47495 research outputs found
Sort by
Hydraulihybridien käytännön sovellukset
No full textTyökonetta tai ajoneuvoa voidaan kutsua hybridiksi, kun perinteisen diesel- tai bensiinimoottorin rinnalle tuodaan toinen teholähde tuottamaan haluttuja liikkeitä. Yleensä hybridit toteutetaan keräämällä polttomoottorilla tuotettua energiaa, joka muuten ei olisi tullut käytetyksi. Energiaa kerätään yleensä jarrutuksien yhteydessä energiasäiliöön, josta se uudelleenohjataan systeemin käytettäväksi.
Hybridit voidaan luokitella monella tapaa. Yleisesti hybridit jaetaan rinnakkais- ja sarjahybrideihin, joista sarjahybrideitä suositaan energiatehokkuuden kannalta enemmän. Sarjahybridillä on ominaisuus käyttää pelkästään uudelleenkierrätettyä energiaa ajon aikana, jolloin polttomoottori voidaan pitää sammutettuna. Rinnakkaishybridissä polttomoottori ja hydraulinen pumppumoottori ovat molemmat suoraan yhteydessä vetoakseliin, jolloin systeemissä polttomoottori ei voi toimia aina parhaalla tehoalueellaan. Rinnakkaishybridi on kuitenkin helppo lisätä täysdieseliin jälkeenpäin, mikä kasvattaa sen tämän hetken suosiota ajoneuvoissa ja työkoneissa.
Hybridit voidaan jakaa myös sähkö- ja hydraulihybrideihin, jotka ovat täällä hetkellä käytetyimmät hybridimuodot. Sähköhybrideitä suositaan enemmän pienemmissä autoissa ja koneissa sähköakun hyvän energiatiheyden takia. Hydraulihybrideitä käytetään puolestaan paljon työkoneissa ja raskaissa ajoneuvoissa suuren tehotiheyden takia. Hyvän tehotiheyden myötä kuormalle voidaan tuottaa suuria voimia ja momentteja. Hydraulihybriditekniikkaa voidaan käyttää jarrutusenergian keräämisen lisäksi myös muiden liikkeiden pysäyttämiseen ja energian talteen ottoon. Esimerkiksi työkoneissa kuten kaivinkoneissa, pyörivän ylävaunun pysäyttämiseen tarvittava energia voidaan ottaa talteen ja käyttää seuraavan liikkeen tuottamiseen. Myös esimerkiksi jousituksen ja työkonepuomien laskuliikkeissä on hyödynnetty hybriditekniikkaa potentiaalienergian talteenottamiseksi.
Hydraulihybridien polttoainesäästöt ovat riippuvaisia monesta tekijästä, mutta keskimääräinen polttoainesäästö maantie- ja kaupunkiajossa on noin puolet hybridittömään ajoneuvoon verrattuna. Polttoainesäästöjen myötä vähenee myös haitallisten päästöjen määrä merkittävästi, jolloin ajoneuvot ja työkoneet ovat ympäristöystävällisempiäA work machine or vehicle can be called a hybrid when another power source is introduced alongside a conventional diesel or gasoline engine to produce the desired movements. Generally, hybrids are implemented by collecting energy produced by an internal combustion engine that would not otherwise have been used. Energy is usually collected during braking into an energy reservoir from which it is redirected to the system.
Hybrids can be classified in many ways. In general, hybrids are divided into parallel and series hybrids, of which series hybrids are more preferred in terms of energy efficiency. The series hybrid can use the recycled energy to drive when the internal combustion engine is turned off. In a parallel hybrid, the internal combustion engine and the hydraulic pump motor are both directly connected to a drive shaft, so that in the system the internal combustion engine cannot always operate at its best power range. However, the parallel hybrid is easy to add to the full diesel work machine or vehicle afterward.
Hybrids can also be divided into electric and hydraulic hybrids, which are the most used hybrid forms at present. Electric hybrids are more preferred in smaller cars and machines due to the good energy density of the electric battery. Hydraulic hybrids are widely used in work machines and heavy vehicles due to their high power density, which can produce high forces and moments for the load. In addition to collecting braking energy, hydraulic hybrid technology can also be used to stop other movements and recover energy. For example, in work machines such as excavators, the energy required to stop the rotating cab is recovered and used to produce the next movement. Hybrid technology has also been used to recover potential energy, for example in the movements of suspension and booms.
