190942 research outputs found
Sort by
Urbanisaatio ja maatalousympäristön kimalaislajiston ajallinen muutos
No full textInsects have an essential role in pollinating a wide range of crops and wild flowering plants. To conserve pollinating insects, understanding how they are affected by land-use changes is important. The aim of the thesis was to study what kind of temporal shifts have occurred in a bumblebee community in an agricultural area around which urbanization has increased over time. The study was conducted in Southern Finland, and bumblebees occurring on field margins were surveyed in 2005 and in 2024. The aim was to understand whether bumblebee community composition or species richness changed in 19 years, in parallel with increasing urban land use in the surrounding landscape, and whether the shifts were related to tongue lengths of bumblebee species. In addition, the aim was to understand whether bumblebee abundance and species richness on field margins were affected by the distance from the nearest residential area, the presence of roads, the two study years representing different proportions of build-up area or the local abundance of flowering plants.
The results of this study suggest that a significant shift in community composition occurred, and species richness increased in 19 years. Among the new species in the study area, Bombus terrestris Linnaeus showed a rapid increase and became one of the most common bumblebee species in the study area in 19 years. Temporal changes in the mean tongue length were not detected at a community level. Bumblebee abundance and species richness on field margins were not affected by the distance from the nearest residential area, and the presence of roads adjacent to field margins did not reduce bumblebee abundance or species richness. Bumblebee abundance and species richness on field margins were positively associated with the local abundance of flowering plants.
The results of this study suggest that bumblebee communities are prone to change, but tongue lengths do not explain temporal changes in the relative abundance of different bumblebee species. Most of the new species observed in the study area are species with southern distributions, and climate change may explain the observed increase in species richness. More research is needed to understand whether the increase in B. terrestris is a threat to native bumblebee species. Based on this study, bumblebee species occurring in an agricultural area can cope with increasing urbanization in the surrounding landscape, and bumblebee species do not avoid the proximity of roads or residential areas. Instead, the abundance of flowering plants is an important factor determining bumblebee abundance and species richness on field margins.Hyönteisillä on tärkeä rooli monien viljelykasvien ja luonnonkasvien pölytyksessä. Hyönteispölyttäjien suojelemiseksi on tärkeää ymmärtää, miten maankäytön muutokset vaikuttavat niihin. Tämän tutkielman tavoitteena oli tutkia, millaisia ajallisia muutoksia on tapahtunut kimalaisyhteisössä maatalousalueella, jonka ympärillä urbanisaatio on lisääntynyt ajan kuluessa. Tutkimus toteutettiin Etelä-Suomessa, ja pellonpientareilla esiintyviä kimalaisia laskettiin vuosina 2005 ja 2024. Tavoitteena oli ymmärtää, tapahtuiko kimalaisyhteisön koostumuksessa ja lajirikkaudessa muutoksia 19 vuoden aikana urbanisaation lisääntyessä ympäröivässä maisemassa sekä liittyivätkö havaitut muutokset kimalaisten kielten pituuksiin. Lisäksi tavoitteena oli ymmärtää, miten etäisyys lähimpään asuinalueeseen, pellonpientareiden vieressä sijaitsevat tiet, vuosi sekä kukkivien mesikasvien yleisrunsaus vaikuttivat kimalaisten yksilömäärään ja lajirikkauteen pellonpientareilla.
Tämän tutkimuksen perusteella kimalaisyhteisön koostumus muuttui merkittävästi ja lajirikkaus kasvoi tutkimusalueella 19 vuoden aikana. Uusista tutkimusalueella havaituista lajeista erityisesti kontukimalaisen (Bombus terrestris Linnaeus) yleistyminen oli nopeaa, ja siitä tuli yksi tutkimusalueen yleisimmistä kimalaislajeista 19 vuodessa. Kimalaisyhteisössä ei kuitenkaan havaittu muutoksia keskimääräisessä kielenpituudessa. Etäisyys lähimpään asuinalueeseen ei vaikuttanut kimalaisten yksilömäärään tai lajirikkauteen pellonpientareilla, eivätkä tiet pellonpientareiden vieressä vähentäneet havaittua yksilö- tai lajimäärää. Sen sijaan kukkivien mesikasvien yleisrunsaudella oli positiivinen yhteys kimalaisten yksilömäärään ja lajirikkauteen pellonpientareilla.
Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että kimalaisyhteisöt ovat alttiita muutoksille, mutta kimalaisten kielten pituudet eivät selitä muutoksia eri kimalaislajien suhteellisessa runsaudessa. Suurin osa uusista tutkimusalueella havaituista lajeista on lajeja, joiden levinneisyysalue painottuu etelään, ja ilmastonmuutos voikin selittää havaittua lajirikkauden nousua tutkimusalueella. Tulevaisuudessa olisi tärkeää tutkia, vaikuttaako kontukimalaisen yleistyminen negatiivisesti alkuperäiseen kimalaislajistoon. Tämän tutkimuksen perusteella maatalousympäristön kimalaislajit eivät ole herkkiä lisääntyvälle urbanisaatiolle maatalousalueen ympärillä, eivätkä ne välttele teiden tai asuinalueiden läheisyyttä. Sen sijaan kukkivien mesikasvien yleisrunsaus on tärkeä tekijä, joka määrittää kimalaisten yksilömäärää ja lajirikkautta pellonpientareilla
Blood flow restriction during endurance and resistance training in endurance athletes
No full textThe purpose of this narrative review is to synthesize the current literature regarding the emerging role of blood flow restriction (BFR) training for enhancing endurance performance in athletes. BFR training involves the application of a tourniquet system to restrict venous outflow from the working muscles during exercise, increasing local hypoxia and metabolic stress. These conditions subsequently trigger physiological responses such as cellular swelling, altered muscle fiber recruitment, ischemia-reperfusion injury, and oxidative and cardiac stress. For endurance athletes, these acute responses may lead to chronic improvements in stroke volume, capillary density, lactate metabolism, neuromuscular coupling and vascular hemodynamics, all key adaptations related to endurance performance. Resistance training with BFR could further be an excellent method to reduce injury risk and overall recovery demand, while improving muscular endurance and strength, targeting type I muscle fibers and potentially triggering angiogenesis. Most of the BFR research has focused on resistance training in non-athlete populations. This review centers on the literature on BFR’s performance-enhancing properties in endurance athletes, reviewing its impact on endurance properties including power output, V̇O2max, and lactate and ventilatory thresholds. Current guidelines and essential safety measures for implementing BFR training are also briefly discussed to ensure effectiveness and minimize risks.Tämä narratiivinen katsaus tarkastelee tilapäiseen verenvirtauksen heikentämiseen perustuvan harjoittelumuodon (blood flow restriction training, BFR) soveltuvuutta kestävyysurheilijoiden suorituskyvyn parantamiseksi. Kyseisessä harjoittelumenetelmässä hyödynnetään kiristysmansetteja, joiden avulla harjoittelun aikaista laskimopaluuta työskentelevistä lihaksista heikennetään. Tämä luo paikallista hypoksiaa, sekä lisää elimistön metabolista, kardiovaskulaarista ja oksidatiivista kuormitusta. Akuutteina fysiologisina mekanismeina on dokumentoitu solujen turpoamista, satelliittisolujen aktivoitumista, sekä iskemia-reperfuusio-ilmiötä ja siihen liittyviä verisuonivasteita. Kestävyysurheilijoiden näkökulmasta BFR-harjoittelu voi potentiaalisesti johtaa hyödyllisiin suorituskykyä parantaviin adaptaatioihin iskutilavuudessa, kapillaaritiheydessä, laktaattiaineenvaihdunnassa, hermo-lihasliitoksissa, sekä verisuonten ominaisuuksissa. Lisäksi BFR:n yhdistäminen voimaharjoitteluun voi olla kestävyysurheilijoille tehokas keino hyötyä voimaharjoittelun hyödyllisistä vasteista, kuten lihaskestävyydestä ja -voimasta, tyypin I lihassäikeiden hypertrofiasta, sekä verisuonten uudismuodostuksesta, samalla pienentäen loukkaantumisriskiä pienemmän ulkoisen kuormituksen johdosta. Suurin osa BFR:ään liittyvästä tutkimuksesta on tehty osana voimaharjoittelua terveillä koehenkilöillä. Tämän katsauksen tarkoitus on tarkastella aiheeseen liittyvää, kestävyysurheilijoihin kohdistuvaa tutkimusta. Katsauksessa käydään läpi akuutteja mekanismeja, mahdollisia adaptaatioita, sekä arvioidaan BFR:n vaikutusta urheilijoiden maksimaaliseen hapenottokykyyn, laktaatti- ja ventilaatiokynnyksiin, sekä tehoa kuvaaviin suorituskykyparametreihin. Lisäksi läpi käydään tämänhetkiset suositukset liittyen BFR-harjoittelun soveltamiseen turvallisuuden ja riskien näkökulmasta
Serial Position Effect in Telephone-Administered Word List Learning Task for Early Alzheimer’s diagnosis : Demographic Influences and Associations with Alzheimer’s Disease-Related Plasma Biomarker and Depression Symptoms
No full textSerial position effect (SPE) is an episodic memory measure based on varying recall accuracy at distinct positions of a word list in episodic memory impairment assessment. Episodic memory impairment is perceived as a hallmark symptom of Alzheimer’s disease (AD), the most prevalent cause of dementia. Investigating biomarker-cognition associations is important for the current discussion on clinical symptom-based versus biological definition of AD. Episodic memory impairment often manifests before other symptoms but changes in biological amyloid-beta (Aβ) plaques and phosphorylated tau (p-tau) tangle measures are detectable prior to cognitive impairment. There is some evidence that SPE may serve as a cognitive marker and some studies have linked it to biomarker status; thus, suggesting that SPE could have a role in early diagnostics of AD. This research underscores the potential of integrating cognitive and biomarker-based assessments to enhance early detection and intervention strategies for AD, while controlling for effects of demographic factors.
This thesis evaluated the factors associated with SPE obtained from a telephone-administered 10-item word list test. This was explored by looking association of SPE to demographic factors (age, sex, education, and APOE genotype), depressive symptoms reflecting association to neuropsychiatric symptom related episodic memory impairment, and plasma p-tau217 biomarker profile. Participants aged 65—90 without a clinical diagnosis of AD were part of two Finnish population-based study cohorts.
My findings indicate that SPE ratios obtained from telephone remote assessment effectively differentiated age-related and pathological memory decline, with decreased primacy ratios strongly linked to AD biomarker profiles. P-tau217 levels were significantly associated with altered SPE patterns, while depressive symptoms showed minimal impact on SPE compared to biological markers of AD, underlining SPE specificity in detecting AD-related memory deficits. This work underscores the diagnostic potential of combining telephone-administered cognitive assessments with minimally invasive biomarker testing to enhance early detection of AD, improving outcomes and resource allocation in clinical care.
