47495 research outputs found
Sort by
Rotavirus Diarrhea Among Young Children Before Introduction of the Rotavirus Vaccine Program in Kenya : Baseline Data and Implications for Vaccine Safety Monitoring and Impact Evaluation
No full textRipulitaudit ovat toiseksi yleisin alle viisivuotiaiden lasten kuolinsyy maailmanlaajuisesti. Rotavirus on tärkein lasten vakavien, kuivumista aiheuttavien ripulitautien aiheuttajista ja merkittävä kansanterveysongelma etenkin matalan ja keskitulotason maissa. Rotavirusrokotukset aloitettiin Kenian kansallisessa rokotusohjelmassa heinäkuussa 2014 (kaksi annosta, kuuden ja kymmenen viikon ikäisenä). Rotaviruksen aiheuttaman tautitaakan perustason määrittäminen paikallisesti ennen rokotusten aloittamista on välttämätöntä, jotta rokotusohjelman vaikuttavuutta väestötasolla voidaan jatkotutkimuksissa arvioida. Tämän väitöskirjatyön tavoitteena oli arvioida kattavasti alle viisivuotiaiden lasten ripulitaudin ja rotaviruksen aiheuttamaa tautitaakkaa, hoitoon hakeutumista ja komplikaatioita ennen rotavirusrokotusten aloitusta Keniassa. Väitöskirjan tutkimuksissa käytettiin Kenian lääketieteellisen tutkimuslaitoksen (Kenya Medical Research Institute, KEMRI) ja USA:n tautikeskuksen (Centers for Disease Control and Prevention, CDC) länsi-Keniassa sijaitsevan väestöpohjaisen, aktiivisen seurantajärjestelmän tietoja. Näiden tietojen perusteella määritettiin hoitoon hakeutumisen syyt ja yleisyys, taudin ilmaantuvuus ja riskitekijät, sekä sairaalahoidot ja kuolleisuus. Lisäksi vakavan ripulitaudin aiheuttamien komplikaatioiden (suolentukkeuma - intussusception) esiintyvyyttä ja ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä arvioitiin takautuvasti sairaalojen potilaskertomustietojen avulla. Tutkimusten tavoitteena oli muodostaa kattava kuva rotavirustaudin epidemiologiasta, jota voidaan jatkotutkimuksissa käyttää vertailukohtana arvioitaessa rotavirusrokotusohjelman kansanterveydellistä vaikuttavuutta Keniassa.
Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäistutkimuksesta (I-IV). Väestöpohjaisessa kenttätutkimuksessa (I) haastateltiin ensin 1 043 alle viiden vuoden ikäisen lapsen huoltajaa (yleensä äitiä) poikkileikkaustutkimuksessa (huhti–toukokuu 2007) lasten ripulitauteihin liittyvän hoitoon hakeutumisen käytäntöjen määrittämiseksi (ripulin määritelma ≥ 3 loysaa ulostetta 24 tunnin aikana). Taman jalkeen yli 20 000:n lapsen huoltajia haastateltiin viidessä peräkkäisessä poikkileikkaustutkimuksessa toukokuun 2009 ja joulukuun 2010 välisenä aikana.
Tutkimuksessa (II) tunnistettiin sairaalahoitoon tulleet potilaat, joilla oli äkillinen ripulitauti (akuutti gastroenteriitti, AGE) - potilaalla ripuli ja/tai yksi/useampi selittämätön oksenteluepisodi seitsemän päivän sisällä sairaalaan tulosta. Tutkimuksessa määritettiin sairaalahoitoa vaativan akuutin gastroenteriitin sekä rotaviruksen aiheuttaman gastroenteriitin (RVAGE) ilmaantuvuudet ja niihin liittyvä kuolleisuus. Nimittäjätiedot saatiin länsi-Kenian terveys- ja demografiatietojen seurantajärjestelmästä (HDSS).
Sairaalapohjaisessa tutkimuksessa (III) selvitettiin rotaviruksen aiheuttaman ripulitaudin riskitekijöitä ja taudinkuvan vakavuutta. Seurannassa tunnistettiin sairaalahoitoon tulleet lapset, joilla oli akuutti, ei-verinen kohtalaisen vakava tai vakava ripulitauti (MSD). Rotavirus taudinaiheuttajana tunnistettiin tutkimuksiin II ja III osallistuneiden lasten ulosteenäytteistä EIA-määrityksellä. Takautuvassa tutkimuksessa (IV) selvitettiin potilaskertomustietojen avulla suolentukkeumaan liittyviä tekijöitä ja tapauskuolleisuutta alle viiden vuoden ikäisillä potilailla, joilla oli diagnosoitu suolentukkeuma 12 Kenialaisessa keskussairaalassa vuosina 2002-2013.
