47495 research outputs found
Sort by
Luokanopettajien työhyvinvoinnin yhteys oppilaiden kouluviihtyvyyteen
No full textTutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, miten luokanopettajien työhyvinvointi on yhteydessä heidän oppilaidensa kouluviihtyvyyteen. Tutkimuksen lähtökohtana on ollut suomalaisten koululaisten huono kouluviihtyvyys suhteessa kansainväliseen vertailuun. Opettajien voidaan olettaa olevan yhtenä keskeisenä tekijänä oppilaiden kouluviihtyvyyskokemukselle. Opettajalla on paljon valtaa suhteessa oppilaisiinsa ja siihen, millaisista tekijöistä heidän koulupäivänsä muodostuvat. Näin ollen kouluviihtyvyyden tutkiminen opettajan näkökulmasta on perusteltua. Opettajan merkitystä alakouluikäisten oppilaiden kouluviihtyvyyteen ei ole juuri tutkittu Suomessa. Kuitenkin alakoulussa yksittäisen opettajan merkitys on oppilaan kokonaisvaltaiselle koulukokemukselle suurempi kuin yläkoulussa, jossa luokanopettaja korvautuu aineenopettajilla.
Opettajien työhyvinvointia on tutkittu melko paljon. Opettajat tuntuvat yleisesti nauttivan työstään ja kokevat usein työn imua. Työn imu kuvaa työhyvinvoinnin parasta tasoa. Työn imu mahdollistuu, kun työntekijä kokee työnsä merkitykselliseksi sekä arvostetuksi ja työn kuormittavat tekijät eivät ylitä sen sisältämiä voimavaroja. Työn ja työpaikan ominaisuudet vaikuttavat työn kuormittavuuteen ja voimavaroihin. Näitä ovat työtehtäviin liittyvien tekijöiden lisäksi esimerkiksi työympäristö ja työyhteisö.
Oppilaiden kouluviihtyvyyttä kuvaavia määritelmiä on useita. Toisinaan kouluviihtyvyys ja kouluhyvinvointi kuvataan lähes rinnakkaisina käsitteinä, toisinaan kouluviihtyvyys kuvataan yhtenä kouluhyvinvoinnin osana. Tämän tutkimuksen lähtökohdissa kouluviihtyvyys on määritelty tarkoittamaan oppilaan subjektiivista kokemusta niistä tekijöistä, jotka vaikuttavat hänen kokemuksiinsa koulussa viihtymiseen ja koulutyöstä pitämiseen. Tutkimuksen yhtenä tarkoituksena on ollut myös selvittää, mistä tekijöistä kouluviihtyvyys voisi koostua. Aiemmissa tutkimuksissa tekijöiksi on määritelty esimerkiksi kouluyhteisöön, koulun ominaisuuksiin, vaikutusmahdollisuuksiin ja oppilaan taustoihin liittyviä tekijöitä.
Tutkimuskysymys oli: Miten opettajien työhyvinvointi ja oppilaiden kouluviihtyvyys ovat yhteydessä toisiinsa? Tutkimukseen selvitettiin opettajien kokemuksia heidän työhyvinvoinnistaan ja oppilaiden kokemuksia koulussa viihtymisestä. Analyysivaiheessa näitä aineistoja vertailtiin toisiinsa. Tutkimusote oli fenomenologis-hermeneuttinen ja aineisto kerättiin haastattelemalla viittä eri pirkanmaalaista opettajaa ja heidän oppilaistaan neljää vapaaehtoista. Aineiston analyysinä käytettiin sisällönanalyysiä, jossa huomioitiin fenomenologis-hermeneuttisen tutkimuksen erityisvaatimuksia. Analyysissa muodostettiin teemoja, joita vertailtiin suhteessa toisiinsa.
