190942 research outputs found
Sort by
Correction: Excessive occupational sitting increases risk of cardiovascular events among working individuals with type 1 diabetes in the prospective Finnish Diabetic Nephropathy Study
No full textPartial Nephrectomies of Renal Cell Carcinoma at HUS Meilahti and Peijas Clinic of Urology in 2020
No full textMunuaissyövän esiintyvyys on vuosien saatossa lisääntynyt. Jopa yli 50 % munuaissyövistä diagnosoidaan nykyään oireettomilta potilailta, kun vatsan aluetta kuvannetaan muista syistä. Samalla hoidot munuaissyöpään ovat kehittyneet ja toisaalta diagnosointi varhaistunut.
Noin 15 % leikatuista munuaiskasvaimista on hyvänlaatuisia. Pahanlaatuisista munuaiskasvaimista suurin osa on histotyypiltään kirkassoluisia karsinoomia. Tyypillisesti munuaissyövät hoidetaan leikkaamalla. Leikkauksessa voidaan poistaa kasvaimesta riippuen munuainen kokonaan, tai ainoastaan munuaisessa oleva kasvain. Myös aktiiviseuranta on hyvä vaihtoehto monisairaille. Levinneessä munuaissyövässä voidaan käyttää lääkehoitoa.
HUSin Vatsakeskus on Suomen suurin munuaissyöpää leikkaava yksikkö. Leikkausten tuloksia ei kuitenkaan viime vuosina olla tarkasteltu. Tämä tutkimus pyrkii kartoittamaan munuaisresektioiden tuloksia vuonna 2020 suoritetuista leikkauksista.
Aineisto koostuu vuonna 2020 HUSissa Meilahdessa ja Peijaksessa resektioleikatuista potilaista. HUS-tietoaltaaseen tehty tietopyyntö tuotti 148 potilasta, joista 144 potilaan informaatio oli riittävä tarkasteltavaksi. Näistäkin potilaista osalla tieto oli puutteellista. Potilaiden seuranta-aika oli yksi vuosi, joka riittää hyvin leikkauskomplikaatioiden arviointiin, muttei syövän uusiutumisen arviointiin.
Yhdessä leikkauksessa tehtiin konversio resektiosta nefrektomiaan. Yhdeksässä leikkauksessa tapahtui tahaton viilto kasvaimen kapseliin. Vakavia komplikaatioita havaittiin kahdeksalla avoimesti leikatulla potilaalla ja yhdellä robottiavusteisesti leikatulla potilaalla. Robottileikatuilla oli lisäksi selvästi vähemmän verenvuotoa, iskemia-aikaa ja postoperatiivisia osastopäiviä.
Kun tuloksia verrataan kansainväliseen aineistoon, huomataan että HUSissa leikattiin selvästi vähemmän hyvänlaatuisia kasvaimia, kuin muualla. Lisäksi munuaisfunktio pysyy HUSissa leikkauksen jälkeen parempana ja postoperatiivisia osastopäiviä on vähemmän. Vakavia komplikaatioita tarkastellessa hematoomia on HUSissa varsin kohtuullisesti, mutta urinoomia selvästi enemmän. Huomataan myös, että robottiavusteisten leikkausten tulokset ovat näiltä osin selvästi avoleikkauksia parempia. Aihe kuitenkin vaatii lisätutkimusta mm. pienen potilasaineiston ja lyhyen seurantajakson vuoksi. Lisäksi jatkossa voisi arvioida munuaisresektiota leikkaavassa henkilökunnassa tapahtuneiden muutosten vaikutusta leikkaustuloksiin
ADVANCED SHIP PERFORMANCE ESTIMATION WITH MACHINE LEARNING
No full textThis thesis explores machine learning techniques for predicting vessel fuel consumption, aiming to improve accuracy and efficiency in maritime operations. The research focuses on two key questions: the feasibility of using sensory data to model fuel consumption and the potential for machine learning to improve a physics-based model by correcting its residual errors.
Black-box models, including XGBoost and feedforward neural networks, were developed to directly predict fuel consumption. While these models demonstrated strong predictive performance, they often struggled with extrapolation and provided limited understanding of the underlying factors driving their predictions. Grey-box models were introduced to address these challenges, combining physics-based modeling with machine learning to improve predictions using both domain knowledge and empirical data. Evaluations revealed that grey-box models outperformed black-box and physics-based models, particularly in data-limited scenarios. The XGBoost-based grey-box model demonstrated high predictive accuracy across different evaluations.
