98024 research outputs found
Sort by
Vapaa-ajankalastajien kuluttajaprofiilit : Tutkimus
Full text linkKalastusmatkailun kehittämishaasteina Suomessa on nähty esimerkiksi markkinoinnin vähäisyys sekä palvelutarjonnan ja kysynnän osittainen kohtaamattomuus. Haasteisiin vastaamiseksi on esitetty toimenpiteitä, joista yksi liittyi tarpeeseen selvittää potentiaalisten uusien asiakkaiden ja asiakasryhmien sekä omatoimisesti matkailevien vapaa-ajankalastajien tarpeita. Tässä raportissa selvitetään vapaa-ajankalastajien toteutuneen rahankäytön pohjalta, millaisia kuluttajasegmenttejä (profiileja) kalastonhoitomaksun suorittaneissa henkilöissä Suomessa on, ja miten ne ovat muuttuneet vuosien 2018 ja 2023 välillä.
Luonnonvarakeskuksen tiedonkeruut tapahtuivat verkkokyselyillä ja osin puhelinhaastatteluilla, jotka kohdistettiin satunnaisotokselle vapaa-ajankalastajia, kiintiöitynä Manner-Suomen maakunnittain. Kyselyssä selvitettiin vuonna 2018 kalastusvälineiden arvoa, välihankintoja ja kalastamisen juoksevia kustannuksia, mutta myös esimerkiksi monenlaisia kalastajien taustatietoja, osallistumista eri kalastusmuotoihin ja kalastamiseen liittyvää matkustamista. Vuonna 2023 kyselyssä tiedusteltiin kalastaneiden juoksevista kustannuksista ja niiden kohdentumisesta, ja myös esimerkiksi pyyntivälineistä ja kalastuskohteista. Rahankäytön määrän ja kohdentumisen perusteella sovitettiin tutkimusvuosittain aineistoon latenttien luokkien malleja (LCA), ja tunnistettiin erilaiset kuluttajaprofiilit, joihin yhdistettiin monenlaista taustatietoa.
Käyttökelpoisin aineistoon sovitettu malli jakoi kalastajat kuuteen kuluttajaprofiiliin: 1) Erittäin paljon kuluttavat himokalastajat, 2) Paljon kuluttavat aktiivikalastajat, 3) Satunnaiset matkailukalastajat, 4) Aktiiviset lähikalastajat, 5) Satunnaisesti kuluttavat lähikalastajat ja 6) Tuntemattomalla tavalla kuluttavat. Useat profiilit erosivat merkittävästi toisistaan kalastusaktiivisuudeltaan ja osin kalastustavoiltaan, ja samalla myös siinä, miten paljon rahaa niissä vuositasolla käytettiin, miten arvokasta välineistöä omistettiin, ja paljonko matkustettiin.
Matkakustannukset olivat kaikissa kuluttajaprofiileissa keskeinen kuluerä, kun taas kalastuspalveluja (opas- ja ohjelmapalveluja) ostetaan harvoin – useimmin eniten rahaa käyttäneiden kuluttajaprofiileissa. Niissä myös välinehankintoihin käytettiin eniten rahaa, ja suurin rahankäyttö kohdistui veneisiin ja niiden varusteluun.
Omatoiminen kalastaminen tuli analyysissämme selkeimmin esiin profiileissa ”Aktiiviset lähikalastajat” ja ”Satunnaisesti kuluttavat lähikalastajat”, jotka kuluttivat juokseviin kuluihin maltillisesti. ”Aktiiviset lähikalastajat” tekivät kuitenkin vene- ja välinehankintoja profiileista toiseksi eniten. Kalastusmatkailuyritysten näkökulmasta ulkomaiset turistit ja yritykset voivat olla kahta edellä mainittua profiilia potentiaalisempia asiakkaita.
