47495 research outputs found
Sort by
Sanastollista selkeyttä lastenkirjassa: Ekspressiiviset sanat Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen sekä sen selkoversiossa
No full textTarkastelen tutkielmassani ekspressiivisiä sanoja Sinikka ja Tiina Nopolan lastenkirjassa Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen (2013) sekä Hanna Männikkölahden samannimisessä selkomukautuksessa (2017). Selvitän, mitä ekspressiivisiä sanoja eli deskriptiivisiä ja onomatopoeettisia sanoja alkuperäisteoksessa esiintyy, miten sanoja on muokattu selkoversioon sekä miten muokkaukset suhteutuvat selkokirjoittajille laadittuihin ohjeistuksiin. Lisäksi tarkastelen sanojen taajuuksia selvittääkseni, perustuuko sanan käyttö selkoteoksessa sanan yleisyyteen.
Tutkimuksen aineistona ovat yleiskielinen lastenkirja Heinähattu, Vilttitossu ja ärhäkkä koululainen sekä teoksen samanniminen selkomukautus. Selkomukautukset ovat sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yksinkertaistettuja tekstejä. Ne on kohdistettu lukijoille, joiden on vaikeaa ymmärtää yleiskielistä tekstiä. Tutkielman aineistona on selkokielistä kaunokirjallisuutta, koska kaunokirjallisuuden selkokielistämiseen ei ole aina suhtauduttu suopeasti. On epäilty, että selkokielistäminen yksinkertaistaa ja kaventaa kaunokirjallisen kielen luonnetta liikaa. Toisaalta selkokirjoittajia kehotetaan kuitenkin kirjoittamaan rikasta ja elävää kieltä, joten toisten näkemysten mukaan myös kaunokirjallisuutta voidaan selkokielistää. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää sanaston osalta, millaisin keinoin kaunokirjallista alkuperäisteosta voidaan mukauttaa selkokielelle ja millaisiin haasteisiin mukautustyössä mahdollisesti voidaan törmätä.
Selkokielistä kaunokirjallisuutta on tutkittu vähemmän kuin selkokielisiä tietotekstejä, ja valtaosa tutkimuksista on kohdistunut aikuisille suunnattuun kirjallisuuteen. Selkokielisen lastenkirjallisuuden tutkiminen on siis tarpeen. Lisäksi on mielekästä selvittää, voidaanko lastenkirjallisuuden kieltä entisestään selkomukautuksessa helpottaa, vaikka se edustaa jo lähtökohtaisesti muuta kirjallisuutta helpompaa kieltä. Tutkimuksen teoriapohja koostuu selkokielen teoriasta ja sanastontutkimuksesta, ja tutkimusmenetelmä on osin kvantitatiivinen ja osin kvalitatiivinen. Käytän luokittelevaa metodia analysoidessani, miten ekspressiivisiä sanoja on muokattu selkoversioon. Kvantitatiivista metodia käytän, kun lasken ekspressiivisten sanojen esiintymämääriä ja laadullista metodia analysoidessani selkoversioon tehtyjä muokkauksia.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että ekspressiivisiä sanoja on mukautettu selkoversioon kolmella tavalla: säilytetty samoina, poistettu kokonaan ja muokattu. Suosituin mukautustapa ovat erilaiset muokkaukset, joihin kuuluvat sanojen korvaaminen toisilla sanoilla, täydennykset ja selitykset, laajempien kokonaisuuksien muokkaukset sekä ortografiset muokkaukset. Pääasiassa selkomukautukseen tehdyt muutokset noudattavat selkokirjoittajille laadittuja ohjeita, mutta sanojen taajuus ei näytä olevan johdonmukaisena perusteena selkomukautuksen sananvalinnoille, sillä selkoversiossa esiintyy myös harvinaisia sanoja. Sanan yleisyyden sijaan tärkeämpää näyttääkin olevan se, millaisessa tekstiympäristössä ekspressiivinen sana esiintyy: jos ympäristö on selkeä, voidaan selkokielessäkin käyttää harvinaisia käsitteitä
Digitaalinen pelaaminen osana ajankäyttöä ja koettua hyvinvointia : Tulkitseva fenomenologinen analyysi pelaamisen kokemuksille annetuista merkityksistä
No full textDigitaalinen pelaaminen on tullut Suomessa yhä suositummaksi vapaa-ajan aktiviteetiksi, johon käytetään huomattavasti aikaa. Vuoden 2018 Pelaajabarometrin mukaan aktiivisia pelaajia oli jopa 60,5% väestöstä. Tutkimuksellinen kiinnostuksen kohde digitaalista pelaamisesta kohtaan on kasvanut, mutta pelaamista käsittelevä ajankäytön ja hyvinvoinnin tutkimus on keskittynyt pääasiassa ongelmapelaamiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on tutkia digitaalisen pelaamisen ajankäytöllisiä ja hyvinvoinnillisia kokemuksia, ja luoda näiden perusteella mahdollisimman kattava digitaalisen pelaamisen ajankäytön ja hyvinvoinnin merkitysverkosto.
