47495 research outputs found
Sort by
Design and Implementation of an API for low and high level software integration of an industrial manipulator
No full text
"Hei, tee meille se seitsemän veljeksen sauna": Aikuisen osallisuus lasten leikissä
No full textTämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää aikuisen osallisuutta ja osallistumista lasten leikkiin varhaiskasvatuksessa ja tunnistaa aikuisen osallistumisen tapoja leikissä sekä leikin kehittämisen kohtia. Tavoitteena tutkielmassa oli antaa vinkkejä ja lisätä ymmärrystä draamakasvatuksen vaikutuksesta aikuisen osallisuuden lisäämiseen. Aikuisen osallisuudesta lasten leikissä etsittiin ensin tietoa varhaiskasvatustyötä määrittävistä asiakirjoista, jonka jälkeen kuvattiin käsitteitä leikki, osallisuus, osallistuminen ja draamakasvatus.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin eläytymismenetelmää, jossa aineisto kerättiin kirjoituksina eteläsuomalaisen kunnan varhaiskasvattajilta kesällä 2019. Kasvattajat saivat jatkettavakseen joko tarinan A) Ryhmässä on ollut leikkihetki, jossa aikuinen on osallistunut. Kerro, mitä on tapahtunut. tai tarinan B) Ryhmässä on ollut leikkihetki, jossa aikuinen ei ole osallistunut. Kerro, mitä on tapahtunut. Kertomuksia palautui 46, joista kahdessa oli kaksi tarinaa ja yhdessä kolme. Tarinoita saatiin takaisin siis yhteensä 50, 29 kertomusta tarinaan A ja 21 kertomusta tarinaan B.
Tutkielmassa analysoitiin kasvattajien ajatuksia heidän osallistumisestaan lasten leikkiin. Kertomusten mukaan aikuinen luo turvallisuuden tunteen lapsen leikkeihin, hän on havainnoija ja aktiivinen osallistuja ja antaa lapselle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Lisäksi analysoitiin, miten kasvattajat konkretisti osallistuivat leikkiin ja kuinka leikkiä voi kehittää yhdessä lasten kanssa. Kertomusten aikuiset olivat leikissä joko ulkokehällä tai leikkimässä mukana leikissä omana itsenään tai roolissa. Leikin kehittelyssä tärkeää oli leikillisyys ja aikuisen tuki tarvittaessa.
Kertomuksista pystyi lisäksi analysoimaan osiot aikuinen leikin sivustaseuraajana ja riitatilanteet leikissä. Sivustaseuraajana aikuinen toimi valvojana ja havainnoijana, leikki sujui ilman aikuista tai aikuisella oli muita tehtäviä hoidettavanaan. Ristiriitatilanteissa aikuisen tärkeä rooli oli ennaltaehkäistä riitoja ja erimielisyyksiä. Aikuinen toimi sovittelijana ja sovun rakentajana tai leikin kannattelijana. Aineistosta nousi aikuisen osallisuuden tärkeiksi keinoiksi heittäytyminen ja aktiivinen osallistuminen, jotta lasten leikistä tuli intensiivistä ja pitkäkestoista. Aikuinen oli leikeissä mukana havainnoijana, kannattelijana, leikkijänä ja sovittelijana. Draamakasvatuksen koulutusta lisäämällä saadaan lisättyä aikuisille rohkeutta heittäytyä lasten leikkiin ja tietoisuutta menetelmistä, joita voidaan käyttää leikin kehittelyssä
Lasta tukeva koulunaloitus: Esi- ja alkuopetuksen opettajien käsityksiä kouluvalmiudesta, kolmiportaisesta tuesta ja esiopetusvuoden kertaamisesta
No full textTutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella koulun aloituksen vaihetta selvittämällä esi- ja alkuopetuksen opettajien yhteneväisiä ja eroavia käsityksiä kouluvalmiudesta, kolmiportaisen tuesta sekä esiopetusvuoden kertaamisesta tämän päivän inkluusioon pyrkivässä kasvatus- ja opetusmaailmassa. Tavoitteena oli, että selvitetty tieto yhtenäistäisi koulun aloitukseen liittyvää puhetta esi- ja alkuopetuksen opettajien keskuudessa sekä parantaisi nivelvaiheen yhteistyön toimivuutta.
Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusotteella. Tarkempana tutkimusmenetelmänä toimi käsityksiä tutkiva fenomenografia. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua, josta saadut vastaukset muodostivat tutkimuksen aineiston. Aineisto kerättiin yhdestä kaupungista haastattelemalla yhteensä kymmentä opettajaa: kolmea esiopetuksen opettajaa, kolmea ensimmäisen luokan opettajaa, kahta varhaiskasvatuksen erityisopettajaa ja kahta alkuopetuksen erityisopettajaa. Tutkimusaineisto analysoitiin fenomenografisen analyysin avulla teemoittelemalla ja kategorisoimalla haastateltujen käsityksiä.
Tutkimuksen tulosten mukaan kouluvalmius käsitettiin sekä lapsen henkilökohtaisena kouluvalmiutena että koulun valmiutena. Esiopetusvuoden kertaamista ei pidetty enää kovinkaan suosittuna ja tehokkaana menetelmänä, vaan sille ehdotettiin muita vaihtoehtoja kuten pienluokkaa tai ensimmäisen luokan kertaamista. Kolmiportaisen tuen käsitettiin otettavan käyttöön heti tuen ilmetessä ja sitä pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman vahvasti sen mukaan mitä tuen papereihin oli kirjattu.
Tutkimuksen tuloksista voidaan tehdä johtopäätös, että esi- ja alkuopetuksen opettajilla oli pääosin samansuuntaiset käsitykset kouluvalmiuden kriteereistä ja muodostumisesta, mutta joitain keskinäisiä eroja kuitenkin löytyi. Esiopetusvuoden kertaamisesta heillä oli keskenään melko ristiriitaisia käsityksiä. Kolmiportaisen tuen kohdalla esi- ja alkuopetuksen opettajat käsittivät sen käyttöön ottamisen samankaltaisesti, mutta sen toteuttamisen ja toteutumisen hieman eri tavoin. Kaikesta edellä mainitusta voidaan koota johtopäätös, että pienistä näkemyseroista huolimatta esi- ja alkuopetuksen opettajat pyrkivät kuitenkin samaan tavoitteeseen: lasta tukevan koulunaloituksen mahdollistamiseen
Joustava pienryhmätoiminta varhaiskasvatuksessa: tapaustutkimus kasvattajien näkökulmasta
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia joustavaa pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksessa kasvattajien näkökulmasta. Tutkimustehtävänä oli selvittää, miten joustava pienryhmätoiminta määriteltiin tutkittavassa ryhmässä ja millaisia kokemuksia kasvattajilla oli joustavasta pienryhmätoiminnasta. Erityisesti oltiin kiinnostuneita joustavan pienryhmätoiminnan hyödyistä ja haasteista.
Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimuksen aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla syksyllä 2019. Tutkimukseen haastateltiin kolmea varhaiskasvattajaa yhden päiväkodin kolmesta eri ryhmästä. Aineiston analysoinnissa käytettiin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Sisällönanalyysia varten muodostettiin analyysirunko aikaisemmista tutkimuksista nousseista teemoista. Analyysissä käytettiin sekä luokittelua että ryhmittelyä.
Tutkimuksen tulosten mukaan pienryhmä on isommasta lapsiryhmästä tai lapsiryhmistä koostettu pienempi, toimiva porukka, joka toimii yhden aikuisen kanssa. Joustavassa pienryhmässä niin lapset kuin aikuisetkin vaihtuvat joustavasti päivittäin.
Tutkimuksesta ilmeni, että joustavat pienryhmät eroavat toisistaan niin pienryhmien muodostamisen kuin toiminnankin suhteen. Yksi pienryhmien muodostamiseen selkeimmin vaikuttava tekijä on se, kuka pienryhmät määrittää. Tutkimuksen mukaan varsinaisia pienryhmän muodostamisen perusteita ovat lasten toiveet, ikätaso ja lasten yksilölliset tarpeet. Tutkimus antoikin viitteitä siihen, että nämä tekijät huomioiden pienryhmien muodostaminen onnistuu pedagogisesti paremmin joustavissa pienryhmissä kuin kiinteissä pienryhmissä.
Tutkimustulokset osoittivat, että joustavan pienryhmätoiminnan etuna on ennen kaikkea mahdollisuus sitoa ja ylläpitää uusia ystävyyssuhteita. Lisäksi joustava pienryhmätoiminta mahdollistaa lapsilähtöisemmän toiminnan ja lasten yksilöllisemmän huomioinnin. Joustavan pienryhmätoiminnan suurimpana haasteena tutkimuksen mukaan on ajan riittäminen kommunikointiin.
