Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
Arvostavaa ja monipuolista vuorovaikutusta muistisairaan henkilön kanssa : Vuoden vuorovaikutusteko 2024
Prologos ry myönsi Muistiliiton Omin sanoin –hankkeelle Vuoden vuorovaikutusteko -kunniamaininnan 12.10.2024 Vuorovaikutuksen tutkimuksen päivillä Jyväskylässä
Opiskelijat kiinni essentialismin paradoksaalisessa silmukassa: Kieli-ideologiat kansainvälistyvässä korkeakoulutuksessa: Lectio praecursoria
Lectio praecursoria for the public defense of the doctoral dissertation in Intercultural Communication titled Students navigating the paradoxical loop of essentialism: Language ideologies in internationalizing higher education presented at the University of Jyväskylä on 30.8.2024. Professor Adrian Holliday (Canterbury Christ Church University, UK) acted as opponent and Senior Lecturer Malgorzata Lahti (University of Jyväskylä) as custos. The work was supervised by Senior Lecturer Malgorzata Lahti (University of Jyväskylä) and Professor Marko Siitonen (University of Jyväskylä).
The dissertation is available online at http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0242-2Lectio praecursoria puheviestinnän väitöskirjaksi tarkoitetun tutkimuksen Students navigating the paradoxical loop of essentialism: Language ideologies in internationalizing higher education tarkastustilaisuudessa Jyväskylän yliopistossa 30.8.2024. Vastaväittäjänä toimi professori Adrian Holliday (Canterbury Christ Church University, UK) ja kustoksena vanhempi yliopistonlehtori Malgorzata Lahti (Jyväskylän yliopisto). Työn ohjaajina toimivat vanhempi yliopistonlehtori Malgorzata Lahti ja professori Marko Siitonen (Jyväskylän yliopisto).
Väitöskirja on luettavissa verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0242-
Hyvinvointivaltio kamppailukäsitteenä
The concept of the welfare state became very popular after the end of the construction period of the welfare state. Today, almost all parties and interest groups declare themselves rescuers of the welfare state. This is also the case for those who advocate cuts in social security and the weakening of the collective agreement system in working life. The article examines the adoption of the concept of the welfare state, the conflicts surrounding its uses, references and valuations, and its rise to its current popularity. The material, which is mainly in digitized form, consists of press articles, party and government programs, party meeting minutes, parliamentary documents, and contemporary literature.
Conceptual historical examination questions the image of building a welfare state as a joint national project guided by this concept. The concepts of welfare state and welfare society, often used synonymously, gained popularity in the 1990s. Due to their ambiguities and potential to conceal conflicts, the concepts supported the national consensus. In it, the welfare state and the centralized system of labour market agreements were reconciled with national competitiveness. However, even before the formation of the right-wing government in 2023, business representatives expressed their unwillingness to commit to such a consensus. The change in direction implemented by the right-wing government is justified by a claim to rescue the welfare state. This indicates that welfare state practices are known to be important to ordinary people, but the conflicts over what is rescued and how undermine the consensual power of the concept of the welfare state.Hyvinvointivaltion käsite nousi suureen suosioon hyvinvointivaltion rakentamiskauden päätyttyä. Nykyisin lähes kaikki puolueet ja etujärjestöt julistautuvat hyvinvointivaltion pelastajiksi. Näin menettelevät myös ne, jotka ajavat sosiaaliturvan leikkauksia ja työelämän kollektiivisen sopimusjärjestelmän heikennyksiä. Artikkeli käsittelee hyvinvointivaltion käsitteen omaksumista, sen käyttötapaan, merkityssisältöön ja arvottamiseen liittyneitä ristiriitoja sekä sen kohoamista nykyiseen suosioonsa. Pääosin digitoidussa muodossa oleva aineisto koostuu lehdistöstä, puolue- ja hallitusohjelmista, puoluekokouspöytäkirjoista, valtiopäiväasiakirjoista ja aikalaiskirjallisuudesta.
