Finnish Monographs and Edited Volumes Online
Not a member yet
1551 research outputs found
Sort by
Asiantuntija tuomarina : tekniikan ja luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomarit ympäristönsuojeluasioissa
Get PDFAsiantuntija tuomarina – Tekniikan ja luonnontieteiden alan hallinto-oikeustuomarit ympäristönsuojeluasioissa selvittää, miksi asiantuntijatuomari on osa ratkaisukokoonpanoa ympäristönsuojeluasioissa. Tarkastelun kohteena ovat asiantuntijatuomarin rooli, tehtävät ja toimintaympäristö sekä asiantuntijatuomarin kansallinen, EU-oikeudellinen ja kansainvälinen normipohja. Mihin asiantuntijatuomaria tarvitaan? Mitä haasteita asiantuntijatuomarin käyttäminen asettaa? Miten asiantuntijatuomarin sisältävän kokoonpanon tulisi toimia?
Väitöstutkimus kuuluu hallintoprosessin alaan. Tutkimuksen teema kuitenkin läpäisee useita eri oikeudenaloja ja siksi asiantuntijatuomarijärjestelmää arvioidaan hallintoprosessin, aineellisen ympäristöoikeuden, perus- ja ihmisoikeuksiensekä EU-oikeuden näkökulmista. Asiantuntijatuomarijärjestelmää havainnollistetaan kotimaisella ja eurooppalaisella oikeuskäytännöllä. Erityisesti access to justice, keskustelu ympäristötuomioistuinten ja asiantuntemuksen tarpeestasekä tuomioistuimelta edellytettävä laaja-alainen ja monipuolinen tarkastelu ja tutkimisvalta ovat mielenkiintoisia kysymyksiä. Tutkimuksessa esitellään myös syitä sille, miksi asiantuntemuksen tarpeeseen vastataan eri prosessilajeissa jahallintoprosessin eri asiaryhmissä erilaisin keinoin.
OTL, VT Hanna Nieminen-Finne toimii hallinto-oikeustuomarina muun muassa ympäristöasioissa. Väitöstutkimus soveltuu tutkijoiden ohella kaikille hallintoprosessin ja ympäristöasioiden muutoksenhakumenettelyn parissa työskentelevilleja niistä kiinnostuneille.
Väitöskirja : Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta, 2020
Suomen puolesta, Euroopan edestä, Venäjää vastaan? Kansainvälinen vuorovaikutus ja yhteistyö vuoden 1899 kulttuuriadressissa
No full textSuomessa harjoitettu ilmatieteellinen tutkimus ja havaintotoiminta sai alkunsa jo Turun Akatemiassa 1700-luvulla. Varhaisista alan tutkijoista tärkein oli Helsingin yliopiston fysiikan professori G. G. Hällström (1775–1844). Merkittävä tapahtuma oli magneettismeteorologisen observatorion (nykyisin Ilmatieteen laitos) perustaminen vuonna 1838. Observatoriossa tehtiin laajamittaisia havaintoja säästä ja magneettikentän vaihteluista kuten muissakin vastaavissa observatorioissa Euroopassa 1800-luvulla. Observatorion johtajana toimi fysiikan professori ja runoilija J. J. Nervander (1805–1848). Laajemmat ilmatieteelliset havainnot käynnistyivät koko maassa Suomen Tiedeseuran aloitteesta vuonna 1846. Ensimmäiset yleisölle suunnatut sääennusteet aloitetiin 1880-luvulla. Myöhemmin radion ja television välityksellä laitoksen sääpalvelut tavoittivat päivittäin kaikki tietoja tarvitsevat tahot.
1900-luvulla Ilmatieteen laitoksen toiminta laajeni merkittävästi useille toimialoille ja siitä kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti huomattava tutkimus- ja palvelulaitos. Nykyään laitoksen toimintaan kuuluvat havainnot ja tutkimukset ilmakehän kaikista kerroksista aina avaruuteen asti.
Suomessa monet meteorologian tutkijat ovat nousseet maailmanmaineeseen kuten esimerkiksi akateemikko Erik Palmén (1898–1985) ja meteorologisten luotaimien kehittäjä Vilho Väisälä (1889–1969).Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.
Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.
Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.
Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet.Suomessa harjoitettu ilmatieteellinen tutkimus ja havaintotoiminta sai alkunsa jo Turun Akatemiassa 1700-luvulla. Varhaisista alan tutkijoista tärkein oli Helsingin yliopiston fysiikan professori G. G. Hällström (1775–1844). Merkittävä tapahtuma oli magneettismeteorologisen observatorion (nykyisin Ilmatieteen laitos) perustaminen vuonna 1838. Observatoriossa tehtiin laajamittaisia havaintoja säästä ja magneettikentän vaihteluista kuten muissakin vastaavissa observatorioissa Euroopassa 1800-luvulla. Observatorion johtajana toimi fysiikan professori ja runoilija J. J. Nervander (1805–1848). Laajemmat ilmatieteelliset havainnot käynnistyivät koko maassa Suomen Tiedeseuran aloitteesta vuonna 1846. Ensimmäiset yleisölle suunnatut sääennusteet aloitetiin 1880-luvulla. Myöhemmin radion ja television välityksellä laitoksen sääpalvelut tavoittivat päivittäin kaikki tietoja tarvitsevat tahot.
