47495 research outputs found
Sort by
Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla
No full textVerkkouutisten kommentointiin liittyy tutkimuskohteena erilaisia latauksia. Merkittävin virittynyt ristiriita on syntynyt kahden ääripään välille. Yhtäältä kommentointiin liittyvät negatiiviset ilmiöt, kuten vihapuhe ja karkea kielenkäyttö, ovat saaneet tutkijat ja journalistit sekä verkon käyttäjät varpailleen. Toisaalta kohteen tarkastelua on ohjannut vuorovaikutteiseen teknologiaan liittyvä usko ja toivo kommentoinnista muun muassa demokraattisen julkisen keskustelun ja julkison mahdollistajana.
Asetelmaa leimaa ennakkoluuloisuus ja oletus siitä, että verkkouutisten kommentoinnin pitäisi täyttää tietyt odotukset ollakseen riittävän merkityksellistä. Väitöstutkimukseni, Verkkouutisten kommentit julkisen osallistumisen muotona ja julkisen rajapinnoilla, tavoitteena on haastaa tämä tulokulma – kysymykset siitä, millaista kommentoinnin pitäisi olla ja millainen julkison pitäisi olla. Tutkimukseni pyrkii tarttumaan verkkouutisten kommentointiin varsin moniulotteisesti ja poikkitieteellisesti. Lisäksi tutkimukseni pyrkii perustelemaan sitä, miksi verkkouutisten kommentointia olisi syytä ymmärtää paremmin. Tähän mennessä suomalaisella tutkimuskentällä ei ole pyritty systemaattisesti ottamaan haltuun kommentointia yhteiskunnallisena ilmiönä, varsinkaan uutisia kommentoivien käyttäjien näkökulmasta. Tästä syystä tutkimukseni pyrkii vastaamaan useaan erilaiseen tutkimuskysymykseen: 1) empiiriseen määrittelykysymykseen siitä, Mistä verkkouutisten kommenteissa on käyttäjien toimintana kyse?, 2) käsitteelliseen kysymykseen siitä, Miten julkiso olisi mielekästä käsittää suhteessa kommentointiin? ja 3) metodologiseen kysymykseen siitä, Millä tavoin kommentointia voi ja pitäisi tutkia?. Lisäksi olen määritellyt erilaisia tarkentavia empiirisiä tutkimuskysymyksiä väitökseni artikkeleissa. Kokonaisuutena väitös koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista sekä tutkimuksen asetelmia ja tuloksia kokoavasta johdannosta.
Tutkimukseni kohteena on Talvivaaran kipsisakka-altaan vuoto vuonna 2012. Ympäristökysymyksillä on tapana herättää keskustelua ja yhteiskunnallista vääntöä – ne ovat julkisoille hedelmällistä kasvualustaa. Talvivaaran tapauksessa mielenkiintoista on ristiriitaisen ympäristöaiheen yhtäaikainen paikallisuus ja kansallisuus. Tutkimuksen kokonaisaineiston muodostaa vuotoa ja kaivosta käsittelevä verkkouutisointi ja kommentointi aikavälillä marraskuu 2012 – toukokuu 2013 kolmessa kotimaisessa verkkolehdessä: paikallisessa Sotkamo-lehdessä, maakunnallisessa Kainuun Sanomissa ja valtakunnallisessa Helsingin Sanomissa. Kaivoksella tapahtuneesta vuodosta seurasi monisyinen tapahtumaketju, jota mediat ympäri Suomen seurasivat intensiivisesti. Lähden tutkimuksessani siitä oletuksesta, että tässä asetelmassa kommenttikentät tarjoavat keskustelutilan erityisesti niille, jotka eivät pääse ääneen valtamediassa. Kommentit tekevät myös näkyväksi sitä, miten verkkolehtien käyttäjät lopulta suhtautuvat ja suhteuttavat itsensä Talvivaaran tapahtumiin.
Väitökseni erilaiset tutkimuskysymykset nivoutuvat osaksi tutkimuskokonaisuutta eri tavoin. Empiirinen määrittelykysymys kommentoinnista käyttäjien toimintana pohjustaa tarkastelujani kaikissa osatutkimuksissa. Johdannossa kokoan laajemmin yhteen verkkouutisten kommentointia ympäröivää tutkimuskenttää ja erilaisia tulokulmia. Kytken kommentoinnin verkkojournalismiin ja sen kehitykseen, yleisempään verkkokeskustelujen kulttuuriin ja kommentoivien ihmisten elämän konteksteihin, käytäntöihin ja toimintaan. Teoreettisesti kommentointitutkimuksessa erityistä roolia on esittänyt julkisuusteoreettinen perspektiivi, jonka eri näkökulmia pyrin avaamaan. Johdanto-osan lopuksi vedän yhteen havaintojani siitä, mistä kommenteissa on oikeastaan kyse. Tutkimukseni perusteella vaikuttaa siltä, että käyttäjiin vaikuttavat erilaiset tekijät sekä verkossa että fyysisessä maailmassa. Nämä tekijät voidaan jakaa karkeasti kahteen ryhmään – ne ovat verkkolehtien muodostamaan teknistoiminnalliseen kontekstiin liittyviä tekijöitä ja käyttäjien omista lähtökohdista vaikuttavia tekijöitä.
Käsitteellinen kysymys kulkee mukana alusta loppuun. Käyn johdanto-osassa läpi julkisoon liittyvää laajaa historiallista ja teoreettista keskustelua sekä omia näkemyksiäni. Kysymys julkisosta pohjustaa erityisesti kolmen ensimmäisen artikkelini kysymyksenasettelua. Sitoudun pohdinnoissani ajatukseen asiapohjaisesta julkisosta ja kysymykseen siitä, miten julkiso pitäisi käsittää. Pyrin systemaattisesti välttämään sellaista arvioivaa normatiivista otetta, joka lähestyisi julkison käsitettä kysymällä, millainen julkison pitäisi olla. Ymmärrän julkison julkisesti keskustelevaksi ihmisryhmäksi ja julkisouden yksilön toimijuudeksi. Osatutkimusteni perusteella vaikuttaa siltä, että 1) osa kommentoijista tunnistaa julkisen keskustelun olemassaolon ja oman osallisuutensa tässä keskustelussa, 2) kommentoijat laajentavat julkisen keskustelun kysymyksenasettelua, 3) kommentoijia yhdistävä asia, ongelma tai kysymys on kontekstisidonnainen, affektiiviseksi tulkittava ja tuottaa usein erilaisia leirejä tai vastakkainasettelua, ja 4) kommentointiin vaikuttavat tekijät vaikuttavat myös julkison muodostumiseen ja käyttäjien julkisouteen. Nämä huomiot nivoutuivat myös toisiinsa erilaisin tavoin.
Tehtyjen huomioiden perusteella pyrin tutkimukseni lopuksi hahmottelemaan ajatuksen verkko-olosuhteissa toimivasta nykyjulkisosta, joka käsitteenä tavoittaa uudenlaisia julkisen osallistumisen muotoja mutta pysyy silti uskollisena osallistumista määrittäville päämäärille, jotka tekevät osallistumisesta (käsitteellisesti) julkista. Miellän julkison pragmatistista julkisuusteoriaa seuraten ihmisryhmäksi, jonka toiminta kumpuaa jaetusta ongelmasta tai asiasta. Tässä sosiaalisessa muodostumassa ihmiset tulevat ja menevät, osa osallistuu julkiseen keskusteluun systemaattisesti ja aktiivisesti, osa vain hetkellisesti. Julkiso ei ole tiivis ryhmittymä, eikä sen jäsenillä ole ryhmänä jaettua me-tunnetta, vaikka me-tunne voi syntyä erilaisten näkemyksellisten ”leirien” sisällä. Tutkimukseni on vahvistanut näkemystäni siitä, että juuri julkiseksi tulkittava ja tunnistettava keskustelu sekä tarve osallistua tähän keskusteluun ovat julkison ja julkisouden kannalta olennaisia. Julkison jäsenet tunnistavat tavalla tai toisella osallistuvansa julkisen areenan julkiseen keskusteluun tietystä jaetusta ongelmasta ja kysymyksestä. He ovat hakeutuneet julkisen keskustelun äärelle tämän ongelman ohjaamina ja synnyttävät omalla toiminnallaan julkista keskustelua, joka kutsuu muita osallistumaan. Lisäksi julkison jäsenet määrittävät keskustelukumppaneitaan erityisesti suhteessa jaettuun ongelmaan – julkison roolissa niin uutisia kommentoiva käyttäjä kuin uutisessa haastateltu viranomainenkin on väistämättä tietoinen keskustelun potentiaalisista osapuolista ja seuraajista. Julkinen keskustelu jaetusta ongelmasta rakentuu puheenvuoroista, joita pohjustaa tällainen tietoisuus ja joita ohjaa osallistumispyrkimys. Kaikki keskustelu julkisuudessa ei kuitenkaan ole julkista keskustelua, sillä julkisiksi tulkittavat puheenvuorot voivat palautua henkilökohtaisiin päämääriin, mikä määrittää ne (käsitteellisesti) yksityisiksi.
