190942 research outputs found
Sort by
The effect of process steps on the microbiological quality of sliced meat products
No full textSuikaloidut lihavalmisteet ovat sellaisenaan syötäviä elintarvikkeita, minkä takia niiden mikrobiologisen laadun varmistaminen on tärkeää. Lihatuotteet tarjoavat mikrobeille hyvän kasvualustan ja suikaloinnin aiheuttama pinta-alan kasvu mahdollistaa runsaamman mikrobien kasvun ja kemiallisten reaktioiden tapahtumisen. Suikaloinnin onkin tunnistettu olevan yksi merkittävimmistä mahdollisista kontaminoitumisen aiheuttajista lihatuotteilla. Lisäksi suikalointilaitteiden on todettu useissa tutkimuksissa olevan hankalia puhdistaa, mikä mahdollistaa bakteerien pesiytymisen laitteen eri osiin.
Erään elintarvikealan yrityksen valmistamien suikaloitujen lihatuotteiden säilyvyyksissä oli ollut haasteita, vaikka samasta puolivalmisteesta valmistetut viipaloidut tuotteet olivat säilyneet hyvin. Säilyvyyshaasteiden syitä pyrittiin selvittämään vertaamalla kahta eri suikalointilaitetta, kahta eri pakkauskonetta ja seisottamalla osaa suikaleista ennen pakkauskoneelle siirtämistä. Lisäksi tutkittiin kuljetinhihnojen ja suikalointilaitteiden erilaisten terien vaikutusta säilyvyyteen. Raaka-aineen vaikutusta selvitettiin vertaamalla suikaloituja tuotteita samasta puolivalmisteesta valmistettuun viipaloituun lihatuotteeseen. Hypoteesina oli, että jokin prosessilaitteista oli kontaminoitunut ja pidempi seisotusaika heikentää tuotteen säilyvyyttä.
Suikalointilaitteella, käytetyllä terällä sekä seisotusajalla havaittiin olevan vaikutusta tuotteen säilyvyyteen. Toisen tutkitun pakkauskoneen käyttö ja kyseiselle pakkauskoneelle johtava kuljetinhihna yhdistettiin enterobakteerien lisääntyneeseen määrään. Nämä seikat eivät yksittäin kuitenkaan kykene selittämään huonoja säilyvyystuloksia ja eri koesarjojen välillä saatiinkin toisistaan eroavia tuloksia. Tuotteista löytyneet enterobakteerit sekä vertailunäytteen vähäinen mikrobikuorma viittasivat ongelman liittyvän enemmän kuumennuksen jälkeisiin prosessointivaiheisiin kuin raaka-aineeseen.Sliced meat products can be eaten without heating, which is why ensuring their microbiological quality is very important. Meat products provide a good growth medium for microbes, and the increased surface area caused by slicing allows for faster microbial growth and chemical reactions. Slicing has been identified as one of the most significant potential sources of contamination in meat products. In addition, slicing equipment has been found in several studies to be difficult to clean, which allows bacteria to grow in different parts of the equipment.
A food company had experienced challenges in the shelf life of sliced meat products, even though other sliced products made from the same semi-finished product had preserved well. The causes of the shelf-life challenges were sought to be identified by comparing two different slicing machines, two different packaging machines and by standing some of slices before transferring them to the packaging machine. In addition, the effect of conveyor belts and the blades of slicing machines on shelf life were investigated. The effect of the raw material was investigated by comparing the sliced products to sliced products made from same semi-finished product in different slicing line. The hypothesis was that one of the process equipment was contaminated and a longer standing time before packaging would impair the shelf life of the product.
The slicing machine, the blade used, and the standing time were all found to have an effect on the shelf life of the product. The use of packaging machine 1 and the conveyor belt leading to the packaging machine were associated with increased levels of enterobacteria. However, these factors alone cannot explain the poor shelf-life results and different results were obtained between different test series. The enterobacteria found in the products and the low microbial load of the reference sample suggested that the problem was more related to the post-heating processing steps than to the raw material
Kroonisen kivun ja ahdistuneisuuden esiintyminen tehohoidon jälkeen
No full textYli puolet tehohoitopotilaista kokee kipua tehohoidon aikana. Kipua aiheuttavat esimerkiksi taustasairaudet, toimenpiteet ja immobilisaatio. Tehohoitotoimenpiteet ovat kuitenkin välttämättömiä potilaan hengen pelastamiseksi. Tehohoidossa koettu kipu voi johtaa esimerkiksi krooniseen kipuun ja pitkäaikaiseen ahdistukseen. Hyvä kivunhoito onkin merkittävä osa tehohoitoa.