Eniten kuluttaneiden profiilissa kalastusta pidettiin tärkeimpänä vapaa-ajanaktiviteettina. Tämän profiilin osuus kaikista kalastaneista puolittui tarkasteluvuosien välillä, mutta samalla rahankäyttö per henkilö kasvoi inflaatiota enemmän. Matkustamisen suhteellinen osuus rahankäytöstä on kasvanut kaikissa kuluttajaprofiileissa yhtä lukuun ottamatta
Development of natural regeneration after different regeneration cuttings in a Norway spruce peatland forest in northern Finland
Full text linkAs the clearcutting of peatland forests is known to cause harmful consequences especially for the water environment, there is increasing interest in alternative natural regeneration methods. We studied the regeneration stocking development on a southern Lapland site, where shelterwood cutting, heavy selection cutting, patch clearcutting (≤ 0.3 ha) treatments, and a non-treated control with three replicates had been established in the winter of 2013. Regeneration stocking was inventoried in the springs of 2013, 2016, 2018, and 2021 from 16 seedling survey plots (size 5 m2), which were systematically located in each of the 12 treatment plots. The number of small spruce seedlings ( 10 cm) spruce seedlings increased two- to three-fold (4,500–9,000 ha− 1) towards the end of the study period for all cutting treatments. The number of large birch seedlings also increased especially for heavy selection and clearcutting and was 2–10 times higher than that of spruce. Birch was less abundant in shelterwood cutting. The tallest spruce and birch seedlings were found in clearcuts. Large spruce and birch seedlings were most evenly distributed for heavy selection and clearcut treatments. All cutting treatments showed high average regeneration density for a mixed seedling stand of Norway spruce and downy birch within the eight post-cutting years
A new growth curve and fit to the National Forest Inventory data of Finland
Full text linkPredictive models for stem volume increment are needed for many purposes, including the analysis of cutting potential and carbon balance. Motivated by a simple simulator based on age distribution and growth curve of a certain forest type within region, we present a new growth function for the volume increment as a function of stand age. The function is inspired by a mechanistic description of tree crowns and growth process, where the annual gross primary production is proportional to the theoretical area of the forest canopy when projected to the ground, and respiration is proportional to the accumulated growing stock volume. The function has four parameters with biologically meaningful interpretations. The function treats the annual increment as an instant event associated with ages that are non-negative integers. We also show how such a model for annual increment can be estimated based on National Forest Inventory (NFI) data of past 5 year’s increment in the context of nonlinear regression modelling. The model showed extremely good fit in a data set of 34000 remeasured NFI plots from Finland. Comparison with the widely used Richard’s function further indicates that the new function may provide a significant improvement to forest growth modelling. The new function and the approach to estimate current annual increment based on the periodic annual increments of past 5 years opens interesting new opportunities to the use of NFI data sets in scenario analyses of the growth, removals and carbon sinks in long term, which are also illustrated
Carbon Exchange, Storage and Sequestration
Full text linkBoreal forests sequester and store large amounts of carbon both above and below ground.
Forest management could influence carbon storage.
Differences between upland soils and peatlands are important. In peatlands, large amounts of carbon are stored in the peat, making them more susceptible to differences in forest management.
On peatlands, carbon balance is mostly determined by groundwater levels.
Carbon storage on both upland and peat soils depends on harvest intensity since most carbon losses, apart from harvested forest products, come from decomposition of roots and logging residues.
Scales in both space and time are both important considerations when estimating the effect on carbon balances
How can relational, decolonial and feminist approaches inform the EU bioeconomy?