Tutkimukseni neljä artikkelia vastaavat omalta osaltaan menetelmälliseen kysymykseen. Ne edustavat kukin erilaista menetelmällistä lähestymistapaa ja eräänlaista menetelmäkokeilua. Ensimmäisessä artikkelissa tarkastelen kommentointia keskustelunanalyysin avulla ja suhteessa julkisoon. Menetelmällinen testaus muun muassa osoittaa, että kommentointi pitää sisällään keskustelua, jossa puhutellaan sekä uutista, kommentoijia että laajempaa julkista kuulijakuntaa, ”muita”. Lisäksi vaikuttaa siltä, että kommentoijat suosivat argumenttien ja vasta-argumenttien esittämistä sekä erimielisyytensä ilmaisemista. Toisessa artikkelissani analysoin kommentointiaineistoa diskursiivisten legitimaatiostrategioiden teoreettisesta kehyksestä diskurssianalyysin keinoin. Tutkimukseni perusteella Talvivaaraa koskevista uutisista ja kommenteista on mahdollista tunnistaa neljä strategiaa: autorisointi, rationalisointi, moralisointi ja narratiivisuus. Strategiat toimivat legitimaation, delegitimaation ja relegitimaation välineinä, ja erilaiset tahot hyödyntävät niitä hyvin vaihtelevasti, myös suhteessa erilaisiin ympäristödiskursseihin. Kolmas artikkeli pyrkii kuvaamaan kommentoijien muodostamaa verkostoa ja on menetelmällisessä mielessä kaikkein kokeilullisin, koska etukäteen on vaikea arvioida, muodostavatko kommentoijat lopulta verkoston vai eivät. Vaikka sosiaalinen verkostoanalyysi menetelmänä kaipaa rinnalleen täydentäviä metodeja, analyysi osoittaa aktiivisten kommentoijien merkityksen kokonaiskeskustelussa ja toisaalta vähemmän aktiivisten kommentoijien olemassaolon tärkeyden. Verkostoanalyysi tekee myös näkyväksi erilaisia rooleja, jotka auttavat ymmärtämään kommentoijien toimintaa sekä julkison jäsenen roolissa että verkkolehtien käyttäjinä ylipäätään. Neljännessä artikkelissa hyödynnän määrällistä sisällön erittelyä erilaisten paikkaan liittyvien ilmausten etsimisessä ja tunnistamisessa. Tämä erittely ja teoreettisen kehyksen perusteella muodostettu kategorisointi tarjoavat pohjan laadulliselle sisällönanalyysille, joka pyrkii ymmärtämään, mikä on paikan ja paikkaan sidotun mediarakenteen merkitys verkkouutisia kommentoiville käyttäjille.
Artikkelien muodostaman kokonaisuuden perusteella kommentointi-ilmiö näyttäytyy monimutkaisena osallistumisen muotona, jota johdanto-osan lopuksi hahmottelemani käyttäjiin vaikuttavat tekijät auttavat ymmärtämään. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani Talvivaara-aiheiset kommentit pitävät sisällään yhteiskunnallista osallistumista ja henkilökohtaisia projekteja – toimintaa, joka on syytä tulkita käyttäjien näkökulmasta merkitykselliseksi. On selvää, että kommenttimahdollisuudella on käyttäjille väliä.User-generated online news comments, as a subject of research, are loaded with different approaches and attitudes. The most significant contradiction is between two extremes. On one hand, negative by-products, such as hate speech and rude language, have made researchers, journalists and users themselves cautious. On the other hand, the examinations of users’ comments have often been driven by the belief and hope in new technological interactivity and its possibilities for enhancing democratic public discussion and formation of the public.
The overall setting is stigmatised by prejudice and the assumption that online news commenting should meet certain expectations to be considered meaningful. My dissertation, Online news comments as a form of public participation, aims to challenge this approach — the questions about what users’ comments should be like and what the public should be like. Additionally, the dissertation aims to argue why online news comments should be understood better. To date, the Finnish field of media studies has lacked efforts to understand online news comments as a societal phenomenon, especially from the users’ perspective. For this reason, this study tackles online news comments in a highly multidimensional and interdisciplinary form and aims to answer several research questions: 1) an empirical question, What are online news comments, as a form of user activity, about?; 2) a conceptual question, How should we understand the public in relation to online news comments?; and 3) a methodological question, How can and should online news comments be studied?; Additionally, the study defines several empirical research questions related to each of several articles, which are also included in the dissertation. The dissertation includes four peer-reviewed articles and an introduction, which details the setting of the study and its results.
The studied case is that of the leaking of a gypsum pond in 2012 in Finland’s Talvivaara Mine area, since environmental issues tend to evoke discussion in societal debates and represent fruitful seedbeds for the potential public. What is interesting in the Talvivaara case is the coincidental local and national natures of the contradictory environmental issue. The overall research material includes users’ comments and online articles concerning the leak and the mine published between November 2012 and May 2013 in three Finnish online newspapers: the local Sotkamo-lehti, the regional Kainuun Sanomat and the national Helsingin Sanomat. The leak set off a complex chain of events, which was followed intensely by the Finnish media. It is assumed that, in this media coverage and overall setting, the online news comments sections provided forums for discussion, especially for those who felt their voices had not otherwise been heard in the mass media. Additionally, comments represent the various ways online users eventually reacted and related to the Talvivaara case.
The study approaches the research questions from several directions. The empirical question about the nature of online news comments is the main foundation for examinations in all four articles. In the introduction, the aim is to sum up the overall research field surrounding online user comments, from different perspectives. Online news comments have connections to online journalism, online discussions and users’ overall activities. Additionally, the perspective of public sphere theory seems dominant in user comment studies. At the end of the introduction, I conclude my observations in relation to the empirical question. I create a grouping of different variables that helps to understand both commenting and users. Based on my research, it is clear that several factors affect users in the offline and online worlds. These factors can be roughly divided to two groups — those that relate to the operational environment of the online newspapers, and those that relate to the users’ individual contexts.
The conceptual question runs throughout the study. I examine the wide historical and theoretical discussion and my own views in the introduction. The question about the public is also the foundation of the setting, especially in the first three articles. My deliberations are attached to the idea of an issue-based public. I also systematically aim to avoid such normative point of view that would ask, what the public should be like. Based on the articles, it can be argued that: 1) some users recognise the existence of public discussions and their own position in these discussions; 2) users widen the setting of public discussions; 3) the shared issue, problem or question connecting the users is contextual and affective and often produces different camps and confrontations; and 4) factors effecting the users also effect the formation of the public and acting as a public. Additionally, these four observations intertwine in varying ways.
Finally, at the end of the introduction, based on the observations made in the articles, I aim to outline a modern public, operating in online conditions, that — as a concept — reaches the new form of public participation while remaining loyal to goals that determine this participation and define it as public. Following the pragmatic theory on public I understand ‘the public’ as a group of people that comes into being through shared issues or problems. In this functional entity, people come and go, and some of them participate in the public discussion actively and systematically, while other participate only momentarily. The public is not a solid consortium, and the members do not have a feeling of ’us’ as a group. By contrast, such feelings can be born inside different biased camps. The overall research has strengthened my vision that it is exactly the public discussion, recognised in its nature as public, and the and need to participate in such discussion that are essential to the public. The members of the public identify themselves, in one way or another, as participants in a public discussion about a shared issue in the public arena. It is this issue, concerning the Talvivaara Mine, that has drawn them to participate in the discussion, and their own actions create and maintain the public discussion, calling on others to participate. Additionally, the members of the public specify their interlocutors, especially in relation to the issue — a user commenting on a news article and an official authority interviewed in the article are both, as members of the public discussing the Talvivaara situation, conscious of the potential parties and followers of the discussion. The public discussion about a shared issue is built of statements, underlaid by such consciousness and aspiration to participate. However, all discussions in public are not public ones, since statements can come back to very personal goals, defining them as (conceptually) private.
The methodological question is mostly answered in the four articles. Each article represents a different methodological approach and testing of a method. In the first article, I examine users’ comments through conversation analysis and in relation to the public. The methodological testing indicates, among other things, that commenting includes conversations in which news, users and the wider public listenership (i.e., ‘others’) are addressed. Additionally, it seems that making statements and engaging in disagreements are symptomatic to this conversation. In the second article, I analyse comment materials through the theoretical framework of discursive legitimation strategies with discourse analysis. The study suggests that there are recognisable strategies in the comments and news about the Talvivaara case: authorisation, rationalisation, moralisation and narrativisation. These strategies work as instruments for legitimation, de-legitimation and re-legitimation, and different actors use them in various ways and in relation to environmental discourses. Methodologically, the third article is the most experimental, since it is difficult to estimate beforehand whether or not the users comprise a social network. In this case, social network analysis, as a method, requires complementary methods, and the analysis shows both the meaning of the most active users in the overall discussion, and, in contrast, the importance of the existence of less active users. The network analysis also makes the different users’ roles visible, which aids in understanding users’ actions both as members of the public and as users of online newspapers in general. In the fourth article, I use content analysis on two levels. First, it is used to identify and search for placerelated phrases in the comment material. Together, this specification and categorisation built on a theoretical framework create the basis for the main analysis, which aims to understand the role of geographically anchored media structures (and public arenas of the public sphere) for the users.
Based on the articles, it is possible to sketch the online commenting phenomenon as a complex form of participation. It seems obvious that the examined Talvivaararelated comments include several purposes that cannot be, especially from the user perspective, interpreted as meaningless or pointless. The users’ actions are attached both to public participation (as a member of the public), and to individual and personal projects. Evidently, the opportunity to comment on the news does matter to users
Approaches for Linking the High Kinetic Thermal Spray Process, Residual Stresses and Coating Performance by Utilizing In-situ Monitoring
No full textTermisesti ruiskutettuja kovametallipinnoitteita on käytetty menestyksekkäästi monissa kriittisissä sovelluksissa, kuten hydraulisylinterit, laskutelineet, paperikoneen telat, pallo- ja porttiventtiilit sekä useat muut kulumiskestävyyttä vaativat osat. Nykyisin ruiskutusprosessien, pinnoitusjauheiden ja ruiskutusparametrien vaihtelusta johtuen samalle pinnoitemateriaalille voidaan aikaansaada erilaisia ominaisuuksia. Ehkä tärkein tekijä pinnoiteominaisuuksien kannalta on jauhe ja sen laatu. Jauheen kokojakauman on oltava sopiva prosessille ja tämän lisäksi tiiveys, karbidikoko ja jauheen homogeenisuus vaikuttavat pinnoitteen ominaisuuksiin. Lisäksi valitulla jauheella saavutettuihin pinnoiteominaisuuksiin vaikuttaa ruiskutettavien partikkeleiden tila. Tarkemmin ottaen partikkeleiden lämpöenergia ja kineettinen energia törmäyshetkellä. Partikkeleiden tilaa voidaan tarkkailla suoraan partikkelivirrasta mittaamalla niiden lämpötilaa (T) ja nopeutta (v) lennon aikana ja linkittää prosessin olosuhteet pinnoiteominaisuuksiin ns. “process mapping”menetelmää hyödyntämällä. Nykyisin on käytössä useita eri termisen ruiskutuksen prosesseja, joista jokainen voi tuottaa partikkeleille hieman erilaisen lämpötilan ja nopeuden. Tämän takia samalla pinnoitusmateriaalille voidaan saada eri prosesseilla suhteellisen laaja kirjo erilaisia ominaisuuksia. Esimerkiksi uusimmat termisen ruiskutuksen prosessit, kuten HVAF, tarjoaa noin 1000 °C matalamman liekin lämpötilan ja 30 – 40 % suuremman partikkelinopeuden tavanomaisempiin HVOF ruiskutusprosesseihin verrattuna. Tämän takia ne tuottavat erittäin tiiviitä pinnoiterakenteita, joilla ei kuitenkaan ole partikkeleiden liiallisesta kuumenemisesta aiheutuvia negatiivisia ominaisuuksia kuten haurautta.
