Finnish Monographs and Edited Volumes Online
Not a member yet
1551 research outputs found
Sort by
Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit
No full textThe transformation of public social welfare and healthcare services faces enormous challenges including economic pressures, healthcare debt, growing demand due to aging populations, and skilled workforce shortages. Consequently, mere reactive measures are inadequate, and a profound systemic change is essential. An ecosystem-based approach integrates knowledge and resources, creating value for all stakeholders and society.
The complex challenges in social welfare and healthcare demand transdisciplinary and cross-sectoral co-creation. Gathering and interpreting knowledge collaboratively among public, private, and third sectors, as well as educational institutions and universities, is crucial. Public services are evolving into co-creation and multiple provider models, forming multifaceted ecosystems.
This edited volume explores defining the innovation ecosystem, operational models, and goal setting. It addresses what ecosystem development means in social welfare and healthcare reform and how innovation ecosystems can function optimally. Articles also discuss challenges in ecosystem-based activities.
The book outlines research phenomena and methods in ecosystem development, considering interconnectedness and complexity of societal issues, as well as the impacts of solutions and the specificity of contexts.Julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää kehitetään useiden samanaikaisten haasteiden ristipaineessa. Näitä ovat esimerkiksi niukat taloudelliset resurssit, hoito- ja hoivavelka, väestön ikääntymisen myötä kasvava palvelutarve sekä työvoimapula. Pelkkä reaktiivinen toiminta ei riitä, vaan ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista systeemistä muutosta.
Ekosysteemiperustainen lähestymistapa mahdollistaa osaamisen ja resurssien yhdistämisen tavalla, joka luo arvoa niin toimijoille kuin yhteiskunnalle. Olennaisen tärkeää on koota ja tulkita tietoa yhdessä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä oppilaitosten ja yliopistojen kesken. Julkisten palvelujen tuottaminen ja kehittäminen onkin siirtynyt kohti yhteiskehittämistä ja monituottajamalleja, jolloin muodostuu monipuolisia ekosysteemejä.
Tässä teoksessa tarkastellaan innovaatioekosysteemin käsitteenmäärittelyä, toimintamallien muodostamista ja tavoitteiden asettamista. Teos keskittyy siihen, mitä ekosysteemikehittäminen merkitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa sekä miten sote-innovaatioekosysteemi voi parhaimmillaan toimia. Lisäksi artikkeleissa käsitellään ekosysteemimäisen toiminnan haasteita.
Teos tarjoaa katsauksen uudenlaisiin ekosysteemikehittämisen tutkimusilmiöihin ja -menetelmiin, jotka huomioivat niin yhteiskunnallisten ongelmien monitahoisuuden kuin kontekstien ja ratkaisujen vaikutukset
Open research data and methods. National policy and executive plan by the higher education and research community for 2021–2025: Policy component 1 (Open access to research data) and 2 (Open access to research methods and infrastructures)
Get PDFThis Policy for Open Access to Research Data and Methods supports the Declaration for Open Science and Research 2020–2025 and its overarching principle that research should be as open as possible and as closed as necessary. This policy builds on extensive national and international work and dialogue. It has been drawn up by the Finnish research community and coordinated by National Coordination for Open Science and Research (the Federation of Finnish Learned Societies).
The policy focuses on the openness of research data, methods, and infrastructures. It views openness as an element of research quality and impact across the full life cycle of research and as an opportunity to advance global inclusivity in research. It considers research data and methods as independent research outputs, and generally encourages opening up the research process as early and widely as possible, and requests that limitations to openness should be justified. Existing frameworks, such as the FAIR principles, can be used to regulate the level of openness for research data and various types of methods.
