Trepo - Institutional Repository of Tampere University
Not a member yet
93710 research outputs found
Sort by
Perceived determinants of the use of coercion in inpatient child and adolescent psychiatry: a qualitative interview study with staff
No full textBackground: Understanding factors influencing the use of coercive practices in clinical psychiatry is necessary to develop strategies to reduce their use. However, there is little evidence regarding staff perceptions of such factors, particularly in inpatient child and adolescent psychiatry (CAP). Methods: We conducted semi-structured interviews with nurses, senior consultants and heads of units in inpatient CAP in Sweden 2021 (N = 9). The interviews were transcribed verbatim and analysed using reflexive thematic analysis. Data on informal coercion were analysed separately using a deductive approach based on previously proposed hierarchies for informal coercion. Results: We identified one overarching theme of factors reported to influence the use of coercive practices: “Trust and distrust in coercive and non-coercive approaches”, in turn encompassing the two subthemes “Ward culture” and “Available resources and strain”. Our findings suggest a risk of a negative spiral of coercion emerging when there is low professional trust in non-coercive approaches and high trust in coercive methods. Informal coercion was used frequently and observed to occur in two distinct processes: one concerning continuous coercive escalation, and the other involving sustained efforts at the same coercion level. Conclusions: Trusting the efficacy of non-coercive approaches in inpatient CAP care appears critical for their success; a finding that may inform strategies to reduce coercion and address frequent use with individual patients.Peer reviewe
Hoidon ja palvelujen integraatio suomalaisessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä : Institutionaalisen hybridisyyden hallinnan näkökulma
Get PDFTässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan hoidon ja palvelujen integraatiota suomalaisessa sosiaali‑ ja terveyspalvelujärjestelmässä institutionaalisen hybridisyyden hallinnan näkökulmasta. Tutkimus jäsentää hoidon ja palvelujen integraatiota ilmiönä, jossa sosiaali‑ ja terveyspalvelut kytkeytyvät potilaan/asiakkaan tarpeista lähteväksi, ammattilaisten yhdessä koordinoimaksi saumattomaksi kokonaisuudeksi. Aiempi tutkimus on tunnistanut hoidon ja palvelujen integraation hyötyjä ja prosessitasoisia haasteita, mutta jättänyt suurelta osin tarkastelematta institutionaalisen ympäristön ja institutionaalisten logiikkojen yhteyttä hoidon ja palvelujen integraation toteutumiseen. Tässä on tämän tutkimuksen fokus: tutkia miten nämä kaksi institutionaalisuuden ulottuvuutta – institutionaalinen ympäristö (mm. lainsäädäntö, rahoitus, ammatilliset normit) ja institutionaaliset logiikat (mm. ammatillinen, manageriaalinen, valtiologiikka) – yhdessä muokkaavat hoidon ja palvelujen integraation onnistumista, ja miten moni-institutionaalisen toimintaympäristön aiheuttamia jännitteitä voidaan hallita.
Tutkimusasetelma on monitasoinen (nano–mikro–meso–makro) ja monimenetelmällinen. Se koostuu systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta, kahdesta sosiaali ja terveysalan innovaatioekosysteemin laadullisesta tapaustutkimuksesta, monimetodologisesta tutkimuksesta viidessä sotekeskuksessa (PLS SEM ja temaattinen analyysi) ja makrotason dokumenttianalyysista sekä näiden tuloksia yhdistävästä metasynteesistä. Aineistoja on kerätty useilta hallinnon tasoilta: valtion (makro), ekosysteemien (meso), organisaatioiden (mikro) ja yksilöiden (nano) tasoilta, jotta hoidon ja palvelujen integraation monimutkaiset ulottuvuudet tulisivat mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ymmärretyiksi.