The fuel savings of hydraulic hybrids depend on many factors, but the average fuel savings on the highway and urban driving are about half that of a non-hybrid vehicle. Fuel savings also significantly reduce harmful emissions, making vehicles and work machines more environmentally friendly
The Effect of Dispersion Quality of Carbon Nanotube Colloids on Physical Properties of Nanocomposites
No full textHiilinanoputket ovat nanokokoinen komposiittien täyteaine, jonka toimivuus on osoitettu useilla eri matriiseilla. Hiilinanoputkien erinomainen lämmön- ja sähkönjohtavuus sekä hyvät mekaaniset ominaisuudet tekevät siitä lähes optimaalisen materiaalin moneen tarkoitukseen. Täyteaineen käytössä on kuitenkin suuria haasteita, sillä valmistusprosessien johdosta nanoputket muodostavat suuria agglomeraatteja missä niiden välinen sidosenergia on suuri. Tästä syystä hiilinanoputkien dispergointiin käytettävät energiat ovat myös suuria, jotka taas voivat vahingoittaa itse nanoputkia jolloin menetetään niiden erityisiä ominaisuuksia.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on selvittää miten sonikaatioon perustuvaa dispersioprosessia voidaan valvoa ja optimoida siten, että itse prosessi vahingoittaisi nanoputkia mahdollisimman vähän ja tutkia miten dispersiolaatu vaikuttaa hiilinanoputkista valmistettujen nanokomposiittien ominaisuuksiin. Työssä esitellään myös keino miten joidenkin nanokomposiittien ominaisuuksia voidaan parantaa valmistusprosessin jälkeen. Tutkimuksessa havaittiin myös, että dispersiolaadun ei välttämättä tarvitse olla täydellinen jotta saavutettaisiin tiettyjä ominaisuuksia. Joissakin tapauksissa itse agglomeraattien sisäistä sidosenergiaa voidaan jopa käyttää hyödyksi. Toinen havainto oli, että vesipohjaisissa dispersioprosesseissa käytetyt surfaktantit heikentävät dispersioista valmistettujen komposiittien ominaisuuksia ja poistamalla surfaktantit jälkikäteen voidaan komposiittien ominaisuuksia merkittävästi parantaa.Carbon nanotubes have been shown to be excellent nano size filler material in dozens of different matrices. They possess many physical features that make them almost optimal for this purpose including high electrical conductivity, mechanical strength and thermal conductivity. There is however one property that makes nanotubes challenging to use; they typically come in aggregates which have high internal binding energies. Therefore in order to generate evenly distributed dispersions one need to use high shear forces and some times chemical modification of the tubes. These process conditions can cause changes in an integrity of the tubes themselves and inhibit the matrix-filler and filler-filler interactions diminishing the physical properties of the nanocomposites.
The main objectives of this thesis were to answer how the development of the dispersion quality of aqueous nanotube colloids can be optimized and monitored during sonication assisted dispersion, how the dispersion quality affects the properties of the nanocomposites, and how the properties can be further improved after composite have already been prepared.
It was observed that depending on the expected feature, maximum dispersion quality is not always needed and one can even benefit from residual pristine fillerfiller interaction of the nanotube agglomerates. Another observation was that if surfactants are being used especially in aqueous dispersion to stabilize the colloid, they have inhibiting effect on properties of the solution casted composites by lowering the filler-filler and filler-matrix interaction. By removing the surfactant afterward some of these expected properties can be realized
Wireless Optogenetics Nanonetworking Device (WiOptND): Opto-acoustic Brain Machine Interface
No full textMore than 50 million people worldwide suffer from epilepsy and around 6.3 million have Parkinson’s disease (PD). These are two examples of the many neurological disorders. Depending on the severity, one available solution is deep brain stimulation (DBS). DBS is a method to send electrical impulses to the desired region of the brain by using an electrode implant to regulate abnormal impulses. Another stimulation method, known as optogenetics, uses optical stimulation. This method is already popular in experiments on mice and non-human primates, but not in humans. Considering the recent research and development in optogenetics, its implementation in humans could be another solution for neurological treatment.