All fields of higher education and research are covered by this policy. The diversity across fields forms challenges for translating and implementing best practices. The policy emphasises general principles of responsible management of research resources, access to appropriate services, and responsible research evaluation. These guiding principles have been formulated as specific objectives and actions for researchers, research and funding organisations, and other actors. The Open Science Coordination at the Federation of Finnish Learned Societies will monitor the implementation and further development of this policy as part of the national open science monitoring programme
Selvitys tiedonjulkistamisen apurahoista 2019-2021
Get PDFSelvitys kartoittaa vuosina 2019-2021 tiedonjulkistamisen apurahan saaneiden käsityksiä apurahasta ja apurahalla tehdyn luovan työn kerrannaisvaikutuksia. Tiedonjulkistamisen apurahat ovat tehokas, tarpeellinen ja syvästi arvostettu tietokirjallisuuden rahoitusmuoto. Kerrannaisvaikutuksia ovat tekijöiden mm. teknisten ja sisällöllisten taitojen karttuminen, tekijöiden verkostoituminen sekä apurahoitetusta työstä syntynyt muu toimeliaisuus. Selvitys käy myös läpi tietokirjallisuuden kirjoittamiseen suunnatut julkiset tuet. 
Sosiaali- ja terveysalan innovaatioekosysteemit
No full textThe transformation of public social welfare and healthcare services faces enormous challenges including economic pressures, healthcare debt, growing demand due to aging populations, and skilled workforce shortages. Consequently, mere reactive measures are inadequate, and a profound systemic change is essential. An ecosystem-based approach integrates knowledge and resources, creating value for all stakeholders and society.
The complex challenges in social welfare and healthcare demand transdisciplinary and cross-sectoral co-creation. Gathering and interpreting knowledge collaboratively among public, private, and third sectors, as well as educational institutions and universities, is crucial. Public services are evolving into co-creation and multiple provider models, forming multifaceted ecosystems.
This edited volume explores defining the innovation ecosystem, operational models, and goal setting. It addresses what ecosystem development means in social welfare and healthcare reform and how innovation ecosystems can function optimally. Articles also discuss challenges in ecosystem-based activities.
The book outlines research phenomena and methods in ecosystem development, considering interconnectedness and complexity of societal issues, as well as the impacts of solutions and the specificity of contexts.Julkisen sektorin sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmää kehitetään useiden samanaikaisten haasteiden ristipaineessa. Näitä ovat esimerkiksi niukat taloudelliset resurssit, hoito- ja hoivavelka, väestön ikääntymisen myötä kasvava palvelutarve sekä työvoimapula. Pelkkä reaktiivinen toiminta ei riitä, vaan ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan kokonaisvaltaista systeemistä muutosta.
Ekosysteemiperustainen lähestymistapa mahdollistaa osaamisen ja resurssien yhdistämisen tavalla, joka luo arvoa niin toimijoille kuin yhteiskunnalle. Olennaisen tärkeää on koota ja tulkita tietoa yhdessä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin sekä oppilaitosten ja yliopistojen kesken. Julkisten palvelujen tuottaminen ja kehittäminen onkin siirtynyt kohti yhteiskehittämistä ja monituottajamalleja, jolloin muodostuu monipuolisia ekosysteemejä.
Tässä teoksessa tarkastellaan innovaatioekosysteemin käsitteenmäärittelyä, toimintamallien muodostamista ja tavoitteiden asettamista. Teos keskittyy siihen, mitä ekosysteemikehittäminen merkitsee sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa sekä miten sote-innovaatioekosysteemi voi parhaimmillaan toimia. Lisäksi artikkeleissa käsitellään ekosysteemimäisen toiminnan haasteita.
