47495 research outputs found
Sort by
Improving traceability in spare part service
No full textTraceability of products and services is a phenomenon which that has been popping out at discussion more frequently in last years, usually as a repercussion of global incidents. During the 21st century such examples can be found from food and pharmaceutical industry, as many others too. When considering the history of product traceability, the safety aspect can be identified as one of the main drivers for the whole concept of traceability. That is the main reason why the food industry has put so much effort in developing traceability systems in their industry, and why today they can be considered to be the forerunner of traceability. Technological development and in-creased customer awareness have also increased the interest to develop and implement traceability systems in other fields of business too. At the same time drivers to improve and develop traceability systems have diversified: traceability data enables them to develop and optimize business processes in the fields of quality, logistics, and efficiency just to mention a couple of examples. In addition to that, traceability also has been proven to be efficient way to increase sustain-ability development goals and circular economy on the supply chains. of examples. In addition to that, traceability also has been proven to be efficient way to increase sustainability development goals and circular economy on the supply chains.
At this work traceability will be studied together with spare parts, hence the target of this work is to develop the spare part process of the case company by developing the traceability of the spare parts. The focus is especially at the end of the spare parts lifecycle; how broken parts could be more recognizable and more traceable in the situation when time is of the essence and what different technological solutions could be used for that. The work has been commissioned by a global company that operates in the field of automation and indoor logistics. Within this project, the plan was to create a solid implementation plan and run the pilot testing at the main spare part warehouse of the case company, so that the concept could be put into practice in the whole organization later.
By comparing different technological solutions QR codes turned out to be most suitable for the case company. In enables to pass relevant information to customers in an efficient and cost-effective way. During the first phase of the project, QR codes will include data in text form, but in the future, they will also have a URL address. In the future the target is to find a web portal that can be used for sharing product and traceability-related data easily. All the technological solutions that were compared together were based on various sources, where they were proven to be effective solutions in different traceability applications. A Comparison was based on five main criteria which are discussed more closely in the text.
The main outcome of the work was three-phase implementation and development plan, which describes precisely how the case company could achieve the state of art traceability system in their organization. Contrary to the original project plan the system was not able to be done within the time frame of this work. Therefore, execution of the presented implementation and development plan remains for the company itself, and it won’t be reported at this work
Hyvinvointia hankkimassa : Tulosperusteinen palvelujen järjestäminen julkisella sektorilla
No full textHyvinvoinnin tavoittelu on noussut palvelujen järjestämisen keskiöön. Näkemys siitä, ettei julkisella sektorilla haluta hankkia tai tuottaa vain suoritteita, kuten käyntejä tai tunteja, on vahvistunut. Monimutkaisen ja muuttuvan toimintaympäristön, niukkojen resurssien ja kasvavien palvelutarpeiden haasteisiin vastaamiseksi tavoitellaan palvelujen järjestämisessä kokonaisonnistumista eli tuloksellisuutta, taloudellisuutta, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin tulosperusteista palvelujen järjestämistä rajoittuen hyvinvointipalvelujen järjestämiseen julkisella, erityisesti kuntasektorilla. Palvelujen järjestäminen merkitsee sitä, että palveluja voidaan tuottaa itse, yhdessä muiden julkisten toimijoiden kanssa tai ostaen niitä ulkoisilta tuottajilta. Tutkimus painottui palvelujen hankintaan ulkoisilta palveluntuottajilta. Tulosperusteinen palvelujen järjestäminen on vahvistunut Suomessa 2010-luvulla, ja se tavoittelee kansalaisten hyvinvoinnin lisäämistä yhteiskunnan eri tahojen avulla. Kyseessä on palvelujen järjestämisen paradigman muutos, jolla on huomattava vaikutus hallintoon ja johtamiseen.
Tutkimuksen tavoitteena oli löytää yhteyksiä samanaikaisille ilmiöille, vahvistuneelle hallinta-ajattelulle ja tulosperusteiselle palvelujen järjestämiselle. Julkisen hyödyn käsite tuli merkitykselliseksi osaksi tutkimusta, ja siten sekä new public governance (NPG) että public value toimivat tutkimuksen taustateorioina. Tutkimuksen tavoitteena oli myös vuorovaikutus teorian ja käytännön välillä, ja siten tutkimuksessa rakennettiin tulosperusteisen palvelujen järjestämisen malli, jonka liimana ja mahdollistajana toimii yhteiskehittävä johtaminen.
Tutkimus toi esille, että tulosperusteinen palvelujen järjestäminen on lähestymistapana holistinen (esim. Leat & Setzler 2002) ja se haastaa organisaatiota, sen kulttuuria ja johtamista, mutta myös toimintaympäristöään. Kyse on kokonaisvaltaisesta hankintastrategiasta, jolla vastataan muun muassa tietojohtamisen tarpeeseen, yhteiskehitetään ja -tuotetaan palveluja, lisätään luottamusta järjestäjän, tuottajien ja palvelunkäyttäjien välillä ja mahdollistetaan paremmin kekseliäät ratkaisut verrattuna suoriteperusteiseen hankintaan. Mittaaminen, arviointi ja kumppanuus ovat keskeisessä asemassa tulosperusteisessa palvelujen järjestämisessä.