The objective of this thesis was to develop a wireless fully implantable brain machine interface (BMI) which can be applied to both animals and humans. In this thesis, we propose the concept of the Wireless Nanonetworking Device (WiOptND), which is batteryless and small in size. We found that this device is feasible to be implemented with existing technology by considering optogenetic specifications and light intensity requirements. Furthermore, we propose a system charging protocol that can be integrated into this device. We found that by employing a suitable charging protocol, the efficiency and the effectiveness of the device can be maximised. Moreover, it can support spatially distributed stimulation, where multiple devices can support synchronous neuronal stimulation. In addition to that, we investigated light propagation behaviour in neuronal tissue. Interestingly, the light exhibited focusing effect for spherical and pyramidal-shaped neurons.
In summary, all the results of this thesis contribute to the development of wireless BMI. This development opens up more opportunities for both laboratory observations, such as freely moving experimental subjects, and clinical implementations, such as daily neurological treatments
Imaaminkoulutus islamia muokkaamassa: Analyysi maallisesta hegemoniasta Ranskassa
No full textTässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan kysymystä Ranskassa järjestettävästä imaaminkoulutuksesta Ranskan tasavaltalaisen hegemonian kontekstissa. Tutkimus pyrkii selvittämään, miten Ranskassa järjestettävä institutionalisoitu imaaminkoulutus asemoituu suhteessa tasavaltaan ja laïcité-maallisuuskäsitteeseen, sekä hahmottamaan, millaisia intressejä ja vallankäytön muotoja imaaminkoulutukseen liittyy. Pariisin suuren moskeijan Institut al-Ghazalin tarjoama imaaminkoulutus on tapaus, johon tutkimus syventyy erityisesti, johtuen sen fyysisesti keskeisestä sijainnista tasavallassa. Näin tutkimus pyrkii lähtökohdissaan irti ranskalaisessa julkisessa keskustelussa toistuvista kliseistä, joissa islam liitetään lähiöiden ongelmiin ja terrorismiin. Aineisto muodostuu pääosin kahdesta Institut al-Ghazalin imaaminkoulutuksesta vastaavien henkilöiden teemahaastattelusta vuodelta 2014, sekä Ranskan senaatin vuonna 2016 julkaistusta raportista, joka käsittelee islamia Ranskassa. Aineiston analyysissä hyödynnetään metodina kriittistä diskurssianalyysiä (CDA). Antonio Gramscin hegemoniateoria muodostaa tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen.
Tutkimuksen perusteella islamin paikkaa ranskalaisessa yhteiskunnassa määrittelee laïcité-maallisuusdiskurssi. Laïcité-periaatteelle alistuminen nousee edellytykseksi imaamien ja imaaminkoulutuksen legitimiteetille laïcitén muodostaessa tasavaltalaisen hegemonisen järjestyksen keskeisen konsensusta tuottavan elementin. Institut al-Ghazalin imaaminkoulutus liittyy tähän hegemoniseen konsensukseen neuvotellen vain marginaalisesti laïcité-käsitteen merkityksistä. Laïcité-diskurssin lisäksi aineistosta tunnistettiin turvallisuus-, pätevyys- ja integraatiodiskurssit, joiden kautta käytetään valtaa määrittelemällä legitiimin imaamin kriteerit. Imaamin pätevyys esitettiin ennen kaikkea riippuvaisena hänen integraatiostaan tasavaltalaiseen hegemoniseen järjestykseen, jonka keskeinen osa laïcité on. Turvallisuusdiskurssi dominoi imaaminkoulutuksen käsittelyä eliitin puheessa määritellen imaaminkoulutuksen keskeiset tavoitteet ja pätevän imaamin ominaisuudet kansallisen turvallisuuden näkökulmasta.