Teos tarjoaa katsauksen uudenlaisiin ekosysteemikehittämisen tutkimusilmiöihin ja -menetelmiin, jotka huomioivat niin yhteiskunnallisten ongelmien monitahoisuuden kuin kontekstien ja ratkaisujen vaikutukset
Naming Gods. An Onomastic Study of Divine Epithets Derived from Roman Anthroponyms
Get PDFThe present study intends to be an onomastic and typological survey of the divine denominations composed of a theonym and an epithet that were derived, usually with the suffix -ianus, from a Roman anthroponym, either a nomen gentilicium or an individual cognomen (e.g., Apollo Sos-ianus in Rome, Silvanus Lus-ianus in Beneventum, or Fortuna Taur-ian-ensis and Hercules Hermogen-ianus in Ostia). The phenomenon was recognized in scholarship long ago but has not been studied systematically so far.Sometimes, rarely, the adjectival epithets of deities were derived from the names of other deities, but these cases usually represent a different onomastic caregory in terms of the typology of the suffixes. Since the approach is mainly typological, the purpose of the study being to identify, onomastic patterns in the naming of gods, there are relatively few references to strictly linguistic matters or etymologies.The present study intends to be an onomastic and typological survey of the divine denominations composed of a theonym and an epithet that were derived, usually with the suffix -ianus, from a Roman anthroponym, either a nomen gentilicium or an individual cognomen (e.g., Apollo Sos-ianus in Rome, Silvanus Lus-ianus in Beneventum, or Fortuna Taur-ian-ensis and Hercules Hermogen-ianus in Ostia). The phenomenon was recognized in scholarship long ago but has not been studied systematically so far.Sometimes, rarely, the adjectival epithets of deities were derived from the names of other deities, but these cases usually represent a different onomastic caregory in terms of the typology of the suffixes. Since the approach is mainly typological, the purpose of the study being to identify, onomastic patterns in the naming of gods, there are relatively few references to strictly linguistic matters or etymologies.The present study intends to be an onomastic and typological survey of the divine denominations composed of a theonym and an epithet that were derived, usually with the suffix -ianus, from a Roman anthroponym, either a nomen gentilicium or an individual cognomen (e.g., Apollo Sos-ianus in Rome, Silvanus Lus-ianus in Beneventum, or Fortuna Taur-ian-ensis and Hercules Hermogen-ianus in Ostia). The phenomenon was recognized in scholarship long ago but has not been studied systematically so far.Sometimes, rarely, the adjectival epithets of deities were derived from the names of other deities, but these cases usually represent a different onomastic caregory in terms of the typology of the suffixes. Since the approach is mainly typological, the purpose of the study being to identify, onomastic patterns in the naming of gods, there are relatively few references to strictly linguistic matters or etymologies
Latin Female Cognomina. A Study on the Personal Names of Roman Women
Get PDFThis book is about cognomina, more specifically the cognomina used by Roman women. Chronologically speaking, the cognomen was the latest component of the Roman onomastic system. Eventually, it was also the last component that survived in the nomenclature of most Romans. The use of individual cognomina started to spread throughout the Roman society in the late Republican period and, during the early Imperial period, the cognomen became the primary individual name of Roman men and women. For women, this development was of particular significance. Throughout the Republican period, most of them seem to have borne only one name, i.e. the feminine form of their father’s nomen gentilicium. In a sense, women in this period were, from an onomastic point of view, seen as members of their patrilineal family or gens rather than as real individuals. This apparent lack of women’s individual names has often baffled scholars, even if it is, by now, clear that women sometimes did have praenomina, i.e. first names of more personal nature. The use of female praenomina, however, was never a universal practice. It was only through the advent of the cognomen that all Roman women, for the first time, received a name that gave them a true individual identity in the public eye.This book is about cognomina, more specifically the cognomina used by Roman women. Chronologically speaking, the cognomen was the latest component of the Roman onomastic system. Eventually, it was also the last component that