Väestöpohjainen ripulin ilmaantuvuusosuus kahden viikon aikana vaihteli ensimmäisen seurantavuoden (2007) 26%:sta 4–11%:iin vuosina 2009–2010. Alle puolet ripulitautia sairastavista lapsista hoidettiin terveydenhuollon yksiköissä. Huoltajat veivät imeväisikäisiä lapsiaan hoitoon kodin ulkopuolelle merkitsevästi harvemmin kuin vanhempia lapsia. Hoitoon vieminen kodin ulkopuolelle oli kuitenkin yleisempää niillä lapsilla, joiden silmät olivat painuneet sisään kuivumisen takia ripulijakson aikana. Merkittävälle osalle sairaista lapsista annettiin myös vähemmän nestettä ja ruokaa kuin normaalisti, eikä heille tarjottu nestelisää suun kautta (oral rehydration solution - ORS) kotona. Koulutetut äidit antoivat kuitenkin useammin lapsilleen kotona ORS nestettä ja veivät heidät hoitoon
terveydenhuollon yksikköön kuin kouluttamattomat äidit. Akuuttia gastroenteriittiä ja rotavirusripulitautia sairastavien lasten joutuminen sairaalahoitoon oli yleisintä 6– 11 kuukauden iässä. Myös kuolleisuus oli suurin tässä ikäryhmässä. Rotaviruspositiiviset potilaat olivat nuorempia (mediaani-ikä, 8 vs. 13 kuukautta), heillä oli vakavampi tauti ja he joutuivat sairaalahoitoon merkitsevästi useammin kuin ne potilaat, joiden ulosteviljely oli negatiivinen rotaviruksen suhteen. Rotavirusripulin itsenäisiä riskitekijöitä olivat imeväisikä ja runsas oksentelu. Kahdessatoista Kenialaisessa sairaalassa vuosina 2002-2013 hoidetuista suolentukkeumapotilaista kaksi kolmasosaa oli vauvoja, joilla oli ainakin yksi seuraavista oireista: oksentelu, ripuli tai verta ulosteessa. Suolentukkeuman tapauskuolleisuus oli 6,4%. Verrattuna potilaisiin, jotka toipuivat, menehtyneet potilaat olivat nuorempia, heillä oli kuumetta ja he tulivat hoitoon myöhemmin oireiden puhkeamisen jälkeen. Heitä oli myös hoidettu kirurgisesti useammin kuin taudista selviytyneitä.
Yhteenvetona tämän tutkielman tutkimukset osoittavat, että lasten akuutti ripulitauti ja etenkin rotaviruksen aiheuttama vaikeaoireinen ripuli ovat merkittävä kansanterveysongelma Kenialaisten pikkulasten keskuudessa. Terveydenhuollon piiriin tulevat tautitapaukset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Siksi on huolestuttavaa, että monien lasten huoltajat viivyttivät hoitoon hakeutumista ripuliepisodin alettua ja jopa vähensivät nesteen ja ruoan antamista. Myös suolentukkeumaan kuolleiden potilaiden hoitoon hakeutuminen oireiden alkamisen jälkeen oli viivästynyt. Tutkimukset vahvistivat gastroenteriitin, rotavirusripuliin ja suolentukkeumaan liittyvän sairastuvuuden ja kuolleisuuden olevan yleisintä imeväisiässä.
Tulokset tukivat Kenian terveysministeriön päätöstä aloittaa rotavirusrokotusohjelma heinäkuussa 2014. Ne ovat myös linjassa Maailman Terveysjärjestön (WHO) suosituksen kanssa, jonka mukaan rotavirusrokotteet tulee antaa kuuden ja kymmenen viikon ikäisenä. Näin lapset saavat rokotteet ennen kuin taudin ilmaantuvuus on Keniassa huipussaan. Kokonaisuutena väitöskirjan tutkimusten tulokset muodostavat kattavan perustason, johon vertaamalla Kenian rotavirusrokotusohjelman väestötason vaikuttavuutta rotavirustaudin esiintyvyyteen, riskitekijöihin ja komplikaatioiden yleisyyteen voidaan jatkotutkimuksissa täsmällisesti arvioida. Tutkimusten perusteella arvioinneissa ja ehkäisyohjelmissa on erityisesti otettava huomioon havainnot vakavasti sairastuneiden lasten huoltajien terveydenhuoltoon hakeutumisen käytännöistä ja hoidon viivästymisestä. Jatkuva väestöpohjainen seuranta on avainasemassa rotavirusrokotusohjelman kansanterveydellisen vaikuttavuuden osoittamiseksi Keniassa.Diarrheal diseases are the second leading cause of childhood deaths globally. Rotavirus is a leading cause of severe dehydrating diarrhea which is particularly associated with morbidity and mortality among children under five years of age in low- and middle-income countries. The rotavirus vaccine was introduced into Kenya’s public immunization program in July 2014, with a two-dose schedule at six and ten weeks of age. Estimating the burden of rotavirus-associated disease before vaccine introduction is essential for assessing the population-level impact of vaccination programs. The aim of this dissertation is to estimate the burden of diarrheal illness among children under five years of age before the introduction of rotavirus vaccine in Kenya and to provide baseline information on health care seeking, prevalence, hospitalizations, and potential complications of childhood diarrhea to help evaluate the impact of rotavirus vaccine program implementation in Kenya.