Tutkimus päätyy siihen johtopäätökseen, että imaaminkoulutukseen liittyy merkittävä hegemonisen järjestyksen puolustamisen intressi. Hegemoninen eliitti näkee imaaminkoulutuksen keinona luoda sellaisia kansalaisyhteiskunnan rakenteita, jotka kykenevät käyttämään tasavaltalaisen hegemonian suostutteluvoimaa suhteessa tiettyyn, kriittisenä nähtyyn väestönosaan, jonka spontaanin suostumuksen vallankäyttöön epäillään heikentyneen, ja jonka piirissä vastahegemonisten, vaihtoehtoisten diskurssien pelätään vahvistuvan globaalin islamin viitekehyksessä
Life Cycle Assessment of Press Felt and Filtration Products
No full textThe purpose of this study was to find out which of the life cycle phases carries the biggest environmental burden in the life cycles of press felt and filtration products. This is an important study for the commissioner as they try to continuously improve their environmental performance. Life cycle assessment were used to determine the impacts for each of the life cycle phases. The different phases are elaborated on in theoretical background. The phases are then assessed in materials and methods. The data needed to conclude the study were acquired from the suppliers and from the commissioner.
Based on the results from life cycle assessment studies, the biggest burden to the life cycle is created in the production of raw materials. Production of raw materials consists of production of consumed granulates and processing of the granulates into usable intermediate products which are used in either press felt’s or filtration product’s production. Granulate production was alone the biggest contributors to the life cycle impacts in both studies. Processing the granulates into intermediate products was the second biggest in most of the impact categories as it consumes energy.
These results indicate that the product development should focus on finding alternative, more sustainable, materials for these products. Also, the energy consumed during the processing should be cleaner in order to decrease the life cycle impacts of both products. Decreasing the impacts in raw materials production would have a major impact on the whole life cycle of evaluated products
Improving Efficiency of Public Cadastral Procedures through Customer-orientation
No full textUseimmissa Euroopan maissa julkisen sektorin haasteena on tarjota palveluita käyttäjien tarpeiden ja odotusten mukaan samalla kun resurssit vähenevät muun muassa vähentyneiden verotulojen ja saatavilla olevan työvoiman vuoksi. Tällaiset suuntaukset vaativat uudenlaisia lähestymistapoja palveluiden kehittämisessä.
Tämä väitöskirja esittelee lähestymistapoja, joilla pyritään parantamaan julkisia prosesseja sisällyttämällä asiakaslähtöisyyden periaatteita julkisiin prosesseihin. Tutkimus tuo esille myös sen, kuinka parannus vaikuttaa prosessien tehokkuuteen. Työssä keskitytään julkiseen kiinteistönmuodostamisprosessiin, sekä hyödynnetään Suomessa toteutettuja kokeellisia prosesseja tapausesimerkkeinä vertaillen niitä kansainvälisiin käytäntöihin. Tutkitut kokeelliset kehittämisprosessit käsittävät tilusjärjestely- ja lohkomisprosessit maaseudun ja kaupunkialueiden maankäytön osana.
Edellä mainittuja lähestymistapoja selvitetään useissa tapauskohteissa monimenetelmätutkimuksella. Tutkimus rakentuu oikeudellisiin ja asiakaslähtöisiin puitteisiin, joissa ensimmäinen perustuu juridiseen tutkimukseen ja jälkimmäinen julkisen sektorin asiakaslähtöisyyden malleihin. Selvitys sisältää vertailua kansainvälisistä kiinteistötoimituksista, erityisesti tilusjärjestelyistä, menetelmiä, joita on käytetty näissä toimituksissa kuten vapaaehtoista osallistumista sekä vuokranantajan aseman selvittämistä. Empiirisen tiedon keräämiseksi käytettiin strukturoituja ja puolistrukturoituja haastatteluja asianosaisille, jotka ovat olleet mukana edellä mainituissa prosesseissa ja asiantuntijoille, jotka ovat olleet mukana näiden prosessien kehittämisessä tai muuten tunsivat kokonaisuuden.
Väitöskirjan tutkimus kohdistuu kiinteistönmuodostamiseen julkisena prosessina, joka pyrkii vastaamaan tehokkaasti sen asiakkaiden tarpeisiin. Tutkimus tarjoaa uusia näkemyksiä siitä, miten voidaan parantaa asiakaslähtöisyyttä julkisissa prosesseissa soveltaen erilaisia lähestymistapoja, esimerkiksi vapaaehtoisuutta sekä yhdessä tekemisen ja yhteistyön menettelymalleja. Tutkimus esittää, että toimintatapojen uudelleenarviointi on tärkeä tekijä kansallisten kehityshankkeiden kuten lainsäädännön muutosten ja digitalisoinnin edistämisen ohella, jotta saadaan aikaan merkittäviä vaikutuksia julkisen sektorin tehokkuuteen.The emerging challenge in the public sector in most European countries is to offer services matching the needs of the users of the services and their expectations with fewer resources, for instance due to reduced tax revenues and manpower. To overcome this challenge, new approaches in the development of public services are required.
