190942 research outputs found
Sort by
Formation of coherent nanocomposite structure in nickel-aluminum alloys synthesized far from equilibrium
No full textThe present study reports on the structure formation in thin epitaxial nickel-aluminum films (Ni1-xAlx; Al atomic fraction up to ) grown on MgO substrates by magnetron sputtering. Experimental and computational data demonstrate that for , the films exhibit the face-centered cubic random solid-solution Ni1-xAlx structure ( phase). Whereas in the range x = 0.11-0.24 the phase coexists with the ordered structure ( phase). The two phases are homogenously intermixed forming a strained coherent nanocomposite, which exhibits a single lattice parameter that expands as the Al content increases. Isothermal annealing of films containing of Al, coupled with structural and nano-mechanical characterization, reveal that the coherent nanocomposite retains its overall integrity for temperatures up to 673 K while the film hardness increases from (as deposited films) to . Further increase of the annealing temperature to 873 K and 1073 K causes the coherent nanocomposite to dissolve into distinct and phase domains and the hardness to decrease down to values of . These findings confirm the metastable nature of the as-deposited thin Ni1-xAlx alloy films and underpin the effectiveness of high supersaturation/undercooling for creating non-equilibrium phases and self-organized nanostructures upon synthesis of multicomponent materials.Peer reviewe
Bakteeriplanktonyhteisöjen monimuotoisuus vesipatsaassa ja metaanin prosessointiin liittyvät geenit Itämeren rannikkovesissä
No full textDiverse bacterioplankton communities are crucial for the effective degradation of organic matter in the aquatic environments. Baltic Sea bacterioplankton communities are characterized by variation in community compositions both spatially and across the water column and show a clear similarity with other brackish water environments. Seasonality and changes in the dominating phytoplankton species as well as climate change and eutrophication induce changes in the bacterioplankton communities.
Coastal sea areas have been estimated to be largely responsible for the global marine methane emissions. In stratified coastal brackish waters, ebullition of methane from the sediment can be an important supply of methane to the upper water column. Supersaturation of methane in the oxic water layer has also been reported, referred to as the ocean methane paradox. Methanotrophic bacteria play an important role in methane oxidation in the water column.
The aim of this work was to characterize changes in the prokaryotic microbial communities with depth and to link these changes to environmental variables by using amplicon sequencing and bioinformatic approaches. Methane processing related community fraction was also studied and the presence of methane oxidation and methanogenesis related genes were explored with digital droplet PCR.
The studied bacterioplankton communities showed clear variation with depth. The taxonomic richness and diversity increased with depth and the deepest communities showed the highest dissimilarity with the other sampled communities. The picocyanobacterial order Synechococcales dominated in the upper water column while several taxonomic orders were associated only with the deepest communities. Some taxa stayed abundant and constant across the water column. Measured environmental variables showed a high correlation with one or more variables in the dataset, restricting the possibility to determine the most significant environmental variables explaining the variation between studied communities.
The quantity of methane oxidation related pmoA gene increased with depth, although the absolute copy number could not be measured with high confidence due to the effect of droplets with intermediate fluorescence signal. The presence of methanogenesis related mcrA gene could not be confirmed in this project.Monimuotoisilla bakteeriplanktonyhteisöillä on tärkeä rooli orgaanisen aineen hajottamisessa akvaattisissa ekosysteemeissä. Itämeren bakteeriplanktonyhteisöjen rakenne vaihtelee sekä maantieteellisesti että vesipatsaan eri syvyyksillä ja yhteisöillä on suuria samankaltaisuuksia muiden murtovesiekosysteemien yhteisöjen kanssa. Vuodenaikojen vaihtelu ja muutokset kasviplanktonyhteisöjen valtalajeissa sekä ilmastonmuutos ja rehevöityminen aiheuttavat muutoksia bakteeriplanktonyhteisöjen rakenteeseen.
Rannikkovesien on arvioitu aiheuttavan suurimman osan meriekosysteemien metaanipäästöistä. Kerrostuneissa murtovesiekosysteemien rannikkovesissä, metaanin kupliminen sedimentistä voi olla merkittävä metaanin lähde ylemmässä vesipatsaassa. Tämän lisäksi metaanin supersaturaatiota on havaittu hapellisessa pintavesikerroksessa, mitä kutsutaan merten metaaniparadoksiksi. Metanotrofisilla bakteereilla on merkittävä rooli vesipatsaan metaanin hapettamisessa.
