4987 research outputs found
Sort by
Implementation of automation system data collection based on required information
Käynnissä oleva teollisuuden neljäs vallankumous ja esineiden internet ovat ulottaneet tiedonkeruun kaikkialle. Anturoinnin lisääntyminen ja tiedonsiirron arkipäiväistyminen on tuonut tiedonkeruun myös kuluttajien arkipäivään. Tässä työssä keskitytään teollisuuden tiedonkeruuseen ja sen mielenkiintoiseen tulevaisuuteen.
Tämä työ koostuu sekä teoriaosuudesta että kokeellisesta osuudesta. Työn alussa käydään läpi mitä tutkimuksissa ja julkaisuissa aiheesta on käsitelty, ja mihin suuntaan tiedonkeruu on kehittymässä. Kokeellisessa osuudessa tutkittiin, mitä tietoja automaatiojärjestelmistä on hyödyllistä kerätä. Kerättävien tietojen määrittely tehtiin kohdeyrityksen asiakaskunnassa toteutetun haastattelututkimuksen avulla. Tutkimuksen lisäksi, kokeellisessa osassa kohdeyritykselle laadittiin tiedonkeruukäytäntö ja sen pohjalta toteutettiin automaatiojärjestelmän tiedonkeruu. Laadittua tiedonkeruukäytäntöä yritys soveltaa jatkossa valmistamissaan automaatiojärjestelmissä.
Tutkimus toteutettiin haastattelemalla kohdeyrityksen asiakkaita. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä automaatiojärjestelmistä peräisin olevaa informaatiota kohdeyrityksen asiakkaat päivittäisessä toiminnassaan hyödyntävät. Heiltä kysyttiin, mitä automaatiojärjestelmiin liittyvää informaatiota he nykyään käyttävät, miten informaation pohjana olevia tietoja kerätään, sekä mitä tulevaisuuden suunnitelmia heillä on tiedonkeräämiseen liittyen. Vastauksista kootut tulokset jaettiin kahteen ryhmään. Ensimmäinen kuvastaa tämän hetken tilannetta, muodostaen perustiedot. Toinen kokonaisuus muodostuu vastaajien näkemyksistä tulevaisuuden informaatio tarpeesta. Tässä osassa nousi esiin mielenkiintoisia tiedonkeruun tulevaisuuden mahdollisuuksia.
Tiedonkeruun toteutuksessa kahteen automaatiojärjestelmään rakennettiin tiedonkeruu, jonka pohjana oli tutkimuksen tulosten pohjalta kohdeyritykselle laadittu tiedonkeruukäytäntö. Molempien järjestelmien tiedonkeruu määriteltiin keräämään ja tallentamaan järjestelmän tapahtumat keskusyksikkönsä muistikortille sekä siirtämään kerätyt tiedot automaattisesti kohdeyrityksen FTP-palvelimelle. Palvelimelle siirrettyinä tietoja voitiin analysoida ja tehdä tulkintoja järjestelmän toiminnasta.
Tiedonkeruujärjestelmän hyödyistä saatiin hyviä tuloksia jo testausvaiheen aikana. Hyvin määriteltyjen kerättävien tietojen pohjalta, kohdeyritys sai tietoa järjestelmien toiminnasta ja pystyi kehittämään järjestelmien luotettavuutta. Ilman automaattista tiedonkeruuta kehitys olisi vienyt enemmän aikaa. Tämän työn tulosten uskotaan helpottavan kohdeyrityksen asiakkaiden tiedonkeruuta ja tulevaisuudessakin nopeuttavan kohdeyrityksen tuotekehitystä
Comparison of calculation methods for walking induced vibrations in hollow core slab floors
Tässä diplomityössä syvennytään laskentamenetelmiin, joilla voidaan arvioida kävelystä aiheutuvia värähtelyitä ontelolaattavälipohjissa. Kirjallisuudesta on valittu muutamia eri ohjeita, joilla arvioitiin esimerkkirakenteena käytetyn ontelolaattavälipohjan värähtelyitä erilaisissa tapauksissa. Tavoitteena oli selvittää käytännön rakennesuunniteluun parhaiten soveltuva menetelmä kirjallisuudessa esitettyjen menetelmien joukosta. Osa menetelmistä on soveltuvia käsin suoritettavaan laskentaan ja yksi menetelmistä vaatii elementtimenetelmään pohjautuvan laskentaohjelmiston käyttöä.
