190942 research outputs found
Sort by
Structural study of MpTACO1
No full textTranslational activator of cytochrome c oxidase subunit 1 (TACO1) is a mitochondrial protein that plays a crucial role in cytochrome c oxidase subunit I translation. Despite its established function in mammals, the function and structural conservation of TACO1 in plants remain unexplored. My thesis research investigates MpTACO1, a homolog of TACO1 in Marchantia polymorpha, to elucidate its structural and evolutionary relationship to the TACO1/YebC protein family. Using homology modeling, recombinant protein expression, purification, and X-ray crystallography, I determined the high-resolution structure of MpTACO1 at 2.34 Å. Structural comparisons confirmed its homology to known TACO1/YebC proteins, revealing the conserved three-domain architecture and a potential RNA-binding region. Notably, MpTACO1 has an extended N-terminal α-helix that provides an insight into domain 1 and 3 interactions, a feature not previously described in this protein family. These findings reinforce the evolutionary conservation of TACO1 and provide a foundation for future studies on its role in mitochondrial gene expression
Assessing Carbon Balances in Sodankylä with Ecosystem Model and Remote Sensing
No full textIn these thesis I studied the carbon budget dynamics in the boreal environment of Sodankylä, Northern Finland, focusing mostly on the period 2001–2021. By using model simulations, measurements and remote sensing products, I analyzed seasonal and interannual variations in gross primary production (GPP), total ecosystem respiration (TER), and net ecosystem exchange (NEE), with a focus on the influence of meteorological and environmental drivers such as air temperature, precipitation, snow cover, and growing season length. Results highlight the strong temperature sensitivity of GPP and TER across all seasons, while NEE exhibited more complex seasonal behavior. Precipitation showed variable effects, enhancing GPP in summer but demonstrating weaker or negative relationships in spring and autumn. Snow depth played a dual role, reducing TER in spring due to insulation and increasing it in autumn. Longer growing seasons were associated with higher annual GPP, with notable variability in season start and end dates across the study period. A positive NDVI trend over 1981–2021 suggests increased vegetation activity likely linked to warming trends. The study also demonstrates the potential of remote sensing data to support carbon flux model simulations and climate impact assessments. Additionally, the results emphasizes the feasibility of estimating carbon fluxes backward in time, by using model simulations and remote sensing products. Despite some uncertainties in certain seasonal transitions, these findings contribute to a better understanding of how climate change affects carbon cycling in Arctic and boreal ecosystems
Constraints to healthy eating guide food choices in an emerging economy
No full textThe 31-item food choice questionnaire (FCQ-EE), developed by Dlamini et al. (2024), accounts for seven motives relevant to people living in emerging economies: Healthy eating constraints (HEC); Meat appeal (MA); Emotional eating (EE); Quality seeking (QS); Weather (WE); Frugality (FR); and Cooking constraints (CC). In an online survey, their predictive ability was tested in a forced choice between 10 paired products. Three pairs had sorghum-based foods (sorghum represents the more sustainable option) as choice options. One pair contrasted a meat-based product with a plant-based alternative. Other pairs targeted choices related to healthfulness, cooking constraints and weather suitability. Each pair was displayed on screen visually and by names, and the eating context was defined. Demographic traits: age groups in years 18–35 (42 %), 36–45 (29 %), and 46–65+ (29 %) of the population (n = 814); income (low, middle, high) and gender: 69 % women, were also included as potential predictors. HEC was the most prominent predictor of choices as it informed the selection of the generally less healthy option in nine of 10 product pairs. EE was the second most important predictor in four of the 10 food pairs. QS consistently predicted the choice for the more sustainable option. Demographic traits, especially age, contributed to the selection for three pairs. Overall, all motives identified in the FCQ-EE predicted at least one choice, suggesting the usefulness of this tool in the prediction of food choice in an emerging economy.Peer reviewe
Populist communication across party lines in Finland : The effect of external and internal factors
No full textThe thesis examines the use of populist communication across party lines in Finland, investigating how external and internal factors shape its usage within a consensus-oriented multiparty system. Departing from traditional approaches that focus predominantly on explicitly populist parties, the study adopts a communication-orientated perspective. It conceptualises populism as a mode of political communication, understood as a flexible communication repertoire that becomes especially prominent during periods of political uncertainty or disruption, when established frameworks of meaning are challenged and open to reinterpretation.
