98024 research outputs found
Sort by
Bacterial and fungal communities in sub-Arctic tundra heaths are shaped by contrasting snow accumulation and nutrient availability
Get PDFClimate change is affecting winter snow conditions significantly in northern ecosystems but the effects of the changing conditions for soil microbial communities are not well-understood. We utilized naturally occurring differences in snow accumulation to understand how the wintertime subnivean conditions shape bacterial and fungal communities in dwarf shrub-dominated sub-Arctic Fennoscandian tundra sampled in mid-winter, early, and late growing season. Phospholipid fatty acid (PLFA) and quantitative PCR analyses indicated that fungal abundance was higher in windswept tundra heaths with low snow accumulation and lower nutrient availability. This was associated with clear differences in the microbial community structure throughout the season. Members of Clavaria spp. and Sebacinales were especially dominant in the windswept heaths. Bacterial biomass proxies were higher in the snow-accumulating tundra heaths in the late growing season but there were only minor differences in the biomass or community structure in winter. Bacterial communities were dominated by members of Alphaproteobacteria, Actinomycetota, and Acidobacteriota and were less affected by the snow conditions than the fungal communities. The results suggest that small-scale spatial patterns in snow accumulation leading to a mosaic of differing tundra heath vegetation shapes bacterial and fungal communities as well as soil carbon and nutrient availability.202
Politiikkasuositus: Sekametsien kasvatuksen lisääminen edellyttää muutoksia koko toimintaympäristöön
No full textSuomessa metsänkasvatus on perinteisesti perustunut tasaikäiseen metsänkasvatukseen havupuiden vallitsemissa metsiköissä. Sekametsien kasvatusta lisäämällä voidaan sovittaa yhteen metsien puuntuotantoa, hiilensidontaa, tuhonkestävyyttä ja monimuotoisuutta. Sekametsät vastaavat osaltaan Kansallisen metsästrategian 2035 päämääriin, sillä ne vahvistavat metsien elinvoimaisuutta, monimuotoisuutta ja sopeutumiskykyä. Sekametsien lisääminen edellyttää nykyistä monipuolisempia metsänhoidon suosituksia, tietojärjestelmien päivityksiä sekä koulutusta ja opastusta käytännön metsänhoitotöiden toteutukseen.202
Metsätuhot vuonna 2023
Get PDFLuonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain raportin edellisenä vuonna havaituista puustoon kohdistuneista tuhoista. Kuten aiemmin, myös nyt sivutaan muitakin, ei välttämättä tuhoksi laskettavia ilmiöitä. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) tuottaa systemaattisesti tuhotietoa metsistä. Joka vuosi inventoidaan viidesosa VMI:n koealoista. Vuoden 2023 mittaukset päättivät 13. inventoinnin (VMI13), joka toteutettiin vuosina 2019–2023.
Ilmaston lämpenemisen myötä luonto ja metsät kohtaavat sään ääri-ilmiöitä, häiriöitä ja muutoksia lajien elinolosuhteisiin. Vuosi 2023 oli maailman säähavaintohistorian lämpimin. Suomessakin vuoden keskilämpötila oli 0,3 astetta kauden 1991–2020 keskilämpötilaa korkeampi. Keväällä ja alkukesällä oli kuivaa ja sateetonta, minkä vuoksi metsäpalot ajoittuivat poikkeuksellisesti kevääseen ja alkukesään. Metsäpalot jäivät pinta-alaltaan pieniksi, kiitos tehokkaan palontorjunnan. Alkukesään osui kuitenkin yöpakkasia, joka aiheutti kuusen taimikoissa kasvaimien paleltumista.
