190942 research outputs found
Sort by
Suitability of meat analogues for different applications and the effect of applications on the properties of the meat analogues
No full textMärkäekstrudoidut liha-analogit pyrkivät muistuttamaan lihaa mm. fysikaalisilta ominaisuuksiltaan. Näitä liha-analogien ominaisuuksia voidaan säädellä käyttäen eri raaka-aineita ja ekstruusiomuuttujia. Tutkimuksia, joissa liha-analogeja on kypsennetty eri menetelmin ja liha-analogien fysikaalisia ominaisuuksia on mitattu ennen ja jälkeen kypsennysten, on julkaistu vain vähän. Kirjallisuudesta löytyy esimerkkejä, joissa liha-analogeja on esimerkiksi autoklaavikypsennetty tai niistä on valmistettu erilaisia pihvejä
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten hybridiliha-analogit, jotka sisälsivät kaurakuitukonsentraattia ja vaihtelevissa määrin heraproteiini-isolaattia ja kahdenlaista härkäpapuproteiinikonsentraattia (normaalia ja käsiteltyä, ns. deflavoured) soveltuvat erilaisiin käyttösovelluksiin. Lisäksi haluttiin selvittää, miten valitut käyttösovellukset vaikuttivat liha-analogien mitattaviin ominaisuuksiin. Hypoteesina oli, että liha-analogien fysikaaliset ominaisuudet muuttuvat käyttösovelluksissa ja liha-analogien alkuperäisten ominaisuuksien ja muutosten avulla pystytään ennustamaan liha-analogien toimivuutta käyttösovelluksissa.
Ensimmäisessä osassa 38 eri liha-analoginäytettä keitettiin 20 min 100 °C:ssa; toisessa osassa 4 erilaista liha-analogia keitettiin ja uppopaistettiin ja niistä valmistettiin kasvispihvejä, joita paistettiin pannulla. Näytteistä määritettiin leikkauslujuus ja massanmuutos sekä niille tehtiin rakenneprofiilianalyysi. Deflavoured-näytteiden, jotka eivät sisältäneet lainkaan heraproteiinia, eivät kestäneet keittämistä. Muiden deflavoured näytteiden massa kasvoi keittokokeissa enemmän kuin normaalinäytteillä. Eniten heraproteiinia sisältävien näytteiden leikkauslujuudet olivat suurimpia. Uppopaistettujen ja kasvispihvinäytteiden massa pieneni. Liha-analogien ominaisuudet vaikuttivat siihen, miten ne käyttäytyivät erilaisissa käyttösovelluksissa ja miten niiden ominaisuudet muuttuivat käyttösovelluksissa.Tiivistelmä – Referat – Abstract
Wet-extruded meat analogues aim to resemble meat, particularly in their physical properties. These properties can be adjusted using different raw materials and extrusion parameters. However, there are few studies published in which meat analogues have been cooked using various methods and their physical properties measured before and after cooking. For example, meat analogues have been successfully autoclaved or processed into vegetable patties.
The aim of this study was to investigate how hybrid meat analogues containing oat fiber concentrate and varying proportions of whey protein isolate and different types of faba bean protein concentrates (normal and treated, i.e., "deflavoured"), are suited for different applications. Additionally, the study examined how selected applications affect the measurable properties of meat analogues. The hypothesis was that the physical properties of meat analogues change depending on the application, and that the original properties and their changes can help predict the analogues’ performance in different applications.
