Theseus theses and publications of the Universities of Applied Sciences
Not a member yet
221402 research outputs found
Sort by
Siirrettävän varavoima- ja muuntajalaitteiston käyttöönotto sekä liittäminen SCADA-järjestelmään
No full textOpinnäytetyössä tarkastellaan varavoimalaitteistoille, niiden asennukselle sekä komponenteille asetettuja standardeja, määräyksiä ja ohjeistuksia. Koska varavoimajärjestelmät ovat monimuotoisia kokonaisuuksia, niiden valmistuksessa ja asennuksessa on huomioitava lukuisia teknisiä yksityiskohtia. Työssä perehdytään katkeamattoman sähkönsyötön mahdollistavaan UPS-järjestelmään vaatimuksineen sekä erilaisiin varavoiman toteutustapoihin, joista painopisteenä ovat siirrettävät ratkaisut käyttökohteineen.
Työn toiminnallisessa osuudessa suoritettiin uuden laitteistokokonaisuuden käyttöönotto. Kokonaisuus muodostui merikontteihin asennetuista siirrettävästä varavoimajärjestelmästä sekä muuntajalaitteistosta, joka sisälsi muuntajan ja keskijännitekojeiston. Järjestelmä kytkettiin kiinteistön keskijänniteverkon varavoimaliityn-täpisteeseen, jonka toiminnallinen testaus oli osana toiminnallista työtä, sekä liitettiin SCADA- verkon hallinta-järjestelmään.
Toiminnallisena opinnäytetyönä toteutettu kokonaisuus koostuu teoreettisesta tietoperustasta ja käytännön työosuudesta. Asennus- ja käyttöönottovaiheet toteutettiin yhteistyössä henkilöstön kanssa. Työn tuloksena laitteiston käyttöönottoon sekä laitteiston- ja liityntäpisteen kytkentään laadittiin kattavat käyttöönotto- ja kytkentäohjeet
Äänesaudiometrian kattavuus kuulokojeen säätöjen perustaksi
Get PDFKuulonalenema on merkittävä terveysongelma, jonka vaikutukset ulottuvat yksilön sosiaaliseen hyvinvointiin, psyykkiseen toimintakykyyn ja arjen kommunikaatioon. Äänesaudiometria on vakiintunut kuulontutkimusmenetelmä ja keskeinen osa kuulokojeen sovitusprosessia, mutta sen riittävyyttä nykyaikaisen kuulokojeteknologian vaatimuksiin nähden on perusteltua tarkastella kriittisesti.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella äänesaudiometrian kattavuutta kuulokojeen säätöjen perustana terveysalan ammattilaisten näkökulmasta. Lisäksi tavoitteena oli kuvata, millaisia käytäntöjä kuulokojeen säätöön liittyy ja millaisia täydentäviä menetelmiä audiometrian rinnalla hyödynnetään.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla, joihin osallistui kolme kuulokojeiden sovitustyötä tekevää audionomia. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella äänesaudiometria koettiin välttämättömäksi ja korvaamattomaksi lähtökohdaksi kuulokojeen sovituksessa. Pelkkä audiometrinen tieto ei kuitenkaan ollut riittävä ohjaamaan kuulokojeen säätöä optimaalisesti. Audiometrian rajoitteiden vuoksi sen tueksi käytettiin useita täydentäviä menetelmiä, joista keskeisimmiksi nousivat puheaudiometria, epämiellyttävyyskynnysten mittaus, reaaliaikamittaukset (REM) sekä asiakkaan subjektiivinen kokemus kuulemisestaan.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että kuulokojeen säätö on moniulotteinen prosessi, jossa äänesaudiometria muodostaa perustan, mutta onnistunut lopputulos edellyttää lisäksi monipuolista kliinistä arviointia ja käyttäjäkokemuksen huomioimista osana kuulon kuntoutusta.Hearing loss is one of the most common sensory impairments worldwide, and its prevalence increases with ageing populations. Pure-tone audiometry is widely used to assess hearing thresholds and forms the basis for hearing aid fitting. However, clinical practice indicates that audiometric data alone may not fully reflect individual hearing needs when modern hearing aid technologies are applied.
The aim of this thesis was to examine the sufficiency of pure-tone audiometry for hearing aid adjustment from the perspective of hearing care professionals. The focus was on identifying which additional factors must be considered and how audiometry is complemented in clinical practice.
The study was conducted as a qualitative study. Data were collected through semi-structured interviews with three hearing care professionals experienced in hearing aid fitting. The interviews were transcribed verbatim and analysed using inductive content analysis.
