National Library of Finland DSpace Services
Not a member yet
86391 research outputs found
Sort by
Changing the unemployment insurance duration: heterogeneous effects and an unbudging exit spike
No full textI study the effects of the maximum duration of unemployment insurance benefits on unemployment. I find highly heterogeneous effects across two consecutive reforms in Finland. Both reforms cut the maximum duration by 20 weeks. The first reform targeted those with short work histories and did not affect their mean time in unemployment. The second reform applied to everyone and reduced the mean duration by three weeks. The first reform also did not move the spike in job-finding rates: it stayed at the old maximum duration. The second reform moved the spike to the new exhaustion point, also among the short-history group. This difference can be explained by the first reform's unique implementation, which separated the time when insurance ends from when individuals must switch benefits agencies. This switch causes observable frictions, which appear to be an essential driver for the observed spike. I present how the job-finding rates can be adjusted for observed frictions. Adjusting the job-finding rates for observed frictions substantially flattens the spike.nonPeerReviewe
Sota-alusten erityisten oikeuksien ja velvollisuuksien soveltuminen miehittämättömiin aluksiin
No full textTutkimus kuuluu sotilasjuridiikan sotatieteelliseen tieteenalaan ja keskittyy kansainvälisen oikeuden sääntelyn tutkimiseen. Tutkimustehtävänä oli selvittää, voidaanko sota-alusten erityisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä oikeussääntöjä soveltaa miehittämättömiin aluksiin. Aikaisempien tutkimusten perusteella miehittämättömien alusten asemoiminen alukseksi tai sotaalukseksi ei ole kiistatonta. Tutkimuksessa selvitetään myös, voiko miehittämätön alus olla ase tai aluksen osa. Entuudestaan tunnettuihin asioihin perustuvien oikeussääntöjen soveltaminen tuntemattomaan tulee aina olemaan haastavaa.
Tutkimuksen tieteenfilosofinen lähestymistapa on valistunut eurooppalainen oikeuspositivismi. Oikeuspositivistisesta näkökulmasta kansainvälinen oikeus on ennen kaikkea itsenäisten valtioiden suostumukseen perustuvaa oikeutta, joka taas luo valtioiden keskinäisten suhteiden välille oikeuksia ja velvollisuuksia. Tutkimuksessa käytetty argumentointi perustuu Kansainvälisen tuomioistuimen perussäännön 38 artiklan mukaisiin oikeuslähteisiin, joita tukevat tutkimuskirjallisuus ja tieteelliset artikkelit.
Tutkimuksen perusteella kustannustehokkaiden miehittämättömien alusten hyödyntäminen merisodankäynnissä kiinnostaa useita valtioita ja alusten nimeäminen sota-alukseksi olisi optimaalinen vaihtoehto. Tämä ei kuitenkaan ole kiistatonta, koska Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus olettaa alusten olevan miehitettyjä ja sopimus jättää alusten rekisteröinnin päätösvallan lippuvaltiolle, mikä voi johtaa eriäviin käytäntöihin valtioiden välillä. Sota-aluksen määritelmä kansainvälisessä oikeudessa perustuu edelleen alun perin vuonna 1907 kirjoitettuun tekstiin. Sukellusveneet ja lentotukialukset on kyetty sisällyttämään sota-aluksen määritelmään. Toistaiseksi on kuitenkin kiistanalaista, pystytäänkö miehittämättömien alusten osalta toimimaan vastaavalla tavalla. Aseistettujen miehittämättömien alusten osalta nykyiset sodan oikeussäännöt ovat riittävät säätelemään alusten käyttöä, niin kauan kuin ihminen on mukana päätöksentekosilmukassa.