Uuteen julkiseen hallintaan kytkeytyvä tulosperusteinen palvelujen järjestäminen on mahdollista valita tietoisesti uudistamisen mekanismiksi uutta julkista johtamista heijastelevan suoriteperusteisen palvelujen järjestämisen sijasta. Kuitenkin tämä vaatii osaamista, sitoutumista ja resursseja, ja johtamisella voidaan merkittävästi joko heikentää tai tukea tulosperusteisuuden soveltamista. Tulosperusteinen palvelujen hankinta on prosessina raskas. Tulosperusteisuutta voidaan myös hyödyntää rinnakkain perinteisemmän suoriteperusteisen palvelujen järjestämistavan rinnalla. Tulosperusteinen palvelujen järjestäminen edellyttää uudenlaista järjestäjäosaamista, ja tähän keskusteluun tutkimus toi uutta tietoa tulosperusteisuuden soveltamisesta, soveltuvuudesta ja sen eri elementeistä.Wellbeing-seeking has become an important part of commissioning services. The vision of and desire for commissioning outcomes instead of outputs, such as calls or hours, has strengthened. Total success or successfulness, in other words, economy, efficiency, effectiveness and equity, is striven for in commissioning of services in order to meet the challenges of complex and changing operational environments, meagre resources and growing service needs.
In this study outcomes-based commissioning (OBC) was investigated concentrating on welfare services in the public sector, especially in municipalities. Commissioning of services means that the services can be produced by the public organization itself or in collaboration with other public actors or they can be purchased from outside providers. The study focused on the commissioning of services from outside service providers. Outcomes- based commissioning gained strength in Finland in the 2010s and it focuses on increasing the wellbeing of the citizens through different quarters of the society. This is a change of paradigm in service commissioning and it has had a notable effect on administration and leadership.
The target of the study was to examine the connections between the simultaneous phenomena, the strengthened governance thinking and outcomes-based commissioning. The concept of public value became a meaningful part of the research and thus both the new public governance (NPG) and public value act as the background theories of the study. The aim of the study was also to examine the interaction between the theory and practice, and therefore, in this research, a model of outcomes-based commissioning was built. Its glue and enabler is co-creative leadership.
The research indicates that as an approach outcomes-based commissioning is holistic (e.g. Leat & Setzler 2002) and it challenges the organization, its culture and leadership, but also its operational environment. It is a question of a holistic commissioning strategy which can answer to the need of knowledge management and through which services are co-created and co-produced. With outcomes-based commissioning, trust can be increased between the commissioner, producers and the service users and more inventive solutions are enabled compared to output-based commissioning. Measuring, evaluation and partnership are in the center of outcomes-based commissioning.
It is possible consciously to choose the NPG-connected outcomes-based commissioning as a mechanism of renewal instead of output-based commissioning which has its roots in new public management (NPM). Nevertheless, this requires know-how, involvement, resources − and with leadership the appliance of OBC can either be weakened or supported substantially. As a process outcomes-based commissioning is burdensome. Outcomes-based commissioning can also be applied alongside the traditional way of purchasing services. OBC calls for a new kind of commissioning know-how, and into this discussion the research brought new information on applying outcomes-based commissioning, applicability of it and on the different elements of outcomes-based commissioning
Professionelle Zuhörkompetenz und Zuhörfilter beim Dialogdolmetschen
No full textThe dissertation is published by Frank & Timme GmbH and is available at the publishers online shop.Väitöskirja on saatavissa kustantajan verkkokaupasta.</a
Use and Non-Use of Performance Information in the Public Sector : Scratching beneath the surface
No full textElämä tietoyhteiskunnassa pitää sisällään suurien tietomassojen parissa toimimista. Aikakautta kuvastaa se, että tiedon luomiseen, prosessointiin, jakamiseen, säilyttämiseen ja käyttöön uhrataan paljon aikaa. Tässä informaatiotulvassa faktojen ja fiktion erottaminen ei aina ole helppoa. Vaikeita ovat myös päätökset siitä, mitä tietoa tulisi käyttää. Vaihtoehtoiset faktat, valeuutiset ja vaikeudet erottaa hyödyllinen tieto hyödyttömästä hankaloittavat omalta osaltaan tiedonkäyttöä. Ei olekaan ihme, että julkisen sektorin toiminnassa faktojen tarkastuksesta sekä käyttökelpoisen tiedon määrittelystä on tullut osa arkea, kuten myös hankaluuksista määrittää hyödyllinen tieto. Tiedonkäytön hankaluudet ovat tämän väitöskirjan suurin inspiraationlähde, sillä työ keskittyy tarkastelemaan sitä, mitkä syyt motivoivat tulostietojen tiedonkäyttöä ja tiedon käyttämättä jättämistä julkisella sektorilla.