By analysing politicians’ communication strategies in both traditional media and parliamentary debates, the study finds that populist communication is prevalent across all Finnish parties, though its intensity and expression vary considerably. The radical right-wing Finns Party emerges as the most consistent and visible user of populist communication. However, other parties also employ such communication to different extents, depending on the political context. External factors, such as the rise of the Finns Party, the refugee crisis of 2015 and 2016, and the COVID-19 pandemic each created distinct moments of disruption. These moments altered the political communication landscape by either amplifying or suppressing populist messaging.
Internal factors such as party characteristics also play a central role in shaping populist communication. Opposition and niche parties have been more likely to adopt populist communication, using their position outside the political mainstream to criticise elites and established institutions. In contrast, governing and mainstream parties have generally been more restrained, limited by their institutional responsibilities and central role in policymaking. The findings suggest that populist communication is primarily a strategic resource, more frequently used by those outside the political establishment and often scaled back when parties assume power.
In conclusion, populist communication in Finland is not a fixed or uniform feature of political life. Instead, it is a contingent and adaptable form of political communication, shaped by both external and internal factors. It is employed by a range of political actors, not only those typically labelled populist, and its form and function shift in response to changing political and societal conditions.Väitöskirja tarkastelee populistisen viestinnän käyttöä suomalaisessa politiikassa 2000-luvulla. Tutkimus selvittää, miten ulkoiset ja sisäiset tekijät muovaavat populistisen viestinnän käyttöä konsensushakuisessa monipuoluejärjestelmässä. Toisin kuin monet aiemmat tutkimukset, jotka keskittyvät ainoastaan populistisiin puolueisiin, tämä tutkimus tarkastelee populismia poliittisen viestinnän muotona, jota voivat hyödyntää kaikki puolueet. Populismi ymmärretään joustavaksi viestinnälliseksi keinovalikoimaksi, joka korostuu erityisesti poliittisen epävarmuuden ja murrosten aikoina, kun vakiintuneet merkityskehykset joutuvat kyseenalaistetuiksi ja ovat avoimia uudelleentulkinnalle.
Tutkimuksessa analysoidaan poliitikkojen viestintää sekä perinteisessä mediassa että eduskuntakeskusteluissa. Tulokset osoittavat, että populistista viestintää esiintyy kaikissa suomalaisissa puolueissa, vaikka sen määrä ja tyyli vaihtelevat selvästi. Perussuomalaiset nousevat näkyvimmäksi ja johdonmukaisimmaksi populistisen viestinnän käyttäjäksi, mutta myös muut puolueet hyödyntävät populistisia piirteitä vaihtelevassa määrin poliittisen tilanteen mukaan. Populistisen viestinnän käyttö yli puoluerajojen lisääntyi merkittävästi perussuomalaisten nousun ja vuosien 2015–2016 pakolaiskriisin myötä, kun taas Covid-19-pandemia hillitsi populistisen viestinnän käyttöä ainakin tilapäisesti.
Sisäisillä tekijöillä, kuten puolueen asemalla, on myös keskeinen merkitys. Oppositio- ja pienpuolueet turvautuvat herkemmin populistiseen viestintään korostaakseen kriittistä asemaansa suhteessa eliittiin ja vakiintuneisiin instituutioihin. Hallitus- ja valtapuolueet sen sijaan käyttävät populistisia keinoja varovaisemmin, sillä niiden institutionaaliset vastuut ja keskeinen rooli päätöksenteossa rajoittavat retorisia mahdollisuuksia.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että populistinen viestintä on ennen kaikkea strateginen resurssi, jota puolueet hyödyntävät poliittisen tilanteen mukaan. Suomessa populistinen viestintä ei ole pysyvä tai yhdenmukainen ilmiö, vaan muuntuva ja kontekstisidonnainen tapa tehdä politiikkaa, jota käyttävät monenlaiset poliittiset toimijat – eivät vain ne, joita perinteisesti pidetään populistisina
Valtion terveydenhuoltoon liittyvät perus- ja ihmisoikeusvelvoitteet
No full textThis doctoral dissertation analyses the state’s fundamental and human rights obligations in Finland’s constitutional framework in relation to health care. The research examines how comprehensively fundamental and human rights are referred to in health-care-related governmental proposals, to what extent they should be acknowledged and how human rights considerations could be enhanced to better support the state’s positive fundamental and human rights obligations.