Pinnoitteen muodostumisprosessi saa aina aikaan pinnoitteeseen jännityksiä, jotka ovat seurausta partikkeleiden nopeasta jäähtymisestä ja mahdollisesta alustan ja pinnoitemateriaalin lämpölaajenemiserosta. Partikkeleiden ja alustan lämpöhistoria vaikuttaa merkittävästi jäännösjännityksiin mikä voi vaikuttaa myös pinnoitteen suorituskykyyn ja pinnoitteen mekaanisiin ominaisuuksiin. Esimerkiksi korkean partikkeleiden kineettisen energian omaavilla termisen ruiskutuksen prosesseilla kuten HVOF, HVAF ja kylmäruiskutus saadaan valmistusprosessin aikana syntymään partikkeleiden iskeytymisestä johtuva puristusjännitystila. Partikkeleiden iskeytymisestä syntyvä iskuenergia aiheuttaa puristusjännityksiä joko alustaan tai aiemmin ruiskutettuun kerrokseen.
Usein valmistusprosessista johtuvien tekijöiden hallintaan on kiinnitetty riittämätöntä huomiota, joten lämpöhistorian ja jäännösjännitysten vaikutusta pinnoitteiden ominaisuuksiin ei suurelta osin tunneta. Lisäksi eri laitteilla samasta materiaalista valmistettujen pinnoitteiden ominaisuuksien vaihtelusta ei ole systemaattisesti kerättyä tietoa. Pinnoitteiden ominaisuuksia hallitaan suurelta osin yritys ja erehdys -lähestymistavalla, minkä vuoksi ei saada riittävää ymmärrystä valmistusprosessin ja pinnoiteominaisuuksien välisestä riippuvuussuhteesta. Tämä voi jopa haitata merkittävästi eri sovelluksille asetettavia riittävän tarkkoja ominaisuusvaatimuksia.
Tässä työssä hyödynnetään prosessin aikaisia diagnostiikkatyökaluja, joita käyttämällä voidaan linkittää korkeakineettisten ruiskutuprosessien prosessiolosuhteet pinnoiterakenteeseen ja pinnoiterakenne pinnoiteominaisuuksiin. Näihin työkaluihin kuuluvat partikkeleiden lämpötilan ja nopeuden mittaukseen käytettävät diagnostiikkalaitteet sekä ruiskutuksen aikainen pinnoiteominaisuuksien mittauslaite (ICP), joka tarkkailee substraatin käyristymistä mahdollistaen pinnoitteen muodostumisprosessin monitoroinnin ja jäännösjännitysten määrittämisen. Hyödyntämällä prosessin aikaista monitorointia saadaan pinnoitteiden valmistusprosessista tietoa, joka auttaa ymmärtämään prosessin ja pinnoiteominaisuuksien välistä vuorovaikutusta. Kaasuvirtausten ja prosessiolosuhteiden vaikutusta partikkeleiden tilaan arvioitiin kartoittamalla hiukkasten lämpötilaa ja nopeutta erilaisilla prosessisäädöillä, minkä jälkeen selvitettiin millaisia pinnoiteominaisuuksia ja erityisesti jännitystiloja eri prosessiolosuhteet tuottivat. Jännitysten määrittämiseen käytettiin Tsuin ja Clynen analyyttista laskentamallia ja selvitettiin kuinka HVOF–, HP-HVOF–, HVAF– ja kylmäruiskutusprosessit ja niiden ruiskutusparametrit vaikuttavat pinnoitteiden jäännösjännityksiin. HVOF– ja HVAF– prosessissa tutkittiin WCCoCr - ja Cr3C2-NiCr –pinnoitteita ja kylmäruiskutuksessa Al, Ti ja Cu pinnoitteita. Tutkimukset osoittavat, että korkeakineettisillä termisen ruiskutuksen prosesseilla saadaan partikkeleiden sulamisastetta, nopeutta ja substraatin lämpötilaa säätämällä merkittäviä puristusjännityksiä omaavia karbidipinnoitteita. Puristusjännitysten merkitys osoittautui tärkeäksi pinnoitteiden kavitaatioeroosionkestävyyttä ja väsymiskestävyyttä parantavaksi tekijäksi. Osoitettiin myös, että kylmäruiskutuspinnoitteiden jäännösjännitykset, joihin tyypillisesti vaikuttaa iskuenergian määrä ja sen vaikutuksesta muodostuva puristusjännitys, voivat kehittyä myös vetojännityksiksi olosuhteissa, joissa on alhainen iskuenergia ja suhteellisen korkea prosessilämpötila.Thermally sprayed hardmetal coatings have been successfully used in many critical applications including hydraulic cylinders, landing gear, paper machine rolls, ball and gate valves, and several other parts, which require wear resistance. Currently, due to variations in the spray processes, feedstock material, and spray parameters, there might exist a wide range of properties for the same coating material. Perhaps the most important factor for the coating properties is the feedstock powder and its quality. The size distribution of the powder needs to be suitable for the process; in addition to this the particle density, carbide size, and powder homogeneity affect the properties of the coating. Furthermore, the coating properties for a selected powder are related to the particle state, more precisely the particle thermal and kinetic energy at the impact. Today, the particle state can be monitored by in-situ diagnostics with devices that measure the temperature (T) and velocity (v) of the particles during flight. The particle state can be further linked to the coating properties and performance by so-called process mapping methodology. At present, many thermal spray processes and equipment exist, each having their own specific characteristics of particle temperature and velocity. For example, the newest thermal spray processes, such as High Velocity Air Fuel (HVAF), provides about a 1000 °C lower flame temperature and 30-40% higher particle velocity compared to more conventional High Velocity Oxygen Fuel (HVOF) thermal spray processes. HVAF thus produces very dense coating structures and reduces the brittleness caused by excessive particle heating.
Coating formation also induces stresses caused by the rapid solidification of the spray droplets (quenching) and thermal mismatch stresses during cooling. The thermal history will have a major impact on the residual stresses and it may influence the performance of the coating by affecting the mechanical properties of the coating as well. In high-kinetic-energy thermal spray processes, e.g. the HVOF, HighPressure High Velocity Oxygen Fuel (HP-HVOF), HVAF, and cold spray (CS) processes, the compressive stress component also known as peening stress, intensifies during the manufacturing process. Peening stresses act on the substrate or on the previously deposited layer.
Insufficient attention has been paid so far to the factors arising from the manufacturing process. Thus the effect of the thermal history and residual stresses on the properties of coatings is largely unknown. Moreover, there is generally a lack of knowledge on the property variation in coatings produced by various devices from the same material, as coating properties are managed largely by the trial and error approach. Consequently, insufficient understanding and/or information on the relationship between the manufacturing process and coating properties makes it significantly more difficult to set property targets for the applications.
This work focuses on the approaches to provide a link between processstructureproperty correlations in high kinetic thermal spraying by utilizing in-situ monitoring tools, which enable reliable manufacturing of thermal spray coating. These tools include inflight particle temperature and velocity measurements and an in-situ coating property sensor (ICP). The ICP measures the substrate curvature during spraying, enabling the monitoring of information on the coating formation process and residual stresses. First, the role of gas flows and process conditions on the particle state was evaluated by mapping the particle temperature and velocity resulting from different conditions and how they are linked to coating properties. Further, the in-situ curvature technique and progressive deposition model of Tsui and Clyne [1,2] were used in order to understand how thermal spray processes and parameters affect the residual stresses of coatings made by the HVOF, HP-HVOF, HVAF, and CS processes. Materials focused on in relation to HVOF and HVAF were WC-CoCr and Cr3C2-NiCr, whereas Al, Ti, and Cu were used in the CS case. Studies showed that high compressive residual stresses controlled by the particle molten state, velocity, and substrate temperature can develop in high kinetic thermal sprayed carbide coatings. The role of compressive stresses proved to be significant for the cavitation erosion resistance and fatigue life performance of the coatings. It was shown that the residual stress of cold spray coatings, mostly controlled by impact pressure and thus in most cases developing into compressive stress, may develop into tensile stress in conditions with low impact pressure and relatively high thermal energy
Web of gamble: A social psychological perspective on youth gambling and virtual communities
No full textInternet ja sosiaalinen media ovat laajentaneet rahapelaamisen ilmenemismuotoja ja rahapelimahdollisuuksia. Kehityksen myötä rahapelaamisesta on tullut globaalisti yleistä, ja etenkin nuorten rahapeliongelmat ovat kasvussa. Erilaiset netti- ja videopelit sisältävät yhä enemmän maksullisia ja rahapelien kaltaisia ominaisuuksia, mikä hälventää rajaa rahapelaamisen (gambling) ja digipelaamisen (gaming) välillä ja altistaa nuoria rahapelien toimintamalleille. Varsinaisten pelien lisäksi Internet tarjoaa monenlaisia pelaamisen ympärille keskittyneitä verkkoyhteisöjä, niin pelien sisällä kuin niiden ulkopuolella. Nuoret ovat erityisen aktiivisia pelaajia ja identifioituvat vahvasti erilaisiin verkkoyhteisöihin. Verkkoyhteisöjen havaitut sosiaaliset normit voivat vaikuttaa rahapeliasenteisiin ja -käyttäytymiseen. Tässä sosiaalipsykologian väitöskirjassa tutkittiin rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen ja sosiaalisen median merkitystä rahapelaamisessa. Väitöskirjassa tarkastellaan myös rahankäyttöä sisältävää digipelaamista sekä sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyviä eroja ja yhtäläisyyksiä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa. Väitöskirja tarjoaa sosiaalipsykologisen lähestymistavan nuorten rahapelaamisen tutkimiseen tarkastelemalla verkkoyhteisöjen ja muiden sosiaalisten tekijöiden merkitystä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa.
