47495 research outputs found
Sort by
Play, Playbour or Labour? : The Relationships between Perception of Occupational Activity and Outcomes among Streamers and YouTubers
No full textPilaantumattoman maa-ainesjätteen hyödyntäminen: MASA-asetusluonnos infrarakentajien näkökulmasta
No full textRakennustyömailla muodostuvat uudelleen käyttökelpoiset kaivumassat aiheuttavat monesti ongelmia työmailla. Rakentamiseen sopivia kaivumassoja saatetaan joutua viemään maankaatopaikoille tai loppusijoitettavaksi, vaikka massat voitaisiin käyttää hyödyksi rakentamisessa. Ongelmaan on alettu etsiä ratkaisua lainsäädännöllisin keinoin. Ympäristöministeriössä on valmisteilla maa-ainesjätteen hyödyntämistä maarakentamisessa koskeva asetus (MASA-asetus), jolla pyritään edistämään kiertotaloutta yhteiskunnassa.
Kandidaatintyössä tarkasteltiin 28.11.2018 laadittua MASA-asetusluonnosta. Asetusluonnos oli lausuntokierroksella 18.1.2019 asti. Kandidaatintyössä tutkittiin kaikkien lausunnonantajien ja rakennusalan yritysten antamia lausuntoja MASA-asetusluonnokseen. Lausuntoja tarkastelemalla pyrittiin saamaan vastauksia kandidaatintyön tutkimuskysymyksiin. Päätutkimuskysymyksen aihe koski MASA-asetusluonnoksen vaikutuksia infrarakentajiin. Kandidaatintyössä tehtiin myös haastattelututkimus, jossa haastateltiin rakennusalan yritysten edustajia. Haastatteluilla pyrittiin saamaan kattavia vastauksia tutkimuskysymyksiin ja selvittämään maarakentajien nykyisiä toimintatapoja kaivumassojen kanssa. Haastattelututkimus tehtiin strukturoituna teemakyselynä.
Lausuntoja tarkastelemalla ja yritysten edustajia haastattelemalla saatiin vaihtelevia vastauksia alan toimijoilta eri näkökulmista. Lausuntojen avulla selvitettiin asetusluonnokseen tulleiden lausuntojen lukumääräinen jakauma. Työssä käytiin myös läpi maarakentajien yleiset kommentit asetusluonnokseen ja pohdittiin vastausten sisältöä. Lausuntojen jakauman perusteella kaikkien vastaajien ja työssä tarkasteltujen infrarakennusliikkeiden vastausten jakauma oli hyvin samankaltainen. Kommentoiduimpia kohtia MASA-asetuksessa olivat 4 § (määritelmät) ja 6 § (Jätteen hyödyntämistä ja siihen liittyvää väliaikaista varastointia koskevat vaatimukset). Liitteistä eniten kommentoitiin liitettä 2. Lausuntojen yhteydessä jätettyjen lausuntojen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että yritysten mielestä asetuksen maa-ainesten määritelmiä pitäisi tarkentaa sekä asetuksen kynnys- ja raja-arvoja tulisi muuttaa. Haastattelututkimuksessa saadut tulokset olivat samankaltaisia kuin lausuntoja tarkastelemalla saadut tulokset. Haastateltavat yritysten edustajat painottivat haastatteluissa samoja asioita kuin kirjallisen lausunnon jättäneet lausunnonantajat.