Opettajat kuvailivat voivansa töissä suhteellisen hyvin, jotkut kokivat jopa työn imua. Aineiston mukaan opettajien työhyvinvointiin vaikuttavat kuormittavat ja voimavaroja lisäävät tekijät. Kuormittavia tekijöitä tämän tutkimuksen mukaan olivat tilojen haasteet, rajanvedon haasteet, perustyön kuluttavuus, opetustyön ulkopuolinen työkuorma, oppilaat, oma kokemattomuus ja huoltajat. Opettajien voimavaroja lisääviä tekijöitä taas olivat kollegat, oppilaat, toimivat tilat, valinnanvapaus työssä, esimies ja koulun toimintatavat. Oppilaat kuvailivat koulua ja tunteitaan sitä kohtaan enimmäkseen positiivisesti. Aineiston analyysissa määritettiin kuusi kouluviihtyvyyteen vaikuttavaa tekijää, jotka olivat turvallisuus ja tasavertaisuus, tilat ja resurssit, vaikutusmahdollisuudet ja yksilöllisyyden huomioiminen, vertaissuhteet, suhteet koulun aikuisiin ja vireystila. Koulussa tuntuivat viihtyvän parhaiten ne oppilaat, joiden opettajat kokivat työn imua. Lisäksi opettajien työhyvinvoinnin ja oppilaiden kouluviihtyvyyden kannalta yhteisiä tekijöitä olivat tilat ja resurssit, kouluyhteisö sekä vaikutusmahdollisuudet. Johtopäätöksenä oli, että opettajien työhyvinvointia tukemalla voidaan mahdollisesti tukea myös oppilaiden kouluviihtyvyyttä. Tämä tulisi huomioida myös koulun kehitystoimissa
Vuotovesien vaikutukset erillisviemäriverkoston toiminnassa ja saneerauksessa
No full textVuotovedet ovat jätevesiviemäriverkostoon kuulumattomia ylimääräisiä pinta- ja pohjavesiä. Tämä kandidaatintyö on kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena on tutkia vuotovesien vaikutuksia erillisviemäröidyn jätevesiverkoston ja jätevedenpuhdistuksen toiminnassa sekä avata vuotovesistä johtuvan saneerausprosessin kulkua. Lisäksi tavoitteena on tarkastella keinoja saada tontinomistajat mukaan saneerausprosessiin.
Vuotovedet voidaan jakaa pohjavesivuotoihin ja pinta- sekä kuivatusvesivuotoihin. Pohjavesivuodot ovat pohjavettä, jotka pääsevät verkostoon esimerkiksi rikkinäisten putki- ja kaivorakenteiden kautta, kun taas pinta- ja kuivatusvesivuodot ovat hulevettä, jotka pääsevät verkostoon sen pintarakenteiden kautta tai kiinteistöjen kuivatusvesinä. Vuotovesiä voidaan tutkia ja paikantaa eri menetelmillä, kuten virtaamamittauksilla, TV-kuvauksilla ja savukokeilla.
Vuotovedet lisäävät veden määrää viemärissä ja muuttavat sen ominaisuuksia, mikä vaikuttaa verkoston ja jätevedenpuhdistamon toimintaan, tehokkuuteen ja mitoitukseen. Vuotovedet voivat aiheuttaa verkostossa kapasiteettiongelmia sekä ylivuotoja ja jätevedenpuhdistamolla biologinen prosessi voi pysähtyä kokonaan. Tämän takia vuotovesillä on merkittäviä toiminnallisia ja taloudellisia vaikutuksia vesilaitokselle, sekä negatiivisia vaikutuksia kestävään vesihuoltoon ja ympäristöön.
Vuotovesiä voidaan ehkäistä verkostosaneerauksella. Saneerausprosessi koostuu usein suunnitteluvaiheesta, itse saneerauksesta ja saneerauksen arviointivaiheesta. Vesilaitos on vastuussa verkoston saneerauksesta paitsi silloin, kun kyseessä on verkoston tonttihaara. Tällöin saneerausvastuu on tontinomistajalla, jota voi olla vaikea saada saneeraamaan tonttijohtoaan. Vesilaitosten on tällöin pyrittävä tiedottamaan saneerauksen hyödyistä ja käyttämään erilaisia houkuttelukeinoja, jotta tontinomistajat lähtisivät mukaan saneerausprosessiin. Kannustuskeinoja voivat olla esimerkiksi alennukset, kiinteät hinnat ja ilmaiset viemäritutkimukset.
Vuotovedet hankaloittavat erillisviemäriverkoston toimintaa, joten tutkimus aiheesta on tärkeää. Vuotovesiä ja niiden vaikutuksia onkin tutkittu paljon. Tulevaisuudessa tutkimusta voisikin johtaa enemmän tonttihaarojen vuotojen suuntaan ja kehittyneempien vuotovesien tutkimusmentelmien kehittämiseen
"Te siellä saatte todella tuntea mitä on sota, kun näette ne jäljet mitä se on jättänyt jälkeen.": Sodan kokemus komennuksella olleiden lottien kirjeissä vuosina 1941–1942
No full textTämä tutkielma käsittelee kirjeitä analysoiden sitä, miten jatkosodassa komennuksella olleet lotat kokivat sodan. Tutkimuskysymyksenäni on selvittää, miten komennuksella olleet lotat kokivat sodan ja miten siitä kirjoitettiin vuosina 1941–1942. Tutkimukseni aineistona käytän kahtakymmentä kirjettä, jotka ovat komennuksella olleiden lottien kirjoittamia. Sodan kokemuksen lisäksi tutkielmassa on kaksi muuta lottien kokemukseen kietoutuvaa pääasiallista teemaa: sukupuoli ja sodasta selviytyminen. Koska sukupuoli vaikuttaa suoraan ihmisen kokemusmaailmaan, näkökulma avaa sitä, miten tämä vaikutus ilmeni lottien kirjeissä. Kolmas näkökulma selvittää, minkälainen merkitys kirjeenvaihdolla oli lotille heidän psyykkisen selviytymisensä kannalta.