Tämän työn tavoitteena oli luonnehtia prokaryoottisissa mikrobiyhteisöissä tapahtuvia muutoksia vesipatsaan eri syvyyksillä ja liittää nämä muutokset ympäristötekijöihin hyödyntämällä amplikonisekvensointia ja bioinformatiivisia menetelmiä. Myös metaanin prosessointiin liittyviä mikrobiyhteisöjen osia tarkasteltiin ja metaanin hapettamiseen ja metanogeneesiin liittyvien geenien läsnäoloa yhteisöissä tutkittiin digitaalisen PCR:n (digital droplet PCR, ddPCR) avulla.
Tutkituissa bakteeriplanktonyhteisöissä ilmeni selkeää vaihtelua syvyyden mukaan. Lajimäärä ja diversiteetti lisääntyivät syvyyden kasvaessa ja syvimmät yhteisöt erosivat yhteisörakenteeltaan eniten muiden syvyyksien yhteisöistä. Synechococcales-lahkon pikosyanobakeerit dominoivat ylemmän vesipatsaan yhteisöissä, kun taas useat eri lahkot esiintyivät vain syvimmissä yhteisöissä. Jotkin taksonit olivat yleisiä koko vesipatsaassa. Mitatut ympäristömuuttujat korreloivat voimakkaasti muiden muuttujien kanssa, mikä rajoitti mahdollisuutta määrittää merkittävimmät yhteisöjen eroja selittävät muuttujat.
Metaanin hapettamiseen liittyvän pmoA geenin määrä kasvoi syvyyden kasvaessa, mutta geenikopioiden todellista määrää näytteissä ei voitu luotettavasti määrittää, johtuen välimuotoisen fluoresenssisignaalin omaavien pisaroiden määrästä näytteissä. Metanogeneesiin liittyvän mcrA geenin olemassaoloa tutkituissa yhteisöissä ei kyetty määrittämään tässä työssä
Sleep changes following acute social stress and their association with behavior
No full textSosiaalisella stressillä on merkittävä rooli psykiatristen häiriöiden, kuten ahdistuneisuuden ja masennuksen, patogeneesissä. Akuutin sosiaalisen stressin univalvevaikutuksia on raportoitu useissa tutkimuksissa, mutta vaikutukset ovat olleet vaihtelevia, eikä tiedetä, missä määrin stressin aiheuttamat muutokset unessa ovat yhteydessä ahdistuneisuuteen. Tässä tutkimuksessa selvittiin, millaisia käyttäytymismuutoksia hiirillä esiintyy akuutin sosiaalisen stressin jälkeen, ja miten nämä käyttäytymismuutokset korreloivat unen makro- ja mikrorakenteen kanssa. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, voidaanko noradrenergista järjestelmää manipuloimalla parantaa unen laatua stressin jälkeen ja vaikuttaa stressin jälkeisiin käyttäytymismuutoksiin. Käytimme akuutin sosiaalisen stressin indusoimiseen asukas–tunkeilija-mallia, jossa hiiri joutuu toisen hiiren aggression kohteeksi. Stressialtistuksen jälkeen hiirten unta mitattiin kolmen tunnin ajan ennen käyttäytymiskokeiden suorittamista. Optogeneettisesti manipuloitujen hiirten locus coeruleuksen toimintaa estettiin valostimulaatiolla tämän unitallennuksen aikana. Tulokset osoittivat, että akuutti sosiaalinen stressi muokkasi unen rakennetta lisäämällä mikroheräämisiä, aiheuttamalla NREM-unen fragmentoitumista sekä vähentämällä REM-unta ja unisukkuloita. Stressi ei kuitenkaan lisännyt ahdistuneisuutta muistuttavaa käyttäytymistä korotetussa plussokkelossa ja kuulien hautaamistestissä. Korrelaatioanalyysit paljastivat, että unen rakenne korreloi käyttäytymisen kanssa paremmin kuin se, onko eläin kokenut stressiä vai ei. Optogeneettisesti manipuloiduilla hiirillä havaittiin lyhyemmät NREM-unijaksot ja unisukkuloiden kesto, mutta käyttäytyminen ei eronnut manipuloimattomasta verrokkiryhmästä. Tulokset tarjoavat tärkeää tietoa unen roolista stressin vaikutusten välittäjänä ja noradrenergisen järjestelmän merkityksestä unen säätelyssä. Unen ja käyttäytymisen yhteydet viittaavat siihen, että uni voi välittää stressin vaikutuksia käyttäytymiseen.Social stress plays a significant role in the pathogenesis of psychiatric disorders, such as anxiety and depression. Although the effects of acute social stress on sleep have been reported in several studies, findings have been inconsistent, and it remains unclear to what extent stress-induced changes in sleep are linked to anxiety-like behavior. In this study, we investigated the behavioral changes in mice following acute social defeat stress and examined how these changes correlate with macro- and microstructure of sleep. We also aimed to determine whether manipulating the noradrenergic system could improve sleep quality after stress and influence subsequent behavioral responses. Acute social stress was induced using a resident–intruder paradigm, in which a mouse is exposed to aggression from another mouse. Sleep was recorded for three hours following stress exposure before behavioral testing. In optogenetically manipulated mice, locus coeruleus activity was inhibited by light stimulation during the sleep recording. Acute social defeat stress altered sleep architecture by increasing