1900-luvulla Ilmatieteen laitoksen toiminta laajeni merkittävästi useille toimialoille ja siitä kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti huomattava tutkimus- ja palvelulaitos. Nykyään laitoksen toimintaan kuuluvat havainnot ja tutkimukset ilmakehän kaikista kerroksista aina avaruuteen asti.
Suomessa monet meteorologian tutkijat ovat nousseet maailmanmaineeseen kuten esimerkiksi akateemikko Erik Palmén (1898–1985) ja meteorologisten luotaimien kehittäjä Vilho Väisälä (1889–1969).Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.
Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.
Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.
Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet.Suomessa harjoitettu ilmatieteellinen tutkimus ja havaintotoiminta sai alkunsa jo Turun Akatemiassa 1700-luvulla. Varhaisista alan tutkijoista tärkein oli Helsingin yliopiston fysiikan professori G. G. Hällström (1775–1844). Merkittävä tapahtuma oli magneettismeteorologisen observatorion (nykyisin Ilmatieteen laitos) perustaminen vuonna 1838. Observatoriossa tehtiin laajamittaisia havaintoja säästä ja magneettikentän vaihteluista kuten muissakin vastaavissa observatorioissa Euroopassa 1800-luvulla. Observatorion johtajana toimi fysiikan professori ja runoilija J. J. Nervander (1805–1848). Laajemmat ilmatieteelliset havainnot käynnistyivät koko maassa Suomen Tiedeseuran aloitteesta vuonna 1846. Ensimmäiset yleisölle suunnatut sääennusteet aloitetiin 1880-luvulla. Myöhemmin radion ja television välityksellä laitoksen sääpalvelut tavoittivat päivittäin kaikki tietoja tarvitsevat tahot.
1900-luvulla Ilmatieteen laitoksen toiminta laajeni merkittävästi useille toimialoille ja siitä kehittyi kansallisesti ja kansainvälisesti huomattava tutkimus- ja palvelulaitos. Nykyään laitoksen toimintaan kuuluvat havainnot ja tutkimukset ilmakehän kaikista kerroksista aina avaruuteen asti.
Suomessa monet meteorologian tutkijat ovat nousseet maailmanmaineeseen kuten esimerkiksi akateemikko Erik Palmén (1898–1985) ja meteorologisten luotaimien kehittäjä Vilho Väisälä (1889–1969).Juhannuksena 1899 Pietariin saapui kansainvälinen delegaatio toimittamaan Nikolai II:lle kansainvälistä vetoomusta, jossa hallitsijaa pyydettiin ottamaan huomioon helmikuun manifestin jälkeen Suomessa järjestetyt mielenilmaukset tsaarin politiikkaa kohtaan. Vetoomuksen oli allekirjoittanut yli tuhat tieteen ja kulttuurin vaikuttajaa kahdestatoista maasta liki kuudessakymmenessä kaupungissa halki Euroopan. Kulttuuriadressin nimellä pian tunnetuksi tullut kansainvälinen adressi oli aikansa sensaatio.
Ville Kajanteen väitöskirja on ensimmäinen kokonaisesitys kulttuuriadressin tavoitteista ja toteutuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan adressia sen toteuttaneiden henkilöiden näkökulmasta sekä sitä kansainvälistä asetelmaa ja ympäristöä vasten, jossa se vain muutamien kuukausien aikana suunniteltiin ja laadittiin.
Kulttuuriadressi oli osoitus eurooppalaisen älymystön kiinnostuksesta yhteisiä eurooppalaisia juuria sekä ylikansallista verkostoitumista ja yhteistyötä kohtaan. Julkisuudelta piilossa toteutettu adressikampanja antoi mahdollisuuden kansainvälisten kontaktien hyödyntämiseen ja henkilökohtaisten suhteiden rakentamiseen kansallisen kysymyksenasettelun nimissä, mutta myös kansallisen kulttuurin markkinointiin eurooppalaisessa mittakaavassa.