survived in the nomenclature of most Romans. The use of individual cognomina started to spread throughout the Roman society in the late Republican period and, during the early Imperial period, the cognomen became the primary individual name of Roman men and women. For women, this development was of particular significance. Throughout the Republican period, most of them seem to have borne only one name, i.e. the feminine form of their father’s nomen gentilicium. In a sense, women in this period were, from an onomastic point of view, seen as members of their patrilineal family or gens rather than as real individuals. This apparent lack of women’s individual names has often baffled scholars, even if it is, by now, clear that women sometimes did have praenomina, i.e. first names of more personal nature. The use of female praenomina, however, was never a universal practice. It was only through the advent of the cognomen that all Roman women, for the first time, received a name that gave them a true individual identity in the public eye.This book is about cognomina, more specifically the cognomina used by Roman women. Chronologically speaking, the cognomen was the latest component of the Roman onomastic system. Eventually, it was also the last component that survived in the nomenclature of most Romans. The use of individual cognomina started to spread throughout the Roman society in the late Republican period and, during the early Imperial period, the cognomen became the primary individual name of Roman men and women. For women, this development was of particular significance. Throughout the Republican period, most of them seem to have borne only one name, i.e. the feminine form of their father’s nomen gentilicium. In a sense, women in this period were, from an onomastic point of view, seen as members of their patrilineal family or gens rather than as real individuals. This apparent lack of women’s individual names has often baffled scholars, even if it is, by now, clear that women sometimes did have praenomina, i.e. first names of more personal nature. The use of female praenomina, however, was never a universal practice. It was only through the advent of the cognomen that all Roman women, for the first time, received a name that gave them a true individual identity in the public eye
Haavoittuvassa asemassa? Aineksia lasten ja nuorten turvallisuusvajeiden arviointiin ja tiedontuotannon vahvistamiseen
Get PDFTutkimuksessa selvitettiin haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten subjektiivista ja objektiivista turvallisuutta sekä niitä koskevia tietopuutteita kirjallisuuskatsauksen, valtakunnallisia kyselytutkimuksia koskevan selvityksen sekä kunta- ja järjestökartoituksen avulla. Selvitys loi kokonaiskuvan olemassa olevasta tutkimuksesta, tietopuutteista ja seurantatiedon tuotantoon soveltuvista tiedonkeruuinstrumenteista sekä tiedontuotannon mahdollisuuksista kunnissa ja järjestöissä.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset osoittivat, että selvityksen kohderyhmän turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta suoraan koskevia tutkimuksia on niukasti. Sekä turvallisuusuhkien, turvallisuuden tunteen ja osittain myös tietojen ja taitojen tematiikat kytkeytyivät muihin kysymyksenasetteluihin, ja olemassa olevat tutkimukset tuottavat tietoa lähinnä nuoria koskevista turvallisuusuhkista. Keskeisimpänä turvallisuusuhkana erottui väkivallan uhka, joka vaikuttaa lapsiin ja nuoriin niin perheessä, koulussa, vapaa-ajalla kuin palvelujärjestelmässäkin. Havaittiin, että Suomessa valtaosa lapsista ja nuorista elää turvallisissa oloissa, mutta vähemmistönuoriin kohdistuu enemmän esimerkiksi väkivallan uhkaa kuin muihin nuoriin. Säännöllisesti tehtävät kyselytutkimukset, kuten Kouluterveyskysely, Nuorisobarometri, Valtakunnallinen lapsiuhritutkimus ja Nuorisorikollisuuskysely, antavat melko hyvät mahdollisuudet tuottaa ryhmittäistä seurantatietoa lasten ja nuorten kokemista uhkista ja osittain myös turvallisuuden tunteesta. Näitä on kuitenkin kehitettävä kattavamman tiedon tuottamiseksi. Turvallisuuteen liittyviä tietoja ja taitoja koskevaa kyselytietoa kerätään vähemmän, mutta avun hakeminen ja saaminen sekä vaikeuksista kertominen valottavat näitä osaltaan. Järjestöt ja kunnat keräävät tietoa toiminnastaan ja toiminnassa mukana olevista osallistujista, mutta näitä aineistoja on vaikea hyödyntää kuntien ja järjestöjen toiminnan ulkopuolella. Sen sijaan tutkijoiden, järjestöjen ja kuntien välinen yhteistyö tutkimushankkeissa on osoittautunut hedelmälliseksi tavaksi tavoittaa vaikeasti tavoitettavia ryhmiä.