Tutkielman aineistona käytettiin PAIN-ICU-tutkimuksen Helsingin potilasaineistoa, johon kuului 510 potilasta Meilahden ja Töölön sairaaloiden teho-osastoilta. Tehohoitojaksolla seurattiin kivun intensiteettiä ja mahdollista deliriumia. Potilaille lähetettiin kroonista kipua, sen laatua sekä ahdistuneisuutta kartoittavat kyselylomakkeet, ensimmäinen kyselylomake 3–6 kuukauden ja toinen kyselylomake vuoden kuluttua tehohoitojaksosta.
Ensimmäisessä jälkihaastattelussa 34,0% kärsi pitkittyneestä kivusta. Heistä 40,5% oli naisia ja 55,0% miehiä (p=0.071). Toisessa jälkihaastattelussa kroonista kipua koki 31,7% potilaista, joista 46,7% oli naisia ja 53,3% miehiä (p=0.088). Jälkihaastatteluissa yli 40% kertoi kivun alkaneen ennen tehohoitoa. Ensimmäisessä jälkihaastattelussa kroonisesta kivusta kärsivien ahdistuneisuuden aste STAI-T-kyselyllä mitattuna oli suurempi kuin muiden (mediaani 38 vs. 31) (p<0.001), ja sama havaittiin toisessakin jälkihaastattelussa (STAI-T-kyselyn mediaani 35 vs. 31) (p=0.002).
Yli kolmanneksella esiintyi pitkittynyttä kipua tehohoidon jälkeen ja heillä esiintyi enemmän ahdistusta. Osalla potilaista kivussa oli neuropaattisia piirteitä. Suurimmalla osalla kipu oli alkanut tehohoitoa edeltävästi. Kroonista kipua esiintyi eniten selässä, keskivartalolla sekä jalkaterässä. Sukupuolten välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa kivun kroonistumisessa. Tehohoitopotilaiden seuranta hoidon jälkeen on tärkeää elämänlaadun vuoksi, ja riskitekijöiden tunnistaminen jo tehohoidon aikana voi olla hyödyllistä
C-MANF:n vaikutukset ALS-tyyppisten oireiden lievittämiseen SOD1-G93A-hiirissä
No full textAmyotrophic lateral sclerosis (ALS) is a neurodegenerative disorder characterized by loss of motor neurons in the spinal cord and brain. ALS typically presents with localized muscle weakness, which gradually progresses to muscles responsible for breathing and ultimately causes respiratory failure. The prognosis of ALS is poor, with a median survival time of only 3 years. As the current available treatments extend life expectancy by only a few months, new therapeutics are needed.
Mesencephalic astrocyte-derived neurotrophic factor (MANF) is a protein with neurotrophic properties. In this study, the effects of C-terminal domain of MANF (C-MANF) were assessed in a transgenic superoxide dismutase 1 G93A mouse model that mimics symptoms of ALS. C-MANF was administered subcutaneously weekly, followed by behavioral experiments the following day and regular weight and clinical score assessments. The main hypothesis of the study was that C-MANF (4 mg/kg) reduces serum levels of neurofilament light chain (NfL), a structural protein specific to neurons that are released to blood due to neuroaxonal damage. Secondary objectives were to investigate whether C-MANF improves clinical symptoms of the mice, enhances their performance in behavioral experiments and to assess the effect on immunohistochemical markers choline acetyltransferase and glial fibrillary acidic protein.
C-MANF did not reduce serum levels of NfL in comparison to vehicle group. However, the reliability of the results was uncertain as the variation in the results was large and the fact that no correlation between the clinical well-being of the animals and NfL levels was observed. C-MANF showed improvement in area under the curve analysis of clinical score. Some small trends were also observed in the behavioral experiments and immunohistochemical markers, although no statistically significant difference was found.