Full text linkIn this commentary we argue that, to transform the bioeconomy sectors towards ecologically less harmful and socially fairer outcomes, the bioeconomy policy project must be questioned, re-politicised and fundamentally reframed and reinvented. We firstly identify some of the main root causes for continuity of extractivism and injustices in the bioeconomy policy and, more broadly, in the green transition (“Root causes of today’s socioecological crises and why they matter for the EU bioeconomy project” section). Secondly, we outline the largely neglected ideas and concerns emerging from relational, feminist and decolonial approaches and perspectives (“Moving beyond growth while enabling marginalised voices, knowledges, and practices that nurture web of life and wellbeing for all” section). Finally, we compile a list of 11 actions and 47 suggestions for decisionmakers, practitioners and academics to contemplate on how to cocreate bioeconomies founded on ethics of care, relationality and socioecological justice. Ultimately, the aim is to reject socioecological domination, extractivism and exploitation and foster collective wellbeing for all beings, human and other-than-human
Pelletöityjen kierrätyslannoitevalmisteiden levitettävyys
Full text linkTavanomaiset lannoitteenlevittimet ovat suunniteltu mineraalilannoitteiden levittämiseen, jolloin se asettaa myös tietyt vaatimukset rakeisille kierrätyslannoitevalmisteille. Kierrätysravinnerikkaista biomassoista (esim. teurastuksen sivujakeista) valmistettujen rakeiden ja pellettien tulisi olla ominaisuuksiltaan mineraalilannoitteiden kaltaisia. Tällöin niiden käyttö on taloudellisesti mielekästä ja levitys tasaista, eikä ylimääristä työmenekkiä aiheudu.
Tässä tietolehtisessä esitellään tuloksia lannoitepellettien levityskuvioista keskipakoislevittimellä levitettynä ja levitysmäärän vaihtelusta suorakylvökoneen kiertokokeissa
Kirjanpainajatuhot luonnonsuojelualueilla ja niiden naapurustossa : KILJU-projektin loppuraportti
Full text linkKirjanpainajatuhojen riski ja määrät ovat etenkin 2020-luvulla kasvaneet Suomessakin. Kirjanpainajien tappamia puita on nähty paljon myös luonnonsuojelualueilla ja näistä on uutisoitu näkyvästi. Tämä on herättänyt värikästä ja osin vääriin käsityksiin nojautuvaa keskustelua siitä, voivatko kirjanpainajatuhot levitä suojelualueilta talousmetsiin ja jos voivat, niin missä määrin. Aiheen ympärillä on väärinkäsityksiä, sillä tuhoja kirjanpainajat aiheuttavat vain talousmetsissä, kun taas suojelualueilla kyse on normaalista metsien häiriödynamiikasta, mikä kuuluu metsäluontoon: kirjanpainajan tappamista puista muodostuu lahopuuta, mikä tarjoaa elinympäristön tuhansille eri lajeille eri eliöryhmissä (kasvit, sienet, jäkälät, niveljalkaiset, nisäkkäät, linnut ja mikrobit). Talousmetsissä kirjanpainaja sen sijaan aiheuttaa taloudellisiin tappioihin johtavia puustotuhoja. Voimakkaasta keskustelusta huolimatta tuhojen mahdollista leviämistä suojelualueelta ei ole Suomessa selvitetty. Tämä työ pyrki osaltaan täyttämään tietoaukkoa.
Selvitys toteutettiin ajalla 1.4–15.11.2024 ja sitä rahoitti Maa- ja metsätalousministeriö. Selvityksessä keskityttiin kysymykseen missä määrin suojelualueilta voi levitä, tai on levinnyt, tuhoja ympäröiviin talousmetsiin. Tutkimusta varten: 1) koottiin tietopyynnöin tapaukset missä valtio on korvannut metsänomistajalle vahinkoja todetusti suojelualueelta levinneestä tuhosta (Laki metsätuhojen torjunnasta 1087/2013, §21); 2) koostettiin Suomen metsäkeskukselle ilmoitetut, hyönteistuhojen takia tehdyt hakkuut ja selvitettiin tapahtuuko tällaisia hakkuita enemmän suojelualueiden lähellä; 3) tehtiin maastotarkasteluja sellaisille suojelualueille ja niitä vierustaville talousmetsille, missä kirjanpainajatuhojen voisi metsänrakenteen puolesta olettaa alkavan ja mahdollisesti leviävän; 4) tehtiin kirjallisuuskatsaus aiheesta julkaistuista tutkimuksista sekä vertailtiin asiaan liittyvää lainsäädäntöä Suomen, Ruotsin ja Norjan välillä.