The research is based on five peer-reviewed academic articles, each of which ana-lysed emergency medical services (EMS) in a human rights context. The articles used EMS as a tool to explore how different human rights regimes perceive the intertwined connection between the right to life and the right to health care, which have been codified conventionally in different human rights treaties.
As the five articles examined international human rights law, EU law, legal theories and domestic health care legislation, this dissertation combines these legal fields and focuses on the Finnish constitutional law. The hypothesis is that health-care legislation in Finland should be able to avoid the fragmented human rights framework detected in the articles and apply human rights comprehensively, as the Constitution of Finland rep-resents rights holistically. In this regard, the study examines fundamental and human rights obligations, to provide the framework for a consecutive analysis of how fundamen-tal and human rights are recognised in health-care-related governmental proposals. In addition to human rights conventions, the study examines human rights law from a wid-er perspective, also evaluating the judgments, decisions, concluding observations and other materials produced by international human rights monitoring bodies in relation to the interpretation of human rights treaties.
The analysis reveals that health-care-related legislative proposals in Finland do not apply either international human rights conventions or international human rights law as comprehensively and appropriately as should be expected. Consequently, the dissertation recommends measures to better ensure fulfilment of the state’s fundamental and human rights obligations when drafting health-care-related legislation. These include practical changes to the guidelines on legal drafting, as well as more theoretical formulations on how to identify the relevant fundamental and human rights and conduct a human rights analysis during the legislative drafting process.Tämä väitöskirja analysoi valtion terveydenhuoltoon liittyviä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten kattavasti perus- ja ihmisoikeuksiin viitataan terveydenhuoltoa koskevissa hallituksen esityksissä, missä määrin ne tulisi ottaa huomioon ja miten ihmisoikeusnäkökulmaa voitaisiin vahvistaa tukemaan paremmin valtion myönteisiä perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita.
Tutkimus perustuu viiteen vertaisarvioituun tieteelliseen artikkeliin, jotka analysoivat ensihoitopalvelua ihmisoikeuksien näkökulmasta. Artikkelit käyttivät ensihoitoa välineenä tutkiakseen, miten eri ihmisoikeusjärjestelmät näkevät oikeuden elämään ja oikeuden terveydenhuoltoon toisiinsa kytkeytyvinä oikeuksina, koska tavanomaisesti nämä oikeudet on kodifioitu eri ihmisoikeussopimuksiin.
Koska viisi artikkelia tarkasteli kansainvälisiä ihmisoikeuksia, EU-lainsäädäntöä, oikeusteorioita ja kotimaista terveydenhuoltolainsäädäntöä, väitöskirjan yhteenveto yhdistää nämä oikeudelliset alat ja keskittyy Suomen perustuslakiin. Hypoteesi on, että Suomen terveydenhuoltolainsäädännön tulisi pystyä välttämään artikkeleissa havaittu pirstoutunut ihmisoikeuskehys ja soveltamaan ihmisoikeuksia kokonaisvaltaisesti, sillä perusoikeudet on kirjattu perustuslakiin kokonaisuutena. Tutkimus tarkastelee siten perus- ja ihmisoikeusvelvoitteita terveydenhuoltoon liittyvissä hallituksen ehdotuksissa. Ihmisoikeussopimusten lisäksi tutkimus tarkastelee ihmisoikeuksia laajemmasta näkö-kulmasta arvioiden myös kansainvälisten ihmisoikeusvalvontaelinten antamia tuomioita, päätöksiä, loppuhavaintoja ja muita ihmisoikeussopimusten tulkintaan liittyvää materiaalia.