Tutkimuksen teoriaosuudessa tutustuttiin rakenteiden värähtelyyn liittyvään teoriaan alan kirjallisuuden pohjalta. Seuraavaksi käytiin läpi eri tahojen julkaisemia ohjeistuksia ja raja-arvoja kävelystä syntyville värähtelyille lattioissa. Laskentamenetelmillä tarkasteltavat rakennetyypit olivat pelkkä ontelolaatasto, 60 mm pintabetoni ontelolaataston päällä, joka on otettu huomioon vain massana, ja ontelolaataston ja pintabetonin liittorakenne. Tarkasteluissa käytettiin myös kahta erilaista tuentatapaa: jäykkää tukea ja joustavaa tukea. Laskennallista osiota varten työssä määritettiin ontelolaatastojen, teräsbetonisten leukapalkkien ja deltapalkkien laskentaan vaikuttavat ominaisuudet.
Laskettujen tulosten perusteella rakenteet jaettiin ohjeiden mukaisiin värähtelyluokkiin ja eri laskentamenetelmillä saatuja tuloksia vertailtiin keskenään. Tulosten ja värähtelyluokitusten lisäksi vertailtiin eri menetelmien käytettävyyttä ja soveltuvuutta käytännön rakennesuunnitteluun. Laskennallisen tarkastelun perusteella jäykillä tuilla olevat ontelolaatastot alittivat hyvin asunnoille ja toimistoille asetetut raja-arvot. Joustavilla tuilla ontelolaatastojen hyväksyttävät käyttöpituudet olivat rajallisemmat. Jäykillä tuilla eri laskentamenetelmillä saadut tulokset olivat yhteneväisiä, mutta joustavilla tuilla saadut tulokset olivat yhdellä menetelmällä muista poikkeavia.
Laskentamenetelmien käytön ja tulosten perusteella käsinlaskentaan soveltuvat mene-telmät ovat helppokäyttöisiä ja riittäviä yksinkertaisille suorakaiteen muotoisille väli-pohjille. FEM-laskentaohjelmiston vaativa menetelmä soveltuu paremmin monimuotoisille välipohjille ja tarkempaan värähtelyanalyysiin. Kaikkien menetelmien käyttäminen vaatii suunnittelijalta ymmärrystä eri parametrien vaikutuksista dynaamiseen analyysin ja oikean rakennemallin valitsemisesta
Improving construction supply chains with ecosystem thinking
Hankinta on yksi rakennusyrityksen tärkeimmistä tehtävistä. Rakennushankkeiden pääurakoitsijat ovat keskittyneet vahvasti ydinosaamiseensa ja ulkoistaneet parhaimmillaan jopa 90 prosenttia lopullisen rakennuksen arvosta jonkun muun kuin itsensä toteuttamaksi. Syynä voimakkaaseen ulkoistamiseen ovat muun muassa rakennusalan erilaistuvat ja monimutkaistuvat markkinat, nykypäivää olevat kausi- ja kysyntävaihtelut sekä asiakkaiden vaatimukset yhä laajemmista palvelukokonaisuuksista. Aliurakointiasteen ollessa korkea pääurakoitsijoilla onkin merkittävä rooli kokonaisuuden johtamisessa ja laajojen toimitusketjujen hallinnassa. Rakennusalaa on moitittu alhaisesta tuottavuudesta ja epäinnovatiivisuudesta, mikä on johtanut osasyyn vierittämiseen heikolle sirpaleisten toimitusketjujen hallinnalle. Toimittajien innovaatiopotentiaali ja toimittajayhteistyön merkitys rakennushankkeiden onnistumisessa on tunnistettu, mutta rakennusalan toimitusketjut ovat silti kehittymättömiä verrattuna valmistavaan teollisuuteen.