Tutkimuskysymys ei ole uusi kansainvälisessä tutkimuksessa, mutta siihen on hyvä palata, koska nykyteoriat aiheesta kärsivät sekä koheesion puutteesta että kattavuuden katvealueista. Koheesion puuttumisella viitataan siihen, että tuloksellisuuden johtamisen tutkimuskentässä ei ole selkeää yhteistä ja yleisesti hyväksyttyä teoriapohjaa, johon tehdyt tutkimukset voisivat kiinnittyä. Tutkimusten teoreettiset taustat ovatkin olleet idiosynkraattisia. Koheesion puute on heikentänyt tutkijoiden kykyä aggregoida ja integroida tutkimustuloksia, jolloin kokonaiskuva tuloksellisuustietojen käytöstä julkisella sektorilla on jäänyt pimentoon. Teorioiden kattavuudessa on parantamisen varaa, koska tiedon käyttämättä jättämisen syyt ovat saaneet liian vähän huomiota ja monitulkintaisuus sekä päällekkäisyys tiedonkäytön syissä on jäänyt suurelta osin tunnistamatta. Tämä tutkimus yrittää laajentaa tulostietojen käytön tutkimusta näiden laiminlyötyjen osa- alueiden tutkimisen avulla.
Väitöskirja on luonteeltaan poikkitieteellinen monimenetelmätutkimus, joka pohjautuu pragmatismiin tieteenfilosofisena suuntauksena. Työn tarkoituksena on luoda holistinen teoreettinen viitekehys tuloksellisuustietojen käytön ja käyttämättä jättämisen syistä. Tutkimuksessa luotu teoreettinen viitekehys ehdottaa tiedonkäytön tai käyttämättä jättämisen syiksi yhteen kietoutuneita yksilö- ja kontekstitekijöitä. Tarkemmin jaoteltuna yksilötekijät muodostuvat demografisista muuttujista, mentaalimalleista ja vallasta. Kontekstitekijät viittaavat sosiaaliseen paineeseen, informaation tuottajaan, informaatiokanavaan ja informaation ominaisuuksiin. Väitöskirja koostuu teoreettisen viitekehyksen luovasta johdannosta sekä neljästä artikkelista, jotka testaavat ja kehittävät luotua viitekehystä. Tutkimustulokset tarjoavat käytännöntoimijoille kattavan kokoelman syitä, joiden avulla voidaan paremmin ymmärtää sekä edistää tulostietojen käyttöä julkisella sektorilla. Tutkijoille väitöskirja tarjoaa uusia tutkimuspolkuja, joita kulkemalla voi tulevaisuudessa pyrkiä laajentamaan ymmärrystämme tulostietojen käytöstä. Nämä tutkimuspolut liittyvät tiedon käyttämättä jättämisen arvoon sekä monitulkintaisuuteen tiedonkäytön syissä.Life in the information age includes encountering vast amounts of information. The era reflects how much time is being used for creating, processing, sharing, storing, and using information. In this flood of information, separating facts from fiction is not an easy task; neither is deciding what information should be used. Indeed, there is counter knowledge or fake news, and then there is knowledge that is either usable—or not. In the context of the public sector, fact checking and defining usable information is also part of everyday life, and problems in information use are as evident as they are in the surrounding society. The problematic nature of information use is the main source of inspiration for this thesis, which narrows its focus to the following research question: What reasons stimulate the use and non-use of public sector performance information?
This research question is not a new one, but it deserves revisiting because current theories of performance information use in the field of public management and administration are lacking in terms of coverage and cohesion. The coverage is lacking because the current research has largely neglected the non-use of performance information and the ambiguity associated with factors driving performance information use. Moreover, the studies have not dealt in depth with how intertwined these factors are. Therefore, this work attempts to broadenthecurrenttheorybyexaminingtheneglectedresearchareas. Additionally, cohesion in the study field is lacking because there is no agreed-upon common theoretical ground for studies investigating performance information use in the public sector. Consequently, the researchers have adopted a wide variety of theories in a rather idiosyncratic manner, and this has created a disconnected stage where studies on performance information use do not have a common theoretical background that would be easy to identify. This disconnected stage affects the ability to aggregate the results and makes it difficult to see the big picture describing the current knowledge on performance information use in the public sector.
The thesis at hand is based on pragmatism, and it applies a mixed-method and interdisciplinary approach to construct a theoretical framework joining the disconnected studies. According to this framework, the reasons for performance information use relate to individual factors (i.e., demographic attributes, mental models, and power) and contextual factors (i.e., social pressures, information provider, information channel, and features of information). The four articles that are part of the thesis confirm the applicability of the framework and expanded the current theories of performance information use. As an implication, this thesis offers an archive of reasons that practitioners can use to understand and enhance performance information use. For scholars, the study opens new doors to expand the current theories of performance information use. These opportunities relate to non-use and its value, as well as ambiguous, intertwined reasons for use and non-use
Neuromuscular Exercise for Low Back Pain : Efficacy among female healthcare workers in biopsychosocial framework
No full textSelkäkipu on yleinen fyysisesti raskaissa ammateissa, kuten hoitotyössä, joka sisältää paljon selkää kuormittavia työtehtäviä: nostoja, potilassiirtoja, kumarassa asennossa työskentelyä, toistuvaa selän koukistus- ja ojennusliikettä, kiirettä ja stressiä. Hyvä fyysinen kunto ei todennäköisesti yksinään riitä suojaamaan selkää fyysisiltä kuormitustekijöiltä. Luultavasti tarvitaan myös kykyä hallita ja kontrolloida selän asentoja ja liikkeitä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Lisäksi selän terveyteen vaikuttavat monet muut biopsykososiaaliset tekijät.
