli sellaisia, joihin organisaatio voi vaikuttaa omilla toimillaan. Puolustusvoimien tutkimusorganisaatio voi halutessaan parantaa innovaatiotoimintaansa ja mahdollistaa innovaatioiden syntymisen, mutta siihen tarvitaan myös puolustusvoimallista tuke
Vuorovaikutusosaaminen upseerin työssä
No full textUseissa tutkimuksissa tärkeimmäksi työelämätaidoksi nimetään vuorovaikutusosaaminen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kokonaisvaltaisesti ymmärtää ja kuvata upseereiden kokemuksia heidän työssään ilmenevästä, edellytettävästä ja arvioitavissa olevasta vuorovaikutusosaamisesta. Tutkimuksessa muodostettiin ymmärrys upseerin työssään tarvitsemasta vuorovaikutusosaamisesta sekä siitä, mitä upseerit ylipäänsä pitävät vuorovaikutusosaamisena työssään ja millaisia merkityksiä vuorovaikutusosaaminen saa heidän kokemuksissaan.
Tutkimus oli luonteeltaan laadullinen perustutkimus, jossa upseereiden kokemuksia lähestyttiin eksis-tentiaalisen fenomenologian näkökulmasta. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemakirjoittamista. Tutkimusaineistoksi kerättiin 46 upseerin laatima avoin kirjoitelma vuorovaikutusosaamisesta. Tiedonantajat edustivat kaikkia puolustushaaroja. Sotilasarvoltaan tiedonantajat olivat yliluutnantista everstiin. Tutkimustulokset analysoitiin teoriaohjaavaa fenomenologista sisällönanalyysimenetelmää soveltaen.
Upseerin vuorovaikutusosaamisen potentiaali sijaitsee vuorovaikutusosaamisen perusvalmiuksissa. Vuorovaikutusosaamista ilmenee – tai on ilmenemättä – perusvalmiuksien kautta vuorovaikutuskontekstissa, missä upseeri kulloinkin toimii. Upseerin työn vuorovaikutuskonteksti muodostuu vuoro-vaikutussuhteista, -tilanteista, -funktioista sekä vuorovaikutuskontekstin ammattispesifeistä ulottuvuuksista. Vuorovaikutusosaamista ja -kontekstia upseerin työssä määrittää vuorovaikutuskontekstin muutokset, vuorovaikutuksen haasteet ja epäkohdat sekä vuorovaikutusosaamisen jännitteet. Vuorovaikutusosaamisen upseerit käsitteellistävät vuorovaikutusosaamiselle antamiensa merkitysten kautta. Vuorovaikutusosaamisen tärkeys ja asema ilmenee upseereiden kokemasta vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen arvostuksesta, vuorovaikutusosaamisen ja sen puutteen seurauksista sekä vuorovaikutus- ja ammattiosaamisen suhteesta.
Tutkimus osoittaa, että upseerin työ on vuorovaikutteista toimintaa toisten ihmisten kanssa. Työtehtävissä vaaditaan monipuolisia johtamis- ja esimiestaitoja, itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja itsenäisyyttä sekä laaja-alaista ja syvällistä vuorovaikutusosaamista. Upseerit tavoittelevat vuorovaikutuskäyttäytymisellään Puolustusvoimien arvoja ilmentävää upseeriutta, esimiestyötä ja johtajuutta. Upseerin vuorovaikutuskontekstin ammattispesifiyden ulottuvuudet ilmenevät vuorovaikutussuhteiden hierarkkisuutena, työtehtävien säännöllisenä vaihtumisena, erilaisissa rooleissa toimimisena sekä tarpeena mukautua vuorovaikutussuhteisiin tilanteen ja funktion edellyttämällä tavalla. Upseerit tunnistavat vuorovaikutuksen ja vuorovaikutusosaamisen merkityksen työssään ja arvostavat niitä suuresti. Upseerit kokevat työnsä sosiaaliseksi ja ihmisten kanssa yhdessä tekemiseksi, missä vuorovaikutusosaamista tarvitaan joka päivä ja lähes joka hetki. Vuorovaikutusosaaminen koetaan olevan tärkeää upseerin itsensä, työn ja työyhteisön kannalta. Vuorovaikutusosaamisen avulla upseeri pystyy hallitsemaan vuorovaikutusosaamista ja -kontekstia määrittäviä tekijöitä sekä menestymään työssään. Upseereiden kokemasta vuorovaikutusosaamisen arvostuksesta voi havaita, että upseerit ovat tottuneet työskentelemään ihmisten ja erityisesti suurten ihmisjoukkojen kanssa, sillä upseerit ovat sisäistäneet ihmisjoukkojen johtamisen vaativan vuorovaikutusosaamista
Kineettisten iskujen kvantitatiivinen ennakointimalli
No full textSodassa ja sitä alempitasoisissa konflikteissa kyky ennakoida vihollisen pyrkimyksiä vaikuttaa kineettisesti omiin joukkoihin on avainasemassa oman taisteluvoiman suojaamisessa ja menestyksellisten operaatioiden toteuttamisessa. Vihollisen tulevan toiminnan arviointi on perinteisesti toteutettu tiedustelutoimialan toimesta ja se on yleensä luonteeltaan salaista sekä laadulliseen analyysiin perustuvaa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella mahdollisuuksia luoda turvaluokittelemattomiin lähteisiin ja määrälliseen analyysiin perustuva malli kineettisten iskujen ennakoimiseksi.