The results showed that pure-tone audiometry was considered an essential starting point for hearing aid fitting, but it was not regarded as sufficient on its own. Speech audiometry, uncomfortable loudness levels, real-ear and in-situ measurements, clinical observation, and patient-reported experiences were used to complement audiometric data. Limitations related to acoustic conditions, restricted frequency resolution, patient-related factors and fitting software were identified.
The findings indicate that hearing aid fitting is a multifaceted process in which audiometry provides the foundation but must be integrated with additional clinical methods. Effective hearing rehabilitation requires professional expertise, individualised assessment and continuous adjustment
Business Intelligence ja tekoäly : miten AI-teknologiat uudistavat tiedonhallintaa ja päätöksentekoa yrityksissä
No full textTämän opinnäytetyön tavoitteena on tarkastella, miten tekoälyteknologiat (AI) uudistavat Business Intelligenceä (BI) ja vahvistavat organisaatioiden päätöksentekoa erityisesti teollisuusyritysten tarjousprosesseissa. Työ perustuu kirjallisuuskatsaukseen ja toimii päivityksenä tekijän aikaisempaan diplomityöhön, jossa tunnistettiin BI:n rajoitteet ennakoivuuden, tiedon laadun ja manuaalisten prosessien osalta
REKRYTERINGSPROCESSER:möjligheter och utmaningar med AI
Get PDFRekryteringsprocesser har under de senaste åren påverkats av den teknologiska utvecklingen där artificiell intelligens (AI) blivit ett allt mer aktuellt stöd inom HR-arbete. Syftet med detta arbete är att undersöka hur dessa processer ser ut, samt vilka möjligheter och utmaningar som finns med att implementera AI som stöd i dessa processer.
Studien i mitt arbete baseras på en kvalitativ metod där fyra semistrukturerade intervjuer gjordes: Tre stycken med lokala rekryterare och en med en representant från ett företag som utvecklar digitala rekryteringslösningar.
Resultatet visar att rekryteringsprocesser fortfarande i stor utsträckning är traditionella, med inslag av moderna strategier. Användningen av AI är i dagsläget begränsad och används främst som ett stöd i administrativa moment. Etiska frågor samt regelverk upplevs som centrala vid implementeringen av AI.
Slutsatsen är att AI har potential att effektivisera rekryteringsprocessen, men att mänskligt omdöme fortsatt är avgörande för ett rättvist och hållbart rekryteringsarbete
Keho ja tunteet tutuiksi : toimintatuokio 1.-2.-luokkalaisten lasten kehotunnetaitojen tukemiseksi
Get PDFTässä toiminnallisessa opinnäytetyössä suunniteltiin ja toteutettiin kehotunnetaitoja edistävät toimintatuokiot 1.–2.-luokkalaisille lapsille. Tavoitteena oli edistää ikätasoisesti ja leikillisesti lasten kehotunnetaitoja, joihin kuuluvat esimerkiksi kehotietoisuus ja turvataidot. Lisäksi tavoitteena oli avoimeen keskustelukulttuuriin kannustaminen. Toimintatuokiot toteutettiin yhteistyössä Wivi Lönnin koulun Eteläpuiston koulutalon 1. ja 2. luokan kanssa. Molemmille luokka-asteille pidettiin yksi tuokio.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsiteltiin lasten sosioemotionaalista kehitystä, kehotunnekasvatuksen aiheita sekä terveydenhoitajan roolia kehotunnekasvatuksen tukemisessa. Toiminnalliset osuudet olivat 45 minuuttia kestävät kehotunnetaitoja edistävät toimintatuokiot, joissa keskityttiin kehotietoisuuden vahvistamiseen ja turvataitojen harjoitteluun. Toimintatuokiot suunniteltiin teoriaosuudessa käsitellyn tiedon pohjalta.
Jatkokehitysideana vastaavia kehotunnetaitoja edistäviä toimintatuokioita voitaisiin sisällyttää joustavasti osaksi eri oppitunteja, jolloin kehotunnekasvatuksen sisältöjä voitaisiin tuoda helposti ja leikillisesti osaksi lasten koulupäiviä. Toteutetut tuokiot ja niihin liittyvä materiaali suunniteltiin niin, että niistä voidaan valita myös yksittäisiä aiheita, tehtäviä tai leikkejä käytettävissä olevan ajan tai tarpeen mukaan.The purpose of this practice-based thesis was to design and implement structured play sessions that promote body-emotion education for pupils in the first and second grades. The sessions were carried out in collaboration with the Wivi Lönn Comprehensive School - Eteläpuisto Schoolhouse, with one first-grade and one second-grade class participating. The aim was to support children’s age-appropriate and play-based body-emotion education, including body awareness and safety skills. Encouraging an open discussion culture were also set as a goal.