Tutkimus nojaa laajaan alkuperäislähdeaineistoon ja siinä käydään yksityiskohtaisesti läpi adressin suunnittelun ja toteutuksen vaiheet
Från ett årtionde i Finland. August Schauman, republikanism och liberalism 1855-1865
Get PDFNär 1850-talet inleddes hade Finland varit en del av Ryssland i blott 40 år. Det relativt korta tidsspannet till trots hade mycket hunnit hända. Konturerna av en stat hade börjat framträda och det politiska språkbruket utvecklades i takt med internationella trender. I förgrunden låg de finländska tidningarna och publicisterna som allt intensivare skrev fram en inhemsk offentlighet. En av de aktivaste inom detta område var August Schauman (1826–1896) som med sina olika tidningar bidrog till den mentala moderniseringen av Finland.
Det starka liberala genomslaget på 1860-talet och i synnerhet på de första lantdagarna i Finland har hamnat I skuggan av det stora nationella narrative om finskans frammarsch till en dominerande ställning i landets politiska och offenrliga liv. I så långt högre grad gäller det här de första uttrycken för liberalism som kan märkas redan under 1840-talet. Att det dessutom fanns republikanska tankegångar invävda med de liberala är det inte vanligt att lägga märke till. August Schauman hade tagit starka intryck av såväl liberalt som republikanskt tankegods, och han var även aktivt verksam för att befrämja dessa ideal, så långt det lät sig göra i en av censur hårt kringskuren offentlighet.
Det har varit bekvämt att se liberalerna/konstitutionalisterna som foregångare till 1800-talets svenska parti, såsom en vilsen gruppering som bekände färg först när fìnska partiet fått fart och inflytande. Det här tillbakavisar Jens Grandell med besked genom att borra djupare i seklets mitt med August Schauman som prisma. Om Schauman kanske väl ofta tilldelats en förlorares ställning – ett J. V. Snellmans hinder och en nedgjord motståndare – så framstår August Schauman definitivt som en större och mångsidigare gestalt för den som fått ta del av Grandells bok.När 1850-talet inleddes hade Finland varit en del av Ryssland i blott 40 år. Det relativt korta tidsspannet till trots hade mycket hunnit hända. Konturerna av en stat hade börjat framträda och det politiska språkbruket utvecklades i takt med internationella trender. I förgrunden låg de finländska tidningarna och publicisterna som allt intensivare skrev fram en inhemsk offentlighet. En av de aktivaste inom detta område var August Schauman (1826–1896) som med sina olika tidningar bidrog till den mentala moderniseringen av Finland.
Det starka liberala genomslaget på 1860-talet och i synnerhet på de första lantdagarna i Finland har hamnat I skuggan av det stora nationella narrative om finskans frammarsch till en dominerande ställning i landets politiska och offenrliga liv. I så långt högre grad gäller det här de första uttrycken för liberalism som kan märkas redan under 1840-talet. Att det dessutom fanns republikanska tankegångar invävda med de liberala är det inte vanligt att lägga märke till. August Schauman hade tagit starka intryck av såväl liberalt som republikanskt tankegods, och han var även aktivt verksam för att befrämja dessa ideal, så långt det lät sig göra i en av censur hårt kringskuren offentlighet.
Det har varit bekvämt att se liberalerna/konstitutionalisterna som foregångare till 1800-talets svenska parti, såsom en vilsen gruppering som bekände färg först när fìnska partiet fått fart och inflytande. Det här tillbakavisar Jens Grandell med besked genom att borra djupare i seklets mitt med August Schauman som prisma. Om Schauman kanske väl ofta tilldelats en förlorares ställning – ett J. V. Snellmans hinder och en nedgjord motståndare – så framstår August Schauman definitivt som en större och mångsidigare gestalt för den som fått ta del av Grandells bok.När 1850-talet inleddes hade Finland varit en del av Ryssland i blott 40 år. Det relativt korta tidsspannet till trots hade mycket hunnit hända. Konturerna av en stat hade börjat framträda och det politiska språkbruket utvecklades i takt med internationella trender. I förgrunden låg de finländska tidningarna och publicisterna som allt intensivare skrev fram en inhemsk offentlighet. En av de aktivaste inom detta område var August Schauman (1826–1896) som med sina olika tidningar bidrog till den mentala moderniseringen av Finland.
Det starka liberala genomslaget på 1860-talet och i synnerhet på de första lantdagarna i Finland har hamnat I skuggan av det stora nationella narrative om finskans frammarsch till en dominerande ställning i landets politiska och offenrliga liv. I så långt högre grad gäller det här de första uttrycken för liberalism som kan märkas redan under 1840-talet. Att det dessutom fanns republikanska tankegångar invävda med de liberala är det inte vanligt att lägga märke till. August Schauman hade tagit starka intryck av såväl liberalt som republikanskt tankegods, och han var även aktivt verksam för att befrämja dessa ideal, så långt det lät sig göra i en av censur hårt kringskuren offentlighet.