Keywords: Alzheimer’s disease, episodic memory impairment, serial position effect, TICS-m3, p-tau217
Proteomiikkatutkimus Uvaria chamae -juuriuutteen antimikrobisesta vaikutusmekanismista Staphylococcus aureusta vastaan
No full textAntimicrobial resistance (AMR) presents a significant threat to global health, undermining the
efficacy of existing treatments and complicating bacterial infection management. Staphylococcus
aureus is a major cause of resistant infections and deaths worldwide, and antibiotic developments
efforts against this pathogen are necessary. Uvaria chamae, a climbing shrub, is commonly found
in West Africa, and it’s used in traditional medicine, given its recognised pharmacological
properties. Among them, U. chamae has proven to be highly effective against S. aureus strains.
Prior research efforts have shown that its antimicrobial properties are not given through the
disruption of bacterial membrane, and that S. aureus has very low tendency to develop resistance
against this plant extract.
However, its specific mechanism of action (MOA) is yet to be determined. For this reason, this
study aimed to investigate the antimicrobial mechanism of action (MOA) of U. chamae root
ethanolic extract against S. aureus by identifying affected cellular pathways in treated bacteria
using proteomics. The clinical isolate S. aureus ATCC 25923 was used as the bacterial strain.
Proteomics data were obtained by treating cells with 32 μg/mL of the extract for 2 h and extracting
proteins with a lysis buffer. Proteomic analysis was performed using LC-MS/MS and MaxQuant
for label-free protein quantification, differentially abundant proteins (log₂ fold-change ≥ 1) were
analysed with Perseus, and network analysis conducted via STRING.
The study revealed significant alterations in the energy metabolism and translation processes of
S. aureus in response to the extract. More abundant ribosomal subunit components and related
proteins in treated cells suggest that the extract interferes with normal protein biosynthesis. Also,
increased abundance of proteins from the tricarboxylic acid (TCA) pathway were observed,
suggesting increased energy consumption. These alterations suggest that the extract induces an
adaptive stress response, by increasing energy production and adapting their protein synthesis
pathways to counteract the antimicrobial effects. The study also saw challenges in sample
preparation for mass spectrometry and protein quantification, which was partly due to the extract’s
interference with assays such as the BCA and Bradford. These necessitated the further
optimization of bacterial cell disruption method and protein quantification approach to produce
more reliable data. These findings provided novel insight into the possible antimicrobial properties
of the extract against S. aureus. The study lays the basis for further research into the MOA of U.
chamae, with a particular focus on confirming its effects on protein synthesis and energy
metabolism, as well as investigating the extract’s broader effects on bacterial metabolic
processes. Emphasis should also be placed in what extract components are responsible for its
antimicrobial action.Antibioottiresistenssi muodostaa merkittävän uhan maailmanlaajuiselle terveydelle, heikentäen
olemassa olevien hoitojen tehoa ja vaikeuttaen bakteeri-infektioiden hallintaa. Staphylococcus
aureus on merkittävä syy antibioottiresistentteihin infektioihin ja kuolemiin maailmanlaajuisesti, ja
mikrobilääkekehitys on välttämätöntä tätä patogeenia vastaan. Uvaria chamae on köynnöskasvi,
joka kasvaa tyypillisesti Länsi-Afrikassa, ja sitä käytetään perinteisessä lääketieteessä lukuisten
farmakologisten ominaisuuksiensa vuoksi. U. chamae on osoittanut merkittävää antimikrobista
tehoa S. aureus -kantoja vastaan. Edelliset tutkimukset ovat osoittaneet, ettei tämä vaikutus
kuitenkaan kohdistu bakteerien solukalvoon, ja että S. aureuksen resistenssin kehittyminen
kasviuutetta vastaan on hyvin alhainen.
Kasvin täsmällistä antimikrobista vaikutusmekanismia ei tunneta, joten tämä tutkimus pyrki
selvittämään sen juurien etanoliuutteen antimikrobisen vaikutusmekanismin S. aureusta vastaan.
Ilman etukäteisoletuksia tästä, tutkimuksessa pyrittiin tunnistamaan bakteerien muuttuneet
soluprosessit proteomiikan avulla. Tutkimuksessa käytettiin kliinistä kantaa S. aureus ATCC
25923. Proteomiikka-aineisto saatiin käsittelemällä soluja 32 μg/mL uutetta 2 tunnin ajan ja
hajottamalla solut lyysipuskurilla. Proteomiikka-analyysi toteutettiin nestekromatografia
tandemmassaspektrometrialla (LC-MS/MS) ja MaxQuant-ohjelmalla proteiinien tunnistamiseksi
ja määrällistämiseksi. Runsaimman eroavaisuuden omaavat proteiinit (log2 muunnos ≥ 1)
analysoitiin Perseus-ohjelmalla ja verkostoanalyysi suoritettiin STRING-tietokannassa.
Tutkimuksessa havaittiin, että uute aiheutti merkittäviä muutoksia S. aureuksen energia
aineenvaihdunnassa ja proteiinisynteesissä, ja näihin prosessiin osallistuvia proteiineja havaittiin
korkeampina määrinä uutteella käsitellyissä soluissa kuin kontrolleissa. Näitä olivat eräät
sitruunahappokierron proteiinit, ribosomien alayksiköiden proteiinit sekä muut proteiinisynteesiin
osallistuvat proteiinit. Tulokset viittaavat siihen, että uutteen aiheuttama stressi johtaa
bakteereissa kompensoivaan vasteeseen, jossa ne lisäävät energiantuotantoaan ja vastaavat
proteiinisynteesin häirintään syntetisoimalla tähän prosessiin osallistuvia proteiineja
suuremmissa määrin. Tutkimuksessa ilmeni haasteita massaspektrometrian näytevalmistelussa
ja proteiinimäärityksessä, mikä johtui osittain siitä, että uute häiritsi BCA- ja Bradford-määrityksiä.