The theoretical section addressed children’s socio-emotional development, body-emotion education from selected perspectives, and the public health nurse’s role in supporting such education. The practical section was a 45-minute play session, where the main focus areas were the improvement and practicing of body awareness and safety skills. Based on the feedback received, the session was considered successful, playful, and engaging, as well as developmentally appropriate for the target group.
As a development idea, similar activities that promote body-emotion education could be flexibly integrated into different lessons, allowing the content of body-emotion education to be incorporated easily and playfully into children’s school days. The related session materials were designed so that individual topics, tasks, or games can be selected based on available time or specific needs
ADHD:n aiheuttamat haasteet aikuisen arjessa : kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Get PDFOpinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaista tietoa tällä hetkellä on saatavilla aikuisen ADHD-oireista ja sen aiheuttamista haasteista yksilön arjessa. Työ on tutkimuksellinen ja se toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Sen tavoitteena oli tuottaa kattava tiivistelmä aikuisen ADHD:n oireiden aiheuttamista arjen haasteista. Työn tutkimuskysymys oli: Millaista tietoa on saatavilla aikuisten ADHD:n oireista ja niihin liittyvistä arjen haasteista?
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, ADHD, on oireyhtymä, jossa aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen kehityksessä on ollut häiriötä. ADHD voidaan havaita jo lapsuudessa tai nuoruudessa, mutta joskus henkilö havahtuu oireisiinsa vasta aikuisena ja hakeutuu tutkimuksiin. ADHD:n katsotaan olevan perinnöllinen, mutta sen syntyyn saattaa liittyä myös esimerkiksi raskaudenaikaisia tekijöitä. ADHD:n ydinoireet jaetaan kolmeen eri ryhmään: tarkkaamattomuus-, ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireisiin. Vaikka ydinoireet ovat samoja niin lapsilla kuin aikuisillakin, ikääntyessään ihminen muuttuu, jolloin oireet ja niiden ilmenemismuoto voivat myös muuttua. Opinnäytetyö toteutettiin kirjallisuuskatsauksena, ja aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Aineistoa kerättiin sekä aineisto- että käsinhaulla. Aineistona käytettiin lopulta viittä eri julkaisua, joista kertyi yli 300 nostoa. Näistä muodostui lopulta viisi pääteemaa: tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen haasteet, tunnesäätelyn haasteet ja impulsiivinen käytös, sosiaalisten tilanteiden haasteet, haasteet yhteiskunnan jäsenenä sekä haasteet mielenterveydessä ja jaksamisessa.
Aineiston mukaan ADHD-aikuisilla on eniten tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen liittyviä haasteita, joiden nähtiin vaikuttavan henkilön arkeen. Toiseksi suurimpana teemana aineistossa näyttäytyi tunnesäätelyn haasteet sekä impulsiivinen käytös. Lisäksi aineisto osoitti, että heillä on haasteita sosiaalisiin tilanteisiin ja mielenterveyteen liittyen. Osa haasteista saatetaan kokea harmittomina, mutta osa voi vaikuttaa runsaasti ADHD-henkilön arkeen ja muuttaa pahimmillaan koko loppuelämän. Johtopäätöksinä todettiin, että monet haasteista eivät varsinaisesti ole ADHD:n ydinoireita, vaan niiden moninaisia ilmenemismuotoja. Ne voivat helposti jäädä tunnistamatta, koska eivät esiinny kartoituslomakkeiden tapaan kovin mustavalkoisina ihmisen arjessa. Aikuiselta odotetaan tietynlaista arjenhallintaa ja toimintakykyä, ja etenkin diagnosoimaton ADHD-henkilö voi edelleen kantaa mukanaan laiskan tai välinpitämättömän leimaa. Jatkossa aihetta tulisi yhä tutkia lisää ja syventää tutkimusta myös esimerkiksi erikseen eri sukupuolia koskeviin tarkempiin rajauksiin. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon tulisi jatkossa ottaa paremmin huomioon ADHD:n erilaiset ilmenemismuodot niin tutkimuksissa kuin tuen tarjoamisessakin
Migreenikohtauksien ennustaminen koneoppimisen ja puettavien laitteiden avulla
Get PDFMigreeni on yleinen neurologinen sairaus, joka heikentää merkittävästi toimintakykyä ja aiheuttaa huomattavaa yksilöllistä ja yhteiskunnallista kuormitusta. Migreenikohtausten varhainen tunnistaminen on keskeistä tehokkaan hoidon ja omahoidon kannalta. Tämän insinöörityön tarkoituksena oli kartoittaa, miten koneoppimista ja puettavia teknologioita voidaan hyödyntää migreenikohtausten tunnistamisessa ja ennustamisessa sekä mitkä ovat aiheen keskeiset haasteet ja kehityssuunnat. Työ toteutettiin kartoittavana kirjallisuuskatsauksena. Katsaukseen valittiin kymmenen tutkimusta, joiden sisältöä tarkasteltiin systemaattisen sisältöanalyysin avulla.