For a future study, it may be beneficial to collect NfL samples from cerebrospinal fluid or possibly perform a longitudinal study with frequent sampling to better understand the progress of NfL levels when treated with C-MANF. Although no clear neuroprotective effects were observed in this study, C-MANF could have potential as a treatment for ALS. C-MANF has the advantage of subcutaneous administration as compared to MANF, and MANF has previously shown neuroprotective effects in various studies.Amyotrofinen lateraaliskleroosi (ALS) on hermorappeumasairaus, jossa liikehermot aivoissa ja selkäytimessä tuhoutuvat. ALS ilmenee tyypillisesti paikallisena lihasheikkoutena, joka etenee vähitellen hengitysteiden lihaksiin aiheuttaen lopulta hengitysvajauksen. ALS:n ennuste on huono, sillä keskimääräinen elinajanodote on vain noin 3 vuotta diagnoosista. Koska nykyiset hoidot pidentävät elinaikaa vain muutamilla kuukausilla, uusia hoitokeinoja tarvitaan.
Mesenkefaalinen astrosyyttiperäinen hermokasvutekijä (MANF) on proteiini, jolla on neurotrofisia ominaisuuksia. Tässä tutkimuksessa arvioitiin MANF:n C-terminaalisen osan (C-MANF) vaikutuksia ALS:n oireita jäljittelevässä transgeenisessä superoksididismutaasi 1 G93A -hiirimallissa. C-MANF annosteltiin ihonalaisesti kerran viikossa, jonka jälkeen suoritettiin käyttäytymiskokeita seuraavana päivänä sekä eläinten painoa ja hyvinvointia seurattiin säännöllisesti. Tutkimuksen päähypoteesina oli, että C-MANF (4 mg/kg) vähentää seerumista mitattujen neurofilamentti kevytketjujen (neurofilament light chain, NfL) määrää. NfL on hermojen rakenneproteiini, joita vapautuu vereen neuroaksonaalisen vaurion seurauksena. Tutkimuksen toissijaisina tavoitteina oli tutkia, parantaako C-MANF koe-eläinten kliinisiä oireita, edistääkö se suoriutumiskykyä käyttäytymiskokeissa sekä arvioida C-MANF:n vaikutusta immunohistokemiallisiin markkereihin koliiniasetyylitransferaasiin ja gliaaliseen fibrillaariseen happamaan proteiiniin.
C-MANF ei vähentänyt seerumin NfL-tasoja verrattuna kontrolliryhmään. Tulosten luotettavuus oli kuitenkin epävarmaa, sillä vaihtelu oli suurta eikä eläinten kliinisen hyvinvoinnin ja NfL-tasojen välillä havaittu korrelaatiota. C-MANF osoitti parannusta, kun koe-eläinten kliinisiä oireita analysoitiin area under the curve -analyysillä. Käyttäytymiskokeissa tai immunohistokemiallisissa markkereissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja, vaikka joitakin pieniä trendejä oli havaittavissa.
Seuraavassa tutkimuksessa voisi olla hyödyllistä analysoida NfL-tasot aivo-selkäydinnesteestä tai mahdollisesti suorittaa tutkimus, jossa NfL näytteitä kerätään useammassa aikapisteessä, jotta C-MANF:n vaikutus NfL-tasojen muutoksiin ymmärrettäisiin paremmin. Vaikka tässä tutkimuksessa ei havaittu selkeitä neuroprotektiivisia vaikutuksia, C-MANF:lla voi olla potentiaalia ALS:n hoidossa. C-MANF:n etuna on ihonalainen annostelu verrattuna MANF:iin, ja MANF on jo useissa aiemmissa tutkimuksissa osoittanut neuroprotektiivisia vaikutuksia
Lääkkeiden käyttäjien lääkeinformaatiolähteet: väestöpohjaisen trenditutkimuksen (1999–2014) jatkotutkimus vuosilta 2017 ja 2023
No full textLuotettava lääkeinformaatio on edellytys onnistuneelle lääkehoidolle, ja sitä tarvitsevat sekä lääkkeiden käyttäjät
että terveydenhuollon ammattilaiset. Viime vuosikymmeninä lääkeinformaation saatavuus on muuttunut
merkittävästi digitalisaation myötä. Tieto on nyt helpommin ja nopeammin saatavilla, mutta sen laatu voi olla
vaihtelevaa. Lääkkeiden käyttäjien lääkeinformaatiolähteitä on tutkittu laajasti, vaikkakin väestöpohjaisia
trenditutkimuksia on julkaistu vähän. Tutkimusten mukaan merkittävimmät informaatiolähteet lääkkeiden käyttäjille
ovat olleet lääkärit, avohuollon apteekkien farmaseuttinen henkilökunta ja pakkausselosteet. Suomessa
lääkeinformaatiota on kehitetty pitkäjänteisesti ja koordinoidusti siten, että lääkeinformaation saatavuuden
parantaminen lääkkeiden käyttäjille on ollut yksi kansanterveydellisistä ja terveyspoliittisista päätavoitteista 1980-
luvulta lähtien.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia suomalaisen aikuisväestön saamaa lääkeinformaatiota eri lähteistä viime
vuosina ja lääkeinformaation saannin kehittymistrendiä jatkumona Monosen tutkimusryhmän (2019) tutkimukselle
vuosilta 1999–2014. Tutkimus suoritettiin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean Lääkebarometri-
väestökyselyn aineistoista vuosilta 2017 ja 2023. Tutkimus toteutettiin mahdollisimman samankaltaisena Monosen
tutkimusryhmän tutkimuksen kanssa tulosten vertailtavuuden vuoksi. Pääasiallisen tulosmittarin, eli
lääkeinformaation saanti eri lähteistä, tulokset yhdistettiin Mononen tutkimusryhmän tuloksiin, jotta trendien
kehittymistä voitiin tutkia vuosivälillä 1999–2023.