Det har varit bekvämt att se liberalerna/konstitutionalisterna som foregångare till 1800-talets svenska parti, såsom en vilsen gruppering som bekände färg först när fìnska partiet fått fart och inflytande. Det här tillbakavisar Jens Grandell med besked genom att borra djupare i seklets mitt med August Schauman som prisma. Om Schauman kanske väl ofta tilldelats en förlorares ställning – ett J. V. Snellmans hinder och en nedgjord motståndare – så framstår August Schauman definitivt som en större och mångsidigare gestalt för den som fått ta del av Grandells bok
Syrjäytymisen lasku: Tutkimus syrjäytymisestä, sen kustannuksista ja kohdennetun nuorisotyön vaikuttavuudesta
Get PDFKäsittelemme tutkimuksessa NEET-nuoria (Not in Education, Employment, or Training) eli työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia nuoria. Käsittelemme nuorten taustaan liittyvien tekijöiden sekä perusasteen koulutuksen varaan jäämisen yhteyttä NEETstatukselle jäämiseen, NEET-statukselle jäämisen yhteiskunnallisia kustannuksia sekä kohdennetun nuorisotyön mahdollisuuksia ja vaikuttavuutta. Kohdennettu nuorisotyö on tässä yhteydessä työpajavalmennusta ja etsivää nuorisotyötä.
Tulostemme mukaan sekä perusasteen koulutuksen varaan jääminen että huonoosaisempi tausta ovat usein yhteydessä NEET-statukselle jäämiseen. Mittasimme huono-osaista taustaa vanhempien toimeentulotuen saannon kestolla sekä sillä, oliko nuori ollut sijaishuollossa. Vaikka perusasteen tutkinnon varaan jääminen on yhteydessä NEET-statukselle jäämiseen, vanhempien pitkäaikainen toimeentulotuen saanti ja sijaishuollossa olo lisäsivät nuorilla riskiä jäädä NEET-statukselle silloinkin, kun he olivat suorittaneet toisen asteen tutkinnon.
Työpajavalmennukseen osallistui vuoden 2017 aikana yhteensä 14 400 alle 29-vuotiasta. Koulutustaustojen tarkastelu osoitti työpajavalmennuksen kohdentuvan tarkoitetusti. Valmentautujista puolella ei ollut perusasteen jälkeistä tutkintoa (46 %:lla vain peruskoulututkinto, 5 %:lla ei peruskoulututkintoa). 35 prosentilla oli toisen asteen ammatillinen tutkinto, 9 prosentilla ylioppilastutkinto korkeimpana tutkintonaan ja 5 prosentilla korkeakoulututkinto. Vuonna 2017 työpajavalmennuksessa olleista nuorista 46 prosenttia oli kuntouttavassa työtoiminnassa ja 37 prosenttia työkokeilussa. Suurin osa työpajajakson päättäneistä nuorista siirtyi suoraan koulutukseen (32 %), ja toiseksi suurin osa työpajan ulkopuolisiin ohjattuihin toimenpiteisiin (22 %). Työhön (18 %) ja työttömäksi (19 %) siirtyi likipitäen yhtä paljon nuoria. Nuorten koulutustausta selittää valmentautujien siirtymiä koulutukseen ja työhön.
Mittasimme työpajavalmennuksen pitkän aikavälin vaikuttavuutta pitkittäisaineistosta käyttämällä menetelmänä osallistumistodennäköisyyksiin perustuvaa kaltaistamista. Vertasimme vuonna 2015 työpajajakson päättäneiden nuorten opiskelua ja työssäoloa 2015–2017 niihin nuoriin, joilla taustaominaisuuksiltaan oli mahdollisimman samankaltainen todennäköisyys osallistua työpajavalmennukseen. Tulosten mukaan vuoden 2015 lopulla kyseisenä vuonna työpajajakson päättäneistä tutkimushenkilöistä korkeintaan perusasteen suorittaneet nuoret olivat 22 prosenttiyksikköä useammin opiskelemassa kuin korkeintaan peruskoulututkinnon suorittaneet vertailuryhmän nuoret. Vuoden 2016 lopulla he puolestaan olivat 16 prosenttiyksikköä vertailuryhmän nuoria useammin työssä (4 prosenttiyksikköä useammin opiskelemassa). Vuoden 2017 lopulla työllisyys oli enää vain 6 prosenttiyksikköä työpajajakson vuonna 2015 lopettaneiden eduksi.
Vuonna 2015 työpajajakson päättäneet ammatillisen tutkinnon suorittaneet olivat saman vuoden lopulla vain hieman ammatillisen tutkinnon suorittaneita vertailuryhmän nuoria useammin työssä ja koulutuksessa, ja seuraavien vuosien lopulla heidän työssäolonsa oli selvästi vertailuryhmän nuoria vähäisempää. Sen sijaan vuoden 2017 lopulla työpajajakson päättäneet ammatillisen tutkinnon suorittaneet olivat 16 prosenttiyksikköä useammin opiskelemassa kuin vertailuryhmän nuoret.
