190942 research outputs found
Sort by
H2 model order reduction: A relative error setting
No full textIn dynamical system theory, the process of obtaining a reduced-order approximation of the high-order model is called model order reduction. The closeness of the reduced-order model to the original model is generally gauged by using system norms of additive or relative error systems. The relative error is a superior criterion to the additive error in assessing accuracy in many applications like reduced-order controller and filter designs. In this paper, we propose an oblique projection algorithm that reduces the
norm of the relative error transfer function. The selection of reduction matrices in the algorithm is motivated by the necessary conditions for local optima of the (squared)
norm of the relative error transfer function. Numerical simulation confirms that the proposed algorithm compares well in accuracy with balanced stochastic truncation while avoiding the solution of large-scale Riccati and Lyapunov equations
Neighborhood social structure in Sweden : A latent transition analysis using registry data from 1991 to 2020
No full textBackground: Neighborhoods shape daily life through physical and social structures, such as socioeconomic conditions, population density, and resident turnover. Decades of research link neighborhood characteristics to health and behavioral outcomes. However, these factors are often studied independently, neglecting their interrelated nature. Methods: Using Swedish population registry data, we employed latent class analyses to identify neighborhood typologies across six timepoints spanning 1991-2020. Neighborhoods, defined by Demographic Statistical Areas, were characterized by socioeconomic conditions, ethnic heterogeneity, residential instability, and urbanicity. Latent transition analyses examined changes over time. Results: Four neighborhood types emerged in the early period (1991-2000): Rural Low-Diversity (45 %), Urban Professional (27 %), Urban Affluent (21 %), and Resource-Limited (7 %). From 2001 onwards, five types were identified, with the addition of Urban High-Diversity (9 %) and Rural Resource-Limited (3 %). Three types, Rural Low-Diversity, Urban Professional, and Urban Affluent, persisted across 30 years, representing 87-93 % of neighborhoods, with over 90 % of neighborhoods retaining their classification over time. Conclusions: This multidimensional framework offers a foundation for future research, urban planning, and policy development.Peer reviewe
Automaattisten lintuääniluokittimien parantaminen passiivisessa akustisessa seurannassa
No full textGlobal biodiversity is facing an existential crisis, driven by climate change, habitat
loss, overexploitation, pollution, and other anthropogenic pressures. Reliable
species monitoring is a critical prerequisite for conservation and management
efforts, yet biodiversity remains poorly documented in many regions. In recent
years, passive acoustic monitoring (PAM) has emerged as a powerful tool for
biodiversity assessment for vocalizing taxa such as birds, bats, amphibians and
insects. By enabling continuous, non-invasive, and large-scale data collection, PAM provides new opportunities to document species presence, behaviour, and
community dynamics across diverse ecosystems. The scalability of PAM has been
further enhanced by automated species recognition systems, which allow the
collection of species observations on unprecedented scales.
Birds are a well-suited object for PAM because they are easy to detect and
identify by their vocalizations, and their population trends can signal the broader
state of the ecosystems. Machine learning has substantially advanced automatic
bird sound classification, and current models can identify the majority of bird
species worldwide. However, adapting these neural network -based systems from
high-quality, focal recordings targeted to individual birds to more noisy PAM
soundscapes remains a major challenge.
This dissertation investigates how the performance of current bird sound
classification models can be improved by tailoring them to specific monitoring
contexts. I demonstrate that localized fine-tuning through transfer learning,
combined with data augmentation that accounts for sound attenuation related to
distance and habitat, yields more accurate classifications than generic baseline
models. These results help bridge the gap between the classification of focal
recordings and noisy field soundscapes produced in PAM. The workflows developed in this dissertation enable construction of more accurate classifiers for various regions and monitoring scenarios.