This dissertation presents approaches that aim to improve a public cadastral procedure on the principle of including customer-orientation into a public process. It also describes how the improvement affects process efficiency. The research focuses on public cadastral procedures by utilising Finnish cadastral procedures as case examples and comparing them to international practices. The studied cases include land consolidation and subdivision procedures applied to both rural and urban areas.
The approaches are studied in multiple cases through abductive reasoning. The study is constructed on a juridical and a customer-orientation framework, where the former is based on legal research and the latter on models of customer-orientation in the public sector. The investigation includes comparison of international public cadastral procedures, especially land consolidation, methods implemented in the procedures, like voluntary participation, and the status of land lessors. To gather empirical data, participants in the aforementioned processes and experienced academics and specialists who have expertise in such processes were interviewed in a structured and a semi-structured way.
The dissertation contributes to the field of public land administration (cadastral) procedures as a public service and its aim of responding efficiently to citizens’ needs. This research provides novel insights into how to enhance customer-orientation in public cadastral procedures by adapting different approaches, for instance voluntary, co-operative, and co-creative, in procedures. The study suggests that re-evaluating the ways of working is an important factor alongside the national development of, for instance, reforming legislation and advancing digitalisation to gain a relevant impact on the efficiency of the public sector
Biomassan päästökerroin ja muita hankalia kysymyksiä: kognitiiviset auktoriteetit hiilineutraaliustoimenpiteiden suuntaajina Helsingissä
No full textIlmastonmuutos on globaali ongelma, jonka ratkaisu muodostuu paikallisesti yhteiskunnan monilla eri osa-alueilla toteutettavista toimista. Päästövähennysten tavoitetaso on kansainvälisesti sovittu, mutta sopivimmat ja toteuttamiskelpoisimmat toimenpiteet niiden saavuttamiseksi päätetään paikallisesti. Tutkimuksessa tarkasteltiin hiilineutraaliutta edistävien toimenpiteiden muotoutumista informaatiotutkimuksen näkökulmasta. Laadullisen tapaustutkimuksen kohteena olivat Helsingin alueen hiilineutraaliustoimenpiteet, keskeisimpänä Hiilineutraali Helsinki 2035 -toimenpideohjelma taustaselvityksineen. Lisäksi tarkasteltiin Helsinki Energy Challenge -haastekilpailua ja biomassan kestävyyskriteereistä kaupungin päätöksenteossa käytyä keskustelua.
Tutkimuksessa sovellettiin yhteisöjen ja toimintakulttuurin tasolla kahta alun perin arkielämän ei-ammatillisen tiedonhankinnan jäsennystä: Patrick Wilsonin kognitiivisen auktoriteetin käsitettä ja Elfreda Chatmanin tiedonhankinnan pienen maailman teoriaa. Kognitiiviset auktoriteetit tarkoittavat niitä tiedonlähteitä, joita pidämme uskottavimpina, luotettavimpina ja asiantuntevimpina. Tutkimuksessa informaation, asiantuntijuuden ja toimenpiteiden määrittelyvallan välisiä suhteita jäsennettiin ensisijaisesti analysoimalla, millä tavoin kognitiiviset auktoriteetit ilmenevät tutkimusaineistossa ja toisaalta sitä, millaisin keinoin kognitiivinen auktoriteetti rakentuu. Lähestymistapa oli luonteeltaan teorialähtöinen, sillä aineiston analyysia ohjasi aiempi tieto, jota testattiin uudessa kontekstissa.