Vuonna 2015 työpajajaksonsa päättäneiden työpajanuorten keskimääräiset nettotulonsiirrot henkilöä kohden vuosina 2015–2017 vertailuryhmään nähden esitetään erikseen korkeintaan perusasteen suorittaneilla ja ammatillisen tutkinnon suorittaneilla. Vuonna 2015 työpajavalmennuksessa olleiden, korkeintaan perusasteen suorittaneiden nuorten nettotulonsiirrot olivat keskimäärin 1764 euroa ja vuonna 2017 keskimäärin 4180 euroa positiivisemmat kuin vertailuryhmän nuorilla. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden työpajanuorten osalta vastaavat luvut ovat -972 ja -1746 euroa. Työpajavalmennus näyttää siis tuottavan julkisen talouden kustannussäästöjä korkeintaan perusasteen tutkinnon suorittaneiden valmentautujien keskuudessa.
Työpajavalmennuksen psykososiaalisista hyödyistä kertonee rekisteriaineistossa se, että mielenterveyden diagnoosin saaneet nuoret näyttävät hyötyvän siitä erityisen paljon. Analyysiemme mukaan ero koulutukseen ja työhön siirtymisessä oli työpajavalmennukseen osallistuneilla ja siihen osallistumattomilla mielenterveyden diagnoosin saaneilla NEET-nuorilla tilastollisesti merkitsevä työpajavalmennukseen osallistuneiden eduksi silloinkin, kun taustatekijöiden vaikutus on kontrolloitu.
Mittasimme etsivän nuorisotyön vaikuttavuutta tarkastelemalla NEET-statuksella olon pitkittymisen todennäköisyyttä etsivän nuorisotyön eri aikoina aloittaneissa kunnissa. Vertasimme vuoden 2007 lopulla NEET-statuksella olleiden 16–19-vuotiaiden (ikäryhmä, jonka etsivä nuorisotyö tavoittaa hyvin) nuorten todennäköisyyttä olla yhä samassa tilanteessa vuoden 2009 lopussa yhtäältä kunnissa, joissa etsivä nuorisotyö käynnistettiin vuonna 2008, ja toisaalta kunnissa, joissa se käynnistyi aikaisintaan vuonna 2011. Vertasimme nuorten NEET-statuksen pysyvyyttä myös näissä kunnissa ennen etsivän nuorisotyön aloittamista (vuoden 2005 lopulla NEET-statuksella olleiden NEET-statuksella olo vuoden 2007 lopulla). Ennen etsivän nuorisotyön aloittamista kontrolloiduissa malleissa ei ole kuntien välillä tilastollisesti merkitsevää eroa NEETstatusten pysyvyydessä. Etsivän nuorisotyön aloittamisen jälkeen kunnissa, joissa etsivä nuorisotyö aloitettiin jo vuonna 2008, NEET-statuksella olon pitkittymisen todennäköisyys oli tilastollisesti merkitsevästi pienempi kuin niissä kunnissa, joissa etsivä nuorisotyö on käynnistynyt vasta vuonna 2011 tai sen jälkeen
Elämää sinnittelevässä pikkukaupungissa: varkautelaisten arki ja hyvinvointi
No full textThe ten articles in this edited volume examine the city of Varkaus as
a small city struggling with structural change using historical
documents as well as survey and interview data. The city of Varkaus,
which has a long industrial history, has lost a large part of its
industrial jobs in the first decades of this millennium and its
population has fallen sharply in recent years. However, a survey of the
adult population shows that the inhabitants of Varkaus are typically
satisfied with their work, with their social relationships and their
lives in general. Varkaus is seen as a safe and good living environment.
A central element of well-being is couple relationship, as well as other
social relationships. The lack of well-being often stems from
unemployment, low income and feelings of not belonging to the place of
residence. Young adults value their place of residence as well as their
family relationships, but there are tensions in their life regarding
work and income. The tranquility and proximity to nature of Varkaus are
appreciated, but there are also many who long for more urban heartbeat
in their hometown.
Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi,
Suomalainen.com and Adlibris.com).Tässä kymmenestä artikkelista koostuvassa kokoomateoksessa
tarkastellaan Varkautta rakennemuutoksen kanssa kamppailevana pienenä
kaupunkina historiallisia dokumentteja sekä vuosina 2016–2017 kerättyjä
kysely- ja haastatteluaineistoa hyödyntäen. Pitkän teollisuushistorian
omaava Varkauden kaupunki on tämän vuosituhannen ensimmäisinä
vuosikymmeninä menettänyt suuren osan teollisista työpaikoistaan ja sen
väestö on supistunut voimakkaasti. Kuitenkin koko aikuisväestöä edustava
kysely kertoo, että varkautelaiset ovat tyypillisesti tyytyväisiä
työhönsä, sosiaalisiin suhteisiinsa ja elämäänsä muutenkin. Varkaus
nähdään turvallisena ja hyvän elämän puitteet tarjoavana asuinpaikkana.