Analyysini mukaan lotat elivät kirjeenvaihdon tuottaman luottamuksen varassa. Kirjeet toivat lotille turvallisuutta, joiden kautta arjelle saatiin merkityksiä. Kirjeiden kautta ylläpidettiin myös tulevaisuudenuskoa, läheisiä ihmissuhteita sekä turvauduttiin järjestön yhtenäisyyteen. Nämä seikat auttoivat lottia selviytymään poikkeusoloissa. Myös Lotta Svärd -järjestön arvot kytkeytyvät kiinni kokemukseen sukupuolen näkökulmasta katsottuna; kirjeet paljastavat lottien kesken jaetun ihannepohjan hyveille ja käytökselle. Kirjeet kuvaavatkin lottien sisäistä kamppailua oman inhimillisyytensä ja järjestön ihanteiden välillä. Tutkimukseni osoittaa, kuinka kirjeiden avulla komennuksella olleet lotat pyrkivät vaikuttamaan oman mielensä toimintaan ja näin hallitsemaan kaoottista todellisuutta
Bladder cancer survival in men using 5-alpha-reductase inhibitors
No full textTutkimuksen tarkoitus
Mieshormoneilla on ajateltu olevan yhteys virtsarakkosyövän kehittymiseen ja etenemiseen. Tutkimme suomalaisessa kohorttitutkimuksessa, miten 5-alfa-reduktaasin estäjät (5-ARIt) vaikuttavat miesten virtsarakkosyöpäspesifiin kuolleisuuteen.
Materiaalit ja metodit
Kohortti koostuu 10720 miehestä, joilla on vuosina 1997-2012 todettu virtsarakkosyöpä ensimmäistä kertaa. Tiedot on kerätty Syöpärekisteristä. Keskimääräinen seuranta-aika oli 4,17 vuotta virtsarakkosyöpädiagnoosin jälkeen.
Virtsarakkosyöpäkuoleman riskiä 5-ARI -käytön suhteen analysoitiin käytten Coxin regressiota, joka vakioitiin iän, perussairauksien, primaarin syöpähoidon ja syöpäkasvaimen levinneisyyden mukaan. Pitkäaikaisessa riskiarviossa käytimme lag time -analyysejä. Huomioimme analyyseissä mahdollisen samanaikaisen alfasalpaajien käytön.
Tulokset
5-ARI:en käyttö ennen virtsarakkosyöpädiagnoosia yhdistettiin pienempään virtsarakkosyöpäkuoleman riskiin (HR 0.84, 95% CI 0.73-0.97). Syöpäspesifi kuolemanriski pieneni, mitä pidempään lääkitystä oli käyttänyt. Alfasalpaajien käytöllä ennen virtsarakkosyöpädiagnoosia ei ollut yhteyttä syöpäspesifiin kuolemanriskiin (HR 1.02, 95% CI 0.91-1.13).
Virtsarakkosyöpädiagnoosin jälkeinen 5-ARI -lääkityksen käyttö oli yhteydessä pienempään syöpäspesifiin kuolemanriskiin (HR 0.77, 95% CI 0.68-0.88). Vastaavaa yhteyttä ei havaittu alfasalpaajalääkityksellä (HR 0.98, 95% CI 0.90-1.07). Virtsarakkosyöpäkuoleman riski oli alentunut vielä 5 vuotta lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen.