This dissertation consists of four original studies. In Study I, we conducted household interviews with caretakers of 1,043 children under five in a baseline cross-sectional survey (April–May 2007) and of more than 20,000 children on five subsequent surveys between May 2009 and December 2010 to assess healthcare- seeking patterns for childhood diarrhea (defined as 2 ≥ 3 loose stools in 24 hours).
In Study II, we conducted inpatient surveillance of children with acute gastroenteritis (AGE) (diarrhea and/or one or more episodes of unexplained vomiting occurring within seven days of admission) to estimate hospitalization and mortality rates due to all-cause and rotavirus acute gastroenteritis (RVAGE). Person-years of observation from an active Health and Demographic Surveillance System (HDSS) in western Kenya were used as denominators. In Study III, we conducted hospital-based surveillance of children under five years with acute, nondysenteric moderate-to-severe diarrhea (MSD) to assess factors associated with rotavirus gastroenteritis and to describe illness severity. We defined non-dysenteric MSD as diarrhea with one or more of the following: sunken eyes, skin tenting, intravenous rehydration, or hospitalization, and acute to mean seeking care for the diarrhea episode within seven days of illness onset at a study sentinel health center located within the HDSS. Stool specimens from participants enrolled in Studies II and III were tested for rotavirus using an enzyme immunoassay. To describe the epidemiology and risk factors for intussusception-related mortality, we retrospectively reviewed medical chart data of patients under five years old diagnosed with intussusception in 12 Kenyan leading referral hospitals (Study IV).
Our results showed that the two-week population-based incidence proportion of any diarrhea during the study period ranged from 26% at baseline (2007) to 4– 11% during 2009–2010. A key finding of the surveys was that less than half of the children with diarrheal illness received care at a healthcare facility. Caretakers were actually less likely to seek health care outside the home for infants with diarrhea than for older children. Seeking care outside the home for childhood diarrhea was significantly more common for children who had sunken eyes during their diarrheal episode. Substantial proportion of children with diarrhea were given less food and drink than normally, even when vomiting accompanied their diarrheal episode. They were also not offered oral rehydration solution (ORS) at home. Mothers with formal education, however, were more likely than those without formal education to provide their children with ORS at home and to take them to a health care facility. Furthermore, caretakers sought care from a healthcare facility when their child`s diarrheal illness became more severe— possibly as a consequence of giving no remedy at home. Infants 6–11 months had the highest population-based incidence rates for hospitalization and mortality due to AGE and RVAGE. Rotavirus-positive cases were younger (median age, 8 vs. 13 months), had more severe illness, and had to be hospitalized more frequently than those who were negative for rotavirus. Independent factors that were associated with rotavirus disease included being an infant and presenting with vomiting 3 or more times within 24 hours during the diarrhea episode. Two-thirds of intussusception cases treated from 2002 through 2013 were infants who presented with at least one of the following symptoms: vomiting, diarrhea, or blood in stool. The case-fatality proportion was 6.4%. Compared with patients who survived, patients who died were younger, more likely to seek care late after illness symptom onset, to report history of fever on admission or, to have undergone surgery.
