Journal.fi
Not a member yet
93357 research outputs found
Sort by
Murtaako kuolema kiintymyssuhteen? : Tutkimus suremisesta sosiaalisessa mediassa
No full textSocial media has become a platform to mourn and remember deceased loved ones. At the same time, it has changed rituals associated with mourning. Modern theories on mourning focus on post-death rituals to help keep the bond between the mourner and the deceased. Maintaining this bond can happen as uploading memories of a deceased one on social media platforms, for example.
In this study continuing bonds on social media during mourning was studied through quantitative research. The material was collected through an electronic survey form.
Answers were collected from 102 participants. The study found that people took part more actively in mourning by using social media to keep the bond with the deceased. The study found that they wanted to keep contact with the deceased and saw social media to keep up communication. Social media was used to find peer support.
The results of the study supported the theoretical framework of the study. Mourning on social media shows signs of keeping bond with the deceased. This is visible for example on the desire to meet the deceased one and reminiscing on social media.Sosiaalisesta mediasta on muodostunut paikka surra ja muistella kuolleita. Samalla se on muokannut suremiseen liittyviä rituaaleja. Modernit teoriat suremisesta painottavat kuoleman jälkeisten rituaalien helpottavan surevaa ylläpitämään kiintymyssuhdettaan edesmenneeseen. Sosiaalisessa mediassa kiintymyssuhteen jatkaminen voi tapahtua esimerkiksi päivittämällä omilla muistoilla vainajan sivustoja.
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin jatkuvan kiintymyssuhteen esiintymistä sosiaalisessa mediassa tapahtuvassa suremisessa määrällisen tutkimuksen keinoin. Tutkimuksen materiaali oli koottu sähköisellä lomakkeella.
Tutkimukseen vastasi 102 henkilöä. Vainajaan kiintymyssuhdettaan jatkavat vastaajat osallistuivat aktiivisemmin suremiseen käyttämällä monipuolisesti sosiaalista mediaa. He halusivat useammin pitää yhteyttä vainajiin ja katsoivat sosiaalisen median olevan paikka yhteydenpitoon. He etsivät myös verkoista tukea suruunsa.
Tutkimustulokset tukivat tutkimuksen teoreettista viitekehystä. Sosiaalisessa mediassa suremisessa on havaittavissa viitteitä kiintymyssuhteen jatkamisesta. Tämä on nähtävissä esimerkiksi surevan halulla tavata ja muistella kuollutta sosiaalisessa mediassa
A broken childhood: The memoir of an Austrian kindertransportee : Review of Lucie Wiedl (ed. Norbert Götz) From Kindertransport to Post-war Sweden
No full textReview of Lucie Widl (ed. Norbert Götz), From Kindertransport to Postwar Sweden: My Memories. Huddinge: Södertörns högskola, The Institute of Contemporary History / Samtidshistoriska institutet, 2025. 85 pp.Recension av Lucie Widl (red. Norbert Götz), From Kindertransport to Postwar Sweden: My Memories. Huddinge: Södertörns högskola, The Institute of Contemporary History / Samtidshistoriska institutet, 2025. 85 s
In memoriam: Juha Manninen (1945–2023)
No full textAate- ja oppihistorian emeritusprofessori Juha Mannisen (1945–2023) muistokirjoitus
Sosiaaliset robotit, kone-etiikka ja protomoraali
No full textArtikkeli liittyy kone-etiikan keskusteluihin siitä, millä tavoin robotiesta voisi rakentaa eettisesti toimivia onko keinotekoinen moraali mahdollista. Esitän artikkelissa, että moraalin lähestyminen sääntökokoelmana ei ole todennäköisesti toimiva tapa luoda kehittyneille koneille eettisiä käyttäytymistaipumuksia tai rakentaa keinotekoisia moraalitoimijoita, jos sellaiset ovat ylipäätään mahdollisia. Sen sijaan meidän tulisi keskittyä sellaisiin vakaisiin käyttäytymistaipumuksiin ja kykyihin, jotka tuottavat oikeanlaisia reaktioita konkreettisissa tilanteissa. Väitän myös, että tällaiset kyvyt ovat välttämätön ensiaskel silloinkin, jos pitkän tähtäimen tavoitteena olisivatkin aidot moraalikoneet. Malliksi näille kyvyille ehdotan protomoraalisia kapasiteetteja: niitä kykyjä ja taipumuksia, joita ihmisen moraalipsykologia soveltaa mutta jotka ovat evolutiivisesti vanhempia kuin moraali ja löytyvät myös muilta eläimiltä.
Aloitan artikkelin muutamalla huomiolla keinotekoisesta ja luonnollisesta moraalisuudesta sekä moraalisen toimijuuden ja moraalisen kognition suhteesta. Ajatus on, että vaikka eettisesti toimivien robottien suunnittelun tavoitteena olisi robotti, joka jäljittelee toiminnallisen kuvauksen tasolla inhimillistä moraalista toimijaa, keino tämän toteuttamiseksi on replikoida relevantteja osia ihmisen moraalisesta kognitiosta – ja tämä on eri asia. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään tarkemmin protomoraalisuuden ideaa ja luonnollisten moraalikykyjen evoluutiota. Ajatukseni tässä on, että luonnollisen moraalin evoluution tarkastelu auttaa meitä selvittämään moraalikognition funktionaalisen rakenteen ja erityisesti sen, mitkä kyvyt edellyttävät mitäkin muita kykyjä kehittyäkseen – ja tätä voi käyttää mallina eettisten valmiuksien rakentamisessa roboteille. Esitän tämän jälkeen perusteita sille, miksi protomoraali, eli moraalikognitioon osallistuvat mutta varsinaista moraalisuutta edeltävät kyvyt ja taipumukset ovat välttämätön välietappi ja miksi niihin tulisi kiinnittää huomiota jo nyt.