Väitöskirja koostuu neljästä osatutkimuksesta. Aineistona on käytetty 15–25-vuotiailta nuorilta ja nuorilta aikuisilta kerättyjä kyselyaineistoja Suomesta (N = 1200), Yhdysvalloista (N = 1212), Etelä Koreasta (N = 1192) ja Espanjasta (N = 1212). Kyselyaineistojen avulla selvitettiin rahapeliyhteisöjen käyttöön ja sosiaalisen median rahapelisisältöihin suhtautumiseen yhteydessä olevia tekijöitä nuorilla. Lisäksi väitöskirjan aineistona on käytetty systemaattista kirjallisuuskatsausaineistoa sen selvittämiseksi, mitä aiemman tutkimuksen valossa tiedetään rahapeliaiheisten verkkoyhteisöjen merkityksestä rahapelaamisessa ja rahankäyttöä sisältävässä digipelaamisessa.
Tulokset osoittavat, että rahapeliyhteisöjen käyttö on yhteydessä rahapeliongelmiin. Myös joitakin maakohtaisia eroja löytyi, esimerkiksi koetun yksinäisyyden merkityksessä yhteisöjen käytössä. Rahapeliaiheiset verkkoyhteisöt palvelevat erilaisia tarkoituksia rahapelaamisessa. Osa yhteisöistä keskittyy suoremmin pelaamiseen liittyviin motiiveihin kuten pelivinkkien jakamiseen, kun taas osa yhteisöistä on keskittynyt peliongelmiin ja niistä paranemiseen. Yhteisöjen normeista riippuen rahapeliyhteisöt voivat normalisoida joko ylenpalttista tai maltillista rahapelaamista. Digitaalisissa peleissä pelien sisäinen yhteisöllisyys ja vuorovaikutus ovat keskeinen osa pelikokemusta. Tulosten perusteella voimakas identifioituminen peliyhteisöön sekä yhteisön sosiaaliset normit ja sosiaalinen vaikutus voivat lisätä riskiä ylenpalttiseen rahapelaamiseen ja digipelien sisäisiin ostoihin. Lisäksi havaitut positiiviset reaktiot sosiaalisessa mediassa jaettuun rahapelisisältöön lisäävät todennäköisyyttä kiinnostua sisällöstä. Väitöskirjan tulokset korostavat sosiaalisen median ja verkon ryhmäprosessien riskejä rahapelisisältöjen kohtaamisessa ja rahapelaamisen normalisoitumisessa. Tulokset tuottavat ajankohtaista tietoa ja käytännön suosituksia pelaajille, pelaajien vanhemmille sekä terveydenhuollon ammattilaisille rahapeliongelmiin liittyvien interventioiden tueksi.The Internet and social media have facilitated gambling opportunities, and gambling content has become highly visible in an online context. Gambling has gained popularity worldwide, and youth problem gambling in particular is an increasing concern. Digital games increasingly include monetary gambling-like features such as microtransactions and loot boxes, blurring the line between gambling and gaming and exposing young players to mechanisms of gambling. The Internet also provides social platforms for gamblers and gamers to interact and connect, both inside and outside a game. As active online users, youth actively engage in different online games and utilize virtual communities to interact around shared interests. Virtual communities may shape gambling attitudes and behavior through social norms and peer influence. In this doctoral dissertation of social psychology, it was examined what is the role of virtual communities and social media behavior in gambling and gambling-like intentions and behaviors. Gambling-like mechanisms in digital games are scrutinized, as well as differences and similarities in the social aspects of gambling and monetary gaming. This dissertation provides a social psychological perspective on youth gambling and gaming by examining the role of virtual communities and the underlying social factors in such behaviors.
This dissertation consists of four separate studies. Cross-national survey data of 15- to 25-year-old respondents from four countries were used: Finland (N = 1,200), the United States (N = 1,212), South Korea (N = 1,192) and Spain (N = 1,212). Survey data were used to examine factors associated with online gambling community participation and interest toward online gambling content among youth. Systematic literature data were used to widen the scope of gambling in the dissertation by exploring and comparing the role of virtual communities in gambling and monetary gaming behaviors.
According to the results, participation in virtual gambling communities such as discussion forums is associated with gambling problems, posing a potential risk for excessive gambling. Some country differences were found in underlying factors, such as sense of loneliness, in active online gambling community participation. Gambling communities differ in their stance on gambling. Some communities are related to gambling strategies and tips, while others focus on problem gambling recovery and harms caused by gambling. Thus, depending on the community norms, gambling communities may normalize excessive or moderate forms of gambling. In digital games, a community aspect is often inherently embedded inside the game. Further, there is strong evidence that the social aspect of game communities can motivate ingame purchase intentions and gaming continuation, posing a potential risk for excessive money consumption. The results suggest that strong attachment to a virtual community, together with perceived group norms and mechanisms of social influence, are risk factors to excessive gambling behavior, attitudes and purchase intentions. Moreover, gambling content that is approved by peers in social media is likely to make the content appear more interesting and increase the likelihood to act on such content. The results emphasize the risky nature of social media and emerging group processes in online gambling exposure and normalization of gambling. The findings provide topical knowledge and practical implications for players, parents and health care professionals to help reduce excessive gambling and game-related purchase behaviors
Perhepolitiikan tulokset puntarissa : Arviointitutkimus lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa ja Euroopassa
No full textHyvinvointivaltion käsite on monimuotoinen ja sen piirteet muuttuvat samalla kun yhteiskunnan sosiaalinen ja demografinen rakenne muuttuu ajan myötä. Nykyaikaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa monet edellisten sukupolvien sosiaalisista riskeistä on minimoitu ja uusia riskejä on syntynyt tilalle. Ihmisen hyvinvointi liittyy paitsi yksilöön myös laajempaan sosiaaliseen kokonaisuuteen, jossa ihmiset ja ympäröivä yhteiskunta toimivat yhdessä jatkuvassa vuorovaikutuksessa (Mínguez 2013). Hyvinvoinnin käsite sisältää siis sekä yhteisötason että yksilötason elementtejä, joita voidaan mitata taloudellisilla ja sosiaalisilla indikaattoreilla. Lapsiperheiden merkitys ikääntyvässä yhteiskunnassa kasvaa elinajanodotteen kasvun myötä. Työllisyys, sosiaaliset rakenteet ja tukimuodot sekä fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi luovat perustan tulevalle kehitykselle. Julkisen talouden kestävyys edellyttää ratkaisuja, jotka ohjaavat lapsiperheiden vanhempia yhdistämään työ- ja perhe-elämän tavalla, joka mahdollistaa molemmille vanhemmille osallisuuden ansiotyöhön ja lasten hoitoon.
Yhteiskunta on rakennettu yksilöiden ja erilaisten institutionaalisten elementtien ympärille. Myös perhe muodostaa sosiaalisen instituution, joka toimii sekä yhteiskunnan jäsenenä että itsenäisenä päätöksentekijänä. Kun yksi perhe tekee päätöksiä, sillä ei ole vaikutusta koko yhteiskuntaan, mutta kun useat perheet muuttavat toimintaansa samalla tavalla, voidaan puhua institutionaalisista tai laajemmista yhteiskunnallisista muutoksista (Esping-Andersen 1999). Perheen muodostuminen, sen ajoitus ja ylläpito ovat muuttuneet uusien perherakenteiden sekä väestörakenteen muutosten mukana, jolloin myös tarjottaviin tukimuotoihin kaivataan uudistamista. Hyvinvointiyhteiskunnan rakenne ja tukijärjestelmä perustuvat erilaisiin menetelmiin taloudellisen riippumattomuuden ja omatoimisuuden vahvistamiseksi, ja samalla myös heikoimmassa asemassa olevien tukemiseksi. Euroopan komission suosituksissa huono-osaisuuden syklin katkaisemiseksi investoimalla lapsiin (Euroopan komissio 2013) ehdotetaan, että jäsenvaltiot osoittavat resursseja sosiaalisen syrjäytymisen ja lasten köyhyyden ehkäisemiseksi. Komissio ehdottaa, että tämä tehdään vahvistamalla yhteistyötä eri alojen välillä. Suomella on kuitenkin edessään haasteita: talouskasvu on hidasta, väestö ikääntyy ja hyvinvointivaltion rahoituksen turvaamisessa on ongelmia.
Väestörakenteen muutokset aiheuttavat sen, että lasten ja perheiden hyvinvointiin kiinnitetään yhä enemmän huomiota Euroopassa. Lasten köyhyyden tai syrjäytymisen riskin kasvaessa poliittisten toimien merkitys näkyy aiempaa nopeammin lapsiperheiden jokapäiväisessä elämässä. Kululutuksen määrä perheiden ja lasten etuuksiin ei sinänsä takaa, että lasten köyhyys- tai syrjäytymisriskiä voidaan estää. Vaikka etuuksiin kohdennettu kulutus on lisääntynyt monissa maissa, ovat köyhyysriskissä ja sosiaalisessa syrjäytymisessä tapahtuneet muutokset vaihdelleet saman aikaisesti. Sosiaalinen tuki perheille vaihtelee maittain, kuten myös kansallinen kiinnostus perheen hyvinvointiin. Sosiologinen kiinnostus perheitä kohtaan voi kohdentua samoihin kysymyksiin maasta riippumatta, mutta ilmiönä siihen liittyvä arviointi on sidoksissa poliittiseen, ideologiseen, kulttuuriseen ja sosioekonomiseen kontekstiin (Hartrais & Letablier 1996). Monissa EU: n jäsenvaltioissa perhe on jo tunnistettu merkittäväksi sosiaaliseksi instituutioksi, mutta siitä huolimatta johdonmukaista toimintaa perhepolitiikan kehittämiseksi ei tapahdu samassa mittakaavassa kaikissa maissa. Perheen ja valtion suhde on käsitteellistetty ja operationalisoitu eri tavoin kansallisen kontekstin mukaisesti.