Valtiokäytännöt näyttäisivät kehittyvän oikeussääntöjä nopeammin. Yhdysvallat on tuonut selkeästi esille oman kantansa, jonka mukaan myös miehittämättömät alukset voivat tietyin ehdoin olla sota-aluksia. Miehittämättömien alusten käytön yleistyessä muidenkin valtioiden on väistämättä tuotava oma kantansa esille
Merivoimien kadettiupseerien organisaatiokulttuuri : johtajat kulttuurin muutoksessa
No full textTämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää Merivoimien kadettiupseerien organisaatiokulttuurin yhtenäisyyttä. Päätutkimuskysymykseen vastaamiseksi tutkimuksessa selvitettiin Merivoimien kadettiupseerien kulttuurin vallitsevat perusoletukset, arvot ja yhteiset käytänteet. Kulttuurin yhtenäisyyttä kartoitettiin vertailemalla eri koulutustaustan ja iän omaavien upseerien vastauksia keskenään. Tällä pyrittiin saamaan uutta tietämystä kulttuurin nykytilasta ja näkemys rannikkojoukkojen integroitumisen asteesta. Lisäksi tutkimuksella pyrittiin selvittämään, näyttäytyykö työn luonteen sekä työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvissä käsityksissä eroja.
Tämä tutkimus edustaa tieteenfilosofiselta suuntaukseltaan sosiaalista konstruktivismia. Näkökulmaksi kulttuurin tarkasteluun valittiin Hofsteden kulttuurin yhteiset käytänteet sekä Scheinin perusoletusten malli, jotka mahdollistivat kulttuurin jäsenien henkilökohtaisten näkemysten tarkastelun ja vertailun. Malleja täydennettiin Moskoksen ja Caforion sotilasorganisaatioiden muutosta mittaavalla byrokratisoitumisen/institutionalisoitumisen vs. ammattimaistumisen mallilla. Tutkittavaa kulttuuria lähestyttiin laadullisin menetelmin ikäryhmiin jaotellulla tutkimusasetelmalla, josta haastattelemalla muodostettu aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella sisällönanalyysillä, teemoittelulla ja aineistosta esiin nousseiden keskeisten tekijöiden semioottisella analyysillä.
Tutkimus osoitti, että Merivoimien kadettiupseerien kulttuuri on hyvin homogeeninen. Kulttuurin yhtenäisyys perustuu vahvaan sosiaalistumisprosessiin; upseerikasvatukseen. Merivoimien upseerikasvatus ja perinteet luovat yhteisen kokemusperinnön, joka koetaan merkittäväksi upseerien yhtenäisyyden vaikuttimeksi. Tutkimuksessa kuitenkin tunnistettiin laivastoupseerien ja rannikkojoukkoupseerien kulttuurit omiksi alakulttuureikseen. Laivastoupseerien kulttuuri näyttäytyi rannikkoupseerien kulttuuria hierarkkisemmalta vuorovaikutuksen, komentajakeskeisyyden, aloitteellisuuden ja normatiivisuuden näkökulmasta. Perinteiden merkitys näyttäytyy vahvemmin toimintaa ohjaavana tekijänä laivastoupseerien kulttuurissa. Merivoimien kadettiupseerien kulttuurissa ei tämän tutkimuksen tulosten perusteella ole yhtenäistä käsitystä totuuden luonteesta ja päätöksenteon perusteista.