The findings demonstrate the benefits of integrating physics-based insights with machine learning to optimize fuel consumption prediction. They offer practical applications for reducing operational costs and supporting sustainability in maritime operations
The role of the management after CS3D
No full textTutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön johdon vastuuta ja velvollisuuksia Euroopan unionin huolellisuusvelvoitedirektiivin (CS3D, direktiivi) kontekstissa. Direktiivi asettaa yrityksille due diligence -velvoitteita, jotka liittyvät yritysten toiminnan kestävyyteen ja vastuullisuuteen arvoketjuissa. Tutkielmassa analysoidaan, miten direktiivi vaikuttaa Suomen osakeyhtiölain mukaisiin johdon fidusiaarisiin velvollisuuksiin ja vastuun jakautumiseen yhtiössä. Tutkielmassa tarkastellaan osakeyhtiön hallituksen ja johdon huolellisuus- ja lojaliteettivelvollisuutta, ja arvioidaan, miten direktiivin mukaiset uudet vaatimukset muuttavat johdon vastuuta suhteessa yhtiöön ja kolmansiin tahoihin. Direktiivin vaikutuksia arvioidaan myös kansainvälisen oikeusvertailun avulla, erityisesti Ranskan yritysvastuulain kontekstissa.
Tutkimuskysymyksinä vastataan seuraaviin: 1. Muuttaako CS3D osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n mukaista johdon tehtävää; ja 2. Miten johto voi osoittaa toimineensa riittävän huolellisesti ja direktiivin vaatimusten mukaisesti. Tutkielman metodi on pääosin lainopillinen. Tutkielma sisältää oikeusdogmaattisen analyysin lisäksi sääntelyteoreettisia ja oikeuspoliittisia näkökulmia. Tutkielman keskeinen havainto on, että direktiivin vaikutus johdon vastuuseen riippuu sääntelyn kansallisesta implementoinnista, ja vaikka direktiivin lopullisessa versiossa johdon erillisestä vastuusta ei eksplisiittisesti säädetä, sen vaikutukset voivat epäsuorasti laajentaa johdon velvoitteita erityisesti vastuullisuusraportoinnin ja yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta. Tutkielman johtopäätöksissä arvioidaan direktiivin vaikutuksia Suomen yhtiöoikeudessa ja pohditaan mahdollisia kehityssuuntia johdon vastuun ja yritysvastuusääntelyn osalta.The thesis examines the responsibilities and duties of the management of a limited liability company in the context of the European Union's Due Diligence Directive (CS3D, the Directive). The Directive imposes due diligence obligations on companies in relation to the sustainability and responsibility of their activities in value chains. The thesis analyses how the Directive affects the fiduciary duties of management under the Finnish Companies Act and the allocation of responsibility within the company. It examines the duty of care and loyalty of the board and management of a limited liability company, and assesses how the new requirements of the Directive will change management's responsibility towards the company and third parties. The impact of the Directive is also assessed by means of an international legal comparison, in particular in the context of French corporate liability law.
The research questions are: 1. Whether CS3D changes the role of management under Chapter 1, Section 8 of the Finnish Companies Act; and 2. How can management demonstrate that it has acted with due care and in accordance with the requirements of the Directive. The methodology of the study is mainly legalistic. In addition to legal-dogmatic analysis, the thesis includes regulatory theory and legal policy perspectives. The main finding of the thesis is that the impact of the Directive on management responsibility will depend on the national implementation of the directive, and although the final version of the Directive does not explicitly provide for separate management responsibility, its effects may indirectly extend management's obligations, in particular with regard to corporate responsibility reporting and business continuity. The conclusions of the thesis assess the impact of the Directive in Finnish company law and consider possible developments in management responsibility and corporate social responsibility regulation
Contested Homes? : Housing between markets and the Nordic welfare state
No full textIn this dissertation, I examine housing between markets and the Nordic welfare state from the perspectives of present-day urban dwellers and public sector experts. In recent decades, financialisation has integrated housing markets as part of global finance markets, with a renewed housing logic. Instead of use value, the financialised housing system emphasises the ability of apartments to produce wealth for owners. Therefore, housing financialisation has challenged the role of the apartment as a home or haven for rest, care, social renewal and autonomy. Instead, apartments are seen more as consumer commodities over which people are expected to compete. This shift from home to market asset has been especially notable in the context of Nordic countries. The tradition of the Nordic welfare state has historically cherished individual autonomy, with the home often portrayed as a springboard for citizens’ individual aspirations. Therefore, it is no wonder that it is considered one of the key sites for the Nordic welfare state. In this dissertation, I show how urban dwellers define home by drawing boundaries: Home is not just any place; it is also a source of autonomy and social renewal. I also show how urban experts recognise and intervene in the above shifts, often with ambivalence.