Järjestöjen ja kunnallisen nuorisotyön toiminnassa painottuivat erilaiset tavoitteet. Lastensuojelu- ja lastenoikeusjärjestöjen, lasten ja nuorten järjestöjen sekä turvallisuus- ja suojelualan edustajien toiminta koskee turvallisuuden eri kenttiä tai tiettyä ryhmää (perhe, verkkoympäristöt, erityisryhmät), kun taas kuntien nuorisotyö pyrkii tavoittamaan kaikki nuoret ja tukemaan turvallisuutta ja hyvinvointia useilla kunnan toiminnan sektoreilla. Lapsen oma asema on usein turvallisuusuhka jo sinänsä. Haavoittuvassa asemassa oleviksi ryhmiksi tunnistettiin marginalisoidussa asemassa olevat lapset, vähemmistöihin kuuluvat lapset (esim. kansalliset vähemmistöt), lapset, joilla on toimintarajoitteita sekä lapset, joiden perheessä on väkivaltaa, päihdeongelmia tai mielenterveyshäiriöitä. Lisäksi järjestöissä haavoittuvina ryhminä pidettiin ilman huoltajaa maahan muuttaneita lapsia ja nuoria, lastensuojelun sijaishuollossa olevia lapsia ja nuoria sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia lapsia ja nuoria. Samalla korostettiin ylipäätään aikuisen vastuuta lasten ja nuorten turvallisuuden takaamisessa ja lasten ja nuorten kanssa työskentelevien kohtaamisosaamista, joilla on merkitystä henkisen ja psyykkisen turvallisuuden kokemukselle. Kunnallisessa nuorisotyössä turvallisuus on moniulotteinen ilmiö. Se on sekä peruste tietyille toiminnan muodoille että tavoite nuorille järjestettyjen nuorisotyön toimintojen toteuttamisessa. Nuorisotyön kenttä on hyvin perillä lasten ja nuorten turvallisuutta uhkaavista ilmiöistä ja kykenee reagoimaan niihin monialaisesti, joustavasti ja nopeasti.
Tutkimuksessa suositellaan, että nykyiseen, tällä hetkellä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämään lasten hyvinvoinnin indikaattorikokonaisuuteen sisällytettäisiin joukko aiemmin mainittuihin kansallisiin kyselyihin perustuvia indikaattoreita neljästä eri teemasta: turvallisuuden tunne, luottamus sosiaalisiin suhteisiin ja luottamus instituutioihin, uhriksi joutuminen sekä turvallisuuteen liittyvät taidot ja tiedot. Lisäksi olisi hyvä kehittää nuorten hyvinvoinnin indkaattorikokonaisuutta.
Erityisryhmiä on seurattava säännöllisin erillistutkimuksin. Tutkijoiden, järjestöjen ja kuntien yhteistyötä on syytä kehittää ja varmistaa, että tutkimuseettinen säätely tukee tällaista yhteistyötä. Näin taataan haavoittuvassa asemassa olevien lasten ja nuorten oikeuksien toteutuminen. 
Koulutus ja yhteiskuntaluokka
No full textThe nine articles in this edited volume [Education and Social Class] scrutinise the class question within the Finnish education system, as a hidden, lived and experienced phenomenon, entwined with power. The book is structured around three topical perspectives.
The first part deals with the question of social mobility. Empirical research topics include examples of achieving prestigious fields of education and the inheritance of the most prestigious professions, connections of class position to education through the educational experiences of working-class-based business students, and the ways in which academic world encounters with working-class culture in the university work of working-class and academically educated women.
The second part of the book examines education as a form of capital defining the life course and social class. Topics covered include the connections of life stage of adolescence and class position, Bourdieusian analysis of educational choices and class positions, and opportunities for on-the-job learning and self-development in accordance with the class position of wage earners.
The third part focuses on the education system and its structures. The dynamics of education and reproduction are analysed by using as empirical research objects the cross-generational reproduction of social relations in the curricula of basic education, the meaning of the language used in school as cultural capital, and the links between class position and perspectives that promote the raising of the age of compulsory education.Teoksen yhdeksän artikkelia tarkastelevat luokkakysymystä koulutusjärjestelmän kaltaisissa yhteiskunnallisissa rakenteissa piilevinä elettyinä ja koettuina, valtaan kietoutuneina ilmiönä. Kirjaan on koostettu kolme ajankohtaista näkökulmakokonaisuutta.