Tulokset osoittavat, että integraation onnistumiseen vaikuttaa merkittävimmin institutionaalisen ympäristön ammatilliset tekijät, kuten ammatillinen osaaminen, etiikka, autonomia ja standardit. Kansalliset hallinnon ja ohjauksen järjestelmät – kuten lait, rahoitus, politiikat ja arviointijärjestelmät - vaikuttavat integraation toteutumiseen erityisesti välittävänä tekijänä toimivan organisaation muutoskyvykkyyden kautta. Organisaation kyky sisäistää ja toteuttaa institutionaalisia paineita ja reunaehtoja on avainroolissa hoidon ja palvelujen integraation toteutumisessa. Polkuriippuvuus heikentää organisaation muutosvalmiutta ja sitä kautta vaikeuttaa hoidon ja palvelujen integraation toteutumista. Hybridisyys puolestaan vahvistaa hoidon ja palvelujen integraatiota tuomalla uusia sektoreita ja resursseja, mutta edellyttää selkeää johtamista ja institutionaalisen hybridisyyden hallintaa. Lisäksi integraation toteutumiseen vaikuttavat samaan aikaan monella tasolla vaikuttavat institutionaaliset logiikat ja niiden vuorovaikutukset. Merkittävimmiksi vuorovaikutuksiksi tunnistettiin ammatillisen ja manageriaalisen logiikan, ammatillisen ja potilas-/asiakaslogiikan, manageriaalisen ja potilas-/asiakaslogiikan, professiologiikkojen ja sektorilogiikkojen väliset vuorovaikutukset. Nämä erilaisia arvoja, tavoitteita ja normeja sisältävien logiikkojen näkökulmat ovat usein ristiriidassa ja niiden välisiä jännitteitä on hallittava. Tunnistettuja hallintakeinoja ovat arvonluontimekanismit, johtamisstrategiat ja institutionaalisen työn muodot, joiden avulla on mahdollista neuvotella ratkaisuja ja vähentää logiikkojen välisiä jännitteitä, parantaen hoidon ja palvelujen integraation toteutumismahdollisuuksia.
Tutkimuksella on kaksi teoreettista kontribuutiota. Se yhdistää systemaattisesti institutionaalisen ympäristön ja institutionaalisten logiikkojen tarkastelun hoidon ja palvelujen integraation kontekstissa ja mallintaa niiden yhteisvaikutukset nano , mikro , meso ja makrotasoilla. Lisäksi tutkimus jäsentää hybridihallinnan selityskehyksen, joka kokoaa hoidon ja palvelujen integraation johtamisstrategiat, arvonluontimekanismit ja institutionaalisen työn muodot systemaattiseksi keinovalikoimaksi. Käytännön kontribuutiona tutkimus tarjoaa päätöksentekijöille ja johtajille keinoja tunnistaa hallintotasokohtaisia institutionaalisten logiikkojen jännitteitä sekä suunnitella toimia, joilla näitä jännitteitä voidaan hallita. Jatkossa tutkimuskontekstia on laajennettava kansainvälisiin institutionaalisiin ympäristöihin, seurantatutkimusasetelmiin sekä sosiaalipalveluiden konteksteihin, jotta hoidon ja palvelujen integraation kausaalimekanismit ja ajallinen dynamiikka voidaan osoittaa sekä tunnistaa sosiaalipalvelujen professiologiikkojen erityispiirteet potilas-/asiakaskeskeisyyden ja moniammatillisen yhteistyön näkökulmista.This doctoral thesis examines integrated care in the Finnish health and social care system from the perspective of managing institutional hybridity. The study conceptualises integrated care as a phenomenon in which social and health services are coupled into a seamless whole, co‑ordinated jointly by professionals and grounded in the needs of the patient/client. Prior research has identified the benefits of integrated care and its process‑level challenges, but has largely neglected the link between the institutional environment and institutional logics and the implementation of integrated care. This is the focus of the present study: to investigate how these two dimensions of institutionalism—the institutional environment (e.g., legislation, funding, professional norms) and institutional logics (e.g., professional, managerial, state logics)—together shape the success of integrated care, and how the tensions generated by a multi‑institutional operating environment can be governed.