The study was divided into two parts: in the first part, 38 different meat analogue samples were boiled for 20 minutes at 100 °C; in the second part, four different analogues were boiled and deep-fried, and then processed into vegetable patties, which were pan-fried. The samples were analyzed for shear force, mass change, and subjected to texture profile analysis. The deflavoured samples without whey protein did not withstand boiling. Other deflavoured samples showed greater mass gain during boiling than the normal samples. Samples with the highest whey protein content had the highest shear forces. The mass of deep-fried and patty samples decreased. Shear forces increased in almost all samples with every cooking method. The properties of the meat analogues influenced their behavior in different applications and how their properties changed during use
Effects of training machine-learning potentials for radiation damage simulations using different pseudopotentials
No full textMachine learning (ML) has become a commonplace approach in the development of interatomic potentials for molecular dynamics simulations, and its use also for radiation effect modeling is increasing. In this work, we investigate the effects of training ML potentials on density functional theory data calculated with different pseudopotentials in nickel. We look in detail at the differences that appear in radiation damage simulations. The use of a ”harder” pseudopotential with semicore electrons has a direct impact on the short-range interactions, which in turn has implications on the radiation damage simulations. We find that despite these differences, the average threshold displacement energy is quite similar (40–50 eV for Ni). However, we find significant differences in the cumulative damage predicted by massively overlapping cascade simulations and compare them with Rutherford Backscattering Spectroscopy/channeling experiments. We also investigate approaches to modify the repulsive pair interactions after training the potentials and discuss the feasibility of such approaches.Peer reviewe
Mot bergskoga eller kamrater : ett litet bildspel i tre avdelningar
No full textei tietoa saavutettavuudest
Riddle of the Spirit : In search of a holistic approach to children’s climate change education
No full textIn this thesis, I investigated the implementation of a pedagogical design called the Riddle of the Spirit (Riddle design, for short) in children’s climate change education. Riddle design promotes children’s understanding of climate change and the environment, with a recognition of imagination and multiliteracies. Situated in Finland, Riddle design engages children’s exploration of climate change with a riddle inspired by locally known Baltic Finnic myths about spirits in nature, using learning activities and materials. The activities invite children to help the thunderstorm spirit named “Ukko”, who loses the power to control the climate, which affects the human-spirit world. Altogether, with a storying approach, Riddle combines science-based, place-based, and creative arts-based inquiries to create a holistic exploration of climate change.
My investigation of the Riddle design considers the perspectives of teachers, children and materials. Specifically, the investigation focuses on three viewpoints: children’s imaginative sense-making of climate change, material agency in meaning-making and teachers’ pedagogical design practices. The research questions that guided this study are: How do children imaginatively make sense of climate change with the Riddle of the Spirit design? What is the performative role of materials in children’s sense-making around climate change? How can teachers be supported in co-designing environmental education for children?
Theoretically, I drew on research from sociocultural, new materialist and pragmatist perspectives to gain an extended understanding of the three guiding viewpoints of the study. Methodologically, as design research, in this thesis I employed a combination of fieldwork in the context of primary schools and teacher professional development in Finland, and analysis with qualitative and post-qualitative methods. In addition to this summary, the thesis includes three explorative empirical studies, which have been published as two journal articles and a book chapter in peer-reviewed publications.
The key contributions of this thesis lie in its unique approach that combines sociocultural, new materialist, and pragmatist studies in researching and developing pedagogical design in climate change education. The novel pedagogical design framework created in this thesis combines four key principles for designing children’s climate change education: 1) storying as the stream of investigation, 2) combining science-based, arts-based and place-based inquiries for multimodal engagement, 3) giving room to children’s curiosity, wonder and imagination in meaning-making processes and 4) being “response-able” to the agency of materials, places and climate change. This thesis highlights the relational nature of pedagogical design and suggests teachers’ pedagogical design practices as key agents of change in addressing educational challenges in children’s climate change education. Moreover, this thesis provides an expanded way for researching children’s imaginative sense-making of climate change by bringing forth its materiality, indeterminacy and performativity.Tässä väitöskirjassa tutkin Haltijan arvoitus -nimisen pedagogisen mallin (lyhyesti sanottuna Arvoitus-malli) toteuttamista lasten ilmastonmuutoskasvatuksessa. Arvoitus-malli edistää lasten ymmärrystä ilmastonmuutoksesta ja ympäristöstä ottaen huomioon mielikuvituksen ja monilukutaidon. Suomeen sijoittuva Arvoitus-malli oppimistehtävineen ja materiaaleineen innostaa lapsia tutkimaan ilmastonmuutosta arvoituksilla, jotka ovat saaneet inspiraationsa paikallisesti tunnetuista, luonnossa esiintyvistä hengistä kertovista itämerensuomalaisista myyteistä. Tehtävät kutsuvat lapsia auttamaan Ukko-nimistä ukkosen haltijaa, joka menettää voimansa hallita ilmastoa, mikä vaikuttaa sekä ihmisten että henkien maailmaan. Arvoitus-malli tuo yhteen tarinallisen lähestymistavan avulla tieteeseen, paikkaan ja luovaan taiteeseen pohjautuvaa kyselyperusteista oppimista ja luo kokonaisvaltaisen tavan tarkastella ilmastonmuutosta.