Käsitehistoriallinen tarkastelu kyseenalaistaa kuvan hyvinvointivaltion rakentamisesta tämän käsitteen ohjaamana yhteisenä kansallisena projektina. Hyvinvointivaltion ja sen kanssa usein synonyymisesti käytetyn hyvinvointiyhteiskunnan käsitteen suosio kasvoi 1990-luvulla. Ristiriitoja kätkevällä monimielisyydellään nämä käsitteet tukivat kansallista konsensusta. Siinä hyvinvointivaltiota ja työmarkkinoiden keskitettyä sopimusjärjestelmää sovitettiin yhteen kansallisen kilpailukyvyn edistämisen kanssa. Jo ennen vuonna 2023 muodostettua hallitusta elinkeinoelämän edustajat ilmaisivat kuitenkin haluttomuutensa sitoutua tällaiseen konsensukseen. Oikeistohallituksen toteuttamaa suunnanmuutosta perustellaan hyvinvointivaltion pelastamisella. Tämä kertoo siitä, että hyvinvointivaltion käytäntöjen tiedetään olevan ihmisille tärkeitä, mutta ristiriidat siitä, mitä pelastetaan ja miten, heikentävät hyvinvointivaltion käsitteen konsensuaalista voimaa
Väinö Hakkila – tasa-arvoisen oikeusvaltion kehittäjä
Väinö Hakkila (1882-1958) was one of the most significant actors of the social democratic labor movement after the civil war. In this article, I discuss Väinö Hakkila's remarkable life's work to promote the status of legally and socially disadvantaged Finns. In my view, Hakkila's contribution as a builder of a more equal and fair Finland has not been sufficiently taken into account in previous historiography. I use archival material about Väinö Hakkila's legal practice and parliamentary minutes and law preparation documents as sources. Hakkila paid special attention to the fate of those killed and imprisoned in the civil war, and to the legally weaker position of women than men. I will find out how Hakkila concretely influenced the Red prisoners and to improve the legal status of women. Hakkila promoted the status of red prisoners by establishing a legal office and making reports to the highest judicial supervisors about the poor treatment of prisoners and against the rule of law. I conclude that these positions ended up with Hakkila partly because he was one of the few lawyers in the labor movement who had not been imprisoned as a result of the civil war. As Minister of Justice, Hakkila presented a bill to parliament for a new marriage arc, which significantly improved the legal status of married women. He also opened several positions for women to apply for. He felt that the promotion of the legal status of women in particular was very important personally.
Tässä artikkelissa käsittelen Väinö Hakkilan (1882–1958) huomattavaa elämäntyötä juridisesti ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien suomalaisten aseman edistämiseksi. Hakkilan panostusta tasa-arvoisemman ja oikeudenmukaisemman Suomen rakentajana ei näkemykseni mukaan ole aiemmassa historiankirjoituksessa huomioitu riittävästi. Käytän lähteinä Väinö Hakkilan asianajotoimintaa käsittelevää arkistoaineistoa ja eduskunnan pöytäkirjoja ja lainvalmisteluasiakirjoja. Hakkila kiinnitti aivan erityistä huomiota sisällissodassa surmattujen ja vangittujen kohtaloon sekä naisten oikeudellisesti miestä heikompaan asemaan. Hakkila edisti punavankien asemaa perustamalla lakiasiaintoimiston ja tekemällä ylimmille oikeusvalvojille raportteja vankien huonosta ja oikeusvaltion vastaisesta kohtelusta. Päättelen, että nämä tehtävät päätyivät Hakkilalle osittain siksi, koska hän oli harvoja työväenliikkeen lakimiehiä, joita ei oltu vangittu sisällissodan seurauksena. Oikeusministerinä Hakkila antoi eduskunnalle lakiesityksen uudeksi aviokaareksi, joka huomattavasti paransi avioituneiden naisten oikeudellista asemaa. Hän avasi myös useita virkoja naisten haettavaksi. Varsinkin naisten oikeudellisen aseman edistämisen hän koki henkilökohtaisesti hyvin tärkeäksi.
Väinö Hakkila (1882–1958) was one of the most significant actors of the social democratic labor movement after the civil war. In this article, I discuss Väinö Hakkila's remarkable life's work to promote the status of legally and socially disadvantaged Finns. In my view, Hakkila's contribution as a builder of a more equal and fair Finland has not been sufficiently taken into account in previous historiography. I use archival material about Väinö Hakkila's legal practice and parliamentary minutes and law preparation documents as sources. Hakkila paid special attention to the fate of those killed and imprisoned in the civil war, and to the legally weaker position of women than men. I will find out how Hakkila concretely influenced the Red prisoners and to improve the legal status of women. Hakkila promoted the status of red prisoners by establishing a legal office and making reports to the highest judicial supervisors about the poor treatment of prisoners and against the rule of law. I conclude that these tasks fell to Hakkila in part because he was one of the few lawyers in the labor movement who had not been imprisoned as a result of the civil war. As Minister of Justice, Hakkila presented a bill to parliament for a new marriage arc, which significantly improved the legal status of married women. He also opened several positions for women to apply for. He felt that the promotion of the legal status of women in particular was very important personally