In addition, I present a successful example of using automated bird classifiers to
power citizen science -based collection of bird observations. The mobile application ‘Muuttolintujen kevät’, built on the bird sound classifiers developed in this thesis, has attracted over 300,000 users and become a substantial source of bird observations and recordings in Finland. The data collected through this platform complements traditional sampling conducted by professional research groups and expert birdwatchers, thereby expanding opportunities for avian research in the future.Ilmastonmuutos, luontokato, ylikulutus, saasteet ja muu ihmistoiminnan aiheuttama paine uhkaavat luonnon monimuotoisuutta joka puolella maailmaa. Suojelutoimenpiteet vaatisivat onnistuakseen luotettavaa lajiston seurantaa, mutta useilla alueilla biodiversiteetti on yhä huonosti tunnettu. Viime vuosina automaattisilla äänityslaitteilla tapahtuva passiivinen akustinen seuranta (’passive acoustic monitoring’ / PAM) on osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi ääntelevien eläinten, kuten lintujen, lepakoiden ja sammakoiden seurantaan. Mahdollistamalla pitkäkestoisen ja laajamittaisen aineistonkeruun PAM tarjoaa uusia mahdollisuuksia dokumentoida lajien esiintymistä, käyttäytymistä ja vuorovaikutusta erilaisissa ekosysteemeissä. Automaattiset lajintunnistusmenetelmät ovat entisestään parantaneet akustisen seurannan skaalautuvuutta mahdollistamalla lajihavaintojen keruun ennennäkemättömän laajassa mittakaavassa.
Linnut ovat sopiva kohde PAM-seurantaan, koska niitä on helppo havaita ja tunnistaa ääntelyiden perusteella ja niiden kannanmuutokset kuvastavat laajemminkin koko ekosysteemien tilaa. Koneoppiminen on edistänyt automaattisten lintuäänten tunnistusmenetelmien kehitystä huomattavasti ja nykyisillä tunnistusmalleilla voidaan tunnistaa jo valtaosa maailman lintulajeista. Näiden neuroverkkopohjaisten tunnistusmallien hyödyntäminen heikkolaatuisten ja meluisien PAM-äänitysten luokittelussa on kuitenkin edelleen haasteellista.
Tässä väitöskirjassa tutkitaan, miten nykyisten lintuääntentunnistusmallien tarkkuutta voidaan parantaa räätälöimällä malleja tiettyyn seurantatarkoitukseen soveltuvaksi. Osoitan, että tunnistusmallien hienosäätö ja sopeuttaminen paikallisiin olosuhteisiin parantaa tunnistusmallien luokittelukykyä. Väitöskirjassa kehitetyt menetelmät mahdollistavat entistä parempien tunnistusmallien kehittämisen eri alueille ja erilaisiin seurantatarkoituksiin.
Lisäksi esittelen onnistuneen esimerkin automaattisten tunnistusmallien käytännön sovelluksesta kansalaistieteessä. Tämän väitöskirjan yhteydessä kehitettyyn suomalaisten lintujen tunnistusmalliin pohjautuva ‘Muuttolintujen kevät’ -sovellus on houkutellut yli 300 000 käyttäjää ja noussut merkittäväksi kanavaksi lintuhavaintojen ja -äänitysten keräämiseen Suomessa. Kännykkäsovelluksen kautta kerätty aineisto täydentää ammattimaisten tutkimusryhmien ja aktiiviharrastajien keräämää havaintodataa laajentaen siten linnustonseurannan ja -tutkimuksen mahdollisuuksia tulevaisuudessa
Birds on the move : Understanding elevational distributions and shifts of birds across European mountains
No full textMountain ecosystems are biodiversity hotspots characterised by steep environmental gradients and complex topography and are particularly sensitive to climate and land-use change. Climate warming is expected to drive species to higher elevations, yet, many species do not move as fast as expected, possibly because of habitat limits, microclimatic conditions, or species traits. Understanding how abiotic factors such as climatic trends, habitat characteristics, and species traits shape elevational distributions is crucial to predict biodiversity responses and inform conservation strategies under global change. This thesis investigates these factors across European mountains over the past two decades using birds as a study system, combining cross-scale community and trait-based approaches.
Across all chapters, I estimated the mean elevations of bird species abundances, i.e. elevation at which a species abundance peaked, and their shifts over time to investigate the drivers of elevational dynamics in European mountain ecosystems.