In summary, the studies in this thesis demonstrate that diarrhea among young children presenting to health care facilities is a significant public health problem in Kenya. However, the cases attending health care facility are only the tip of an iceberg. Our findings that suggest delay in seeking care for the child`s severe diarrheal illness are disconcerting. In addition, among children with severe disease symptoms and intussusception patients who died had sought care later after symptom onset than those who survived. Our data also confirmed that morbidity and mortality associated with AGE, RVAGE, and intussusception was most common among infants. These findings supported the Kenyan Ministry of Health’s decision to introduce a rotavirus vaccination program in July 2014. They are also consistent with the WHO recommendation to administer rotavirus vaccines to children at six and ten weeks of age, before the peak of disease incidence in Kenya. As a whole, the results of this thesis provide a comprehensive baseline data on occurrence, risk factors and complications of rotavirus diarrhea among young children in Kenya against which the population-level vaccine program impact can be evaluated in the future. Continuing surveillance efforts aimed at demonstrating the real-world impact and value of rotavirus vaccines need to take into consideration the observed trends in health care utilization
Developing Responsibility for Learning in Higher Education in Tanzania : Experiences from Undergraduate Programmes
No full textTemperament and Character in Depression, Anxiety, and Alcohol Use Problems
No full textTausta. Tieto siitä ketkä masennuspotilaat hyötyvät masennuslääkityksestä tai siitä, miten temperamentti ja luonnepiirteet ovat yhteydessä masennuksen hoitotulokseen potilailla, jotka kärsivät samanaikaisesta ahdistuneisuushäiriöstä tai päihdehäiriöistä on puutteellista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että yksilöllinen temperamentti on yhteydessä psykiatriseen sairastavuuteen, masennuksen hoitotulokseen ja ahdistuneisuushäiriöihin, sekä päihdekäyttöön. Aikaisempi tutkimus ei kuitenkaan ole käsitellyt sitä, ovatko temperamenttiprofiiliklusterit 1) yhteydessä masennuslääkevasteeseen, 2) ahdistuneisuushäiriöiden samanaikaissairastavuuteen tai sitä 3) onko masennuksen vegetatiivisilla oireilla kuten ruokahaluttomuus tai unen häiriöt vaikutusta temperamenttiprofiiliklusterien mahdolliseen assosiaatioon masennuksen hoitovasteen kanssa. Tähän saakka tieto on ollut vähäistä myös siitä, millaisia mahdollisia eroja masennuspotilaiden temperamentti- ja luonnepiirreprofiilien välillä on alkoholin riskikäyttäjillä verrattuna alkoholia vähemmän käyttäviin. Uutta tietoa tarvitaan myös siitä, muokkaako alkoholin haitallinen käyttö temperamentti- ja luonnepiirteiden yhteyttä masennuksen hoitotulokseen. Näiden yhteyksien parempi tuntemus voisi auttaa yksilöllisten hoitostrategioiden kehittämisessä erilaisista oirekuvista kärsivien masennuspotilaiden psykiatrisen erikoissairaanhoidon suunnittelussa.
Aineisto ja menetelmät. Tutkimusta I varten rekrytoitiin 100 suomalaista avohoidon masennuspotilasta Tampereen seudulla (iältään 19–72-vuotiaita), jotka osallistuivat masennuksen farmakogenetiikan tutkimukseen (DEPGEN-tutkimus). Näistä potilaista 86 pysyi tutkimuksessa 6 viikon seuranta-ajan loppuun saakka. Potilaiden temperamenttiominaisuudet määritettiin alkutilanteessa Temperament and Character Inventory -kyselyllä (TCI) ja tilastollista klusterianalyysia käytettiin potilaan temperamenttiprofiiliklusterien määrittämiseksi. Potilaiden masennusoireiden vegetatiivinen oirekomponentti määritettiin myös alkutilanteessa tilastollista analyysiä varten. Masennusoireiden mittarina tutkimuksessa käytettiin Montgomery Åsbergin masennusoirehaastatteluissa (MADRS) saatuja pistemääriä. Tilastollisia monimuuttujamalleja (GLM) käytettiin temperamenttiklusterien ja asennusoireiden loppupistemäärän välisen yhteyden analysoimisessa.
Tutkimuksiin II-IV seulottiin Etelä-Pohjanmaan alueella 242 vähintään keskivaikea-asteisista masennusoireista (BDI ≥ 17) kärsivää potilasta, jotka tulivat lähetteellä psykiatriseen erikoissairaanhoitoon ja jotka osallistuivat Masennustalkoot II -tutkimukseen (ODS). Alkoholin käytön häiriöiden tunnistamiseen suunniteltua AUDIT-kyselyä käytettiin merkittävistä alkoholinkäytön ongelmista kärsivien potilaiden tunnistamiseen (AUP, AUDIT ≥ 11).
Tutkimuksen II pääanalyyseissä vertailtiin 127:n masennuksesta kärsivän (ilman alkoholinkäyttöongelmaa) potilaan ryhmää (non-AUP) 89:n merkittävistä alkoholinkäyttöongelmista kärsivän masennuspotilaan ryhmään (AUP). Kaikkien potilaiden temperamentti ja luonnepiirteet määritettiin alkutilanteessa ja 6 viikon seuranta-ajan päätteeksi TCI-R kyselyllä. Ryhmien välisten erojen ja toisaalta TCI-R muutoksien (6 viikon seuranta-aikana), sekä masennuksen hoitovasteen (ΔMADRS) välisen yhteyden analysointiin käytettiin tilastollisia GLM-malleja.
Tutkimuksessa III 173:n potilaan masennusoireet (MADRS) ja temperamentti- ja luonnepiirteet (TCI-R) määritettiin 6 viikkoa masennuksen hoidon aloittamisen jälkeen. Masennuksen pitkän aikavälin tulosta (MADRS-pisteet kolmessa seurantapisteessä 6 viikon, 6 kuukauden ja 24 kuukauden kuluttua) ennustettiin tilastollisella linear mixed effects -mallilla, jossa selittävinä muuttujina käytettiin potilasryhmää (AUP tai non-AUP), sukupuolta, sekä AUP x sukupuoli ja AUP x aika-vuorovaikutusmuuttujia yhdessä temperamentti- ja luonnepiirre ulottuvuuksien kanssa.