Suurin osa kyselyyn vastanneista lääkkeen käyttäjistä (n = 3614 vuonna 2017 ja n = 1399 vuonna 2023) ilmoitti
saaneensa lääkeinformaatiota käyttämistään lääkkeistä ainakin yhdestä lähteestä kyselyä edeltäneen vuoden (12
kuukautta) aikana (78 % vuonna 2017 ja 72 % vuonna 2023). Lääkeinformaatiota saaneiden osuuksissa havaittiin
edelleen jatkuva laskeva trendi vuodesta 1999 lähtien. Yleisimmin ilmoitetut lääkeinformaatiolähteet olivat apteekit
(64 % vuonna 2017 ja 57 % vuonna 2023), lääkärit (54 % ja 42 %) ja pakkausselosteet (33 % ja 28 %). Internetin
osuus lääkeinformaatiolähteenä pysyi tasaisena (19 % ja 17 %). Useamman kuin yhden lääkeinformaatiolähteen
käyttäjien määrä laski (58 % ja 48 %). Niiden lääkkeiden käyttäjien määrä, jotka ilmoittivat, etteivät olleet saaneet
lääkeinformaatiota viimeisen vuoden (12 kk) aikana, oli nousussa (22 % ja 28 %).
Tutkimus on suoritettu toistuvana vertailukelpoisena väestökyselynä vuodesta 1999 lähtien, jolloin trendejä on
mahdollista tarkastella neljältä eri vuosikymmeneltä (1999–2023). Vastaavanlaista väestöpohjaista trenditutkimusta
ei ole raportoitu muista maista. Näinä vuosina pääasialliset lääkeinformaatiolähteet (lääkärit, apteekit ja
pakkausselosteet) ovat pysyneet samana, vaikkakin lääkeinformaatiota saaneiden osuudet ovat laskeneet vuodesta
1999 lähtien. Samalla on lisääntynyt niiden lääkkeiden käyttäjien osuudet, jotka eivät olleet saaneet tietoa mistään
lähteistä. Väestöpohjaisesti tutkittuna internetistä lääkeinformaatiota saaneiden osuudet ovat kasvaneet varsin
hitaasti osuuden ollessa 17 % vuonna 2023. Tämä osoittaa, että digitaalisten tietolähteiden lisäksi tarvitaan muita
tietolähteitä digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi
Towards fully Biobased Polysarcosine for the Preparation of Polymer Lipids
No full textPolymer lipids (PLs) are an essential part of lipid nanoparticles (LNPs), which are emerging as a powerful platform for mRNA delivery as demonstrated by the recent COVID vaccines. While the most widely used PLs are poly(ethylene glycol) (PEG) lipids, they also suffer from certain limitations such as accelerated blood clearance. One promising alternative are polysarcosine (PSar) lipids which exhibit comparable or improved properties as compared to PEG. Here, we prepared PSar via ring opening polymerization of sarcosine-N-carboxyanhydride (Sar-NCA) using an azide bearing initiator. The Sar-NCA synthesis directly from CO2 and sarcosine was reproduced from the method by Tran et al., albeit with a significantly lower yield of 17%. Optimization studies improved the yield to 40% and revealed that the yield is limited by an unknown degradation mechanism. Upscaling studies showed a decreasing yield with increasing concentration of the reactants, but allowed for the synthesis of 2 g of monomer in one batch with high purity. To the best of our knowledge, this was the first use of the CO2 based Sar-NCA synthesis for the preparation of PSar. Furthermore, we successfully prepared PSar lipids from the azide functionalized PSar and an electron-deficient acetylene dicarboxylate lipid via catalyst-free azide alkyne coupling. The synthesis was adapted from the method by Kaps et al., which allows for preparation of identical lipid and linker structure for a wide variety of hydrophilic polymer lipids, resulting in comparable PLs. The amine end group of PSar remains accessible for further post-polymerization modification, eliminating the need of extra synthesis and purification steps
Tutkimus prionien sytotoksisuuden geneettisistä säätelijöistä synteettisellä letaalisuudella ja prionien leviämiskoe indusoiduissa pluripotenteissa kantasoluissa