Tämä johti bakteerien hajotusmenetelmän ja proteiinimääritysmenetelmän optimointiin. Nämä
havainnot toivat uutta tietoa uutteen mahdollisista antimikrobisista vaikutuksista S. aureusta
vastaan. Tulokset luovat myös perustan jatkotutkimuksille, joissa vaikutukset energia
aineenvaihduntaan ja proteiinisynteesiin voidaan varmistaa, ja joissa uutteen laajempaa
vaikutusta bakteerien metaboliaan voidaan pyrkiä tunnistamaan. Painoarvoa tulisi myös asettaa
sille, mitkä uutteen komponentit ovat vastuussa sen mikrobivastaisesta vaikutuksesta
Edistysaskeleita lasten yksilöllistetyssä lääkehoidossa: Puolikiinteään suulakepuristukseen soveltuvan apuainepohjan kehittäminen ja laadun arviointi suussa hajoavien kalvojen valmistusta varten
No full textIn pediatric medicine, the unavailability of commercially produced, age-appropriate doses and dosage forms often necessitates extemporaneous compounding. However, existing compounding methods frequently lack reproducibility, robust quality control, and access to child-friendly formulations. This study aimed to develop and evaluate a novel orodispersible film (ODF) base composed of polyethylene oxide (PEO) and maltodextrin. The formulation was specifically optimized for use with Pharma Printer 1—an automated semi-solid extrusion (SSE) dispensing system designed for the ex-temporaneous compounding of personalized medicinal products in a pharmacy or hospital setting.
A total of 26 formulations were systematically developed to optimize the ratio of film-forming agents, the selection of plasticizer type, and the inclusion of functional excipients. The final formulation (F26) demonstrated desirable mechanical strength, flexibility, and rapid disintegration, and was compatible with automated SSE dispensing. Propranolol hydrochloride (a BCS Class I drug) and sildenafil citrate (a BCS Class II drug) were used as model active pharmaceutical ingredients (APIs) to assess the ODF base as a drug delivery platform. Both APIs were separately incorporated into the formulation via direct mixing with the ODF excipient base, followed by semi-solid extrusion using the Pharma Printer 1. Additionally, sildenafil citrate was tested using a solution-based method, where API solutions were printed onto pre-manufactured placebo ODFs. Films prepared by direct mixing exhibited excellent content uniformity (acceptance value ≤10 across all tested weights), precise dosing (100 % dosing accuracy), and rapid drug release (>100 % within 5 minutes), meeting pharmacopoeial standards. In contrast, the solution-based printing method resulted in inconsistent dosing and poor content uniformity. One-month stability studies conducted under both ambient and refrigerated conditions showed no significant changes in appearance or drug content, although minor mechanical instability was noted. Higher API concentrations were linked to reduced mechanical integrity and increased film softness and tackiness.
The developed ODF base presents a reproducible and user-friendly platform for extemporaneous compounding of personalized pediatric medications using SSE technology. Further investigation is warranted to explore taste-masking strategies, improve packaging for moisture protection, and expand the formulation's applicability to additional APIs. This study advances the field of automated pharmaceutical compounding by addressing key limitations of traditional methods and improving access to personalized dosage forms for diverse pediatric populations.Lasten lääkehoidossa joudutaan usein turvautumaan ex tempore -valmisteisiin, koska markkinoilla ei useinkaan ole saatavilla valmisteita, jotka soveltuvat eri-ikäisille lapsille ja vastaavat heidän yksilöllisiä annostarpeitaan. Perinteiset valmistusmenetelmät aiheuttavat kuitenkin merkittäviä haasteita, kuten heikon toistettavuuden, puutteellisen laadunvarmistuksen sekä rajallisen valikoiman lapsille soveltuvia annosmuotoja. Tässä tutkimuksessa kehitettiin uusi apuainepohja, joka koostuu polyetyleenioksidista ja maltodekstriinistä. Sen avulla voidaan valmistaa suussa hajoavia kalvoja automatisoidulla Pharma Printer 1 -laitteella, joka perustuu puolikiinteään suulakepuristukseen (semi-solid extrusion, SSE). Tämä laite on suunniteltu ex tempore -valmisteiden yksilölliseen ja tarkkaan annosteluun apteekki- tai sairaalaympäristössä.
Apuainepohjan koostumusta optimoitiin valmistamalla 26 erilaista formulaatiota, joissa muunneltiin systemaattisesti kalvonmuodostajien keskinäisiä suhteita, käytettyjä pehmittimiä sekä muita toiminnallisia apuaineita, jotka parantavat valmisteen ominaisuuksia. Lopullinen koostumus (F26) osoittautui mekaanisesti kestäväksi, taipuisaaksi ja nopeasti suussa hajoavaksi. Se soveltui erinomaisesti annosteluun Pharma Printer 1 -laitteella. Kalvojen soveltuvuutta lääkeaineiden annosmuotona arvioitiin kahdella mallilääkeaineella: propranololihydrokloridilla (BCS-luokka I) ja sildenafiinisitraatilla (BCS-luokka II). Molemmat lääkeaineet sekoitettiin erikseen apuainepohjaan, minkä jälkeen kalvot annosteltiin Pharma Printer 1 -laitteella. Lisäksi sildenafiilisitraatin lisäämistä testattiin vaihtoehtoisella menetelmällä, jossa lääkeaineliuos tulostettiin valmiiden kalvojen pinnalle. Suorasekoitusmenetelmällä valmistetuissa kalvoissa havaittiin erinomainen lääkeaineen homogeenisuus (AV ≤ 10 %), 100 %:n annostelutarkkuus sekä nopea lääkeaineen vapautuminen (>100 % viidessä minuutissa). Kaikki tulokset täyttivät farmakopean vaatimukset. Sen sijaan liuoksen tulostus valmiin kalvon pinnalle johti merkittävään annosvaihteluun, eikä sisällön jakautuminen täyttänyt hyväksymisvaatimuksia. Kuukauden kestävissä säilyvyystutkimuksissa (huoneenlämmössä ja jääkaappilämpötilassa) kalvojen ulkonäkö ja lääkeainepitoisuus säilyivät muuttumattomina. Pieniä muutoksia havaittiin mekaanisissa ominaisuuksissa, ja suuremmat lääkeainepitoisuudet lisäsivät kalvojen pehmenemistä ja tahmeutta.