The research design is multi‑level (nano–micro–meso–macro) and multi‑method. It comprises a systematic literature review, two qualitative case studies of a health and social care innovation ecosystem, a multimethod study in five health and social care centres (PLS‑SEM and thematic analysis), and a macro‑level documentary analysis, integrated through a meta‑synthesis. Data were collected across several governance levels—state (macro), ecosystem (meso), organisational (micro) and individual (nano)—to secure as comprehensive an understanding as possible of the complex dimensions of integrated care.
The results show that the professional elements of the institutional environment—such as professional competence, ethics, autonomy and standards—most strongly influence the success of integrated care. National governance and steering arrangements—laws, funding, policies and assessment systems—affect its realisation particularly through organisational capacity for change as a mediating factor. An organisation’s ability to internalise and enact institutional pressures and boundary conditions is pivotal to implementing integrated care. Path dependence weakens organisational readiness for change and thus hinders implementation, whereas hybridity strengthens integrated care by bringing in new sectors and resources, but requires clear leadership and the management of institutional hybridity. Furthermore, integrated care is shaped by institutional logics and their interactions operating simultaneously across multiple levels. The most salient interactions were identified between the professional and managerial logics, between the professional and patient‑/client‑centred logics, between the managerial and patient‑/client‑centred logics, and between professional logics and sectoral logics. These perspectives, which embody different values, goals and norms, often conflict and must be governed. The identified governance means comprise value‑creation mechanisms, management strategies and forms of institutional work, through which negotiated solutions can be reached and tensions reduced, thereby enhancing the prospects for realising integrated care.
The study makes two theoretical contributions. First, it systematically integrates analysis of the institutional environment and institutional logics in the context of integrated care and models their joint effects at the nano, micro, meso and macro levels. Secondly, it articulates an explanatory framework of hybrid governance that consolidates the management strategies, value‑creation mechanisms and forms of institutional work of integrated care into a systematic repertoire of means. As a practical contribution, the study provides decision‑makers and managers with ways to identify governance‑level‑specific tensions between institutional logics and to design actions through which these tensions can be governed. Going forward, the research context should be broadened to international institutional environments, longitudinal research designs and social services contexts, in order to demonstrate the causal mechanisms and temporal dynamics of integrated care and to identify the specific characteristics of professional logics in social services from the perspectives of patient‑/client‑centredness and interprofessional collaboration
Modelling the Value Creation and Costs of a Partly Configurable Product During the Conceptualization Phase
Get PDFThe shipbuilding industry, particularly in the domain of cruise ships, is undergoing a transformation driven by increasing vessel size, shifting customer expectations, and tightening environmental regulations. At the same time, the need for flexible and reconfigurable designs has grown, especially in high-variety, low-volume (HVLV) and engineering-to-order (ETO) contexts, where product development must accommodate both complexity and uncertainty. However, existing cost estimation and value creation modelling tools are largely geared towards mass production or fully defined systems, offering limited support during the early conceptualization phase when critical design decisions are made.
The purpose of this thesis is to develop and outline the creation of a cost and value modeling framework that supports early-phase decision making for partly configurable product in the HVLV context, using cruise ships as the core application domain. The thesis aims to bridge the gap between traditional cost estimation methods and the needs of modern product configurators used during product conceptualization, since the ability to estimate lifecycle costs and identify value drivers early in the design process is crucial.
To achieve this, the study employs mixed-methods research design. A systematic literature review provides a comprehensive understanding of the current life cycle cost estimation models, cost allocation in the cruise industry, and the state of modularization and configuration in ETO products. This theoretical foundation is complemented by two embedded case studies, addressing passenger cabins and public venues, respectively. These case studies are done in collaboration with an industrial partner. These case studies are used to build, test, and refine the proposed cost and revenue estimation methods.
The key results of the research include the steps for building a structured calculation framework for life cycle cost and value creation estimates. The built calculation framework includes methods for efficiently estimating the costs and value creation of the engineered and configured portion of the solution. A Design and Delivery flow approach is proposed, which aims to support complex product configuration, and allows for configurable and agile financial estimates.