Hyvinvoinnin tärkeitä osatekijöitä ovat parisuhde ja muut sosiaaliset
suhteet. Hyvinvoinnin puutteet liittyvät työttömyyteen,
pienituloisuuteen sekä ulkopuolisuuden tunteisiin suhteessa
asuinpaikkaan. Nuoret aikuiset arvostavat omaa asuinpaikkakuntaansa sekä
perhe- ja sukulaisuussuhteitaan, mutta arkielämään liittyy jännitteitä
työn ja toimeentulon osalta. Varkauden rauhallisuutta ja
luonnonläheisyyttä arvostetaan, mutta monet toivoivat siltä myös enemmän
kaupunkimaista sykettä.
Teos on saatavilla painettuna verkkokirjakaupoista (mm. Booky.fi,
Suomalainen.com ja Adlibris.com).
Sisällys
Esipuhe
Johdanto: Varkautta tutkimassa / Pekka Kuusela, Vilma Hänninen &
Antti Kouvo
Varkaus yhteiskunnallisten murrosten näyttämönä 1900-luvun alusta
nykypäivään / Hannu Itkonen & Arto Nevala
Varkautelaiset töissä: Työn piirteet ja tulevaisuudennäkymät
pikkukaupungissa / Antero Puhakka
Perhe ja perhesuhteet naisten ja miesten hyvinvoinnin perustana
Varkaudessa / Anna-Maija Castrén & Antti Kouvo
Varkautelaisten sosiaaliset suhteet hyvinvoinnin osatekijöinä /
Vilma Hänninen & Katja Lötjönen
Varkautelaisten hyvinvointi ja sen vaihtelua selittävät yhteiskunnan
sosiaalisen laadun tekijät / Reeta Kankaanpää, Tomi Mäki-Opas &
Marja Vaarama
Paikkasidoksen ja hyvinvoinnin suhde sosiaalisen riskin tilanteissa
/ Aini Pehkonen & Timo Toikko
Onko Varkaudessa Y-sukupolvea? / Pekka Kuusela, Katja Lötjönen &
Mikko Saastamoinen
Kotikaupungin merkitys varkautelaisen nuoren aikuisen elämänkulussa
ja arjessa / Mervi Issakainen & Vilma Hänninen
Nuorten aikuisten turvallisuuden kokemukset pikkukaupungissa /
Janissa Miettinen, Taru Kekoni, Riitta Vornanen & Juha
Hämäläinen
Päätteeksi: Varkaus sinnittelevänä pienenä teollisuuskaupunkina /
Vilma Hännine
Uudistuva sosiaali- ja terveysala
No full textThis research-based edited volume offers a clear, multifaceted and
practical overview of the Finnish health and social care sector trends
in the 2020s. The health and social care reform is again current as new
ways of organising the sector are being developed on the foundation of
the reform that fell through in spring 2019.
The book introduces the Finnish health and social care services
reform from three perspectives. The first part of the book looks at the
sector from a macro perspective, that is, from the perspective of the
service system reform. The articles deal with a historical overview of
previous reforms, integration, and research on effectiveness and
cost-effectiveness. The second part focuses on the organisational level
issues such as reform of management and know-how and the challenges
digitalisation poses for the health and social services. The third part
of the book centres on the perspective of the people who implement the
changes. The themes of the articles include care workers’ multi-actor
collaboration, person-centred case management and client
involvement.
The book is based on research done at the University of Eastern
Finland as well as Finnish and international research literature. The
authors represent various disciplines: health and social management,
social work, social psychology and other social sciences and law. The
book is aimed at managers and professionals, experts, decision makers,
researchers and teachers in the field of health and social care. It is
also suitable as a textbook for management studies at the university
level.
Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi,
Suomalainen.com and Adlibris.com).Tämä tutkimukseen perustuva kokoomateos tarjoaa selkeän, monipuolisen ja käytännönläheisen yleiskatsauksen siitä, mihin suuntaan suomalainen sosiaali- ja terveysala on kehittymässä 2020-luvulla. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on jälleen hyvin ajankohtainen, kun keväällä 2019 kariutuneen uudistuksen perustalle ollaan rakentamassa uudenlaisia hyvinvointialueita tai sote-maakuntia ja monialaisia sosiaali- ja terveyskeskuksia.