Tutkimukseni Arvoitus-mallista ottaa huomioon opettajien ja lasten näkökulmat yhdessä materiaalisten näkökulmien kanssa. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti kolmeen keskeiseen näkökulmaan: lasten mielikuvitukselliseen ilmastonmuutoksen merkityksellistämiseen, materiaaliseen toimijuuteen merkityksellistämisessä ja opettajien pedagogiisiin suunnittelukäytäntöihin. Tutkimusta ohjaavat tutkimuskysymykset ovat: Miten lapset merkityksellistävät ilmastonmuutosta mielikuvituksellisesti Haltijan arvoitus -mallin avulla? Mikä on materiaalien performatiivinen rooli lasten ilmastomuutoksen merkityksellistämissä? Miten opettajia voidaan tukea lasten ympäristökasvatuksen yhteissuunnittelussa?
Teoreettisesti tukeuduin sosiokulttuuriseen, uusmaterialistiseen ja pragmaattiseen näkökulmaan saadakseni laajemman ymmärryksen tutkimuksen kolmesta ohjaavasta näkökulmasta. Metodologisesti tämä muotoilututkimukseen perustuva tutkielma yhdistää kenttätyön Suomen peruskoulun ja opettajien ammatillisen kehittymisen kontekstissa sekä laadullisen ja postkvalitatiivisen analyysin. Yhdessä tämän yhteenveto-osan kanssa tutkielma sisältää kolme eksploratiivista empiiristä tutkimusta, joista kaksi on julkaistu lehtiartikkelina ja yksi kirjan lukuna vertaisarvioidussa julkaisussa.
Tämän väitöskirjan keskeinen anti on sen ainutlaatuinen lähestymistapa, joka yhdistää sosiokulttuurisen, uusmaterialistisen sekä pragmaattisen tutkimuksen pedagogisen mallin kehittämiseen ilmastonmuutoskasvatuksen kontekstissa. Tässä tutkielmassa luotu uusi pedagoginen suunnittelukehys yhdistää neljä keskeistä periaatetta lasten ilmastonmuutokasvatuksen suunnittelussa: 1) tarinallisuus tutkimuksen virtauksena, 2) luonnontieteeseen, taiteeseen ja paikkaan perustuvan tutkimuksen yhdistäminen multimodaalisen osallistumisen mahdollistamiseksi, 3) tilan antaminen lasten uteliaisuudelle, ihmettelylle ja mielikuvitukselle merkityksenantoprosesseissa ja 4) ”vastuu-kykyisyys” materiaalien, paikkojen ja ilmastonmuutoksen toimijuuteen. Tässä väitöskirjassa korostetaan pedagogisen suunnittelun relationaalista luonnetta ja tarkastellaan opettajien pedagogisia suunnittelukäytäntöjä keskeisinä muutostekijöinä vastatessa lasten ilmastonmuutoskasvatuksen pedagogisiin haasteisiin. Lisäksi tutkielma tarjoaa laajennetun tavan tutkia lasten mielikuvituksellista merkityksellistämistä ilmastonmuutoksesta tuomalla esiin siihen liittyvää materiaalisuutta, ennakoimattomuutta ja performatiivisuutta
Hammaslääketieteen opiskelijoiden kokemuksia ongelmalähtöisestä oppimismenetelmästä Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin yliopiston hammaslääketieteen opiskelijoiden kokemuksia ongelmalähtöisestä oppimisesta (Problem-Based Learning, PBL) ja sen merkityksestä erityisesti heidän ryhmätyötaitojensa kehittymiselle prekliinisen opintovaiheen aikana. Aiempi kirjallisuus korostaa oppimismenetelmän etuja vuorovaikutustaitojen, kriittisen ajattelun sekä itseohjautuvuuden kehittymisessä, mutta opiskelijoiden omakohtaisia kokemuksia ryhmätaidoista on tutkittu vähemmän.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena haastattelututkimuksena käyttäen fokusryhmähaastattelua, johon osallistui yhteensä 25 hammaslääketieteen opiskelijaa, mikä vastasi 50 % tutkimuksen kohderyhmästä. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin, jossa hyödynnettiin tekoälyavusteista analyysia (Chat GTP).