No full textPrion diseases are fatal and transmissible dementias of various mammals, arising from the accumulation of misfolded prion protein aggregates in the central nervous system. It is yet to be fully understood how prions cause neurodegeneration by the activation of cytotoxic pathways. In this work, synthetic lethality was applied to look for novel genetic modulators of prion cytotoxicity in cultured cells, by combining the ablation of a gene with prion infection and observing the deviation of viability by this pair of perturbations. Increased toxicity after the gene ablation together with prions could indicate the gene has a protective role against prion cytotoxicity, if non-infected cells remained viable after the gene ablation. Earlier, the host laboratory of this thesis, the Aguzzi Lab, conducted a genome-wide CRISPR-Cas9 knockout screen in murine GT1-7 cells and identified protein-coding genes that suggested a potential synthetic lethal effect after their ablation together with prion infection. A downstream analysis covered in this thesis was conducted for 25 selected genes. A decrease of viability was observed after the ablation of ARF6 and LAMTOR1-3 in prion-infected GT1-7 cells, whereas there was no clear toxicity after gene ablation in non-infected cells. However, in a repeated analysis, no apparent synthetic lethal effect was recorded for these genes.
The translation of the results to human cells remains in part elusive. LAMTOR1 was ablated from human PRNP-ovinised HEK293 (HovH) cells, with notable toxicity both with and without prion infection, contrasting with observations in murine cells. In general, prion research is challenged by the lack of prion-infected human cell lines. This work additionally covers a development trial of a prion-infected human induced pluripotent stem cell (HiPSC) line. In a previous work by the Aguzzi Lab, an HiPSC line was edited to express the sheep (ovine) prion protein (PrPC) by ablating the human prion gene (PRNP) and integrating the ovine PRNP, resulting in cells termed as HoviPSCs. In this work, HoviPSCs were inoculated with ovine prions. After 43 days from prion exposure, no clear infection was observed. PrPC availability could potentially influence prion propagation in HoviPSCs, so enriching for HoviPSCs with higher PrPC expression was piloted by fluorescently activated cell sorting. Together, these two studies with synthetic lethality and iPSCs demonstrate the current opportunities and challenges in prion research, as emerging approaches to identify therapeutic targets for the treatment of prion diseases.Prionitaudit ovat kuolettavia dementioita useilla nisäkkäillä ja syntyvät väärinlaskostuneiden prioniproteiinien kerääntyessä keskushermostoon. On yhä epäselvää, miten prionit aiheuttavat hermorappeumaa sytotoksisten mekanismien kautta. Tässä kokeessa käytettiin synteettistä letaalisuutta uusien prionien sytotoksisuutta säätelevien geenien etsimiseen soluviljelmissä, yhdistämällä geenin poisto prioni-infektion kanssa ja tarkkailemalla tämän yhdistelmän vaikutusta solujen elinkelpoisuuteen. Lisääntynyt toksisuus geenin poiston jälkeen prionien kanssa voisi tarkoittaa, että sillä on suojeleva rooli prionien aiheuttamaa hermostorappeumaa vastaan, jos ei-infektoidut solut pysyvät elossa geenipoiston jälkeen. Aiemmin tämän tutkielman isäntälaboratorio Aguzzi Lab suoritti genominlaajuisen CRISPR-Cas9 knockout-seulonnan hiiren GT1-7-soluilla ja löysi proteiineja koodaavia geenejä, joiden poisto vaikutti aiheuttavan synteettisen letaalivaikutuksen prionien kanssa. Tässä työssä esitelty jatkoanalyysi tehtiin 25 valitulle geenille. Heikentynyt elinkelpoisuus havaittiin geenipoiston jälkeen ARF6:lle ja LAMTOR1-3:lle prioni-infektoiduissa GT1-7 soluissa, kun ei-infektoiduissa soluissa selvää toksisuutta ei ollut. Uudessa kokeessa synteettistä letaalivaikutusta ei kuitenkaan havaittu näille geeneille.