In Chapter I, I quantified the impact of solar radiation on mean elevational distributions and the rate of elevational shifts of 177 bird species across four European mountain regions (Alps, Pyrenees, Scandinavia, UK uplands) from 2001 to 2021. I found that birds occurred at higher elevations in areas receiving more solar radiation, usually south-facing. Across Europe, mean elevations of birds shifted uphill by 0.5 m per year, with similar rates across low, medium, and high solar radiation areas. However, I found that the rate of shifts differed between mountain regions with significant uphill shifts in Scandinavia and the Alps, but not in the UK and Pyrenees. These findings demonstrate the importance of abiotic factors in shaping elevational distributions while highlighting that microclimatic variation may not strongly constrain large-scale shifts.
In Chapter II, I investigated how habitat type (open habitat and forest), changes in habitat availability, and climate trends (temperature and precipitation) influence the distributions of mean elevations and elevational shifts of 186 bird species. I found that abundances peaked at higher elevations in forested habitats, which may partly reflect the occurrence of forest at higher elevations. On average, species shifted uphill by 0.6 m per year, with faster shifts in open habitats and in areas experiencing increased habitat availability and precipitation. While rising temperatures may drive the general uphill shifts, local habitat and precipitation changes modulate shift magnitudes. These results underscore the combined effects of habitat and climate on species’ elevational dynamics.
In Chapter III, I tested whether species’ life-history traits and population trend influence elevational shifts in bird abundances in the Scandinavian mountains. Across 13 years, mean abundances of 76 bird species shifted uphill by 0.9 m per year. Only seven species showed significant individual shifts, yet community-wide patterns indicated that species abundances are moving uphill. Short-lived species showed faster uphill shifts than long-lived species, suggesting that life-history traits mediate species capacity to track climate change.
Overall, this thesis shows that elevational distributions and shifts in mountain birds are shaped by the interplay of abiotic factors, habitat, and species traits. While uphill shifts are widespread, their magnitude varies regionally and among species, highlighting the need to consider both environmental context and ecological characteristics when predicting biodiversity responses to global change. These findings advance understanding of mountain bird vulnerability and adaptive capacity in rapidly changing ecosystems.Biologinen monimuotoisuus on rikasta vuoristoissa, joille on ominaista jyrkät ympäristögradientit ja monipuolinen topografia. Vuoristot ovatkin erityisen herkkiä ilmastonmuutokselle ja maankäytön muutoksille. Ilmaston lämpenemisen odotetaan ajavan lajeja korkeammalle, mutta monet lajit eivät siirry niin nopeasti kuin on ennustettu, mahdollisesti elinympäristön rajoitusten, mikroilmasto-olosuhteiden tai lajien ominaisuuksien vuoksi. On tärkeää ymmärtää, miten abioottiset tekijät, kuten ilmasto, elinympäristöjen ominaispiirteet ja lajien ominaisuudet, muokkaavat lajien levinneisyyttä korkeuserojen mukaan. Tämä auttaa ennustamaan luonnon monimuotoisuuden muutoksia ja laatimaan suojelustrategioita globaalisti muuttuvissa olosuhteissa. Tässä väitöskirjassa tutkin lajien korkeussiirtymiin vaikuttavia tekijöitä neljällä eurooppalaisella vuoristoalueella (Alpit, Pyreneet, Skandinavia, Iso-Britannian ylängöt) viimeisten kahden vuosikymmenen aikana käyttäen lintuja tutkimuskohteena. Kaikissa kappaleissa arvioin lintulajien keskimääräisen esiintymiskorkeuden muutoksia, eli korkeuden, jolla laji tyypillisimmin esiintyy, sekä mitkä tekijät vaikuttavat muutosten nopeuteen Euroopan vuoristoekosysteemeissä.
Ensimmäisessä kappaleessa tarkastelin auringon säteilyn vaikutusta 177 lajin keskimääräisiin korkeusjakaumiin ja korkeusmuutosten nopeuteen Euroopan vuoristoalueilla vuosina 2001–2021. Havaitsin, että linnut esiintyivät korkeammalla vuoristoalueilla, jotka saivat enemmän auringon säteilyä eli tyypillisesti etelän puoleisilla rinteillä. Koko Euroopassa lintujen keskimääräinen levinneisyyskorkeus siirtyi 0,5 metriä vuodessa ylöspäin, ja nousunopeus oli samanlainen alueilla, joilla auringon säteily oli vähäistä, keskitasoista tai voimakasta. Havaitsin kuitenkin, että siirtymien nopeus vaihteli vuoristoalueiden välillä: Skandinaviassa ja Alpeilla lajit siirtyivät merkitsevästi ylöspäin, mutta Iso-Britannian ylängöillä ja Pyreneillä näin ei tapahtunut. Nämä havainnot osoittavat abioottisten tekijöiden merkityksen korkeusjakauman muotoutumisessa ja korostavat, että mikroilmaston vaihtelut eivät välttämättä rajoita lajien siirtymiä merkittävästi.