Kandidaatintyön tutkimuksella onnistuttiin saamaan vastauksia tärkeimpiin tutkimuskysymyksiin. Suurimmaksi haasteeksi lausuntojen tarkastelussa ja haastattelututkimuksessa osoittautui rakennusalan vaihteleva terminologia puhuttaessa MASA-asetuksen pilaantumattomasta maaaineksesta. Kandidaatintyön tutkimuksella voidaan arvioida MASA-asetuksen vaikutuksia, mutta asetuksen todellisia vaikutuksia voidaan tutkia vasta asetuksen antamisen jälkeen. Asetuksen antamisesta seuraavat vaikutukset nähdään vasta viranomaisen tulkitessa asetusta. Aiheesta voitaisiin tehdä jatkotutkimusta tutkimalla MASA-asetuksen vaikutuksia infrarakentajiin sen antamisen jälkeen. Jatkotutkimuksessa voitaisiin esimerkiksi selvittää, tuleeko MASA-asetuksen rekisteröinti-ilmoitusmenettelystä yleinen käytäntö vai viedäänkö ylijäämämassat asetuksen antamisen jälkeen suurten toimijoiden ympäristöluvallisille alueille
Lajileikkejä ja äärirajatapauksia : Kirjallisuustieteellisiä näkökulmia kerrontaan, teemoihin ja lajeihin
No full textLajileikkejä ja äärirajatapauksia: Kirjallisuustieteellisiä näkökulmia kerrontaan, teemoihin ja lajeihin (2020) on ensimmäinen Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteiden tiedekunnan julkaisusarjassa Kriittisiä tutkielma – Opiskelijoiden julkaisusarja julkaistu artikkelikokoelma, ja se sisältää kahdeksan kirjallisuustieteellistä artikkelia eri aiheista. Aino Vuorinen tarkastelee Instagram-lyriikkaa runouden uutena alalajina muun muassa yhteisöllisyyden, taiteilijakuvan rakentamisen, self help -tyylisyyden, visuaalisuuden ja affektiivisuuden näkökulmasta. Lyydia Paakki erittelee rap-artisti Eevil Stöön albumin Iso vauva Jeesus (2016) kielellistä leikittelyä. Aappo Jutila tutkii saari-motiivin ilmenemismuotoja ja funktioita Maarit Verrosen romaanissa Saari kaupungissa (2007). Jari Virtanen tarkastelee Emmi Niemisen sarjakuvateosta Keskiviikko (2012) kuvan ja sanan vuoropuheen näkökulmasta erityisesti mielensisäisyyden esittämisen keinoja eritellen. Noora Raiskio tutkii suomalaisen sarjakuvalähtöisen virtuaalibändin Belzebubsin transmediaalista tarinankerrontaa ja transfiktionaalisuutta. Nea Lahtinen tarkastelee ihmisen ja eläimen suhdetta Elina Pitkäkankaan ihmissusitrilogiassa Kuura (2016–2018). Mikko Äijö tarkastelee Johanna Sinisalon fantastista Cthulhu-novellia ”Me vakuutamme sinut” (1993) luonnollistavien kognitiivisten lukustrategioiden näkökulmasta. Merja Sovala tutkii noitauskomuksia ja lasten kasvutarinaa Grimmien sadussa ”Hannu ja Kerttu”
Problems and prospects of postgraduate education in Russia, Finland and Azerbaijan : Проблемы и перспективы постдипломного образования в России, Финляндии и в Азербайджане
No full text“No periaatteessa minun tiedossani se aika lailla on” : Palveluohjauksen työntekijän tiedollinen asema varhaiskasvatuksen palveluohjauskeskusteluissa
No full textKatkaisuvannesahojen evoluutio koneensuunnittelun metodiikkojen näkökulmasta - Evolution of the cut-off band saws from a machine design principles perspective
No full textLuokan D audiovahvistimen rakentaminen ja soveltaminen kaiuttimessa
No full textTässä työssä suunnitellaan ja toteutetaan luokan D audiovahvistin ja sovelletaan sitä kannettavassa kaiuttimessa. Tarkoituksena on rakentaa tunnettuja kaupallisia kannettavia kaiuttimia muistuttava, mutta monilta osin paranneltu laite. Työn keskiössä on itse toteutettava vahvistin, joka eroaa perinteisistä audiovahvistintyypeistä muun muassa paremmalla hyötysuhteellaan. Laitteeseen toteutetaan myös ladattava akku, Bluetooth-yhteys sekä useita muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Osa toiminnallisuudesta, kuten aktiiviset jakosuotimet hankitaan valmiina komponentteina työn laajuuden pitämiseksi kohtuullisena.
Laitteen suunnittelu ja rakentaminen onnistuivat suhteellisen hyvin. Suunnitelmiin tuli pieniä muutoksia toteutuksen edetessä esimerkiksi osien sijoittelussa. Haasteita oli esimerkiksi vahvistinpiirin piirilevyn valmistuksessa, sillä kovin kehittyneitä valmistusmenetelmiä ei ollut saatavilla. Laite kuitenkin saatiin valmiiksi ja haluttu toiminta pystyttiin todentamaan sekä mittaamalla ja kuuntelemalla.