Näiden tulosten soveltuminen ihmisiin on osin epäselvää. LAMTOR1 poistettiin ihmisen PRNP-ovinisoiduista HEK293 (HovH) -soluista, aiheuttaen huomattavaa letaalisuutta sekä prioni-infektiossa että ilman, poiketen tuloksista hiiren soluissa. Yleisesti prionitautien tutkimusta haastaa prioni-infektoitujen ihmissolulinjojen puute. Tämä tutkielma esittelee myös prioni-infektoidun ihmisen indusoidun pluripotentin kantasolulinjan (HiPS) kehittämiskokeilun. Aiemmassa Aguzzi Lab:n työssä HiPS-solulinja muokattiin ilmentämään lampaan prioniproteiinia (PrPC) poistamalla ihmisen prionigeeni (PRNP) ja integroimalla soluihin lampaan PRNP, mistä muodostui HoviPS-niminen solulinja. Tässä työssä HoviPS-soluja inokuloitiin lampaan prioneilla. 43 päivän jälkeen prionialtistumisesta selkeää infektiota ei havaittu. PrPC:n saatavuus voi vaikuttaa prionien leviämiseen HoviPS-soluissa, joten korkeasti PrPC:tä ilmentävien HoviPS-solujen rikastamista kokeiltiin fluoresoivasti aktivoidulla solulajittelulla. Yhdessä nämä kaksi koetta synteettisellä letaalisuudella ja iPS-soluilla heijastelevat nykyisiä mahdollisuuksia ja haasteita prionitutkimuksessa, esittäytyen uusina ratkaisuina terapeuttisten kohteiden etsimiseen prionisairauksille
Choristoma - A Rare Cause of Eustachian Tube Dysfunction
No full textBackground: Persistent otorrhea in infancy, particularly without preceding upper respiratory tract symptoms, is uncommon and warrants thorough evaluation. It may indicate Eustachian tube dysfunction, and in rare instances, a congenital lesion such as a choristoma may be responsible. A choristoma is a benign congenital tumour-like lesion composed of histologically normal tissue in an anatomically aberrant site.
Case Presentation: A case of a female infant who presented at two months of age with right-sided otorrhea, without preceding upper respiratory tract infection, is reported. Despite multiple treatment efforts, the discharge persisted. At three months of age, the infant was referred to an otolaryngology outpatient clinic, where a mass was detected in the right ear. Histopathological samples and imaging raised suspicion of a dermoid cyst, and conservative management was adopted at that stage. At ten months of age, the infant was admitted to the emergency department with respiratory distress caused by progressive nasopharyngeal obstruction due to the enlarging mass. Urgent surgery was planned, but prior to the procedure, the infant spontaneously coughed out a tumour mass. Histopathological examination confirmed the diagnosis of a choristoma. At the age of two years and eleven months, the patient remained asymptomatic, and no further follow-up was deemed necessary.
Conclusion: This case highlights a rare cause of persistent otorrhea due to a choristoma leading to Eustachian tube dysfunction. Thorough imaging and endoscopic evaluation are essential for diagnosis, which is often ultimately confirmed by histopathology. Owing to its rarity, no standardised treatment guidelines exist. Given its benign nature, a surgical approach may be reserved for symptomatic cases
Exclusive photoproduction of excited mesons decaying to four pions in ultraperipheral Pb–Pb collisions at √sNN = . TeV
No full textPeer reviewe
Amidihydrolyysin ennustaminen lääkeainemetaboliassa: S9 fraktion soveltuvuus ja lajivertailu
No full textAmide hydrolysis is a metabolic reaction with potential implications in drug development, as its poor predictability can negatively affect drug efficacy and safety. Both microsomal and cytosolic enzymes are responsible for amide hydrolysis. This study evaluated the use of the S9 fraction for predicting the amide hydrolysis of four different compounds – flutamide, niclosamide, GDC-0834 and ponatinib – using human and rat liver S9 fractions. The compounds were selected to represent different hydrolysis profiles. The samples were analyzed using liquid chromatography-mass spectrometry (LC-MS).