Päätelmät
5-ARI -käyttäjillä on alentunut virtsarakkosyöpäkuoleman riski. Alfasalpaajien käyttäjillä vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Tutkimus tukee 5-ARI-lääkityksen mahdollisia hyötyjä virtsarakkosyövän hoidossa
Jännepunosten tartunta jännitetyssä betonirakenteessa punoksen vaurioituessa: Kuormituskokeet
No full textTämä diplomityö käsittelee jännepunosten tartuntaa ja vaurioituneen jännepunosnipun jännevoiman uudelleenankkuroitumista todellista vastaavassa jälkijännitetyssä rakenteessa. Jälkijännitetyssä ja –injektoidussa rakenteessa rakenteen toiminta muiden kuin vaurioituneen poikkileikkauksen käyttäytyminen riippuu tartunnan kyvystä uudelleenankkuroida jännepunoksen jännevoima. Jälkijännitetyissä siltarakenteissa on havaittu viime vuosina runsaasti jännepunosten korroosiovaurioita, ja jatkotutkimusten kannalta olennaista tietoa jännepunosnipun ja ympäröivän rakenteen toiminnasta jännepunoksen tai -punosten katketessa ei juurikaan ole saatavilla.
Työn tavoitteena oli määrittää uudelleenankkuroitumispituus jännepunosnipun jännevoimalle ja jännevoiman jakautuminen uudelleenankkuroitumispituuden matkalla todellista siltarakennetta edustavassa tilanteessa, sekä verrata tuloksia kirjallisuudessa esitetyillä laskentamenetelmillä saatuihin tuloksiin. Lisäksi koetulosten ja kokeiden aikana tehtyjen havaintojen pohjalta pyrittiin tekemään päätelmiä jännepunosten ja rakenteen yhteistoiminnasta vauriotilanteessa onnistuneessa ja vajaaksi jääneessä injektoinnissa.
Tutkimus toteutettiin koekuormituksilla. Koekappaleina oli 16 kappaletta vaihtelevan mittaista, poikkileikkaukseltaan 400x400 mm2 teräsbetonipalkkia, joiden lävitse teräksiseen suojaputkeen jännitettiin ja injektoitiin 12 kappaletta jännepunoksia nipussa noin 1000 MPa punosjännitykseen. Injektoinnin kovetuttua jännevoimaa vapautettiin palkin päästä punoksia vapauttamalla, jolloin jännevoima uudelleenankkuroitui palkkiin. Betonin puristumaa mitattiin palkin matkalta ja jännevoiman suuruutta palkin päästä. Tulosten perusteella tehtiin päätelmät uudelleenankkuroitumispituudesta, sekä jännevoiman jakautumisesta palkin matkalla.
Tutkimuksessa määritettiin jännevoimalle uudelleenankkuroitumispituus koejärjestelyn mukaisessa tilanteessa. 12 jännepunoksen uudelleenankkuroitumispituus oli täydessä injektoinnissa 1000 MPa punosjännitystä kohden 1,24 m. Injektoinnin tyhjätila kasvatti uudelleenankkuroitumispituutta. Jännevoiman jakautumista uudelleenankkuroitumispituuden matkalla verrattiin kirjallisuudessa esitetyillä laskentamalleilla saatuihin tuloksiin, joiden huomattiin soveltuvan tarkasteluun koejärjestelyn mukaisessa tilanteessa kohtalaisen hyvin
Asianajajan palkkion kohtuullisuus ja asianajopalveluiden hinnoittelu
No full textTässä tutkielmassa tarkastellaan asianajopalveluiden hinnoittelua ja hinnoittelun sääntelyä. Suomen lainsäädännössä ei ole yleisesti määritelty asianajotoimeksiantojen palkkion määräytymisperustetta eikä palkkioperusteita koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä. Asianajajaliiton hyvää asianajajatapaa koskevien ohjeiden 5.12 kohdan mukaan asianajajan asiakkaaltaan maksettavaksi vaatiman palkkion on oltava kohtuullinen sekä säädösten ja Asianajajaliiton ohjeiden mukainen. Asianajajaliiton palkkio-ohje B3 sisältää palkkiota koskevia tarkempia ohjeita. Tutkielman pääasiallisena tarkoituksena on pyrkiä vastamaan tutkimuskysymykseen siitä, mitä tarkoitetaan asianajajan kohtuullisella palkkiolla, miten asianajopalveluita hinnoitellaan ja miten hinnoittelua voisi kehittää.
Tutkielmassa palkkion kohtuullisuuden arvioinnin lähtökohtien on ajateltu olevan osin riippuvainen asianajajan ja asiakkaan välisen suhteen epäsymmetrisyydestä sekä siitä, kuinka hyvin asiakas on ollut tietoinen toimeksiannon kokonaisveloituksesta toimeksiannosta sovittaessa. Kun tämä arviointi on suoritettu, tulee kohtuullisen palkkion suuruutta määriteltäessä ottaa huomioon vielä ainakin tehtävän laatu, laajuus, sopimussuhteen osapuolten näkökulmat ja markkinatilanne.