Väitöskirja ja sen osajulkaisut perustuvat UKK-instituutissa vuosina 2011-2015 toteutettuun satunnaistettuun kontrolloituun interventiotutkimukseen (NURSE RCT; NCT01465698), jonka tavoitteena oli tutkia 1) 6 kk kestäneen pilatestyyppisen, selän neutraaliasennon hallintaan tähtäävän neuromuskulaarisen harjoittelun, 2) selkäneuvonnan tai 3) näiden yhdistelmän vaikutuksia ja kustannusvaikuttavuutta selkäkivun intensiteettiin, pelko- ja välttämiskäyttäytymiseen sekä sairauspoissaoloihin ja elämänlaatuun verrattuna 4) kontrolliryhmään, johon ei kohdennettu mitään interventiota. Ajoittaista tai sub-akuuttia selkäkipua potevat koehenkilöt (n = 219) rekrytoitiin Tampereen kaupungin terveys- ja sosiaalitoimen toimipisteistä (vuodeosastot, kotisairaanhoito, avopalvelut ja vanhainkoti) sekä Tampereen Sydänkeskuksen, Tekonivelsairaala Coxan ja Tampereen yliopistollisen sairaalan eri osastoilta, joissa työ oli fyysisesti kuormittavaa.
Väitöskirjatutkimuksessa alkuperäisen NURSE RCT:n neljään tutkimusryhmään arvotut yhdistettiin kahdeksi ryhmäksi: Lihaskuntoarjoitteluryhmä (n = 110) koostui sekä pilatesryhmään että yhdistelmäryhmään (pilates + selkäneuvonta) arvotuista. Vertailuryhmä (n = 109) muodostui ryhmistä, jotka eivät harjoitelleet (selkäneuvontaryhmä sekä kontrollit, jotka osallistuivat vain tutkimusmittauksiin). Tutkimuksessa arvioitiin selän neutraaliasennon hallintaan tähtäävän, sovelletun pilatestyyppisen lihaskuntoharjoittelun vaikutuksia selkäkivun intensiteettiin, selän liikehallintaan, pelko- ja välttämiskäyttäytymiseen, fyysiseen kuntoon sekä työhön liittyviin muuttujiin, sekä arvioitiin harjoitteluaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Alkutilanteessa analysoitiin myös tutkimusjoukon työtä haittaavaan selkäkipuun, fyysiseen toimintakykyyn ja työkykyyn vaikuttavia tekijöitä, sekä selvitettiin tutkimuksen interventioiden vaikuttavuuden mittaamiseksi käytettävien fyysisten testien toistettavuus.
Neuromuskulaarisen, sovelletun pilatestyyppisen harjoitteluohjelman tavoitteena oli selän neutraalialueen hallinnan avulla selkäkipujen vähentäminen sekä hoitotyössä vaadittavan lihasvoiman ja –kestävyyden lisääminen. Muita harjoitusohjelman tavoitteita olivat: 1) lisätä selän tukevuutta harjoituksilla, joissa selkään kohdistuva kuormitus on pieni, mutta selkää tukevien lihasten aktiivisuus on suuri, 2) lisätä vartalon lihasten kestävyyttä, 3) lisätä alaraajojen voimaa toiminnallisilla kyykistysharjoituksilla, 4) parantaa asennon ja tasapainon hallintaa vartalon lihasten yhtaikaisen lihasaktiivisuuden (co-contraction) avulla, 5) hyödyntää selän tukemisessa hengityksen avulla saavutettu vatsaontelon paineen lisääntyminen ja 6) lisätä liikkuvuutta rintarangassa, sekä lonkka- ja nilkkanivelissä.
Harjoitusohjelma kesti 6 kk ja siinä edettiin progressiivisesti kolmelle eri vaativuustasolle. Tavoitteena oli harjoitella kaksi kertaa viikossa: intervention kahden ensimmäisen kuukauden aikana ohjatussa ryhmässä (taso I) ja sen jälkeen (tasot II ja III) kerran viikossa ohjatussa ryhmässä ja kerran omatoimisesti harjoitusvideon tai kirjallisen ohjelman mukaan.
Keskimääräisiä harjoittelukertoja 24 viikon aikana oli 26,3 (tavoitellusta 48 kerrasta) eli noin 1,1 kertaa viikossa. Tällä harjoittelumäärällä selkäkivun intensiteetti, työtä haittaava kipu, pelko- ja välttämisuskomukset sekä vaikeudet raskaissa hoitotyön tehtävissä vähenivät tilastollisesti merkitsevästi verrattuna harjoittelemattomien ryhmään. Selän liikehallinta ja vatsalihasvoima paranivat, mutta muissa kuntotekijöissä ei tapahtunut muutosta. Harjoitteluaktiivisuus vaikutti tuloksiin. Vähintään kerran viikossa harjoitelleiden selkäkivun intensiteetti väheni 6 kk:n seurantamittauksissa 43%, mikä on myös kliinisesti merkittävä tulos.