Metsänviljelyä ja puuntuotantoa haittaavat VMI:n mukaan eniten hirvet, lähes puolella miljoonalla hehtaarilla. Pääsääntöisesti tuoreiden tuhojen määrän havaitaan vähenevän hirvikannan pienennyttyä. Luke julkaisi verkkotyökalun, jolla voi tarkastella hirvikannan vaikutuksia hirven aiheuttamien tuhojen pinta-alaan. Eksponentiaalisesti kasvava valkohäntäkauriskanta ei vielä vuonna 2023 erottunut VMI:n otannassa merkittävästi lisääntyneinä pienten taimikoiden tuhoina. Hirvien ja kauriiden lisäksi taimia vioittavat myös myyrät, joiden aiheuttamat tuhot ajoittuvat myyräsyklin huippuvaiheeseen. Myyrien aiheuttamia taimituhoa ei seurata, mutta alueellisia myyräkannan huippuja havaittiin mm. lounaisessa Suomessa, Oulun ja Kainuun seudulla.
Juurikääpä on merkittävä tuhonaiheuttaja kuusikoissa ja männiköissä. VMI:ssä havaitaan helposti näkyvät lahovauriot, kuten myös tervasroson mäntyihin jättämät korot. Juurikääpä on Suomessa merkittävä lahottaja, mutta pystypuista piilevää juurikääpätartuntaa ei aina havaita, ja VMI:n 40 000 hehtaarin tuhoala onkin luultavasti aliarvio. Suomen tähänastisesti pohjoisin juurikäävän aiheuttama männyntyvitervastauti varmistui Yli-Kiimingistä. Metsänkäyttöilmoitukset, joissa on merkintä juurikäävästä tai männyntyvitervastaudista, ovat tärkeitä taudin esiintyvyyden kartoittamisessa. Juurikäävistä ja niiden torjunnasta valmistui Metsäkeskuksen sivuille kattava verkkokurssi. Kantokäsittely on tehokas estämään juurikääpätartunnan, mutta käsittely on tehtävä huolella kanto peittäen. Juurikäävän torjuntaa kannattaa toteuttaa lainsäädännössä määriteltyä laajempana, mm. taimikoissa ja nuorissa metsissä. Juurikääpäopas päivittyy vuonna 2024.
Elo-, syys- ja lokakuun myrskyt näkyivät tuulituhojen vuoksi tehtyinä metsänkäyttöilmoituksina. VMI:n mukaan tuulituhoa havaittiin 236 300 hehtaarilla. Lumen kaatamia, katkomia tai luokille painamia puita esiintyi kuitenkin jopa viisi kertaa suuremmalla alalla kuin tuulenkaatoja. Kaarnakuoriaistuhoille merkittäviä ovat myrskytuhot, jos niiden jäljiltä jää paljon korjaamatonta vahingoittunutta puuta metsiin.
Kirjanpainajan aiheuttamat kuusen tuhot moninkertaistuvat VMI:ssa aiempiin vuosiin verrattuna 64 300 hehtaariin. Metsäkeskus vastaanotti metsänkäyttöilmoituksia kirjanpainajan vuoksi tehtävistä hakkuista yli 3 500 hehtaarilta. Kirjanpainajan loppukesän parveilua vähensi sateisuus heinäkuussa.
Kirjanpainajan ja muiden hyönteis- ja tautiongelmien takana on puiden heikentynyt elinvoima ja kasvu. Kirjanpainaja on runsastuessaan tullut tutuksi ja loppukesällä kansalaisilta saatiin tuhoilmoituksia eniten mäntyyn kohdistuneista tuhoista. Varsinais-Suomen saaristossa ja rannikolla mäntyjen kuolleisuus on lisääntynyt vuoden 2019 ensimmäisistä ilmoituksista. Selvitysten mukaan taustalla on havuparikkaan aktivoima etelänversosurma. Lämpö ja sateettomuus yhdessä ja erikseen havuparikkaan kanssa on altistanut männyt edelleen kaarnakuoriaisille. Saaristossa selvärajaiset okakaarnakuoriaisesiintymät ovat silmäänpistäviä.