Practically, the research provides a decision support tool for ship designers, cost engineers, and other stakeholders working with configurable capital goods. It enables earlier, more in-formed decisions about design trade-offs, cost structures, and lifecycle value, thereby reducing the risk of redesigning, improving project predictability, and enhancing competitive advantage in HVLV and ETO industries
T&K - Taikasana kaikkeen? : Tutkimus- ja kehitysrahoituksen kehykset Suomen eduskunnassa
Get PDFTutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten tutkimus- ja kehityspolitiikkaa (T&K-politiikkaa) kehystetään poliittisessa keskustelussa Suomessa. Tutkimuksessa analysoidaan eduskunnan täysistuntokeskusteluja vuosilta 2022 ja 2024 keskittyen siihen, millaisia kehyksiä poliittiset päättäjät käyttävät T&K-rahoituksen perustelemiseen, mitkä kehykset hallitsevat keskustelua ja onko puolueiden välillä eroa kehysten käyttämisessä. Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä T&K-politiikan poliittisesta legitimiteetistä sekä siitä, miten eri näkökulmat muodostavat kokonaiskuvaa tutkimus- ja kehitysrahoituksen merkityksestä.
Tutkielman teoreettinen viitekehys pohjautuu T&K-politiikan taloustieteelliseen perustaan ja julkisen sektorin keinoihin tutkimus- ja kehitystoiminnan edistämiseksi. Keskeisiä keinoja ovat T&K-verohyvitykset ja suorat T&K-tuet, yliopistotutkimuksen ja inhimillisen pääoman tukeminen sekä muodollisen yhteistyön vahvistaminen eri instituutioiden välillä. Lisäksi tarkastellaan T&K-intensiteettitavoitetta, sen rajoitteita ja suomalaisen TKI- politiikan historiallista kehityskaarta aina sodanjälkeisestä tiede- ja teknologiapolitiikasta nykypäivän TKI- politiikkaan.
Aineistona tutkielmassa käytetään kahta eduskunnan täysistuntokeskustelua. Ensimmäinen näistä keskusteluista on lähetekeskustelu hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi valtion tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksesta vuosina 2024–2030. Toinen täysistuntokeskustelu koskee Petteri Orpon ilmoitusta valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotisesta suunnitelmasta. Tutkimusmenetelmänä käytetään kehysanalyysiä, jonka avulla tunnistetaan keskusteluissa esiintyvät kehykset, arvioidaan niiden yleisyyttä ja vertaillaan puolueiden välisiä eroja kehysten käyttämisessä.
Tulokset osoittavat, että keskusteluissa hyödynnettiin laajasti eri kehyksiä, joista osaaminen, innovaatiot, yritystoiminta ja talous olivat hallitsevimpia. Lisäksi globaali kilpailu, innovaatiojärjestelmä ja uhkakuvat olivat kehyksiä, jotka esiintyivät aineistossa usein. Näiden kehysten ohella esiintyi myös muutamia harvinaisempia kehyksiä, joita olivat alueellinen epätasa-arvo, toimijoiden välinen yhteistyö sekä menneisyys. Nämä vähemmän käytetyt kehykset täydensivät kuvaa T&K-politiikan merkityksestä eri näkökulmista. Kehysten hyödyntämisessä oli löydettävissä painotuseroja puolueiden välillä. Mikään kehyksistä ei kuitenkaan osoittautunut vain yhden puolueen käyttämäksi, vaan kehysten käyttö oli monipuolista. Kehysten moninaisuudella pyrittiin luomaan mielikuvaa, jossa T&K-rahoituksen kasvattaminen näyttäytyi ratkaisuna moniin eri ongelmiin, ja palveli useiden eri tavoitteiden saavuttamista
Eye-tracking measures of oculomotor speed and control as markers of cognitive ability in Malawian adolescent population: Secondary analysis of a randomized controlled trial