Toisessa kappaleessa tutkin, kuinka elinympäristötyyppi (avomaat ja metsä) ja muutokset elinympäristön pinta-alassa, lämpötilassa ja sademäärässä vaikuttivat 186 lintulajin keskimääräisen levinneisyyskorkeuteen ja korkeuden muutoksiin samoilla neljällä Euroopan vuoristoalueella. Havaitsin, että metsäympäristöissä samojen lintulajien runsaus oli korkeammalla kuin avomailla, mikä saattaa osittain heijastaa metsän esiintymistä korkeammilla vuorten rinteillä. Lajit siirtyivät keskimäärin 0,6 metriä vuodessa ylöspäin, ja siirtyminen oli nopeampaa avomailla ja alueilla, joilla elinympäristöjen pinta-ala ja sademäärä olivat lisääntyneet. Vaikka lämpötilan nousu voi ajaa yleistä lajien siirtymistä ylöspäin, paikalliset elinympäristö- ja sademäärämuutokset vaikuttavat siirtymisen suuruuteen. Nämä tulokset korostavat elinympäristön ja ilmaston yhteisvaikutusta lajien korkeusdynamiikkaan.
Kolmannessa kappaleessa testasin, vaikuttavatko lajien ominaisuudet ja kannankehitys lintujen määrän muutoksiin Skandinavian vuoristossa. 13 vuoden tutkimusjakson aikana 76 lintulajin keskimääräinen runsaus siirtyi vuosittain 0,9 metriä ylöspäin. Vain seitsemän lajia osoitti merkitsevää siirtymistä, mutta koko yhteisön kattavat mallit osoittivat, että lajien runsaus on siirtynyt ylöspäin. Lyhytikäiset lajit siirtyivät nopeammin ylöspäin kuin pitkäikäiset lajit, mikä viittaa siihen, että lajiominaisuudet vaikuttavat lajien kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen.
Väitöskirjani osoittaa, että vuoristolintujen levinneisyys ja muutokset korkeuseroissa määräytyvät abioottisten tekijöiden, elinympäristön ja lajien ominaisuuksien vuorovaikutuksen perusteella. Vaikka siirtymät korkeammalle ovat yleisiä, niiden suuruus vaihtelee alueittain ja lajeittain, mikä korostaa tarvetta ottaa huomioon sekä ympäristötekijät että lajien ekologiset ominaisuudet ennustettaessa luonnon monimuotoisuuden vasteita globaaleihin muutoksiin. Tutkimukseni edistävät ymmärrystä vuoristolintujen haavoittuvuudesta ja sopeutumiskyvystä nopeasti muuttuvissa ekosysteemeissä
Aesthetic values predict bird trade, but the association varies across product types and trade regions
No full textUnderstanding the drivers of wildlife trade is crucial for designing conservation interventions. Animals are traded for various reasons, including their visual aesthetic appeal to humans, and trade often varies due to specific characteristics of the species. Here, we explored the association between a questionnaire-derived aesthetic value score of 9228 bird species from all extant bird orders, and their presence in the wildlife trade. We combined five complementary data sources of legal and illegal bird trade information to gain a comprehensive understanding of which bird species are traded. We used a general aesthetic value score, including the full diversity of birds' visual traits to improve understanding of how aesthetic value is linked to wildlife trade. Across the whole diverse group of birds, we found that the visual aesthetic value of birds was positively correlated with the presence of birds in trade. However, this association depended on the type of traded products. Aesthetic value was most strongly positively associated with the trade of live birds, both in international and domestic markets. For other products, in domestic markets, trade in decorative derivatives of birds (e.g. clothing, feathers) was linked more positively to aesthetic value than trade in e.g. medicine or meat. We showed at a larger scale than previously for birds that understanding the traits and social values associated with bird trade can help predict and identify potential species targeted for trade in the future and thereby contribute to halting unsustainable use of wildlife.Peer reviewe
Escitalopram normalizes decreased left inferior frontal gyrus activation in social anxiety disorder during self-referential processing