Harjoitteluaktiivisuus oli tavoiteltua matalampi. Vuorotyö, matala koulutustaso, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvät pelot ja uskomukset sekä matalampi alkutilanteen kuntotaso olivat yhteydessä alhaisempaan harjoittelumäärään. Koska vain toteutunut harjoittelu voi olla tehokasta ja vaikuttavaa, hyvin suunnitellun ja toteutetun harjoitusohjelman lisäksi suurta huomiota pitäisi kiinnittää niin interventiotutkimuksissa kuin käytännön asiakastyössäkin tekijöihin, joiden avulla harjoitusaktiivisuutta saataisiin kohennettua. Näiden tekijöiden selvittely vaatii vielä lisätutkimuksia.Low back pain (LBP) is common in physically strenuous work, of which healthcare work is one example. Healthcare work includes nursing duties which are loading for the back: lifting, patient transfer, working in a stooped position, frequent flexion and extension of the spine, hurry and stress. Managing physically heavy work demands certain levels of physical fitness, but it is obviously not enough to protect the back from physical loading. Of equal importance is probably the ability to control one’s spine posture and movements both at work and at leisure. With LBP being a multifactorial biopsychosocial problem, other contributing factors are also at play
The thesis and its original publications are based on a randomized controlled trial called NURSE RCT (Effects of Neuromuscular Exercise and Back Counselling on Pain, Movement-control impairment, and Fear-avoidance Beliefs in Working Female Health-care Personnel with Recurrent Non-specific Low Back Pain; NCT01465698), conducted between October 2011 and April 2015 at the UKK Institute for Health Promotion Research, Tampere, Finland. Participants (n= 219) with recurrent or sub- acute LBP were recruited from different workplaces of the social and health services of the city of Tampere (geriatric wards, old people’s home, home service, outpatient healthcare, and city hospital), Tampere Heart Hospital, Coxa Hospital for Joint Replacement, and wards of Tampere University Hospital, where the work was known to be physically demanding.
In the original NURSE RCT, participants were allocated to four study groups: 1) combined Pilates-type exercise and back care counselling, 2) exercise only, 3) counselling only and 4) controls. In the current thesis, which is a secondary analysis of the NURSE RCT, groups 1 and 2 were merged to be the exercisers (n = 110) and groups 3 and 4 were merged to be the control group (non-exercisers, n= 109). The purpose was to study the effects of a modified Pilates-type neuromuscular exercise program with the focus on controlling the neutral spine posture on LBP intensity, movement control of the lumbar spine, fear-avoidance beliefs, physical fitness and work-related factors, and to assess the factors associated with exercise adherence. Factors which best explained pain interference with work, physical functioning and work ability were studied at baseline, as well as the repeatability of the measurement
methods to assess lumbar movement control and physical fitness.
The overall target of the Pilates-type neuromuscular exercise (NME) program was to reduce pain and pain-induced disturbances in lumbar movement control and to increase the muscular strength and endurance needed in heavy nursing duties. The more specific targets were 1) to increase spinal stability using exercises that minimise the load on spinal structures but induce a high level of muscular activity, 2) to improve the endurance of the trunk musculature, 3) to increase the muscular strength of the lower limbs in functional squatting movements, 4) to improve balance, postural control and light co-contraction of the stabilizing muscles around the lumbar spine, 5) to combine breathing with the movements, and thus take advance of the spine supporting role of the increased abdominal pressure and 6) to achieve a normal range of motion in the spine, especially in the thoracic region and the hip and ankle joints.
The 6-month exercise program was progressive in three stages. The target was to exercise twice a week; during the first two months in supervised groups (stage I), and during the following four months (stages II and III) once a week in a group and once at home with the help of a video or a booklet.
The mean exercise adherence rate in 24 weeks was 26.3 (1.1 times/week) from targeted 48 times. With this exercise adherence, LBP intensity, pain interference with work, lumbar movement-control impairments, difficulties in heavy nursing duties and fear-avoidance beliefs deminished statistically significantly compared to the non- exercisers. Abdominal strength increased among the exercisers, but there were no differences in other fitness components compared to non-exercisers. There was a dose response: those with better exercise adherence (exercising at least once a week) had reduced their LBP intensity by 43% in the six months follow-up, which is also a clinically important result.
The exercise adherence rate was lower than targeted. Associated with the lower exercise adherence rate were shift work, lower education level, fear-avoidance beliefs related to physical activity as well as lower results in fitness components at baseline. Because only exercises that have been performed are effective and produce results, more emphasis needs to be given to factors conducive to improved exercise adherence, alongside carefully planned and instructed exercise programmes, both in intervention studies and in clinical practice. As a result, further research is needed to investigate factors associated with exercise adherence
On the Edge of Secure Connectivity via Software-Defined Networking
No full textSecuring communication in computer networks has been an essential feature ever since the Internet, as we know it today, was started. One of the best known and most common methods for secure communication is to use a Virtual Private Network (VPN) solution, mainly operating with an IP security (IPsec) protocol suite originally published in 1995 (RFC1825). It is clear that the Internet, and networks in general, have changed dramatically since then. In particular, the onset of the Cloud and the Internet-of-Things (IoT) have placed new demands on secure networking. Even though the IPsec suite has been updated over the years, it is starting to reach the limits of its capabilities in its present form. Recent advances in networking have thrown up Software-Defined Networking (SDN), which decouples the control and data planes, and thus centralizes the network control. SDN provides arbitrary network topologies and elastic packet forwarding that have enabled useful innovations at the network level.