Tutkimuksessa IV 204 potilaan temperamentti (TCI-R) ja psykiatriset diagnoosit (Mini International neuropsykiatrinen haastattelu, MINI) määritettiin tulovaiheessa. Potilaiden temperamenttiprofiiliklusterien määrittelemisessä käytettiin tilastollista klusterianalyysiä ja tilastollista logistista regressioanalyysiä käytettiin erilaisten ahdistuneisuushäiriöiden ennustamiseen käyttäen eri temperamenttiprofiiliklustereita selittävinä muuttujina.
Tulokset. Tutkimuksessa I löydettiin yhteys vinoutuneen temperamenttiprofiilin (poikkeamat yleisväestön keskiarvosta eri temperamentti ulottuvuuksissa) ja vakavan masennuksen (MDD) oirekuvan vakavuuden välillä, mutta temperamenttiprofiilit eivät itsenäisesti ennustaneet masennuslääkkeen vastetta merkittävästi. Alkutilanteessa vaikeimmista masennusoireista kärsivät potilaat saivat vähäisimmän vasteen masennuslääkkeelle. Tilastollinen GLM-malli, jossa käytettiin selittävinä muuttujina alkutilanteessa määritettyä masennuksen vegetatiivista oirekomponenttia, ikää ja temperamenttiprofiiliklustereita, selitti 20% lopputilanteen MADRS-pistemäärän varianssista.
Toisessa osatutkimuksessa alkoholin käytön ongelmat (AUP) ennustivat tilastollisesti merkitsevästi Elämyshakuisuus (Novelty Seeking), Itseohjautuvuus (Self-Directedness) ja Sinnikkyys (Persistence) ominaisuuksien varianssia GLM- malleissa. Hyväksynnän hakeminen (Reward Dependence) ominaisuuden muutos 6 viikon seuranta-aikana selitti 14% masennuksen hoitovasteesta (ΔMADRS) alkoholin ongelmakäyttäjillä (AUP), mutta vastaava selitysmalli ei ollut merkitsevä hoitovasteen ennustamisessa vähäisemmän alkoholin käytön potilasryhmässä (non- AUP). Itseohjautuvuus ja Henkisyys (Self-Transcendence) luonnepiirreominaisuuksien muutokset selittivät yhteensä 13% hoitovasteen (ΔMADRS) vaihtelusta non-AUP potilasryhmässä, mutta kaikki luonnepiirreominaisuudet olivat ei-merkitseviä hoitovasteen ennustamisessa AUP ryhmän potilailla. Alkoholin ongelmakäyttäjien potilasryhmällä oli alhaisempi Itseohjautuvuus ja Sinnikkyys, sekä korkeampi Elämyshakuisuus verrattuna potilaisiin, joilla ei ollut alkoholin ongelmakäyttöä.
Tutkimuksessa III huonompaa masennuksen pitkän aikavälin hoitotulosta (MADRS-pisteet 6 viikkoa, 6 kuukautta ja 24 kuukautta) ennusti AUP × aika - vuorovaikutusmuuttuja (p<0,001) yhdessä matalan Hyväksynnän hakeminen ominaisuuden kanssa (p=0,003). Sukupuoli ja kaikki muut temperamentti- ja luonnepiirre ominaisuudet olivat ei-merkitseviä masennuksen pitkän aikavälin hoitotuloksen selittäjinä, kun näiden yhteyksiä analysoitiin lineaarisessa sekamallissa (linear mixed effects model).
Tutkimuksessa IV temperamenttiprofiilit jakautuivat neljään eri klusteriin 1) Elämyshakuiset, joilla oli korkeimmat Elämyshakuisuus-pistemäärät (n=56), 2) Sinnikkäät, joilla oli korkeimmat Sinnikkyys-pistemäärät (n=36), 3) Varautuneet, joilla oli alimmat Elämyshakuisuus-pistemäärät (n=66) ja 4) Uupuneet, joilla oli korkeimmat Vaikeuksien välttämis- (Harm Avoidance), alimmat Hyväksynnän hakemis- ja alimmat Sinnikkyys-pistemäärät (n=58). Kun mahdollisten sekoittavien muuttujien vaikutukset kontrolloitiin logistisissa regressiomalleissa Elämyshakuiset- temperamenttiprofiili ennusti paniikkihäiriötä ja/tai julkisten paikkojen pelkoa vedonlyöntikertoimella [OR]=3,5 (95%:n luottamusväli [CI]=1,8-6,9, p<0,001), Uupuneet ennusti sosiaalisten tilanteiden pelkoa [OR]=3,4 (95% [CI]=1,6−7,5, p=0,002) ja Varautuneet ennusti yleistynyttä ahdistuneisuushäiriötä [OR]=2,6 (95% [CI]=1,2−5,3, p=0,01).