Kehitetty apuainepohja tarjoaa käyttäjäystävällisen ratkaisun yksilöllisten lastenlääkkeiden ex tempore -valmistukseen hyödyntäen SSE-teknologiaa ja varmistaen valmistusprosessin toistettavuuden. Menetelmän jatkokehitys edellyttää kuitenkin lisätutkimuksia erityisesti pahanmakuisten lääkeaineiden maun peittämisen tehostamiseksi, kosteustasapainon säilyttävän pakkausratkaisun kehittämiseksi sekä apuainepohjan yhteensopivuuden arvioimiseksi erilaisten lääkeaineiden kanssa. Tämä tutkimus tukee ex tempore -valmisteiden automaation edistämistä, ratkaisee perinteisten valmistusmenetelmien keskeisiä haasteita ja parantaa yksilöllisten annosmuotojen saatavuutta eri pediatrisille potilasryhmille
EU ETS 2: vaikutukset tieliikenteen päästöihin ja uusiutuvan dieselin tarjontaan Suomessa
No full textEU climate targets require rapid decarbonization of the transport sector. To tackle this issue the EU is launching an Emission Trading System for road transport and buildings (ETS 2) in 2027. The purpose of this thesis was to examine the effects of ETS 2 on transport emissions and the relative costs of distributing fossil and renewable diesel in Finland.
The effects of ETS 2 were assessed using three scenarios for emission allowance price development. Depending on the scenario, transport emissions are reduced by 0.63 – 1.41 Mt cumulatively by 2030. Price parity between renewable and fossil diesel would be reached in the late 2030s, which effectively reduces a majority of remaining emissions from fossil fuel use in transport. The ETS 2 increases fuel prices on average by €0.09 - €0.21/liter by 2030. The fuel price increase can be alleviated by the uptake of renewable diesel once it becomes economically viable.
The results portray significant uncertainty regarding the development of allowance prices, fuel market prices and policy design, which underlines the importance of a robust and predictable regulatory framework in the 2030s to facilitate cost-effective emission reductions.EU:n ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää liikenteen päästöjen nopeaa vähentämistä. Tätä varten EU aloittaa polttoaineiden jakelijoiden päästökaupan (ETS 2) vuonna 2027. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tarkastella ETS 2:n vaikutuksia liikenteen päästöihin sekä uusiutuvan ja fossiilisen dieselin välisiin kustannuksiin.
ETS 2:n vaikutuksia tutkittiin kolmella eri skenaariolla päästöoikeuden kehitykselle. Päästökauppa vähentää liikenteen päästöjä skenaariosta riippuen 0.63 – 1.41 Mt kumulatiivisesti 2030 mennessä. Hintapariteetti fossiilisen ja uusiutuvan dieselin välillä voidaan saavuttaa 2030-luvun lopulla, mikä vähentäisi suurimman osan jäljellä olevista tieliikenteen päästöistä. ETS 2 nostaa polttoaineen hintaa keskimäärin €0.09 - €0.21/litra vuonna 2030. Hinnannousua voi osaltaan hillitä hintapariteetin aiheuttama fossiilisen dieselin korvaaminen uusiutuvalla.