”Bobbyjen” ihannevaltakunta. Suomalaisen poliisin käsityksiä Britannian virkaveljistä maailmansotien välillä
This article looks into the image which the Finnish police entertained about the British colleagues between the World Wars: the tasks, position, success and influence of these in the British society. The article uses the Finnish policemen’s professional periodicals as its source. The British policeman was often considered as a worthy role model by his Finnish colleagues. He was considered efficient, functional and to have practical common sense, and his popularity among the public and his material circumstances exceeded those of the Finnish policemen. There was seen some fascinating exoticism in the British traditions and manners as well. Britain was considered to be one of the frontrunners also in advancing the cause of women in the police forces, and it even gave an example of trade union movement among the policemen. The popularity of the “bobbies” among the public was admired and even idealized, and so was the professional might of Scotland Yard. However, at the end of the day Britain was far from Finland, and direct influence and direct contacts remained scarce. Germany and Scandinavia were more familiar to the Finnish police in day-to-day professional practices.Artikkelissa tarkastellaan suomalaisen poliisin kuvaa Britannian poliisista, sen tehtävistä, asemasta, menestyksestä ja vaikutuksesta omassa yhteiskunnassaan maailmansotien välisellä ajalla. Lähteenä on käytetty ajan suomalaisia poliisin ammattilehtiä. Arkistotasolle tämän kaltainen ilmiö ei ole jättänyt lähteitä. Brittiläinen poliisi edusti suomalaiselle poliisille monella tasolla roolimallin arvoista hahmoa. Englannin poliisi oli tehokas, toimiva ja käytännöllinen, sen nauttima suosio kansalaisten keskuudessa ja materiaalinen asema olivat paremmat kuin Suomessa, ja brittiläisissä tavoissa oli oma pikantti eksotiikkansa. Britanniaa pidettiin edelläkävijänä myös naispoliisien merkityksen osalta. Englannista löytyi esikuvallisuutta myös poliisin ay-henkisille jäsenille. ”Bobbyjen” kansansuosiota ihailtiin ja suorastaan idealisoitiin, samoin Scotland Yardin ammatillista mahtavuutta. Tämä muistutti suuresti sitä, millainen kuva Britanniasta oli suomalaisten poliitikkojen ja muiden yhteiskuntasektorien piirissä. Viime kädessä Britannia oli kuitenkin kaukana, ja suora vaikutus tai suorat kontaktit jäivät niukoiksi. Saksa ja Pohjoismaat olivat viime kädessä arjessa ja ammatissa tutumpia suomalaiselle poliisille.
This article looks into the image which the Finnish police entertained about the British colleagues between the World Wars: the tasks, position, success and influence of these in the British society. The article uses the Finnish policemen’s professional periodicals as its source. The British policeman was often considered as a worthy role model by his Finnish colleagues. He was considered efficient, functional and to have practical common sense, and his popularity among the public and his material circumstances exceeded those of the Finnish policemen. There was seen some fascinating exoticism in the British traditions and manners as well. Britain was considered to be one of the frontrunners also in advancing the cause of women in the police forces, and it even gave an example of trade union movement among the policemen. The popularity of the “bobbies” among the public was admired and even idealized, and so was the professional might of Scotland Yard. However, at the end of the day Britain was far from Finland, and direct influence and direct contacts remained scarce. Germany and Scandinavia were more familiar to the Finnish police in day-to-day professional practices
Hammasbiofilmit karieksen, ientulehduksen ja parodontiitin yhteydessä