Johtopäätökset. Temperamenttiprofiilit olivat yhteydessä sekä masennuksen vakavuuteen, että masennuksen lääkehoitovasteeseen. Pelkän temperamenttiprofiilin vaikutus oli vähäinen, mutta yhdessä masennuksen vegetatiivisen oirekomponentin kanssa niiden selittävä voima oli suurempi, viitaten näiden kahden tekijän yhteyteen masennuksen biologisessa taustassa. (I)
Havaitut muutokset (6 viikon seuranta-aikana) Hyväksynnän hakeminen - temperamenttiominaisuudessa ja matalampi Itseohjautuvuus - luonnepiirreominaisuus alkoholin ongelmakäytöstä kärsivillä potilailla voivat heijastaa tämän potilasryhmän muista poikkeavia masennuksen biologisia taustatekijöitä. Luonteenpiirreominaisuuksien muutokset näyttävät sen sijaan olevan yhteydessä masennuksen akuuttiin hoitovasteeseen masennuspotilailla, joilla ei ole merkittävää alkoholin riskikäyttöä. (II)
Alkoholin ongelmakäyttö vaikutti mahdollisesti siihen, että korkea Hyväksynnän hakeminen -temperamentti ominaisuus oli yhteydessä parempaan masennuksen hoitovasteen kehitykseen kahden vuoden seuranta-aikana. Kun alkoholin käytön vaikutus otettiin huomioon, Vaikeuksien välttäminen ja Itseohjautuvuus eivät ennustaneet masennuksen hoitovasteen kehitystä merkitsevästi kahden vuoden seurannassa. (III)
Elämyshakuiset-temperamenttiprofiili oli yhteydessä paniikkihäiriöön, Varautuneet yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön, Uupuneet sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja Sinnikkäät matalampaan kaikkien ahdistuneisuushäiriöiden riskiin. Tämä tulos viittaa siihen, että TCI-R voisi tarjota mittamenetelmän ennustamaan ahdistuneisuushäiriöiden kehittymisen riskiä masennuspotilailla. (IV)Background. Not enough is known about which patients suffering from major depressive disorder (MDD) benefit from antidepressant drug treatment or how temperament and character are associated with response to antidepressive treatment, long-term depression outcome in patient populations with substance use and anxiety disorder comorbidities. Earlier studies have shown that individual temperament is associated with psychiatric morbidity, outcome of depression, anxiety disorders, and substance use. However, no prior studies have addressed whether temperament clusters 1) predict antidepressive treatment response, 2) anxiety disorder comorbidity or 3) how vegetative symptoms of depression modulate the temperament clusters effect on response to antidepressive treatment. So far the available data on the differences in temperament and character profiles of depressed patients with or without harmful drinking has been limited. Moreover, it is not well known how harmful alcohol use modifies the effects of temperament and character on depression outcome. Knowledge of these associations could provide a method for enhancing more individualized treatment strategies for the diverse depressed clinical populations in psychiatric secondary services.
Materials and Methods. For Study I we recruited one hundred Finnish outpatients in Tampere region, Southern Finland (aged 19 to 72) suffering from MDD, of whom 86 completed the 6-week Pharmacogenetic Study on Depression (DEPGEN). We assessed their temperament features at baseline with the Temperament and Character Inventory (TCI) and used cluster analysis to determine the patients’ temperament profiles. We also categorized the patients according to the vegetative symptoms of MDD, i.e. reduced sleep and appetite and inner tension. General linear models (GLMs) were used for analyzing the association between temperament clusters and endpoint depressive symptoms measured by Montgomery Åsberg Depression Rating Scale scores (MADRS).
For Studies II-IV we screened 242 depressed patients with at least moderate level of depressive symptoms (BDI ≥ 17) admitted to psychiatric secondary services in South Ostrobothnia region in Finland and giving their consent to participate in the Ostrobothnia Depression Study (ODS). The Alcohol Use Disorders Identification Test (AUDIT) was used for identifying patients with marked alcohol use problems (AUP, AUDIT ≥ 11).
For Study II 127 depressed patients without alcohol use problems (non-AUP) and 89 depressed patients with alcohol use problems (AUP) were eligible for the main analyses. We assessed all patients using the Temperament and Character Inventory (TCI-R) at baseline and after 6 weeks of treatment. Using univariate general linear models (GLMs), we analyzed differences in TCI-R between AUP and non-AUP. GLMs were also used in analyzing the associations between TCI-R changes and antidepressive treatment responses measured with ΔMADRS.
For Study III 173 patients were assessed using the MADRS and the TCI-R after 6 weeks of antidepressive treatment. Outcome of depression (MADRS scores across three follow-up points at 6 weeks, 6 months and 24 months) was predicted by AUP, gender, and AUP x Gender and AUP x Time (Time = repeated measures variable) interactions together with temperament and character dimension scores in a linear mixed effects model.