Tämän tutkimuksen aiheena on rakennusalan toimitusketjujen hallinnan kehittäminen ja tarkoituksena oli kartoittaa toimitusketjujen nykytila sekä lisätä ymmärrystä erityisesti toimittajien näkökulmasta, jotta toimittajia voidaan palvella paremmin ja toimittajayhteistyötä kehittää johdonmukaisemmin. Tavoitteena oli löytää ratkaisuehdotuksia toimitusketjujen tehottomuudelle ja vähäiselle yhteistyölle. Toimitusketjujen kehitysmahdollisuuksia tutkittiin erityisesti lähestymällä verkostoitumista rakennusalalle uudesta ekosysteemien eli yhteistoiminnallisten verkostojen näkökulmasta. Tutkimusongelmaa ja tutkimuksen tavoitteita lähestyttiin kahden päätutkimuskysymyksen avulla: Miten rakennusalan toimitusketjujen hallintaa tulisi kehittää rakennusalalla? Miten rakennusalan toimitusketjut ja -verkostot voivat kehittyä siirryttäessä kohti ekosysteemimallia?
Tutkimus toteutettiin laadullisena teemahaastattelututkimuksena, jonka pohjalle luotiin teoreettinen viitekehys kirjallisuuskatsauksella. Kirjallisuuskatsauksen ensimmäisessä teoriaosuudessa koottiin kattava ja yhtenäinen kokonaisuus rakennusalan toimitusketjujen hallintaan ja yhteistyöhön liittyvästä aiemmasta tutkimuksesta lähtökohdaksi toimitusketjujen dynamiikan ymmärtämiseen. Toisessa teoriaosuudessa esiteltiin ekosysteemimetafora, siihen liittyvät ajatusmallit ja niiden soveltuvuus rakennusalalle. Rakennusalan toimitusketjujen havaittiin olevan toimittajien näkökulmasta nykytilassaan toimimattomia ja toimittajilla oli paljon toiveita asemansa parantamisessa rakennusalan verkostoissa. Rakennusalaa vaivaavat vanhentuneet kustannusorientoitumiseen ja osaoptimointiin juuttuneet ajatusmallit, jotka eivät mahdollista aitoa yhteistyötä ja arvonluontilogiikan kehittymistä uudelle tasolle. Yhteistyöhön ja yhteisiin tavoitteisiin perustuva ekosysteeminen ajatusmalli voi olla ratkaisu rakennusalan vanhakantaisten ajatusmallien murtamiseen tuomalla verkostoitumiseen ja yhteistyösuhteisiin täysin uuden näkökulman
Smooth transition between 3D and 2D objects
Ohjemistojen visualisointi on tärkeä osa ohjelmistokehitystä, sillä graafisella kuvalla voidaan välittää informaatiota järjestelmästä sanallista dokumentaatiota paremmin. Ohjelmistot ovat kuitenkin rakenteiltaan monimutkaisia ja kaiken tarvittavan informaation tehokas välitys voi olla hankalaa, sillä perinteiset kaksiulotteiset visualisointimenetelmät, kuten graafit ja listat, muuttuvat sekaviksi informaation määrän kasvaessa. Apua ongelmaan pyritään löytämään kolmiulotteisista visualisointitekniikoista, joilla voidaan kiteyttää suurempi määrä informaatiota kuviin.