This thesis studies SDN-powered VPN networking and explains the benefits of this combination. Even though the main context is the Cloud, the approaches described here are also valid for non-Cloud operation and are thus suitable for a variety of other use cases for both SMEs and large corporations.
In addition to IPsec, open source TLS-based VPN (e.g. OpenVPN) solutions are often used to establish secure tunnels. Research shows that a full-mesh VPN network between multiple sites can be provided using OpenVPN and it can be utilized by SDN to create a seamless, resilient layer-2 overlay for multiple purposes, including the Cloud. However, such a VPN tunnel suffers from resiliency problems and cannot meet the increasing availability requirements. The network setup proposed here is similar to Software-Defined WAN (SD-WAN) solutions and is extremely useful for applications with strict requirements for resiliency and security, even if best-effort ISP is used.
IPsec is still preferred over OpenVPN for some use cases, especially by smaller enterprises. Therefore, this research also examines the possibilities for high availability, load balancing, and faster operational speeds for IPsec. We present a novel approach involving the separation of the Internet Key Exchange (IKE) and the Encapsulation Security Payload (ESP) in SDN fashion to operate from separate devices. This allows central management for the IKE while several separate ESP devices can concentrate on the heavy processing.
Initially, our research relied on software solutions for ESP processing. Despite the ingenuity of the architectural concept, and although it provided high availability and good load balancing, there was no anti-replay protection. Since anti-replay protection is vital for secure communication, another approach was required. It thus became clear that the ideal solution for such large IPsec tunneling would be to have a pool of fast ESP devices, but to confine the IKE operation to a single centralized device. This would obviate the need for load balancing but still allow high availability via the device pool.
The focus of this research thus turned to the study of pure hardware solutions on an FPGA, and their feasibility and production readiness for application in the Cloud context. Our research shows that FPGA works fluently in an SDN network as a standalone IPsec accelerator for ESP packets. The proposed architecture has 10 Gbps throughput, yet the latency is less than 10 µs, meaning that this architecture is especially efficient for data center use and offers increased performance and latency requirements.
The high demands of the network packet processing can be met using several different approaches, so this approach is not just limited to the topics presented in this thesis. Global network traffic is growing all the time, so the development of more efficient methods and devices is inevitable. The increasing number of IoT devices will result in a lot of network traffic utilising the Cloud infrastructures in the near future. Based on the latest research, once SDN and hardware acceleration have become fully integrated into the Cloud, the future for secure networking looks promising. SDN technology will open up a wide range of new possibilities for data forwarding, while hardware acceleration will satisfy the increased performance requirements. Although it still remains to be seen whether SDN can answer all the requirements for performance, high availability and resiliency, this thesis shows that it is a very competent technology, even though we have explored only a minor fraction of its capabilities
The Rise of Free-to-Play: How the Revenue Model Changed Games and Playing
No full textIlmaispelit ovat mullistaneet pelialan. Pelin tarjoaminen ilmaiseksi ja tulojen kerääminen vapaaehtoisilla pelinsisäisillä maksuilla on osoittautunut tuottavimmaksi tavaksi ansaita peleillä. Mallin ansiosta pelejä pelataan nyt enemmän kuin koskaan, ja niiden taloudellinen merkitys on moninkertaistunut. Samaan aikaan ilmaispelit ovat saaneet osakseen kritiikkiä, jonka mukaan ne tarjoavat heikompia pelikokemuksia ja käyttävät hyväkseen pelaajia manipuloiden nämä pelaamaan ja maksamaan.
Kritiikistä ja pelikokemusten muutoksista huolimatta ilmaispelien tutkimus on edelleen pitkälti keskittynyt tarkastelemaan taloudellisia näkökulmia tavoitteena tuottojen maksimointi ja parhaiden toteutustapojen löytäminen. Pelaajien näkökulmia tarkastellaan pääasiassa lokitietojen ja määrällisten kyselyjen avulla, ja eksploratiivinen, laadullinen tutkimus on ollut vähemmistössä. Ilmaispelien merkityksiä ja yhteyksiä pelikulttuuriimme ja yhteiskuntaamme ei ole juuri tutkittu.
Tämä väitöskirja tarttuu haasteeseen tutkimalla ilmaispelejä useista näkökulmista ja useilla, laadullisiin lähestymistapoihin keskittyvillä menetelmillä. Työ luo laajaa ymmärrystä siitä, miten ja miksi ilmaispelit nousivat suosioon, miten ne ovat muuttaneet pelejä ja mitä ongelmallisia piirteitä niihin liittyy. Väitöksen päähuomiot liittyvät viiteen kohtaan: 1) ilmaispelien aliarvostukseen, 2) rahan ja pelikokemuksen välisiin ainutlaatuisiin haasteisiin, 3) reiluuden erilaisiin kehyksiin, 4) läpinäkyvyyden ja lainsäädännön tarpeeseen ja 5) ilmaispelien mullistavaan voimaan muuttaa pelien kulutusta ja tuotantoa.