Tässä tutkielmassa asianajopalveluiden hinnoittelun tarkastelu on aloitettu palveluiden kustannusperusteisia, kilpailuperusteisia ja asiakasarvoon perustuvia hinnoittelumenetelmien tarkastelusta. Näitä menetelmiä on vertailtu oikeuskirjallisuudessa esiin nostettuihin asianajajan palkkion määräytymisperusteisiin. Vertailun tuloksena hinnoittelumenetelmien on todettu olevan lähtökohdiltaan toisistaan poikkeavat. Asianajajien hinnoitteluun vaikuttavat useat eri lait ja asetukset sekä Asianajajaliiton määräykset. Palveluiden hinnoittelun poikkeavuuteen vaikuttaa myös se, että asianajopalveluiden kilpailu markkinoilla ei ole aina riittävän toimivaa. Asianajajien tulisi kehittää hinnoitteluaan läpinäkyvämmäksi, jotta asiakkaiden olisi helpompi tehdä hintavertailua
Tieto- ja viestintäteknologia tukena lukemaan ja kirjoittamaan oppimisessa esi- ja alkuopetuksessa – Kasvatustieteen opiskelijoiden näkemyksiä
No full textTämän tutkimuksen tavoitteena on kartoittaa kasvatustieteen opiskelijoiden näkemyksiä tieto- ja viestintäteknologiasta (TVT) lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen kohteena ovat opiskelijoiden kokemukset TVT:n hyödyntämisestä sekä opiskelijoiden näkemykset siitä, millaisia etuja ja haasteita tieto- ja viestintäteknologialla on lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen näkökulmasta esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimuksen tutkimuskysymyksiä ovat: (1) millä tavoin tietoja viestintäteknologia on näkynyt, jos on näkynyt, opiskelijoiden työssäoppimisen jaksoilla sekä mahdollisesti työelämässä, (2) millaisia etuja opiskelijat näkevät tieto- ja viestintäteknologiassa lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukemisen näkökulmasta esi- ja alkuopetuksessa sekä (3) millaisia haasteita he näkevät tieto- ja viestintäteknologiassa lapsen lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukemisen näkökulmasta esi- ja alkuopetuksessa. Tutkimusaineisto kerättiin syksyllä 2019 parihaastatteluina kolmelta luokanopettajaopiskelijalta ja kolmelta varhaiskasvatuksen opiskelijalta.
Jokaisella kuudella haastateltavalla opiskelijalla oli aiempaa kokemusta tieto- ja viestintäteknologian hyödyntämisestä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena. Yhdellä haastatelluista luokanopettajaopiskelijoista ei ollut kuitenkaan kokemusta TVT:sta lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena nimenomaan esi- ja alkuopetuksesta. Opiskelijoiden kokemukset perustuivat työssäoppimisen jaksoihin sekä sijaistamisiin esi- ja alkuopetuksessa. Tabletit, tietokoneet ja oppimispelit olivat eniten mainitut TVT:n käyttömuodot lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukena esi- ja alkuopetuksessa. Opiskelijoiden näkemykset eduista jaettiin kolmeen kategoriaan, jotka olivat motivointi ja mielekkyys oppilaan kannalta, opetuksen monipuolistaminen ja tukeminen sekä edut lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen tukemisessa. Näkemykset haasteista kyettiin jakamaan neljään kategoriaan, jotka olivat opettajan osaaminen ja toiminta, puutteet resursseissa, epäterveellisyys sekä lukemaan ja kirjoittamaan oppimisen heikentyminen
Moninpelattavan digitaalisen matematiikkapelin suunnittelu
No full textTässä tutkielmassa tarkastellaan matematiikkaa käsittelevän digitaalisen oppimispelin suunnitteluprosessiin liittyviä haasteita ja tavoitteita. Tutkielman tavoitteena on ollut tutkimuskirjallisuuden pohjalta tarkastella, mitkä suunnitteluratkaisut ovat osoittautuneet erityisen toimiviksi oppimispeleissä opetuksen ja viihdyttävyyden kannalta ja eritellä erilaisia testaustapoja ja suunnittelumalleja pelinkehitykseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan väittää, että ainakin kasvava vaikeustaso, satunnaisuus, mielenkiintoiset päätökset ja oppimisen helpottaminen erilaisilla tuilla kuten virheidentunnistusmekanismilla, voivat edistää pelin mahdollisuuksia onnistua tavoitteissaan