microarousals, fragmenting NREM sleep, and reducing REM sleep and sleep spindles. However, stress did not increase anxiety-like behavior in the elevated plus maze or marble-burying test. Correlation analyses revealed that sleep architecture was more closely associated with behavior than stress exposure per se. In optogenetically manipulated mice, NREM sleep episodes and sleep spindles were shorter, yet behavior did not differ from unmanipulated controls. These findings provide important information on the role of sleep in mediating the effects of stress and the significance of the noradrenergic system in sleep regulation. The observed associations between sleep and behavior suggest that sleep may serve as a mediator of stress-induced behavioral changes
"Kävelemme tämän maan päällä, mutta takerrumme taivaaseen – siinä on meidän Kosovo-liittomme" : Serbian ortodoksinen kirkko ja Kosovo-kysymys 2008–2012
No full textKosovo’s declaration of independence on 17 February 2008 marked a significant moment for the Serbian Orthodox Church (SPC), which considers Kosovo a territory of profound geopolitical, religious, and national significance to Serbia. This dissertation is the first comprehensive study of the SPC’s response to the Kosovo question from Kosovo’s independence in February 2008 to the rise of the populist government led by the Serbian Progressive Party in May 2012, and analyses how the Church formulated and communicated its stance amid shifting political and social contexts.
Drawing on primary sources, including official Church documents, publications, statements by clergy, and the magazine Pravoslavlje, the study reveals the complex and dynamic nature of the SPC’s response. The analysis identifies three distinct phases shaped by the political environment: a cooperative relationship with the Koštunica government in early 2008, followed by a more balanced and suspicious stance under the pro-European government from May 2008, and a more assertive stance beginning in spring 2011. The SPC balanced cooperation with opposition to state policies, navigating internal leadership changes and institutional divisions, notably the 2010 dismissal of Bishop Artemije, which reflected tensions between moderate and radical factions within the Church.
Central to the SPC’s response was a strategic adaptation of the Kosovo myth, framing Kosovo as the spiritual heartland of Serbian Orthodoxy and national identity. The Church sacralised Kosovo as sacred geography, defending its churches, people, and heritage against what it perceived as existential threats posed by independence and demographic changes. This narrative extended beyond Kosovo, encompassing a broader conception of “Serbian lands” and linking past martyrdom with present conflict and future redemption.
The SPC also constructed a distinct identity vis-à-vis the “other”, portraying Kosovar Albanians through historical and religiously charged narratives while critiquing Western powers for their role in Kosovo’s independence. Simultaneously, the SPC invoked Russia as a traditional ally and defender of Orthodox values, illustrating the Church’s attempt to balance East and West and its perception of Kosovo as a means to position Serbia in the global arena.
The dissertation highlights the SPC’s dual role as both a guardian of religious tradition and a strategic political actor, employing ambiguous, layered rhetoric to engage diverse audiences and maintain institutional legitimacy. It argues that the Kosovo question was more than a territorial or ecclesiastical issue; it was a symbolic framework through which the SPC articulated Serbia’s identity, history, and geopolitical vision. This dissertation contributes to understanding the political significance of religious institutions in national identity formation and geopolitical conflicts. It also suggests avenues for future comparative research on Orthodox churches’ responses to contested statehood and sovereignty in other post-socialist societies.Kosovon itsenäisyysjulistus 17. helmikuuta 2008 merkitsi käännekohtaa Serbian ortodoksiselle kirkolle (SOK), joka pitää Kosovoa Serbialle perustavanlaatuisen tärkeänä geopoliittisena, uskonnollisena ja kansallisena alueena. Tämä väitöskirja on ensimmäinen kattava tutkimus SOK:n suhtautumisesta Kosovo-kysymykseen ajanjaksolla, joka ulottuu Kosovon itsenäistymisestä helmikuussa 2008 populistisen Serbian progressiivisen puolueen poliittiseen nousuun toukokuussa 2012. Tutkimus tarkastelee kirkon reaktioita Kosovon itsenäistymiseen ja analysoi, miten se muotoili ja ilmaisi kantansa muuttuvissa poliittisissa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa.