Valmis laite vastasi kohtuullisen hyvin odotuksia. Alussa asetetut vaatimukset muun muassa taajuusvasteelle saavutettiin riittävän hyvin. Elektroniikan puolelta merkittäviä ongelmia ei jäänyt valmiiseen laitteeseen. Koteloinnin ilmavuodot ja materiaalin työstämisessä olleet vaikeudet taas jäivät tulevaisuudessa korjattaviksi epäkohdiksi. Akustinen suunnittelu jäi myös melko pintapuoliseksi. Parempaan lopputulokseen olisi päästy, jos suunnitteluohjelmistosta olisi ollut enemmän kokemusta ja mittausvälineet olisivat olleet saatavilla työn alkuvaiheesta asti. Seuraava kehitysaskel voisi olla muun muassa ilmatiiviydessä ilmenneiden epäkohtien korjaaminen ja syvällisempi perehtyminen akustiikkaan
Damage Tolerance of Thermally Sprayed Oxide Coatings
No full textTermisesti ruiskutettuja keraamipinnoitteita käytetään useissa sovelluksissa eri teollisuudenaloilla, kuten paperi- ja prosessiteollisuudessa, avaruus- ja ilmailuteollisuudessa, sekä energiantuotannossa. Pinnoitteille asetetut vaatimukset vaihtelevat kulumisen ja korroosion kestosta funktionaalisiin ominaisuuksiin, kuten alhaiseen pintaenergiaan tai lämmönjohtavuuteen. Oksidipinnoitteet, kuten yttriastabiloitu zirkoniumoksidi, alumiinioksidi, titaanioksidi ja kromioksidi muodostetaan yleisesti termisen ruiskutuksen prosesseilla käyttäen atmosfääristä plasmaa, suurnopeusliekkiruiskutusta tai perinteistä liekkiruiskutusta.
Oksidipinnoitteiden suurin varjopuoli on niiden alttius katastrofaaliseen murtumiseen yhtäkkisestä, odottamattomasta iskusta johtuen. Tämänkaltaisten iskujen mahdollisuus on jatkuvasti läsnä useimmissa sovelluksissa, missä keraamisia pinnoitteita käytetään, minkä vuoksi aihe herättää kiinnostusta laajassa skaalassa teollisuuden aloja. Lisäksi tämä pinnoitteiden ominaisuus — tässä työssä nimetty vauriosietoisuudeksi — rajaa mahdollisten sovelluskohteiden määrää. Tämän vuoksi pienikin parannus vauriosietoisuudessa voi avata ovia uusille teknologioille. Useita keinoja keraamipinnoitteiden vauriosietoisuuden parantamiseksi on kokeiltu, kuten metallin lisäystä pinnoitteeseen, oksidisekoituksia ja nanorakenteisia pinnoitteita, mutta toistaiseksi parannukset suorituskyvyssä ovat olleet varsin nimellisiä, tai ovat heikentäneet pinnoitteen muita hyödyllisiä ominaisuuksia.
Lisäksi vauriosietoisuuden mittaaminen tarkasti ja toistettavasti on haastavaa. Nykymenetelmiin kuuluu laboratoriomittakaavan kokeet, jotka antavat tietoa materiaalin ja pinnoitteen luonteesta, sekä sovelluspainotteiset kokeet, joista saatu tieto ei ole laajasti hyödynnettävissä muissa ympäristöissä.