Tuloksissa havaittiin, että koneoppimismallit pystyvät luokittelemaan migreenin muita päänsäryn muotoja vasten tarkasti, mutta migreenikohtausten ajallinen ennustaminen on haastavaa. Yksilöllisesti koulutetut mallit suoriutuvat väestötason malleja paremmin, mikä korostaa migreenin yksilöllistä luonnetta. Migreenin esivaiheeseen liittyviä muutoksia havaittiin useissa tutkimuksissa erityisesti sykkeessä ja sykevälivaihtelussa, ihon lämpötilassa, ihon sähkönjohtavuudessa sekä uni- ja aktiivisuusmuuttujissa.
Keskeisimpiä haasteita tutkimuksissa olivat pienet otoskoot, lyhyet seurantajaksot, epätasainen datankeruu sekä itse raportoituihin päiväkirjoihin liittyvä subjektiivisuus. Tulevaisuuden kehityssuuntina on sensoridatan ja oiremerkintöjen yhdistäminen sekä yksilöllinen mallinnus, joita voidaan tukea digitaalisilla hoitoalustoilla ja digitaalisen kaksosen kaltaisilla ratkaisuilla
Rakennustyömaan toimintasuunnitelma
Get PDFTämä opinnäytetyö käsittelee rakennustyömaan toimintasuunnitelmaa ja sen keskeistä merkitystä rakennusprojektien onnistumisessa. Työn tavoitteena oli laatia yleispätevä ja käytännönläheinen mallipohja, jota voidaan soveltaa erilaisissa rakennushankkeissa rakennusvaiheen tuotannonhallinnan tueksi. Laadukas toimintasuunnitelma tukee työn laatua, aikataulussa pysymistä ja turvallisuuden toteutumista, minkä vuoksi sen systemaattinen käyttö on olennainen osa rakennusprojektien johtamista.
Opinnäytetyössä tarkastellaan toimintasuunnitelman keskeisiä osa-alueita, kuten aikataulutusta, laadun- ja riskienhallintaa, kustannushallintaa, dokumentointia sekä työturvallisuutta. Lisäksi työn yhteydessä toteutettiin kyselytutkimus kokeneille rakennusalan ammattilaisille. Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa nykyisiä toimintatapoja sekä kehitystarpeita. Tulokset osoittivat, että toimintasuunnitelmien päivittämisessä, aliurakoitsijoiden huomioimisessa ja riskienhallinnan kytkemisessä aikatauluun on merkittäviä kehittämismahdollisuuksia.
Työn tuloksena syntynyt toimintasuunnitelmamalli tarjoaa selkeän ja muokattavissa olevan rakenteen, joka tukee työmaan johtamista ja parantaa tuotannonhallinnan läpinäkyvyyttä. Sen tavoitteena on toimia käytännön työkaluna, joka edistää laadukasta, turvallista ja tehokasta rakentamista
Itseohjautuvuus asiantuntijatiimien osaamisen johtamisessa : teknologiaosaamisen kohdentamisen ja kehittämisen toimintamallit
Get PDFTeknologian nopea kehitys, digitalisaatio ja työelämän murros muuttavat asiantuntijatyötä ja sen osaamisvaatimuksia. Teknologia-alalla ajantasainen osaaminen on keskeinen kilpailukykytekijä, joka vaikuttaa organisaatioiden kykyyn uudistua ja vastata toimintaympäristön muutoksiin. Samalla asiantuntijatyö on siirtynyt yhä enemmän itseohjautuviin ja ketterästi toimiviin tiimeihin, mikä haastaa organisaatioita kohdentamaan ja johtamaan teknologiaosaamista tavoitteellisesti ja ennakoivasti.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten itseohjautuva asiantuntijatiimi kykenee kohdentamaan teknologiaosaamistaan organisaation tavoitteisiin sekä ennakoimaan ja kehittämään osaamistaan muuttuvassa toimintaympäristössä. Tutkimus tarkasteli kahta näkökulmaa: osaamisen strategista ja operatiivista suuntaamista sekä tulevien osaamistarpeiden tunnistamista ja kehittämistä. Tavoitteena oli muodostaa ymmärrys tekijöistä, jotka mahdollistavat itseohjautuvan osaamisen johtamisen tiimitasolla.