Tutkimuksessa havaittiin myös eroja eri ikäryhmien välillä. Ihmissuhteiden luonnetta eri ikäryhmien välillä muokkaa organisaation hierarkkisuus. Nuoremmat upseerit suhtautuvat tämän tutkimuksen otannan mukaan vanhempia (YE)-upseereja ammatillisemmin upseerin työhön. Tämä näyttäytyi myös ihmisen toiminnan luonteeseen liittyvissä perusoletuksissa, joissa nuoremmat upseerit kokivat perheen ja oman vapaa-ajan työtä merkityksellisempänä. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista nuorista upseereista koki upseerin työhön suhtautumisen muuttuneen aatteellisesta kutsumusammatista yhä enenevissä määrin ammatiksi siinä missä muutkin
Ohjelmistotuotantoketjujen hyödyntäminen osana strategista tiedustelua : menetelmät ja strategiset vaikutukset
No full textOhjelmistotuotantoketjujen hyödyntäminen näyttäytyy merkittävänä hyökkäysvektorina osana strategisen tiedustelun tiedonhankintamenetelmien keinovalikoimaa. Taustalla vaikuttavat toimintaympäristön voimakas digitalisoituminen sekä tietojärjestelmien suojausmenetelmien ja -käytäntöjen nopea kehittyminen. Tämän diplomityön tutkimustehtävänä on kuvata strategisen tiedustelun suhdetta valtionjohdon päätöksentekoon, miten ohjelmistotuotantoketjujen hyödyntäminen asemoituu osaksi strategisen tiedustelun kokonaisuutta sekä tutkia miten ohjelmistotuotantoketjujen hyödyntäminen paljastuessaan vaikuttaa valtioiden välisiin suhteisiin. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on luoda suomenkielistä käsitteellistä pohjaa strategian ja tiedustelun tutkimukselle.
Tutkimuksen menetelmät ja aineisto jakaantuvat kahteen kokonaisuuteen. Ensimmäinen perustuu kirjallisuustutkimukseen, jossa käsitellään strategisen tiedustelun, tietoverkkotiedustelun ja valtion turvallisuuspoliittisen päätöksenteon ominaispiirteitä. Toinen kokonaisuus muodostaa tutkimuksen empiirisen osuuden, jossa tutkitaan Kiina ja Venäjän Yhdysvaltoihin kohdistamia ohjelmistotuotantoketjuja hyödyntäneiden kyberoperaatioiden aiheuttamia vastatoimia. Tutkimusaineisto muodostui Yhdysvaltojen hallinnon julkaisemista dokumenteista. Analyysimenetelmänä sovellettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.
Työn perusteella voidaan väittää, että ohjelmistotuotantoketjuja hyödynnetään osana strategista tiedustelua. Niiden kautta on mahdollista ohittaa kohteiden suojausmenetelmiä ja levittää haittaohjelmia laajasti kohdetietojärjestelmiin tiedon keräämisen mahdollistamiseksi. Paljastuneista ohjelmistotuotantoketjuja hyödyntämisestä operaatioista seurasi poliittisia ja taloudellisia kustannuksia hyökkäyksen toteuttajalle. Poliittiset toimenpiteet liittyvät havaittujen tapausten julkiseen tuomitsemiseen kumppanien ja liittolaisten kanssa sekä diplomaattien karkotuksiin. Taloudellisten sanktioiden lisäksi taloudellisia resursseja ohjattiin kansallisten ja yhteistyötahojen kyberpuolustuskyvykkyyksien kehittämiseen ohjelmistotuotantoketjuhyökkäyksiltä suojautumiseksi. Lisäksi Yhdysvallat edistää kansainvälistä oikeutta kunnioittavan normiston kehittämistä.
Asetettujen sanktioiden ja strategiapapereissa kuvattujen uhkausten negatiiviset vaikutukset pakottavat valtioita arvioimaan ohjelmistotuotantoketjuja hyödyntävien tiedusteluoperaatioiden hyöty–panos-suhdetta. Ohjelmistotuotantoketjuhyökkäykset säilynevät tiedusteluorganisaatioiden keinovalikoimassa niin pitkään, kuin niillä arvioidaan saavutettavan enemmän hyötyä kuin haittaa tavoiteltaessa tiedusteluetua kansallisten intressien ajamiseksi osana anarkista kansainvälistä järjestelmää
Rajavartiolaitoksen rooli Euroopan unionin sisäisessä yhteistyössä : näkökulmana rannikkovartiostotoiminnot
No full textTutkimus on osa strategian ja politiikan tutkimusta. Näkökulmana on Rajavartiolaitokselle yhteistyön muodoista saatavilla oleva hyöty sekä lisäarvo. Tutkimus nojaa jaettuihin arvoihin, solidaarisuuteen ja vastavuoroisuuteen perustuviin yhteistyön ilmenemismuotoihin. Yhteistyön tavoitteena on tuottaa hyötyä kaikille siihen osallistuville toimijoille kollektiivisen hyödyn lisäksi. Tutkimus perustui tutkijan Raja- ja merivartiokoululle esittämään aihepiiriin, jolle oli keskustelujen perusteella tarve Rajavartiolaitoksessa. Rajavartiolaitoksen on hyvä tunnistaa erilaiset yhteistyömuodot, missä ollaan mukana ja millaista lisäarvoa niistä saadaan omien lakisääteisten tehtävien toimeenpanemisen näkökulmasta. Tämän perusteella voidaan omia resursseja allokoida tehokkaammin operatiivista toimintaa tukevalla tavalla.