Tämän tutkimuksen pääpaino oli arvioida eri menetelmiä termisesti ruiskutettujen keraamipinnoitteiden vauriosietoisuuden mittaamiseksi. Vauriosietoisuus jaettiin kahteen selkeästi toisistaan eroavaan ominaisuuteen: särön etenemisen vastustuskykyyn ja matalaenergisten iskujen vastustuskykyyn. Näistä edellinen on lähellä murtositkeyden määritelmää, mutta tähtää tuottamaan laajemmin sovellettavia tuloksia. Särön etenemisen vastustuskyvyn mittausmenetelmiin luetaan nelipistetaivutus akustisella emissiolla instrumentoituna ja suuren energia iskut särön polun tutkimisella. Nämä menetelmät antavat tietoa mikrorakenteen vaikutuksesta pinnoitteen sitkeyteen. Lamellienvälinen koheesio paljastui sitkeyden kannalta heikoimmaksi lenkiksi, sillä heikko rajapinta luo helpoimman etenemisreitin särölle. Edelleen kokeet paljastivat, että tiiviimmät HVOF-pinnoitteet käyttäytyivät hauraammin kuin plasmaruiskutetut vastinparinsa, sillä niissä ei ollut esisäröytyneitä alueita, jotka voisivat vapauttaa pinnoitteeseen muodostuneita jännitystiloja.
Matalaenergisten iskujen vastustuskyky on hieman enemmän sovelluslähtöinen tähdäten mukailemaan iskumaista vauriota tosielämän tilanteissa. Sen mittausmenetelmiin taas luetaan väsyttäminen mikrokoon iskuilla, joissa pieni painin iskeytyy pintaan toistuvasti korkealla taajuudella, sekä kavitaatioeroosio, jossa valtava määrä luhistuvista kuplista johtuvia iskeymiä tuottavat tilastollisen lähestymistavan mikrometriluokan pinnoitteen koheesion mittaamiseen. Näiden testien tulokset korreloivat hyvin vauriosietoisuuden käsitteen kanssa, sillä ne mittasivat pinnoitteen ominaisuuksia yleisemmällä tasolla. Koska nämä mittaustavat hyödyntävät pieniä iskuja, pinnoitteen kovuus oli vauriosietoisuuden kannalta määräävä tekijä, kunnes iskujen energia ylitti tietyn raja-arvon. Tätä rajaa suurempienergiset iskut johtivat joko pinnoitteen katastrofaaliseen vaurioitumiseen tai vaiheittaiseen vaurion etenemiseen. Näistä jälkimmäinen on vahvasti suositumpi, sillä silloin tosielämän tilanteissa jää aikaa reagoida ennen komponentin tuhoutumista.
Toissijainen painopiste oli parannetun vauriosietoisuuden keraamipinnoitteiden valmistaminen uusia ruiskutusprosesseja käyttäen. Tämän toteamiseksi käytetään ensimmäisessä vaiheessa arvioituja mittausmenetelmiä. Käytetyt ruiskutusmenetelmät olivat suspensiosuurnopeusliekkiruiskutus ja nestemäisen prekursorin ja jauheen syöttäminen samanaikaisesti nk. hybridisuurnopeusliekkiruiskutuksessa. Suspensioruiskutetut kromioksidipinnoitteet osoittivat parannuksia vauriosietoisuudessa säilyttäen tai parantaen kulumisenkestoaan ja kovuuttaan. Alumiinioksidijauheen ja zirkoniumasetaattiliuoksen hybridiruiskutus paljasti tarpeen ruiskutusprosessin lisäoptimoinnille, sillä sulamattomat, prekursorista peräisin olevat nanopartikkeliagglomeraatit heikensivät pinnoiterakennetta koheesion parantamisen sijaan. Tästä huolimatta, pinnoitteen saumattoman räätälöinnin lupaava potentiaali kannustaa tutkimaan myös hybridiruiskutusta tulevaisuudessa.Thermally sprayed ceramic coatings are utilized in various applications in industries, such as paper- and process, aerospace and energy production. The requirements for the coatings vary from wear resistance and chemical stability to functional properties, such as low surface energy or thermal conductivity. Oxide coatings, such as yttriastabilized zirconium oxide, aluminum oxide, titanium oxide and chromium oxide
are commonly deposited by thermal spray processes using an atmospheric plasma, a high-velocity oxy-fuel or a flame spray torch.
The biggest drawback of the oxide coatings is their susceptibility to catastrophic failure from sudden, unexpected impacts, consequently leading to the functional failure of the component. The possibility of such impacts is omnipresent in most applications where ceramic coatings are used, which makes the topic attractive to a wide range of industries. This property of the coatings — named damage tolerance for the purposes of this thesis — additionally limits the number of possible applications. Therefore, any improvement in damage tolerance could open doors to various new technologies. Multiple workarounds have been attempted in improving the damage tolerance of ceramic coatings, such as metallic additions, oxide mixtures and nanostructured coatings, but so far increases in performance have been modest or have deteriorated other beneficial functions of the coating.