Opiskelijat kokivat ongelmalähtöisen oppimisen kehittäneen erityisesti heidän sosiaalisia ja vuorovaikutustaitojaan. Menetelmän akateeminen tehokkuus koettiin ajoittain riittämättömäksi. Hyvin toimivan ryhmän tunnusmerkkeinä pidettiin tasapuolista osallistumista, turvallista ilmapiiriä ja aktiivista tutorointia. Puutteita havaittiin erityisesti tilanteissa, joissa ryhmässä oli dominoivia henkilöitä tai tutorointi oli heikkoa.
Johtopäätöksenä todettiin, että menetelmä tukee hammaslääketieteen opiskelijoiden ryhmätyövalmiuksia tulevaa työelämää varten, mutta opetuksen teoreettisen sisällön ja ohjauksen selkeyttä tulisi edelleen kehittää. Näiden havaintojen perusteella tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa PBL-menetelmän kehittämiseksi erityisesti siten, että se tukisi tasapuolisemmin sekä vuorovaikutustaitojen että akateemisen oppimisen tavoitteita hammaslääketieteen koulutuksessa
Satellite tracking reveals a migratory divide and population-specific migratory strategies in White-naped Cranes
No full textMigratory divides, where individuals from distinct breeding populations within a species exhibit divergent migratory routes and strategies, play a critical role in shaping avian ecology and evolution. These divides can drive intraspecific genetic divergence and promote reproductive isolation, potentially leading to population differentiation and speciation. Understanding the migration strategies of populations utilizing distinct flyways is essential not only for elucidating the mechanisms underlying migration patterns but also for informing effective species conservation efforts. From 2014 to 2023, we used satellite tracking to monitor the migration patterns of 87 White-naped Cranes (Antigone vipio) from the species' two breeding populations—western (Mongolia) and eastern (Songnen Plain, China). We delineated their migratory routes, quantified key migration parameters, and identified their population- and season-specific differences in migratory strategies. Our results indicate that the Greater Khingan Mountains and the Bohai-Yellow Sea formed a distinct migratory barrier separating the eastern and western populations. Significant differences in migration strategies were observed between populations and seasons. The western population adopts a “longer-distance, slower-speed, more-stopover” strategy, while the eastern population employs a “shorter-distance, higher-speed, fewer-stopover” strategy. Our study identifies the migratory divides between the two populations of White-naped Cranes and highlights the importance of migratory divides in shaping distinct migration strategies. These findings enhance our understanding of the factors driving population-specific migration strategies and provide a foundation for tailored conservation efforts for these populations.Peer reviewe
Pastoral governance hierarchies shape vegetation dynamics in Lebanon's high elevation rangelands.