Käsittelyn kohteena on siis empiirisen moraalitutkimuksen soveltaminen insinööritieteisiin, mutta näkökulmani aiheeseen on filosofinen: yhdistän tieteen- ja tekniikan filosofiaa selvittääkseni, mistä moraalin evoluutiota ja keinotekoisen moraalin rakentamista koskevissa tutkimuksista on kyse ja miksi niiden yhdistäminen on tärkeää. Viimeinen osio käsittelee eroa moraalisten kykyjen replikaation ja simuloimisen välillä ja sitä, onko tämä ongelma keinotekoiselle moraalille
Laajentuva Siirtolaisuusarkisto: Ensimmäisiä askeleita kohti Suomeen suuntautuneen siirtolaisuuden tallentamista
No full textThe Migration Institute of Finland is expanding its archive to also serve as the Finnish immigration archive. In this discussion, we reflect on the primary considerations, practices, challenges, and potential solutions related to the establishment of a migrant community-engaged cultural heritage archive. This article is based on the discussions of a working group of archivists, researchers, cultural producers, and artists that convened in late 2024, as well as recent publications in archival research.Siirtolaisuusinstituutti on laajentamassa nykyistä arkistotoimintaansa kattamaan myös Suomeen suuntautuvaa siirtolaisuutta. Tässä katsauksessa tarkastelemme Suomeen muuttaneiden ja Suomen siirtolaisyhteisöjen kulttuuriperintöä kokoavan kokoelman perustamiseen liittyviä keskeisiä huomioita, käytäntöjä ja haasteita sekä mahdollisia ratkaisuja. Katsaus perustuu syksyllä 2024 yhdessä arkistoammattilaisten, tutkijoiden, kulttuurialan toimijoiden ja taiteilijoiden kanssakäytyihin työryhmäkeskusteluihin sekä ajankohtaiseen arkistotyöhön liittyvään kirjallisuuteen. 
Koulutusta ohjaavien asiakirjojen ja arkitodellisuuden rajapinnoilla: Suomi tai ruotsi toisena kielenä ja kirjallisuus -oppimäärään ohjaamisen käytänteet
No full textWe examine how students are placed in the L2 syllabus in Finland and how teachers´ (N=336) different background factors, such as their school level, job title, age, knowledge of language learning principles, work experience and the percentage of students with an immigrant background in their school and the size of the municipality influence the placement process. Our findings indicate that various factors and diverse practices shape placements in the L2 syllabus and that many teachers lack sufficient awareness that the choice of syllabus rests with students’ guardians. Furthermore, it seems that students are often assigned an 'L2 status' solely because their first language (L1) differs from the school's language of instruction. Our results highlight the need for national guidelines, consistent practices, clear communication, and effective models for both placing students in the L2 syllabus and for collaborating with their guardians. These measures are essential for providing all students with equal opportunities to fully participate in school life.Tässä artikkelissa tutkimme valtakunnallisen kyselyaineiston pohjalta, miten oppilaita ohjataan S2-oppimäärän opetukseen. Lisäksi tarkastelemme sitä, millä tavoin kyselyyn vastanneiden opettajien (N=336) kouluaste, tehtävänimike, ikä, tieto kielenoppimisen periaatteista, työkokemus sekä maahanmuuttotaustaisten oppilaiden prosentuaalinen osuus kyselyyn vastanneiden kouluissa ja työskentelykunnan koko ovat yhteydessä opetukseen ohjaamisen tapoihin. Tutkimustuloksemme osoittavat, että S2-oppimäärään ohjaamisen taustalla on monenlaisia tekijöitä ja kirjavia käytänteitä, eikä opettajilla näytä olevan riittävästi tietoa siitä, että äidinkielen ja kirjallisuuden oppimäärän valinta kuuluu huoltajille. Lisäksi vaikuttaa siltä, että oppilaalle annetaan herkästi ”S2-status”, jos hänen äidinkielensä on muu kuin koulun opetuskieli. Tuloksemme osoittavat, että kansallista ohjausta, yhtenäisiä käytänteitä, tiedonkulun sujuvuutta ja hyviä toimintamalleja tarvitaan lisää S2-oppimäärään ohjaamiseen sekä huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön. Tämä on tärkeää, jotta kaikille oppilaille taataan tarkoituksenmukaiset mahdollisuudet osallistua koulun toimintaan sen täysivaltaisina jäseninä
Yliopisto, aika ja yhteiskunta rehtorien puheissa
No full textArvosteltu teos: Rinne, R., Plamper, R. & Jauhiainen, A. (2024). Yliopiston aseman, tehtävän ja esillepanon muutos. Historiallinen tarkastelu suomalaisten yliopistorehtorien puhunnasta ja sen muutoksesta 1920-luvulta 2020-luvulle. Suomen Kasvatustieteellinen seura. Kasvatusalan tutkimuksia 87. 361 s