No full textBackground: Social anxiety disorder (SAD) is associated with negatively biased, self-focused attention in social situations. Neural correlates of self-referential processing and effects of selective serotonin reuptake inhibitors (SSRIs) on it remain, however, poorly known. Interestingly, these drugs have been shown to modify brain activation related to negative bias already before symptom relief in major depressive disorder. We hypothesized alteration in self-referential processing and modification of such alteration during short-term use of escitalopram in SAD. Methods: Thirty-eight subjects with SAD and 20 healthy controls were recruited from the University of Helsinki and Aalto University. During baseline fMRI participants categorized positive and negative self-referential adjectives and neutral control words. The SAD group was then randomized to receive either escitalopram 10 mg per day (n = 14) or placebo (n = 17). After one week, the SAD group repeated the categorization task during fMRI. Results: Compared with healthy controls, the SAD group showed weaker response to negative vs. positive adjectives in the left inferior frontal gyrus (p = 0.039). Compared with placebo, this activation increased after a one-week escitalopram treatment (p = 0.042) without any significant change in the State-Trait Anxiety Inventory Y1 scores. Limitations: Relatively small sample size and drop-outs diminished statistical power. Conclusion: SAD may be associated with decreased activation of the left inferior frontal gyrus to negative selfreferential social cues. Escitalopram may normalize such activation. As left inferior frontal gyrus has been linked to inner speech while working on self-reflection tasks, the increased activation might relate to reappraising negative social cues.Peer reviewe
MRI edema patterns in acute neck infections : A multicenter and multidisciplinary interobserver study
No full textPurpose To assess the diagnostic accuracy and interobserver agreement of radiologists and surgeons in detecting prognostic MRI edema patterns, retropharyngeal (RPE) and mediastinal (ME) edema, in acute neck infections, supporting their clinical integration into emergency imaging workflows. These patterns are known to predict disease severity, yet their reliable identification across specialties remains untested until now. Methods In this multicenter observational study, 28 readers (comprising radiology residents, board-certified radiologists, and head and neck surgeons from five academic hospitals) evaluated axial T2-weighted Dixon MRI images from 60 patients with clinically confirmed acute neck infections. Readers, blinded to clinical data such as patient symptoms or laboratory results, assessed images for RPE and ME presence and rated their confidence. Sensitivity, specificity, accuracy, and interobserver agreement (Fleiss’ kappa) were calculated against a consensus standard set by two fellowship-trained neuroradiologists. Intraobserver consistency was tested by repeating 10 randomly selected cases, unbeknownst to readers. Results Overall sensitivity, specificity, and accuracy were 0.92, 0.80, and 0.87 for RPE and 0.88, 0.86, and 0.85 for ME, with substantial interobserver agreement (κ = 0.61 for RPE, 0.52 for ME). Radiologists outperformed surgeons in RPE sensitivity ( p = 0.007), RPE accuracy ( p = 0.04), ME sensitivity ( p = 0.01), and ME accuracy ( p = 0.02), with intraobserver consistency reaching 90 %. Confidence was high, averaging 4.3 for RPE and 4.1 for ME, and strongly correlated with accuracy (p < 0.001), reinforcing diagnostic reliability. Conclusion Physicians reliably detect MRI edema patterns across expertise levels, validating their use for risk stratification in acute neck infections and supporting broader adoption in clinical practice where MRI is available.Peer reviewe
The association of periodontitis with risk of prevalent and incident metabolic syndrome.