Vuosien 2014–2024 välillä Suomessa on todettu ja korvattu seitsemän tapausta missä kirjanpainajatuhon voitiin katsoa alkaneen ja levinneen suojelualueelta talousmetsiin. Kirjanpainajan takia tehdyillä, ja Suomen metsäkeskukselle ilmoitetuilla tuhohakkuilla ei havaittu syy-yhteyttä lähellä oleviin suojelualueisiin: suojelualueen läheisyys ei vaikuttanut kirjanpainajan takia tehtyjen tuhohakkuiden määrään valtakunnan tasolla eikä myöskään kirjanpainajatuhojen kannalta merkittävimmillä alueilla Kaakkois-Suomessa. Kahdeksalle suojelualueelle kohdennetuilla maastokatselmuksilla suojelualueiden sisällä havaittiin tuoreita ja käynnissä olevia kirjanpainajatuhoja, mutta selvää leviämistä ympäröiviin talousmetsiin ei havaittu vaan tuhot olivat alkaneet ja pääasiassa pysähtyneet suojelualueiden sisälle.
Kirjallisuuskatsaus tieteellisistä artikkeleista osoitti, että kirjanpainajan leviäminen suojelualueelta talousmetsään on mahdollista, mutta leviäminen voi tapahtua myös toiseen suuntaan (suojelualueen viereen tehty hakkuuaukko voi johtaa tuhoon suojelualueilla). Torjuntatoimenpiteiden toimivuudesta on ristiriitaisia tuloksia; sein torjuntahakkuut eivät ole tuoneet haluttua tulosta tuhojen ehkäisyssä, ja mikäli torjuntahakkuiden tehosta haluttaisiin varmistua, tulisi kohdealueelta poistaa suurin osa vioittuneista puista. Tämä ei sovellu suojelualueille sillä sen voitaisiin perustellusti katsovan heikentävän niiden monimuotoisuuskehitystä ja näin olevan luonnonsuojelulain vastaista. Vaikka esimerkiksi myrskyn kaatamien puuryhmien poistolla voi paikallisella tasolla ennaltaehkäistä tuhoja, maisematasolla torjuntahakkuilla ei ole yleisesti voitu niitä estää. Feromonipyydykset ja niiden laajamittainenkaan käyttö ei tutkimusten perusteella estä kirjanpainajatuhojen leviämistä.
Asiaan liittyvä lainsäädäntö on samankaltaista Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Pääsääntöisesti suojelualueella ei sallita vioittuneiden puiden poistoa, sillä se on ristiriidassa suojelualueiden tavoitteiden kanssa ja/tai luonnonsuojelulain vastaista. Kuitenkin tietyissä tapauksissa joillain suojelualuetyypeillä on voitu sopia poikkeustapauksia, joissa on mahdollista kirjanpainajaankin kielteisesti vaikuttavia toimenpiteitä kuten vioittuneiden puiden poistoa virkistysreittien varrelta. Nämä toimet on kuitenkin tehtävä vaarantamatta suojelualueen monimuotoisuutta eikä niitä toteuteta kirjanpainajatuhojen leviämisen ehkäisemiseksi vaan kyse on esimerkiksi kaatumassa olevien puiden aiheuttamien vaaratilanteiden ehkäisy. Kolmesta Pohjoismaasta ainoastaan Suomessa metsänomistajat voivat saada valtiolta vahingonkorvauksen, jos kirjanpainajatuhon on voitu todeta levinneen suojelualueelta talousmetsään.
Julkisessa keskustelussa ison roolin ovat saaneet suojelualueiden (esim. Koli, Tahkovuori) näkyvät, kirjanpainajan aiheuttamat puuston kuolemat, sillä vastaavaa häiriödynamiikkaa ei talousmetsissä luonnollisesti samassa mittakaavassa nähdä. Tätä keskustelua voidaan parantaa, ja ymmärrystä lisätä tiedottamalla: etenkin suojelualueilla varttuneiden kuusiyksilöiden kuolema on luonnollinen osa metsäekosysteemin dynamiikka. Myöskään luonnon monimuotoisuuden kannalta kyseessä ei ole tuho, vaikka se ihmissilmään siltä voi näyttää, ja tämä on erityisesti syytä muistaa suojelualueilla: jäljelle jäävä lahopuu tulee muodostamaan kodin lukuisille muille lajeille, puiden poistaminen vaikuttaisi tähän monimuotoisuuteen negatiivisesti.