No full textLivestock grazing is often framed as a driver for biodiversity loss, but its ecological effects depend on the governance systems that mediate access to rangelands. While most studies focus on grazing intensity, little attention has been given to how governance hierarchies shape vegetation outcomes. We investigated plant community composition and specialization traits in the semi-natural tragacanth vegetation of Lebanon’s Sannine–Kneisseh Important Plant Area, testing whether increasing governance hierarchy is associated with floristic degradation. Using floristic data from 164 plots under three governance regimes (sovereign commons, private property rentals, and clan-brokered land access), we classified vegetation subtypes with Total Differential Value optimization and validated them using environmental variables and plant specialization traits. Governance type was significantly associated with floristic composition but not with species richness. Sovereign commons supported distinctive assemblages with minimal disturbance signatures, while clan-brokerage systems exhibited higher representation of synanthropic species and compositional degradation. Private property rentals showed intermediate patterns, reflecting both environmental context and landlord incentives. These findings highlight that degradation in high-elevation rangelands manifests more through shifts in composition than richness loss. We conclude that governance hierarchies mediate ecological sustainability in nuanced ways, and we recommend governance-sensitive co-designed interventions such as protected landscape approaches and plant micro-reserves, to protect biodiversity in Mediterranean mountain rangelands under increasing land-use pressure.Peer reviewe
Unfolding the Organism : Towards a Principled Biology of Living, Interacting, and Historical Beings
No full textBiology is the science of organisms, and in this thesis, it is proposed that an organism can be considered as a threefold object of theoretical study – i.e., as a natural entity that can be inspected, firstly, as a living being, or as a being that realizes an internal living organization which ceases to obtain at death; secondly, as an interacting being, or as a being that can only exist through external interactions with and within an ecological niche; and thirdly, as a historical being, or as a being that belongs to a phylogeny in which traits are inherited and may evolve. Accordingly, three basic problems for general biological theorizing may be identified: “Why are organisms living?”, “Why are organisms interacting?”, and “Why are organisms evolving?” Especially through explorative use of Robert Rosen’s work in theoretical biology, the present thesis develops a line of historical, epistemological, and theoretical argumentation towards the appreciation of the former two problems as being equally valid to the third. This viewpoint is then elaborated into the following account of the twenty-first century problem of the organism. In the past century, a sound theoretical basis emerged for the study of organisms as historical beings, while direct theorizing about them as living and interacting beings was partly circumvented by simplifying hypotheses, such as the Central Dogma of molecular biology and the Weismann barrier. Of these, the former seems to subsume the study of internal living processes within the scope of physico-chemical principles; and the latter urges us to focus on populations, rather than interacting individuals themselves, in ecological consideration. However, the present century has arguably grown out of these hypotheses, and what it confronts is, on the one hand, the systems-biological challenge of going beyond genes and biochemical inferences in the study of internal living processes; and on the other, the need to theoretically assimilate more nuanced aspects of interaction, such as niche construction, developmental plasticity, and agency. Therefore, the central suggestion of this thesis becomes that, in these circumstances, an adequate meta-theoretical response is to try to base foundational biological thought upon a system of (at least) three basic theories, instead of a single dominating framework of evolution. What basic theories of organisms as living and interacting beings might look like is demonstrated by examining and interpreting Rosen’s respective theories as examples.
The thesis comprises four research articles and an introductory essay. Article I is an investigation of the epistemology of scientific modeling, and of theoretical science of complex systems; Articles II and III consider, respectively, the general problems of life and interaction. Article IV is a biologically motivated inquiry of the societal legitimation of theoretical science. The introductory essay develops the three-dimensional account of the organism-concept, and employs it to generate a historical contextualization of the articles and their motivations, and to articulate a corresponding attempt at rethinking what biology is, and could be, about.Biologia on organismeja tutkiva tiede, ja teoreettisen tieteen tutkimuskohteena organismi voidaan mieltää eläväksi, vuorovaikuttavaksi ja historialliseksi olennoksi – ts. olennoksi, jolla on sisäinen, elävä organisaatio tai fysiologia eli se, minkä toiminta lakkaa kuolemassa; jonka olemassaolo on riippuvaista tietynlaisesta ulkoisesta ympäristöstä tai nissistä ja aktiivisesta vuorovaikutuksesta suhteessa siihen; ja joka kuuluu määrättyyn polveutumishistoriaan ja ominaisuuksien periytimisen, ja niiden evolutiivisen muuttumisen, sarjaan. Vastaavasti voidaan erottaa kolme teoreettisen biologian perusongelmaa: Miksi organismit ovat (sisäisesti) organisoituneita ja eläviä, miksi (ulkoisesti) vuorovaikuttavia, miksi (evoluutio)historiallisia?