Kognitiivinen auktoriteetti nähtiin tutkimuksessa ilmiönä, joka rakentuu kontekstisidonnaisesti ja eri toimijoiden vuorovaikutuksessa. Tulokset tukivat näkemystä siitä, että kognitiivinen auktoriteetti voi tiedonlähteiden lisäksi ilmetä myös tietoa etsivänä lähestymistapana ja toimintana. Toimintana ilmenevä kognitiivinen auktoriteetti voi saada lisää painoarvoa esimerkiksi yksilöistä ja instituutioista, joita prosessiin liittyy.
Tutkimuksessa todettiin, että Helsingillä on toisaalta omat kognitiiviset auktoriteettinsa, mutta se voi myös itse olla kognitiivinen auktoriteetti, sillä päästövähennysten toteuttamiseksi on tarpeen motivoida myös kaupungin asukkaita ja yrityksiä osallistumaan. Tiedeyhteisö, tutkimustietoa suodattavat ja tulkitsevat organisaatiot, virkamiehet, kaupunkilaiset ja elinkeinoelämä vaikuttivat kukin osaltaan toimenpiteiden muotoutumiseen. Esimerkkiroolin korostaminen, lukuisien eri toimijoiden osallistaminen, avoimuuden painottaminen sekä asiantuntijoiden tietämykseen vetoaminen olivat keskeisimpiä kognitiivisen auktoriteetin vahvistamisen keinoja
A Comparison of Drug-Eluting Stent and Intranasal Corticosteroid Spray in the Treatment of Chronic Rhinosinusitis
No full textPaikallisesti nenään käytetty kortikosteroidisumute on pitkittyneen nenän sivuontelotulehduksen ensisijainen hoitomuoto. Tämän hoitomuodon suurin ongelma on, ettei nenäkäytävään sumutettu lääkeaine pääse suljettujen, sairaiden sivuonteloiden sisälle, jolloin hoidon teho jää osittaiseksi. Leikkaussaliolosuhteissa suoraan seulalokeroiden sisälle asetettava lääkeannostelija Relieva StratusTM MicroFlow Spacer (Relieva Stratus) vapauttaa kortikosteroidia paikallisesti, jolloin sairastuneiden sivuonteloiden sisälle saadaan korkea lääkepitoisuus.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena on selvittää Relieva Stratus-lääkeannostelijan tehoa ja turvallisuutta verrattuna samaa kortikosteroidia sisältävään nenäsumutteeseen pitkittynyttä sivuontelotulehdusta sairastavilla potilailla. Lisäksi halutaan arvioida, voidaanko lääkeannostelijaa käyttämällä vähentää laajempaa ja riskialttiimpaa sivuontelokirurgiaa, ja onko leikkausnavigaattoriavusteinen tekniikka läpivalaisutekniikkaa käyttökelpoisempi lääkeannostelijan asetuksessa.
Tutkimukseen valittiin 63 aikuista potilasta, joilla oli todettu kartiokeilatietokonetomografialla varmistettu pitkittynyt sivuontelotulehdus, ja joiden oli arvioitu hyötyvän sivuonteloleikkauksesta. Potilaat satunnaistettiin kahteen ryhmään sukupuolen, iän, astman, nenäpolypoosin ja tupakoinnin suhteen. Lääkeannostelijaryhmälle (34 henkilöä) asennettiin triamsinoloniasetonidia (Kenalog40® 40 mg/ml) vapauttava lääkeannostelija molemmille puolille seulalokeroihin. Nenäsumuteryhmä (29 henkilöä) käytti samaa kortikosteroidia sisältävää nenäsumutetta (Nasacort® 55ug/annos) kuuden kuukauden ajan. Läpivalaisutekniikalla lääkeannostelija asetettiin 13 ensimmäiselle potilaalle ja lopuille 21 potilaalle käyttäen leikkausnavigaattoria.
Päämuuttuja tutkimuksessa oli nenän ja nenän sivuonteloiden sairauksiin kehitetty tautikohtainen oire- ja elämänlaatumittari SNOT-22. Oireita arvioitiin myös Visual Analogue Scale (VAS) -mittarilla. Lisäksi potilaita tutkittiin sivuonteloiden kartiokeilatietokonetomografiatutkimuksella, nenän tähystyksellä sekä nenän virtaus- ja tilavuustutkimuksilla. Seurantakäynnit toteutettiin kolme ja kuusi kuukautta hoidon aloituksen jälkeen. Kolme vuotta tutkimuksen jälkeen kartoitettiin, oliko potilaille tehty tutkimuksen jälkeen sivuonteloleikkauksia. Tutkimuksen päättyessä tutkimuksessa oli mukana yhteensä 57 potilasta (28 lääkeannostelijaryhmässä, 29 nenäsumuteryhmässä).