Tutkimusraportissa esitettyjen analyysien tulokset perustuvat avoimista lähteistä kerättyihin tietoihin Irakissa vuosina 2019–2022 Yhdysvaltojen johtamaa koalitiota vastaan suoritetuista kineettisistä iskuista ja tapahtumista, joiden ennen aineiston keräämistä arvioitiin mahdollisesti indikoivan kineettisiä iskuja. Analyysien tekemiseen käytettiin 1919 aikavälillä 1.1.2019−31.8.2022 tunnistettua tapahtumaa, joista Yhdysvaltojen johtamaa koalitiota vastaan kohdistuneita kineettisiä iskuja oli 734 kappaletta.
Pääanalyysimenetelminä tutkimuksessa käytettiin kuvailevaa statistiikkaa, Monte Carlo simulaatioita, keskiarvovertailua ja muuttujavertailua. Tehtyjen analyysien avulla tunnistettiin useita indikaattoreita, joiden esiintyvyys ennen iskutapahtumia oli poikkeuksellisen voimakasta. Lisäksi iskutapahtumien perusteella oli tunnistettavissa erilaisia ilmiöitä, joita voidaan käyttää apuna kineettisten iskujen ennakoinnissa. Iskutapahtumien tyyppi, ajankohta ja iskujen maantieteellinen sijainti vaikuttivat havaittujen ilmiöiden voimakkuuteen sekä indikaattoreiden toimivuuteen.
Tutkimuksen tulosten perusteella avoimista lähteistä saatavien tietojen avulla voidaan rakentaa kineettisiä iskuja ennakoiva kvantitatiivinen malli. Mallin rakentaminen edellyttää tarkkaa ymmärrystä toimialueesta, eikä yleispätevää, kaikkiin tilanteisiin ja kaikkiin iskutyyppeihin soveltuvaa tarkkaa mallia ole luotavissa. Mallin tarkkuuden parantamiseksi mallia rakennettaessa on huomioitava iskutyyppi ja maantieteellinen alue, joihin mallia halutaan käyttää. Lisäksi mallia tulee täydentää ja päivittää sen käytön aikana mahdollisimman käyttökelpoisten tulosten aikaansaamiseksi.
Tämä tutkimus on hyödynnettävissä sotatieteellisen tutkimuksen ja tiedustelutoimialan metodien kehittämisessä. Tutkimuksen tulokset ovat suoraan hyödynnettävissä Irakissa käynnissä olevien operaatioiden tilanneymmärryksen muodostamisessa ja uhka-arvioiden laatimisessa. Lisäksi tutkimuksen tuloksia ja johtopäätöksiä voidaan hyödyntää muille operaatioalueille soveltuvien indikaattorien tunnistamisessa, sekä kvantitatiivisten analyysiin perustuvien uhka-arviomallien luomisessa
”Käske jotain, käske heti” : suomalaisten tulikasteveteraanien ääritilannejohtajuus 2000-luvulla
No full textSuomalaiset vapaaehtoiset reserviläiset ja palkattu henkilöstö ovat osallistuneet vaativan sotilaallisen kriisihallinnan tehtäviin 2000-luvulla toistuvasti. Heille on kertynyt niin kutsutun rauhanturvakokemuksen lisäksi myös poikkeusolojen organisaatiolle arvokasta taistelukokemusta kymmenistä taisteluista, joissa arviolta noin viisisataa suomalaista on saanut tulikasteensa. Tulikaste- ja taistelukokemuksen systemaattinen hyödyntäminen on elintärkeää ammatti- ja reserviläisjohtajien osaamiselle valmistauduttaessa tulevaan sotaan.