Analyysi paljastaa, että Suomessa terveydenhuoltoon liittyvissä lainsäädäntöesityksissä ei sovelleta kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai niihin liittyvää materiaalia niin kattavasti ja asianmukaisesti kuin olisi perusteltua. Väitöskirja suosittelee siten toimenpiteitä, joilla voidaan parantaa valtion perus- ja ihmisoikeusvelvoitteiden täyttymistä terveydenhuoltoon liittyvää lainsäädäntöä laadittaessa. Näihin kuuluvat käytännön muutokset lainsäädännön valmisteluun liittyviin ohjeisiin sekä teoreettisemmat muotoilut siitä, miten tunnistaa asiaankuuluvat perus- ja ihmisoikeudet ja toteuttaa ihmisoikeus-analyysi lainsäädännön valmisteluprosessin aikana
Tutkimuksia ennakoinnista ja lean-ajattelusta suomalaisilla maitotiloilla
No full textDairy farmers need to cope with the uncertainties of the business environment when developing strategies and development plans. Furthermore, they need to be able to fit this into their working day despite the current workload of dairy production and related farm tasks. From these considerations, a potential research gap and research problem have been derived. The literature review revealed a lack of integration between farm management and foresight, despite the rapidly changing business environment, which also challenges farm managers. A three-pronged approach was adopted to answer the previous questions, resulting in three articles. The first examined drivers of change (e.g., megatrends); the second dairy farmers’ foresight activities; and the third the management protocols of lean thinking in dairy farming. Research data were collected during the winter of 2019 and consisted of 135 responses from Finnish dairy farmers. The quantitative data analysis was carried out using the latest IBM versions of SPSS, and the methods of explorative factor analysis, K-means analysis, and binary regression analysis.
In Article I, three distinctive clusters were found corresponding to dairy farmers’ expectations of how megatrends might affect their dairy management business. In Article II, dairy farmers’ foresight approaches were analysed to determine which aspects contributed most to their growth-orientation. The analysis revealed younger farmers to be more likely to have foresight-oriented planning approach for farm development. Finally, Article III analysed the management protocol of dairy farmers – in this case lean thinking. A small sub-sample revealed that lean thinking provides benefits for dairy farmers in their day-to-day management, even when implemented in a piecemeal fashion. While the present study’s sample is somewhat limited, it is noteworthy in that it mainly represents farmers and farms that are younger and farm units that are larger than the average in Finland. It sheds light on the intentions of those farmers who are most likely to continue dairy farming.
This research benefits both educational and advisory actors by revealing the level of farmers’ foresight activities and indicating where a suitable starting point for foresight training might be. This kind of education should strengthen farmers’ futures consciousness and encourage more of them to use foresight activities in their strategic planning. By the same token, long-term planning combined with operations management can help dairy farmers achieve a more holistic understanding of farm management.Muuttuvassa toimintaympäristössä maitotilayrittäjien on kyettävä ylläpitämään toimintakykyä epävarmuuden keskellä, erityisesti strategisissa päätöksissä, jotka koskettavat tilan tuotantoa. Vaikka yrittäjän arki on jo valmiiksi kuormittava, strategisia ratkaisuja tukevalle pohdinnalle tulisi löytää tilaa. Tämän tutkimuksen ydinkysymykset asettuvat näihin ennakoinnin ja työmäärän hallinnan raameihin. Maatilojen liikkeenjohdon tutkimuksessa ennakoinnin näkökulma on usein jäänyt vähäiselle huomiolle, vaikka toimintaympäristön jatkuvat muutokset haastavat yrittäjiä yhä enemmän. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten maitotilayrittäjät arvioivat megatrendien vaikuttavan toimintaansa, millä tavoin he toteuttavat ennakointia ja kuinka töiden organisoinnissa hyödynnetään lean-ajattelun periaatteita ja työkaluja. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselyllä vuonna 2019, ja vastauksia saatiin 135. Kvantitatiivisen aineiston analysoinnissa käytettiin IBM SPSS -ohjelmiston uusimpia versioita, analyysimenetelminä eksploratiivista faktorianalyysiä, K-means-klusterointia ja binääriregressioanalyysejä.