This dissertation comprises four independent sub-studies and summary chapter. Articles I and II draw on works by Michèle Lamont, with focus on boundary-making among neighbourhoods and housing companies, and deploy ethnographic observation and interviews. Article I discusses the ethnic boundary-making of the multi-ethnic housing areas of Helsinki and shows the commonality of ethnic boundary-making among areas. The results of the article question previous findings on the “tolerant middle-class” and “racist working class”. Article II looks at mixed housing companies (owner-occupied apartments and social housing rental apartments mixed within the same stairwells) and shows that aspirations towards a sense of home are seen as a more important factor in defining boundary-making than fiscal prudency, which was previously assumed to be predominant. Together, Articles I and II show the hierarchical and negotiated sense of the domestic space: The right to home is negotiated through complex cultural processes. These articles also make visible residents’ personal experiences around housing, an often neglected view in housing studies.
Articles III and IV draw on interviews with public sector experts working in the largest Finnish cities. Article III builds on the works of Luc Boltanski and Laurent Thévenot, focusing on justifications for current Finnish social housing companies. The article shows that social housing practices include several interventions that support the equal right of tenants to a home as well as stability and autonomy, which are often attached to the domestic sphere. Article IV focuses on the wider context of housing by examining how interviewed experts analyse their relationship with housing financialisation and showcasing their ambivalent stances: While the interviewees were generally willing to tackle many financialisation developments, they were also inclined to overlook practices that potentially expose urban dwellers to inadequate housing conditions and unequal power relations. Together, the results of Articles III and IV raise questions about the division of housing-based welfare and whether housing can serve as a site for the Finnish welfare state.
The key argument of this dissertation is that by looking at housing from the perspectives of political and cultural sociology, we can nuance our understanding of housing-based inequalities and society in general. The dissertation pays special attention to the more mundane level, that is, lived and experienced perspectives on housing. I show that present-day urban dwellers approach housing from a home perspective, here understood as a naturalised place of sovereignty in accordance with the welfare state ideal of residents’ autonomy. However, I also explore the ways in which welfare state ideals are strained in relation to competition-driven markets, where the achievement of social goals is rendered impossible in the context of markets. The results suggest that if welfare state ideals are to remain relevant, public sector interventions should target a greater number of people. Due to the ambivalent stances of experts on interventions, the results of this dissertation suggest that Finnish housing in its current form does not serve as a domain of the Nordic welfare state. First, according to the tradition and ideals of the Finnish welfare state, it has been the state’s duty to organise conditions for living and being in a way that supports the desires of citizens. Markets turn apartments into consumer commodities over which people are expected to compete. Nevertheless, based on the study results, other factors can be seen as more important in defining people’s conceptualisations of home. Second, this juxtaposition is especially notable, as divergent valuations of homes and housing are fundamentally strained. Competition embedded in market-oriented practices tightens the significance of means in the search for desired housing conditions: Housing appears as an arena for autonomy only for those who are wealthy enough to participate in markets.Tässä väitöskirjassa tarkastelen asumista suhteessa markkinoihin ja pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon, pureutuen niin nykypäivän kaupunkilaisten kuin julkisen sektorin asiantuntijoiden näkökulmiin. Viime vuosikymmeninä finansialisaatio on integroinut asuntomarkkinat osaksi globaaleja rahoitusmarkkinoita, ja asumisen logiikka on uudistunut. Finansialisoituneessa asuntojärjestelmässä korostuu käyttöarvon sijasta asuntojen kyky tuottaa vaurautta omistajilleen. Tämä kehitys on haastanut asunnon totuttua roolia kotina ja turvapaikkana, levon, sosiaalisen uusintaminen ja autonomian areenana. Finansialisaation aikakaudella asunnot nähdään enenevissä määrin kulutushyödykkeinä, joista ihmisten odotetaan kilpailevan. Pohjoismaisessa kontekstissa kodin muuttuminen markkinahyödykkeeksi on luonut huomattavan katkoksen suhteessa aiempaan: Pohjoismainen hyvinvointivaltion on läpi historiansa pyrkinyt vaalimaan asukkaidensa autonomiaa, mistä ammentaen koti onkin usein nähty kansalaisten yksilöllisten pyrkimysten ponnahduslautana. Siksi ei ole ihme, että kotia pidetään yhtenä keskeisistä pohjoismaista hyvinvointia kannattelevista pilareista. Tässä väitöskirjassa osoitan, miten kaupunkilaiset määrittelevät kotiaan erontekoja tekemällä: Koti ei ole mikä tahansa paikka, vaan se on myös autonomian ja sosiaalisen uudistumisen areena. Osoitan myös, miten kaupunkien asiantuntijoiden suhtautuminen edellä mainittuihin muutoksiin ja niihin puuttumiseen on ristiriitaista.