Tutkimustulosten perusteella kommunikointi on samaan aikaan sekä pienryhmätoiminnan haaste että tärkeä edellytys. Näin ollen tutkimuksen pohjalta voidaan todeta, että joustavaa pienryhmätoimintaa tarjoavissa ryhmissä, on varattava riittävästi aikaa niin ajatusten kuin tietojenkin vaihtoon. Johdon on hyvä tukea kommunikointia tarjoamalla siihen tarvittava aika sekä järjestämällä siihen koulutusta. Pysyvien ihmissuhteiden ja kasvattajien työhyvinvoinnin turvaamiseksi on lisäksi huolehdittava riittävästä henkilöstömitoituksesta
Painottuneella luokalla opiskelleiden koulutuksellinen habitus koulutuksen periytyvyyden mekanismina: narratiivinen tutkimus
No full textPro gradu -tutkielmassani perehdyn koulutuksen periytyvyyteen ilmiönä ja tarkastelen sitä, millainen koulutuksellinen habitus painottuneella luokalla opiskelleille rakentuu myöhemmin aikuisiällä. Tutkimuksessani näen tämän habituksen eräänlaisena koulutuksen periytyvyyden mekanismina. Tutkimukseni viitekehyksen muodostavat Pierre Bourdieun (1984) habituksen, pääoman sekä kentän käsitteet. Sosiaalinen konstruktionismi tarjoaa pohjan tutkimuksen näkökulmalle tietoon ja sen olemukseen. Tutkimus pyrkii vastaamaan siihen, millainen koulutuksellinen habitus painottuneella luokalla opiskelleille rakentuu myöhemmin aikuisiällä. Koulutuksen periytyvyyden ja pääomien linkkiä pidetään vahvana, mutta onko kuitenkin jotain, mitä tähänastisen tutkimuksen tulokulmat eivät ole kyenneet huomioimaan? Tutkimusotteeni on narratiivinen, ja sen mahdollistamiseksi jokainen haastateltava on kirjoittanut minulle tarinan, omasta näkökulmastaan ja omista lähtökohdistaan. Näitä tarinoita tarkastelen tutkimuksessani.
Tutkimusta varten pyysin tutkittavia, so. painottunutta opetusta saaneita henkilöitä, kirjoittamaan minulle kertomuksen. Kertomuksessaan jokainen tutkittava kertoi minulle koulutuksestaan, koulutusvalinnoistaan, näkemyksistään painottuneeseen opetukseen ja muihin tutkimukselle relevantteihin aiheisiin. Tutkittavilta saamieni tekstien pohjalta jaoin heidät tutkimusta varten analyysissäni ryhmittäin kolmeen eri habitukseen. Nimesin habitukset seuraavasti: mukautujat, selviytyjät ja hallitsevat. Nämä luokittelut perustuvat Bourdieun kentän käsitteeseen, tarkemmin sanottuna tutkittavien asemaan kentällä. Selkeimpänä syynä habitusten erottamiselle näyttäytyi määrittävänä rakenteellisena tekijänä sosioekonominen tausta, eli pääomien kasautuminen. Näen sosioekonomisen taustan vaikutuksen varsin loogisena, sillä kertyneiden pääomien määrä on ratkaisevassa asemassa kentällä selviytymisessä ja kentältä toiseen siirtymisessä. Tutkimuksessani sain tavoitettua sellaista tietoa koulutuksen periytyvyyden ilmiöstä, jota ei ole tietääkseni aiemmin tutkittu. Aihepiiristä aiemmin tehtyä lähinnä makrotason tutkimusta täydentävä tutkielmani saavutti jotain painottuneella luokalla opiskelleiden kokemuksesta ja äänestä, ja osoitti, että kenttä todella on hyvin moniääninen, vaikka pääosin kertomukset jakavat edelleen saman tarinan Suomen yhtenäisen peruskoulun ideasta: Suomessa on hyviä kouluja ja kansainvälisesti verraten varsin tasa-arvoiset ja yhtäläiset mahdollisuudet kouluttautua
Vammaisten lasten ja lapsiperheiden asiakasosallisuuden kokemukset vammaissosiaalityössä
No full textTässä pro gradu -työssä tarkastellaan vammaisten lasten ja lapsiperheiden asiakasosallisuuden kokemuksia vammaissosiaalityössä sekä sitä, löytyykö osallisuuden toteutumisen ja lasten iän, sukupuolen, diagnoosin tai käytettyjen palveluiden suhteen tilastollisesti merkitseviä eroja. Aineistona on VamO (Osallisuuden varmistaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vammaissosiaalityön asiakasprosessissa) -hankkeen toteuttaman kyselyn vastaukset (N=90), joita analysoidaan monimenetelmällisesti muuttujien jakaumien ja avovastausten tarkastelulla ja ristiintaulukoinnilla. Kyselyssä sekä lapsille että perheille suunnatuissa vastausosioissa kyselyntäyttäjänä toimi useimmiten lapsen vanhempi. Tutkimuksen viitekehyksenä on vammaisuuden sosiaalinen malli, josta katsoen kiinnitetään huomiota sosiaalisiin haasteisiin, jotka estävät vammaisten osallisuuden toteutumista. Tutkimuksessa tuotetaan tietoa vammaissosiaalityön asiakaskokemuksista, joiden avulla voidaan tehdä näkyväksi vammaissosiaalityön toimivia ja toimimattomia käytäntöjä asiakasnäkökulmasta, ja siten tarjota kehitysehdotuksia vammaissosiaalityölle.