Väitöskirjassani muotoilen ns. 21. vuosisadan organismin ongelman tämän perusteella siten, että vaikka 1900-luvun biologia löysi yleisen ja menestyksekkään teoreettisen viitekehyksen, jonka puitteissa organismeja voidaan käsitteellistää historiallisina olentoina, päätyi se yksinkertaistavien hypoteesien nojalla osittain sivuuttamaan niitä elävinä ja vuorovaikuttavina olentoina koskevat teoreettiset kysymykset. Esimerkkejä tällaisista hypoteeseista ovat molekyylibiologian keskusdogmi (Central Dogma) ja Weismannin este (Weismann barrier), joista edellinen näyttää korvaavan elävän organisaation yleisen ongelman biokemiallisilla erityispulmilla, ja jälkimmäinen organismi-ympäristö vuorovaikutussuhteen käsitteellistämisen ongelman populaatiotason analyyseillä. Kuluvan vuosisadan ajattelu on tosin kasvanut ulos näiden hypoteesien ahtaasta tulkinnasta, mutta myös tietyssä mielessä kriisiytynyt, koska yhtäältä systeemibiologiset tavat jäsentää elävää organisaatiota, ja toisaalta toimijuuteen (agency), fenotyyppiseen plastisuuteen, nissikonstruktioon (niche construction) jne. liittyvät tavat jäsentää organismi-ympäristö vuorovaikutussuhdetta, eivät täysin kitkattomasti istu viime vuosisadan näkemyksiin evoluutiosta prosessina ja biologisen ajattelun perustana.
Väitöskirjani ydinväitteen mukaan tarkoituksenmukaista tässä tilanteessa ei ole niinkään pyrkiä ajattelemaan evoluutiota uudelleen (vaikka sitäkin tulee tehdä), vaan ennemminkin hyväksyä luonnollisena tosiseikkana ja teoreettisen tieteen validina tutkimuskohteena se, että evoluutiohistorian kaikissa vaiheissa organismiyksilöt ovat paitsi historiallisia, myös eläviä ja vuorovaikuttavia. Erityisesti Robert Rosenin työtä teoreettisessa biologiassa hyödyntäen osoitan, miten ja miksi organismeja voidaan myös tällaisina olentoina tieteellisesti käsitteellistää. Näin ollen esitän, että teoreettinen ajattelu biologiassa voidaan rakentaa organismi-käsitteen ympärille ja (vähintään) kolmen perusteorian järjestelmän varaan sen sijaan, että organismien historiallisuutta käsitteellistävä evoluutioteoria yksin toimisi dominoivana viitekehyksenä
Kamrater : ett litet kammarspel i tre akter ungdomens och folkfrihetens vänner tillegnat
No full textei tietoa saavutettavuudest
The evolution of cardiac changes after breast cancer adjuvant radiotherapy – A six-year follow-up study
No full textIntroduction: This prospective study investigated the long-term effects of adjuvant radiotherapy (RT) on cardiac function and biomarkers in early breast cancer patients over a six-year follow-up. Methods: Seventy-three women treated with RT alone, without chemotherapy, were included. Cardiac radiation doses were quantified, and echocardiography and serum biomarkers (high-sensitivity cardiac troponin T [hscTnT] and N-terminal pro-brain natriuretic peptide [proBNP]) were assessed before RT and at three- and six-years post-treatment. Results: Cardiac biomarkers increased significantly during follow-up. Median hscTnT rose from 4 to 6 ng/L (p<0.001), correlating with higher radiation doses to the heart in left-sided patients. ProBNP increased from 78 to 118 ng/L (p<0.001). Left ventricular (LV) systolic function declined in left-sided patients: ejection fraction decreased from 65% to 60% (p=0.002), global longitudinal strain from –18% to –17% (p=0.006), and stroke volume from 74 to 67 mL (p=0.015). Diastolic dysfunction also progressed, with impairments in isovolumic relaxation time and left atrial ejection fraction. Aromatase inhibitor (AI) use and higher mean heart dose were associated with greater cardiac impairment. Conclusion: Subclinical deterioration in cardiac function and elevated biomarkers were evident three years after RT and persisted at six years, suggesting permanent cardiac effects. Both radiation dose and AI therapy contributed to these changes. These findings underscore the importance of long-term cardiac monitoring and support the use of sensitive imaging and biomarkers to detect early radiotherapy-induced cardiotoxicity.Peer reviewe