Perustuen primäärilähteisiin, kuten kirkon virallisiin asiakirjoihin, julkaisuihin, papiston lausuntoihin ja Pravoslavlje-lehteen, tutkimus osoittaa, että SOK:n suhtautuminen Kosovo-kysymykseen oli monikerroksista ja dynaamista. Analyysi tunnistaa kolme erillistä vaihetta, joita muokkasivat kulloisetkin poliittiset olosuhteet: yhteistyöhakuinen suhde Koštunican hallituksen kanssa vuoden 2008 alussa, tasapainoileva ja epäilevä linja toukokuusta 2008 lähtien toimineen Eurooppa-myönteisen hallituksen aikana sekä jyrkempi vaihe keväästä 2011 alkaen. Kirkko tasapainoili yhteistyön ja valtiollisen politiikan vastustamisen välillä, navigoiden sisäisten johtajavaihdosten ja institutionaalisten jännitteiden keskellä. Näistä merkittävin, piispa Artemijen erottaminen vuonna 2010, heijasti kirkon sisäisiä ristiriitoja maltillisten ja radikaalien suuntausten välillä.
SOK:n toiminnan ytimessä oli Kosovo-myytin strateginen uudelleenmuotoilu. Kosovo kehystettiin Serbian ortodoksisuuden ja kansallisen identiteetin hengelliseksi sydänmaaksi. Kirkko pyhitti Kosovon "pyhäksi alueeksi", puolustaen sen kirkkoja, kansaa ja kulttuuriperintöä eksistentiaalisiksi koettuja uhkia, kuten itsenäisyyttä ja väestörakenteen muutoksia, vastaan. Tämä narratiivi ylitti Kosovon maantieteelliset rajat ja käsitti laajemman käsityksen "serbialaisista maista", yhdistäen menneisyyden marttyyriuden nykyisiin konflikteihin ja tulevaisuuden lunastukseen.
Kirkko rakensi myös omaa identiteettiään suhteessa "toiseen" kuvaamalla Kosovon albaaneja historiallisesti ja uskonnollisesti latautuneiden kertomusten kautta sekä kritisoimalla läntisiä suurvaltoja niiden roolista Kosovon itsenäisyydessä. Samalla SOK vetosi Venäjään perinteisenä liittolaisena ja ortodoksisten arvojen puolustajana. Tämä kuvastaa kirkon pyrkimystä tasapainottaa suhteitaan itään ja länteen sekä sen käsitystä Kosovosta välineenä Serbian asemoimisessa globaalissa kontekstissa.
Väitöskirja tuo esiin SOK:n kaksijakoisen roolin sekä uskonnollisen tradition vartijana, että strategisena poliittisena toimijana, joka hyödynsi monitulkintaisia ja kerroksellisia narratiiveja puhutellakseen erilaisia yleisöjä ja säilyttääkseen institutionaalisen legitimiteettinsä. Tutkimus osoittaa, että Kosovo-kysymys oli enemmän kuin alueellinen tai kirkkokunnallinen ongelma. Se toimi symbolisena kehyksenä, jonka kautta kirkko artikuloi omaa näkemystään serbialaisesta identiteetistä, historiasta ja geopoliittisesta visiosta.
Tämä väitöskirja edistää ymmärrystä uskonnollisten instituutioiden poliittisesta merkityksestä kansallisen identiteetin rakentamisessa ja geopoliittisissa konflikteissa. Lisäksi se ehdottaa uusia suuntia vertailevalle tutkimukselle siitä, miten ortodoksiset kirkot ovat vastanneet kiistanalaiseen valtiollisuuteen ja suvereniteettiin muissa post-sosialistisissa yhteiskunnissa
Villisian liikkuminen ja vaikutukset lajin esiintymisalueen pohjoisreunalla
No full textClimate change induces range shifts in many species. This also applies to the wild boar (Sus scrofa), which has recently settled in Finland, which represents the northernmost edge of the species’ worldwide distribution. Edge populations may differ from those in core distribution areas. In the case of wild boar, these differences may be associated with both the species’ behaviours and impacts. In core distribution areas, the most pronounced effects of wild boars include crop damages and the transmission of African swine fever (ASF) but influences also extend to natural species communities. The aim of my thesis is to enhance knowledge regarding the spatial variability of wild boar ecology and impacts by providing information from the northernmost population, along with perspectives for emerging research technology. Information from GPS-tagged individuals is used to assess wild boar movement in relation to conditions in the north. With a farmer survey and nest predation experiments, this thesis estimates the current impact levels of the Finnish wild boar population to agriculture and avian ground nest predation. In addition, the usability of small non-collar tracking devices is assessed from animal welfare and data quality perspectives.