No full textAim To investigate whether periodontitis is associated with prevalent and incident metabolic syndrome (MetS).Materials and Methods The baseline study included 4183 individuals from a population-based survey (DILGOM) in 2007 and follow-up of 1047 participants with clinical re-examination in 2014. The risk of periodontitis was assessed with saliva biomarkers using a validated, three-group cumulative risk score for periodontitis (CRS I, II and III).Results In fully adjusted models, CRS III was associated with prevalent MetS (OR: 1.35, 95% CI [1.11-1.65]), high waist circumference (1.55 95% CI [1.26-1.91]), high blood pressure (1.29 95% CI [1.05-1.59]) and the number of MetS components (beta: 0.18, 95% CI [0.06-0.30]). Among participants without MetS at baseline (n = 618), 128 (20.7%) developed MetS during follow-up. In the fully adjusted model, CRS III trended positively with incident MetS (RR: 1.55, 95% CI [ 0.96-2.51]) in the whole population and had a significant positive association in women (2.06, 95% CI [1.08-3.94]), and in non-smokers (1.78, 95% CI [1.01-3.14]). The risk between CRS and incident MetS was mediated via systemic inflammation.Conclusion Periodontitis is associated with an increased risk of having metabolic syndrome and, in particular, clearly with the number of MetS components: abdominal obesity, hyperglycaemia and hypertension. Systemic inflammation may elucidate the observed higher risk of incident MetS.Peer reviewe
Puiden tuolla puolen: Demokratisaatiokehityksen viimeinen niitti? : Turkin Gezi-puiston mielenosoitukset ja osallistujien emotionaaliset narratiivit
No full textAdalet ve Kalkınma Partisi (AKP, The Justice and Development Party), which came to power in 2002 under Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan, initially gained widespread support by advocating for democratic and economic reforms and European integration. However, following its third consecutive electoral victory in 2011, Erdoğan’s regime adopted a more authoritarian governance style, characterized by conservative policies, legal restrictions, and increased repression. This transition involved the systematic marginalization of secular and republican elites, firstly disqualifying former Kemalist and militarist cadres and replacing them with figures more in line with the AKP’s conservative stance. This increasingly conservative stance not only alienated secular groups but also drew criticism from a wide range of others who opposed the AKP government’s policies. These included liberal democrats, social justice advocates, environmentalists, and urban residents, along with people from various ideological backgrounds who were concerned about the erosion of freedom and democratic principles. The shift was further defined by growing restrictions on individual rights, censorship, and policies that prioritized the party’s agenda over the broader needs of society, fueling widespread dissatisfaction and opposition. This discontent culminated in the planned demolition of İstanbul’s Gezi Park for a commercial project, which became the spark for a series of protests. Initially a small, environmentally focused sit-in, the Gezi Park protests rapidly grew into a large, nationwide social movement as deep-seated grievances against the ruling AKP coalesced.
This dissertation examines the complex dynamics of authoritarianism, democratic decline, and social movements in Türkiye, using the 2013 Gezi Park protests as a case study. The Gezi movement began as a small protest against the demolition of a park in İstanbul and quickly grew into one of the more transformative social movements in modern Turkish history. It became a symbol of resistance against the authoritarian practices of the ruling AKP under Prime Minister Recep Tayyip Erdoğan. The protests reflected collective protests for democracy, civil liberties, and social justice, bringing together people from various social, ideological, and cultural backgrounds to oppose what they saw as an increasingly authoritarian state.
My aim with this dissertation is to analyze the Gezi protests through the interconnected lenses of emotions and narratives in social movements, based on interviews with participants. The study addresses a fundamental question: How do emotions and narratives influence the rise, development, and decline of social movements in authoritarian regimes, with a particular focus on the Gezi Park protests as a case study? By focusing on the pre-protest, protest, and post-protest periods through interviews with the participants, the study investigates how emotions and narratives shaped individual motivations, fostered solidarity and ultimately influenced participants’ engagement and disillusionment over time.
For this study, I adopted an emotion- and narrative-centered approach within social movement theories, using thematic narrative analysis and grounded theory as analytical tools. By tracing participants’ shifting emotions across the pre-protest, protest and post-protest phases, it provides a deeper understanding of how emotions shape mobilization, sustain engagement, and influence disengagement in social movements. The study employs this methodological combination to demonstrate how initial emotions, such as mistrust, worry, frustration, and anger, can mobilize participants from various backgrounds, resulting in a widespread social movement. As the protests progressed, these emotions transformed into excitement, courage, and hope, which emerged from the experience of unity. This collective energy, in turn, fostered solidarity, commonality, and empathy, strengthening their shared sense of purpose and broadening the movement's scope. However, as government repression increased and perceived protest failures became apparent, these emotions shifted into fear, anxiety, and frustration. This emotional shift caused many participants to withdraw from open political engagement, resulting in some retreating into apathy and others seeking smaller, more localized forms of resistance.