Tulokset osoittavat, että suuresta suosiostaan huolimatta ilmaispelejä arvostetaan muita pelejä vähemmän. Tämä koskee erityisesti mobiili- ja kasuaalipelejä ja kuvaa sitä, miten arvioimme ja arvotamme pelejä. Arvostuksen puute liittyy osaltaan ilmaispelien luonteeseen. Ne ovat usein päättymättömiä ja hidastempoisia ja tarjoavat muista peleistä poikkeavia haasteita. Niiden tarjoamat kokemukset eroavat perinteisistä, meritokraattisista arvoista, jotka tyypillisesti liitetään peleihin, ja erityisesti rahaa maksamalla eteneminen on ristiriidassa näiden arvojen kanssa. Arvostuksen puute taas näkyy esimerkiksi siinä, miten peleistä keskustellaan, miten niitä arvioidaan (tai ei arvioida lainkaan) pelimediassa ja miten niitä tutkitaan. Ilmaispelien pelaajia voidaan myös sulkea pelaajayhteisöistä tai pelaajaidentiteeteistä. Samalla ansaintamallin haasteet ovat tuoneet esiin uusia, luovia suunnitteluratkaisuja, jotka lisäävät pelikokemusten monimuotoisuutta ja tarjoavat joustavampaa pelaamista laajemmille yleisöille.
Ilmaispeleihin liittyvät eettiset ongelmat tulee ottaa vakavasti. Läpinäkyvyyden puutteeseen, ongelmapelaamiseen, samankaltaisuuteen uhkapelien kanssa, alaikäisille markkinointiin ja yksityisyyteen liittyvät kysymykset nostavat esiin tärkeitä huolia. Samalla kun ilmaispeliyhtiöiden tulee antaa pelaajille tarpeeksi tietoa ja rakentaa työkaluja vahinko-ostosten ja ongelmapelaamisen estämiseksi, peliala tarvitsee myös ulkoapäin tulevaa säätelyä. Jotta lainsäädäntö olisi reilu ja toimiva, tarvitsemme tutkijoiden ja teollisuuden asiantuntemusta lakiasäätävissä elimissä.
Haasteista ja aliarvostuksesta huolimatta ilmaispelien vaikutus peliteollisuuteen ja pelien kulutukseen on sekä merkittävä että peruuttamaton. Siten ne ansaitsevat huomiomme ja kriittisen tarkastelun oikeutettuna osana pelikulttuuriamme. Jos ei tunne ilmaispelejä, ei tunne pelejä.Free-to-play games have permanently transformed the game industry. Offering a game for free and gaining income through voluntary purchases during gameplay have proven to be the most successful way to gain revenue. Due to the model, more people than ever before play games, and the economic significance of games as business has multiplied. Simultaneously, the model has received a backlash for offering inferior, imbalanced game experiences that take advantage of players, manipulating them into playing and paying.
Despite the criticism and changes in game experiences, the research on free-to-play games is still heavily focused on economic aspects, with the goal to maximize revenue and find the best practices by which to implement the model. The voices of players are measured mostly through log data or quantitative surveys, while exploratory, qualitative research has been in the minority. The significance of free-to-play games and their connection to our game culture and society are still lacking critical inspection.
This dissertation takes up the challenge by studying free-to-play games from various perspectives through multiple methods, concentrating on qualitative approaches. The work shows the broad view of how and why free-to-play games have become so successful, how they have transformed games, and what problematic aspects are connected to them. The main claims of this dissertation are connected to: 1) the undervaluation of free-to-play games; 2) the unique challenges between money and gameplay experience; 3) the different framings of fairness and equality; 4) the need for transparency and legislation; and 5) the transformative power of free-to-play games on the consumption and creation of games.
The results show that while free-to-play games are played extensively, they are less valued than other games. This is especially true with mobile or casual free-to-play games and is descriptive of how we appraise and evaluate games. The lack of appreciation is connected to the nature of many free-to-play games, which are often never-ending and slow-paced, and offer challenges that differ from other games. The experiences that these games offer are different from the traditional, meritocratic values we have come to expect from games, and especially allowing advancement with money is in direct conflict with these values. The devaluation is shown in how the games are discussed, how they are reviewed (or not reviewed at all) by game journalists, and how they are studied. The players who engage with these games can also be excluded from gaming communities and gaming identities. At the same time, the challenges of the revenue model have resulted in new, creative solutions that bring diversity into game experiences and offer flexible playing for wider audiences.
The ethical issues connected to free-to-play games do need to be taken seriously. Problems connected to a lack of transparency, problematic playing, a resemblance to gambling, marketing to under-aged players, and privacy issues raise valid concerns. While free-to-play companies need to be especially mindful in giving players enough information and to implement tools to prevent accidental purchases and problematic playing, the industry also needs regulation that comes from outside itself. Thus, to create fair and functional legislation, we need academic and industry expertise in the committees doing the legislative work.