The mean home ranges of adult wild boars (87 km2 in minimum convex polygon and 33 km2 in 95% kernel density estimation) were considerably larger than in other similarly studied populations in more southern latitudes. Throughout the year, adult activity peaked at sunset, with a short daily activity period during winter. Near the Finnish–Russian border, the potential for ASF spread into Finland was highlighted by active transboundary movements. Observed cases of dispersal emphasized its key role in the range expansion of the species, as the directions were predominantly towards the west and north into lower-density areas. GPS collars on adults provided high-quality data, with small, alternative GPS devices not yet matching this performance. However, the potential of smaller tags, for example in dispersal studies, is notable, as collars cannot be deployed on growing individuals. The attitudes of Finnish farmers towards wild boar were not unanimous, as views varied between the species being a concerning pest and a valuable game resource. Despite a few cases of substantial costs, the impact of wild boar on agriculture was relatively low, with median costs of 224 euros per affected farmer. Similarly, the impact of wild boar on ground nests appears low, as wild boars predated only three per cent of the nests. While wild boar presence did not affect mesocarnivore predation rates, the lower relative abundance of mesocarnivores at wild boar sites suggests that wild boars may exert some deterrent effect.
Overall, my thesis concludes that the movement ecology of northern wild boars differs from southern populations, highlighting the importance of studying ecological variation across the species’ range. The distinctive features in the ecology of northern populations are likely shaped by harsh winter conditions, poor ecosystem productivity, and low population density. While the latter also explains the currently limited impacts of wild boar, these impacts are expected to rise as climate change-driven milder winters facilitate population growth and range expansion. Such increases may, in turn, intensify negative public attitudes toward wild boar. In light of these scenarios, my thesis provides valuable baselines for future research. Looking ahead, the technical development of smaller GPS devices will be crucial for enabling monitoring across all life stages and improving research animal welfare.Ilmaston lämmetessä pohjoiset alueet muuttuvat jatkuvasti sopivammaksi etelästä levittäytyville lajeille. Yksi tästä hyötyvä laji on villisika (Sus scrofa), joka elää Suomessa esiintymisalueensa pohjoisreunalla. Elämä levinneisyyden laitamilla voi olla monella tapaa erilaista kuin lajin vakiintuneilla ydinalueilla. Tämä vaikuttaa sekä eläimen omiin elintapoihin että sen aiheuttamiin vaikutuksiin ympäristössään. Tässä väitöskirjassa perehdyn villisian käyttäytymiseen ja vaikutuksiin merkittyjen sikojen, viljelijäkyselyn ja linnunpesien saalistuskokeiden avulla. Lisäksi väitöskirjassa tarkastellaan vaihtoehtoisten seurantalaitteiden käyttömahdollisuuksia villieläintutkimuksessa.
Villisian elinpiirit osoittautuivat pohjoisessa huomattavan suuriksi verrattuna eteläisempiin lajitovereihin. Suomessa aikuisten sikojen keskimääräinen elinalue oli tarkastelutavasta riippuen 87 km2 (pienin konveksi monikulmio, MCP) tai 33 km2 (95 % ydinestimaatti, KDE). Elinpiirit ovat Suomessa 1,5–8 kertaisia verrattuna etelämpänä eläviin sikapopulaatioihin. Villisiat ovat hämärä- ja yöaktiivisia. Ne lähtevät liikkeelle auringon laskiessa vuodenajasta riippumatta. Vuodenaika kuitenkin vaikuttaa aktiivisen ajan pituuteen ja talviöisin siat ovat liikkeellä vain hetken. Raja-alueella sikojen öiset liikkeet suuntautuivat usein Suomen puolelle ruokinnoille ja viljelyksille, kun taas päivisin ne lepäilivät Venäjällä. Aktiivinen liikkuminen rajan yli lisää riskiä afrikkalaisen sikaruton leviämiselle. Pitkiä, jopa yli 160 km siirtymiä havaittiin korvamerkein ja -lähettimin seuratuilla nuorilla sioilla. Nämä vaellukset toimivat esimerkkeinä lajin levittäytymisestä Suomessa, sillä ne suuntautuivat pääosin kaakkoisrajalta länteen ja pohjoiseen. Samalla ne korostavat pienten seurantalaitteiden hyötyjä, sillä vaikka isot GPS-pannat tarjoavat runsaasti paikannusaineistoa, niitä voidaan käyttää vain täysikasvuisilla yksilöillä, joiden elinpiirit ovat tyypillisesti jo vakiintuneet. Nykyisen villisikakannan vaikutukset maataloudelle osoittautuivat suhteellisen vähäisiksi. Keskimääräinen villisikavahinkoja kärsinyt viljelijä koki 224 € vuotuiset viljelystappiot. Tappiot eivät kuitenkaan jakaudu tasaisesti, sillä yksittäiset viljelijät tiheimmillä sika-alueilla kokivat suuria, jopa 20 000 € vahinkoja. Viljelijäkunta jakautuu mielipiteissänsä kolmeen asenneryhmään: osa pitää villisikaa huolestuttavana tuholaisena, osa arvokkaana riistalajina ja osa on epävarmoja suhtautumisessaan. Myös villisian aiheuttamat vahingot alkuperäisluonnolle näyttäytyvät vielä vähäisinä. Vain 3 % sika-alueen koepesistä päätyi villisian saaliiksi. Toisaalta tutkimus viittaa siihen, että sika-alueilla on vähemmän pienpetoja kuin villisian esiintymisalueen ulkopuolella, vaikka vaikutus ei näkynyt pesien saalistuspaineessa.