Tuloksissa on merkittävää epävarmuutta liittyen päästöoikeuden hinnan, polttoaineiden markkinahintojen ja politiikkatoimien kehitykseen, mikä korostaa kestävän ja johdonmukaisen regulaatiokehikon merkitystä 2030-luvulla kustannustehokkaiden päästövähennysten saavuttamiseksi
Efficacy of Antibody-Drug Conjugate Combinations in Breast Cancer and Gastric Cancer
No full textBreast cancer and gastric cancer rank among the most prevalent malignancies worldwide, characterized by heterogeneity, high incidence of disease and high death rates. Despite advancements in treatment, resistance to therapy remains a significant challenge. Antibody drug conjugates (ADCs) have emerged as a transformative class of targeted cancer therapies, leveraging tumor-specific antigens to deliver cytotoxic payloads. While ADC monotherapies show efficacy, resistance remains a challenge. Combining ADCs with distinct targets or payloads may improve outcomes; however, only two prior studies have explored such combinations. This thesis presents the third study demonstrating the efficacy of combining two distinct ADCs to treat cancer. We investigated the efficacy of sacituzumab govitecan (SG, anti-Trop-2) and enfortumab vedotin (EV, anti-Nectin-4) as single agents and in combination using preclinical breast and gastric cancer models. We hypothesized that the combination exhibits superior efficacy compared to monotherapies due to its non-overlapping target proteins, distinct payload, and complementary mechanisms of action. Trop-2 and Nectin-4 expression of breast (MDA-453, Hs-578T) and gastric (N87, OE19, ROE19, RN87) cancer cell lines were assessed with flow cytometry. Expression of Necti-4 and Trop-2 in breast and gastric tumor xenografts were assessed with immunohistochemistry. Sensitivity to single EV, single SG, and the combination of EV+SG was assessed with the AlamarBlue cell proliferation assay in vitro in breast and gastric cancer cell lines. The anti-cancer effect of the combination was assessed in SCID mice bearing N87 gastric cancer xenografts. With flow cytometry and immunohistochemistry, we found that breast and gastric cancer cell lines and xenograft tumors expressed both Trop-2 and Nectin-4. The EV+SG combination treatment exerted stronger anti-cancer effects than either monotherapy in the MDA-453 (breast cancer), OE19 (gastric cancer), and N87 (gastric cancer) cell lines. Neither single treatments nor the combination inhibited the Hs-578T cells that were negative for both target proteins. In N87 xenograft tumors, the EV+SG combination had stronger anti-cancer effect than either ADCs alone. SG and EV combination had stronger anti-cancer effect in vitro and in vivo models of breast and gastric cancers that were positive for both target proteins. These results suggest that co-targeting Trop-2 and Nectin 4 could enhance treatment efficacy in tumors expressing both proteins. While further studies are needed to optimize dosing and evaluate clinical applicability, this thesis highlights the promise of dual-ADC therapy as a novel strategy for breast and gastric cancers
Kyselytutkimus luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta eurooppalaisten eläintarhojen yhteydessä : Käytännöt, lainsäädäntö ja eettiset näkökulmat
No full textWildlife rehabilitation is a common practice around the world and refers to the care of injured, ill, or otherwise compromised wildlife with the goal of returning the animal to its natural habitat. Good wildlife practices should include clear, evidence-based triage criteria to guide decision-making regarding treatment and euthanasia. Understanding prognostic factors is essential in the development of triage protocols. These factors are often extrapolated from release rates; however, this is not an adequate measurement of rehabilitation success. A much more accurate statistic would be the post-release survival rate. Information on factors affecting post-release survival is limited. Zoos are in a unique position to help further this research.
Wildlife rehabilitation includes several intrinsically stressful factors, including the varying ideals and values of stakeholders. Euthanasia is a common point of conflicting views. Evidence-based triage protocols can increase confidence in euthanasia decision-making and potentially improve congruency amongst stakeholders.
The European Union does not explicitly address wildlife rehabilitation. As such, specific legislation is left to Member States, which leaves considerable room for variation. The European council sets requirements for zoos to contribute to wildlife species conservation research and exchange of information. However, this does not pertain to wildlife rehabilitation. Some zoos reportedly participate in wildlife rehabilitation, but information on the commonality and scope of this practice is lacking. This thesis presents results from a survey that was circulated to members of the European Association of Zoos and Aquaria (EAZA) via email newsletter in November 2024.
There are approximately 240 EAZA members in Europe. The survey response rate was approximately 13%, of which 18 respondents reported participating in wildlife rehabilitation. These zoos had participated for a median of 25 years in wildlife rehabilitation and saw a median of 70 patients per year. Post-release monitoring practices were reported by 41.2% of respondents with a form of passive monitoring as the most reported method. The involvement of volunteers in rehabilitation activities was reported by 33.3% of respondents and was related to the degree of pressure experienced by zoo respondents. More research is needed to further explore the experiences of zoo personnel, the effects of volunteer involvement, and the diversity of national legislative regulations.Luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta harjoitetaan maailmanlaajuisesti. Sen tarkoituksena on hoitaa loukkaantuneita, sairaita tai muutoin avuttomassa tilassa olevia luonnonvaraisia eläimiä. Hoidon tavoite on saada eläin sellaiseen kuntoon, että sillä on edellytykset sopeutua luonnonvaraiseen elämään hoidon jälkeen. Hyviin toimintatapoihin kuuluu selkeiden, näyttöön perustuvien triage-kriteereiden käyttö hoito- ja eutanasiapäätösten tekemisen apuna. Triage-käytäntöjen laatimisessa on olennaista ymmärtää, mitkä ja miten eri tekijät vaikuttavat ennusteeseen. Kuntoutumisen onnistumisen mittarina käytetään usein luontoonpalautusprosentteja, vaikka niitä pidetäänkin epäluotettavina mittareina. Luontoon palautumisen jälkeinen selviäminen on paljon luotettavampi tapa tarkastella hoidon lopputulosta. Tutkimuksia tästä aiheesta on kuitenkin vähän. Eläintarhoilla voisi kuitenkin olla hyvät edellytykset edistää tätä osa-aluetta.
Luonnonvaraisten eläinten kuntoutus voi kuormittaa työntekijöitä monella tapaa. Muun muassa sidosryhmien eriävät näkemykset ja eettiset arvot voivat luoda paineita. Eutanasia on yleinen mielipiteitä jakava aihe. Näyttöön perustuvien triage-käytäntöjen soveltaminen voisi lisätä varmuutta hoito- ja eutanasiapäätösten tekemiseen ja näin yhtenäistää linjauksia.