Preliminary incubations demonstrated that S9 fractions from both species replicated hydrolysis for two compounds, confirmed the lack of hydrolysis for one compound, and failed to replicate hydrolysis for another in relation to in vivo metabolism. The relative roles of different enzymes were also examined using selective inhibitors. The results suggest that carboxylesterases have a major role in humans in vitro. In rats, the elucidation of the enzyme pathways remained unclear due to limitations of the study design.
This study confirms that liver S9 fraction is a suitable enzyme source for modeling amide hydrolysis in vitro and is comparable to other enzyme sources in use. The results also emphasize the need for further refinements in the in vitro methods to more reliably predict the amide hydrolysis of drugs.Amidihydrolyysi on metaboliareaktio, jonka merkitys lääkeainekehityksessä liittyy sen huonoon ennustettavuuteen, mikä voi vaikuttaa lääkeaineiden tehoon ja turvallisuuteen. Amidihydrolyysistä vastaavat sekä mikrosomaaliset että sytosoliset entsyymit. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida S9 fraktion soveltuvuutta neljän eri yhdisteen – flutamidin, niklosamidin, GDC-0834:n ja ponatinibin – amidihydrolyysin ennustamiseen käyttäen ihmisen ja rotan maksan S9 fraktioita. Yhdisteet valittiin edustamaan erilaisia hydrolyysiprofiileja. Näytteet analysoitiin nestekromatografia-massaspektrometriaa (LC-MS) käyttäen.
Alustavat inkubaatiot osoittivat, että molempien lajien S9 fraktiot kykenivät ennustamaan kahden yhdisteen hydrolyysin, yhden yhdisteen hydrolyysin puutteen, ja epäonnistuivat yhden yhdisteen hydrolyysin ennustamisessa suhteessa in vivo metaboliaan. Selektiivisten inhibiittorien avulla selvitettiin myös eri entsyymien suhteellista roolia. Tulokset viittaavat siihen, että karboksyyliesteraasit ovat pääasiallisessa roolissa ihmisessä in vitro. Rotalla entsyymireittien erittely jäi epäselväksi tutkimusasetelman rajoituksien vuoksi.
Tämä tutkimus vahvistaa, että maksan S9 fraktio on soveltuva entsyymilähde amidihydrolyysin mallintamiseen in vitro, ja sen on verrattavissa muihin käytössä oleviin entsyymilähteisiin. Tulokset myös korostavat tarvetta kehittää in vitro -menetelmiä edelleen, jotta lääkeaineiden amidihydrolyysiä voidaan ennustaa entistä luotettavammin
Terveydenhuollon ammattilaisten hakutietojen hyödyntäminen kansanterveyden seurannassa : Lokitietojen analyysi
No full textHealthcare professionals, such as physicians, nurses, and pharmacists, along with students in these fields, seek professional information from digital sources daily. This dissertation sought to investigate how information-seeking behaviour of healthcare professionals reflects various healthcare phenomena, including the spread of COVID-19 and influenza, medication shortages, and changes in prescription patterns.
The sub-studies utilized usage data from the Physician’s Database (Terveysportti) platform used only by Finnish healthcare professionals and compared it with publicly available healthcare registry data. The first sub-study examined how frequently healthcare professionals searched for COVID-19 and related smell or taste disorders on the Physician’s Database versus public searches on the Health Library. Search volumes were compared with COVID-19 diagnoses in the National Infectious Diseases Register. The results revealed that information seeking preceded the first epidemic peak. Both public information searches for smell or taste disorder and professional information searches for coronavirus improved epidemiological modelling accuracy.
The second sub-study analysed healthcare professionals’ searches for paediatric oseltamivir suspension information on the Physician’s Database and compared them with childhood influenza diagnoses in primary and specialized care registries in the National Infectious Diseases Register. Information-seeking behaviour in primary care increased pre-epidemic, while specialized care searches peaked during outbreaks.
The third sub-study investigated searches for epinephrine autoinjector information during medication shortages and compared search volumes with publicly reported shortage durations from the Finnish Medicines Agency. Extended shortages generated significantly more searches than brief supply disruptions.
The fourth sub-study examined searches for paediatric antibiotic suspensions on the Physician’s Database during COVID-19 and compared them with prescription data from the Social Insurance Institution of Finland’s open statistics. Pandemic restrictions reduced both information seeking and antibiotic prescriptions. Amoxicillin and amoxicillin-clavulanate accounted for most searches and prescriptions.