Tämä väitöskirja osoittaa, että pohjoisessa villisikojen liikkuminen eroaa sikojen eteläisistä elinalueista. Havaitut erot selittynevät erityisesti talviolosuhteilla, ekosysteemin matalalla tuottavuudella ja alhaisella sikojen tiheydellä. Myös sikojen vaikutusten vähäisyys selittyy niiden alhaisella tiheydellä. Sikojen määrä ja levinneisyys kuitenkin oletettavasti kasvavat, kun talvet leutonevat ilmastonmuutoksen seurauksena. Tällöin myös sikojen vaikutukset runsastuvat, mikä luultavasti lisää kielteisiä asenteita lajia kohtaan. Väitöskirjani osoittaa, kuinka tärkeää on tutkia lajin ekologista vaihtelua koko sen esiintymisalueella ja tarjoaa vertailutason tulevaisuuden villisikatutkimuksille Suomen sikakannan muuttuessa. Lisäksi se kannustaa kehittämään GPS-seurantamenetelmiä ja -teknologiaa tutkimuksen laajentamiseksi ja tutkimuseläinten hyvinvoinnin edistämiseksi
Metabolomic And Epigenetic Reprogramming Of Macrophages, Via Trained Immunity, To Enhance Cancer Vaccines In Colorectal Cancer
No full textColorectal cancer (CRC) remains largely unresponsive to conventional immunotherapies, as most patients suffer immunologically cold tumors with an immunosuppressive microenvironment. Cancer vaccines offer potential, but their efficacy is limited by insufficient innate immune activation and poor T-cell priming. Here, we show that β-glucan-induced trained immunity reprograms CD11b⁺ myeloid cells epigenetically and metabolically to enhance the effectiveness of an oncolytic peptide-coated adenoviral cancer vaccine (PeptiCRAd). Trained immunity drives a shift toward aerobic glycolysis and creatine-fueled energy production, supporting sustained cytokine and chemokine secretion. This metabolic reprogramming converts tumor-associated macrophages into inflammatory effectors that recruit NK cells and cDC1s through CXCL9 and CXCL10 signaling, ultimately enhancing CD8⁺ T-cell responses. In both murine CRC models and human patient-derived organoids, trained immunity significantly boosted vaccine-induced tumor killing. Notably, inhibition of creatine metabolism or depletion of macrophages and NK cells impaired this synergy, highlighting their essential roles. These findings establish trained immunity as a powerful strategy to recondition the tumor microenvironment and unlock the full potential of cancer vaccines in CRC
“I want to talk to a real person!” – The impact of perceived humanness on customer satisfaction in AI-based customer service
No full textGeneratiivisen tekoälyn kehittyminen on merkittävästi parantanut asiakaspalveluchatbottien kyvykkyyttä. Teknologinen harppaus tarjoaa yrityksille mahdollisuuden palvella asiakkaita yhä useammin tekoälyavusteisesti, jolloin ihmistyöntekijät voivat keskittyä chatbottien kouluttamiseen, valvontaan ja tarvittaessa keskusteluihin puuttumiseen. Tehokkuudesta huolimatta monet asiakkaat saattavat silti mieluummin asioida oikean ihmisen kanssa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten asiakastyytyväisyyteen vaikuttaa se, käydäänkö keskustelu kokonaan tekoälyn kanssa vai ihmisen ja tekoälyn yhdistelmällä. Verkkokauppaympäristössä toteutettu koe, johon sisältyi 208 keskustelua, osoitti, että asiakkaat olivat yhtä tyytyväisiä molempiin toteutustapoihin riippumatta käytetystä paljastusviestistä. Täysin tekoälyohjatuissa keskusteluissa paljastusviestin vaikutus asiakastyytyväisyyteen kuitenkin välittyi koetun ihmismäisyyden kautta: mitä vähemmän järjestelmästä kerrottiin sen teknologisena ratkaisuna, sitä ihmismäisemmäksi palvelu koettiin – ja sitä tyytyväisempiä asiakkaat olivat.The emergence of generative artificial intelligence (AI) has significantly advanced the capabilities of customer service chatbots. This technological development enables companies to delegate routine interactions to AI agents, allowing human personnel to concentrate on tasks such as training, monitoring, and stepping in when needed. Despite these efficiencies, many customers may still prefer interacting with a human. This study investigates how customer satisfaction is influenced by chat interactions conducted either by AI alone or through a human–AI hybrid model. Based on data from 208 chat sessions in an e-commerce setting, the findings indicate that overall satisfaction levels were similar across both conditions. However, in the fully AI-driven setting, perceived humanness mediated the impact of the AI disclosure: the less the system revealed about its technological foundation, the more human-like it was perceived, which in turn increased customer satisfaction
“Musiikkimme on extremeä kuten elämämme” : Äärimetallimusiikki uskonnollisten ja poliittisten rajojen rikkomisena Iranissa ja Saudi-Arabiassa
No full textThis thesis examines how Iranian and Saudi metal enthusiasts perceive and transgress religiously motivated restrictions. Using narrative and thematic analysis of interviews with musicians and fans, this thesis shows that despite the decreasing transgressive impact of religious themes in extreme metal music in secular Western societies, this genre remains highly contentious in the analysed contexts.