Tutkimuksen tietoperusta rakentui osaamisen johtamisen, itseohjautuvuuden, teknologiaosaamisen ja tulevaisuusajattelun teoreettisille näkökulmille. Aikaisempi tutkimus osoitti, että teknologisen toimintaympäristön muutos edellyttää tiimeiltä kykyä sekä jatkuvaan oppimiseen että osaamisen systemaattiseen suuntaamiseen. Teoreettinen viitekehys yhdisti organisaation strategiset tavoitteet, tiimitason autonomian ja ketterän työskentelyn käytännöt sekä toimi pohjana tutkimuskysymysten määrittelylle ja haastattelurungon rakentamiselle.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja empiirinen aineisto kerättiin teemahaastatteluilla, joita tehtiin asiantuntijatiimin jäsenille, esihenkilöille sekä HR-asiantuntijoille. Haastatteluteemat kohdistuivat teknologiaosaamisen suuntaamiseen, itseohjautuvuuden rakenteisiin ja tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointiin.
Tulokset osoittivat, että tiimit kykenevät suuntaamaan teknologiaosaamistaan itseohjautuvasti silloin, kun strategiset tavoitteet ovat selkeitä ja kytkeytyvät konkreettisesti tiimin arkeen. Osaamisen johtaminen näyttäytyy jatkuvana vuorovaikutteisena prosessina, jossa strateginen suunta, yksilöllinen asiantuntijuus ja kollektiivinen oppiminen yhdistyvät. Itseohjautuvuus rakentuu raamitetun autonomian varaan, jossa selkeät tavoitteet, ketterät rakenteet ja valmentava esihenkilötyö mahdollistavat osaamisen tavoitteellisen kohdentamisen ja kehittämisen. Tulevaisuuden osaamistarpeiden ennakointi tapahtuu pääosin työn ohessa oppimisen, kokeilujen ja reflektiivisen keskustelun kautta, mutta sen systemaattisuus vaihtelee organisaatioittain. Tutkimus osoittaa, että itseohjautuva osaamisen johtaminen edellyttää strategisen suunnan näkyvyyttä, oppimista tukevia rakenteita sekä ketterän oppimisen toimintamallia, joka mahdollistaa osaamisen jatkuvan uudistamisen nopeasti muuttuvassa teknologiaympäristössä.Rapid technological development, digitalization, and the ongoing transformation of working life are reshaping expert work and its competence requirements. In the technology sector, up-to-date expertise is a critical competitive factor that directly influences organizations’ ability to renew themselves and respond to changes in their operating environment. At the same time, expert work has increasingly shifted toward self-directed and agile teams, challenging organizations to align and manage technological competence in a goal-oriented and anticipatory manner.
The purpose of this thesis was to examine how a self-directed expert team can align its technological competence with organizational goals and anticipate and develop its expertise in a changing environment. The study focused on two complementary perspectives: the strategic and operational alignment of competence, and the identification and development of future competence needs. The aim was to develop an understanding of the factors that enable self-directed competence management at the team level.
The theoretical foundation of the study draws on competence management, self-direction, technological competence, and futures thinking. Previous research indicates that technological change requires teams to engage in continuous learning and systematic competence alignment. The theoretical framework integrated organizational strategic objectives, team-level autonomy, and agile working practices, and guided the formulation of the research questions and interview themes.
The study was conducted as a qualitative research project, and empirical data were collected through semi-structured interviews with team members, supervisors, and HR specialists. The interviews focused on the alignment of technological competence, the structures supporting self-direction, and the anticipation of future competence needs.
The results indicate that teams can align their technological competence self-directively when strategic objectives are clear and concretely connected to daily work. Competence management emerges as a continuous, interactive process in which strategic direction, individual expertise, and collective learning intersect. Self-direction is based on framed autonomy, where clear objectives, agile structures, and coaching-oriented leadership enable purposeful competence alignment and development. The anticipation of future competence needs mainly occurs through learning embedded in daily work, experimentation, and reflective dialogue, although the level of systematicity varies across organizations. The study concludes that self-directed competence management requires strategic clarity, learning-supportive structures, and an agile learning model that enables the continuous renewal of competence in a rapidly evolving technological environment