Tutkimusongelmana on, millaisia kokemuksia suomalaisilla sotilaallisen kriisinhallinnan tulikasteveteraaneilla on tulikasteessa ja taistelukosketuksessa ilmenneestä ääritilannejohtamisesta? Tässä tulikasteveteraanien (n=7) teemahaastatteluihin perustuvassa fenomenologisorientoituneessa laadullisessa tutkimuksessa analysoitiin ääritilannekontekstissa ilmennyttä johtamista laadullisella sisällönanalyysillä. Tutkimuksen teoria sidottiin Hannahin ym. (2009) äärikontekstiteoriaan ja Grintin (2008) kolmitasoiseen johtamisen teoreettiseen malliin. Johtamista tarkasteltiin kolmesta eri näkökulmasta, joita olivat johtajuus (leadership), asioiden johtaminen (management) ja ääritilannejohtaminen (command).
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että suomalaiset tulikasteveteraanit olivat kokeneet tulikasteensa pääosin hyvin henkisesti ja koulutuksellisesti valmistautuneena, pääsääntöisesti osana monikansallista joukkoa. Haastateltavat olivat osallistuneet yhteensä lähes kolmeenkymmeneen eri tulitaisteluun, joiden aktiiviset vaiheet kestivät keskimäärin 4–6 tuntia.
Tulikasteeseen valmistautumisessa korostuivat henkilöstövalintojen mukauttaminen, materiaalinen valmistautuminen, perustaistelumentelmien harjoituttaminen ja henkinen valmentautuminen. Taistelun aikana korostuivat perustaistelumenetelmien ja ensikomennon merkitys, johtajan olemuksen ja viestinnän rauhallisuus, toiminta- ja päätöksentekokyvyn säilyttäminen sekä tilannetiedon jakamisen käytänteet. Taisteluiden päätyttyä jälkitoimien johtamisessa korostuivat joukon toiminnan jatkuvuuden turvaaminen ja palautuminen taisteluista ja operaatioista. Tulikastekokemuksen myötä tulikasteveteraanit kokivat taistelustressin oireiden kirjoa ja ammatti-identiteettinsä vahvistumista. Tulikasteveteraanit kuvailivat keskinäisiä sopimuksiaan olla puhumatta taistelutapahtumista ulkopuolisille välttääkseen leimautumista. Palattuaan operaatiosta he osallistuivat aktiivisesti seuraavien rotaatioiden koulutukseen ja järjestivät itseohjautuvasti erilaisia koulutustilaisuuksia ammattisotilaille.
Tutkimus osoitti, että sotatieteellisen tutkimuksen ytimessä oleva tulikaste-käsite on edelleen relevantti. Vakiintunut sotaveteraani-käsite ei ole riittävän erottelukykyinen, vaan sen rinnalle tarvitaan tulikasteveteraani-käsite. Tutkimus myös osoitti, että suomalaisten 2000-luvun tulikastekokemuksia ei ole systemaattisesti aiemmin kerätty. Ilmiötä koskevassa jatkotutkimuksessa on selvitettävä tieteellisesti suomalaisten tulikasteveteraanien kokemuksia ja luotava pysyvät järjestelyt operatiivistaktisten havaintojen keräämiseksi kotiinpaluutilaisuuksien yhteydessä
Kohti yhden luukun e-kirjastoa
No full textVirva Nousiainen-Hiirin esitys Kirjastoverkkopäivillä 25.10.2023
Decomposing Migrant Self-Selection: Education, Occupation, and Unobserved Abilities
No full textWe analyze self-selection and sorting of emigrants from Finland, using full-population administrative data from Statistics Finland. We analyze emigration events lasting at least five years and decompose migrant self-selection into education, occupation, and unobserved abilities. Our analysis focuses on Finnish citizens satisfying three criteria: they were between 25-54 years of age; they had no immigrant background; and they were employed. We find that emigrants from Finland are strongly positively self-selected in terms of education and earnings. We also find strong evidence of sorting: men who emigrate outside Nordic countries are considerably better educated and have higher earnings and residual earning than men who emigrate to Nordic countries. Most of the self-selection in terms of higher earnings can be explained by emigrants being more educated. Adding occupational controls increases the fraction of explained self-selection only marginally. While men are positively self-selected also with respect to residual earnings, women are not.nonPeerReviewe