For Study IV 204 patients were assessed with the TCI-R and their diagnoses with the Mini International Neuropsychiatric Interview. Two-step cluster analysis was used for defining patients’ temperament profiles and logistic regression analysis was used for predicting different anxiety disorders for various temperament profiles.
Results. Study I resulted in finding an association between skewed temperament profile (deviations from the average general population scores in different temperament dimensions) and severity of MDD, but the temperament profiles alone did not predict antidepressant treatment response. Those with higher baseline vegetative symptoms score had modest treatment response. The best fitting model with baseline MADRS vegetative symptom scores, age and temperament clusters as explanatory variables explained 20% of the variance in the endpoint MADRS scores.
In Study II alcohol use problems independently explained significant proportions of the variation in Novelty Seeking, Self-Directedness, and Persistence. Reward Dependence score change explained 14% of the ΔMADRS in AUP, while a similar model was non-significant in predicting ΔMADRS in non-AUP. Character score changes in Self-Directedness and Self-Transcendence combined explained 13% of ΔMADRS in non-AUP, whereas they were all non-significant in AUP. AUP patients had lower Self-Directedness and Persistence and higher Novelty Seeking scores than non-AUP patients.
In Study III poorer outcome of depression (MADRS scores at 6 weeks, 6 months and 24 months) was predicted by AUP × Time interaction (p<0.001) together with low Reward Dependence (p=0.003). Gender and all other temperament and character traits were non-significant predictors of the depression outcome in the mixed effects model.
The cluster analysis in Study IV resulted in finding four temperament clusters: 1) Novelty seekers with highest Novelty Seeking scores (n=56), 2) Persistent with highest Persistence scores (n=36), 3) Reserved with lowest Novelty Seeking scores (n=66) and 4) Wearied with highest Harm avoidance, lowest Reward Dependence and lowest Persistence scores (n=58). After adjusting for clinical variables, panic disorder and/or agoraphobia were predicted by Novelty seekers’ temperament profile with odds ratio [OR]=3.5 (95% confidence interval [CI]=1.8−6.9, p<0.001), social anxiety disorder was predicted by Wearied temperament profile with OR=3.4 (95% CI=1.6−7.5, p=0.002), and generalized anxiety disorder was predicted by Reserved temperament profile with OR=2.6 (95% CI=1.2−5.3, p=0.01).
Conclusions. The temperament clusters were associated both with severity of depression and antidepressive treatment response of depression. The effect of temperament profile alone was modest but, combined with vegetative symptoms of depression, their explanatory power was more marked, suggesting a possible association of these two in the biological basis of MDD. (I)
The changes detected in Reward Dependence over 6 weeks of antidepressive treatment and lower Self-Directedness in AUP patients could be indicative of different biological mechanisms associated with depressive symptomatology in patients with harmful alcohol use. Changes in character are associated with acute treatment response in non-AUP. (II)
Possibly due to the modifying effect of alcohol use problems, high Reward Dependence was associated with better antidepressive treatment outcome over the two-year follow-up. Harm Avoidance and Self-Directedness did not predict depression outcome when alcohol use problems were controlled for. (III)
Novelty seekers temperament was associated with panic disorder, Reserved with generalized anxiety disorder, Wearied with social anxiety disorder, and Persistent with lower risk of anxiety disorder comorbidities. These results suggest that TCI-R could offer a valuable dimensional method for predicting the risk of anxiety disorders in diverse depressed patients. (IV
Lipidomic architecture shared by subclinical markers of osteoporosis and atherosclerosis: The Cardiovascular Risk in Young Finns Study
No full text
Institutional Agency and Path Creation : Institutional Path from Industrial to Knowledge City
No full textADM1 Based Mathematical Models For Assessing The Effect Of Trace Elements Dynamics On Solid Waste Anaerobic Digestion
No full textAnaerobic digestion (AD) is one of the most trace element (TE) rich metabolic processes in biology. Indeed, TEs are important structural components of various enzymes in the AD process. The role and fate of TEs (Fe, Ni and Co) in AD is poorly understood due to their complex biogeochemistry. The low detection limit of analytical instruments and the time consuming and challenging nature of the experimental procedures are major obstacles to the quantification of TEs in AD. In this thesis, three separate mathematical models based ADM1 have been developed to simulate the TEs dynamics and speciation pattern in an AD reactor. In particular, a TE precipitation/dissolution model, a TE complexation model and a TE adsorption model have been progressively developed