Nykyiset pohjoismaiset hyvinvointijärjestelmät edellyttävät vastuullista ja kauaskantoista finanssipolitiikkaa ja kannustavia menetelmiä hyvinvointivaltion suurten riskien estämiseksi. Kaikissa hyvinvointivaltioissa kohdataan väestön ikääntymisen ongelma, jolloin hyvinvointijärjestelmä ei voi selviytyä, ellei työllisyysaste ole riittävän korkea. Euroopan komission raportissa Euroopan työllisyydestä ja sosiaalisesta kehityksestä Euroopassa (2017) todetaan, että EU:lla ei ole enää varaa tukea nykyistä määrää ihmisiä, jotka eivät ole aktiivisia työmarkkinoilla. Työikäisen väestön vähenemisen vaikutus tulevaan kasvuun riippuu jäsenvaltioiden kyvystä palauttaa työvoiman ulkopuolella oleva väestö työmarkkinoille. Huolestuttavia eroja ilmenee eri ikäryhmien ja sukupuolten välillä. Naisten työllisyysaste on huolenaiheena monissa Euroopan maissa. Työllisyys on tärkeä tekijä yksilöiden ja perheiden köyhyyden estämisessä. Sillä on myös merkittävä sosiaalinen ulottuvuus sosiaalisen syrjäytymisen näkökulmasta. Lasten hoidon tukimuotojen järjestäminen siten, että siihen liittyvät maksut pysyvät kohtuullisina eivätkä estä vanhempia palaamasta töihin, on yksi tapa edistää vanhempien paluuta työvoimaan. Kansallisella tasolla alueellista toimintaa ohjaavat poliittiset päätökset muokkaavat myös alueellisia ratkaisuja ja väestörakenteen kehitystä. Alueellisesta näkökulmasta universaali malli perhepolitiikassa ei sinänsä estä alueellisia eroja. Perhepolitiikan osalta tämä käy ilmi ratkaisuista, jotka mahdollistavat erilaiset päätökset palvelujen tarjoamisesta ja erillisistä alue- tai kuntakohtaisista tukimuodoista.
Suomessa institutionaaliset rakenteet ja sosiaaliturvajärjestelmä ovat rakentuneet tasa- arvon ja yhtenäisen hyvinvointiajattelun näkökulmasta, mutta niiden ei tulisi rajoittaa mahdollisuutta muutokseen, jos pitkän tähtäimen sosiaalinen ja taloudellinen etu sitä vaatii. Pohjoismainen sosiaaliturvamalli perustuu kattaviin tuki- ja palvelumuotoihin. Yksi universalismin ongelmista on kuitenkin se, että kattava tarjonta ei muuta tilannetta tasa-arvon suhteen, jos pääasiallisena tarkoituksena ei ole suojella heikoimmassa asemassa olevien hyvinvointia, vaan toteuttaa yksiselitteisesti ”yksi malli sopii kaikille" periaatetta.
Tässä tutkimuksessa olen keskittynyt siihen, miten pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteet ovat käytännössä toteutuneet nyky-Suomessa lapsiperheiden hyvinvoinnin näkökulmasta. Suomen perhepolitiikan tuloksia on arvioitu sekä kansallisella että EU:n tasolla hyödyntäen dokumenttiaineistoja ja tilastotietoja sekä Suomen että EU-28 jäsenmaiden osalta. Arvioinnissa mukana ovat kaikki EU-28 jäsenvaltiot kokonaisuutena sekä erikseen valitut jäsenvaltiot, jotka edustavat sosiaaliturvan eri malleja. Lisävertailuun valitut maat edustavat Pohjoismaiden, Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan ja Itä-Euroopan malleja, ja jokaisella maalla on erilainen institutionaalinen perusta valtionhallinnolle. Haastatteluaineistoa on käytetty tulosten arviointiin asiantuntijan näkökulmasta kansallisella tasolla. Tutkimuksen teoreettinen perusta on institutionaalinen teoria. Tutkimuksen tulokset esittävät suomalaisen perhepolitiikan ja perhepoliittisen järjestelmän tulokset sellaisina kuin ne ilmenevät 2010-luvulla. Kansallisella tasolla tulokset perustuvat alueelliseen tasa-arvoon ja EU: n tasolla taloudellisen hyvinvoinnin, tasa-arvon ja palvelujen saatavuuden osalta tehtyyn vertailuun.The concept of the welfare state is diverse, and its features change as the social and demographic structure of society changes over time. In contemporary welfare societies, many of the social risks that occurred in previous generations have been minimised and replaced by new risks. Human well-being is associated not only with the individual, but also with the wider social entity in which people and the society surrounding them work together in continuous interaction (Mínguez 2013). The concept of well-being therefore includes both community-level and individual-level elements that can be measured by economic and social indicators. The importance of families with children in an ageing society will increase due to the increase in life expectancy. Employment, social structures, and forms of support, as well as physical and psychological well-being, create the basis for future development. The sustainability of public finances requires solutions to guide the parents of families with children to combine work and family life in a way that enables both parents to engage in earning and child care.
Society is built around individuals and various institutional elements. In addition to the institutional structures of society, the family also forms a social institution that acts both as a unit of society and as an independent decision-maker. When a single family makes decisions, it does not have an impact on society as a whole, but when several families change their activities in the same way, one can talk about institutional or wider societal change (Esping-Andersen 1999). The formation of the family, and its timing and maintenance, have changed along with the creation of new forms of family structure and demographic change, and consequently reform is also needed for the forms of support provided. The structure and support system of the welfare society is based on different methods of strengthening self-sufficiency and self-direction, and supporting the most vulnerable. The recommendations of the European Commission on breaking the cycle of disadvantage by investing in children (European Commission 2013) propose that member states allocate resources to prevent social exclusion and child poverty. The Commission suggests this be done by strengthening cooperation between different sectors and ensuring adequate resources and high-quality services. However, Finland is facing challenges: economic growth is slow, the population is ageing, and there are issues in securing funding for the welfare state.
Demographic trends contribute to the increasing attention paid to the well-being of children and families in Europe. As child poverty and the risk of poverty and exclusion increases, the importance of policy actions is reflected more rapidly in the daily lives of families with children. The consumption of family and child benefits does not in itself guarantee that child poverty and the risk of exclusion can be prevented. Even though the consumption of child and family benefits has increased in many countries, the changes in the risk of poverty and social exclusion rates have varied at the same time. The state’s social support for families varies from country to country, much like national interest in family well-being. Sociological interest in families can focus on the same issues regardless of country, but as a phenomenon, its review is linked to the political, ideological, cultural, and socio-economic context (Hartrais & Letablier 1996). In many EU member states, the family has already been identified as a significant social institution. Nevertheless, coherent action to develop family policy does not happen on a similar scale in all countries. The relationship between the family and the state has been conceptualised and operationalised in different ways according to each national context.
The existing Nordic welfare systems require responsible and far-reaching fiscal policies and incentivising methods to prevent the risks of the welfare state, which occur on a large scale. All welfare states face the problem of an ageing population, and the welfare system cannot survive if the employment rate is not high enough. The European Commission report on European Employment and Social Development in Europe (2017) states that the EU can no longer afford to support so many people who are not active in the labour market. The impact of the decline in the working age population on future growth will depend on the ability of member states to return the inactive population to the labour market. There are also concerns about the differences that exist between different age groups and genders. The employment rate of women is a concern in many European countries. The proportion of people in the workforce is important for preventing poverty among individuals and families. It also has a significant social dimension from the perspective of social exclusion. Organising child care support so that day care fees remain reasonable and do not disincentivise parents from returning to work is one way of promoting the parent's return to the workforce. At the national level, the political decisions that guide regional activity modify the development of regional solutions and demographic trends. From a regional point of view, a universal model family policy does not in itself prevent regional differences. In the case of family policy, this is evident in the solutions that allow different decisions regarding service provision and separate subsidies.
Institutional structures and the social security system in Finland is built from the perspective of equality and unified welfare thinking, but it should not limit the possibility of change when long-term social and economic thinking requires it. The Nordic social security model is based on comprehensive forms of support and services. However, one of the problems of universality is that comprehensive supply does not change the situation in terms of equality if the overall purpose is not to protect the well-being of the most vulnerable, but to unequivocally implement the principle of “one model fits all'.
In this study, my focus is on how the principles of the Nordic welfare state have been put into effect in contemporary Finland from the perspective of the well-being of families with children. It further examines how the objectives of the Finnish family policy and the family policy system itself have been implemented by evaluating the outcomes at the European level. The outcomes of Finnish family policy has been evaluated at both the national and the EU level using national and EU documents and statistical data for Finland and the EU-28 member states. The evaluation was carried out for all 28 member States in the EU as a whole and separately selected member states representing different models of social security. The countries selected for further comparison represent the Nordic European, Central European, Southern European, and Eastern European models, with each having different institutional bases for state administration. The interview data has been used to evaluate the results from an expert perspective at the national level. The theoretical foundation for the research is institutional theory. The results of the survey present the outcomes of Finnish family policy and the family policy system as it manifests in the 2010s. At the national level, the outcomes are based on regional equality. At the EU level, the outcomes are based on comparisons of economic well-being, equality and access to services
The Role of ROR1 Pseudokinase Signaling in Cancer
No full textReseptorityrosiinikinaasin kaltainen orporeseptori 1 (ROR1) on Wnt-signalointiin liitetty solukalvoreseptori, joka luokitellaan pseudokinaasiksi johtuen poikkeamista kinaasidomeenin aktiivisuuteen vaadittavissa konsensusmotiiveissa. Vaikka ROR1 on alun perin määritelty orporeseptoriksi, Wnt5a on sittemmin vakiintunut sen ligandiksi. Normaalisti ROR1-reseptoria ilmennetään lähinnä yksilönkehityksen aikana, ja sen ilmentyminen terveen aikuisen kudoksissa on vähäistä. ROR1- reseptoria havaitaan kuitenkin solujen pinnalla useissa eri syöpätyypeissä.