Molempien ryhmien potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu parani SNOT-22- mittarilla mitattuna sekä kolmen että kuuden kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta. Ryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Oireet vähenivät molemmissa ryhmissä myös VAS-mittarilla arvioituna. Nenäsumuteryhmässä havaittiin molemmilla seurantakäynneillä tilastollisesti merkitsevä nenäkäytävän kokonaistilavuuden kasvu. Vastaavaa kasvua ei havaittu lääkeannostelijaryhmässä ja tämä tulos oli ainoa, jossa löydettiin tilastollinen ero tutkimusryhmien välillä.
Lähes puolet molempien ryhmien potilaista ei enää tarvinnut sivuonteloleikkausta hoidon aloitusta seuranneen puolen vuoden seurantajakson jälkeen. Potilaan tupakointi lisäsi leikkaushoidon tarvetta; tupakoivista potilaista leikkaushoitoon päätyi 74% ja tupakoimattomista 42%. Hoidon teho vaikutti säilyvän, sillä kolmasosalle tutkimukseen osallistuneista potilaista ei tehty sivuonteloleikkausta kolmen vuoden tutkimuksen aikana. Tutkimusryhmien välillä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa leikkaukseen hakeutumisessa.
Leikkausnavigaattoria käyttäen lääkeannostelija pystyttiin ohjaamaan tarkasti haluttuun sivuonteloon. Läpivalaisutekniikalla ei päästy yhtä tarkkaan lopputulokseen. Lisäksi läpivalaisutekniikka, toisin kuin leikkausnavigaattori, edellyttää potilaalle ja henkilökunnalle haitallisen röntgensäteilyn käyttöä. Näin ollen leikkausnavigaattoriavusteista tekniikkaa voitiin pitää kokonaisuudessaan käyttökelpoisempana ja turvallisempana menetelmänä. Uuden lääkeannostelijan käyttö oli helppoa ja turvallista. Merkittäviä haittavaikutuksia ei havaittu asetuksen yhteydessä tai myöhemmin seurannan aikana.
Potilaiden oireet vähenivät ja elämänlaatu koheni sekä lääkeannostelija- että nenäsumuteryhmässä. Koska varsin kalliin lääkeannostelijan asettaminen seulalokeroihin vaatii leikkaussaliolosuhteet, läpivalaisun tai leikkausnavigaattorin käytön, ja sisältää mahdollisuuden haittavaikutuksiin, ei lääkeannostelijan käyttöä voida suositella pitkittyneen sivuontelotulehduksen ainoana hoitomuotona. Vastaavaan hoitotulokseen voidaan päästä turvallisemmalla ja varsin edullisella kortikosteroidinenäsumutteen käytöllä. Kiinnittämällä huomiota nenäsumutteen lääkkeenottotekniikan opetukseen, ja kannustamalla potilasta lääkkeen säännölliseen käyttöön, voidaan parantaa pitkittyneen sivuontelotulehduksen hoitotuloksia, sekä parhaassa tapauksessa leikkaushoidon tarve häviää lähes joka toiselta potilaalta.Topical corticosteroid therapy is the first-line treatment of chronic rhinosinusitis (CRS). The topical administration route of nasal sprays or drops often leads to suboptimal drug delivery inside the paranasal sinuses and correspondingly to suboptimal treatment results. The Relieva StratusTM MicroFlow Spacer is a drug- eluting stent (DES) that is temporarily implanted into the ethmoid sinus to provide local and targeted delivery of the corticosteroid to the mucosa in order to relieve symptoms and avoid sinus surgery.
The aim of this prospective, randomised, clinical study was to compare the efficacy and safety of the DES and optimally dosed, regularly used topical intranasal corticosteroid (ICS) spray therapy in patients with CRS. Further, to evaluate whether image-guided navigation (IGS)-assisted DES insertion into the ethmoid sinus would prove to be more useful than fluoroscopic guidance. And finally, to evaluate whether a DES implanted in the ethmoid sinuses can prevent sinus surgery.