Artikkelissa I tunnistettiin kolme klusteria, jotka erosivat toisistaan maitotilayrittäjien odotuksissa megatrendien vaikutuksista tilan johtamiseen. Artikkelissa II analysoitiin ennakoinnin hyödyntämistä ja sen yhteyttä tilan kasvutavoitteisiin; havaintona nousi esiin nuorten yrittäjien aktiivisempi ote ennakointiin. Artikkeli III keskittyi lean-ajattelun ja sen työkalujen soveltamiseen tilojen johtamisessa. Vaikka lean ei ollut käytössä täysimääräisenä johtamisjärjestelmänä, sen osittainenkin soveltaminen tuotti havaittavia hyötyjä. Tutkimuksen rajallinen aineisto ei mahdollista tulosten yleistämistä. On kuitenkin huomionarvoista vastaajajoukon painottuminen keskimääräistä suurempiin tiloihin ja nuorempiin yrittäjiin – ryhmään, joka todennäköisesti edustaa tulevaisuuden maidontuottajia.
Havainnot tarjoavat tietoa alan koulutukselle ja neuvonnalle ennakoinnin roolista maitotilayrittäjien arjessa sekä lähtötasosta koulutuksia suunniteltaessa. Ennakointia tukeva koulutus ja neuvonta vahvistavat yrittäjien tulevaisuustietoisuutta ja parantavat heidän kykyään hyödyntää ennakointia strategisessa päätöksenteossa. Lisäksi pitkän aikavälin suunnittelun ja tuotantoprosessien johtamisen tiivis kytkentä auttaa muodostamaan kokonaisvaltaisemman kuvan tilan johtamisesta
Viestipohjainen digiklinikka kannustaa korkeassa sepelvaltimotautiriskissä olevia ottamaan yhteyttä lääkäriin
No full textMobiililaitteiden avulla pääsee nopeasti käsiksi omiin terveystietoihin, mutta tieto omasta
sairastumisriskistä motivoi vain osaa henkilöistä toteuttamaan toimia riskinsä alentamiseksi.
Tässä kaltaistetussa kohorttitutkimuksessa selvitimme, lisääkö sepelvaltimotaudin 10-
vuotisriskin kommunikointi mobiililaitteiden kautta yhdessä viestipohjaisen digiklinikan
kanssa ennaltaehkäiseviä toimia korkeassa sairastumisriskissä olevilla verrattuna viestintään
ilman tällaista digiklinikkaa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 3,339 suomalaista, iältään 40-
60-vuotiasta, jotka eivät olleet sairastaneet sydäninfarktia tai aivohalvausta, ja joilla oli ainakin
yksi riskitekijä ateroskleroosille (painoindeksi > 27, verenpainetauti tai tupakointi).
Digiklinikkaryhmälle (N=1,051) kommunikoitiin yksilöllistä sepelvaltimotautiriskitietoa,
johon sisältyi tietoa polygeenisestä riskistä, ja heillä oli mahdollisuus keskustella tuloksistaan
lääkärin kanssa viestipohjaisen digiklinikan kautta. Kaltaistetut verrokit saivat riskitietoa web-
portaalin kautta, eikä heillä ollut samanlaista yhdistettyä mahdollisuutta ottaa yhteyttä
lääkäriin. Verrokkeihin nähden digiklinikkaryhmässä otettiin useammin yhteyttä lääkäriin
riskitiedon viestinnän jälkeen (adjustoitu todennäköisyyssuhde, RR 1.8; 95 %CI 1.4-2.3;
P=4.810-7). Suurin ero ryhmien välillä havaittiin korkean tautiriskin ryhmässä: (+18.4 %; RR
2.0; 95%CI 1.2-3.4; P=0.008). Valtaosa tutkittavista koki mobiililaitteen kautta toteutetun
riskiviestinnän helposti ymmärrettäväksi (95 %) ja hyödylliseksi (93 %). Tiivistettynä,
viestipohjainen digiklinikka lisäsi merkittävästi todennäköisyyttä ottaa yhteyttä lääkäriin.