to predict the effect, role and fate of TEs in an AD batch system. In all the models the extent of microbial activity in the AD process is a function of the free TE concentration in the liquid phase, which is in equilibrium with the physicochemistry of the AD reactor. The precipitation/dissolution model considers the interactions of TEs with inorganic carbon (e.g. HCO3- and CO32-), phosphorous (e.g. PO43-, HPO42-, H2PO4-) and sulfur (e.g. HS- and S2-) components. New chemical equilibrium acid-base and precipitation reactions have been implemented to study the interactions of Fe, Ni, Co with carbonate, phosphate and sulfide components. The effects of deficiency, stimulation, inhibition and toxicity of TEs on microbial activity have been modelled based on a hormesis type TE dose-response inhibition function. The microbial uptake of TE and the TE inhibition on special microbial activities have been defined as well. Release of TEs as a disintegration product has been also considered to account for the TE content of the organic substrate. Model scenarios have been simulated to analyze the dynamics of TEs, starvation of TEs and the effect of initial sulfur-phosphorus ratio. In the complexation model, the interactions of TEs with organic chelators have been predicted. TE complexation reactions with VFAs and EDTA have been incorporated in the extended ADM1 model in addition to TE precipitation/dissolution processes. New acid-base chemical equilibrium reactions have been incorporated to model the dynamics of EDTA species. Complexation process rates have been defined as well. The model is able to quantify the effect of EDTA/VFA -TE complexation on methane production. Further, effect of initial Ca and Mg concentration on TE complexation has been predicted in a separate modelling scenario. Finally, a general framework able to take into account the precipitation/dissolution and complexation reactions, as well as the interaction of TEs with various surfaces available in the AD system has been developed. The model tracks the TEs dynamics in a batch anaerobic digester and as an extension of the previous contributions, incorporates the adsorption reactions of TEs with biomass, inert and precipitate (FeS). The concepts of free and occupied binding sites, and binding site density for the various surfaces have been incorporated into the model. Simulation scenarios were able to predict the effect of various organic matter concentrations, initial TE concentrations, initial Ca-Mg concentrations, initial EDTA concentrations and change in TE binding site density for biomass, inert and precipitate on cumulative methane production and TE speciation
Out-of-hospital cardiac arrests in nursing homes and primary care facilities in Pirkanmaa, Finland
No full textYleisten kirjastojen ja mediakasvatuksen yhteinen tulevaisuus: Mediakasvatustyön rooli yleisissä kirjastoissa
No full textTässä pro gradu -tutkielmassa lähtökohtana on tarkastella suomalaisten yleisten kirjastojen mediakasvatustoimintaa: millaista toiminta on ollut, mikä sitä määrittää ja millaiseksi se tulevaisuudessa saattaisi kehittyä. Taustalla on keskustelu siitä, miten esimerkiksi digitalisaatio ja e-aineiston kasvu vaikuttavat kirjastojen palveluihin ja miten mediakasvatukselle käy sen seurauksena. Tutkimuksen päätavoitteena onkin pohtia, millainen rooli mediakasvatustoiminnalla on tulevaisuuden yleisessä kirjastossa.
Tutkielma on luonteeltaan laadullinen. Sen aineisto on kerätty sähköisesti elämysmenetelmää soveltaen. Vastaajat ovat työnsä tai opiskelunsa kautta kiinnostuneita kirjastoissa tehtävästä mediakasvatustyöstä ja jäseninä Facebookin Mediakasvatusta kirjastossa -ryhmässä. He saivat pohdittavakseen tilanteen, jossa kirjasto on tulevaisuudessa joko saanut lisää resursseja tai on lakkautettu kokonaan. Vastaajat kirjoittivat omat tarinansa mielikuvitustaan käyttäen esimerkiksi siitä, miten kehyskertomuksen tilanteeseen oli päädytty tai mitä sen jälkeen voisi tapahtua. Aineisto on analysoitu teemoittelun ja tyypittelyn avulla.
Analyysin tuloksena seuloutui esiin kirjaston tulevaisuuteen vaikuttavia uhkia ja mahdollisuuksia. Suurimmat uhkatekijät liittyvät yhteiskunnallisiin muutoksiin, esimerkiksi eriarvoistumiseen ja resurssien vähenemiseen. Digitalisaatio osoittautui vastauksissa sekä uhkaksi että mahdollisuudeksi. Kirjastotoiminnan mahdollisuuksia ovat sen lisäksi muutos ja uudistuminen sekä yhteistyö tai yhdistyminen muiden toimijoiden kanssa. Kirjaston mediakasvatus on tulevaisuuden visioissa tärkeä osa kirjaston palveluita ja sellaisenaan tasa-arvoa toteuttava tekijä.
Johtopäätöksenä on, että kirjastotoiminta voi säilyä tulevaisuuden suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta siinä on tapahduttava muutoksia. Mediakasvatus voi sekin säilyä osana kirjastojen palveluita. Sitä ei kuitenkaan tulevaisuudessa toteuteta niinkään mediakasvatuksena, sillä se on jo nyt liittynyt osaksi kirjastojen muuta toimintaa, jossa se on mukana yhtenä pedagogisesti perusteltuna tavoitteena. Nämä tavoitteet voidaan usein ilmaista erilaisten lukutaitojen kautta