Tutkimuksessa käytettiin monimenetelmäisyyttä niin aineiston keräämisessä kuin analyysissä. Aineisto pohjautuu virallisiin dokumentteihin, sääntelyyn ja aikaisempaan tieteelliseen tutkimukseen sekä teorioihin. Näitä täydennettiin Rajavartiolaitoksen asiantuntijoiden puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineistoa käsiteltiin aineistolähtöisellä ja teoriaohjaavalla sisällön analyysillä sekä ryhmitellyllä matriisilla. Analyysissä hyödynnettiin niin laadullisia kuin määrällisiä menetelmiä tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi. Loppupäätelmissä yhdistyvät olennaisimmat tulokset ja taustalla olevat analyysiä ohjanneet teoriat. Tutkimuksen taustalla on liberalismiin perustuva maailmankäsitys, joka mahdollistaa aidon yhteisen / jaetun arvopohjan varaan rakentuvan yhteistyön. Tutkijan pragmaattinen ote näkyy eri menetelmien käyttämisessä tutkimuksessa monipuolisesti niin, että menetelmillä saatiin nostettua esille käsiteltävän osan kannalta olennaisimmat asiat.
Kansainvälinen yhteistyö tuo Rajavartiolaitokselle lisäarvoa siinä, että se mahdollistaa vaikuttamisen EU:n tason politiikkaan, sääntelyyn ja strategioiden muodostamiseen omalta kannalta hyödyllisellä tavalla. Rajavartiolaitoksen päävastuulla olevista tehtävistä on hyvä tehdä määräajoin kaikki tasot kattava riskianalyysi, jossa huomioidaan Rajavartiolaitoksen rajalliset resurssit sekä tehtäväkentän laajuus. Rajavartiolaitoksen rajallisia resursseja tulee kyetä allokoimaan entistä tehokkaammin Rajavartiolaitoksen sisällä. Resursoinnin painopistettä tulee kyetä muuttamaan toimintaympäristössä ja lakisääteisissä tehtävissä tapahtuneiden muutosten mukaisesti.
Omillaan on tultava toimeen – olemassa olevat yhteistyörakenteet ja palvelut tuovat operatiiviseen toimintaan resilienssiä ja skaalautuvuutta tilanteissa, jotka ovat omien suorituskykyjen äärirajoilla
Naton pelotestrategian uudistamisen haasteet 2014-2021
No full textTässä tutkimuksessa käsitellään Naton pelotestrategian uudistamisen haasteita vuosina 2014‒2021. Krimin valtauksen jälkeen Naton katsottiin kääntyneen takaisin oman alueensa puolustukseen. Voimavaroiltaan ylivoimainen läntinen yhteisö kuitenkin näytti kyvyttömältä muodostamaan pelotetta revisionistiselle Venäjälle, joten Naton pelote ja puolustus kyseenalaistettiin. Tutkimustehtäväksi määritettiin arvioida sitä, millainen on Naton kyky vastata turvallisuusympäristön muutoksiin pelotteeseen perustuvalla strategialla. Tästä johdettiin tutkimusongelmaksi: millaisia haasteita Nato turvallisuusyhteisönä kohtasi uudistaessaan pelotestrategiaansa Venäjän varalta vuosina 2014‒2021?