Tämä väitöskirja koostuu neljästä artikkelista ja yhteenvetoluvusta. Artikkelit I ja II pohjautuvat Michèle Lamontin työhön, hyödyntäen rajojen ja repertuaarien käsitteitä sen tarkastelemiseen, millaisia erontekoja esiintyy nykypäivän naapurustoissa ja taloyhtiöissä. Aineistona näissä artikkeleissa hyödynnän etnografista havainnointia ja haastatteluja. Artikkelissa I käsitellään etnistä rajanvetoa Helsingin monietnisillä asuinalueilla ja näytetään, miten etninen eronteko on yleistä asuinalueesta riippumatta. Artikkelin tulokset kyseenalaistavat aiemmat havainnot "suvaitsevaisesta keskiluokasta" ja "rasistisesta työväenluokasta". Artikkelissa II tarkastelen niin sanottuja sekataloja (omistusasuntoja ja sosiaalisen asuntotuotannon vuokra-asuntoja sekoitettuna samoissa rappukäytävissä) ja osoitan, että pyrkimys kodin tuntuun näyttäytyy merkittävämmältä pohjalta eronteoille, kuin aiemmin oletettu pyrkimys oman omaisuuden suojeluun. Artikkelit I ja II osoittavatkin yhdessä, että koti on tilana hierarkkinen ja neuvoteltu: Oikeudesta kotiin neuvotellaan monimutkaisten kulttuuristen prosessien kautta. Artikkeleissa tuodaan näkyviin myös asukkaiden henkilökohtaiset kokemukset asumisesta, mikä on asumisen tutkimuksessa usein laiminlyöty näkökulma.
Artikkelit III ja IV perustuvat Suomen suurimmissa kaupungeissa työskentelevien julkisen sektorin asiantuntijoiden haastatteluihin. Artikkeli III perustuu Luc Boltanskin ja Laurent Thévenot'n työhön, keskittyen Suomen nykyisen sosiaalisen vuokra-asumisen järjestelmän oikeutukseen. Artikkelissa osoitan, että sosiaalisen asumisen käytännöt sisältävät useita interventioita, joilla tuetaan vuokralaisten tasavertaista oikeutta kotiin. Näillä käytännöillä pyritään lisäämään vakautta ja autonomiaa, jotka usein liitetään kodin piiriin. Artikkelissa IV keskityn asumisen laajempaan kontekstiin tarkastelemalla, miten haastatellut asiantuntijat analysoivat suhdettaan asuntofinansialisaatioon. Artikkelissa tuon näkyväksi asiantuntijoiden ristiriitaisen suhtautumisen suhteessa vallitsemaan kehitykseen: Vaikka haastateltavat olivat yleisesti ottaen halukkaita puuttumaan moniin finansialisaation mukanaan tuomiin kehityskulkuihin, he olivat myös taipuvaisia jättämään huomiotta käytäntöjä, jotka aiemman tutkimuksen mukaan saattavat altistaa kaupunkilaiset puutteellisille asumisolosuhteille ja epätasa-arvoisille valtasuhteille. Yhdessä artikkelien III ja IV tulokset herättävät kysymyksiä asumiseen perustuvan hyvinvoinnin jakautumisesta ja siitä, voiko asuminen toimia suomalaisen hyvinvointivaltion paikkana.