Jatkossa tulee selvittää, miten etävastaanottopalvelut saadaan kohdennettua optimaalisesti
niille, jotka hyötyvät niistä eniten
Ultrafiltraation valjastaminen lasten ulostenäytteiden faagi-DNA:n rikastamiseen
No full textThe human gut microbiota harbors the highest number of viruses in the human body, most of which are double-stranded DNA (bacterio)phages. The total community of phages within the gut, collectively termed gut phageome, consists of phages inserted into the host bacterial genomes as prophages and free phages. The free phages are virus-like particles (VLPs) that reside extracellular to the host bacteria. VLPs require separate extraction methods, as their DNA is underrepresented in fecal samples, which impedes detection by sequencing. Sensitivity can be increased by enriching viral DNA with VLP concentration methods. One established VLP concentration method is polyethylene glycol (PEG) precipitation, which was previously shown to have varying performance on infant fecal samples. However, no gold standard method for high-throughput VLP concentration has been accepted.
This prompted us to investigate ultrafiltration as an alternative method. Our first aim was to optimize this method, along with viral DNA extraction, into a high-throughput format. VLP recovery was assessed by using a spiking phage and the effect of different sample preservation conditions on DNA yield was evaluated. Furthermore, we compared DNA yields from previously PEG-treated samples to those treated with ultrafiltration. Our second aim was to perform metagenomic sequencing analysis to determine which method was able to extract a more diverse viral community.
The optimization of the DNA extraction protocol into a high-throughput format was successful, and the differences in viral DNA concentrations between protocols were not statistically significant. The metagenomic analysis revealed that ultrafiltration could produce a similar percentage of viral reads with less starting material, and the applied treatment did not have a significant effect on viral relative abundance differences. However, we determined that ultrafiltration-treated samples had a more similar viral community composition and decreased viral richness, indicating a bias toward certain phages. We deduced that the factors contributing to this viral loss may be centrifugation conditions, a filtering step that excludes larger phages, or the possible effects of using different commercial DNA extraction kits. While future studies could benefit from further optimization of centrifugation parameters and filter pore size, our findings support ultrafiltration as a promising approach for rapid and high-throughput VLP extraction.Ihmisen suolistomikrobisto kattaa valtaosan ihmiskehon virusyhteisöstä, josta suurin osa on kaksoisjuosteisia DNA-bakteriofageja. Suoliston faagien kokonaisuutta kutsutaan fagomiksi, johon kuuluvat sekä bakteerien perimään integroituneet profaagit että vapaat faagit. Vapaat faagit ovat viruksen kaltaisia partikkeleita, jotka esiintyvät isäntäbakteerisolujen ulkopuolella. Vapaiden faagien DNA:n tutkiminen vaatii erillisiä rikastusmenetelmiä, sillä sen osuus ulostenäytteiden kokonais-DNA:sta on hyvin pieni. Polyetyleeniglykolisaostus (PEG) on yksi menetelmä, jonka on aiemmin osoitettu soveltuvan vaihtelevasti vauvojen ulostenäytteille. Suuren näytemäärän käsittelyyn soveltuvaa vakiintunutta viruspartikkelien eristys-menetelmää ei ole tällä hetkellä yleisessä käytössä.
Tämän tutkielman tavoitteena oli testata ultrasuodatusmenetelmää ja sen soveltuvuutta viruspartikkelien eristämiseen. Vertailukohteena tutkielmassa toimivat PEG-käsitellyt replikaattinäytteet. Tavoitteemme oli optimoida ultrafiltraatio- ja virus-DNA:n eristysmenetelmä soveltuviksi laajamittaiseen näytekäsittelyyn, tarkastella viruspartikkelien talteenottokykyä sekä näytesäilytyksen vaikutusta lopulliseen DNA-saantoon. Toinen tavoitteemme oli tarkastella metagenomisen sekvenssianalyysin avulla, kumpi menetelmä onnistuu tuottamaan monimuotoisemman virusyhteisön.