This research contributes to the literature on the Gezi protests in several ways. Firstly, it provides a retrospective analysis of how narratives and emotions influence the emergence, development, decline, and lasting impact of a social movement. Secondly, it examines the emotional transitions within the Gezi movement, highlighting their role in shaping participation and collective action. Thirdly, it explores the aftermath of the movement, focusing on the psychological effects of failure and repression on participants' political engagement. Lastly, it demonstrates how narratives and emotions evolve across different phases of a movement, offering valuable insights into their impact on political behavior and lived experiences under authoritarian regimes.
Keywords: Authoritarianism, Türkiye, Gezi Movement, Emotions and Narratives in Social MovementsVuonna 2002 pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin johdolla valtaan noussut puolue Adalet ve Kalkınma Partisi (AKP, Oikeudenmukaisuuden ja kehityksen puolue) sai aluksi laajaa kannatusta ajamalla demokraattisia ja taloudellisia uudistuksia sekä Euroopan integraatiota. Vuonna 2011 kolmannen peräkkäisen vaalivoiton jälkeen Erdoğanin hallinto otti kuitenkin käyttöön autoritaarisemman hallintotavan, jolle olivat ominaisia konservatiivinen politiikka, lainsäädännölliset rajoitukset ja lisääntynyt sorto. Tämä muutos merkitsi sekularismia ja tasavaltalaisuutta korostavien eliittien järjestelmällistä syrjäyttämistä: Tässä prosessissa entiset kemalistiset ja militaristiset johtajat menettivät asemansa ja tilalle tuli AKP:n konservatiivista linjaa paremmin edustavia henkilöitä. Tämä yhä konservatiivisempi käänne ei vain sulkenut ulos maallisia ryhmiä, vaan keräsi myös kritiikkiä monilta muilta AKP-hallituksen politiikkaa vastustaneilta tahoilta. Näihin toimijoihin kuuluivat niin liberaalidemokraatit, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustajat kuin ympäristönsuojelijat ja kaupunkilaiset, mutta myös erilaisista ideologisista taustoista tulevat ihmiset, jotka olivat huolissaan vapauden ja demokraattisten periaatteiden heikentymisestä. Muutosta kärjistivät entisestään yksilön oikeuksien kasvavat rajoitukset, sensuuri ja politiikka, joiden ohjaamana puolueen agenda asetettiin yhteiskunnan laajempien tarpeiden edelle, mikä puolestaan ruokki laajalle levinnyttä tyytymättömyyttä ja vastustusta. Tämä tyytymättömyys kilpistyi suunnitelmiin purkaa Istanbulin Gezi-puisto kaupallisen hankkeen tieltä, mikä synnytti sarjan protesteja. AKP-puoleen vastustajien yhdistäessä voimansa Gezi-puiston mielenosoitukset kasvoivat nopeasti pienestä, ympäristöön keskittyneestä istumamielenosoituksesta suureksi, valtakunnan laajuiseksi yhteiskunnalliseksi liikkeeksi.
Tämä väitöskirja tarkastelee autoritaarisuuden, demokratian taantumisen ja sosiaalisten liikkeiden monimutkaista dynamiikkaa Turkissa käyttäen esimerkkinä vuoden 2013 Gezi-puiston mielenosoituksia. Gezi-liike alkoi pienestä mielenosoituksesta Istanbulin puiston purkamista vastaan ja kasvoi nopeasti yhdeksi modernin Turkin historian merkittävimmistä yhteiskunnallisista liikkeistä. Liikkeen katsotaan symboloivan pääministeri Recep Tayyip Erdoğanin johtaman hallitsevan AKP-puolueen autoritaarisiin käytäntöihin kohdistuvaa vastarintaa. Mielenosoitukset heijastivat kollektiivista demokratian, kansalaisvapauksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolustamista tuoden yhteen ihmisiä erilaisista sosiaalisista, ideologisista ja kulttuurisista taustoista vastustamaan yhä autoritaarisemmaksi miellettyä valtiota.