Kirjassa avataan monipuolisesti maamme sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistumista kolmesta eri näkökulmasta. Teoksen ensimmäisessä osassa tarkastellaan sosiaali- ja terveysalaa makrotason eli palvelujärjestelmän uudistumisen näkökulmasta. Artikkelien aiheina ovat historiallinen katsaus aiempiin uudistuksiin, integraatio sekä vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkimus. Toinen osa kohdistuu organisaatiotason kysymyksiin, kuten johtamisen ja osaamisen uudistumiseen sekä sosiaali- ja terveysalan digitalisaation haasteisiin. Kirjan kolmas osa keskittyy sosiaali- ja terveysalan muutoksiin niitä toteuttavien ihmisten näkökulmasta. Artikkeleiden teemoina ovat sote-työntekijöiden monitoimijainen yhteistyö, asiakaslähtöinen palveluohjaus sekä asiakasosallisuus.
Kirja pohjautuu Itä-Suomen yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin sekä kotimaiseen ja kansainväliseen tutkimuskirjallisuuteen. Kirjoittajat edustavat monia eri tieteenaloja: sosiaali- ja terveysjohtamista, sosiaalityötä, sosiaalipsykologiaa ja muita yhteiskuntatieteitä sekä oikeustieteitä. Kirja on suunnattu sosiaali- ja terveysalan johtajille ja ammattilaisille, asiantuntijoille, päätöksentekijöille, tutkijoille ja opettajille. Se soveltuu myös oppikirjaksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johtamisopintoihin.
Painettu teos on tilattavissa verkkokaupoista mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com.
Sisällys
Esipuhe / Anneli Hujala & Helena Taskinen
OSA I: Sosiaali-ja terveyspalvelujärjestelmä liikkeessä
Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistaminen – virstanpylväitä menneestä ja suuntia tulevasta / Pauli Rautiainen, Helena Taskinen & Sari Rissanen
Integraatio – sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisen ydintä / Helena Taskinen & Anneli Hujala
Sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden tutkiminen / Janissa Miettinen, Kirsikka Selander & Ismo Linnosmaa
OSA II: Organisaatiot uuden edessä
Integroiva johtaminen / Anneli Hujala, Erja Mustonen, Charlotte Klinga, Johanna Lammintakanen, Sanna Laulainen & Helena Taskinen
Henkilöstön ja johtajien osaamisvaatimukset integroituvissa palveluissa / Sanna Laulainen, Joakim Zitting & Vuokko Niiranen
Digitalisaatio ja sähköiset palvelut uudistuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa / Kaija Saranto, Ulla-Mari Kinnunen, Virpi Jylhä & Eija Kivekäs
OSA III Ihmiset muutoksen toteuttajina
Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena / Kaarina Mönkkönen & Taru Kekoni
Asiakaslähtöinen palveluohjaus / Hanna Ristolainen, Päivi Roivas, Erja Mustonen & Anneli Hujala
Asiakkaan ääni – osallisuus ja vaikuttamisen mahdollisuudet / Tuula Kivinen, Heidi Vanjusov & Riitta Vornane
Ёмас сымыӈ нэ̄кве во̄ртур э̄тпост самын патум: Scripta miscellanea in honorem Ulla-Maija Forsberg
Get PDFTämä artikkelikokoelma on koottu professori Ulla-Maija Forsbergin (s. 2.8.1960) 60-vuotispäivän kunniaksi. Teos sisältää oppilaiden ja kollegoiden tieteellisiä artikkeleita Ulla-Maija Forsbergin uraan ja tuotantoon liittyvistä aiheista. Mukaan mahtuu myös kollegoiden muisteloita uran varrelta. Tieteellisten artikkeleiden teemat kuvastavat osaltaan Forsbergin oman tuotannon laaja-alaisuutta ja monipuolisuutta: mukana on runsaasti uralilaista etymologiaa ja äännehistoriaa käsitteleviä artikkeleita, samoin muut uralilaisten kielten historia-aiheet ja useimmat uralilaiset kielet ovat edustettuina. Erityisesti Ulla-Maijalle läheisiä obinugrilaisia kieliä käsitellään eri näkökulmista: joukkoon mahtuu mm. mansin kielen äännehistoriaa, hantin murteiden vertailua, mansin uudissananoja ja hantin informaatiorakennetta. Myös Forsbergin pitkäaikainen kiinnostuksen kohde M. A. Castrénin tuotanto esittäytyy hantin kielen näkökulmasta
Open education and educational resources. National policy and executive plan by the higher education and research community for 2021-2025: Policy component 1 – Open access to educational resources
Get PDFThe policy is composed of joint principles and policy components of (a) open access to educational resources and (b) open educational practices that determine objectives and actions. The principles define the general terms and conditions for promoting open education and educational resources. They consist of important principles for the higher education and research community that must be adhered to in the promotion of openness. The objectives recorded in the policy components are more time-dependent goals that involve concrete actions
Julkaisufoorumi-luokituksen käyttöohje 2019
Get PDFJulkaisufoorumi (JUFO) on suomalaisen tiedeyhteisön toteuttama, tutkimuksen laadunarviointia tukeva julkaisukanavien tasoluokitus. Tämä käyttöohje sisältää Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) hallituksen asettaman Julkaisufoorumin ohjausryhmän suositukset JUFO-luokituksen vastuullisesta käytöstä tutkimuksen arvioinnin apuvälineenä.