Väitöskirjan keskeinen väite on, että tarkastelemalla asumista poliittisen ja kulttuurisosiologian näkökulmista voimme syventää ymmärrystämme asumisperustaisen hyvinvoinnin jakautumisesta ja yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Väitöskirjassa kiinnitetään erityistä huomiota asumisen arkeen eli siihen, millaisena elettynä ja koettuna ilmiönä asuminen näyttäytyy. Osoitan, että nykyiset kaupunkilaiset lähestyvät asumista ennen kaikkea kodin näkökulmasta, mikä tässä ymmärretään hyvinvointivaltion ideaalien mukaisena asukkaiden autonomian mahdollistava luonnollistettuna paikkana. Tutkin kuitenkin myös tapoja, joilla hyvinvointivaltion ihanteet joutuvat koetukselle suhteessa kilpailuvetoisiin markkinoihin. Näytän myös, miten sosiaalisten tavoitteiden saavuttaminen on huomattavan vaikeaa tai jopa mahdotonta markkinoiden kontekstissa. Tulokset viittaavat siihen, että jos hyvinvointivaltion ihanteita halutaan ylläpitää, julkisen sektorin toimien tulisi koskettaa nykyistä laajempaa joukkoa kansalaisia. Julkisen sektorin asiantuntijoiden ristiriitaisen suhtautumisen johdattelemana tämän väitöskirjan tulokset viittaavat siihen, että suomalainen asuntotuotanto ei nykymuodossaan toimi pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideaalien kannattelijana. Ensinnäkin suomalaisen hyvinvointivaltion perinteen ja ihanteiden mukaan valtion tehtävänä on ollut järjestää elämisen ja olemisen edellytykset kansalaisten toiveita tukevalla tavalla. Markkinat puolestaan tekevät asunnoista kulutushyödykkeitä, joista ihmisten odotetaan kilpailevan. Tästä huolimatta vaikuttaisi siltä, että kaupunkilaisten pyrkimys kotiin näyttäytyy tärkeänä asumista jäsentävänä tekijänä. Kodin ja markkinahyödykkeen välinen vastakkainasettelu on merkittävä, sillä nämä kaksi eri näkökulmaa kotiin ovat huomattavan jännitteisessä suhteessa toisiinsa. Markkinat ja niihin sisältyvä ajatus yksilöiden välisestä kilpailusta painottaa varallisuuden merkitystä asuinolosuhteiden määrittäjänä: Asuminen näyttäytyy autonomian areenana vain niille, jotka ovat riittävän varakkaita osallistuakseen markkinoille.ei saavutettav
Musiikkimotiivit Suomen kuvataiteessa 1918–1939 : Tapausesimerkkeinä taiteilijapariskunnat Alvar ja Ragni Cawén sekä Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä
No full textTämä tutkielma käsittelee musiikkimotiivien esiintymistä Suomen kuvataiteessa ja lähestyy aihetta tapausesimerkkien avulla. Tutkimus pyrkii esittelemään sitä, miten maailmansotien välisen ajan Suomessa taiteilijat, etenkin Alvar ja Ragni Cawén sekä Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä, ovat kuvanneet teoksissaan musiikkimotiiveja ja mitä musiikkimotiiveja he ovat kuvanneet.
Musiikkimotiivien esiintymistä lähestytään motiivitutkimuksen avulla. Motiiveja etsitään eri aikojen taideteoksista ja niiden esiintyvyyttä tarkastellaan aiemman tutkimuksen ja taideteosten avulla. Kirjallisuus ja taideteokset ovat olleet ensisijainen lähdeaineisto tutkielman teossa. Musiikkimotiivien taustoja tutkitaan etenkin suomalaisen symbolismin sekä 1500–1600-luvun hollantilaisen ja eurooppalaisen taiteen valossa.
Suomalaisessa taiteessa esiintyvien musiikkimotiivien taustalla voidaan nähdä olevan 1500–1600-lukujen eurooppalainen, etenkin hollantilainen taide, Ranskasta lähtöisin ollut 1800-luvun lopun symbolistinen aalto, joka näkyy selkeästi suomalaisessa taiteessa sekä taiteilijoiden omakohtaiset kokemukset musiikista. Suomalaisessa kuvataiteessa musiikkimotiiveja esiintyy taiteilijoiden tuotannossa useimmiten taiteilijoiden saamien vaikutteiden ja musiikkiin liittyvien omakohtaisten kokemusten kautta.