Furthermore, there lies a challenge in accurate and repeatable measurement of the damage tolerance. Current methodology includes testing in laboratory scale, giving information on the nature of the material and coating, and application-based testing, where the obtained information is not widely applicable in other conditions.
In this study, the primary focus was to evaluate different methods of measuring the damage tolerance of thermally sprayed ceramic coatings. Damage tolerance was divided in two distinguishable properties: crack propagation resistance and resistance to low-energy impacts. The former is akin to fracture toughness, but aims to give a more transferable result. Measurement methods of crack propagation resistance evaluated include four-point bending with acoustic emission instrumentation and high-energy impacts from spherical projectiles with crack path tracing. These methods provided insights into the effect of microstructure on the toughness of the coating. Interlamellar cohesion was shown to be the weakest link of toughness in that the weak interfaces provide the path of least resistance for crack propagation. Additionally, denser HVOF coatings proved more brittle than their plasma-sprayed counterparts as they did not have stress-relieving zones from pre-cracked areas.
The low-energy impact approach is slightly more application-oriented, aiming to emulate impact damage conditions in real-life environments. The methods used to measure it are micro-impact fatigue, where a small indenter is repeatedly impacted on the surface with high frequency, and cavitation erosion, where a vast number of impacts from collapsing bubbles create a statistical approach to measuring coating cohesion in the micrometer scale. The results of these tests correlated well with the concept of damage-tolerance as they measured the properties of the coating in a more general level. Since these methods rely on small impacts, hardness of the coating was a determining factor of damage-tolerance until the energy of the impact rose past a coating-specific threshold. Above this value, the coatings either failed catastrophically, or showed a more gradual failure propagation. The latter of these behaviors is highly preferred, as it gives time to react before the component fails in real conditions.
The secondary focus was to create ceramic coatings with increased damage tolerance through novel spray processes, as measured by the screened testing methods. The spray methods were suspension HVOF-spraying and solution-precursor -powder hybrid HVOF spraying. The suspension sprayed Cr2O3-coatings provided improvements in damage tolerance with similar or improved levels of wear resistance and hardness. The hybrid-spraying of Al2O3 powder and a zirconium acetate based precursor proved to still require further optimization of the spray process, as unmolten agglomerates of precursor-derived nanoparticles rather weakened the coating, instead of improving the cohesion. Nonetheless, promising potential is foreseen for the hybrid-spraying in the future due to its ability to tailor the coating composition rather seamlessly
Audio Source Positioning Based on Angle of Arrival Measurements
No full textEstimating position is done in various contexts from locating phones with GPS to locating boats using hydrophones. In this thesis we study estimating audio source position based on angle of arrival measurements. Multiple different filters can be used on measured angles of arrival to deduce the position of the source. The filter to be used in this work was chosen to be the particle filter. Even though particle filter is computationally more heavy than many other filters, modern computers can simulate hundreds of particles in a short time without too much of an effort. We introduce the reader to the use of particle filter in positioning, along with theoretical background of it and positioning in a more general sense.
The data in this work is recorded in either an anechoic chamber or a room that has no special equipment installed to enhance audio quality in it. The measurements are done with a mobile device with four microphones. Audio source in the anechoic chamber is a loudspeaker playing speech or a person speaking and walking randomly in the room. If the data contains noise, it is played from loudspeakers in the same space as the source is located in. Another type of data handled in this work is measured outside in a racing event where multiple cars passed the measurement device as well as generated data with multiple sources.
The data is handled as a mixture between von Mises and uniform distribution. An important parameter of von Mises distribution is a variable called κ, which tells the concentration of the distribution. In this work we show and prove a way to estimate said variable with maximum likelihood method. Additionally, we introduce the reader to mathematical background of particle filter and positioning in more general sense. Results given by the particle filter depend on the chosen value of κ along with chosen q-value, which tells the smoothness of the result, and measurement model. Finally, we present and compare the results obtained by constant velocity and random walk models with several different q-values