ROR1-reseptorin on osoitettu edistävän syöpäsolujen kasvua, liikkumista ja tunkeutumista ympäröiviin kudoksiin. Reseptorin korkea ilmentymistaso korreloi usein huonon ennusteen kanssa, ja ROR1 saattaa myötävaikuttaa myös lääkeresistenssin kehittymiseen. Viime vuosina kiinnostus ROR1-reseptoria vastaan kohdennettujen hoitojen kehittämiseen on lisääntynyt, ja muutamat lupaavat hoitotavat ovat jo edenneet kliinisiin kokeisiin. Varsinaisista ROR1-reseptorin aktivoimista solunsisäisistä signalointireiteistä tiedetään kuitenkin suhteellisen vähän. Tässä väitöskirjatyössä tutkittiin ROR1-signalointia manttelisolulymfoomassa (MCL), B-solulinjan akuutissa lymfaattisessa leukemiassa (BCP-ALL) ja epiteliaalisessa munasarjasyövässä (EOC) käyttäen solulinjamalleja ja ex vivo -primäärisoluja. Valikoiduista solulinjoista tuotettiin stabiilit indusoitavat shRNA- solulinjat, joiden avulla selvitettiin ROR1-reseptorin ilmentymisen vaimentamisen vaikutuksia syöpäsolujen elinvoimaisuuteen ja mahdollisesti ROR1-signalointiin osallistuvien proteiinien ilmentymiseen. EOC-malleissa tutkittiin myös glukokorti- koidi deksametasonin vaikutuksia ROR1-reseptorin ilmentymiseen ja signalointiin sekä solujen kemoresistenssiin. Lisäksi ROR1-reseptorin vaikutuksia syöpäsolujen lääkeherkkyyteen selvitettiin ROR1 shRNA-solulinjojen avulla hyödyntäen DSRT (drug sensitivity and resistant testing) -alustaa.
Kaikissa kolmessa tutkitussa syöpätyypissä ROR1-reseptorin ilmentyminen oli vaihtelevaa. Saadut tulokset vahvistivat myös aiempia havaintoja Wnt5a-ligandin sitoutumisesta ROR1-reseptoriin ja sen kyvystä aktivoida ROR1-välitteistä signalointia. Pienet GTPaasit RhoA ja Rac-1 havaittiin mahdollisina ROR1-signaalin edelleenvälittäjinä tutkituissa syöpätyypeissä. ROR1-signalointia välittävät myös kinaasit AKT, MEK ja ERK. Lisäksi ROR1-välitteinen signalointi kytkeytyy NF-κB- signalointiin MCL:ssa. EOC-malleissa ROR1-reseptorin vaimentaminen laski myös YAP/TAZ- ja BMI-1-proteiinien tasoja. Toisaalta solujen glukokortikoidi altistus lisäsi ROR1-reseptorin ilmentymistä ja samalla lisääntyi YAP/TAZ- ja BMI-1- proteiinien ilmentyminen. DSRT-tulosten perusteella ROR1-reseptoria vastaan kohdennettujen hoitojen yhdistäminen Bcl-2-inhibiittori venetoclaxiin B- solulymfoomien/leukemioiden hoidossa tai SMAC-mimeetteihin munasarjasyövän hoidossa saattaisi olla yksittäisiä lääkeaineita tehokkaampi vaihtoehto syöpäsoluja vastaan.Receptor tyrosine kinase-like orphan receptor 1 (ROR1) is a Wnt signaling associated cell surface receptor that is classified as pseudokinase due to the alterations in kinase domain consensus motifs required for kinase activity. Although originally defined as an orphan receptor, Wnt5a is now established as a ligand for ROR1. Normally, ROR1 is mainly expressed during the development, and in the tissues of healthy adults its expression is minimal. However, ROR1 is expressed in many cancers, both hematological and solid malignancies.
ROR1 has been shown to promote cancer cell proliferation, migration and invasion. High ROR1 expression often correlates with a poor prognosis and ROR1 can even contribute to the development of drug resistance. In recent years, interest towards developing ROR1-targeted cancer therapies has been increasing and some successful approaches are already undergoing clinical trials. Still, relatively little is known about the actual signaling pathways activated downstream of ROR1.
For this thesis, ROR1 signaling was studied in mantle cell lymphoma (MCL), B- cell precursor acute lymphoblastic leukemia (BCP-ALL) and epithelial ovarian cancer (EOC) using cell line models and ex vivo primary cells. To study the effects of ROR1 downregulation, stable inducible ROR1 shRNA cell lines were generated from selected cell lines and used to analyze cell viability and the levels of putative downstream signaling proteins. For EOC models, the effects of glucocorticoid dexamethasone on ROR1 expression, signaling, and chemoresistance were also investigated. Finally, the drug sensitivity and resistance testing (DSRT) platform was used to explore how the ROR1 silencing affects the drug sensitivities of cancer cells. ROR1 expression was found to be heterogeneous in all studied cancer types. The binding of Wnt5a to ROR1 and its ability to induce ROR1-mediated downstream signaling was also further confirmed in MCL, BCP-ALL, and EOC. Small GTPases RhoA and Rac-1 were most consistently detected as possible ROR1 downstream effectors. ROR1 signaling was also conveyed through kinases AKT, MEK, and ERK. Additionally, ROR1 associates with NF-κB signaling in MCL and with transcriptional regulators YAP/TAZ and BMI-1 in EOC. YAP/TAZ and BMI-1 were also upregulated after a glucocorticoid treatment that increased ROR1 expression in EOC cells as well. The most notable findings from the DSRT indicate that combining ROR1-targeted therapies to Bcl-2 inhibitor venetoclax in B-cell malignancies or to SMAC-mimetics in EOC could have increased anti-cancer efficacy compared to single agent treatments
Negotiating Futures in Palestinian Refugee Camps: Spatiotemporal Trajectories of a Refugee Nation
No full textPalestiinalaispakolaiset ovat eläneet pakolaisleireillä jo seitsemän vuosikymmentä. Heidän pakolaisuutensa juontuu vuodesta 1948, jolloin Israelin valtion perustamisen yhteydessä enemmistö alueen palestiinalaisesta väestöstä joutui pakenemaan kotiseuduiltaan. Vuosikymmenten aikana pakolaisleirit ovat tulleet osaksi Lähi-idän maisemaa, ja niillä on kasvanut ja elänyt jo useita palestiinalaissukupolvia. Leirien pitkästä historiasta huolimatta niitä on kuitenkin pidetty väliaikaisina; määritelmällisesti leiri on aina olemassa vain rajatun ajanjakson ja palestiinalaisten kansallisissa narratiiveissa, jotka painottavat paluuta Palestiinaan, niitä ei ole ajateltu pysyvinä asuinpaikkoina. Käytännössä leirit kuitenkin muodostavat olosuhteet, joissa palestiinalaispakolaiset elävät arkeaan ja rakentavat tulevaisuuttaan.
Pitkän historiansa, ainutlaatuisen institutionaalisen viitekehyksen sekä palestiinalaisten poliittiseen kamppailuun linkittyvien merkitysten takia leirit luovat omanlaisensa puitteet niillä asuvien pakolaisten elämälle. Tässä tutkimuksessa en silti tarkastele vain leirejä itsessään vaan lähestyn niiden kautta sitä, miten niillä asuvat palestiinalaiset neuvottelevat tulevaisuudentoiveitaan. Tämä etnografiaan pohjaava tutkimus on toteutettu Libanonissa, Jordaniassa ja Länsirannalla usealla eri pakolaisleirillä. Valitsin monikenttäisen lähestymistavan sillä lähtöoletuksella, että pakolaisuuden konteksti vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tulevaisuuksia kuvitellaan. Palestiinalaispakolaisten asemamassa onkin merkittäviä eroja näillä kolmella alueella: Libanonissa he elävät ilman kansalaisuutta ja sen tuomia oikeuksia, Jordaniassa enemmistö pakolaisista on samanaikaisesti sekä maan kansalaisia että pakolaisia ja Länsirannalla palestiinalaispakolaiset joutuvat muiden länsirantalaisten tavoin kohtaamaan Israelin väkivaltaisen miehityspolitiikan. Näiden
kontekstuaalisten erojen ja niiden vaikutusten ymmärtäminen on ollut tutkimuksen keskiössä.
Tutkimuksen lähtöoletuksena on lisäksi ontologisen hermeneutiikan mukaisesti se, että tulevaisuuden tarkastelu ei ole mahdollista ilman, että ymmärtää menneen, nykyisyyden ja näiden välisen suhteen. Tästä syystä käyn läpi eri kentillä asuvien palestiinalaisten historiaa ja etenen leirien nykyolosuhteiden tarkasteluun. Nämä ajallisuudet luovat pohjan pakolaisten tulevaisuudentoiveiden ymmärtämiselle.
Palestiinalaispakolaisten historia on täynnä väkivaltaa, pakenemista ja jatkuvaa epävarmuutta, ja pakolaisleirit ovat tilana tiivistäneet pakolaisuuteen liittyvät vaikeudet niin historiallisesti kuin nykyäänkin. Materiaaliset olosuhteet, ahtaus, suhde ympäröivään paikkaan ja yhteisöön sekä leirin identiteetilliset ja poliittiset konnotaatiot ovat kaikki vaikuttaneet siihen, miten tähän tutkimukseen osallistuneet palestiinalaispakolaiset kokivat elinolosuhteensa. Leirien ei koettu pystyvän tarjoamaan toivottua elintasoa, mutta samanaikaisesti ne muodostivat merkityksellisen yhteisön, johon liitettiin useita positiivisia ominaisuuksia. Leirit muodostivat myös osan pakolaisten poliittista identiteettiä: ne muistuttivat niillä asuvien pakolaisuudesta ja muodostivat linkin Palestiinaan ja siten ylläpitivät vaatimusta paluuoikeudesta. Kuitenkin, näistä positiivisista puolista huolimatta, elettyinä tiloina leirit eivät pystyneet luomaan toivottuja puitteita arjelle.
Tässä tutkimuksessa painottuu myös se, että Libanonissa, Jordaniassa ja Länsirannalla tarjolla olleet mahdollisuudet eivät useinkaan riittäneet toivotun tulevaisuuden saavuttamiseen. Maastamuutto olikin monelle tapa kuvitella parempaa tulevaisuutta niin itselle kuin perheelle, erityisesti Libanonissa ja Länsirannalla. Parempaa tulevaisuutta neuvoteltiin useita eri reittejä, ja tässä tutkimuksessa keskityn erityisesti koulutuksen, työn ja naimisiinmenon tarjoamiin mahdollisuuksiin. Vaikka myös kansalliset tulevaisuudet, Palestiina ja paluuoikeuden toteutuminen nousivat esiin näissä neuvotteluissa, ilmenivät ne kuitenkin abstraktimmalla tasolla ja eri aikajanalla, kuin tulevaisuudet, joilla haettiin parempia mahdollisuuksia saavuttaa henkilökohtaiset elämäntavoitteet ja helpotusta arjessa kohdattuihin vaikeuksiin.