3D tuo kuitenkin mukanaan haasteita. Navigointi näkymässä on haastavampaa vapaamman liikkuvuuden takia ja pahimmillaan käyttäjä voi eksyä näkymään. Perinteisiin käyttöliittymiin tottuneen käyttäjän voi olla myös hankala hahmottaa, että 3D-objektit sisältävät toimintoja. 3D ei myöskään sovellu kaikkeen, vaan osa informaatiosta on edelleen suotavaa esittää kaksiulotteisin menetelmin. Lisäksi myös 3D:lläkin tulee raja vastaan informaation määrän kanssa.
Ohjelmistokokonaisuuden visualisoinnissa on hyvä yhdistää sekä 3D- että 2D-visualisointitapoja. Tässä työssä selvitetään miten siirtymä eri visualisointimenetelmien välillä saadaan sulavaksi toteuttamalla prototyyppi ohjelmasta, jolla mallinnetaan ohjelman hierarkiarakenteita 3D-objekteilla ja komponenttien yksityiskohtia, muokattavia tekstidokumentteja, 2D-objekteilla. Prototyyppi toteutetaan Qt:lla ja sen 3D-piirron moduulilla Qt 3D:llä.
Siirtymä 3D- ja 2D-objektien välillä saadaan sulavaksi käyttämällä pehmeää liikettä, navigaation rajaamista sekä maamerkkejä ehkäisemään käyttäjän eksymistä. 3D:stä 2D-näkymään ja hierarkiatasojen väliseen siirtymiseen käytetään semanttista zoomausta, jolla hallitaan myös näkymässä kerralla näytettävää tietoa. Interaktiota näkymän kanssa korostetaan animaatioilla.
Prototyyppi toteutettiin ensisijaisesti korvamaan perinteiset 2D-valikot Kactus2-ohjelmassa, joita käytetään kuvaamaan IP-XACT-kirjastojen hierarkiarakennetta. Kactus2:n ohella prototyypin idea on myös sovellettavissa muihin ohjelmistosuunnittelussa käytettäviin järjestelmiin esimerkiksi kuvaamaan projektin kansiorakenteita tai eri moduulien suhteita toisiinsa
Mobile Payment Solutions in Finland
2000-luvun alussa Suomessa tapahtunut korttimaksamisen murros loi vahvan pohjan myösmuille sähköisille maksutavoille, kuten mobiilimaksamiselle. Mobiilimaksaminen on nopeasti yleistyvä maksutapa, jossa maksusta vähintään yksi osasuoritus on toteutettu mobiililaitteella. Mobiilimaksaminen voidaan toteuttaa useilla erilaisilla tavoilla. Nämä tavat soveltuvat erilaisiin tilanteisiin eri tavoin, sillä jokaisella valinnalla on omat hyvät ja huonot puolensa. Tällöin on haastavaa päättää, mitä ratkaisua halutaan lähteä kehittämään ja miksi se soveltuisi tarpeeseen muita paremmin.
Suomessa käytössä olevat mobiilimaksamisen ratkaisut voidaan karkeasti jakaa kolmeen erilaiseen lähestymistapaan. Yksi tapa on toteuttaa kokonaan oma järjestelmä, jossa maksuja käsitellään yksilöllisillä tunnisteilla eli tokeneilla. Toinen tapa on hyödyntää mobiililaitteista löytyvää NFC-yhteyttä sekä nykyään useimmista maksupäätteistä löytyvää lähimaksuominaisuutta. Kolmas tapa on luottaa mobiilimaksuratkaisunsa ulkopuolisen palvelun tarjoajan käsiin.
Tässä diplomityössä esitellään ja vertaillaan näitä Suomessa käytössä olevaa kolmea teknologiaratkaisua keskenään. Työn tarkoituksena on auttaa lukijaa ymmärtämään mobiilimaksamisen pääpiirteitä sekä eri ratkaisujen ominaisuuksia, joiden avulla on mahdollista valita omaan tarpeeseen parhaiten soveltuva ratkaisu. Vertailussa käydään läpi eri ratkaisujen kehitys- ja käyttökustannuksia sekä räätälöintimahdollisuuksia. Vertailtavat ominaisuudet ovat mobiilimaksupalvelun offline-käyttömahdollisuus, yhteensopivat maksupaikat, tuetut mobiililaitteet sekä käyttäjien seurantamahdollisuudet.