Väitöskirjassa analysoidaan haastatteluihin pohjautuen Gezi-mielenosoituksia käyttäen näkökulmana sosiaalisiin liikkeisiin kiinnittyviä emootioita ja narratiiveja. Tutkimus käsittelee perustavanlaatuista kysymystä: Miten tunteet ja narratiivit vaikuttavat sosiaalisten liikkeiden syntyyn, kehitykseen ja taantumiseen autoritaarisissa järjestelmissä, keskittyen erityisesti Gezi-puiston mielenosoituksiin tapaustutkimuksena? Haastattelemalla osallistujia niin mielenosoituksia kuin niitä edeltäneitä ja seuranneita kehityskulkuja koskien tutkimus tarkastelee, miten tunteet ja narratiivit muovasivat yksilöiden motivaatioita, edistivät solidaarisuutta ja lopulta vaikuttivat osallistujien sitoutumiseen ja pettymykseen ajan myötä.
Olen soveltanut tässä tutkimuksessa sosiaalisten liikkeiden teorioissa käytettyä tunne- ja narratiivikeskeistä lähestymistapaa käyttäen analyyttisina työkaluina temaattista narratiivianalyysiä ja grounded theorya. Seuraamalla osallistujien kertomuksia muuttuvista tunteista ennen mielenosoitusta, mielenosoituksen aikana ja sen jälkeen tutkimuksessa saadaan syvällisempi käsitys siitä, miten tunteet muovaavat mobilisaatiota, ylläpitävät sitoutumista ja vaikuttavat irtautumiseen sosiaalisista liikkeistä. Tutkimuksessa käytetään näiden metodologisten työkalujen yhdistelmää osoittamaan, kuinka alkuperäiset tunteet, kuten epäluottamus, huoli, turhautuminen ja viha, voivat mobilisoida eri taustoista tulevia osallistujia, mikä johtaa laajalle levinneeseen sosiaaliseen liikkeeseen.
Protestien edetessä nämä tunteet muuttuivat jännitykseksi, rohkeudeksi ja toivoksi, jotka syntyivät osallistujien yhteisyyden kokemuksesta. Tämä kollektiivinen energia puolestaan edisti solidaarisuutta, jaettua yhteisyyttä ja empatiaa, vahvisti osallistujien yhteistä päämäärää ja edisti liikkeen toimintamahdollisuuksia. Hallituksen sortotoimien kiristyessä ja mielenosoitusten epäonnistumisen käydessä ilmeiseksi nämä tunteet muuttuivat peloksi, ahdistukseksi ja turhautumiseksi. Tämä muutos osallistujien kokemissa tunteissa sai monet heistä vetäytymään avoimesta poliittisesta toiminnasta, minkä seurauksena osa heistä vajosi apatiaan toisten etsiessä pienempiä, paikallisempia vastarinnan muotoja.
Tutkimus täydentää Gezi-mielenosoituksia käsittelevää kirjallisuutta monin tavoin. Ensinnäkin se tarjoaa retrospektiivisen analyysin siitä, kuinka narratiivit ja tunteet vaikuttavat sosiaalisen liikkeen syntyyn, kehitykseen, taantumiseen ja pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Toiseksi se tarkastelee Gezi-liikkeen sisäisiä tunnetiloja ja korostaa niiden merkitystä osallistumisen ja kollektiivisen toiminnan muotoutumisessa. Kolmanneksi se tutkii liikkeen jälkiseurauksia keskittyen epäonnistumisen ja sorron psykologisiin vaikutuksiin suhteessa osallistujien poliittiseen sitoutumiseen. Lopuksi se osoittaa, kuinka narratiivit ja tunteet kehittyvät liikkeen eri vaiheissa, tarjoten arvokkaita näkemyksiä niiden vaikutuksesta poliittiseen käyttäytymiseen ja kokemuksiin elämästä autoritaarisissa järjestelmissä.
Avainsanat: Autoritarismi, Turkki, Gezi-liike, tunteet ja narratiivit yhteiskunnallisissa liikkeiss