Euroopan unionilla ei ole säädöstä, joka koskee suoraan luonnonvaraisten eläintenhoitoa. Lainsäädäntö on maakohtaista ja sen vuoksi siinä on merkittäviä eroja. Euroopan neuvosto asettaa eläintarhoille vaatimuksia osallistua tieteelliseen tutkimukseen, lajien suojeluun ja tiedonvaihtoon, mutta tämä ei koske luonnonvaraisten eläinten kuntoutusta. Joidenkin eläintarhojen tiedetään osallistuvan luonnonvaraisten eläinten kuntoutustoimintaan, mutta tämän yleisyydestä tai laajuudesta ei ole tietoa. Tässä tutkielmassa esitetään tuloksia kyselystä, joka lähetettiin Euroopan eläintarha- ja akvaariojärjestön (EAZA) jäsenille uutiskirjeessä marraskuussa 2024.
Euroopassa on arvioilta 240 EAZA-jäsentä. Kyselyn vastausprosentti oli noin 13%, josta 18 vastaajaeläintarhaa ilmoitti osallistuvan luonnonvaraisten eläinten kuntoutukseen. Eläintarhat olivat harjoittaneet tätä toimintaa mediaanin mukaan 25 vuotta ja potilasmäärä oli 70 vuodessa. Luontoon palautuksen jälkeiset seurantamenetelmät olivat käytössä 41,2% vastaajaeläintarhoista. Näistä passiivinen seurantamenetelmä oli yleisin. Eläintarhoista 33,3% käytti vapaaehtoistyövoimaa luonnonvaraisten eläinten kuntoutustoiminnassa. Vapaaehtoisten osallistumisella oli yhteys eläintarha-ammattilaisen kokemaan henkiseen paineeseen. Eläintarhahenkilökunnan kokemukset, vapaaehtoisten osallistumisen vaikutukset sekä kansallisen lainsäädännön monimuotoisuus ovat osa-alueita, josta kaivataan lisää tutkimuksia
An Analytical Study of the Basic Characteristics of Urban Gusts in the Nanjing Area and Their Influencing Factors
No full textGusts are short-duration peak wind speeds observed within long-term wind speed sequences. Despite their brief nature, gusts can have extensive and significant impacts, including severe structural damage to buildings and electrical infrastructure, potentially resulting in collapse or power outages. In transportation, gusts may cause vehicle control loss or aircraft turbulence, increasing accident risks. With China's increasing urbanization, it is critical to understand the specific characteristics of urban gusts, as they play a crucial role in wind energy engineering, building safety, and transportation safety, and profoundly affect urban meteorology and environmental conditions. This research provides observational and modeling foundations for early warnings of extreme urban wind disasters and the design of wind-resistant engineering measures.
This study examines the characteristics and influencing factors of gusts in urban environments, using Nanjing city as a representative study area. Initially, gust data collected from the multi-level ultrasonic anemometers (3 m, 25 m, and 50 m) installed at the Nanjing University Station for Observing Regional Processes of the Earth System (SORPES station) were analyzed statistically and characterized for winter and summer 2018. Additionally, a gust parameterization module was developed and integrated into the urban boundary layer numerical model (RBLM). Five different parameterization schemes were compared and evaluated against observational data, selecting the optimal scheme for the urban environment of Nanjing. Subsequently, sensitivity experiments were conducted for the summer 2018 case to evaluate the influence of dynamical effects, thermodynamic effects, and urban surface types on gusts.
Results indicate pronounced seasonal and altitudinal variations in Nanjing’s gust characteristics. In winter, gusts near the ground, influenced by dense urban structures and cold air events, exhibited average wind speeds approximately 0.5 m/s higher and gust speeds about 0.87 m/s higher than in summer. Extreme gust events exceeding 10 m/s occurred more frequently, gust factors (GF) surpassing 2.5 comprised about 20% of occurrences, and events with amplitudes exceeding 7.5 m/s had a higher proportion, lasting approximately 6–7 seconds longer than those in summer. Conversely, during summer, mid- to upper-level gust speeds were notably higher (about 1 m/s greater), the proportion of extreme gust events over 10 m/s significantly increased, and the average spatial scale of gusts was approximately 80 m greater compared to winter. Events with spatial scales over 500 m accounted for more than 20%, highlighting significant contributions from large-scale circulation and local thermal convection at higher altitudes. Overall, seasonal meteorological conditions and altitude substantially modulate urban gust parameters.
Diurnal analysis revealed that gust factors near the ground in winter typically peaked around 2.5 between 11:00 and 16:00, while in summer, peaks occurred notably during morning and evening traffic rush hours (5:00–7:00 and around 18:00). Gust factors at higher altitudes remained relatively stable but were about 0.1–0.2 higher during daytime than nighttime due to higher daytime mean wind speeds, which relatively reduced gust amplitude. With increased altitude, summer gust amplitude synchronization between different heights strengthened, with scatterplot fitting R² generally above 0.8, whereas winter data showed greater uncertainty (R² ≈ 0.58–0.85), though a certain baseline wind speed persisted at higher altitudes. The comprehensive influence of large-scale circulation, local turbulence, and building roughness on gusts became more evident with increasing altitude. Correlation analysis of gust parameters identified mean wind speed and surface shear as critical drivers for urban gusts, with correlation coefficients between friction velocity, turbulence stress, and gust parameters ranging from 0.66 to 0.85.