JUFO-luokitus on alun perin tarkoitettu (i) yliopistojen tuottamien suurten julkaisumäärien keskimääräisen laadun arviointiin. Luokitusta ei ole tarkoitettu (ii) yliopistojen tai muiden tutkimusorganisaatioiden yksiköiden tuottamien pienempien julkaisumäärien tai yksittäisten julkaisujen – artikkelien tai erillisteosten – laadun arviointiin, eikä (iii) yksittäisten tutkijoiden arviointiin tai vertailuun.
Ohjausryhmä katsoo tarpeelliseksi ohjeistaa JUFO-luokituksen käyttöä, koska sitä on viime vuosina alettu joissain suomalaisissa yliopistoissa käyttää myös (ii) yksikkö- ja/tai (iii) tutkijatason arviointiin ja vertailuun. Ohjeistus kuvaa JUFO-luokituksen taustaoletuksia, luokituksen rajoituksia sekä ohjeistaa luokituksen hyödyntämistä tutkimuksen arvioinnissa vastuullisen metriikan periaatteiden mukaisesti. Ohjeistus kokoaa yhteen mm. Julkaisufoorumin www-sivuilla ja erilaisissa tilaisuuksissa esitettyjä periaatteita. Käyttöohjeen valmistamisessa on hyödynnetty vastuullisen metriikan kansainvälisiä julkilausumia: DORA-julistusta, Leidenin tutkimusmetriikkamanifestia, sekä Metric Tide -raporttia
Tutkittu ja tulkittu Ohjaamo : Nuorten ohjaus ja palvelut integraatiopyörteessä
Get PDFKirjan tutkimusartikkelit ja puheenvuorot kertovat monialaisesta Ohjaamo-toiminnasta, joka on kehittynyt 2010-luvulla merkittäväksi osaksi aikuistuvien nuorten palvelujärjestelmää. Ohjaamo pyrkii integroimaan palveluja yhteen, saman katon alle, hyödyntäen julkisten palvelujen lisäksi järjestökentän ja yritysten palveluja. Eri puolilla Suomea toimivat Ohjaamot palvelevat alle 30-vuotiaita pääasiassa kasvokkain, mutta ne toimivat myös virtuaalisesti. Tuomalla nuorten tarvitsemia palveluja yhteen pyritään saamaan niitä aiempaa helpommin saavutettaviksi ja saumattomiksi.
Nuorten toistuvasti antama positiivinen palaute kertoo siitä, että Ohjaamot ovat tarjonneet tietoa ja ohjausta tavoilla, jotka tukevat nuorten toimijuutta heidän elämänkulussaan. Kirjassa pohditaan, missä määrin ja millä tavoilla ohjaus voi olla nuorilähtöistä, kun taustalla ovat yhteiskunnan normatiiviset odotukset koulutus- ja työmarkkinakansalaisuudesta. Ammattilaiset ovat enemmän tai vähemmän sidoksissa näihin normatiivisiin odotuksiin.
Julkinen huoli työn ja koulutuksen ulkopuolelle jäävistä nuorista sekä palvelujen väliin putoamiset perustelevat Ohjaamo-toiminnan tarvetta ja palvelujen integraatiota, mutta kehystävät vahvasti myös tulosodotuksia, joita Ohjaamojen hartioille asetetaan niin kunnissa kuin valtakunnallisestikin. Ohjauksen vaikuttavuuden tarkasteluissa tulisi mitata ohjauksen hyötyä sekä institutionaalisesti määrittyvinä tuotosodotuksina että yksilöllisesti merkityksellisenä toimijuuden vahvistumisena.
Palvelun tasalaatuisuuden, systematisoinnin ja arvioinnin tavoitteet saattavat edistää palvelun osuvuutta, mutta niillä voidaan myös vähentää Ohjaamon mahdollisuutta tarjota ennakoivaa, kokonaisvaltaista ja joustavaa palvelua nuorille. Rakenteelliset ja yhteisölliset puitteet tunnistava palvelu voi vastata paremmin nuorten tarpeisiin kuin vain yksilön kykyjen, taitojen ja persoonan kehittämiseen keskittyvä palvelu. Ohjaamoissa on tärkeää vahvistaa pohdinnan tilaa antavaa ja nuorten vertaissuhteet huomioivaa ohjausta sekä Ohjaamojen yhteiskunnallista tehtävää, jossa tuotetaan tietoa nuorten tarpeista sekä palvelujen pullonkauloista ja tarjotaan vastavoimia nuoria ulostyöntäville rakenteille