Katsaus on tuoreeseen tietoon perustuva yhteenveto terveen suun mikrobiomista ja suun biofilmeistä karieksen, ientulehduksen ja parodontiitin osalta. Lisäksi katsauksessa tähdennetään isännän osuutta suusairauksien kehittymisessä. Suunterveyttä ylläpidetään suun mikrobiomin ja isännän välisen symbioottisen suhteen avulla. Suun ekosysteemin häiriötekijät, kuten toistuva sokeripitoisten ruokien nauttiminen tai riittämätön omahoito, voivat kuitenkin muuttaa ekologisia olosuhteita, mikä aiheuttaa suun mikrobiston paikallisia koostumusmuutoksia ja voi johtaa sairauksiin, kuten kariekseen, ientulehdukseen ja parodontiittiin. Viimeaikaiset havainnot viittaavat siihen, että yksilön taipumus sairastua ientulehdukseen tai parodontiittiin ei johdu pelkästään biofilmin määrästä, eikä oletettujen patogeenien runsaudesta. Kliinisesti todetun ientulehduksen ja parodontiitin kehittymiseen vaikuttavat pikemminkin isännän tulehdusvaste biofilmiä ja siihen liittyviä virulenssitekijöitä kohtaan. Karies johtuu happoa tuottavien ja happoa sietävien bakteerilajien asteittaisesta yleistymisestä mikrobistossa. Hammasbiofilmien solunulkoinen polymeerimatriksi edistää matalan pH:n ylläpitoa hampaan pinnalla ja on siten olennainen virulenssia määräävä tekijä kariogeenisissä biofilmeissä
Yksikammioisen sydänvian omaavien 16–17-vuotiaiden nuorten kognitiivinen suoriutuminen
Yksikammioinen sydänvika (UVH) on synnynnäinen vakava sydänvika. Vasta viime vuosikymmeninä UVH-lasten elinennuste on kohentunut leikkaustekniikan kehityttyä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ensimmäistä kertaa suomalaisia suurimpana osuutena nuoruusikään selviytyneitä UVH-nuoria. Aiemmat UVH-tutkimukset koskevat pääosin lapsia ja tieto UVH-nuorten kognitiivisesta suoriutumisesta on vielä niukkaa. Suomen 16–17-vuotiaiden UVH-joukkoa hyvin edustavalta 19 nuorelta arvioitiin aiempaa yksityiskohtaisemmin kognitiivista suoriutumisprofiilia. Käytössä oli WAIS-IV-, WMS-III-, Trail Making- ja d2 -testit sekä sanasujuvuus-tehtävä. UVH-nuoret suoriutuivat viitearvoaineistoa heikommin osassa kielellistä ja nähdynvaraista päättelyä, kielellisen irrallisen aineksen oppimisessa, nähdynvaraisen ai-neksen mieleenpalautuksessa, visuospatiaalista jäsentämistä ja visuomotoriikkaa vaadittaessa sekä toiminnan joustavuudessa. Sen sijaan kielellinen työmuisti, osin episodinen muistisuoriutuminen sekä visuomotorinen nopeus vastasi viitearvoaineiston suoriutumista tai oli sitä parempaa. Suoriutumisen epätasaisuuden vuoksi riittävän tarkan neuropsykologisen tutkimuksen tekeminen UVH-joukolle nuoruuiässä on suositeltavaa. Tieto yksikammioisten sydännuorten kognitiivisesta suoriutumisesta ja sen epätasaisuuksista on tärkeää, jotta nuoria pystytään tukemaan soveltuvien opinto- ja työelämän polkujen löytämisessä sekä tarvittavien tukitoimien rakentamisessa
Lasten dissosiaatiohäiriöiden kehittyminen ja kohtaaminen
Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on kuvata dissosiaatiohäiriöiden kehitysteorioita, niiden tuekseen saamaa tieteellistä näyttöä, ja dissosiaation kohtaamista kliinisessä työssä. Dissosiaatiohäiriöiden kehitysteorioista esitellään erillisten käyttäytymistilojen malli, disorganisoituneen kiintymyksen malli, affektinvälttämismalli, sekä minätilamalli. Häiriötasoisen dissosiaation syntyä selitetään näissä malleissa traumaattisten kokemusten lisäksi erilaisilla vanhemmuuteen liittyvillä tekijöillä, ylivoimaisten kokemusten käsittelyyn saadun tuen määrällä, sekä taipumuksella vältellä tunnekokemuksia. Malleissa kuvatut, dissosiaatiohäiriöiden taustalla vaikuttavat yksittäiset tekijät ovat saaneet tieteellisessä tutkimuksessa tukea, mutta teorioita ei ole kokonaisvaltaisesti tutkittu. Tutkimustulokset eivät myöskään ole yksiselitteisiä, eivätkä aina yhteneviä, ja tutkimusta on tehty lapsipopulaatiossa vain vähän, mikä heikentää tutkimustulosten yleistettävyyttä. Tieteellisen tutkimuksen ja teorioiden pohjalta voidaan kuitenkin suunnata kliinistä työtä traumaattisia kokemuksia kokeneiden, dissosiatiivisesti oirehtivien lasten parissa
Opettajuuden visuaaliset representaatiot - Sosiaalisten representaatioiden näkökulma
Visual representations of teachership - A social representations approach
Voiko psykologia olla (koherentti) tiede?
Kysymys ihmismielen luonteesta on askarruttanut nykyihmistä ammoisista ajoista lukien. Myytit ja uskomukset jäsentävät aluksi sen, miten ihmismieli ymmärretään. Antiikin filosofit asettavat ensimmäisenä kysymyksen sielun järkiperäisen tutkimisen mahdollisuudesta. Aristoteles pitää sielu ‑tutkielmassaan psykologiaa ”ensisijaisiin tiedon lajeihin kuuluvana”, mutta ongelmana on se, onko sielu vain yksi substanssi, eli voidaanko sitä tutkia aina yhdellä ja samalla menetelmällä, vai tarvitaanko useampia tutkimuksen menetelmiä.
Kaksituhatta vuotta Aristoteleen jälkeen psykologia on edelleen saman ongelman edessä, nyt vähän tiukemmin muotoiltuna. Millainen tiede psykologia voi olla, jos tiede ollenkaan? 1800-luvun lopulla käydään ensimmäinen kädenvääntö selittävän (Erklären) ja ymmärtävän (Verstehen) psykologian välillä, kiista joka ei ratkea, mutta joka jättää pysyvät jäljet psykologian metodologiseen alitajuntaan