No full textProcessing speed and response control are fundamental properties of brain function and potential markers of cognitive ability. This study, a secondary analysis of a randomized controlled trial, examined whether eye-tracking measures of saccadic reaction time and gaze control are associated with an established cognitive ability test, Raven’s coloured progressive matrices (CPM), among 13-year-old rural Malawian adolescents (1003 participants, 50.3% boys). Mean prosaccadic reaction time (pSRTm), antisaccade error rate (PE) and CPM result were obtained for 760 (75.8%), 621 (61.6%) and 997 (99.4%) children. Pearson correlation and linear regression were used to evaluate the association of the tasks.Faster pSRTm and lower PE were very weakly associated with higher CPM score (rs -0.12, p=.001 and -0.11, p=.006). In the covariate adjusted regression models, faster prosaccadic reaction time (pSRTm) was very weakly associated with higher scores in CPM test (adjusted coef -0.02, 95%CI (-.03- -.002), p=.03), but antisaccadic errors were not associated with CPM score (adjusted coef -0.63, 95%CI (-1.60 -.33), p=.20). Post hoc-analyses suggested stronger associations between eye-tracking measures and CPM among participants with more schooling (years in school <4.5 or >4.5, rs between pSRTm and CPM -0.05 and -0.21; between PE and CPM -0.01 and -0.39). The results confirm the predicted association between saccadic speed and cognitive ability in an understudied population, but the connection is weaker than expected according to earlier studies. Schooling potentially moderates the association between eye-tracking tests and CPM.Peer reviewe
Small acts of resistance – community-dwelling oldest old reclaiming autonomy during a pandemic
No full textThe COVID-19 pandemic impacted societies and social lives worldwide, leading to wide research interest in its consequences across age groups. This paper investigates the ways in which older adults strived to maintain autonomy during the confinement measures and age-based restrictions. The study draws on empirical data collected as part of the Cardiovascular Risk factors, Aging and Dementia (CAIDE85+) study. Data include qualitative interviews with 15 older persons (aged 80 years and older) living in eastern Finland conducted via telephone between August and December 2020. The transcribed data were analyzed using thematic analysis. The findings show that interviewees performed small acts of resistance, manifesting rebelliousness, defiance, and opposition towards restrictive measures imposed by authorities, close family, and friends. Some of the acts were found to be hidden forms of resistance, while others openly challenged official restrictions and recommendations. Also, the refusal to conform to the role of a vulnerable old person indicated indirect resistance towards negative stereotypes. The study contributes to recognizing the different ways in which older adults maintain their sense of autonomy, act as active agents capable of making decisions regarding their own health and well-being, and challenge ageist practices in their everyday lives. The findings highlight the need to challenge age-based categorizations and the perception of all older adults as vulnerable and in need of protection. Greater efforts are needed to include older adults as active participants in decision-making regarding their everyday lives.Peer reviewe
Sosiaalisen median algoritmien vaikutus poliittiseen polarisaatioon
Get PDFTämän kandidaatintutkielman tavoitteena on tarkastella sosiaalisen median algoritmeja, poliittista polarisaatiota ja ennen kaikkea niiden välistä yhteyttä. Tutkielmassa tulisi saada vastaus siihen, missä määrin sosiaalisen median algoritmit vaikuttavat poliittisen polarisaatioon.
Tutkielma perustuu kirjallisuuskatsaukseen, jossa aluksi määritellään keskeiset käsitteet ja kuvataan sosiaalisen median algoritmien toimintaperiaatteet sekä poliittisen polarisaation ilmiö ja sen yhteiskunnalliset seuraukset. Vaikutusmekanismeista tarkastellaan erityisesti algoritmista biasta, kaikukammioita, informaatiokuplia ja algoritmista vahvistamista. Käsittelyosio etenee keskeisten tutkimustulosten esittelyyn ja arviointiin, jotka tukevat algoritmien vaikutusta poliittiseen polarisaatioon, minkä jälkeen tarkastellaan myös vastakkaisia näkökulmia ja tutkimuksia.