Omaan tarpeeseen sopivan yhtälön löytäminen voi olla työlästä, eikä jokaiseen tapaukseen löydy yhtä yksittäistä vastausta. Vaihtuvien olosuhteiden vuoksi onkin mahdotonta sanoa, mikä esitellyistä ratkaisuista on paras kaikissa tilanteissa. Sopivimman ratkaisun saavuttaminen vaatii täten aina oman todellisen tarpeen selvittämistä ja esiteltyjen vaihtoehtojen punnitsemista näistä lähtökohdista. Työssä pyritään tarjoamaan ratkaisujen vertailuun mahdollisimman hyvät työkalut
Tutkimus dekaani-1,2-diolijohdannaisten deoksygenoimiseksi pinakoliperäisen kloorihydrosilaanin avulla
In spite of the extensive studies, which have been carried out on the selective deoxygenation of secondary alcohols, it still poses a formidable challenge. The recent discovery of the reduction of salicylaldehydes with a system of a pinacol-derived chlorohydrosilane (PCS) and a Lewis base prompted the idea of adapting the procedure in the selective deoxygenation of vicinal diols. The most viable option of attaining such deoxygenations, after a thorough study of available literature, was to convert the hydroxyl groups to better leaving groups, to facilitate an intramolecular hydride delivery from PCS. Based on this hypothesis, the potential of PCS in the selective deoxygenation of decane-1,2-diol derivatives was investigated.
It was decided that the main focus of the project would be on the attempted deoxygenations of the secondary hydroxyl group of decane-1,2-diol, which required the syntheses of several secondary diol derivatives. The preparation of the secondary derivatives was carried out using a three-step pathway, where the primary hydroxyl group of the diol was first protected as a tert-butyldimethylsilyl (TBDMS) ether, after which the secondary hydroxyl group was functionalized. In the final step, the TBDMS-group was removed to restore the primary hydroxyl group.
The secondary hydroxyl group of decane-1,2-diol was successfully converted into tosylate and carbamate groups. The conversions of the secondary hydroxyl group into trichloroacetate and ethyl malonate moieties were also accomplished, although unintentional intramolecular transesterification during the deprotections resulted in the formation of mixtures of two regioisomers, which were used directly as starting materials in the deoxygenation stage due to isomer separation issues. Finally, the direct tosylation of the primary hydroxyl group was also performed with success, without the use of a protecting group.
The deoxygenations of the prepared intermediates were then attempted, using the combination of PCS and Lewis bases. Despite the various conducted experiments and the screening of a variety of Lewis bases for optimal catalytic activity, the deoxygenation of the synthetized decane-1,2-diol derivatives was not achieved. However, this work may serve as a reference point for future attempts of investigating other alternatives, where deoxygenations of this nature could be accomplished
Lämmön hallinta korkean hyötysuhteen aurinkokennoissa
Multi-junction solar cells are one of the most promising technologies for solar energy production in both terrestrial and space applications. Highest conversion efficiencies among all solar cells have been recorded by III–V multi-junction solar cells under concentrated sunlight. Concentration of light improves the overall efficiency of the solar cell, but also increases the heat load, which has negative impact on the cell performance. In order for concentrated photovoltaics to remain as a competitive alternative for solar energy production, adequate heat management must be implemented.
In this thesis, a thermal simulation model for concentrated photovoltaics is developed. The key aspect of the model is the incorporation of concentration and temperature dependency of efficiency of the simulated multi-junction solar cell. By defining the temperature dependency of the efficiency, we can study the impact of the temperature on the performance of a single cell and the overall performance of a panel assembly. The model is validated by comparing data acquired from laboratory measurements with data acquired from the simulation. The model is then extended to study different cooling scenarios.