The four articles that constitute this thesis are situated within the sociology of religion and are based on the analysis of interviews with twenty-one participants: seven Iranians living abroad as refugees or on work visas, eight still residing in Iran, and six Saudis living in Saudi Arabia.
The thesis presents the following main findings. The participants’ transgressive actions can be seen as acts of resistance, allowing them to assert their agency and push for change. This occurs through non-traditional and illegal forms of artistic expression. Moreover, the findings indicate that resistance takes different forms in Iran and Saudi Arabia. Islam remains a significant influence in the political and social spheres of both nations; however, the two contexts are undergoing rapid changes in divergent directions. Iranian society continues to witness political oppression justified in religious terms, while Saudi Arabia is embracing entertainment as part of Vision 2030, a wide-ranging government initiative for economic and cultural reform.
As a result, Iranian participants actively resist religiously motivated laws, reappropriating the label of deviant as a means of empowerment rather than accepting it as a passive imposition. On the other hand, Vision 2030 has led metal musicians and fans in Saudi Arabia to rethink their approaches to resistance. Their views represent a mix of compliance and resistance. Despite the different perspectives, they all aim to promote alternatives to traditional norms and boundaries.
The results suggest that the participants’ contexts and transgressive experiences influence how they (de)legitimate religion. In political systems that implement Islam as a governing framework, the participants often perceive religion as a means of oppressive control rather than a personal and meaningful aspect of their identity. However, the findings regarding the participants’ perspectives on religion are complex and layered, especially in the case of Saudi Arabia.
By examining these two contexts during this pivotal transitional period, the thesis aims to enrich the theoretical discourse on transgression and resistance and to enhance our understanding of music as a means of transgression in religious authoritarian nations.Tämä väitöskirja tarkastelee iranilaisten ja saudi-metalliharrastajien näkemyksiä uskonnollisista rajoista, ja miten näitä rajoja rikotaan. Väitöskirja käsittelee muusikoiden ja fanien haastatteluita narratiivisen ja temaattisen analyysin keinoin. Se osoittaa, että vaikka uskonnollisten teemojen rajoja rikkova, transgressiivinen, vaikutus on vähentynyt sekulaaristen länsimaisten yhteiskuntien äärimetallissa, tutkimuksen aineiston viitekehyksessä aihe on edelleen hyvin kiistanalainen.
Väitöskirja koostuu neljästä uskontososiologisesta artikkelista. Ne analysoivat yhteensä kahtakymmentäyhtä haastattelua: osallistujista seitsemän on iranilaisia, jotka asuvat ulkomailla poliittisina pakolaisina tai työluvalla; kahdeksan iranilaista osallistujaa asuu edelleen Iranissa, ja kuusi saudia Saudi-Arabiassa.
Väitöskirjassa on kaksi keskeistä johtopäätöstä. Osallistujien transgressiiviset toimet voidaan tulkita vastarinnan välineiksi, joilla he vahvistavat toimijuuttaan ja tavoittelevat yhteiskunnallista muutosta. Tämä tapahtuu epätraditionaalisten ja laittomin taiteenilmaisun keinoin. Lisäksi tutkimus osoittaa, että vastarinta näyttäytyy erilaisin tavoin Iranissa ja Saudi-Arabiassa. Islamin rooli on tärkeä molempien maiden poliittisella ja sosiaalisella kentällä, mutta molemmat viitekehykset ovat nopeassa muutoksessa eri suuntiin. Iranilaisessa yhteiskunnassa poliittinen sorto jatkuu uskonnollisin perustein, kun taas Saudi-Arabia on omaksunut viihteen osaksi Vision 2030, suunnitelmaansa, jolla hallitus tähtää laajaan taloudelliseen ja kulttuuriseen muutokseen.