Palestiinalaispakolaisten tulevaisuuskäsitysten erityisyys on juuri henkilökohtaisen ja kansallisen tulevaisuuden välille muodostuvassa ristivedossa. Kansallisen narratiivin mukaan pakolaisten (erityisesti leireillä asuvien) oletetaan sisukkaasti odottavan paluuta, kestävän pakolaisuuden haasteet ja taistelevan kansallisten tavoitteiden puolesta. Samanaikaisesti pakolaiset kuitenkin pyrkivät parantamaan arkeaan, elinolosuhteitaan ja mahdollisuuksiaan tarjolla olevin keinoin. Etnografiassani painottui erityisesti tämä henkilökohtainen puoli ja se, että kansallisten tavoitteiden saavuttamisen ei koettu pystyvän tarjoamaan parannusta pakolaisuuden historian muovaamiin nykyolosuhteisiin riittävän nopealla aikataululla. Väitänkin, että henkilökohtaisten tulevaisuuksien ensisijaisuus heijastaa leireillä asuvien palestiinalaisten kohtaamia vaikeuksia: heidän asemansa ja tulevaisuutensa ei ole tarpeeksi turvattu, jotta he voisivat odottaa ja keskittyä kansallisten tavoitteiden ajamiseen. Sen sijaan palestiinalaispakolaiset ovat pakotettuja tarttumaan tällä hetkellä tarjolla oleviin vaihtoehtoihin ja pyrkimään niihin suuntiin, joissa mahdollisuudet parempaan elämään ovat tarjolla.Palestinian refugee camps have been housing Palestinians for seven decades. They were formed after 1948, when in the process of establishing Israel as a Jewish state the majority of Palestinians living in Mandatory Palestine were dispossessed. Over these decades, the camps have become a durable part of the Middle Eastern landscape, and several generations of refugees have already been born, and are living, in them. Despite the fact that Palestinian camps have also been framed as temporary, not only by definition but also in the national narratives stressing the right to return to Palestine, in practice the camps have become sites where lives are lived and futures built.
Due to their long history, unique institutional framework, and strong connotation as centers of Palestinian political struggle, Palestinian refugee camps have their own specificities that affect how they frame the life of their dwellers. Yet, this dissertation is not an ethnography of the camps per se; the aim is rather to look through them in order to explore the manifold futures that are negotiated by the Palestinian refugees dwelling in them, and especially by those just reaching adulthood. This ethnographic study has been conducted in several refugee camps in Jordan, Lebanon, and the West Bank. A multi-sited approach was adopted with the presumption that the context of refugeeness affects the ways in which futures are imagined. Palestinian refugees have been positioned differently in these places: as stateless and excluded in Lebanon, as refugee-citizens in Jordan, and as being among their own people yet enduring the difficulties of the oppressive Israeli occupation in the West Bank. Understanding these contextual specificities in the different host sovereigns has hence been central to the aims of this work.
In this dissertation I argue, in line with ontological hermeneutics, that it is not possible to explore the future without first addressing the differing pasts and present conditions of the refugees. Therefore, to understand these differing experiences of Palestinian refugees living under the three host sovereigns, I start by looking at the histories that form the present realities through which Palestinians look to, have hopes for, and plan for their futures. The histories of Palestinian refugeeness have witnessed violence, multiple displacements, and enduring uncertainty. In all the fields that were included in this research it was the camp that embodied the difficulties of being a refugee. The material living conditions, crowdedness, camp community, and relations with the surrounding area and society, as well as the identificational and political connotations, have all affected how the camps have been experienced as places of dwelling by my interlocutors. In many ways they were considered inadequate in terms of providing the hoped-for standards of living, yet simultaneously they formed a significant community that was viewed from a positive perspective, though more so in the West Bank and Jordan than in Lebanon. Nevertheless, while the camps functioned as a marker of Palestinian refugeeness, and were even equated with Palestine and the right of return, as everyday spatialities they left much to be desired.
Similarly, this research shows that the possibilities available to the refugees under the host sovereigns were not usually enough for my interlocutors to achieve their aspirations. Hence many – especially in Lebanon and the West Bank, though for different reasons – have come to consider that emigration could fulfil their hopes and provide better conditions for them and their families. Better futures were negotiated via different routes – education, employment, and marriage being the ones explored here. While both return and the national future of Palestine also emerged in these negotiations, they were situated in a different, more abstract timeframe, not one that could provide better possibilities or enhancements in the deprived conditions faced in everyday life.
The specificity of Palestinian refugees’ negotiations on the future nevertheless emerges from this discrepancy between the national and the personal. On the level of national discourse, Palestinian refugees (especially those living in camps) are people steadfastly waiting for the return, enduring life in the camp and fighting for the national cause. However, on the level of the everyday, they are – as is anyone – aiming to improve their situation with the means available and, as became evident in my ethnography, in the present situation and in light of past experiences those means direct their attention somewhere other than to the political objectives they hold as Palestinian refugees. This, I claim, reflects the difficulties that Palestinian refugees living in the camps face: they are not in a secure enough position to have the luxury of “waiting out” or to concentrate on the political in its national manifestation. Rather, they are forced to negotiate the options at hand, to reach out in those directions where possibilities are available
Taste of Nordic forests: Analysis of the taste of mushrooms and taste modification properties of nanocellulose
No full textMakuyhdisteiden pitoisuuksien ja niiden vuorovaikutuksien tutkiminen on tärkeä osa ruokatutkimusta. Koska ruoka on matriisina monimutkainen ja ihmisen aistimukset yksilöllisiä, ei yksittäisten yhdisteiden pitoisuuksien perusteella voida kuitenkaan muodostaa kokonaiskuvaa aistimuksesta. Tässä väitöskirjassa tutkittiin kahden erilaisen matriisin makuun vaikuttavia tekijöitä erityisesti instrumentaalisilla, mutta myös aistinvaraisilla menetelmillä. Ensimmäisessä osassa tutkittiin sienten makua osana laajempaa suomalaisten sienten kokonaisflavoria ja miellyttävyyttä tutkivaa kokonaisuutta. Vapaiden aminohappojen sekä nukleotidien/nukleosidien pitoisuudet yhdistettiin sokereiden, sokerialkoholien- ja orgaanisten happojen pitoisuuksiin sekä aistinvaraisen arvioinnin tuloksiin tilastoanalyysin avulla. Toisessa osassa tutkittiin nanofibrilloidun selluloosan vaikutusta ruoan makuun. Tarkoituksena oli arvioida, voitaisiinko nanoselluloosaa käyttää ruokasovelluksissa erityisesti ruoan karvauden vaimentamiseen. Makuyhdisteiden sitoutumista nanoselluloosamatriisiin tutkittiin instrumentaalisesti työssä kehitetyllä fluoresoivan merkkiaineen korvautumismenetelmällä sekä aistinvaraisella analyysillä.
Työssä kehitettiin uusia kemiallisia menetelmiä sekä vapaiden aminohappojen ja nukleotidien/nukleosidien analysoimiseen sienissä, että nanoselluloosan ja makuyhdisteiden välisten vuorovaikutuksien arvioimiseen. Tulokset osoittavat, että sienten umamimakuun eivät vaikuta ainoastaan umamiaminohapot eivätkä makeuteen sokerit, vaan niiden lisäksi umaminukleotidit ja umamiyhdisteiden kokonaispitoisuus korreloivat umamin ja sokeri/happo-suhde makeuden aistimuksen kanssa. Instrumentaalisissa analyyseissa korkein sitoutumisvakio löydettiin karvaalta maistuvan kiniinin ja nanoselluloosan väliltä, kun taas sakkaroosi, glutamiinihappo ja aspartaami eivät sitoutuneet, minkä vuoksi nanoselluloosan oletettiin voivan toimia maunmuokkaajana elintarvikkeissa. Aistinvaraisissa analyyseissa nanoselluloosa kuitenkin osoittautui saman tasoiseksi tai huonommaksi maunmuokkaajaksi kuin referenssinä käytetty karboksimetyyliselluloosa. Väitöskirja osoittaa siis osaltaan makuaistimuksen monimutkaisuuden. Instrumentaalisten tutkimusten avulla saadaan suuntaviivoja aistinvaraisiin tutkimuksiin, mutta yksittäisten yhdisteiden tai yhdisteryhmien pitoisuuksien avulla ei voida tehdä johtopäätöksiä ruoan kokonaisaistimuksesta.The assessment of taste eliciting compound concentrations and interactions is a vital part of food sciences. Even though many interactions are known and widely studied, both the complexity of food and the unique nature of human taste perceptions make it more difficult to draw conclusions about the impact of these interactions on actual perception solely based on instrumental studies. In this thesis, the taste properties of two different matrices were studied with sensory and instrumental methods, the emphasis being on instrumental analysis. First, the taste of mushrooms was analyzed as a part of a larger research entity on the total flavor and hedonic liking of the Nordic mushrooms. Simultaneously, free amino acid and nucleotide/nucleoside contents of mushrooms were analyzed and combined with results from sensory analysis and data of sugar, sugar alcohol and organic acid composition. Secondly, to learn about possibilities to utilize nanocellulose in food applications, particularly in bitterness modification, the impact of nanofibrillar cellulose on selected taste compounds was analyzed with a novel high-throughput method based on fluorescent indicator displacement and further, with sensory methods.