Tutkielma sijoittuu digitaalisen pelaamisen, ajankäytön, vapaa-ajan ja hyvinvoinnin tutkimuskenttiin. Digitaalinen pelaaminen nähdään yhtenä aktiviteettina osana pelaajien ajankäyttöä ja hyvinvointia. Ajankäyttöä ja hyvinvointia tarkastellaan Raijaksen (2008) arjen hyvinvoinnin, Allardtin (1976) hyvinvoinnin ulottuvuuksien sekä Robinsonin ja Godbeyn (1977; 1997) ajankäytön teorian mukaisesti.
Tutkimuksen aineisto kerättiin teemahaastatteluin. Analyysimetodina toimi tulkitseva fenomenologinen analyysi (IPA), jonka kautta kokemuksista muodostettiin ajankäytön ja hyvinvoinnin merkitysverkostot. Teoreettisena viitekehyksenä toimi fenomenologis-hermeneuttinen teoria kokemuksista ja näiden tavoittamisesta.
Tulokset osoittavat, että digitaalinen pelaaminen koetaan mielekkäänä aktiviteettina. Pelaamista käytetään intentionaalisesti ajankäytön tukena: rytmittämään arkea, tuomaan sen velvollisuuksille vastapainoa ja kuluttamaan ylimääräistä aikaa. Pelaaminen koetaan hyvinvoinnille pääasiassa positiivisena aktiviteettina, joka parantaa mielialaa, pelaamiseen uppoutumisen kautta rentouttaa ja on osa henkilön sosiaalista elämää. Sen sijaan liiallinen uppoutuminen pelaamiseen vaikuttaa ajankäyttöön ja hyvinvointiin negatiivisesti, kun ajankulumisen unohtamisen myötä saatetaan laiminlyödä muita tarpeita
The Social Outsider: Generating Horror Through External and Internal Alienation in “The Outsider” and “The Music of Erich Zann” by H.P. Lovecraft
No full textThis thesis analyses how alienation is portrayed in H.P. Lovecraft’s writing, and how it is used to generate horror. Furthermore, this thesis argues that the alienation utilised by Lovecraft falls into two distinct categories: external and internal alienation. To demonstrate this, I will analyse the two short stories “The Outsider” (1926) and “The Music of Erich Zann” (1922). These two stories were chosen, because they are representative of Lovecraft’s work, and because they both feature alienation as a central theme.
The theoretical framework of my thesis consists of an introduction to the genre conventions of horror literature, a brief explanation of alienation as defined by Rahel Jaeggi, and Noël Carroll’s theory on how horror literature generates horror through monsters. In short, the monsters in horror literature generate horror by breaking social norms and exploiting the anxieties related to them. This is mainly achieved through making the monster “impure”, in other words, making them somehow categorically contradictive or incomplete. Thus, it is also possible to utilise alienation for this purpose, as alienated people have a contradictory relationship with themselves or the world around them.
The analytical section of the thesis examines how alienation is portrayed through the characters in “The Outsider” and “The Music of Erich Zann”, and whether they are externally or internally alienated. Moreover, the thesis also analyses how alienation is used to make these characters monstrous.
The thesis shows that Lovecraft utilises alienation to generate horror by making the alienated characters somehow monstrous. “The Outsider” utilises external horror, where the character is alienated due to external reason because he is monstrous. On the other hand, “The Music of Erich Zann” relies on internal alienation, where the main character distances himself from the world around them, which in turn makes him monstrous. However, both external and internal alienation contain aspects of each other, as they are both used to examine alienation in general, although they both do so from different perspectives
Vastuullista lentämistä? : Diskurssianalyysi matkailun ympäristöeettisyyttä käsittelevistä keskusteluista
No full textHallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi lokakuussa 2018 Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportin ilmaston lämpenemisestä ja sen pysäyttämiseksi vaadittavista toimista. Raportissa kerrottiin muun muassa lentoliikenteen aiheuttamista päästöistä, mikä herätti Suomessa laajaa julkista keskustelua matkailun ympäristöeettisyydestä. Yksittäisten kuluttajien matkailutottumukset ja niistä aiheutuvat päästöt määrittyivät monien keskustelujen pääaiheeksi. Lentomatkailuun kohdistuvan kritiikin myötä monet alkoivat kokea lentohäpeää ja syyllisyyttä tekemistään lennoista. Syyllisyydentunteista puhumisen lisäksi keskusteluissa suositeltiin esimerkiksi päästöjen kompensoimista ja maata pitkin matkailua matkailusta aiheutuvien päästöjen hillitsemiseksi.