Tulosten perusteella vammaiset lapset ja lapsiperheet kokivat asiakasosallisuutensa toteutuneen huonosti vammaispalveluissa, mutta palvelu koettiin ystävälliseksi. Tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi sekä lasten että perheiden asiakasosallisuuden kokemusten ja lapsen diagnoosin suhteen sekä asiakasosallisuuden kokemusten ja käytettyjen palveluiden suhteen. Tutkimuksessa ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä lasten tai perheiden asiakasosallisuuden kokemusten ja iän tai sukupuolen väliltä.
Lasten asiakasosallisuuden takaamiseksi vammaispalveluissa on syytä kiinnittää huomiota lasten mielipiteen selvittämiseen ja lapsille soveltuvaan kommunikaatioon. Sosiaalisen mallin näkökulmasta katsottuna on tärkeää, että vammaiset lapset saavat olla osallisina omissa asioissaan, jolloin he voivat kasvaa ja vaikuttaa yhteiskunnassa yhdenvertaisina kansalaisina. Asiakasnäkökulmasta katsoen olisi hyödyllistä tehdä vammaispalveluiden asiakasprosessin kulku entistä näkyvämmäksi ja selkeämmäksi. Jatkotutkimuksen kannalta olisi syytä tutkia valtakunnallisesta näkökulmasta muun muassa vammaispalveluiden toteutumista, järjestämistä ja näihin liittyviä asiakaskokemuksia, jotta saataisiin tietoa vammaispalveluiden saavutettavuudesta ja palvelulinjauksista ja näihin liittyvästä yhteiskunnallisesta yhdenvertaisuudesta.This master’s thesis focuses on disabled children and their families’ experiences of involvement in disability services and examines statistically significant differences between service involvement and children’s background variables. The study is based on the VamO research project data (N=90), which was analyzed by using cross tabulations and frequency distribution and by examining answers to open-ended questions. The survey was mostly completed by a parent. The framework of this study is the social model of disability, which purpose is to find out social barriers preventing people with disabilities participating in society. The aim of this study is to produce experiential knowledge about the use and practices of disability services and to utilize research findings in service development.
The results of the study showed a lack of service user involvement in disability services, although the services was experienced as friendly. In addition, the results reveal statistically significant differences between children’s and their families’ service involvement and children’s diagnosis as well as the used services. No statistically significant differences were found between children’s or their families’ service involvement and children’s age or gender.
There is a need to find out children’s opinions and use appropriate communication strategies when attending to children’s involvement in disability services. According to the social model of disability, it is important that children have opportunities to participate in their own services which predicts the realization of equality. There is a need to clarify the client process in disability services. Further research is needed to examine the implementation and organization of disability services and service user experiences in the framework of equality
Kapitalisaatiosopimus tuloverolain mukaisessa verotuksessa
No full textTämä pro gradu -tutkielma on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus, jonka aiheena on kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukainen verotus. Kapitalisaatiosopimuksen verotus muuttuu vuoden 2020 alussa, kun tuloverolakiin lisätään ensimmäistä kertaa kapitalisaatiosopimusta koskevat nimenomaiset säännökset. Sääntelyn puute on ollut erityinen ongelma, jonka vuoksi tutkimuksessa perehdytään siihen, kuinka tällaista sijoitusinstrumenttia tulisi verottaa tuloverolain yleisten periaatteiden sekä lain sanamuodon mukaisesti. Keskeiset tutkimusongelmat ovat kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukainen verotus sekä lakiuudistuksen vaikutukset luonnollisen henkilön verotukseen.