Onnistuimme DNA:n eristämisprotokollan optimoinnissa laajaan mittakaavaan ja tuloksemme osoittivat, että protokollien väliset DNA-konsentraatioiden erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Metagenomisen sekvenssianalyysin perusteella ultrasuodatus tuotti vastaavan määrän viruslukemia pienemmällä näytemäärällä, eikä käsittelytavalla ollut merkittävää vaikutusta virusten suhteellisiin runsauseroihin. Toisaalta havaitsimme, että ultrasuodatus johti vähentyneeseen lajirikkauteen ja vääristyneeseen kuvaan virusyhteisöstä. Mahdollisia virushävikkiin johtaneita pullonkauloja tässä tutkimusasetelmassa olivat sentrifugoinnin ja esisuodatuksen olosuhteet sekä käytettyjen kaupallisten DNA-eristysmenetelmien väliset erot. Johtopäätöksemme on, että kun sentrifugointi- ja suodatusolosuhteet on optimoitu jatkotutkimuksissa, ultrasuodatusmenetelmässä on potentiaalia nopeaan ja laajamittaiseen virusparikkelieristykseen
Association of Cerebral Oxygenation During Prehospital Anaesthesia and Functional Outcome : A Prospective, Observational Multi-Centre Cohort Study of 1014 Patients
No full textBackground: Many patients undergoing prehospital anaesthesia may be at risk of inadequate cerebral oxygenation due to underlying conditions or adverse events like hypotension or hypoxia. This study examined whether a decrease in regional cerebral oxygen saturation (rSO2) measured with near-infrared spectroscopy (NIRS) during prehospital anaesthesia associates with worse outcomes. Methods: We conducted a prospective, observational study including adult patients anaesthetised by six prehospital critical care teams. A relative cerebral desaturation event (rCDE) was defined as a ≥ 10% decrease in rSO2 for ≥ 5 min from baseline. An absolute cerebral desaturation event (aCDE) was defined as rSO2 < 60% during anaesthesia or lower than baseline if already < 60%. The primary outcome was favourable functional outcome (modified Rankin Scale ≤ 2) at 30 days and secondary outcomes included 30-day survival, 1-year functional outcome, and 1-year survival. Results: Among 1014 patients, 199 experienced an rCDE, with 125 (63%) having supraphysiological baseline. rCDE was not associated with outcomes. Of 182 patients with aCDE, 30-day favourable outcomes were not significantly different (30% vs. 36%, p = 0.14, adjusted OR 0.92, 95% confidence interval 0.62–1.34). However, aCDE was associated with lower 30-day survival (46% vs. 58%, p = 0.006) and less favourable 1-year outcomes (31% vs. 41%, p = 0.043). Adjusted analyses showed no significant associations. Conclusion: An rCDE was not associated with worse functional outcomes. While aCDEs were linked to unfavourable outcomes in unadjusted analyses, these associations were not significant after adjustment, highlighting the complexity of interpreting NIRS in heterogeneous populations. Condition-specific studies are needed to clarify its role. Editorial Comment: Cerebral oxygen delivery may be jeopardized in critically ill patients undergoing prehospital anaesthesia. This study assessed near-infrared spectroscopy on the forehead in a large number of cases requiring general anaesthesia and subsequent transportation to hospital by helicopter. In unadjusted analysis, patients with an at least 10% decline in forehead saturation had higher survival and better functional outcome, whereas those with a forehead saturation below 60% had lower survival and worse functional outcome. Upon multivariable regression, age, patient category, systemic oxygen saturation and Glasgow Coma Scale score were independent predictors of worse outcomes, but forehead oxygen saturation was not. NIRS-measured forehead saturation decrease appears to associate in a complex fashion with more traditional predictors of patient outcomes. Whether effects of resuscitation interventions like these can be assessed reliably by NIRS is not yet well understood. Trial registration: The study protocol was published beforehand on clinicaltrials.gov (NCT04144803) on 7th October 2019.Peer reviewe
Bacillus subtilis-kasvunedistäjäbakteerin ja humaatin yhdistelmäkäsittelyn vaikutus kasvin kasvuun
No full textClimate change and biodiversity loss are undermining conditions for food production, presenting a challenge for developing ecological farming methods to improve declining fertility of the soil, while producing crops efficiently. Biostimulants are much researched tool for improving plant health and productivity. Plant growth-promoting bacteria (PGPB) are commonly utilized as biostimulants and have been shown to increase plant biomasses, protect plants from pathogens and improve plant metabolism. Humic substances (HS) are a diverse group of large organic molecules commonly found in soil, also used as biostimulants. They stimulate root growth, induce metabolic changes in plants and enable plants to absorb micronutrients. Humic substances can be applied simultaneously with PGPB for utilizing their mutually reinforcing mechanisms on plant growth. Combination biostimulants have been shown to increase biomass, nutrient uptake and seed production in plants. Nevertheless, the knowledge on combination biostimulants and their exact impact mechanisms is still limited and inconsistent.