Kirjallisuuskatsauksen perusteella algoritmit voivat vaikuttaa poliittisen polarisaation voimistumiseen esimerkiksi suosimalla tunteita herättävää ja vinoutunutta sisältöä, mikä voi johtaa käyttäjien kuplautumiseen ja ääriajattelun leviämiseen. Vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen: polarisaatio on monitekijäinen ilmiö, jossa algoritmit muodostavat vain yhden osatekijän muiden yhteiskunnallisten, kulttuuristen ja yksilöllisten tekijöiden rinnalle. Tutkielma korostaa tarvetta jatkotutkimukselle, joka huomioi eri alustoja, maiden konteksteja ja pitkän aikavälin vaikutuksia
Ihmiskunnan tuottamien aerosolien ja kasvihuonekaasujen yhteisvaikutus ilmaston lämpenemiseen
Get PDFIhmiskunnan toiminta on kiihdyttänyt ilmaston lämpenemistä erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Tässä kandidaatintyössä tarkastellaan ihmiskunnan päästöjen vaikutusta ilmastonmuutokseen kokonaisuutena. Työssä eritellään eri kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin, metaanin, dityppioksidin ja fluorattujen kaasujen, ominaisuuksia, lähteitä ja suhteellisia vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen. Lisäksi tarkastellaan aerosoleja. Osa niistä, kuten mustahiili, lämmittää ilmakehää, kun taas toiset, kuten rikkidioksidi, viilentävät sitä. Aerosolien kokonaisvaikutus on viilentävä.
Erityistä huomiota kiinnitetään eri kasvihuonekaasujen elinikään, ilmastoa lämmittävään vaikutukseen sekä päästölähteisiin. Työssä osoitetaan, että vaikka hiilidioksidia emittoidaan määrällisesti eniten, muut kasvihuonekaasut yhdessä muodostavat lähes yhtä suuren osan lämpenemisestä. Yhteensä kasvihuonekaasut aiheuttavat noin 2 °C:n lämpenemisen. Aerosolien viilentävä vaikutus puolestaan peittää merkittävän osan tästä lämpenemisestä. Se on suunnilleen saman verran kuin eihiilidioksidiset kasvihuonekaasut aiheuttavat eli noin 1 °C. Viilentävän vaikutuksen suuruuteen kuitenkin liittyy huomattavaa epävarmuutta.
Työ tuo esiin, että ilmastonmuutoksen tarkka arviointi edellyttää sekä kasvihuonekaasujen että aerosolien yhteisvaikutuksen ymmärtämistä. lisäksi käydään läpi muutamia ehdotuksia päästörajoituksille ja keskustelemme ikävistä seurauksista, joita rajoitusten huolimaton toteuttaminen voi aiheuttaa. Näitä ovat esimerkiksi ilmaston hetkellinen lämpeneminen sekä ilmastotieteeseen kohdistuvan luottamuksen heikentyminen. Työ perustuu aiempiin tutkimuksiin ja kansainvälisten ilmastopaneelien raportteihin.Human activity has accelerated global warming, primarily as a result of greenhouse gas emissions. This bachelor’s thesis examines the overall impact of anthropogenic emissions on climate change. It analyzes the characteristics, sources, and relative contributions to warming of various greenhouse gases, including carbon dioxide, methane, nitrous oxide, and fluorinated gases. The study also explores aerosols, some of which, such as black carbon, warm the atmosphere, while others, like sulfur dioxide, have a cooling effect. The net impact of aerosols is cooling.
Special attention is given to the atmospheric lifetimes of different greenhouse gases, their warming potential, and their major sources. The study demonstrates that although carbon dioxide is emitted in the largest quantities, the combined effect of other greenhouse gases accounts for nearly as much warming. In total, greenhouse gases are responsible for approximately 2 °C of warming. The cooling effect of aerosols offsets a significant portion of this warming. This is roughly equivalent to the warming caused by noncarbon dioxide gases, or about 1 °C. Although the magnitude of this cooling remains subject to considerable scientific uncertainty.
The thesis highlights that a precise assessment of climate change requires an understanding of the combined effects of greenhouse gases and aerosols. Several emission reduction strategies are discussed, along with potential negative consequences of poorly managed climate action. These include temporary warming and diminished public trust in climate science. The study draws on previous research and reports from international climate panels