Tutkimuksessa painotetaan ensisijaisesti tuloverolainsäädäntöä, mutta tulkinnan tukena käytetään muitakin lainsäädäntöjä, kuten varallisuusverolakia ja vakuutussopimuslakia. Merkittävimmät lähde-aineistot ovat lakiuudistusta edeltävä hallituksen esitys 275/2018vp, aihetta tukevat oikeustapaukset sekä aiheeseen liittyvä oikeuskirjallisuus.
Tutkimusongelmien taustalla ovat erityisesti luovutusvoittoa ja -tappiota koskevien säännösten soveltaminen, verotuksen ajankohta, omistusoikeuksien merkitys välillisessä sijoittamisessa sekä menetysten vähennyskelpoisuus tuloverolaissa. Tutkimuksen tulkinta kapitalisaatiosopimuksen tuloverolain mukaisesta verotuksesta eroaa osittain lakiuudistuksen mukaisesta verotustavasta. Lakiuudistuksen taustalla on ollut eri sijoitusmuotojen välinen neutraalisuus, jossa olennaisinta on ollut verotuksen lykkääntymisvaikutus. Erot liittyvät erityisesti verotuksen ajankohtaan, sillä tutkimuksessa painotetaan siviilioikeudellisia lähtökohtia.
Tutkimuksen tulkinnan perusteella kapitalisaatiosopimuksen vastikkeelliseen luovutukseen voidaan soveltaa tuloverolain luovutusvoittoa ja -tappiota koskevia säännöksiä. Tutkimusprosessin aikana tullut ratkaisu KHO 2019:70 on vahvistanut tutkimuksen tulkintaa siitä, että kapitalisaatiosopimus on tuloverolain tarkoittamaa omaisuutta.
Kapitalisaatiosopimuksen verokohtelu muuttuu usealla eri tavalla vuodesta 2020 alkaen. Lakiuudistuksen jälkeen kapitalisaatiosopimuksen verotus symmetrisempää, jonka lisäksi se on verotuksellisesti neutraalimpi sijoitustuote verrattuna muihin markkinoilla tarjottaviin sijoitustuotteisiin. Tämän lisäksi lakiuudistus ehkäisee keinotekoisluontoisiin vakuutustuotteisiin sijoittamista TVL 35 b §:n avulla
Esiopetusikäisten lasten käyttämät vertaisoppimisen keinot lukivalmiuksia tukevissa tehtävissä
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää esiopetusikäisten lasten käyttämiä vertaisoppisen keinoja ja niiden ilmenemistä lukivalmiuksia tukevia tehtäviä tehdessä. Tavoitteena oli saada selville, mitä vertaisoppimisen keinoja lapset käyttävät ja miten ne tulivat esiin oppimistilanteessa. Tutkimuksen taustalla oli sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys ja Vygotskyn (1978) lähikehityksen vyöhyke. Aihetta tarkasteltiin Personin ja Graesserin (1999) vertaisoppimisen keinojen avulla.
Tutkimukseen osallistui kymmenen tamperelaista esiopetusikäistä lasta. Aineisto koostui viidestä videoidusta oppimistilanteesta, jossa lapset ratkaisivat pareittain lukivalmiuksia tukevia tehtäviä. Videoidusta aineistosta litteroitiin tutkimuksen kannalta olennaiset osat. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä, jossa hyödynnettiin teemoittelua. Teemojen muodostamisessa hyödynsimme Personin ja Graesserin käyttämiä vertaisoppimisen keinoja.
Aineiston perusteella Personin ja Graesserin vertaisoppimisen keinoista nousi esiin vihjeen antaminen, suostuttelu, liittäminen ja täydentäminen. Näiden lisäksi aineistosta oli havaittavissa kaksi muuta vertaisoppimisen keinoa: mallintaminen ja ohjeiden antaminen. Vertaisoppimisen keinot näkyivät lasten toiminnassa vihjeiden antamisena, molempien osapuolten aikaisempien tietojen yhdistämisenä, virheiden havaitsemisena ja niiden korjaamisena, johdatteluna, esimerkin ottamisena ja ohjeistamisena.
Tutkimuksen tulokset tuovat uutta näkökulmaa vertaisoppimisesta opetusmenetelmänä ja sen käytöstä esiopetuksessa. Tutkimus osoittaa, että vertaisoppiminen on mahdollista esiopetusikäisten toiminnassa. Tutkimustulokset voivat auttaa esiopetuksen opettajaa opetusmenetelmien valinnassa ja niiden perusteluissa