Teoksen avaa kysymys sosiaalisesta liikkuvuudesta. Empiirisinä tutkimuskohteina toimivat esimerkit arvostettujen koulutusalojen saavuttamisesta ja arvostetuimpien ammattialojen periytymisestä, luokkataustan yhteyksistä kouluttautumiseen työväenluokkaistaustaisten kauppatieteen opiskelijoiden koulutuskokemuksien kautta, sekä akateeminen maailman ja työväenluokkaisen kulttuurin kohtaamisesta työläistaustaisten ja akateemisesti koulutettujen naisten yliopistotyössä.
Kirjan toisessa osassa koulutusta tarkastellaan elämänkulkua ja yhteiskuntaluokkaa määrittävänä pääomana. Aiheina ovat nuoruuden elämänvaiheena sekä luokka-aseman yhdistyminen, koulutusvalintojen ja yhteiskuntaluokka-aseman bourdieulainen analyysi, sekä palkansaajien luokka-aseman mukaiset mahdollisuudet työssä oppimiseen ja itsensä kehittämiseen.
Kolmannessa osassa kiinnitetään katse koulutusjärjestelmään ja sen luokittuneisiin rakenteisiin. Koulutuksen ja yhteiskuntaluokan uusintamisen dynamiikkaa analysoidaan käyttämällä empiirisinä tutkimuskohteina yhteiskunnallisten suhteiden ylisukupolvisen uusintamisen muotoja perusopetuksen opetussuunnitelmissa, koulussa käytetyn kielen merkitystä kulttuurisena pääomana, sekä luokka-aseman yhteyksiä oppivelvollisuusiän nostamista ja toisen asteen maksuttomuutta edistäviin näkökulmiin
Kulttuurien tutkimuksen pedagogiikka
No full textMiten opettaa kulttuurien tutkimusta, jossa keskeisellä sijalla ovat yllättävät kohtaamiset, ennakoimattomat ja luovat prosessit sekä asiantuntijan oma persoona? Pedagogiikan merkitys yliopisto-opetuksessa on viime vuosina korostunut ja tehnyt yksittäisistä kursseista sekä tutkintorakenteista entistä linjakkaampia. Kullakin tieteenalalla on kuitenkin omat pedagogiset kysymyksensä, jotka vaativat tieteenalan asiantuntijuuden ja tiedon muodostuksen syvällistä ymmärrystä.
Kulttuurien tutkimuksen pedagogiikka -teoksessa kulttuurien tutkijat pohtivat oman opettajuutensa lähtökohtia ja tapoja tukea kulttuurien tutkimuksellista asiantuntijuutta. Samalla teoksen artikkelit heijastavat tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutusta ja sitä, miten konkreettisesti ymmärryksemme tiedon muodostuksesta vaikuttaa myös tapoihimme opettaa. Teos tarjoaa käytännönläheisiä näkökulmia siihen, miten kehittää opettajuutta. Se rohkaisee näkemään kulttuurien tutkimuksen uudella tavalla pedagogisista lähtökohdista
Kulttuurien tutkimuksen pedagogiikka
No full textMiten opettaa kulttuurien tutkimusta, jossa keskeisellä sijalla ovat yllättävät kohtaamiset, ennakoimattomat ja luovat prosessit sekä asiantuntijan oma persoona? Pedagogiikan merkitys yliopisto-opetuksessa on viime vuosina korostunut ja tehnyt yksittäisistä kursseista sekä tutkintorakenteista entistä linjakkaampia. Kullakin tieteenalalla on kuitenkin omat pedagogiset kysymyksensä, jotka vaativat tieteenalan asiantuntijuuden ja tiedon muodostuksen syvällistä ymmärrystä.
Kulttuurien tutkimuksen pedagogiikka -teoksessa kulttuurien tutkijat pohtivat oman opettajuutensa lähtökohtia ja tapoja tukea kulttuurien tutkimuksellista asiantuntijuutta. Samalla teoksen artikkelit heijastavat tutkimuksen ja opetuksen vuorovaikutusta ja sitä, miten konkreettisesti ymmärryksemme tiedon muodostuksesta vaikuttaa myös tapoihimme opettaa. Teos tarjoaa käytännönläheisiä näkökulmia siihen, miten kehittää opettajuutta. Se rohkaisee näkemään kulttuurien tutkimuksen uudella tavalla pedagogisista lähtökohdista