Five different scenarios were investigated on a panel level: passive cooling, active cooling, cell miniaturisation, concentrated photovoltaics in space conditions and sub-bandgap energy photon filtering. The model proved to be a useful tool in predicting the behaviour of different cooling scenarios. The results were predictable and in agreement with the theory. The model offers valuable insight to different cooling scenarios by providing numerical information about the power output at single cell and panel scale. This information could be used e.g. for evaluating the payback period of the capital invested in the cooling system. The model presented in this thesis can easily be extended to study different scenarios by either varying existing parameters or by adding new parameters or boundary conditions
Sisäisten laatukustannusten vähentäminen Plan-for-Every-Part –menetelmiä soveltamalla suuren tuotevalikoiman ja pienen tuotantomäärän tuotannossa suuressa teollisuusyrityksessä – tapaustutkimus
In high-mix-low-volume production, the variety of items handled can be significant. In environments with numerous items and lots of variation, flexibility is often required. Still, obtaining the flexibility efficiently requires using human workforce. When humans are part of processes errors are likely to happen. Having all relevant item data collected in one place, creating straightforward procedures and instructions for handling of different item groups and making sure they are followed decreases the risk of defects and errors.
In this thesis implementing Plan-for-Every-Part methods, a centralised database for item information is discussed in the context of a large manufacturing company having production that can be defined as high-mix-low-volume production. This is done to reduce internal quality costs due to material handling defects. For finding the ways to utilise Plan-for-Every-Part methods in the Case Company the quality costs from the year 2017 were analysed and the greatest cost sources were recognised. People holding responsible positions at the Case Company were interviewed for understanding the processes and finding improvement areas. The relevant material handling processes were also observed. The Case Company’s internal instructions and standard operating procedures were also assessed.
The quality costs caused by defected items accumulate due to machining rework (70 % of the total quality costs) and assembly rework (30 % of the total quality costs). The item group causing most of the quality costs are the end-products’ body parts. Reasons for body part defects are insufficient protection of items during moving, careless handling and impurities on workstations. For preventing these kinds of defects from happening a Plan-for-Every-Part data sheet sketch and a step by step implementation plan for it were created. A test was conducted for adopting the solution in use. The Plan-for-Every-Part data sheet was adapted for the use of internal logistics operations. The Plan-for-Every-Part data sheet will be used as a tool in process standardisation and item protection planning with the aim to reduce material defects
Thermally Sprayed Polymer Coating in Arctic Environments
Jäätyminen aiheuttaa ongelmia erityisesti pohjoisilla alueilla, vuoristoissa sekä ilmailussa. Jään kertyminen lentokoneiden rakenteisiin voi aiheuttaa onnettomuuksia, joissa menetetään useita ihmishenkiä. Jäätymistä pyritään estämään aktiivisesti jäänestoaineilla, kappaletta lämmittämällä tai mekaanisesti jäätä poistamalla, jolloin ympäristö kuormittuu kemikaalien ja energiankulutuksen takia. Jään kertyminen on mahdollista estää myös passiivisesti sellaisten pinnoitteiden avulla, joista jää irtoaa helposti tai joihin jää ei pääse kerääntymään ollenkaan.
Polymeerien terminen ruiskutus voisi olla yksi vaihtoehto matalan jäänadheesion pinnoitteiden tuottamisessa. Polymeerien termisen ruiskutuksen ongelmana on polymeerien matala sulamislämpötila ja lasisiirtymälämpötila, joiden takia termisen ruiskutuksen lämpötilaikkuna on pieni verrattuna metalleihin ja keraameihin. Polymeereille yleisin termisen ruiskutuksen menetelmä on liekkiruiskutus, sillä siinä käytettävät lämpötilat ovat plasmaruiskutusta ja suurnopeusliekkiruiskutusta matalammat. Pinnoite muodostuu osittain tai kokonaan sulaneiden partikkelien muokkautuessa voimakkaasti niiden iskeytyessä pinnoitettavaan pintaan.