The information-seeking behaviour of healthcare professionals shows potential for monitoring infectious diseases, medication use, and supply disruptions. The correlation between information-seeking behaviour and clinical phenomena suggests utility as an adjunct surveillance tool. Although these digital traces may provide early indicators of emerging healthcare trends when analysed alongside traditional registry data, further study is needed.Terveydenhuollon ammattilaiset, kuten lääkärit, hoitajat, farmaseutit sekä alan opiskelijat, etsivät päivittäin ammatillista tietoa digitaalisista lähteistä. Tämän väitöskirjan tavoitteena on selvittää, miten terveydenhuollon ammattilaisten tiedonhakukäyttäytyminen heijastaa erilaisia terveydenhuollon ilmiöitä, kuten COVID-19:n ja influenssan leviämistä, lääkkeiden saatavuushäiriöitä sekä reseptikäytäntöjen muutoksia. Tutkimus tarkastelee voisiko terveydenhuollon ammattilaisten digitaalinen tiedonhakudata tarjota täydentävän tietolähteen terveydenhuollon ilmiöiden seurannalle.
Terveysportti on Suomen suurin tietokanta, joka on tarkoitettu ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Tämän väitöskirjan osatutkimuksissa hyödynnettiin Terveysportin käyttödatan pohjalta koottua tutkimusaineistoa. Tätä aineistoa verrattiin julkisesti saatavilla oleviin terveydenhuollon rekisteritietoihin, kuten Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tartuntatautirekisteriin ja Kelan reseptitilastoihin.
Ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittiin, kuinka usein terveydenhuollon ammattilaiset etsivät Terveysportista tietoa COVID-19:sta sekä haju- ja makuaistin häiriöistä. Tuloksia verrattiin kansalaisten vastaaviin hakuihin Terveyskirjastossa. Hakumääriä verrattiin THL:n COVID-19-diagnooseihin tilastollisin menetelmin. Tulosten mukaan sekä ammattilaisten että kansalaisten tiedonhakukäyttäytyminen edelsi epidemiahuippua, ja molempien käyttäjäryhmien tiedonhakukäyttäytymisen avulla pystyttiin parantamaan epidemiologista mallinnusta.
Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin, kuinka hyvin terveydenhuollon ammattilaisten oseltamiviiri-suspensioon kohdistuva tiedonhaku heijasti lasten influenssaepidemioita perus- ja erikoissairaanhoidossa. Tulosten mukaan perusterveydenhuollon tiedonhakukäyttäytyminen lisääntyi ennen epidemiaa, kun taas erikoissairaanhoidossa hakumäärät kasvoivat epidemian aikana.
Kolmannessa osatutkimuksessa tutkittiin adrenaliini-autoinjektoreihin liittyvää tiedonhakukäyttäytymistä lääkkeiden saatavuushäiriöiden aikana. Hakumääriä verrattiin Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen julkistamiin saatavuushäiriöiden kestoihin. Pitkät ja laajat saatavuushäiriöt lisäsivät hakumääriä merkittävästi enemmän kuin lyhyet toimituskatkokset, mikä viittaa ammattilaisten reagointikykyyn ja tiedontarpeen kasvuun kriittisissä tilanteissa.
Neljännessä osatutkimuksessa tarkasteltiin terveydenhuollon ammattilaisten antibioottisuspensioihin kohdistunutta tiedonhakua koronapandemian aikana. Hakumääriä verrattiin Kelan avoimen datan reseptitilastoihin sekä vertailtiin hakujen ja reseptien välistä yhteyttä. Pandemian aikana sekä antibiootisuspensioiden määrääminen, että lääkkeisiin liittyvä tiedonhaku vähenivät. Tutkimuksessa havaittiin, että eniten tietoa haettiin amoksisilliinista ja amoksisilliini-klavulaanihaposta, jotka olivat myös yleisimpiä 0–6-vuotiaille lapsille määrättyjä antibiootteja.
Tulokset osoittavat, että terveydenhuollon ammattilaisten tiedonhakukäyttäytymistä voidaan hyödyntää tartuntatautien, lääkkeiden käytön ja saatavuushäiriöiden seurannassa. Tiedonhakujen ja kliinisten ilmiöiden välinen yhteys viittaa siihen, että ammattilaisten hakukäyttäytyminen voi toimia terveydenhuollossa täydentävänä seurantatyökaluna. Nämä digitaaliset jäljet voivat tarjota varhaisia viitteitä kehittyvistä terveystrendeistä perinteisen rekisteridatan rinnalla, mutta ilmiön hyödyntämismahdollisuuksista tarvitaan vielä lisätutkimusta