In this thesis, new methods were developed to analyze the free amino acid and nucleotide/nucleoside contents in mushrooms and the binding strengths between nanocellulose and taste compounds. These results were compared with the results from sensory evaluations. According to the statistical analysis, umami taste of mushrooms was not correlated primarily with glutamic acid or sweetness with total sugar contents, but they correlated better with umami enhancing nucleotides/EUC values and with the sugar-acid ratio, respectively. Further, relatively high binding was found particularly between nanofibrillar cellulose and bitter tasting quinine while compounds like sucrose, glutamic acid or aspartame showed no binding letting us to believe that nanocellulose could have ability to suppress bitterness. However, according to sensory studies, the taste modification ability of nanocellulose was on the same level or poorer as with carboxymethyl cellulose that was used as a reference. Both research entities emphasize the complexity of the taste perception. Even though instrumental methods provide valuable guidelines to be followed, particularly when studying novel materials, such as nanocellulose in this dissertation, the effect of chemical composition on taste is difficult to predict without sensory evaluations
Molecular Regulation of Janus Kinases (JAKs) : Focus on the Pseudokinase Domain
No full textJAK-STAT-(vapaasti suomennettuna Janus-kinaasi - signaalinvälittäjä ja transkriptioaktivaattori) reitti välittää yli 50 sytokiinin signaaleja, jotka säätelevät solun selviytymistä, jakaantumista, migraatiota, geeniekspressiota, sekä muita elintärkeitä prosesseja kuten immuunivastetta. Siksi myös virheellisesti toimiva JAK- STAT signalointi aikaansaa vakavia seurauksia. Aktivoivat JAK-mutaatiot aiheuttavat hematologisia syöpiä sekä myeloproliferatiivisia tauteja, kun taas vajaatoimintainen JAK-signalointi voi johtaa muun muassa vakavaan immuunivajaukseen sekä autoimmuunisairauksiin.
Tämä tutkimus keskittyi JAKeissa (JAK1-3 ja tyrosiinikinaasi 2, TYK2) olevaan pseudokinaasiosaan (JH2) joka ei ole kinaasiaktiivinen, kuten sitä muistuttava kinaasiosa (JH1). Biokemialliset tutkimuksemme osoittavat, että JAK pseudokinaasiosat eroavat muun muassa nukleotidin (ATP:n) sitoutumisominaisuuksien osalta. Solupohjaisten kokeiden avulla näytimme, että mutatoimalla kohdennetusti tiettyjä JH2 alueita, pystymme vaikuttamaan JAK- aktiivisuuteen. Vertailimme myös näiden mutanttien vaikutusta signalointiin, riippuen siitä mihin JAK-perheen jäseneen mutaatio kohdentuu. Havaitsimme, että yksittäisen JAKin ja sen pseudokinaasiosan rooli on keskeinen toiminnallisessa signaloinnissa, mutta se voi vaihdella riippuen reseptorikompleksista, jossa JAK kulloinkin toimii.
Koska hyvälaatuista täyspitkää JAK rakennetta ei ole saatavilla, D.E. Shaw research (N.Y.) toteutti laskennallisen mallin JAK2-erytropoientin -reseptori kompleksista, jonka me yhteistyössä vahvistimme rakenneperustaisen mutaatioanalyysin avulla. Mallimme kattaa sekä aktiivisen dimeerin, että inaktiivisen monomeerisen JAK2 rakenteen. Inaktiivisessa konformaatiossa JAKin sisäisen JH2-JH1 interaktio sulkee rakenteen ja estää aktiivisten osien transfosforylaation. Aktiivisessa, aukinaisessa rakenteessa JH2-JH2 interaktio kahden JAK2 proteiinin välillä vahvistaa aktiivisen reseptorikompleksin muodostumista. Myös viimeaikaset tutkimukset tukevat pseudokinaasiosan osallistumista dimerisaatioon, ja sitä kautta aktivaatioon. Mallimme antaa myös teoreettista taustaa huomiollemme, jonka mukaan ATP:n sitoutuminen pseudokinaasiosaan mahdollistaa patogeenisten mutaatioiden aktivoitumisen: ATP-sitoutumiskohta on rakenteellisesti tärkeä osa pseudokinaasia, ja vaikuttaa suoraan sen rakenteeseen, sekä dynaamiseen vaihteluun aktiivisen ja inaktiivisen konformaation välillä.
Edellä kuvatut tulokset lisäävät ymmärrystä niistä ominaisuuksista, jotka määrittävät moninaisten JAK-signalointireittien spesifisyyden. Lisäksi työmme valottaa mekanismeja, joilla patogeeniset JAK-mutaatiot aiheuttavat pysyvän signaloinnin aktivoitumisen, sekä tukee uusien, entistä vaikuttavampien JAK-inhibiittoreiden kehitystä.The Janus kinase-signal transducer and activator of transcription (JAK-STAT) pathway mediates the transduction of over 50 cytokines that regulate cell survival, proliferation, migration, gene expression and other vital processes such as immune response. On the other hand, defects in the JAK-STAT signalling have severe impacts. Activating JAK (JAK1-3 and tyrosine kinase 2, TYK2) mutations cause haematological cancers and myeloproliferative disorders while impaired JAK- signalling leads to severe combined immunodeficiency (SCID) and autoimmune diseases.
The results presented in this thesis focus on the JAK pseudokinase domain (JH2) that is inactive but has a crucial role in regulating the JAK activity. Our biochemical and cell-based studies show that all JAK JH2s bind ATP, but that the binding properties vary among the JAK-family. Clinical and structure-based mutation studies show that modulation of JH2 can be used to effectively alter the activity. In addition, by introducing homologous mutations into all JAK members, we observed that an individual JAK can have varying functions depending of the signaling systems it is attached to. The results highlight that each JAK within the signaling complex, and specifically JH2, is important for the signaling.
As no well-defined structures exist of the full-length JAKs, a molecular dynamic (MD) simulation model of the full-length JAK2 with erythropoietin receptor was constructed in collaboration with D.E. Shaw research (N.Y.). The model depicts JAK2 in different states of activation and is supported by structure-based mutation analysis. In the inactive, monomeric conformation the interaction between JH2 and the kinase domain (JH1) in part closes the JAK2 structure and hinders the transphosphorylation of the active kinase domains. The active conformation is a more open, dimeric structure formed partly via JH2-JH2 interactions between the opposing JAK2 proteins. The model also gives theoretical background to our observation that ATP-binding to JH2 is crucial for the pathogenic JAK activation. It implies that the ATP-binding site is structurally important region within the pseudokinase that directly affects to the dynamic shifting between the active and inactive JH2 conformations.
The results summarized above allow us to better comprehend the characteristics that dictate the specificity among JAK-signaling pathways. Moreover, they bring insight into the mechanism of pathologic JAK activation and support the development of novel, more potent JAK inhibitors
Vetovoima kunnassa: Tutkimus kuntien asemasta kasvukäytävällä
No full textHelsingistä Seinäjoelle ulottuva Suomen kasvukäytävä on merkittävä talous- ja työssäkäyntialue. Yli puolet Suomen bruttokansantuotteesta keskittyy tälle alueelle. Tutkin miten kunnat hyödyntävät asemaansa kasvukäytävällä vetovoiman lisäämiseksi. Tutkimukseni tapausesimerkit ovat Kangasala, Ylöjärvi, Pirkkala, Lempäälä, Hämeenlinna, Riihimäki ja Hattula. Käytin teoriana pehmeitä ja kovia vetovoimatekijöitä, sijainnin ja saavutettavuuden teoriaa, paikan markkinointia, mainetta, kaupunkibrändäystä, verkostojohtamista sekä kasvukäytäväteoriaa.
Pendelöinnin uskotaan kasvavan tulevaisuudessa ja hyvän pendelöinnin ulottuvuudet ovat matkustamisen laatu, vuorovälien tiheys ja ajallinen etäisyys. Verkostojohtamisen isoimmat hyödyt nähtiin edunvalvonnassa, tiedon vaihdossa, yhteisessä viestissä valtakunnan tasolla ja yhteisissä hankkeissa. Haasteita olivat: kuntien päällekkäiset verkostot, resurssien puute, eri intressit ja kokoluokat sekä organisoitumisen puute. Kovista vetovoimatekijöistä sijainti ja siihen liittyvät pääradan ja kolmostien läheisyys nähtiin tärkeimpinä. Päärataa pitää kehittää ja ottaa huomioon pienemmät kunnat radan varrella. Pehmeistä vetovoimatekijöistä matkailu ja luonto, urbaani pöhinä sekä kulttuuri ja vapaa-ajan palvelut nousivat tärkeimmiksi. Kovia vetovoimatekijöitä pidettiin hyvänä pohjana, mutta nähtiin että pehmeillä vetovoimatekijöillä luodaan varsinainen kilpailuetu
Far-Field Backscattering Brain Implant Communications : Antenna Design Methodologies and Performance Validation
No full textThe recent progress in wireless technology has prompted the development of wireless implantable and wearable systems to realize the envisioned bio-telemetry where the patients can access to diagnosis and treatment at any time, any location and with any amount of monitoring and diagnostic data. Especially in brain care applications, wireless intracranial implantable microsystems are believed to open a new paradigm for the management of brain disorders and the treatment of neurological diseases.
Planning the transcranial wireless link between the implant and the external devices is a challenging task that requires multidisciplinary considerations. The fundamental challenge is the attainment of miniature implantable antennas achieving adequately high efficiency for signaling and wireless power transfer in the presence of the dissipative intracranial tissues.
Moreover, in the antenna development, accurate modeling of the human tissue environment is of great importance to characterize the antenna performance and to evaluate the tissue interaction with the electromagnetic radiation. Importantly, for the sake of the patient’s safety and comfort, extra-low power consumption with a batteryless operation of the implant is highly appealed to minimize the biological intrusiveness and to ensure a long-term operation. For this reason, radio frequency identification (RFID) technique, which is based on the extra low-power and low-complexity backscatter communications, has been recently considered as a promising wireless solution for the implants.
To address the above-mentioned challenges, this thesis starts with a discussion of the RFID based wireless sensing, numerical modeling of the intracranial tissue environment and the characteristics of antenna radiation in lossy tissue materials. During this discussion, an approach to enable the semi-passive operation of an RFID system without the assistance of external batteries is presented, and a guideline for efficient modeling of the human head for implantable antenna development is provided. Finally, a multimodal spatially distributed antenna and a miniature dual- split-ring antenna with tuneable impedance are introduced for far-field backscattering brain implants. The promising performance of the proposed antennas is analyzed and discussed with simulation, in-vitro measurement and in-vivo experiment