Tutkimuksen ensisijaisaineisto muodostuu Naton huippukokousten julkilausumista ja kommunikeoista vuosilta 2014‒2021 sekä Naton valtionpäämiesten tapaamisessa vuonna 2019 annetusta julkilausumasta. Tutkimuksen aikana aineistoa hankittiin myös haastattelemalla Nato-esikunnissa tutkimuksen tarkastelujakson, vuosien 2014‒2021, kuluessa palvelleita suomalaisia upseereita. Aineistoon lukeutuu myös tutkimuskirjallisuutta sekä tilastoja. Tutkimuksen teoreettisena perustana ovat Alexander Wendtin kehittämä kansainvälisiä suhteita käsittelevä sosiaalisen konstruktivismin teoria sekä Karl Deutschin ym. rakentama ja Emanuel Adlerin ja Michael Barnettin edelleen kehittämä turvallisuusyhteisöteoria. Naton pelotestrategiaa ja pelotetta analysoitiin yleisen peloteteorian ja erityisesti Patrick M. Morganin kollektiivisen toimijan pelotetta koskevien näkemysten lävitse. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teoriasidonnaista sisällönanalyysia.
Tämän tutkimuksen perusteella Naton pelotestrategian uudistuksen haastoi ennen muuta lavea ja epäyhtenäinen uhkakäsitys. Jäsenvaltiot eivät jakaneet käsitystä Venäjän uhkasta tavalla, joka olisi johtanut tavoitteeseen luoda pelote Venäjää vastaan. Toiseksi Naton ydintehtäviä ‒ kollektiivinen puolustus, kriisinhallinta ja yhteistyövarainen turvallisuus ‒ ei priorisoitu eikä niiden sisältöjä määritelty poliittisessa ohjauksessa siten, että se olisi antanut pelotestrategian toimeenpanolle ja suorituskykyjen kehittämiselle selvän suunnan. Tällä oli vaikutusta pelotteen muodostamiseen, etenkin kun käytettävissä olevat suorituskyvyt olivat puutteelliset. Uhkakäsitysten jakautuminen alueellisesti eurooppalaisten jäsenvaltioiden kesken, erityisesti itäisen ja eteläisen sivustan välillä, näkyi sovittujen uudistusten toimeenpanossa ja asevoimien kehittämisessä. Naton toimintaa leimasivat kollektiiviselle toimijalle ominaiset hitaus ja varovaisuus. Tehdyt toimenpiteet olivat reagointia turvallisuusympäristön muutokseen eivätkä muodostaneet estävää pelotetta Venäjää vastaan. Pelotestrategian uskottavuus jäi kyseenalaiseksi.
Tutkimuksen perusteella turvallisuusyhteisön kykyyn muodostaa pelotetta vaikuttavat merkittävästi uhkakäsitykset, konsensusperiaate, kollektiivinen identiteetti ja luottamus. Uhka yhdistää sekä teorioita että Naton pelotestrategian uudistamisen haasteita. Strategiasta saavutetaan nimellisesti konsensus, mutta päätösten toimeenpanoon ei sitouduta. Naton kyky vastata turvallisuusympäristön muutoksiin perustuu turvallisuusyhteisön lujuuteen. Haasteiden taustalla ovat kollektiivisen identiteetin heikkous ja viimekädessä jäsenvaltioiden keskinäisen luottamuksen puute
Extracting metadata from grey literature using large language models
No full textEsitys Tekoälykahvit kulttuuriperintöammattilaisille -webinaarissa 1.11.2023
Yleisten kirjastojen ympäristöhankkeet
No full textEsitys Kirjastoverkkopäivät 2023 – Kestävyys ja vastuullisuus kirjastoissa -työpajass