Yhteenvetona tehtyjen selvitysten perusteella suojelualueet eivät muodosta huomioitavaa riskiä kirjanpainajatuhojen leviämiselle, etenkin jos niiden roolia vertaa kirjanpainajatuhojen määrään metsämaisemassamme yleisesti. Korvatuissa tuhotapauksissa 2014–2024 tuhoja on korvattu yhteensä noin 160 puukuutiometrin edestä, Valtakunnan metsien inventoinnissa havaittiin pelkästään vuonna 2023 kirjanpainajatuhoja yli 60 000 hehtaarilla. Tiedottamisen ja viestinnän voinee katsoa nousevan yhä tärkeämpään rooliin tulevaisuudessa, sillä kirjanpainajatuhoriskin tiedetään maassamme kasvavan: talousmetsissä tämä tarkoittaa enemmän kirjanpainajan aiheuttamia puustotuhoja ja etenkin Etelä-Suomen kuusivaltaisilla suojelualueilla, enemmän kuolleita puita ja ihmissilmään kenties odottamattoman nopeaa häiriödynamiikkaa. Olemassa olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan ole syytä olettaa, että suojelualueista tulisi jatkossakaan ympäröiville metsille millään tavalla merkittäviä puustotuhoriskiä kasvattavia tekijöitä.
Selvityksen perusteella mitään perusteita esimerkiksi torjuntatoimien sallimisesta suojelualueilla tuhojen rajaamistarkoituksessa ei ole, sillä ne aiheuttaisivat haittaa monimuotoisuudelle ja olisivat näin luonnonsuojelulainvastaisia. Tätäkin suurempi syy toimien sallimattomuudelle on kuitenkin se, ettei niillä lopulta vähennettäisi aluetason tuhoriskiä. Suomen olemassa oleva lainsäädäntö ja sen valtion vahingonkorvausvastuu on kuitenkin oikeudenmukaisuuden ja metsänomistajien oikeustajun kannalta perusteltu, sillä mahdollisuus yksittäistapauksille tuhojen leviämisen suhteen on aina olemassa, vaikka tuhoriskien kannalta suojelualueiden rooli on muihin metsämaisemassa oleviin riskitekijöihin verrattuna minimaalinen
Dynamics of fungal endophytic communities in bilberry (Vaccinium myrtillus L.) fruits through development is shaped by host phenolic compounds
Full text linkThe physical and chemical properties of wild berry fruits change dramatically during development, and the ripe berries host species-specific endophytic communities. However, the development of fungal endophytic communities during berry ripening is unknown. We studied bilberries (Vaccinium myrtillus L.), valuable natural resources in northern Europe and richest sources of phenolic compounds, to characterize dynamics of the fungal communities over fruit developmental stages (raw, veraison, and ripe). Our focus was to examine the changes in the fruit phenolic compounds associated with the fungal community structure using liquid chromatography–mass spectrometry for phenolic compounds and high-throughput sequencing technology targeting the internal transcribed spacer 2 ribosomal DNA region for endophytic fungi. We found that the fungal diversity increased with the ripening stages. The fungal profile changed dramatically through fruit development, and the veraison stage was a transition stage, where the core mycobiome of fruits changed. The fungal community structure and abundance of the most dominant genera in raw and ripe stages, Monilinia and Cladosporium, respectively, were driven by the bilberry phenolic profile. We conclude that sampling time, tissue age, and phenolic compounds play important roles in the development of fruit fungal community. Moreover, phenolic compounds could be the host's strategy to recruit beneficial microbes