Despite the challenges and undervaluation that free-to-play games encounter, it is an indisputable fact that their impact on the game industry and on game consumption is both formidable and irreversible. They therefore deserve our attention and a critical exploration as a legitimate part of game culture. If you do not know free-to-play games, you do not know games
Käyttöliittymä vaaleihin : Tutkimus vaalikoneista kansalaisten, ehdokkaiden ja journalismin näkökulmista
No full textVaalikoneilla on Suomessa yli 20 vuoden historia. Suurin osa suomalaisista vaalikoneista on median toteuttamia ehdokasvaalikoneita. Niiden merkitys vaalitiedon lähteenä on kohonnut maassamme merkittäväksi lähes kaikissa äänioikeutettujen ikäryhmissä. Nuorimmille äänestäjille vaalikoneet ovat jo merkittävin äänestyspäätösten tietolähde.
Teos tarjoaa ajantasaisen ja kattavan kuvan vaalikoneiden nykyisestä asemasta suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ja viestintäkentässä. Uusia tutkimuksellisia näkökulmia ovat vaalikonejournalismi sekä ehdokkaiden näkemykset vaalikoneista. Tutkimusaineisto koostuu valitsijakyselyistä, vaalikoneiden analyysista, vaalikoneita koskevista uutisista sekä ehdokkaiden, kampanjavastaavien ja vaalikoneiden tekijöiden haastatteluista. Kirja lähestyy vaalikoneita erilaisista demokratianäkökohdista ja pohtii laajasti myös vaalikoneiden kehittämismahdollisuuksia.
Teos on saatavilla painettuna verkkokirjakaupoista (mm. Booky.fi, Suomalainen.com ja Adlibris.com)Voting advice applications (VAA) have supported Finnish voters for over 20 years in their voting decisions in general elections. Most Finnish VAAs are planned and provided by the media, and they are based on matching opinions of individual candidates with an individual VAA users before elections. Nowadays, in Finland, VAAs are important for almost all age groups. Among the youngest voters VAAs are viewed as the most important source of information to support voting decisions.
The book provides up-to-date and comprehensive picture over the role and significance of VAAs in the Finnish political system and in the political communication arena. Research topics deal also with VAA journalism and how candidates perceive VAAs. Research data and data materials in use are wide-ranging. They range from survey data sets to questions of VAAs and from interviews of candidates and VAA producers to media content about VAAs. Theoretical research questions are mostly related to the democratic value of VAAs. This perspective is central also in the end of the book, which opens possible future pathways for the VAAs.
Available in print from online bookstores (e.g. Booky.fi, Suomalainen.com and Adlibris.com
Imagon rakentaminen kunnassa strategisena työkaluna
No full textImagon rakentaminen on nykyään julkisellakin sektorilla tärkeä osa toimintaa, eivätkä kunnat ole poikkeuksia. Aiemmin imagon rakentaminen miellettiin mukavaksi lisäksi, mutta nykyään sitä pidetään ennemminkin pakollisena osana toimintaa. Lain velvoittaman kuntastrategian kautta kunnissa suunnitellaan toimintaa ja määritetään pitkän aikavälin tavoitteet, joten myös osaltaan imagon rakentaminen tapahtuu kunnassa strategian myötä. Imagon rakentaminen ilmenee esimerkiksi kunnan tekemistä arvovalinnoista ja strategian painopisteistä. Imago itsessään voidaan määritellä yleisesti muodostuneeksi mielipiteeksi ihmisestä, yrityksestä tai yhteisöstä, joka on usein tarkoituksella luotu ja joka on kohdistettu tietyille kohderyhmille.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaista imagoa aineiston kunnat strategiansa kautta rakentavat ja miten he sen tekevät. Tutkimuskysymykseni oli ”miten ja millaisena imagon rakentaminen ilmenee kuntien strategioista?”. Aineistonani toimi EPSI Ratingin asukastyytyväisyyttä koskeneen Kuntarating 2019-tutkimuksen parhaiden menestyneiden kymmenen kunnan strategia-asiakirjat. Aineistoon kuuluu siis hyvin erikokoisia kuntia erilaisilla sijainneilla, aina Helsingistä Siilinjärveen. Tutkimus suoritettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä tarkastellen laadullisesti aineiston asiakirjoja. Käytetty analyysimenetelmä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi ja päättelymenetelmä induktiivinen.
Tutkimuksesta selvisi, että aineiston kuntien strategiat ovat keskenään erilaisia ja näin ollen persoonallisia, vaikka tiettyjä selkeitä trendejä kuntien painotuksissa kuitenkin löytyi. Analyysista ilmeni, että kunnat kiinnittävät strategioissaan huomiota useisiin teemoihin ja näin kuntien arvovalinnat eivät myöskään ole yksioikoisia. Kunnilla on hyvin erilaiset toimintaympäristöt, jolloin myös strategisen johtamisen ja imagon rakentamisen lähtökohdat ovat erilaisia. Kuntien kyvyt ja mahdollisuudet rakentaa imagoa voidaan jaotella horisontaaliseen ja vertikaaliseen imagon rakentamiseen. Tutkimuksen aineistona toimi kymmenen kuntaa, joten tulokset kuvaavat ainoastaan tuota joukkoa, eikä tuloksien perusteella voi tehdä johtopäätöksiä koko kuntakentästä