This study aimed to answer whether combining plant growth-promoting Bacillus subtilis-strains with humic substances would provide synergistic effects on crop growth. The combination biostimulants were prepared mixing either leonardite- or peat-based humate with two Bacillus subtilis-strains, respectively. Bacteria and humates were applied also as single compound biostimulants for comparison. Lettuce plants were treated repeatedly with the biostimulants and the effects on plant growth were measured as shoot and root weight and leaf chemical parameters.
In the first experiment, there were several interactions between bacteria and humate which increased lettuce shoot weight, root weight and flavonol production compared to bacterial biostimulants. Lettuce treated with combination biostimulant B1+H2 had also significantly larger root weights compared to water control group. In the second experiment, B. subtilis strain B1 as a single component biostimulant and combination treatment with B2+H2 increased significantly the shoot and root weights but synergistic features of combination treatments on plant growth were not consistent between the experiments. Therefore, these results suggest that lettuce response to combination biostimulants is likely influenced by environmental factors and might not be easily repeatable.Ilmastonmuutoksen ja biodiversiteettikadon vaarantaman ruoantuotannon turvaamiseksi on välttämätöntä kehittää työkaluja, jotka mahdollistavat tehokkaan sadonmuodostuksen elvyttämällä maaperän heikentynyttä kasvukuntoa. Biostimulantit ovat yksi paljon tutkittu työkalu kasvinsuojeluun ja satomäärien lisäämiseen. Kasvunedistäjäbakteerit ovat yleisiä biostimulantteja, jotka lisäävät kasvin biomassaa, suojaavat patogeeneiltä ja parantavat kasvin aineenvaihduntaa. Humusaineet ovat yleisiä maaperästä löytyviä orgaanisia molekyylejä, joita käytetään myös biostimulantteina. Nekin edistävät juurten kasvua, vaikuttavat kasvin aineenvaihduntaan ja auttavat kasvien ravinteiden otossa maaperästä. Humusaineita ja kasvunedistäjäbakteereja voidaan käyttää yhdessä, jolloin ne vahvistavat toistensa kasvia hyödyttäviä vaikutuksia. Yhdistelmäbiostimulanttien on osoitettu kasvattavan kasvin biomassaa ja siementuotantoa, sekä helpottavan ravinteiden ottoa. Tästä huolimatta kombinaatiobiostimulantit ja niiden toimintaperiaatteiden yksityiskohdat tunnetaan vielä huonosti.
Tämä tutkimus selvitti, aiheuttaako eri Bacillus subtilis-kasvunedistäjäbakteerien ja humusaineiden yhdistelmä synergistisiä vaikutuksia kasvin kasvuun. Yhdistelmäbiostimulantit valmistettiin joko leonardiitti- tai turvepohjaisista humusaineista ja kahdesta eri B. subtilis-kannasta. Biostimulantteja arvioitiin myös yksittäiskäsittelyinä. Käsittelyt toistettiin useasti salaatille ja vaikutukset mitattiin verson ja juuren painoina, sekä lehtimittauksin.
Ensimmäisessä kokeessa löydettiin monia vuorovaikutuksia bakteerien ja humusaineiden välillä, jotka vaikuttivat salaatin flavonolien tuotantoon, sekä versojen ja juurten painoon, verrattuna pelkkään bakteerikäsittelyyn. B1+H2-yhdistelmäbiostimulanttikäsittely kasvatti merkitsevästi juurten painoja myös verrattuna vesikontrolliin. Toisessa kokeessa yksittäiskäsittely B. subtilis B1-kannalla ja B2+H2-yhdistelmäbiostimulantilla kasvattivat merkittävästi verson ja juurten painoja, mutta synergistiset yhteisvaikutukset eivät silti olleet yhdenmukaisia kokeiden välillä. Tulokset viittaavat siihen, että ympäristöolosuhteet ohjaavat yhdistelmäbiostimulanttien vaikutusta salaatin kasvuun, jolloin tulokset eivät ole välttämättä toistettavissa