Taimituhoista ei ole laajalaista seurantaa, mutta istutetuissa kokeissa abioottiset tekijät olivat yleisimpiä ongelmia, esimerkiksi kuivuus vaikutti koivuistutuksiin. Taimista havaittiin mm. punavyökaristetta, männynneulasruostetta, männynversoruostetta ja todennettiin etelänversosurmaa. Tulevaisuuteen varautuen vinkattiin ennakkotorjumaan puuvartisia vieraslajeja, jotta metsänuudistusaloille vältetään niistä tulevaisuudessa koituvia haittoja. Nuorissa männiköissä ei havaittu metsätaloudellisesti merkittäviä laajoja sienitautiepidemioita, mutta useaa taudinaiheuttajaa tavattiin vaihtelevia määriä.
Ruskettuneet lehdet puissa ja pensaissa, joita hyönteiset olivat nakertaneet ja kalvaneet, herättivät huomiota, kuten myös kehrääjäkoiden seittien peittämät tuomet. Metsätaloutta kosketti enemmän Etelä-Savon alueen laajat ruskomäntypistiäisesiintymät. Yyterissä pitkäkestoinen tähtikudospistiäisesiintymä hiipuu, vaikka viime vuosien helle- ja kuivuusjaksot olisivat olleet lajille suotuisia. Toistaiseksi vielä tuhoja aiheuttamaton havununna on runsastunut pohjoisemmassa, kun taas etelässä koirasperhosten määrä pysytteli pääosin edellisen vuoden tasolla.
Kaupungeissa ja muuallakin ihminen on tuonut ympäristöön myös muita puulajeja kuin luontaisia kotimaisia. Tänä vuonna pihtakuusilta havaittiin useassa paikassa oireita, jotka varmistuivat pihtanäpyksi. Vuorimännyistä havaittiin havuparikasta siinä missä kotimaisista männyistä.202
TeknoNauta testaa uusinta hyvinvointiteknologiaa
Get PDFLehtiartikkeli (Rinnakkaistallennusluvan asianumero: 515/12 05 01 02/2022)Luonnonvarakeskuksen (Luke) Ruukin toimipisteessä on käynnistynyt Edistyksellisellä teknologialla tukea nautakarjatalouteen -hanke, tuttavallisemmin TeknoNauta. Hanketta toteutetaan vuosien 2023–2025 aikana. Teknonauta tähtää tuotantoeläinten hyvinvoinnin ja terveyden parantamiseen erityisesti naudanlihantuotannossa. Nykyaikaisiin lypsykarjanavetoihin on saatavilla erilaisia järjestelmiä eläinten hyvinvoinnin ja terveyden automaattiseen seurantaan. Esimerkiksi lypsyrobotti kerää tietoa kiimanseurannan ja lehmien terveydentilan seurannan avuksi. Automaattiset seurantajärjestelmät mahdollistavat nopean reagoinnin poikkeamiin ja niiden käyttö lypsykarjatiloilla yleistyy jatkuvasti niistä saatavan selkeän hyödyn vuoksi. Vastaavia automaattisia järjestelmiä ei kuitenkaan ole käytössä suomalaisilla lihanautatiloilla.
Lihanautojen terveyden ja hyvinvoinnin seuranta perustuu nykyisellään pitkälti eläinten hoitajan karjasilmään. Ihmisen tekemä valvontatyö on menetelmänä aikaa vievä ja vaatii harjaantumista, jotta tulokset olisivat hyvät. Karjanhoitajan karjasilmä on myös altis inhimillisiin virheisiin ja vallitseviin olosuhteisiin tottumiseen. Naudanlihantuotannossa olisikin tarve digitaaliselle järjestelmälle, joka keräisi jatkuvasti ja automaattisesti tietoa eläinten terveydestä ja tuotannosta, säästäisi työkustannusta ja mahdollistaisi nopean reagoinnin poikkeamiin. Maitorotuisiin nautoihin perustuva naudanlihantuotanto jakaantuu eri tuotantomuotoihin alkaen ternivasikoiden alkukasvatuksesta ja päätyen teuraseläinten loppukasvatukseen. Tämän lisäksi myös emolehmätuotannossa teknologisten sovellutusten hyötykäytöllä olisi paljon mahdollisuuksia.202