Tapausesimerkkien Alvar ja Ragni Cawén sekä Sulho Sipilä ja Greta Hällfors-Sipilä kohdalla musiikkimotiivien kuvauksen taustalla painottuu taiteilijoiden oma musiikillinen tausta sekä saadut vaikutteet. Aiemmassa tutkimuksessa taiteilijoiden musiikillinen tausta on yhdistetty heidän tuotannostaan löytyvien musiikkimotiivien esiintymiseen. Tässä tutkimuksessa on koostavasti kerätty yhteen näiden taiteilijoiden musiikkimotiiveja sisältävien teosten taustaa taiteilijoiden henkilöhistorian sekä teosanalyysin avulla
Racial humour in Finnish schools : reinforcing and resisting racism, and the difficulty of intervening
No full textThis ethnographic study analysed how racial humour, i.e. humour dealing with race, is practised in schools, and examines the functions it gives to racial power. It consisted of fieldwork and interviews with pupils and staff with various racial positions in lower secondary schools in Finland. The study found that racial humour is practised in schools to reinforce and to resist racialisation, but that is also has ambivalent interpretations. First, reinforcement reproduces racism and exclusion and serves to normalise racism in schools. Second, humour to resist racism makes racialising hierarchies visible by ridiculing them, simultaneously offering peer support via mutual recognition of the racialising powers. Third, the functions of racial humour are not always clear, making it difficult to interpret the outcome of this humour in the school context. Our study broadens the understanding of the different ways racial humor is used in school settings, thereby contributing significantly to teacher education.Peer reviewe
Kvanttimekaniikka ja uskonnonfilosofia: analogioita, anomalioita, antinomioita, antiteesejä, arvoituksia
No full text1
Tiedekunta: Teologinen tiedekunta
Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma
Opintosuunta: Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyö
Tekijä: Kari Ylinen
Työn nimi: Kvanttimekaniikka ja uskonnonfilosofia: analogioita, anomalioita, antinomioita,
antiteesejä, arvoituksia
Työn laji: Maisterintutkielma
Kuukausi ja vuosi: Huhtikuu 2025
Sivumäärä: 70+2+6
Avainsanat: Fysiikka, filosofia, uskonto, kvanttimekaniikka, kolminaisuusoppi
Tiivistelmä:
Tutkielmassa on tarkastelun kohteena kaksi yllätystä: opetuslasten uskon syntyminen Jeesuk-
sen ylösnousemukseen ja klassisen fysiikan edustaman luonnontieteen kriisi 1900-luvun alussa.
Kummassakin yllätyksessä on historiallisia, luonnontieteellisiä ja filosofisia ulottuvuuksia.
Ylösnousemususkon syntymisen historia on osa kristinuskon varhaisvaiheita. Klassisen fy-
siikan vallan päättymisen keskeisenä rajapyykkinä näyttäytyy vuoden 1900 Max Planckin
kvanttihypoteesi, joka johti kvanttimekaniikan syntyyn neljännesvuosisataa myöhemmin.
Kristillisen teologian piirteiden ja kvanttimekaniikan välillä on viime vuosikymme-
nien kirjallisuudessa nähty yhteyttä. Käsittelen joidenkin kirjoittajien tähän liittyvää ajattelua.
Kvanttimekaniikan kirjallisuudessa kohtaa usein kysymyksen mittauksesta. Uskonnonfilosofi-
assa ja teologiassa puhutaan ilmoituksesta. Vaikka on kyse aivan eri aloista, mittauksessa ja
ilmoituksessa voi nähdä analogiaa. Tämä analogia—myös ja erityisesti rajoituksineen—on yksi
tämän kirjoituksen teema. Mittauksella kvanttimekaniikan tilanteessa on pohjana vuosisatoja
vallinnut klassinen fysiikka, ja ilmoitusta uusitestamentillisessa mielessä taustoittaa Vanhaan
testamenttiin kirjattu pitkä kokemus.
Kvanttimekaniikan muotoutumista 1900-luvulla edelsi pitkälle viety matematiikan
soveltaminen fysiikkaan. Kun Heisenberg vuonna 1925 ensimmäisenä esitti kvanttimekaniikan
toimivan teorian matriisimekaniikan, siihen sisältyi totutusta jyrkästi poikkeava matematiikan
käyttötapa. Matematiikkaa käyttävän fysikaalisen tieteen historia ja siinä kvanttimekaniikan
myötä tapahtunut käänne ovat tutkielmassa yhtenä taustana kvanttimekaniikan käsittelylle
rinnakkain joidenkin uskonnonfilosofisessa yhteydessä esiin tulevien tarkastelutapojen kanssa.