Sixty-three adult patients (44 women, 19 men) with ethmoidal involvement in cone beam computed tomography (CBCT) whose first-line medical treatment with topical ICSs had failed and who were candidates for endoscopic sinus surgery (ESS) were randomised into two groups with the following parameters: age, sex, asthma, nasal polyposis, and the use of tobacco. Patients in the DES group (n=34) received stents filled with 24 mg of triamcinolone acetonide (Kenalog40®) solution on both sides, whereas patients in the nasal spray group (n=29) used triamcinolone acetonide nasal spray (Nasacort® 55ug/dose) 2 doses/day on both sides for six months. The first 13 patients were implanted with DES by using fluoroscopy and the remaining patients underwent IGS-assisted DES insertion. The main outcome variable was the 22 item Sinonasal Outcome Test (SNOT-22). Visual analogue scale (VAS), direct nasal endoscopy, and rhinometric measurements were performed at the beginning of the study, and after three months and six months of follow-up. CBCT imaging of the paranasal sinuses was performed before the therapeutic interventions and at the end of the follow-up period. Patients were followed up prospectively for six months and at 36 months to find out whether they had undergone ESS. A total of 57 patients (DES n=28, nasal spray n=29) were available for analysis at both timepoints.
Both treatment modalities significantly improved quality of the life (QoL) as measured with SNOT-22 score with no significant difference being found between the two groups. The VAS score decreased in both groups – improvements were significant at three and six months in the nasal spray group, but a significant difference was noted only at three months in the DES group. There was a statistically significant increase in total nasal cavity volumes in the ICS spray group, but not in the DES group. No other differences in the mean total resistance in rhinomanometry, endoscopic score or Lund-Mackay staging system score was found between the groups.
ESS could be prevented in almost half of the patients in both groups at 6 months (DES 13/28, 46%, nasal spray 14/29, 48%). At 36 months, 20/28 (71%) of the patients in the DES group and 18/29 (62%) in the nasal spray group had been operated. There were no significant differences between the groups at either timepoint. Fourteen of the 19 (74%) smokers and 16 of the 38 (42%) non-smokers were operated at the 6-month timepoint (p=0.024).
There were no immediate or delayed complications or significant adverse effects. The IGS-assisted approach improved the accuracy of the insertion and made it possible to treat precisely the diseased cells identified in preoperative CT imaging.
We found the insertion of the DES easy and safe to perform. Due to radiation protection concerns, the complexity and variability of ethmoidal cavity anatomy and the vital anatomical structures surrounding the ethmoidal cells, we recommend the use of optical IGS in the insertion.
Patients benefitted from both DES and ICS spray and QoL improved in both groups. We could not find any significant difference between the treatments except the greater increase in the total nasal cavity volumes favouring the nasal spray group. In the medium term (6 months), ESS can be prevented by both therapies in almost half of cases. This preventive effect was, however, somewhat diminished in the long term (36 months).
These results emphasise the importance of optimal dosing technique, motivation and regular, long-term administration of topical ICS therapy in the primary treatment of CRS.
Because of the good results for the nasal spray and the much higher material and operating room costs associated with the DES, we cannot recommend the use of the DES over nasal spray as a monotherapeutic treatment for CRS
Improving mobile application feedback acquisition in app stores
No full textWith the ever increasing amount of mobile devices and their users worldwide, mobile application reviews have become an increasingly interesting topic within the indistry. These reviews can be used to acquire never-before-seen insight to how users use and react to mobile applications, and how the reviews can be used within software development processes to further improve applications. The goal of this thesis is to study whether it is possible to increase the amount of reviews available for developers to use.
The thesis examines the psychology behind providing reviews, how reviews are currently collected, examines how reviews are already used within software development processes and provides a study to measure what potential changes could be made to the existing application marketplace ecosystems to further increase the amount of data available. By introducing three new scenarios for the participants, the study shows that users are more motivated to write reviews if they benefit financially from the review activity – particularly when receiving monetary rewards.The results of the study can be used to further improve existing application marketplaces