Numerical simulations revealed that the ECMWF parameterization scheme provided the best reproduction of observed gusts in Nanjing under the RBLM framework, offering robust technical support for subsequent sensitivity analyses. Buildings significantly modulated local wind fields and thermal conditions: their removal increased gust and mean wind speeds by approximately 0.2–1.0 m/s and 0.35–0.4 m/s, respectively, while reducing turbulence intensity and the urban heat island effect, lowering urban center air and surface temperatures by approximately 0.06–0.12℃. By subtracting the “With City, No Buildings” scenario from the “No City” scenario, the isolated influence of urban thermodynamic effects on gusts and related meteorological variables was obtained. With the urban thermodynamic effect removed, gust wind speeds in the city center decreased by 0.8–1.6 m/s, while mean wind speeds increased by 0.9–1.8 m/s and gust factors fell by 0.9–1.8. During the same period, surface temperatures and near-surface air temperatures in the central area declined by 3.5–5.0 °C and 0.8–1.2 °C, respectively; relative humidity rose by 3.0–5.5 %; however, turbulent kinetic energy locally increased by 0.03–0.15 J/kg in the urban core. Complete urban removal decreased urban gust speeds by about 0.4–1.2 m/s, significantly increased mean wind speeds by about 0.9–1.5 m/s, and notably reduced urban gust factors by approximately 1.0–1.8, highlighting the profound regulatory role of urban structures on local wind and thermal environments
Asukkaiden toimijuus ja oppiminen : Toiminnanteoreettinen tutkimus asukkaiden toimijuuden kehittymisestä oppimisen avulla naapuruston kehittämisessä
No full textThe study investigates the development of residents’ agency and learning within the context of neighbourhood transformation. It emphasises the role of learning in fostering agency, enabling residents to transcend challenges by envisioning alternative futures and engaging in actions that extend beyond the prevailing system. Learning occurs through participation in change and emerges through social interaction. This process encourages residents to reflect on the challenges they encounter and to find ways to overcome them. At the same time, it reinforces their agency and expands their perceptions of future possibilities.
The research methodology integrates expansive developmental research based on the theory of expansive learning and cultural-historical activity theory (CHAT), the methodology of formative interventions, and applied ethnography. CHAT is a dialectical framework that provides tools for conducting a systemic change process in collaboration with community members. Methods based on CHAT and expansive learning uncover the structural elements, tensions and underlying motives of activities, as well as their transformation over time. This helps residents collectively transform the resolution of contradictions into valuable resources for learning and development. In this dialectical process, agency and learning support each other’s emergence.
The study is based on a three-year participatory action research project conducted in the city of Espoo, Finland. The empirical data consist of interviews, participant observation, and a series of residents’ and community workshops. The residents’ workshops provided a space for open dialogue, free from bureaucratic language, and supporting open expression. The community workshops, based on the Change Laboratory method, brought together stakeholders from various sectors to collaboratively address urban challenges, fostering deeper understanding and sustainable solutions.
The study increases knowledge of the collaboration and learning processes between civil society and municipal administration. The study contributes to research on agency and learning in an informal neighbourhood setting. The study also advances fourth-generation activity theory by elaborating on multiple, simultaneous learning processes at various levels and in diverse, interdependent activities.Tutkimuksessa tarkastellaan asukkaiden kollektiivisen toimijuuden ja oppimisen kehittymistä asuinalueen muutosprosessissa. Oppimisella on keskeinen rooli toimijuuden vahvistamisessa. Sen avulla asukkaat voivat selvitä haasteista kuvittelemalla vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ryhtymällä toimiin, jotka kehittävät toimintaa yli nykyisten rajojen. Oppiminen tapahtuu osallistumalla muutokseen yhdessä toisten kanssa, jolloin asukkaat pohtivat kohtaamiaan haasteita ja etsivät keinoja niiden ratkaisemiseksi. Samalla heidän toimijuutensa vahvistuu ja heidän käsityksensä tulevaisuuden mahdollisuuksista laajenevat.
Tutkimuksen metodologia yhdistää ekspansiiviseen oppimiseen ja kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan pohjautuvan ekspansiivisen kehittämistutkimuksen, formatiivisten interventioiden metodologian sekä soveltavan etnografian. Kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria on dialektinen viitekehys, joka tarjoaa välineitä systeemisen muutoksen toteuttamiseen yhteistyössä yhteisön jäsenten kanssa. Kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan ja ekspansiiviseen oppimiseen perustuvat menetelmät tuovat esiin toiminnan jännitteet ja niiden taustalla vaikuttavat motiivit sekä niiden muutoksen ajan myötä. Tämä auttaa asukkaita yhdessä muuttamaan ristiriitojen mahdollisuudet oppimisen ja kehittämisen voimavaroiksi. Tässä dialektisessa prosessissa toimijuus ja oppiminen tukevat toistensa kehittymistä.
Tutkimus perustuu kolmevuotiseen osallistavaan toimintatutkimukseen, joka toteutettiin Espoon kaupungissa. Empiirinen aineisto koostuu haastatteluista, osallistuvasta havainnoinnista, asukastyöpajoista ja yhteisöpajoista. Asukastyöpajat tarjosivat tilan avoimelle vuoropuhelulle ilman byrokraattista kieltä, tukien asukkaiden vapaata ilmaisua. Yhteisöpajat, jotka perustuivat Muutoslaboratorio-menetelmään, kokosivat yhteen kaupungin eri sektoreiden toimijoita käsittelemään asuinalueen haasteita yhdessä, edistäen syvempää ymmärrystä ja kestäviä ratkaisuja.
Tutkimus lisää ymmärrystä kansalaisyhteiskunnan ja kunnallishallinnon yhteistyöstä sekä oppimisprosesseista. Tutkimus vahvistaa toimijuuden ja oppimisen tutkimusta informaalissa oppimisympäristössä. Tutkimus edistää neljännen sukupolven toiminnan teoriaa tarkastelemalla useita samanaikaisia oppimisprosesseja eri tasoilla toisiinsa kytkeytyvissä toiminnoissa