Tutkielma etsii vastauksia kysymykseen otsikossa mainittujen kahden erilaisista
lähtökohdista ja perinteistä kumpuavan tutkimusalan mahdollisuuksista olla kumpikin oman
perinteensä pohjalta avuksi toisilleen. Otsikon ilmaisut analogioista arvoituksiin viittaavat
tarkastelujen näkökulmiin.
Kvanttimekaniikan ja uskonnonfilosofian rinnakkaisen tarkastelun esimerkeissä nä-
kyy kummankin alan erityisluonne. Toisaalta verrattaessa niitä kysymyksiä, joita kristinuskon
oppilauseiden muotoilijoilla oli vaikkapa 300-luvun ekumeenisten kirkolliskokousten yhtey-
dessä, kvanttimekaniikan varhaisten kehittäjien kohtaamiin haasteisiin, korostuu analogisuus
käsiteltyjen aihepiirien vaikeassa sanoitettavuudessa
Insights into the mechanism of separation of Co, Nd, and Dy by different crystal structures of zirconium phosphate in bead form
No full textThe increasing demand for Co, Nd, and Dy, particularly in neodymium iron boron (NdFeB) magnets, has heightened concerns over their supply risks. Developing efficient, environmentally friendly methods to recover Co, Nd, and Dy from spent NdFeB magnets is therefore critical. This study presents the synthesis of two types of crystalline zirconium phosphate (ZrP) encapsulated in polyacrylonitrile (PAN) composite beads. The structure, morphology, and chemical properties were analyzed using X-ray diffraction (XRD), thermogravimetry (TG), Fourier-transform infrared spectroscopy (FT-IR), scanning electron microscopy (SEM), X-ray computed tomography (XCT), transmission electron microscopy (TEM), Brunauer-Emmett-Teller (BET), and 31P nuclear magnetic resonance (NMR). The intercalation of dimethylformamide (DMF) enlarged the interlayer spacing of α-ZrP and γ-ZrP, thereby enhancing their ion exchange properties. Batch sorption experiments revealed that α-ZrP/PAN outperformed γ-ZrP/PAN in both sorption and separation efficiency. α-ZrP/PAN beads exhibited high selectivity for Nd3+ and Dy3+, with minimal Co2+ sorption (8.57 %). Stepwise elution studies on α-ZrP/PAN demonstrated the obtained metal purities to be ∼100 wt% for Co, 64.1 wt% for Nd, and 96.5 wt% for Dy. Sorbent regeneration was investigated over ten sorption–desorption cycles, which revealed that α-ZrP/PAN retained 72.72 % of its sorption capacity, demonstrating excellent reusability and stability, while γ-ZrP/PAN's capacity declined to 68.95 % after five cycles. The ion-exchange reaction accompanied by shrinking of the interlayer space was illustrated by combining the batch sorption experiments, column operations, and analyses from XRD, FT-IR, and X-ray photoelectron spectroscopy (XPS). Overall, α-ZrP/PAN shows promise for Co, Nd, and Dy separation from NdFeB magnets, although further optimization of sorbents and elution agents is necessary.Peer reviewe
Goodnight Ma’am: : The Queen’s Death as a Media Event and the Contestation of Legacies in Live Participation. Media, Culture & Society
No full textOn the 8th of September, 2022, the world paused as the BBC announced the death of Queen Elizabeth II. After 70 years on the throne, the longest-reigning British monarch had died aged 96. The Queen’s death immediately became a global media event that would eventually culminate in the state funeral broadcasted live and followed online worldwide. While many legacy media maintained the classical ceremonial mode of reporting the media event, the narratives and visuals on social media instantaneously challenged and re-narrated the ‘official’ media event dramaturgy. Through digital media ethnography of the media event, unfolding live in both legacy media and on social media platforms, this article demonstrates how diverse social media publics reacted to the legacy media narratives. Special emphasis is placed on the coverage of and the reactions to three parts of the event on BBC and on Twitter: (1) breaking news of the Queen’s death, (2) the Lying-in-State and (3) the State Funeral. The article concludes with a reflection of how the performances of live participation on social media created diverse dramaturgies and how those dramaturgies spoke to very different publics and consequently created a variety of possibilities to interpret the event and its meaning in history.Peer reviewe