Iranilaiset osallistujat siis aktiivisesti vastustavat uskonnolla perusteltuja lakeja, ja ottavat haltuun poikkeavuuden käsitteen voimaantumisen välineenä sen sijaan, että hyväksyisivät sen ulkoa tulevana, passiivisena nimityksenä. Toisaalta Vision 2030 on saanut metallimuusikot ja -fanit Saudi-Arabiassa miettimään uudelleen omia lähtökohtiaan vastarintaan. Heidän näkemyksissään ilmenee sekoitus myötäilyä ja vastustusta. Toisistaan poikkeavista näkökulmista huolimatta kaikki tavoittelevat vaihtoehtoja perinteisille normeille ja rajoille, joita heillä on, tai joita he edelleen kohtaavat.
Tutkimuksen mukaan osallistujien kulttuurinen viitekehys ja transgressiiviset kokemukset ovat muokanneet sitä, miten he (de)legitimoivat uskontoa. Islamia hallinnan viitekehyksenä käyttävissä poliittisissa järjestelmissä osallistujat tyypillisesti kokevat uskonnon alistavan vallankäytön välineenä sen sijaan, että se toimisi henkilökohtaisena ja merkityksellisenä osana identiteetin muodostusta. Osallistujien näkökulmat uskontoon ovat kuitenkin monipuolisia ja kerroksisia, erityisesti Saudi-Arabian tapauksessa.
Tarkastelemalla näitä kahta viitekehystä käänteentekevän muutosprosessin aikana väitöskirja syventää teoreettista keskustelua transgressiosta ja vastarinnasta, mutta myös lisää ymmärrystä musiikista transgression välineenä uskonnollisissa autoritaarisissa yhteiskunnissa
Proteomic predictors of Cardiovascular events in Type 1 Diabetes
No full textType 1 diabetes (T1D) is an autoimmune disease caused by the loss of insulin secretion in the pancreas, resulting to increased blood sugar levels. T1D increases the risk of various micro- and macrovascular complications, which decrease both quality of life and life expectancy. Cardiovascular disease (CVD), which affects the blood circulation and the heart, is one of the most severe complications as it is the leading cause of mortality and morbidity in T1D, often occurring at a younger age than in the general population. Despite the well-known elevated CVD risk in T1D, the biological mechanisms remain poorly understood. Proteomics, a large-scale study of proteins, offer a possibility to analyze molecular changes associated with the disease progression and prediction. This thesis aimed to identify proteins that predict the increased risk of CVD in T1D, providing new insights into the disease mechanisms.
We analysed 5,420 proteins, using the Olink Explore HT® platform, in 830 participants from the Finnish Diabetic Nephropathy (FinnDiane) T1D cohort, followed up to a median 15.5 years. We studied four separate CVD outcomes: coronary artery disease (CAD), stroke, CVD, and major adverse cardiac event (MACE), to determine whether different complications are associated with distinct proteomic signatures and biological mechanisms. First, we conducted differential expression analysis (DEA) to identify proteins that are differentially expressed between cases and controls. Second, to assess the predictive value of the proteins, we used a survival model to test associations with incident CVD events. We further adjusted the DEA and survival analysis for the estimated glomerular filtration rate (eGFR) to examine the potential impact of kidney function on these associations, given its known link to CVD. Lastly, an enrichment analysis was performed to identify functions and pathways enriched among the proteins identified with survival analysis to provide further insight into underlying biological mechanisms.
From the survival analysis we identified 1,315 proteins associated with the increased risk of MACE, 1,230 with CVD, 1,060 with CAD and 389 with stroke, after correction for multiple testing. While most of these proteins were also differentially expressed in DEA, those associated with the highest event risk in survival analysis showed only modest changes in the expression levels, suggesting that large expression shifts may not directly correlate with the increased risk of cardiovascular events. Alpha-1-microglobulin/bikunin precursor (AMBP) showed the highest risk for MACE (6.9-fold increase), CVD (6.4-fold increase) and CAD (5.5-fold increase), while follistatin-like 1 (FSTL1) conferred the highest risk for stroke (4.5-fold increase). Adjusting previously used models with kidney function decreased the number of significant findings, suggesting that some proteins increase the CVD risk indirectly through kidney function. Enrichment analysis results showed that CVD related pathways, i.e., vascular dysfunction and inflammatory response, were enriched among the proteins associated with the incidence of the studied CVD events. These findings highlight the potential of proteomics to predict cardiovascular events in T1D and provide insights into the underlying biological mechanisms.
Future studies are needed to explore the causality of the proteomic associations, assess the influence of known CVD risk factors (i.e. obesity, hypertension, smoking), and replicate the results in other cohorts, including the general population and individuals with type 2 diabetes, to inspect whether these findings are diabetes-specific or more general