Tässä työssä tutkittiin termisesti ruiskutetun polyeteenin (PE), fluorinoidun etyleenipropyleenin (Feb) sekä PE:hen sekoitettujen mangaanisulfidin (MnS) ja molybdeenisulfidin (MoS2) käyttäytymistä arktisissa olosuhteissa. Näytteet valmistettiin ja testattiin Tampereen teknillisen yliopiston tiloissa. Testattaville pinnoitteille mitattiin vedellä kontaktikulmat sekä ennen että jälkeen jäädytyskokeiden. Koska kontaktikulmat eivät huomattavasti muuttuneet, voitiin päätellä, että kyseiset pinnoitteet sietivät kylmiä olosuhteita hyvin. Näytteille ei saatu mitattua selkeitä jäänadheesioarvoja, vaikka näytteet mitattiin kahteen kertaan. Ensimmäisellä mittauskerralla osassa näytteistä jäätymisen epäiltiin tapahtuneen metallisubstraatissa, koska tulokset olivat hyvin korkeita. Toisella mittauskerralla jäädytyslaitteistossa ilmeni odottamattomia ongelmia ja tulokset olivat hyvin matalia. Tämän työn perusteella voidaan siis päätellä, että termisesti ruiskutetut muovipinnoitteet soveltuvat kylmien olosuhteiden sovelluksiin, ja että jäätyyppi vaikuttaa suuresti pinnoitteen jäänadheesioon
Changes caused by modelling in infra sector planning
Suomessa useat infra-alan tilaajat ja urakoitsijat ovat viime vuosien aikana siirtyneet vaiheittain tietomallipohjaiseen suunnitteluun. He ovat huomanneet mallintamalla laadittujen suunnitelmien tuomat hyödyt niin suunnittelussa kuin rakentamisessa. Alalla toimivien suunnittelutoimistojen tulee seurata tiiviisti alan kehitystä ja ottaa huomioon tietomallintamisen mahdollisuudet ja haasteet laatiessaan tulevaisuuden toimintasuunnitelmia sekä kehitellessään uusia palveluita. Suunnitteluhenkilöstön mallinnusosaamisen kehittäminen ja kouluttaminen väistämättömän muutoksen edessä tulee olemaan koko infra-alalle haastavaa. Ohjelmistokehittäjillä on hyvin vahva rooli tietomallinnuksen jalkautumisesta infra-alalle. Heidän haasteena tulee olemaan ohjelmistojen kehittäminen paremmin soveltumaan tietomallintamiseen, käyttäjäystävällisyys.
FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n infratoimialojen sekä katu- ja aluesuunnittelutoimialan tulisi vahvasti huomioida tuleva kehitys toiminnassaan sekä panostaa tietomallintamiseen liittyvän tietämyksen lisäämiseen ja osaamisen kehittämiseen. Toimialoille tulisi laatia aikataulutettu ja vaiheittain toteutettava koulutusohjelma sekä tietomallihankkeita ohjaavat toimintaohjeet.
Tässä diplomityössä lukija on ensin perehdytetty tietomallinnukseen yleisten inframallivaatimusten 2015 sekä Helsingin kaupungin Rakennusviraston katu- ja puisto-osaston inframallinnusohjeiden avulla. Yleisistä inframallivaatimuksista on käyty pintapuolisesti läpi osio 1 ”Tietomallipohjainen hanke” ja osio 2 ”Yleiset mallivaatimukset”. Katu- ja aluesuunnittelu toimialan valmiuksia, osaamista sekä toimintaa tietomallihankkeessa päästiin testaamaan ja arvioimaan HKR:n tilaamassa Veturitie-hankkeessa.
Tämän diplomityö tuloksena saatiin FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n katu- ja aluesuunnittelutoimialalle tietomallinnuksen toimintaohjeet sekä vaiheittain toteutettava aikataulutettu koulutusohjelma