Julkisen keskustelun laajuus ja sen aiheuttama kriittisempi suhtautuminen lentomatkailuun tarjoavat ajankohtaisen tutkimusaiheen, joka mahdollistaa ympäristövastuullisuuteen liittyvien keskustelujen tarkemman analysoinnin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on diskurssianalyysia hyödyntäen selvittää, millaisia erilaisia diskursseja matkailun ympäristöeettisyyttä käsittelevissä keskusteluissa esiintyy. Toisena tavoitteena on havainnoida, kenelle keskusteluissa osoitetaan vastuu ympäristöystävällisten valintojen tekemisestä. Tutkimuksen aineistona käytettiin IPCC:n erikoisraportin julkaisua seuranneen vuoden aikana Yle Areenassa ja Spotifyssa julkaistuja podcast-keskusteluja, joissa eri alojen asiantuntijat ja muut vieraat keskustelivat yhdessä matkailun ympäristöeettisyydestä.
Tutkimusaineistosta identifioitiin viisi vallitsevaa diskurssia: häpeädiskurssi, kyseenalaistamisdiskurssi, tarpeellisuusdiskurssi, synninpäästödiskurssi ja vastuunjakodiskurssi. Diskurssit eroavat toisistaan siinä, miten niissä suhtaudutaan matkailuun, ja painottuvatko niissä yksilö- vai yhteisönäkökulmat. Eroja ilmenee myös sen suhteen, käsitelläänkö diskursseissa enemmän yksilöiden kokemia tunteita (esim. lentohäpeä) vai ratkaisuja nykyisen tilanteen muuttamiseksi. Vaikka aineiston keskusteluissa korostetaan laajemman yhteiskunnallisen muutoksen tarvetta, niiden taustalta on havaittavissa perinteinen individualistinen kuluttajanäkemys. Kuluttajat nähdään individualistisen näkemyksen mukaisesti pääasiallisina vastuutahoina, joiden tehtävänä on muuttaa omaa matkailukäyttäytymistään ja vaikuttaa laajemman yhteiskunnallisen muutoksen syntymiseen.
Diskurssien ja vastuupuheen lisäksi keskusteluista tunnistettiin joitakin itsestäänselvyyksinä pidettyjä todellisuuden versioita. Näitä hegemonisen aseman saaneita diskursseja ovat esimerkiksi lentämisestä aiheutuvien päästöjen haitallisuus ja luonnon suojelemisen tärkeys. Aineiston keskusteluissa esiintyy myös riippuvuuteen ja uskonnollisiin teemoihin liittyviä puhetapoja. Lentomatkailu määrittyy puhetavoissa haitalliseksi riippuvuudeksi ja synniksi, joka tulisi sovittaa. Tutkimustulokset auttavat hahmottamaan paitsi matkailun ympäristöeettisyydestä käytyjä keskusteluja, myös tapoja rakentaa jaettua ymmärrystä vastuullisesta matkailusta
Y-sukupolven henkilöstö yrityksen voimavarana - Tapaustutkimus osaamisen kehittämisen mahdollisuuksista sähkötekniikka-alan yrityksessä
No full textTämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten Y-sukupolven eli 1980–1990-luvulla syntynyt henkilöstö kokee osaamisen kehittämisen eräässä sähkötekniikka-alan organisaatiossa, jossa he työskentelevät. Osaamisen kehittäminen on noussut tärkeään arvoon organisaatioiden toiminnassa liiketoiminnan kannalta ja sitä on määritelty tutkimuskirjallisuudessa monin eri tavoin. Osaamisen kehittäminen liittyy vahvasti oppimisen käsitteeseen, johon sisältyy oppimisen monet tavat, jonka lisäksi osaamisen kehittämistä määrittelee yhteiskunnallinen tilanne. Oppimisessa korostuu se, miten ja missä oppimista tapahtuu ja millaiseksi oppiminen koetaan. Organisaatiolähtöisessä oppimisessa ja osaamisen kehittämisessä tärkeää on pureutua samoihin kysymyksiin. Koska kyseessä on monitahoinen ilmiö, osaamisen kehittäminen voidaan hahmottaa monin eri tavoin. Tutkimuksen kohdeorganisaatiossa oli tehty strategiatyötä osaamisen kehittämistä ja ylläpitämistä varten. Tämän tutkimuksen yhtenä tarkoituksena oli tuottaa tietoa, joka voisi olla hyödyksi tutkimuksessa mukana olleessa organisaatiossa.
Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla tutkimusorganisaation henkilöstöhallinnon edustajaa sekä organisaation Y-sukupolven työntekijöitä alkuvuodesta 2020. Aineisto koostui yhteensä yhdestä henkilöstöhallinnon edustajan yksilöhaastattelusta sekä yhdestä kolmen hengen organisaation työntekijöiden ryhmähaastattelusta. Osaamisen kehittämisen luonteen vuoksi tutkimusotteeksi valikoitui fenomenologia, joka keskittyy todellisuuden ilmenemiseen ihmisen kokemusmaailman kautta.
Tutkimuksen tuloksena laadittiin aineiston pohjalta jatkuvan osaamisen kehämalli, joka ilmentää osaamisen kehittämisen kytkeytymistä organisaation toimintaan kolmella eri tasolla. Osaamisen kehittäminen organisaatiossa hahmottuu moniulotteiseksi kokonaisuudeksi, joka toteutuakseen tarvitsee monen osa-alueen toimintaa. Se hahmottuu tutkimuksen mukaan ilmiönä, jonka toteutuminen voidaan nähdä prosessimaisena kokonaisuutena. Osaamisen kehittämisen kannalta aineistosta nousi esiin viisi teemaa, jotka koettiin osaamisen kehittymisen kannalta merkityksellisiksi. Näitä olivat teknologian kehittyminen, liiketoiminnan ymmärrys, hiljainen tieto, itseohjautuvuus ja vuorovaikutus, jotka kaikki osiltaan vaikuttavat osaamisen kehittymiseen
Osallisuuden merkityksiä etsimässä : Diskurssianalyysi Tampereen kaupungin osallisuus- ja yhteisöllisyysmallista
No full textTässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia merkityksiä osallisuudelle rakennetaan Tampereen kaupungin osallisuus- ja yhteisöllisyysmallissa. Osallisuus- ja yhteisöllisyysmalli on Tampereen kaupungin kehittämä, osallisuuden edistämiseen tähtäävä strateginen malli. Osallisuuden merkitysten lisäksi tutkielmassa käsitellään näiden merkitysten tuottamisen tapoja, sekä julkishallinnolle ja kaupunkilaisille rakentuvia rooleja. Aineistona tutkimuksessa käytetään neljää Tampereen kaupungin tuottamaa strategista asiakirjaa, jotka käsittelevät osallisuus- ja yhteisöllisyysmallia. Näitä asiakirjoja tarkastellaan diskurssianalyyttisella tutkimusotteella, jonka avulla merkityksiä ja niiden tuottamista voidaan tehdä näkyväksi.
Tutkielman teoreettinen viitekehys nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatukseen kielen olennaisesta roolista sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa. Todellisuuden sosiaalisen rakentumisen näkökulma tarkoittaa myös sitä, että osallisuuden merkityksiä ei nähdä objektiivisina totuuksina, vaan valtasuhteiden ja eri toimijoiden intressien kautta tuotettuina. Tutkielman teoreettiseen viitekehykseen kuuluvat lisäksi osallisuuden kontekstuaalisuutta korostava osallisuuden porrasmalli, sekä deliberatiivisesta ja agonistisesta demokratiateoriasta sovelletut ajatukset hallinnon ja kaupunkilaisten vuoropuhelun luonteesta osallisuuteen liittyen.
Aineistosta nousee keskeisesti esiin kaksi osallisuuden merkityksiä tuottavaa diskurssia, jotka on nimetty vuoropuheludiskurssiksi ja mahdollistamisdiskurssiksi. Vuoropuheludiskurssissa osallisuuden merkitys nähdään ennen kaikkea hallinnon ja kaupunkilaisten välisenä vuoropuheluna. Kaupungin roolina tässä diskurssissa on tämän vuoropuhelun ohjaaminen, ja kaupunkilaisen tehtäväksi rakentuu vuoropuheluun osallistuminen. Mahdollistamisdiskurssissa osallisuuden merkitys tuotetaan kaupungin luomien mahdollisuuksien ja olosuhteiden olemassaoloksi. Kaupunki nähdään tässä diskurssissa osallisuuden mahdollistajana ja alustana, ja kaupunkilaiset toimivat näiden mahdollisuuksien ja olosuhteiden puitteissa.
Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että osallisuuden merkitykset rakentuvat osallisuus- ja yhteisöllisyysmallissa itsestään selvinä pidettyinä ja hallintolähtöisesti määriteltyinä. Osallisuuden merkityksiä tuottavia diskursseja ylläpidetään ja perustellaan vakuuttelulla, jossa korostuu etenkin osallisuuden käsittäminen tulevaisuuden haasteena sekä osana Tampereen mainetta. Tutkimuksessa todetaan, että osallisuuden merkitysten uskottavuuden perustelun lisäksi vakuuttelu samalla myös rakentaa ja muovaa näitä merkityksiä
